Joku viisas on joskus sanonut: ”linnunpoika hyppää koska se luottaa siipiinsä, sopuli hyppää koska kaikki muutkin hyppäävät.” Laumasieluisuus, tahto tehdä kuten suurin osa ympärillä olevista ihmisistä tekee, on valitettavasti vallinnut uskonnollista ihmiskuntaa sen syntyhetkestä lähtien aina tähän päivään asti. Tahto miellyttää enemmän ympäristöään, tahto miellyttää enemmän ystäviään kuin toimia oman vakaumuksensa sekä omantuntonsa mukaan on valitettavaa todellisuutta, joka ei ole päästänyt uskonnollisia ihmisiä otteestaan, vaan joka hallitsee hyvin näkyvästi tämän ajan uskonnoissa joissa yhteisöllisyys asetetaan yksilön edelle.
Uudesta Testamentista, Johanneksen evankeliumista luvusta 9 jakeista 18 jakeeseen 23 voimme lukea surullisen tarinan siitä, kuinka sen ajan uskonnollinen henkinen väkivalta vaikutti erään parannetun miehen vanhemmissa, joiden pojan Jeesus oli hetkistä aikaisemmin parantanut parantumattomasta sairaudesta, jo lapsena alkaneesta sokeudesta – nämä vanhemmat valitsivat totuuden sijasta valheen, koska eivät tahtoneet, että heidät erotettaisiin synagoogasta – he tahtoivat enemmän miellyttää ympäristöään kuin Pyhää Jumalaa. Uskonnolliset johtajat pyysivät vanhemmat eteensä kuultavaksi ja pelokkaat vanhemmat, joiden olisi tullut ehdottomasti antaa kunnia Kristukselle Jeesukselle, vaikenivat totuudesta sanoen: ”Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän on sokeana syntynyt; mutta kuinka hän nyt näkee, emme tiedä; emme myöskään tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä; hänellä on kyllin ikää, puhukoon itse puolestansa.” Näin hänen vanhempansa sanoivat, koska pelkäsivät juutalaisia. Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta. Sentähden hänen vanhempansa sanoivat: ”Hänellä on kyllin ikää, kysykää häneltä.”
Miten tyypillistä ja samalla myös surullista tämä onkaan myös tänä päivänä – lukemattomat ihmiset kieltävät totuuden vain palvellakseen ympäristöään, vain saadakseen hyväksynnän muilta ihmisiltä – vain siksi, että pelko hallitsee heidän sydäntään. On äärettömän surullista, että pelko yhdistettynä hyväksynnän saamiseen ihmisiltä, hallitsee tämän päivän vallalla olevaa kristillisyyttä – kuten se hallitsi Jeesuksen päivinä sen ajan uskonnollisuutta. Kuinka monet kieltävätkään totuuden vain siksi, että pelkäävät joutuvansa erotetuiksi kirkkokunnastaan tai herätysliikkeestään, erotetuiksi ystävistään – aivan samoin kuin parannetun miehen vanhemmat pelkäsivät joutuvansa erotetuksi sen ajan uskonnollisesta yhteistöstä, synagoogasta ja tulevansa leimatuiksi ystäviensä keskuudessa. Tämä on surullista mutta totta – siellä missä pelko hallitsee, siellä on vallalla laumasieluisuus, henkinen väkivalta – siellä missä pelko hallitsee, siellä ihmiset vaeltavat sokeudessaan palvellen Luojan sijasta luotuja, aivan kuten parannetun pojan vanhemmat tekivät!
TODELLINEN KRISTILLISYYS ponnistaa aina Jumalan tahdon noudattamisesta, eikä se ikinä ole ankkuroituna ympäristön, ystävien tai yhteisön miellyttämiseen eikä se ikinä alistu painostuksen alle, aivan kuten Apostoli Pietari selvästi osoittaa lausuessaan aikansa uskonnollisille johtomiehille seuraavat sanat Apostolien teoissa luvussa 5 jakeessa 29 joutuessaan itse sen ajan uskonnollisen painostuksen alaiseksi: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”!


Speak Your Mind