Kun Johannes näki näkynsä n.90 vuotta jKr, olivat ne tapahtumat, joita me nyt voimme lukea historian lehdiltä, hänelle tulevia tapahtumia. Tämä on hyvä sisäistää, sillä nyt Johanneksen kuvailema 1260 päivän aikajakso ei ollut vielä hänen aikanaan tapahtunut – ja meille se on kuitenkin luettavissa olevaa historiaa. 1260 päivää, tulkittuna Raamatun tulkintaperiaatteella jossa päivä vastaa yhtä kirjaimellista vuotta, Johannes näki seurakunnan vainon, jonka toimeenpanijana oli paavikunta 530-luvulta aina 1790-luvulle asti (42 kk =1260 päivää = 3 ja puoli vuotta on 1260 päivää).
Ilm.11:1-2
”Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: ”Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.”
Johannekselle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja hänen käskettiin mitata Jumalan temppeli, alttari sekä ne jotka siinä kumartaen rukoilevat. Temppelin ulkopuolella oleva esikartano tuli erottaa pois, eikä sitä pitänyt mitata koska se oli annettu pakanakansoille, jotka tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta. Koska uudessa Jerusalemissa ei ole temppeliä (Ilm.21:22) ja koska maanpäällinen Jerusalemin temppeli oli tuhottu n. 20 vuotta aikaisemmin kuin Johannes sai näkynsä, täytyy Raamatun kokonaisilmoituksen tähden asia ymmärtää vertauskuvallisesti – temppeli on vertauskuva Jumalan seurakunnasta ja samalla myös näky Taivaan temppelistä, josta Johannekselle näytettiin välähdys jo kahdeksannessa luvussa (Ilm.8:3-5). Kun Johannesta käskettiin mitata temppeli, alttari sekä siinä rukoilevat, kehotettiin häntä yksinkertaisesti huomioimaan, että kaikki Taivaassa sujui Jumalan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti – näin Johanneksesta tuli sen todistaja, mitä hän itse totesi. Temppelin, suitsutusalttarin sekä alttarilla rukoilevien mittaaminen merkitsi Jumalan pelastussuunnitelman täydellistä avautumista Johannekselle: koska hänen tuli profetoida monille kansoille, kansanheimoille, kielille ja kuninkaille, niin Jumalan täydellisen suunnitelman tuli tulla eläväksi todellisuudeksi tälle Raamatun viimeisen näyn esille tuojalle. Samalla tavalla kuin Hesekielille (Hes.40:2-5)) paljon ennen Johannesta näytettiin uuden maanpäällisen Jerusalemin temppeliä, näytettiin nyt Johannekselle Taivaan temppeli – ihmiskunnan koko kohtalo jota hallittiin Taivaasta käsin. Hesekiel näki vasken kaltaisen miehen mittaavan temppeliä, mutta Johannes sai itse käskyn mitata sen – se minkä Hesekiel näki oli vain vertauskuvallista suhteessa Johanneksen näkyyn. Samalla tavalla kuin Hesekiel, samalla tavalla Johannes sai näyn siksi, että hänen tuli ilmoittaa näkynsä ihmisille: ”Ihmislapsi, katso silmilläsi, kuule korvillasi ja ota huomioosi kaikki, mitä minä sinulle näytän; sillä sinut on tuotu tänne sitä varten, että nämä sinulle näytettäisiin. Ilmoita kaikki, mitä näet, Israelin heimolle.” (Hes.40:4). Koko maailmankaikkeuden historia oli Johanneksen edessä – ja siitä me nyt luemme Johanneksen ilmestyksestä.
Johanneksen tuli tarkastaa – itse mitata – Jumalan pelastussuunnitelman ”syvyys ja leveys” (Ef.3:14-19), eli mitata Jumalan temppeli, alttari ja alttarilla rukoilevat. Jumalan temppelin muodostavat kaikki Hänen omansa – Häneen luottamuksensa laittaneet ihmiset. Jumalan temppeli ei ole mikään ihmiskäsin tehty temppeli, sillä itse Jeesus oli lihansa päivinä sanonut viitaten mahtavaan Jerusalemin temppeliin, josta sen ajan uskonnollinen ihmisryhmä oli äärettömän ylpeä: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.” (Joh.2:19-21 ). Raamattu opettaa, että Jumalan temppeli muodostuu jokaisesta Hänen omastaan, ja samanaikaisesti jokainen uudestisyntynyt on itse Jumalan temppeli: ”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?” (1 Kor.6:19). Jumalan seurakunta muodostuu kaikista Jeesukseen Kristukseen uskovista ja on itsessään temppeli: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef.2:19-22). Jumalan todellinen seurakunta Raamatun valossa on valitettavan monelle tämän päivän ihmiselle vielä suuri tuntematon maailma, ja siksi erilaiset lahkot hallitsevat tässä maailmanajassa, mutta samoin kuin Johannekselle annettiin välitettäväksi sanoma, se annettiin myös häntä ennen profeetta Hesekielille Jumalan seurakunnasta: ”Sinä, ihmislapsi, saata Israelin heimolle sanoma tästä temppelistä, että he häpeäisivät rikkomuksiansa; ja he mitatkoot sen sopusuhtaisuuden.” (Hes.43:10). Jumalan seurakunnan omistaa Kristus: ”Salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” (Ef.5:32). Jokainen Jeesukseen uskova tulee yhdeksi Hänen kanssaan – yhdeksi seurakuntaruumiiksi Kristuksessa Jeesuksessa. Korkeimman seurakunta on hengellinen temppeli ja vain sellaisen Kaikkivaltias Pyhä Jumala tunnustaa omakseen – kirkkokunnat ja herätysliikkeet ovat vain ihmisten keksimiä organisaatioita, eivätkä täten se seurakunta josta Raamattu kannesta kanteen meille selväsanaisesti opettaa: ”Hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon, rohkeuden ja kerskauksen.” (Hebr.3:6)
Kaikkivaltias Pyhä Jumala asuu Taivaan Kaikkeinpyhimmässä ja Jeesus Kristus on ylimmäisenä pappina noustuaan ylös Taivaaseen toimittamassa Kaikkeinpyhimmässä ylimmäispapillista työtään rukoillen joka hetki Häneen uskovien edestä (Hebr.7:25). Vanhan liiton maanpäällisessä temppelijumalanpalveluksessa kerran vuodessa ylimmäinen pappi uhrasi koko kansan syntien edestä ja vain kerran vuodessa hänellä oli oikeus mennä Kaikkeinpyhimpään (Hebr.9:7). Vanhan liiton maallisesta pyhäköstä kertoo hebrealaiskirjeen kirjoittaja seuraavaa: ”Olihan tosin ensimmäiselläkin liitolla jumalanpalvelussäännöt ja maallinen pyhäkkö. Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on ”pyhä.” Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on ”Kaikkeinpyhin”; siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut, ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta.” (Hebr.9:1-5). Vanhan liiton uhrijumalanpalvelus loppui Jumalan lähettäessä kertakaikkisen uhrinsa ihmiskunnan syntien tähden – Jumala antoi oman rakkaan Poikansa kertakaikkiseksi uhriksi ja täten Kristus ylösnoustessaan raivasi tien Kaikkeinpyhimpään syrjäyttäen koko vanhanliiton temppelijumalanpalveluksen: ”Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan Kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sen tähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.” (Hebr.8:11-15). Kun Jeesus meni Kaikkeinpyhimpään, hän yksinkertaisesti meni istumaan Isänsä oikealle puolelle Taivaaseen: ”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta Kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen. (Hebr.8:1-2). Maanpäällinen pyhäkkö oli vain ”heijastus” Taivaallisesta Pyhäköstä: ”mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niin kuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: ”Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin.” (Hebr.8:5) ja kun Johannes mittasi Jumalan temppelin ja suitsutusalttarin, joka sijaitsi Kaikkeinpyhimmässä, hän itse asiassa totesi Jumalan seurakunnan ja Kristuksen ylimmäispapillisen työn merkityksen – syvyyden ja leveyden: ”niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3:18-19). Kun Johannes oli aikaisemmin näyssään nähnyt suuren joukon jota kukaan ei voinut laskea seisovan Taivaan Valtaistuimen ja Karitsan edessä (Ilm.7:9-10), hän totesi sen lisäksi nyt mitatessaan temppelin sekä alttarin Kristuksen olevan Kaikkeinpyhimmässä Jumalan oikealla puolella ja myös Häneen uskovien pääsyn Kristuksen veren kautta Kaikkeinpyhimpään, aivan kuten hebrealaiskirjeen kirjoittaja oli häntä aikaisemmin kirjoittanut: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy Kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa” (Hebr.10:19-22). Sen minkä Johannes nyt mitatessaan totesi, oli vain toistoa niistä ilmoituksista, jotka Kaikkivaltias Pyhä Jumala profeettojensa sekä apostoliensa kautta oli ilmisaattanut maailmalle jo ennen häntä – ja kuitenkin tämän Raamatun viimeisen kirjan tekijän tuli itse mitata kaikki, sillä näin siitä tuli Johanneksen oma todistus; Johanneksen ilmestys.
Johanneksen tuli mitata myös ne, jotka kumartaen alttarilla rukoilevat – täyttävätkö Jumalan temppelissä rukoilevat ne ehdot, jotka heille on asetettu. Kaikkeinpyhimpään pääsevät Hebrealaiskirjeen kirjoittajan mukaan vain ne jotka ovat turvautuneet Jeesuksen veren ansioihin (Hebr.10:19-22). Vanhan liiton maanpäälliseen temppeliin ei päässyt kukaan joka oli ulkopuolella Jumalan pelastussuunnitelmasta ja joka ei kuulunut Israelin kansaan: ”Näin sanoo Herra, Herra: ei yksikään muukalainen, sydämeltään ja ruumiiltaan ympärileikkaamaton, saa tulla minun pyhäkkööni, olkoon se kuka tahansa muukalainen, joka israelilaisten keskuudessa on.” (Hes.44:9). Kuitenkin Johannes näki aikaisemmin näyssään suuren joukon jota kukaan ei voinut laskea kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansoista ja kielistä seisovan Kaikkeinpyhimmässä Valtaistuimen sekä Karitsan edessä (Ilm.7:9-10) ja täten se on yksi Raamatun selkeimpiä kuvauksia siitä, että kaikki Jeesukseen uskovat kuuluvat Jumalan Israeliin (Ef.2:11-13). Tuo suuri joukko oli puettu valkeisiin vaatteisiin, se oli valkaissut vaatteensa Karitsan veressä ja täten hebrealaiskirjeen kirjoittajan mukaan he olivat oikeutettuja rukoilemaan alttarilla Jumalaa (Hebr.10:19-20) koska Jeesuksen veren kautta jokaisella Kristukseen uskovalla on pääsy Kaikkeinpyhimpään. Alttarilla rukoilevat siis täyttivät ne vaatimukset, jotka Jumala oli heille asettanut – vaikka Jumalan seurakunta on vielä maanpäällä, on se kuitenkin Kristuksessa asetettu jo ”Taivaallisiin” (Ef.2:6) ja täten maanpäällinen seurakunta on Taivaan kansalaisista koottu suuri joukko, jota ”kukaan ei voinut lukea”.
Johanneksen tuli erottaa temppelin ulkopuolella oleva esikartano pois ja täten se kuvaa Jumalan seurakunnan ja maailman ihmisten välistä suurta kuilua – kaikki eivät pääse Taivaaseen eivätkä täten kuulu Jumalan temppeliin:”Näin sanoo Herra, Herra: ei yksikään muukalainen, sydämeltään ja ruumiiltaan ympärileikkaamaton, saa tulla minun pyhäkkööni, olkoon se kuka tahansa muukalainen, joka israelilaisten keskuudessa on.” (Hes.44:9). Ne, jotka pääsevät Jumalan temppeliin, ovat turvautuneet Kristuksen veren ansioihin – ovat laittaneet luottamuksensa Jumalan Pojan suorittamaan sovitustyöhön Golgatan keskimmäisellä Ristillä ja antaneet kastattaa itsensä Jeesuksen nimeen (Gal.3:26-29). Jumalan temppeliin pääsevät vain ne, jotka kuuluvat Jumalan Israeliin ja ovat saaneet Israelin kansalaisoikeudet Kristuksen veren kautta: ”Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi – että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän” (Ef.2:11-14). Suhde Jeesukseen Kristukseen ratkaisee sen, kuuluuko ihminen Jumalan Israeliin vai pakanoihin.
Pakanat, eli Raamatun kokonaisilmoituksen mukaan ne jotka eivät ole laittaneet luottamustansa Jumalaan, ja jotka eivät Kristuksen veren kautta kuulu Jumalan Israeliin, tallaavat 42 kuukautta Pyhää kaupunkia, eli Jumalan seurakuntaa 1260 vuoden ajan. Pyhän kaupungin tallaaminen kuvaa maan päällä elävien Jumalan lasten joutumista vainojen kohteeksi – eikä se mitenkään liity Israelin valtiossa sijaitsevan Jerusalemin tapahtumiin. Ilmestyskirjan lukemattomissa selitysteoksissa juuri tässä kohden mennään useasti harhaan – se on seurausta vain siitä, että nämä selitysteosten tekijät eivät ole ymmärtäneet Raamatun opetusta Jumalan Israelista. Johanneksen ilmestys tulee tarkastella Ristin valossa, Karitsan veren evankeliumin näkökulmasta – ilman sitä sorrutaan samaan, mihin Jeesuksen aikaiset uskonnolliset johtomiehet, jotka jatkuvasti ylpeilivät Jerusalemin temppelillään sekä muutoinkin katsoivat sen ajan profeetallisia ennustuksia inhimillisesti ja olivat unohtaneet täysin hengellisen näkökulman – jopa niin, että ristiinnaulitsivat itse Jumalan Pojan roomalaisten kätten kautta ristille pahantekijänä sekä Jumalan pilkkaajana! Uudestisyntynyt Jumalan lapsi ymmärtää Raamatun Kirjoitusten hengellisen merkityksen, aivan kuten Apostoli Paavali kirjeessään Korinttolaisille toteaa:”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. (1 Kor.2:12-14). Liian monta ilmestyskirjan selitysteosta on valitettavasti kirjoitettu maallisesta näkökulmasta, vaikka kirjoittajat itse ovat väittäneet olevan Jumalan Hengen inspiroimia, ja siksi ne ovat jääneet vain ”selittelijöiden selityksiksi” eivätkä täten ole pystyneet avaamaan sitä todellista näkemystä, joka Johanneksen ilmestyksen kautta maalataan jokaisen uudestisyntyneen silmien eteen – luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä mikä Jumalan Hengen on (1 Kor.2:14).
Pakanat tallaavat Pyhää kaupunkia 42 kuukautta – vainoavat Jumalan seurakuntaa tuon ajan, eli 1260 vuoden aikajakson. Tähän vuosimäärään päästään Raamatun selkeiden opetusten perusteella: ”Aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” (Dan.7:25, 12:7), ”neljäkymmentä kaksi kuukautta” (Ilm.11:2), ”Tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää” (Ilm.11:3, 12:6), ”Vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta” (Ilm.12:4) ja ”neljäkymmentä kaksi kuukautta” (Ilm.13:5). Vertaamalla edellisiä Raamatunpaikkoja päädymme siihen, että kysymys on samasta 1260 vuodesta – Danielin kirjan sekä Ilmestyskirjan profeetallisissa ajanjaksoissa yksi päivä vastaa yhtä kirjaimellista vuotta. Tätä tulkintaperiaatetta käytettiin myös Hesekielin ennustuksissa (Hes.4:6 vert. 4 Moos.14:34). Danielin kirjassa luvussa yhdeksän esitetty ennustus 70 vuosiviikosta on selvä osoitus siitä, että profetiassa päivä vastaa yhtä kirjaimellista vuotta. (Aiheesta perusteellinen selvitys William H. Shean teoksessa; Selected Studies on Prophetic Interpretation). Jumalan seurakunnan vainon aikaa kuvataan seuraavissa jakeissa – aikaa, jolloin Jumalan todellisia Pyhiä tapettiin enemmän kuin Hitler ja Stalin yhdessä saivat ikinä toisinajattelijoita surmatuiksi. Siihen mihin eivät nämä kaksi hirmuhallitsijaa pystyneet, pystyi aikoinaan katolinen kirkko Paavin johdolla – seuraavaksi Johanneksen välityksellä luomme katseemme historian synkkiin hetkiin, pimeään keskiaikaan eli vuosiin 530 – 1790.
Ilm.11.3-14
”Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan.” Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä. Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, on hän saava surmansa sillä tavalla. Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein kuin tahtovat. Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät. Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin. Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan. Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat. Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät. Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: ”Nouskaa tänne!” Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät. Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä, ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian. Toinen ”voi!” on mennyt; katso, kolmas ”voi!” tulee pian.”
Kristikunnassa on virheellisesti tulkittu lukemattomissa Johanneksen ilmestystä käsittelevissä kommentaareissa kahta säkkipukuista todistajaa ja tämä johtuu siitä, että nämä virheelliset tulkinnat ovat pyrkineet inhimillisesti selittämään Pyhän Hengen ilmoittamia totuuksia – joka ajatuksenakin on mahdottomuus ja sotii ankarasti sitä uskonpuhdistajien julistamaa totuutta vastaan, että Raamattu selittää itse itsensä. Kun tarkastelemme tässä kirjassa kahta säkkipukuista todistajaa – Raamatusta löytyy itsestään avain näihin vertauskuviin.
Jotkut harhaopettajat ovat mielikuvituksessaan vailla minkäänlaista Pyhän Hengen inspiraatiota tulkinneet asian niin, että ainakin toinen säkkipukuisesta todistajasta olisi Elia, mutta tämä on mahdottomuus, sillä itse Jeesus on ilmoittanut Elian jo tulleen puhuessaan Johannes Kastajasta: ”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.” (Matt.11:13-14). Kun Johannes näki näyssään kaksi säkkipukuista todistajaa – kysymys ei ollut yksilöihmisistä, vaan yksinkertaisesti Vanhan ja Uuden liiton Kirjoituksista ja näiden Kirjoitusten kautta elävästä seurakunnasta. Raamatulliset perustelut tälle totuudelle ovat harvinaisen seikkaperäiset sekä kiistattomat: Jeesus itse sanoi, että Pyhät Kirjoitukset todistavat Hänestä (Joh.5:39), psalmin kirjoittaja sanoi, että ”Sinun Sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps.119:105), Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet Pyhän Hengen vaikutuksesta – ja öljy on Pyhän Hengen vertauskuva (2 Piet.1:19-21, 2 Tim.3:16, Jes.6:1). Lampunjalka tarkoittaa myös seurakuntaa, kuten Johannekselle aikaisemmin näyssä oli ilmoitettu: ”Ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa” (Ilm.1:20) ja kahdesta öljypuusta, uuden ja vanhanliiton seurakunnasta Apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa” ( kts. Room.11:17-24). Johanneksen näkemät kaksi säkkipukuista todistajaa, jotka ovat ne kaksi öljypuuta sekä lampunjalkaa, kuvaavat yksinkertaisesti Raamatun kokonaisilmoitusta jaettuna kahteen osaan – vanhan sekä uuden Liiton Kirjoituksiin, sekä tietysti – Kirjoitusten kautta eläviin Jumalan lapsiin, eli seurakuntaan.
Kun Johannes näki näkynsä n.90 vuotta jKr, olivat ne tapahtumat, joita me nyt voimme lukea historian lehdiltä, hänelle tulevia tapahtumia. Tämä on hyvä sisäistää, sillä nyt Johanneksen kuvailema 1260 päivän aikajakso ei ollut vielä hänen aikanaan tapahtunut – ja meille se on kuitenkin luettavissa olevaa historiaa. 1260 päivää, tulkittuna Raamatun tulkintaperiaatteella jossa päivä vastaa yhtä kirjaimellista vuotta, Johannes näki seurakunnan vainon, jonka toimeenpanijana oli paavikunta 530-luvulta aina 1790-luvulle asti (42 kk =1260 päivää = 3 ja puoli vuotta on 1260 päivää). Kahdella todistajalla, Vanhan sekä Uudenliiton Kirjoituksilla, oli kyllä tuon vainonkin aikana samat valtuudet kuin muulloinkin (Jumalan Sana on aina voimallinen) ja kuitenkin se oli tuon ajan pukeutuneena ”säkkivaatteisiin” keskiajan kirkon kieltäessä muita kuin pappejansa sekä piispojansa tulkitsemasta Raamattua sekä siten, että Jumalanpalvelukset pidettiin latinaksi (jota normaali kansa ei ymmärtänyt) – Jumalan Sana oli verhoutunut säkkiin, surun ja murheen merkkeihin. Katolinen Paavin kirkko vainosi tuon ajanjakson ajan tehokkaasti niitä, jotka pitivät hallussaan ilman kirkon erillistä lupaa Kirjoituksia ja tapatti aitoja Jeesukseen uskovia kerettiläisinä sekä noitina rovioilla, mestauslavoilla sekä vankiloissa. Aika, jota me tämän päivän ihmiset kutsumme historiassa pimeäksi keskiajaksi, ei kuitenkaan voinut estää Jumalan Sanan valoa tunkeutumasta sen ajan ihmisten sydämiin ja siksi kirkkohistoriasta voimme lukea tuon vainon ajan Jeesukseen uskovista kapinallisista, jotka Jumalan Sanalla tehokkaasti sotivat sen ajan paavin valtaa vastaan – osa heistä pelastui kuollen normaalikuoleman Jumalan yliluonnollisen varjeluksen ansiosta, osa mestattiin sekä poltettiin paavin kirkon toimesta. Vaikka Jumalan Sana, Vanhan sekä Uudenliiton tekstit, olivatkin säkkiin verhoutuneena katolisen kirkon toimesta 1260:n vuoden ajan, oli sen vaikutus tuona aikana aivan sama kuin aina muulloinkin eikä sitä paavin kirkko kovasta painostuksesta huolimatta pystynyt tuhoamaan – sanoihan Jeesus: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. (Matt.24:35). Jumalan Sana oli tuona aikana tuli, joka tuhosi sen vastustajat, aivan kuten Raamatun Sana Jeremiaan kautta opettaa: ”Minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi, ja se kuluttaa heidät.” (Jer.5:14) ja ”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?” (Jer.23:29). Jumalan Sana on se, joka tuomitsee jumalattomat viimeisenä päivänä ja siksi tuo tuli, eli Jumalan Sana, tuhosi sen vastustajat aivan kuten Jeesus oli lihansa päivinä opettanut: ”Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.” (Joh.12:48). Viimeisenä päivänä on paavin kirkon edustajat, nuo jotka 530- luvulta aina 1790-luvulle vainosivat todellisia Jumalan Pyhiä, vastuussa tekemisistään Kristuksen tuomioistuimen edessä – tuossa hetkessä jumalattomat poltetaan iankaikkisella tulella.
Ranskan vallankumous (1789-1799) lopetti paavin kirkon aikaansaaman 1260- vuoden vainon todellista Jumalan seurakuntaa kohtaan. Valitettavasti vallankumous sokeudessaan hyökkäsi myös sen ajan aitoja Jeesukseen uskovia vastaan ja saavutti tilanteen, jossa kaikki kristillisyys julistettiin pannaan – kirkon sortovaltaa vastaan nousseet eivät osanneet erottaa aitoa kristinuskoa epäaidosta eivätkö käsittäneet, että aito kristillisyys ei suinkaan ollut syynä kirkon harjoittamaan sortoon. Ranskan vallankumouksen rajuin vaihe kesti 3 ja puoli päivää, eli kolme ja puoli vuotta. Kristinusko syrjäytettiin kokonaan Ranskassa v.1793: kristillinen kalenteri hylättiin ja tilalle otettiin kymmenpäiväinen viikko, järjenpalvonta julistettiin valtion uskonnoksi, Pariisin kaikki kirkot määrättiin suljettavaksi ja Notre Damen kirkko Pariisissa julistettiin järjen palvonnan temppeliksi. Johanneksen näkemä peto joka nousi syvyydestä, hyökkäsi koko kristillisyyttä vastaan, niin epäaitoa kuin aitoakin, ja tuloksena oli kahden säkkipukuisen todistajan – Vanhan ja Uudenliiton Kirjoitusten – hetkellinen tappio. Nämä uskolliset todistajat viruvat sen suuren kaupungin kadulla, ”jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi”: kysymys symbolisesta kielestä (kts. hengellisesti puhuen) – Ranska oli tuon ajan Sodoma ja Egypti ( Sodoma tunnettiin siveettömyydestään ja Egypti siitä, että se ei tunnustanut aitoa elävää Jumalaa), jossa kristinusko kokonaisuudessaan julistettiin kielletyksi. Kolmen ja puolen vuoden ajan (3 ja puoli päivää) ”maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen” ja näin tapahtui Ranskassa – ihmiset iloitsivat kristillisyyden tappiosta, koska olivat kyllästyneet kirkon harjoittamaan hirmuvaltaan. Kun kolme ja puoli vuotta oli kulunut – vuoden alkupuolella 1796 kristilliset Jumalanpalvelukset sallittiin jälleen ja vuotta myöhemmin ryhdyttiin valmistelemaan uutta lakia uskonnon harjoittamisesta. Kaksi säkkipukuista todistajaa, Vanhan sekä Uudenliiton Kirjoitukset, nousivat taas jaloilleen ja nousivat Taivaaseen pilvessä – Jumalan Sana sai arvostusta sekä hyväksyntää. Napoleonin sotapäällikkö Berthier miehitti Rooman 1798 ja paavi vietiin vankina Ranskaan. Vallankumouksen jälkeen Ranskassa Raamatun tutkiminen saavutti ennennäkemättömät mittasuhteet: Raamattuseuroja perustettiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ranskan vallankumous kaikkia kristillisiä arvoja kohtaan rappeutti sen ajan yhteiskunnan ja näin Johanneksen näkemässä ilmestyksessä kerrotaan, että ”kymmenes osa kaupunkia kukistui ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä” – vallankumouksen seurauksena henkiset sekä fyysiset tappiot kohdistuivat niihin, jotka ymmärtämättömyydessään olivat julistaneet ihmisen viisauden palvottavaksi uskonnoksi.
Historian lehdiltä Ranskan vallankumouksesta: ”Kauniit puolialastomat tytöt kiipeävät kilvan alttarille. Heidän piirileikkinsä siirtyvät kaduille, missä… he pukeutuvat messuvaatteisiin ja kasukoihin ja heiluttavat pilkaten suitsutusastioita, vihkivesiastioita, pirskottimia ja ristejä… Kirkoissa lauletaan, juodaan ja rakastellaan urkujen säestyksellä… Nämä häpeälliset näytelmät toistuvat maakunnissa. Ne kirkot, joita ei ole suljettu, hajotettu tai muutettu teatterisaleiksi, maneeseiksi tai varastoiksi, ovat tästä lähin useiden vuosien ajan Järjen temppeleitä. Kaikkialla esitetään pyhiä asioita häpäisevissä naamiaisissa. Lyonissa… piispaksi puettu aasi viedään juhlakulkueessa marttyyrin haudalle, se pannaan polvistumaan pyhän savun keskellä ja sen ympärillä rikotaan pyhiä esineitä” (Aubry 1962:104-106, ote Olavi Rouheen kirjasta: Ilmestyskirja).
Ranskan vallankumous (Wikipedia): ”Ranskan suuri vallankumous oli Ranskan historian ajanjakso välillä 1789 –1815 (tai 1789–1799), jolloin oloihin tyytymättömät demokraatit ja tasavaltalaiset kumosivat absolutistisen monarkian luoden tilalle ensin perustuslaillisen monarkian, myöhemmin tasavallan, ja uudistivat valtion hallintorakenteita. Samalla katolisen kirkon asema muuttui täysin, sillä se menetti valtionuskonnon asemansa, ja Ranskaan hyväksyttiin ajatuksen- sekä uskonvapaus. Ranskan vallankumouksesta johdetaan monia modernin demokratian keskeisimmistä arvoista, kuten kansanvalta, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaate. Ranskalaiset olivat lain edessä tasa-arvoisessa asemassa, ja aatelistolta ja papistolta poistettiin niillä ennestään olleet säätyerioikeudet. Vallankumouksen uudistukset eivät jääneet ainoastaan Ranskan sisäisiksi, vaan levisivät ympäri Eurooppaa, minkä vuoksi se on yksi keskeisimmistä merkkipaaluista Euroopan historiassa. Muita vallankumouksen myötä syntyneitä uudistuksia ovat metrijärjestelmä, vasemmisto–oikeisto-jako, yleinen asevelvollisuus ja julkinen koulutus. Vallankumouksen alussa johtohahmoja olivat Amerikan vallankumouksesta ja Englannista vaikutteita saaneet ”vallankumousten kenraali” Lafayette ja ”vallankumouksen aivot ja kieli” Mirabeau. Vuonna 1793 vallankumouksen johtoon nousi esisosialisti Maximilien Robespierre. Hänet tunnetaan poikkeuksellisen ankarana, ja hänen aikanaan Ranskassa pidettiin julkisia giljotiiniteloituksia Pariisissa. Muualla Ranskassa ihmisiä teloitettiin muun muassa hukuttamalla (Nantes) ja ampumalla (Lyon). Teloituksissa sai surmansa kymmeniätuhansia ihmisiä. Lisäksi Euroopassa käynnistyivät niin sanotut Napoleonin sodat.”
Ilm.11:15-19
”Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.” Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ”Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.” Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään, ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita.”
Kun seitsemäs enkeli puhaltaa pasuunaan syntyy Taivaassa riemu sekä ylistys – maailman pahuus on tullut päätepisteeseen ja Kaikkivaltias Jumala Pojassaan Kristuksessa Jeesuksessa ottaa maailman kuninkuuden: Jumalan pelastussuunnitelma on tullut päätökseensä. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1 Kor.15:51).
Kaksikymmentä neljä vanhinta lankeavat Jumalan edessä kasvoillensa sanoen: ”Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.” Niin kauan, kun pasuuna soi (Ilm.10:7, kts. ”niinä päivinä”) ja se soi useita päiviä – eli pidemmän ajanjakson, on maan ihmisillä vielä mahdollisuus tehdä parannus, mutta kun ääni loppuu – silloin armon ovet ovat lopullisesti kiinni (huom. Paavali ei kirjoita: kun pasuuna alkaa soida, vaan ”pasuunan soidessa” – ylösnousemus tapahtuu siis tämän pitkän aikajakson aikana, ei sen alussa).
Jokaisen Jeesukseen uskovan tulee olla varautunut viimeisen pasuunan ääneen eikä kenenkään ”lampusta” saa puuttua öljyä – jokaisen tulee valvoa omaa tilaansa. Lihansa päivinä Jeesus oli opettanut: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’ Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt.25:1-13). Taivaassa riemuitaan Johanneksen näyssä siksi, että vihdoinkin maailman pahuus, joka oli jatkuvasti hyökännyt todellisia Jumalan Pyhiä vastaan, oli tullut hetkeen, jolloin se saisi kuoliniskun – nyt oli tullut aika maksaa palkka aidoille Jumalan palvelijoille ja turmella ne, jotka maan turmelevat. Kaikki se, mistä Jeesukseen uskovat olivat mitään pelkäämättä julistaneet vainojen, sorron sekä pilkan alla, tapahtui nyt koko maailman silmien edessä – jumalattomia kohtasi heidän saarnojensa mukaisesti Kristuksen tuomio ja taas toisaalta Jeesukseen uskovien ylösnousemus kuten Apostoli Paavali oli kirjoittanut.
Pakanakansat ovat vihastuneet, sillä saatanan kaikki valheet paljastuvat – seuraa syvä pettymyksien aalto. Kaikilla niillä valheilla, joilla se oli kietonut ihmiskuntaa otteisiinsa, paljastuvat raadollisuudessaan maan ihmisille. Kun pasuunan puhallus loppuu – silloin tuomitaan kaikki ihmiset kukin tekojensa mukaan (Room.2:6). Raamattu kertoo, että sielunvihollinen on ollut valehtelijoiden isä sekä murhaaja alusta asti (Joh.8:44) ja nyt kaikki ne, jotka ovat pilkkana pitäneet Kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan rakkaudellisen sanoman Hänen Pojastaan Kristuksesta Jeesuksesta, eivätkä ole uskoneet Golgatan uhrikuolemaan, ymmärtävät joutuneensa saatanan valheiden sekä petoksen uhriksi – ei ole mitään salaista joka ei Kristuksen tuomioistuimen edessä tulisi paljastetuksi. Tuossa hetkessä ”katkeran kalkin” joutuvat syömään myös ne, jotka harhaanjohtavasti esiintyivät Jumalan lapsina ajaakseen omia itsekkäitä pyrkimyksiään: ”Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus – ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme. Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole? Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne. Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne, syöttövasikkainne, puoleen. Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.” (Aam.5:18-23). Tuossa hetkessä valhekristillisyys kohtaa Kristuksen ja jokainen sellainen joka on vain näytellyt Jumalan lasta eikä kuitenkaan ole sitä ollut kohtaa tuomarinsa: ”Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.” (Matt.10:26). Kun todellisille Jumalan Pyhille maksetaan palkka, joutuvat jumalattomat teoistaan tilille – kun seitsemännen pasuunan ääni sammuu on pelastuksen mahdollisuus jumalattomilta iäksi kaikonnut: ”Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille. (Ilm.10:5-7). Kun todelliset Jumalan Pyhät iloitsevat ja Taivas riemuitsee – jumalattomat joutuvat kohtaamaan Karitsan vihan.
Vaikka luulisi, että nyt Johanneksen ilmestys lähenee päätepistettään, todellisuudessa seitsemännen pasuunan ääni aloittaa uuden tapahtumasarjan – tällä kertaa se on tosin viimeinen ja dramaattisin. Koko Johanneksen ilmestys on kuin ”näky näyn sisässä” (Hes.1:16) ja sinetit, pasuunat sekä vitsaukset kertovat lukijalleen saman tarinan kuitenkin eri näkökulmista sekä syvyysasteista katsottuna – se on mestarillisesti rakennettu kokonaisuus. Karitsan viha kohtaa kaikkea jumalattomuutta Johanneksen ilmestyksen loppuosassa kiivaammin kuin aikaisemmin – ja kuitenkin samalla Jumalan suunnaton armo julistaa kolmen enkelin kautta evankeliumia (luku 14), joka on maapallolla ikimuistettava ja samalla viimeinen vetoomus ihmiskunnalle kääntyä armollisen Jumalan puoleen. Kaikkivaltiaan suunnaton rakkaus luotujaan kohtaan ilmenee seuraavissa Apostoli Pietarin sanoissa: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2 Piet.3:9). Viimeiseen asti Korkein tahtoo tarjota armoaan ihmiskunnalle – siitä kertovat meille Johanneksen ilmestyksen loppuluvut. Jumala ei ole ilkeämielinen tyranni, kuten jumalattomat väittävät Hänen olevan, vaan Rakastava Taivaallinen Isä, joka laupeudessaan tahtoo kaikkien ihmisten tekevän parannuksen – jumalaton maailma tullaan tuhoamaan Korkeimman toimesta yksinkertaisesti siksi, että paatuneet ihmiset itsekkyydessään toistumiseen kieltäytyvät vastaanottamasta Jumalan apua elämäänsä eivätkä tahdo rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Jumala ojentaa auttavaa kättänsä ihmiskunnalle loppuun asti – vain harva kuitenkin valitettavasti ymmärtää sen ja siksi he jatkavat pahuudessaan. Maapallon lopullinen tuhoutuminen on seurausta ihmiskunnan pahuudesta – Jumala on rakkaudessaan kyllä tehnyt kaikkensa ihmisten pelastamiseksi kuten ilmestyskirjan loppuosa kiistattomasti osoittaa. Jumalan kaikki teot ovat oikeudenmukaiset ja täynnä rakkautta: ”Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.” (Ps.107:42). Itseasiassa maapalloa kohtaava täydellinen tuho johtuu yksinkertaisesti siitä, että Kaikkivaltias ”turmelee ne jotka maan turmelevat” (Ilm.11:18). Korkein ei siis itse asiassa tuhoa, vaan pelastaa oikeamieliset Uuteen Jerusalemiin: näin Jumala toimii hyvän sekä viisaan puutarhurin tavoin kitkiessään puutarhastaan pois tuhoa aiheuttavat rikkaruohot, jotka pyrkivät tuhoamaan lisääntymisellään kaiken kasvun puutarhasta. Kaikkivaltiaan on pakko tuhota pahuus tällä maaplaneetalla – jos Hän ei sitä tekisi niin rakastaisiko Hän edes luomaansa planeettaa saatikka ihmisiä tällä maapallolla? Kaikkivaltias Pyhä Jumala rakastaa – ja siksi Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuhota kaikki jumalattomuus vastauksena Hänen Pyhiensä rukouksiin: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” (Ilm.6:10).
-Marko Lind-
Speak Your Mind