On valitettavaa, että 2000-luvun maailmassa ihmiset, jopa uskovaiset, ovat vieraantuneet Raamatun sanomasta siinä määrin, että kristillisyyttä ei enää hallitse Kirjoitukset, vaan erilaiset opinsuuntaukset. Jeesus kulkee tänä päivänäkin seurakuntansa keskellä tarkkaillen sitä sillä se on Hänen silmäteränsä. Jokainen, joka ei vihaa pahuutta vaan rakastaa sitä, Jeesus siirtää syrjään palvelutehtävästään. Apostoli Paavali oli omana aikanaan huolestunut siitä, että uskovaiset liian helposti antoivat orjuutta itsensä pois oikeasta Raamatun opetuksesta
(2 Kor.11:19-21).
Ilm.2:1-7
”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä
oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.”
Rooman Aasian provinssin pääkaupunki, jossa sijaitsi yksi antiikin maailman seitsemästä ihmeestä; Artemiin temppeli, oli Johanneksen aikana yksi liikemaailman keskuksista. Apostoli Paavali julisti lähetysmatkallaan vuonna 52 siellä evankeliumia Kristuksesta ja perimätiedon mukaan Apostoli Johannes oli seurakunnan johtaja alkaen vuodesta 68. Johannes sai välitettäväksi ensimmäisen kirjeensä Efesoon, koska hänen aikanaan kyseinen kaupunki oli tärkeä kristillisen elämän keskus. Efesossa asui valtavasti kristittyjä samanaikaisesti kun se oli uskonnollinen sekä kaupallinen keskus. On arvioitu, että Johanneksen aikana tuossa liikemaailman tyyssijassa asui peräti 300 000 asukasta.
Johannes sai tehtävän kirjoittaa seitsemälle seurakunnalle ja jokaisessa viestissä olivat Jeesuksen sanat; ”minä tiedän”. Vapahtajamme Jeesus Kristus tietää kaiken ja se on lohdutuksena Häneen uskoville mutta tuomiona jumalattomille. Kun kaikki kerran kootaan Kristuksen tuomioistuimen eteen, on lohdullista tietää, että siellä ei ole porsaanreikiä, kuten maallisissa tuomioistuimissa, vaan kaikki tuomitaan kukin tekojensa mukaan täydellisen tiedon perusteella (Ilm.20:12).
Johannes sai tehtäväkseen kirjoittaa eri kaupungeissa oleville seurakunnille. Seurakunnan muodostivat Jeesukseen uskovat eikä yhdelläkään paikkakunnalla ollut useita seurakuntia, vaan yksi. Niin kuin oli Johanneksen aikana, niin on myös tänäänkin – yhdessä kaupungissa voi olla vain yksi todellinen Jumalan Seurakunta. Sielunvihollinen on saanut aikaiseksi kuitenkin hajaannuksen ja täten on tänä päivänä erilaisia seurakunta – nimeä kantavia organisaatioita samassa kaupungissa useita, mutta se ei ole Kaikkivaltiaan Jumalan tahto. Apostoli Paavali varoitti omana aikanaan seuraavasti; ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä” (Apt.20:29) ja näin on valitettavasti Paavalin jälkeisistä ajoista aina tähän päivään asti käynyt. Sielunvihollinen on saanut aikaiseksi Jeesukseen uskovissa puoluemieltä (1 Kor.3:4) ja lahkolaista ajattelutapaa (Gal.5:19-20). Samalla paikkakunnalla lukuisat kirkkokunnat sekä herätysliikkeet kertovat omaa karua kieltään sielunvihollisen onnistuneesta sekä salakavalasta juonittelusta uskovia kohtaan – Jumalan tahto, että Jeesukseen uskovat yhtä olisivat (Joh.17:22-23) ei ole toteutunut.
Efeson seurakunta sai kiitosta siitä, että ettei se voinut sietää pahoja ihmisiä sekä siitä, että se oli koetellut niitä, jotka sanoivat itseänsä apostoleiksi eivätkä niitä kuitenkaan olleet. Samassa kirjeessä Efesolaisille Jeesus ilmoittaa myös Johanneksen välityksellä vihaavansa nikolaiittain tekoja, jotka opettivat, ettei Jumalan laki kuulunut enää Jeesukseen Kristukseen uskoville ja täten he avasivat tien ihmisille jumalattomaan elämään kuitaten kaiken vain sillä, että ”Kristus on täyttänyt lain”. Nikolaiitat olivat vääntäneet kieroon Jeesuksen opetukset väittämällä, että uskovaisia ei enää säädellyt mitkään Jumalan ohjeet, vaan armo peitti kaiken alleen. Nikolaiittain oppi elää valitettavasti hyvin vielä tänäkin päivänä, vaikka Johanneksen kirjoittamasta kirjeestä on kulunut liki kaksivuosituhatta.
Seurakunta sai kiitosta siitä, että se ei sietänyt pahoja ihmisiä eikä harhaopettajia ja siksi on tänäkin päivänä Raamatun opetuksen mukaista taistella seurakunnassa esiintyvää pahuutta vastaan, vaikka humanistiset Raamatusta vieraantuneet käsitykset ovatkin saavuttaneet jalansijaa tämän päivän uskovien keskuudessa. Jeesus kehui Efeson seurakuntaa ihmisten koettelemisesta, päinvastoin kuin lukemattomat tämän päivän kirkkokuntien ja herätysliikkeiden vallalla olevat harhaopetukset. Humanistinen ajattelutapa, jossa julistetaan, että jokaisen ihmisen tulee katsoa vain omia tekojaan, eikä ollenkaan seurata muiden tekemisiä, tulevat siis suoraan perkeleestä, valheen isästä ja ne on roskana laitettava syrjään. Jumalan seurakunnan tulee poistaa keskuudestaan se joka on paha (1 Kor.5:13) eikä pahuutta saa sietää missään muodossa. Jokaisen Jeesukseen uskovan tulee katsoa omaa vaellustaan mutta myöskin samanaikaisesti tarkastella kriittisin silmin ympäristöään pystyäkseen erottamaan hyvän ja pahan Matt.7:16). Jeesukseen uskovan ei tule olla suvaitsevainen, kuten valheellisesti usein annetaan ymmärtää, vaan hänen tulee pitäytyä kiinni vain ja ainoastaan Raamatun mukaisessa opetuksessa (1 Kor.4:6). Jos hän ei niin tee, on hän vain näyttelijä matkalla helvettiin.
On valitettavaa, että 2000-luvun maailmassa ihmiset, jopa uskovaiset, ovat vieraantuneet Raamatun sanomasta siinä määrin, että kristillisyyttä ei enää hallitse Kirjoitukset, vaan erilaiset opinsuuntaukset. Jeesus kulkee tänä päivänäkin seurakuntansa keskellä tarkkaillen sitä sillä se on Hänen silmäteränsä. Jokainen, joka ei vihaa pahuutta vaan rakastaa sitä, Jeesus siirtää syrjään palvelutehtävästään. Apostoli Paavali oli omana aikanaan huolestunut siitä, että uskovaiset liian helposti antoivat orjuutta itsensä pois oikeasta Raamatun opetuksesta (2 Kor.11:19-21). Efeson seurakunta sai kehuja, koska se pysyi kiinni opinmukaisessa Raamatun Sanassa.
Mutta Efeson seurakunta oli hyljännyt ensirakkautensa ja teki tekojansa vain velvollisuudentunnosta, vain ulkonaisen jumalanpalveluksen eräänä muotona, eikä rakkaudesta Kristukseen. Rakkaussuhde syntyy siten, että ihminen tiedostaa syntisyytensä ja täten rakastaa Jeesusta, syntiensä sovittajaa. Jeesus oli lihansa päivinä opettanut, että se, joka on saanut enemmän anteeksi myöskin rakastaisi enemmän (Luuk.7:42-43), mutta jos ihminen ei enää tiedosta syntisyyttään, häneltä katoaa rakkaus Kristukseen. Ilman rakkautta ovat kaikki teot turhia ( 1 Kor.13:1) ja koska Efesolaiset olivat menettäneet ensirakkautensa, sai se varoituksen sanan itse Kristukselta Johanneksen kirjeen kautta. Rakkaus asettaa aina Kristuksen ensisijalle ja tekojen tulisi seurata, ei koskaan olla ensisijaisia. Ei kukaan, joka tekee Jumalan Valtakunnan työtä velvollisuudentunnosta, voi saada Kristukselta kiitosta, sillä Hänelle kelpaavat vain rakkauden motivaatiosta tehdyt teot. Vain aito rakkaus Kristukseen saa palkkiokseen oikeuden syödä elämän puusta joka on Paratiisissa, epäaitoutta ei Taivas pidä missään arvossa, sillä se on Kaikkivaltiaalle kauhistus.
400- luvulla Efeson seurakunta lakkasi olemasta islamilaisen maailman puristuksessa. Jeesus työnsi Efeson ”lampunjalan” paikaltaan ja samoin Hän tekee tänäkin päivänä kaikille niille, jotka eivät tahdo vaeltaa totuudessa Raamatun kirjoitettuun Sanaan luottaen. Ensirakkauden hylkäämisellä oli kauaskantoiset seuraukset ja tämän tosiasian edessä ymmärrämme, että uskonnollisuus hyvine tekoineen ei koskaan ole sama kuin aito rakkaus Kristukseen.
Ilm.2:8-11
”Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään: Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga. Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.”
Smyrnassa asui Johanneksen aikana n.200 000 ihmistä ja se oli vauras kaupunki, joka oli hävitetty 500- luvulla eKr., mutta Lysimakos (Aleksanteri Suuren sotapäällikkö) oli rakentanut sen uudestaan. Smyrna, eli nykyinen Izmir oli Johanneksen aikana kauppa- ja satamakaupunki, jota koristivat suuri teatteri, mahtava stadion sekä suuri kirjasto. Pakanallisuus kukoisti tässä Homeroksen syntymäkaupungissa, jossa oli suuri Zeus- jumalan temppeli kauniin Pagos- vuoren huipulla.
Sana smyrna tarkoittaa mirhaa ja täten se sisältää ajatuksen Kristuksen kärsimyksistä, sillä Jeesuksen ruumis voideltiin mirhalla (Joh.19:39-40). Uudessa testamentissa Smyrnan seurakuntaa ei mainita missään muualla kuin Johanneksen ilmestyksessä ja kirkkohistoria kertoo, että vielä 300- luvullakin Smyrnan seurakuntaa vainottiin ankarasti. Jeesus ei antanut yhtään moitteen sijaa tälle vainoista kärsivälle seurakunnalle, eikä ole sattumaa, että vieläkin on olemassa Smyrnan seurakunta, vaikka se onkin jakaantunut erilaisiin kirkkokuntiin (nyk.Izmir). Smyrnan seurakunta siis otti Jeesuksen lohdutuksesta vaarin, toisin kuin esimerkiksi Efeson seurakunta, jota ei enää ole.
300- luvulla kristittyjen vainot muuttuivat yleisiksi sekä järjestelmällisiksi, joten Johanneksen kautta Jeesus tahtoi vahvistaa Smyrnan seurakuntaa sen ajan kärsimyksissä, mutta ennen kaikkea myös rohkaista tulevissa ankarissa vainoissa. Apostoli Johanneksen kautta Jeesus ilmoitti Smyrnan seurakunnalle, että ”perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää” (Ilm.2:10). Tämä toteutuikin kirjaimellisesti vuosina 303-313 jKr. Diocletaniuksen ja tämän seuraajan Galeriuksen järjestäessä kymmenen vuotta kestäneen vainon, joka oli ehdottomasti ankarin mitä Rooman keisarikunta on koskaan kristittyihin kohdistanut. Hj. Holmquist mainitsee tästä Kirkkohistoriassaan (Holmquist 1928: 195-200). Raamatun profetioissa käytetty vertauskuva, jossa päivä vastaa vuotta (Hes.4:6) toteutui tässäkin tapauksessa kirjaimellisesti.
Vuoden 313 jälkeen yleiset vainot kristittyjä kohtaan loppuivat keisari Konstantinuksen antaessa suvaitsevaisuusjulistuksensa. Sitä ennen kirkkohistorian mukaan n. 5 miljoonaa ihmistä kuoli marttyyrina uhraten henkensä Kristuksen tähden. Smyrnalaiset olivat vainoissa uskollisia kuolemaan asti ja näin omalla esimerkillään viitoittivat tietä tämän päivän Jeesukseen uskoville, jotka usein luulevat uskoa Kristukseen vain joksikin pinnalliseksi elämänkatsomukseksi ymmärtämättä laisinkaan, että Raamattuun on kirjoitettu kaikkia uskovia varten seuraava totuus: ” kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2 Tim.3:12).
Vainot Jeesukseen Kristukseen uskovia kohtaan eivät kokonaisuudessaan loppuneet vuoteen 313 jKr., vaan ovat jatkuneet aina näihin päiviin asti ja lopullinen suuri yleismaailmallinen vaino odottaa vielä aikaansa. Katolisen kirkon vainoissa kerettiläisinä tapettiin enemmän Jeesukseen Kristukseen uskovia kuin Hitlerin ja Stalinin vainoissa yhteensä ihmisiä ja osuvasti nuo vainot ovatkin saaneet nimekseen ”pimeä keskiaika”. 2000- luvullakin vainoja Jeesukseen Kristukseen uskovia kohtaan tapahtuu Islam- sekä kommunistimaissa, mutta kuten sanottu, yleismaailmallinen vaino, josta ilmestyskirja puhuu tuonnempana, on aivan oven edessä. Kaikki mahdolliset valmistelut sielunvihollisen toimesta tätä viimeistä suurta vainoa kohtaan on tehty, ja siksi Jeesuksen kehotus ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” on varmasti ajankohtaisempi meille tämän päivän uskoville kuin koskaan ennen kenellekään muulle.
Smyrnan seurakunta oli joutunut vainojen kohteeksi, mutta se ei ollut kieltänyt Herraansa. Se oli ulkonaisesti hyvin mitätön, köyhä sekä vaatimaton ja kuitenkin sillä oli enemmän, Filadelfian seurakunnan lisäksi, kuin kenelläkään muulla seitsemällä seurakunnalla, joille Johanneksen täytyi Jeesuksen sanoma välittää. Smyrnan seurakunta oli joutunut vainojen sekä myös pilkan kohteeksi kieltämättä kuitenkaan Mestariaan. Lihallisten juutalaisten ankara painostus joka esiintyi pilkkana sekä halveksuntana ei saanut näitä vainottuja smyrnalaisia lannistumaan ”kaidalla tiellä”, vaan uskollisesti he loistivat kirkkaana lamppuna pimeälle maailmalle (Matt.5:16). Lihasta syntyneet juutalaiset vainosivat Hengestä syntynyttä Smyrnan seurakuntaa (Gal.4:29), ymmärtämättä laisinkaan, että oikeita juutalaisia ovat vain ne, jotka uskovat Kristukseen Jeesukseen (Room:2:28-29, 9:6, Gal.3:28-29, 1 Piet.2:9, Fil.3:3). Jeesus oli lihansa päivinä nuhdellut niitä, jotka luulivat saaneensa perimänsä kautta autuaamman paikan Pyhän Jumalan edessä seuraavin sanoin: ”He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Aabraham on meidän isämme.” Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette isänne tekoja…Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.” (Joh.8:39- 44).
Ihminen, joka luulee isiltä perityn perimän mukaan olevan jotakin merkitystä Taivaan silmissä, kuuluu saatanan synagogaan, sillä tällöin hän ei katso Hengen silmin, vaan lihallisesti. Kristukselle ei merkitse se, oletko tumma- vai vaaleaihoinen saatikka mihin kulttuuriin kuulut. Hänelle, joka kuoli tuskallisen kuoleman Golgatalla kaikkien ihmisten tähden ei merkitse myöskään varallisuus saatikka varattomuus – kaikki ovat Hänen edessään samanarvoisia. Kuitenkin liian monet ihmiset, niin historiassa kuin tänäänkin, luokittelevat ihmisiä erilaisiin kasteihin eivätkä näin tehdessään ymmärrä vetävänsä päällensä Kaikkivaltiaan vihaa, sillä Jumala rakastaa jokaista luotuaan yhtä paljon.
Vallalla olevassa kristillisyydessä elää sama harha kuin Smyrnan aikaisissa lihallisissa juutalaisissa – ihmisiä luokitellaan ulkonäkönsä, perimänsä, varallisuutensa ja yhteiskunnallisen asemansa tähden. Lukemattomissa kirkkokunnissa tämä inhimillisen vääristynyt näkökanta on saanut valitettavan suuren merkityksen ja täten tällaista toimintaa harjoittavat julistavat käytöksellään kuuluvansa saatanan synagogaan vaikka ulkonaisesti julistavatkin kuuluvansa Jumalan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen.
Yksi suurimpia harhoja ajassa jossa elämme, on kristittyjen näkemys siitä, että vieläkin olisi olemassa kaksi Jumalan kansaa: Jeesukseen uskovat kristityt ja lihansa puolesta juutalaiset. Tämä on yksi suurimpia harhaoppeja ajassa jossa elämme, sillä Raamattu opettaa selvästi, että Taivas tunnustaa vain sydämen uskon eikä millään ulkonaisella tekijällä ole mitään vaikutusta (Room.10:10). On totta, että lopunajan profeetallisissa ennustuksissa ajan merkkejä voi seurata juutalaisen kansan kohtalosta (mm. Israelin valtion perustaminen jne.), mutta profeetallisissa ennustuksissa on viikunapuun lisäksi myös muita puita, joita meidän tulee seurata Jeesuksen opetuksen mukaisesti: ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.” (Luuk.21:29). Seuraamalla kansojen keskuudessa tapahtuvia tapahtumia saamme kuvan ajasta jossa elämme, eikä tämä seuraaminen tarkoita vain juutalaista kansaa, kuten monet harhaanjohtavasti antavat ymmärtää.
Jumalalla on tässä ajassa yksi lauma jonka paimen on Jeesus Kristus (Joh.10:16). Raamatullisista totuuksista huolimatta lukemattomat kristityt kuitenkin katsovat asioita pintapuolisesti, lihallisin sekä inhimillisin silmin, ja siunatessaan Israelia he jättävät antamatta siunauksensa Jumalan Pyhille kaikkialla maailmassa ja ymmärtämättömyyttään kohdistavat sen juutalaisiin ymmärtämättä Israelin hengellistä merkitystä. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.” (Room.9:6-8). Aabrahamin lapsia, hänen jälkeläisiään, ovat kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat ja siksi rukouksesi olkoon Kirjoitetun sanan mukainen siunatessasi Jumalan Israelia (1 Moos.12:3). Asettamalla mielessäsi lihansa puolesta juutalaiset jollekkin ylemmälle korokkeelle suhteessa muihin kansoihin, olet sortunut siihen, mihin Johanneksen aikaiset lihalliset juutalaiset ja täten kuulut saatanan synagogaan, et Kristuksen ruumiiseen.
Jeesuksen aikana monet ihmiset olivat sortuneet ajattelemaan asioita inhimillisesti eikä hengellisesti. Uskonnolliset johtomiehet ylpeilivät Jerusalemin temppelistä sekä uskonnollisesta järjestelmästään. Jeesuksen opetuslapsetkin olivat ennen ylösnousemuksen jälkeisiä Herran ilmestymisiä laittaneet toivonsa Häneen siksi, että odottivat Rooman väkevän käden sorron alta vapauttajaa – Israelin nousua takaisin samanlaisiin kunnian päiviin kuin Daavidin ja Salomonin aikana. Jeesus väistyi yksinäisyyteen, kun ihmiset tahtoivat tehdä Hänestä kuninkaan ajamaan omia tarkoitusperiään (Joh.6:15). Samanlainen väärä näkemys on hyvin vahvana tämän päivän kristillisyydessä: ihmiset katsovat maallista Jerusalemia Israelin valtiossa sekä sen kohtaloa, vaikka pitäisi katsoa Taivaalliseen Jerusalemiin (Gal.4:26) sekä ihmiset rukoilevat maallisen Israelin puolesta ymmärtämättä Israelin todellista hengellistä merkitystä Raamatun valossa (Room.9:6-8). Palvoessaan lihallista Israelia ja lihansa puolesta juutalaisia ihmiset vain osoittavat käytännössä olevansa luonnollisia ihmisiä, jotka eivät vielä ole syntyneet Jumalan Pyhästä Hengestä:”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1 Kor.2:13). Apostoli Paavalin näkemys oikeasta juutalaisesta, Aabrahamin siemenestä on että ”se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room.2:29). Kaikkivaltiaalle Pyhälle Jumalalle merkitsee vain sydämen asenne, eikä millään ulkonaisella tekijällä ole mitään arvoa Kristuksen edessä, sillä ”monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.” (Mark.10:31).
Smyrnassa Jeesukseen uskovat joutuivat maksamaan kovaa hintaa siitä, että he eivät olleet ulkonaisesti juutalaisia, vaan sisäisesti omistivat sydämessään uskon varmuuden Kristukseen. Ulkonaisesti köyhinä, inhimillisesti katsottuna hyvin mitättöminä he omistivat kuitenkin suurimman rikkauden mitä maan päällä voi kukaan omistaa – he omistivat Kristuksen. Tämän rakkauden seurauksena he olivat kärsineet ahdistusta sekä vainoa mutta eivät olleet luovuttaneet uskoaan ylösnousseeseen Vapahtajaan. Johanneksen välitettävä sanoma ei kuitenkaan tuonut inhimillistä helpotusta Smyrnan uskoville, vaan kymmenvuotisen vainon ankarat koettelemukset odottivat edessäpäin. Sen sijaan, Taivaallinen rohkaisu itseltään Jeesukselta Kristukselta sai varmasti seurakunnan entistä lujempana taistelemaan uskonsa puolesta: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.” (Ilm.2:10).
Kenenkään Jeesuksen uskovan ei tarvitse pelätä ensimmäistä kuolemaa (Fil.1:21), sillä Kristus on elämä ja kuolema on voitto. Smyrnan uskovia kehotettiin olemaan uskollisia kuolemaan asti, samoin kuin tuo sama sanoma kuuluu meillekin – tämän päivän Jeesukseen uskoville. Vaikka elämän olosuhteet muuttuisivat millaisiksi tahansa, meiltä vaaditaan samaa uskollisuutta kuin Johanneksen aikaisilta Smyrman opetuslapsilta – vaikka vuodet ovat Johanneksen ajoista vierineet, niin Herra on sama (Jes.41:4). Smyrnan seurakunta on esikuva kohta alkavissa maailmanlaajuisissa Jeesukseen uskovien vainoissa (vainoista tässä kirjassa myöhemmin). Jeesus sanoi Apostoli Johanneksen välityksellä vainoista kärsivälle seurakunnalle; ”Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.” (Ilm.2:11) ja tähän lupaukseen me voimme luottaa kun sielunvihollisen ankara viimeinen suuri hyökkäys kohdistuu Jumalan Pyhiin. Me kaikki kuolemme kerran, se on totta, mutta meidän ei tarvitse kuolla toista kertaa – pysytään lujina ankkuroituna Kristukseen ja me saamme elämän kruunun (Ilm.2:10). Mikään ei ole meille Jeesukseen uskoville mahdotonta eikä yksikään vastustus voi kestää edessämme kun puolellamme on Hän, joka on voittanut kuoleman vallan! Kun me olemme ankkuroituna Kristukseen Jeesukseen, me nousemme ensimmäisestä kuolemasta Elämän ylösnousemukseen; ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa” (Ilm.20:6), Halleluja (ylistys Herralle)!
Ilm.2:12-17
”Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka: Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu. Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.”
Pergamon oli Johanneksen aikana keisarinpalvonnan keskus, jossa oli teatteri, johon mahtui 20 000 katsojaa, sekä kirjasto, joka kamppaili mahtavuudessaan Egyptin suuren kirjaston kanssa. Edellä mainitut asiat tekivät tästä kaupungista uskonnollisuuden sekä kulttuurin keskuspaikan. Pergamonista alkoivat aikoinaan kristittyjen vainot ja Johannes oli joutunut Patmos saarelle kieltäydyttyään palvomasta keisari Domianusta ”herrana ja jumalana”, kuten lukemattomat muut Jeesukseen uskovat hänen aikanaan. Jeesukseen uskovat olivat joutuneet antamaan henkensä uskonsa puolesta ja toiset olivat joutuneet vangituksi uskonsa tähden. Koska kysymys oli keisarikultista, oli Jeesukseen uskovien mahdotonta väistää tilannetta, jossa he eivät olisi joutuneet tuon kultin kanssa kosketuksiin. Keisari valvoi kulttiaan, jossa jokaisen tuli osoittaa kunniaa sekä palvontaa keisarille – koska kristityt kieltäytyivät tästä, he joutuivat vainottaviksi erityisesti hallitsijan, eli keisarin taholta.
Jeesus nimitti tuota kaupunkia paikaksi, ”missä saatanan valtaistuin on”, koska Johanneksen aikana Pergamon oli Vähän-Aasian uskonnollinen keskuspaikka, jossa oli keisarinpalvonnan lisäksi myös lukemattomia pakanallisia temppeleitä. Pergamon sijaitsi nykyisen Izmirin lähellä, kahdeksankymmentä kilometriä pohjoiseen. Ilmoittaessaan Johannekselle sen, että Pergamonissa oli tuolloin ”saatanan valtaistuin” Jeesus toi esille sen tosiasian, että saatana ei ole helvetissä, vaan maanpäällä tekemässä tuhoaan (Luuk.10:18). Tänä päivänä vallalla oleva opetus, jonka mukaan saatana on helvetissä kiusaamassa jumalattomina kuolleita, ei ole Raamatun opetuksen mukainen, sillä saatana, tuo sielujemme armoton vihollinen, riehuu täällä maanpäällä yrittäen tuhota Jeesukseen Kristukseen uskovien uskon sekä eksyttää ihmisiä niin, että he eivät koskaan tulisi tuntemaankaan maailman Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta (Ilm.12:17). Vallalla olevan kristillisyyden tuottamat teokset, joissa ihmiset väittävät käyneensä helvetissä ja nähneensä siellä saatanan kiduttamassa ihmisiä, on laitettava roskana syrjään, koska tällaiset teokset eivät ole Kirjoitetun Sanan mukaisia, vaan tulevat perkeleestä eksyttäen monia pois uskon tieltä.
Kun Jeesus oli lihansa päivinä kiusattuna erämaassa, saatana tuli Hänen luokseen tarjoten maailman Vapahtajalle maanpäällisen valtakunnan siunauksia ja täten osoitti, että hänen haltuunsa oli annettu tämä planeetta (Matt.4:1-11). On erityisesti huomattava tässä asiayhteydessä, että kun saatana tarjosi maailmallista loistoa ja tämän maailman valtakuntia (koska ne on annettu saatanan haltuun), ei Jeesus väittänyt häntä valehtelijaksi, vaan Kirjoituksiin vedoten kieltäytyi sielunvihollisen houkutuksista. Sielunvihollinen riehuu täällä maan päällä, ei helvetissä: ” Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm.12:12)
Helvetti on Jeesuksen tuomion jälkeinen jumalattomien tuhon paikka, jossa tuhotaan täydellisesti myös itse saatana. Helvettiä ei ole olemassa nyt, koska Kristus ei ole vielä istunut tuomioistuimelleen. Saatana ei voi olla helvetissä, koska itse helvettiäkään ei vielä ole. Vasta silloin, kun Jeesus istuu tuomioistuimelleen (Matt.25:31-32) ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat, Hän sanoo jumalattomille; ”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä” (Matt.25:41). Jokainen, joka väittää, että saatana olisi jo helvetissä, julistaa ymmärtämättömyydessään sitä, että Jeesus jo olisi tullut tuomitsemaan kaikki kansat ja näin osoittaa itse olevansa täysin tietämätön Raamatun opetuksista puhumattakaan siitä, että hän itse ei voi silloin mitenkään olla osallinen ”elämän ylösnousemuksesta” (Ilm.20:6), joka Raamatun selvän opetuksen mukaan tapahtuu ennen sitä hetkeä, jolloin Kristus istuu tuomioistuimelleen tuomitsemaan jumalattomat iankaikkiseen tuleen ja antamaan Jumalan Pyhille osan Taivaan Valtakunnasta. Jokainen, joka väittää, että saatana on nyt helvetissä, on harhaopettaja, jollaista jokaisen todellisen Jeesuksen opetuslapsen tulee karttaa, sillä Raamattu opettaa selvästi: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti” (Tiit.3:10).
Jeesus esiintyy sanomassaan Pergamonin seurakunnalle ”Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka” ja täten tuo esille jo heti kirjeen alkusanoissa sen, että Jumalan Sana on voimallinen murskaamaan uskonnollisuuden mahdin, joka Pergamonissa tuolloin vallitsi. Vaikka uskovaiset olivat joutuneet elämään Pergamonissa uskonnollisuuden keskellä, jossa rehotti keisarinpalvonta – olivat he pitäneet kiinni oikeasta uskon opista, eivätkä olleet kieltäneet uskoaan Ylösnousseeseen Vapahtajaan. Tästä Jeesus kehui heitä.
Johanneksen ajan seurakunta eli jatkuvasti vainojen keskellä. Pergamonin kristityt olivat jalosti pitäneet Jeesuksen nimestä kiinni, eivätkä olleet kieltäneet uskoansa niinäkään päivinä, kun Antipas, heidän uskonveljensä, oli tapettu uskonsa tähden. On lohdullista, että Jeesus mainitsee tässä uskovan henkilökohtaisella nimellä ja näin osoittaa, että Taivas valvoo jokaista Jumalan Pyhää myös yksilönä. Jeesus oli lihansa päivinä sanonut; ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö”. (Matt.10:30-31) ja täten jokainen Jeesukseen Kristukseen toivonsa laittanut voi olla turvallisin mielin. Jokaisen Jeesukseen Kristukseen uskovan pään hiuksetkin ovat luetut ja täten kaikki tapahtuu Kaikkivaltiaan tarkassa valvonnassa.
Pergamon sai kuitenkin moitteita siitä, että se oli suvainnut seurakunnassa niitä, jotka pitivät kiinni Bileamin opista. Viittaus Bileamin oppiin (4 Moos.25:1-18, 31:8-16) tarkoittaa pakanuuden sekoittamista siihen uskoon, joka Pyhissä Kirjoituksissa on selvästi opetettu. Samoin seurakunnassa oli niitä, jotka pitivät kiinni nikolaiittojen salakavalasta opista, joka vähätteli Jumalan käskyjä. Nämä kaksi opinsuuntausta, yhteen kietoutuneina, muodostivat vaarallisen uhkakuvan Pergamonin kristityille. Jeesuksen viesti seurakunnalle oli selvä – ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla” (Ilm.2:16).
Tulemme tässä kirjassa myöhemmin käsittelemään aikaa jossa elämme – Jeesuksen tulo on oven edessä, ja siksi juuri Pergamonin seurakunnalle tarkoitettu viesti on erityisen ajankohtainen meidän aikamme uskoville. Me elämme nyt aikaa, jossa Bileamilainen opetus yhdistettynä nikolaiittojen hapatukseen on saavuttanut valitettavan suuren sijan niiden keskuudessa, jotka väittävät itseään Jumalan lapsiksi. Erilaiset traditiot, jotka perustuvat erilaisiin uskonnollisiin opetuksiin ovat syrjäyttäneet Jumalan Pyhän Sanan, Raamatun. Pakanuus on salakavalasti sotkettu kristinuskoon samanaikaisesti kun Raamatussa olevia Jumalan käskyjä on tietoisesti vähätelty. Suurimpana syyllisenä tähän on ollut aina, ennen ja nyt, suvaitsevaisuus. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä kirjeessään hänen aikansa Korintolaisille uskoville; ”Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja.” (2 Kor.11:20- 21). Vääränlainen rakkaus, joka ei iloitse yhdessä totuuden kanssa, on syrjäyttänyt valitettavan menestyksellisestä kunnioituksen Raamattua kohtaan ja kun uskovien mielenkiinto Kirjoitettua Sanaa kohtaan on saatu katoamaan – on näyttämö sielunviholliselle valmis tämän viimeistä suurta näytelmäänsä varten.
Valtakirkkomme luterilaisuus, jonka vanavedessä ovat loistokkaasti uineet maamme suurimmat kirkkokunnat sekä herätysliikkeet ovat ymmärtämättömyyttään sallineet keskuudessaan opettajia, jotka ovat polkeneet maahan Jumalan käskyjen arvovallan ja täten sen rinnalle nostaneet eri uskonnoista tulleet humanistiset (rakkaudelliset) opetukset. Keisarinpalvonnasta nouseva auringonpäivä (sunday) on syrjäyttänyt todellisen Raamatussa mainitun lepopäivän (sapatin). Katolilaisuudesta nouseva kiirastulioppi on syrjäyttänyt Raamatullisen näkemyksen kuolleiden tilasta sekä tuomiosta. Woodoo-kulttuurista, sekä muista pakanauskonnoista tulleet hurmokselliset ilmiöt ovat pesiytyneet tämän päivän karismaattisiin liikkeisiin syrjäyttäen Raamatussa mainitut Pyhän Hengen armolahjat. Jumalan käskyjen tilalle on nostettu knostilainen ajattelutapa, jolla haetaan oikeutta Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin, jossa korostetaan hengen puhtautta samanaikaisesti kun vähätellään ruumiin käyttötarkoitusta Jumalan Pyhän Hengen temppelinä (1 Kor.6:19). New age opetukset, jonka mukaan eri uskonnot palvoisivatkin samaa jumalaa, ovat syrjäyttäneet Raamatun opetuksen, jonka mukaan ihminen voi pelastua vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Jumalan asettaman avioliiton pyhyyden tilalle on tullut haureuden suosiminen eri muodoissaan. Edellä mainitut harhaopetukset ovat lailla syövän levinneet tämän päivän kristillisyyteen, jota ei enää ohjaa Kirjoitettu Jumalan Sana, Raamattu, vaan ihmisten keksimät uskonnolliset traditiot. Tämän päivän vallalla oleva kristillisyys on niellyt suuren valheen, ja on eksytyksen pauloissa: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2 Tess.2:7-12)
Yksikään todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei voi seurata vain sivusta, kun erilaiset Raamatunvastaiset opetukset leviävät sekä saavat jalansijaa vaan hän pyrkii vastavirtaan uiden julistamaan Raamatullista totuutta, eikä yksikään todellinen Jumalan Pyhä voi kuulua organisaatioihin, jotka edellä mainittuja harhaopetuksia opettavat, ja siksi Raamatun selvä kehotus kuuluukin: ””Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”(Ilm.18:4). Jumalan tuomiot käyvät kohta tämän maailman ylitse, ja siksi jokainen, joka kuuluu haureutta harjoittavaan Babyloniin, saa osakseen Jumalan tuomion maljat, jotka vuodatetaan tämän syntisen maailman ylitse – tämän takia jokaisen Jeesukseen uskovan tulee irtaantua pakanakristillisyydestä!
Jeesus nuhteli Pergamonia siitä, että se oli suvainnut keskuudessaan väärän opetuksen harjoittajia – sama nuhde kuuluu kaikille tämän päivän uskoville. Jeesukseen uskovina me emme voi, emmekä saa, hyväksyä keskuudessamme mitään muuta opetusta kuin sen, mikä nousee Raamatun lehdiltä. Meidän tulee ahkerasti tutkia Kirjoitettua Sanaa rukouksen hengessä ja rohkeasti puuttua kaikkiin epäkohtiin, jotka pyrkivät vääristämään Raamatun tekstejä. Meidän tulee omalla elämällämme elää Sana todeksi ja omilta huuliltamme pitää kuulua opetus, joka kumpuaa Kirjoitetusta Sanasta – jos emme sitä tee, olemme syyllisiä Kaikkivaltiaan edessä Bileamin sekä nikolaiittojen opin julistamisesta. Hiljaisuudella vain hyväksymme vallalla olevan pakanakristillisen toiminnan!
Tämän päivän kristillisyyden ongelma on se, että väärän opin puolustajia suositaan seurakunnissa ja totuudelliset Jumalan palvelijat asetetaan syrjään. Näin Jumala tänä lopunaikana kokoaa (on jo kokoamassa) apostolisen seurakunnan – johon kuuluvat vain todelliset Jumalan Pyhät. Valtakirkkojen orgaaniset rakenteet eivät kestä Pyhän Jumalan tuomioiden edessä – vain vilpitön usko Jeesukseen Kristukseen kestää. Pergamonin seurakunnalle Jeesus antoi varoituksen; ”Tee siis parannus” (Ilm.2:16). Sama koskee kaikkia myös tänä aikana – vielä on aikaa tehdä parannus, Jeesus ei ole vielä tullut hakemaan omiansa.
Pergamonin seurakunnalle kaikui Jeesuksen antama viesti Johanneksen välityksellä: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja” (Ilm.2:17). Jeesus on elämän leipä, joka tuli alas Taivaasta – Kristus on vieläkin piilossa meidän inhimillisiltä katseiltamme, vasta Kirkkaudessa näemme Hänet ja siksi Hän on salattu manna josta me kaikki Häneen uskovat elämme. Salattuna mannana Jeesus on asia, jota tämän maailman ihmiset eivät voi ymmärtää. Lailla Jeesuksen aikaisten opetuslasten, kun Mestari vaelsi maan päällä, luonnolliset ihmiset kieltäytyvät syömästä Elämän leipää ja täten omalla valinnallaan valitsevat osakseen kirouksen tien (Joh.6:66).
Jeesus antaa jokaisella Häneen uskovalle valkoisen kiven. Antiikin Kreikassa maallisessa tuomioistuimessa valamiehet äänestivät syytetyn syyttömyyden puolesta valkoisella kivellä. Kun kerran kaikki ihmiset kootaan Kristuksen valtaistuimen eteen, antaa Jeesus itse valkoisen kiven muodossa vapautuksen kaikille Häneen uskoville – valkoinen kivi syyttömyyden puolesta! Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova on syytön, sillä Jeesus on itse kuollut tämän puolesta Golgatalla tuskallisen kuoleman.
Ilm.2:18-29
”Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski: Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset. Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan. Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan. Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain – ja minä annan hänelle kointähden. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'”
Raamatussa vähiten tunnettu seurakunta sai Jeesukselta Apostoli Johanneksen välityksellä pisimmän kirjeen. Inhimillinen näkyvyys ihmisten silmissä ei ole koskaan sama asia, kuin Kaikkivaltiaan Jumalan silmissä. Näkyväinen erottaa näkymättömästä maailmasta eikä useinkaan se, minkä me ihmisinä näemme ole sama kuin mitä Jumala näkee (Matt.19:30).
Tyatiran kaupunki kuului Vähän- Aasian kaupallisiin keskuksiin, joka oli tullut Johanneksen aikana tunnetuksi purppuravärjäämöistään sekä kutomoistaan. Johanneksen aikana se ei ollut merkittävä paikkakunta, siellä asui roomalaisten lisäksi paljon sekakansaa erilaisista kulttuureista ja kansoista. Kaupungissa palveltiin auringonjumala Apollosta. Apostolien teoissa (16:14) meille kerrotaan Lyydia nimisestä euroopassa asuneesta varakkaasta leskestä, joka kääntyi kristinuskoon Filippissä. Muuten Raamattu ei seurakunnasta paljon puhukaan – paitsi sen, että Jeesus Johanneksen kautta lähetti tälle vähiten tunnetulle seurakunnalle pisimmän kirjeen, kuin yhdellekään muulle Vähän- Aasian seurakunnalle. Kaupungin nykyinen nimi on Akhisar.
Ylösnoussut Vapahtaja ilmoittaa heti kirjeen alkusanoissaan olevansa se, joka lailla ”tulen liekin” tutkii nähden kaiken, jopa näkymättömänkin, ja antaa lopullisen tuomion joka on yhtä järkähtämätön kuin kiiltävä vaski. Jeesus esiintyy vain yhden ainoan kerran ilmestyskirjassa Jumalan Poikana ja senkin Tyatiran seurakunnalle. Jeesus tahtoi näin ilmaistessaan itsensä torjua Zeuksen pojan Apollonin palvontaa, joka oli yleistä Tyatiran jumalattomien keskuudessa, ja joka Iisebelin eksytyksen kautta oli pesiytynyt myös seurakuntaan. Tyatiran seurakunta oli kasvanut rakkauden teoissaan, toisin kuin Efesos, ja siitä ylösnoussut Vapahtaja antoi heille tunnustuksen Johanneksen välityksellä. Kirjeen alkusanoissa Jeesus kehuu Tyatiralaisia; ”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi” (Ilm.2:19). Usko ei ole listassa ensimmäisenä vaan vasta kolmantena – lähimmäisemme näkevät ensin teot, sen motiivina rakkauden joka kumpuaa elävästä uskosta Jeesukseen Kristukseen. Usko ilman tekoja on kuollut (Jaak.2:17). Moitteita sen sijaan seurakunta sai siitä, että se oli suvainnut Iisebel- nimistä naista ja tämän eksyttävää opetusta.
Vanhan testamentin Kirjoitukset kertovat meille Iisebel- nimisestä naisesta, joka oli Israelin kuninkaan Ahabin pakanallinen puoliso. Iisebelin vaikutuksesta Israelin kansa johdettiin palvelemaan epäjumala Baalia, mutta profeetta Elia vastustuksellaan Jumalan voimassa sai aikaan kuitenkin suuren uskonpuhdistuksen. (1 Kun.16:31, 18:21- 40). Iisebelin hengessä samanlainen eksyttävä opetus oli nyt pesiytynyt Tyatiran seurakuntaan ja on mahdollista, että Iisebel – nimi on symbolinen ”peitenimi”, jonka merkityksen kuitenkin seurakuntalaiset hyvin tiesivät. Yhtä mahdollista on kuitenkin myös se, että Iisebel oli oikea henkilö Tyatiran seurakunnassa Johanneksen aikana joka kuitenkin samanaikaisesti symboloi Israelin kuninkaan Ahabin pakanallista puolisoa. Oli niin tai näin, niin syvyydestä tullut hapatus oli haureuden ja epäjumalille uhratun syömisen muodossa lailla syövän pesiytynyt seurakuntaan – ja siitä Jeesus heitä nuhteli.
Niin kuin Israelin kuninkaan Ahabin aikana, samoin nytkin sielunvihollinen juottaa eksytyksen kavalaa myrkkyä kauniista juoma-astioista. Inhimillisesti usein kaunis ja virheetön voi kuitenkin sisältää täyttä myrkkyä, ja siitä on kysymys, kun alkuaikojen upea enkeli ( kointähti {Jes.14:12}, latinaksi Lusifer, hepr-aram; vihollinen, vastustaja) tarjoaa eksyttävää juomaa pyrkimyksenään vääristellä Kaikkivaltiaan tarkoitusperät ja täten tuhota Jumalan suunnitelmat. Sielunvihollinen esiintyy usein valkeuden enkelinä (2 Kor.11:14) ja näin saa ne ihmiset, jotka katsovat näkymättömien sijaan näkyväisiä – lankeamaan eksytyksen kavaliin syövereihin ja näin oli käynyt Tyatirassa, mutta näin on käynyt myös tässä ajassa jossa me nyt elämme. Lukemattomat ihmiset ovat nielleet, koska heillä ei ollut edes rakkautta totuuteen, sielunvihollisen kavalat eksytykset; ” jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2 Tess.2:9-12).
Kaikki ne, jotka tahtovat elää totuudenmukaisesti eivät joudu eksytykseen, mutta kaikki ne, joilla on vilpillinen sydän, ovat sielunvihollisen maalitauluina tämän turmiollisille vaikutuksille alttiita. Tyatiran seurakunnassa ihmiset olivat suvainneet Iisebel- nimistä naista ja se oli seurausta epäuskon valtaan joutuneesta sydämestä. Jokainen, joka on lähellä Kristusta osaa erottaa oikean väärästä, mutta koska nämä olivat suvainneet väärän opetuksen soihdunkantajaa, he omilla väärän suvaitsevaisuuden teoillaan osoittivat oman sydämensä kylmyyden. Jumala voi varjella jokaisen Häneen uskovan lankeamasta (Juud.1:24) ja siksi jokainen lankeemus on osoitus ihmisen kylmästä tilasta eikä suinkaan Jumalan välinpitämättömyydestä (5 Moos.30:14). Väärät teot ovat seurausta kylmenneestä sydämestä (Matt.12:34).
2000 – luvun vallalla oleva kristillisyys on saavuttanut pahemman tilan, kuin Johanneksen aikana Tyatiran seurakunta. Sielunvihollinen on väärällä suvaitsevaisuudella ratsastaen humaanisuuden nimissä sijoittanut työntekijöitään ”susina lammasten vaatteissa” Jumalan seurakunnan keskuuteen. Tuhannet ja taas tuhannet Iisebelit, varustettuina inhimillisillä ominaisuuksilla ihmisten mielen mukaisiksi, ovat loistokkaasti menestyen saaneet lukemattomat ihmiset palvelemaan syvyydestä tulleita opetuksia seurakunnissa. Ihmisten inhimillinen näkökanta, jossa suositaan enemmän oppineisuutta kuin Jumalan Pyhän Hengen armoituksia, on saanut eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä aikaiseksi sen, että todelliset Jumalan Pyhät on asetettu syrjään samanaikaisesti kun inhimillisesti viisaat ovat loistaneet riivaajien viisaudellaan. Kirkkokuntien ja herätysliikkeiden organisaatiorakenteet on pystytetty maallisen viisauden varaan, joka on hullutusta Pyhän Jumalan silmissä (1 Kor.3:19) ja näin syvyydestä nousevat opit ovat vallanneet tämän päivän kirkkokunnat sekä herätysliikkeet. Aitoa uskoa, joka perustuu Kirjoituksiin sekä Jumalan voimaan (Matt.22:29) on vähätelty ja täten annettu Iisebelimäisen hapatuksen hapattaa vahingollisella vaikutuksellaan – seuraukset ovat nyt nähtävissä. (Myöhemmin tässä kirjassa käsittelemme tarkemmin sitä, millaisessa ajassa me tämä sukupolvi elämme).
Jeesus oli antanut Iisebelille Tyatiran seurakunnassa aikaa tehdä parannusta, mutta tämä ei ollut sitä tehnyt. Jumalan armolla Kristuksessa Jeesuksessa on rajansa – se loppuu silloin kun ihminen lakkaa katumasta sekä tekemästä parannusta huutaen avukseen Herran nimeä. Ei kukaan, joka ei sydämestään janoa Jumalalta armoa sitä myöskään saa, eikä yksikään, joka ei huuda sydämestään Herraa avuksi voi pelastua (Room.10:13). Vain täydellinen syntinen voi kokea täydellisen anteeksiannon.
Tyatiran seurakunnassa Iisebel oli saanut armonaikaa, mutta oli pilkkana pitänyt Jumalan Pyhän Hengen varoitukset. Kuitenkin Jeesus armossaan vielä antaa Iisebelille sekä hänen seuraajilleen mahdollisuuden luopua synneistään ja tehdä parannusta (Ilm.2:22). Jeesuksen sanoma Johanneksen välityksellä on ankara; ”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.” (Ilm.2:22-23). Jumala on Rakkaus, mutta samanaikaisesti Hän on myös Pyhä – synti on Hänen edessään kauhistus!
2000-luvulla sielunvihollinen on myrkyttänyt ihmisiä onnistuneesti vääränlaisella rakkaudella väittäen, että Jumala armossaan antaa anteeksi myös katumattomille. Tässä se on hyvin onnistunut väittämällä nikolaiittojen opetuksen mukaan, että Jumalan kymmenellä käskyllä ei olisi mitään sijaa uudenliiton uskovan elämässä. Kun sielunvihollinen on palvelijoidensa kautta eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä saanut vesitettyä Jumalan 10:n rakkaudellista käskyä, on ovi synnille ja kaikella saastalle avoin. Kuten Jeesus Johanneksen välityksellä ilmoitti Tyatiran seurakunnalle, samoin Hän ilmoittaa tämänkin päivän seurakunnille; ”tee parannusta ja luovu hänen teoistansa” (Ilm.2:22). Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa varsin selvästi, kuinka ihmisten tulisi suhtautua Jumalan asetuksiin sekä ohjeisiin; ”Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Matt.5:19). Jokainen, joka väittää rakastavansa Jeesusta on velvollinen pitämään Hänen käskynsä (Joh.14:15), eikä yksikään, joka väittää olevansa Jeesuksen opetuslapsi ja suhtautuu Jumalan käskyihin vähättelevästi voi olla Hänen opetuslapsensa vaan on näyttelijä matkalla helvettiin.
Jeesuksen sanat; ”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen..hänen lapsensa minä tappamalla tapan.” (Ilm.2:22-23) sisältävät rakkauden lisäksi myös totuuden. Jumalan rakkaus iloitsee aina yhdessä totuuden kanssa (Ef.4:15, 1 Kor.13:4-6) ja siksi jokainen, joka valheellisesti väittää, että rakkaus ei sisällä myös tuomiota synnistä on valhettelija, joka joko ymmärtäen tai ymmärtämättömyyttään ei ole Jumalan, vaan sielunvihollisen asialla. Tämän päivän vallalla oleva kristillinen opetus, joka julistaa, että ihminen pelastuu yksin armosta eikä teoilla ole mitään merkitystä, on unohtanut Apostoli Jaakobin (Jeesuksen velipuolen) sanat; ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak.2:24).
Iisebel oli viekkaasti tuonut Johanneksen aikana Tyatiran seurakuntaan valheellista oppia vähätellen Jumalan käskyjä ja täten saanut monet mukaansa syömään epäjumalille uhrattua sekä osallistumaan haureuteen. Jumalan selvä käsky; ”Älä tee huorin” (2 Moos.20:14) oli Iisebelin opetuksen mukaisesti unohdettu Tyatirassa, kuten se on unohdettu valitettavasti vallalla olevassa kristillisyydessä 2000-luvulla eri kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden Jumalan lakia väheksyvän opetuksen tähden. Kaikkialla siellä, missä vähätellään Jumalan kymmentä käskyä on vallalla pahuus eri muodoissaan. Yksikään todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei voi ikinä halveksia Jumalan 10 rakkaudellista käskyä, sillä Jumala on muuttumaton ja siksi Hänen antamansa käskyt Siinailla kertovat Hänen iankaikkisesta tahdostaan. Jeesus tuli täyttämään lain, ei kumoamaan sitä (Matt.5:17).
Jeesus antoi Johanneksen välityksellä kirjeen loppuosassa muille Tyatriassa oleville uskoville lohduttavan tiedon; ”…en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään” (Ilm.2:24-27). Joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun sanoistani vaarin – on käsky, joka kuuluu myös meille tämän päivän uskoville. Me, jotka olemme laittaneet toivomme Kristukseen Jeesukseen olemme lailla Mooseksen aikaisten juutalaisten saaneet vapautuksen ”Egyptin orjuudesta” ja me olemme vasta matkalla kohti luvattua maata. Emme ole vielä perillä ja siksi meidän jokaisen tulee pysyä vahvana loppuun asti. Kerran pelastettu ei ole aina pelastettu ja siksi meidän tulee roskana laittaa syrjään kaikki tämän maailman tarjonta, sillä Vapahtajamme Jeesus ei anna kuten maailma antaa; ”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne” (Joh.15:20). Meidän, jotka olemme laittaneet toivomme Jeesukseen Kristukseen tulee joka päivä ottaa ristimme elämän kaidalla tiellä, ja näin osoitamme olevamme niitä, jotka asetetaan kerran enkeleitäkin tuomitsemaan (1 Kor.6:3) ja joille Jeesus antaa kointähden – eli itsensä; ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” (2 Piet.1:19). Jumalan Pyhinä me olemme kuninkaallinen papisto (1 Piet.2:9) ja me olemme sitä vain jos pitäydymme ainoastaan Raamatun opetuksiin julistaen sekä itse eläen siitä, sillä Jumalan Valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa (1 Kor.4:20).
Jeesukseen uskovina me emme saa olla niitä, jotka luovuttavat kesken matkan, saatikka niitä, jotka antautuvat Iisebelin turmiolliselle opetukselle. Meidän tulee ahkerasti tutkia itseämme sekä motiivejamme pyrkien tekemään joka päivä parannusta kuolleista teoistamme. Yksikään aito Jeesuksen opetuslapsi ei luovuta taisteluaan kesken, vaan jatkaa loppuun asti – kunnes Vapahtajamme antaa meille elämän kruunun (Ilm.2:10). Raamattuun kirjoitetut totuudet valaisevat Jumalan lapsen tietä – ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm.2:29).
Speak Your Mind