ASETA SUULLESI VARTIJA

SANOILLA me liian monesti aiheutamme surua, tuskaa ja ahdistusta lähimmäisillemme. Vähättelemme sanojen merkitystä sanomalla:”sanojahan ne vain olivat, en minä tarkoittanut” ja taas vähän ajan päästä lausumme ilkeämielisiä sanoja lähimmäisillemme vailla minkäänlaista vastuuta.

Jotkut ihmiset sanoillaan myrkyttävät lähes jatkuvasti ympäristöään. Kun nämä kiivastuvat he haukkuvat lähimmäisensä ”alimpaan suohon” käyttäen mitä rumimpia sanoja puolustaen toimintaansa vedoten äkkipikaisuuteensa sekä temperamenttiinsä yhtenä luonteensa ominaisuutena. Nämä kokevat oikeutenaan lausua suustansa vaikka kuinka ilkeitä sanoja kun ”sille päälle sattuvat” selittäen, että ”minkäs ihminen omalle luonteelleen voi”. He kiroavat, uhkailevat, valehtelevat, mustamaalaavat, haukkuvat ja kuitenkin NÄMÄ NIMITTÄVÄT ITSEÄNSÄ USKOVIKSI:”Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni”(Jaak. 3:9‭-‬10). Ilkeillä sanoillaan nämä tekevät monen lähimmäisensä elämästä tuskallista, perhe-elämästä sotatantereen ja seurakunnasta riitaisan. Lähes kaikkialla missä he vaikuttavat jäljelle jää särkyneitä sydämiä, pettyneitä lähimmäisiä, surua ja tuskaa. He kylvävät sanoillaan kuolemaa vaikka väittävät olevansa ILOSANOMAN julistajia, uskovia Jumalan lapsia!

JEESUS VAROITTI tällaisesta:”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi”(Matt. 12:34‭-‬37).