”Kuulla kuinka kaupunki pikkuhiljaa herää eloon sisimmässäni tietäen, että Vuoksi virtaa niin kuin ennenkin ja kaikki tapahtuu tarkalleen Korkeimman säätämyksen mukaan. Miksi Jumalan lapsena pelkäisin mitään kun kaikki on Isän Kädessä?”
– Heti herättyäni menin parvekkeelle ja kuulin kuinka linnut lauloivat lumoavasti, katselin kaunista pilvetöntä taivasta ja sisimmässäni alkoivat soimaan laulun sanat;”Kuinka kauniiksi Isä kaiken loitkaan”. Uskon, että tällä lyhyellä aamuisella kokemuksella Korkein tahtoi rohkaista minua ja avata silmäni iloitsemaan. Iloitsemaan siitä, että kaikki kaunis ja ihailtava on Jumalan käsialaa, minun Isäni työtä. Rohkaista minua katsomaan kaikkea sitä kaunista ja hyvää mistä minulla Jumalan lapsena on oikeus iloita.
Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan, kiittämään ja riemuitsemaan siitä osasta joka meillä Korkeimman lapsina on. Vaeltamaan iloiten uskossa tämä muukalaisuutemme aika matkallamme kohti ihanaa iankaikkisuutta. Kuitenkin liian helposti sielumme täyttävät murheet, pelko, väsymys ja ahdistus…sielujemme armoton vihollinen yrittää viekkaudella riistää ilomme. Se yrittää saada katseemme kiinnittymään ongelmiin, epäkohtiin, taisteluihin ja vastoinkäymisiin. Viemään sisäisen rauhamme joka meillä on Vapahtajassamme Kristuksessa Jeesuksessa. Viemään autuutemme Jumalan lapsina. Korkeimman lapsina me voimme ja saamme kuitenkin kaikki mieltämme vaivaavat asiat viedä Isämme tiettäväksi ja näin kokea rauhaa, iloa ja lepoa;”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa”(Fil.4:4-7).
* Mistä kumpuaa ilo Jumalan lapsen elämään? Eikö siitä tietoisuudesta, että kaikki on Jumalan Käsissä eikä mitään tapahdu Hänen tietämättään? Eikö kaikista niistä ihanista lupauksista jotka on annettu meitä uskovia varten kun tahdomme kuuliaisuudessa vaeltaa? Eikö siitä, että Hän on luvannut Pyhän Hengen turvaksemme, enkelinsä suojaksemme? Jeesus itse on luvannut olla kanssamme, kulkea vierellämme auttaen ja varjellen?
Menen takaisin parvekkeelle kuuntelemaan kaunista lintujen laulua, sinitaivaan alle seuraamaan kuinka Jumalan säätämyksen mukaan aurinko nousee yhä korkeammalle lämmittäen säteillään Imatraa jossa minä saan Hänen armossaan asua ja olla. Kuulla kuinka kaupunki pikkuhiljaa herää eloon sisimmässäni tietäen, että Vuoksi virtaa niin kuin ennenkin ja kaikki tapahtuu tarkalleen Korkeimman säätämyksen mukaan. Miksi Jumalan lapsena pelkäisin mitään kun kaikki on Isän Kädessä?
Speak Your Mind