Näetkö ympärilläsi vain pahuutta? Ovatko kaikki ihmiset mielestäsi itsekkäitä kieroja omanedun tavoittelijoita? Eikö mikään ole hyvää, onko kaikki vain mustaa tai harmaata? Oletko käpertynyt tämän maailman pahuudelta ja kohdallasi toteutuvat seuraavat Raamatun sanat; ”sinun elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi. Aamulla sinä sanot: ’Jospa olisi ilta!’ ja illalla sanot: ’Jospa olisi aamu!’ — sellaista pelkoa sinä tunnet sydämessäsi, ja sellaisia näkyjä sinä näet silmissäsi” (5 Moos.28:66-67).
JOS ELÄMÄSI näyttää noin synkältä, jos muut ihmiset tuntuvat noin ilkeiltä ja pahoilta niin oletko ikinä miettinyt, että vika saattaisi ehkä sittenkin olla siinä, että sinä katsot tätä maailmaa väärällä tavalla? Se, että näet itsesi uhrina ja muut ihmiset pahoina kumpuaa siitä, että jossakin sisimmässäsi tuomitessasi muita kannat itsekkyyden synnin taakkaa, koet olevasi parempi kuin muut ihmiset.
Jos koet olevasi itse vain uhri niin pysähdy nyt ja katso todelliseen uhriin Jeesukseen Kristukseen! Hän kuoli sinun pahuutesi tähden, Hän vuodatti verensä sinun syntiesi tähden! Katso Golgatan ristiin ja ymmärrä vihdoinkin, että sinä et ole uhri vaan Hän on! Jos sinä et ymmärrä omaa ilkeyttäsi, pahuuttasi, itsekkyyttäsi, virheitäsi, laiminlyöntejäsi, rakkaudettomuuttasi ja raadollisuuttasi niin silloin SINÄ et tarvitse Häntä joka vuodatti Golgatalla verensä sinunkin tähtesi. Vain täydellinen syntinen voi kokea täydellisen anteeksiannon mutta jos sinä et ymmärrä omaa syntisyyttäsi niin kuinka voisit kokea anteeksiannon? Jos näet vain muiden pahuuden mutta et omaa pahuuttasi niin olet kuin Jeesuksen kertoman vertauksen henkilö;”Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?’ (Matt.18:32-33).
Etkö oikeasti näe, että sinäkin olet tehnyt vääriä tekoja? Olet ehkä tuottanut pettymyksiä rakkaillesi, ehkä jopa valehdellut ja pettänyt lupauksiasi? Ehkä joku on itkenyt sinun päätöksiesi ja valintojesi takia tuskan sekä ahdistuksen kyyneleitä tai jotain vielä pahempaa? Olet ehkä sanoillasi haavoittanut puolisoasi, ollut ilkeä ja loukkaava? Huutanut lapsillesi, haukkunut rumin sanoin? Oletko aina toiminut oikein muita ihmisiä kohtaan, oletko aina ollut rehellinen muille ihmisille? Voisin jatkaa listaa lähes loputtomiin mutta se olisi turhaa – tahdon vain osoittaa, että sinäkin olet ehkä tehnyt virheitä, pahojakin sellaisia ja siksi et voi syyttää aina vain muita ihmisiä;”Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion” (Room.2:3)?
Raamattu opettaa, että kun ihminen ymmärtää oman syntisyytensä niin häneltä katoaa viha sekä katkeruus muita ihmisiä kohtaan koska tämä käsittää itsekkin olevansa vain Jumalan armon ja anteeksiantamuksen varassa. Hän käsittää oman vajavaisuutensa sekä pahuutensa. Hän ei koe enää olevansa uhri vaan pahantekijä jonka ainoa turva on Kristuksen veri. Mitä paremmin hän tiedostaa omat virheensä sitä enemmän tämä turvaa Jeesukseen, ymmärtää saaneensa suuren velan anteeksi (Luuk.7:43). Ihminen joka on kokenut aidon kohtaamisen Jeesuksen Kristuksen kanssa, ihminen joka turvautuu koko sydämestään Hänen verensä lunastukseen ja joka viettää joka päivä aikaansa ristin varjossa näkee itsensä puutteellisena ja lähimmäiset rakkauden valossa. Ristiltä vuotava anteeksiantamus täyttää tällaisen ihmisen ja Kristuksen rakkaus saa vallata sydämen rakastamaan lähimmäisiä ja näkemään ihmiset Jumalan armon ja rakkauden valokeilassa;”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme…”(2 Kor.3:14).

Speak Your Mind