RAKASTAKAA TOISIANNE

MIKSI niin monet uskovaiset riitelevät asioista jotka ovat toisarvoisia? Pienistä asioista joista ovat erimieltä? Nielevät kamelin mutta siivilöivät hyttysen, ketä se hyödyttää? Miksi pienet opilliset näkemykset, joista uskovat ovat erimieltä, yhä tekevät myyräntyötään eripuraisuuden muodossa saaden aikaiseksi hajaannusta ja riitaa Jumalan lasten keskuudessa? Me jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana, emmekö me rakastakkaan toisiamme vaikka juuri niin Jeesus käski meidät tekemään?

MIKSI me satutamme toisiamme ja itseämme kinastelemalla jostakin pienestä opillisesta kohdasta josta olemme eri mieltä, ketä se hyödyttää? Kirkkohistoria kertoo, että arvovaltaiset piispat kokoontuivat joskus menneisyydessä pohtimaan mitä tapahtuu hyttyselle jos se tippuu vihkiveteen ja samanaikaisesti miljoonat ihmiset vaelsivat tuntematta evankeliumia! Olemmeko me yhtä sokeita kiivaillessamme jonkin Raamatun ”tulkinnan” puolesta? Eikö meidän pitäisi kertoa evankeliumia niille jotka eivät vielä Jumalaa tunne sen sijaan, että kinastelemme? Rohkaista toisiamme pysymään lujina Kristuksessa sen sijaan että haavoitamme toisiamme? Auttaa heikkoja, nostaa langenneita, tehdä laupeudentekoja niille jotka köyhyydessä elävät?

Sen sijaan, että tekisimme Jumalan tahtoa me monesti sanoillamme kylvämme kuolemaa. Nimitämme pahimmillaan jonkun sisaren tai veljen ihmiseksi joka kulkisi kadotusta kohti vain siksi, että tämä on eri mieltä jostakin pienestä opillisesta asiasta, jostakin ”tulkinnasta”. Sanomme, että tämä ei olisi sisaremme tai veljemme vaikka hän sanoo uskovansa sydämestään samaan Jeesukseen Kristukseen kuin mekin, kuka on antanut meille tällaisen oikeuden? Kuka on valtuuttanut meidät kieltämään pelastus sellaiselta joka uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä Sovittajana?

Minun sydämeni pyyntö on, että opetellaan uskovina rakastamaan OIKEASTI toisiamme sillä siitä ihmiset tuntevat meidät Hänen opetuslapsikseen, Hänen joka uhrasi itsensä Golgatan Ristillä syntiemme tähden (Joh. 13:35). Me saatamme olla monesta opillisesta ”tulkinnasta” eri mieltä, olivathan Jeesuksen apostolitkin, kunhan vain vaellamme samaa TIETÄ: ”Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!”(Fil.3:15-16)

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta HÄN ITSE ON PELASTUVA, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi” (1 Kor.3:11-15).