Vallalla oleva karismaattinen kristillisyys julistaa, että Jumala antaa Pyhän Hengen kaikille, jotka sitä haluavat riippumatta siitä, miten he elävät. Kuitenkin Raamattu opettaa Apostoli Pietarin suulla, että Pyhä Henki annetaan vain niille jotka Jumalaa tottelevat ” (Apt.5:32). Sielunvihollisen eksytys valtakristillisyyden kautta on tänä päivänä saavuttanut tilan, jossa Jeesus sanoo; ”sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” (Ilm.3:1).
Ilm.3:1-6
”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”
Alkuperäinen Sardes sijaitsi viiden tien risteyskohdassa sisämaassa – jyrkkärinteisellä kukkulalla jota oli helppo puolustaa. Se oli mahtinsa aikana kuuluisa ylellisestä elämäntyylistään. Entisen Lyydian valtakunnan pääkaupunkina Sardes oli Apostoli Johanneksen aikana Rooman yksi maakunta. Kaupunki eli kaupankäynnillä sijaiten muinaisen silkkitien varrella. Se oli tullut tunnetuksi myös madonkudonnastaan, valkoisesta villastaan sekä vauraudestaan – maailman rikkain kuningas Kroisos oli sieltä kotoisin. Tosin Johanneksen aikana Sardeksen merkitys oli melko vähäinen ja tänä päivänä sen mahdista on jäljellä enää vain muutamia raunioita. Juutalainen yhdyskunta vaikutti Johanneksen aikana Sardeessa melko voimakkaasti sekä Apollonin ja keisarin palvonta – nämä yhdessä loivat ilmestyskirjan ajan uskoville Sardeessa haasteita, joista Jeesuksen ilmoituksen mukaan hyvin harvat olivat selvinneet ilman tahraa. Ylellinen elämäntyyli muinaisen ajan mahdista oli tarttunut valitettavasti myös Sardeen seurakunnan uskoviin – heillä oli se nimi että eläisivät, mutta kuitenkin he olivat kuolleita.
Kirjeen alkusanoissa Jeesus muistuttaa seurakuntalaisia Johanneksen välityksellä siitä, että Hän näkee ja tietää kaiken, sillä Kristuksella on seitsemän Jumalan Henkeä sekä seitsemän tähteä. Ylösnoussut Vapahtaja arvostelee ankarin sanoin sitä, että Sardeen seurakunta oli ajautunut ulkokultaisuuteen. Ulkonaisesti Sardeen seurakunta ihmisten silmissä kyllä näytti elävältä – mutta sisäisesti se oli kuollut. Samoin on valitettavasti laita lukemattomien 2000- luvun seurakuntien kohdalla: organisaatioiden pystyssä pitäminen on vienyt kaikki voimavarat, evankelioimisnäky on kadotettu kauan sitten, Raamatun arvovaltaa on väheksytty – kaikki on kuollut Ylösnousseen Vapahtajan silmissä joka näkee pintaa syvemmälle. Taivas ei laske ulkonaiselle kauneudelle mitään arvoa, jos sisin on läpimätä.
Jeesuksen sanat; ”minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä” (Ilm.3:2) osoittavat selvästi sen, että pelkkä ulkonainen Jumalan lapseksi tunnustautuminen ei riitä, vaan Jeesukseen uskovan elämässä pitää olla uskosta syntyneitä tekoja. Pelkkä nimikristillisyys on vain susien yritystä pukeutua lammasten vaatteisiin ja täten, joko ymmärtäen tai ymmärtämättömyyttään, julistaa elämällään sielunvihollisen salakavalaa eksytystä. Jeesuksen maanpäälliset sanat; ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” (Luuk.6:45) osoittavat meille selvästi, että kaikkien niiden valheopettajien julistus, jotka pyrkivät vähättelemään Kaikkivaltiaan Siinailla antamia käskyjä (2 Moos.20:1-17) , tulevat syvyydestä eikä Taivaasta. Jumalan Taivaassa, jossa Jeesus istuu Kaikkivaltiaan oikealla puolella, seurataan tarkasti niiden tekoja, jotka väittävät olevansa Jumalan asialla ja jotka väittävät olevansa Jumalan lapsia – sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta. (1 Piet.4:17). Jokainen joka väittää olevansa Jeesuksen opetuslapsi on velvollinen vaeltamaan kuten Hän vaelsi (1 Joh.2:6).
Elävä usko tuottaa aina hedelmiä, jotka näkyvät uskon tekoina, mutta jos teot ovat huonoja, silloin ne paljastavat sydämen paatuneen tilan. Johannes Kastajan varoitus; ”Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen” (Matt.3:10) toistui Jeesuksen kautta Johanneksen välityksellä Sardeen seurakunnalle, sillä sen teot eivät olleet puhtaat Pyhän Jumalan silmissä. Seurakunta oli ulkonaisesti puhdas, mutta sisältä kuollut, samoin kuin aikoinaan fariseusten sydämen tila, josta Jeesus lihansa päivänä oli heitä moittinut: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, ja sanotte: ’Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen’! Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?” (Matt.23:25-33).
Raamatun selvä opetus uskon tekojen tärkeydestä on laiminlyöty tämän ajan uskovien keskuudessa – valtakristillisyys julistaa väärää evankeliumia, joka ei johda ketään uuden elämän uudistukseen, eikä se näy Jumalan tahdon mukaisina tekoina. Tämän päivän vallalla olevat saarnamiehet sekä julistajat painottavat voimakkaasti vääränlaisen Jumalan armon merkitystä selittäen, että Jumalan armo on loputon eikä se sisällä mitään ehtoja. Tällainen julistus tulee suoraan perkeleestä eikä se ole Kirjoitusten mukainen, sillä Korkeimman siunaus saadaan vain kuuliaisuudesta Hänen käskyjään kohtaan, samoin kuin itse evankeliumikin astuu ihmisen elämässä voimaan vasta silloin, kun tämä katuu syntejään sekä sydämestään huutaa Jumalan puoleen – vain katuville Kristus ilmoittaa itsensä (Room.10:9). Tämän päivän vallalla oleva kristillisyys tahtoo tavoittaa piiriinsä mahdollisimman monia ja siksi he ovat vääristäneet evankeliumin Raamatullisen sanoman ymmärtämättä ollenkaan, että näin he tekevät toimintansa tuloksena käännynnäisiä, joilla on kyllä nimi, että he eläisivät, mutta jotka sisäisesti ovat kuolleet.
Vallalla oleva karismaattinen kristillisyys julistaa, että Jumala antaa Pyhän Hengen kaikille, jotka sitä haluavat riippumatta siitä, miten he elävät. Kuitenkin Raamattu opettaa Apostoli Pietarin suulla, että Pyhä Henki annetaan vain niille jotka Jumalaa tottelevat ” (Apt.5:32). Sielunvihollisen eksytys valtakristillisyyden kautta on tänä päivänä saavuttanut tilan, jossa Jeesus sanoo; ”sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” (Ilm.3:1). Vallalla oleva kristillisyys julistaa, että elävä usko ei tarvitse tekoja, mutta Raamatun Paavali julisti itsensähillitsemisestä, vanhurskaudesta sekä tulevasta tuomiosta (Apt.24:25). Tämän päivän kristillisyys on saavuttanut luopumuksen äärirajan – sillä on se nimi, että se luetaan elävien kirjoihin ja kuitenkin se on kuollut! Tyylikkäät organisaatiorakennelmat eivät kestä Jeesuksen toisen tulemuksen edessä jos ”hedelmän” sisin on läpimätä.
Jeesus antoi Sardeen seurakunnalle Johanneksen välityksellä mahdollisuuden tehdä parannusta. Samoin ylösnoussut Vapahtajamme tekee tänäkin päivänä – aina on niitä aitoja Jeesukseen uskovia, joiden kautta Kristus tahtoo varoittaa vaaran karikoista. Kuitenkin vallalla olevat kirkkokunnat sekä herätysliikkeet hyökkäävät ankarasti näitä Jumalan naisia – ja miehiä vastaan, jos Jumalan maailmasta tullut sanoma ei heitä miellytä. Tämän päivän vallalla oleva kristillisyys on jo niin pahasti sotkeutunut sielunvihollisen eksytyksiin, että se tahtoo kaikin keinoin sotia näitä Jumalan Pyhiä vastaan. Organisaatioista kylmästi ajetaan ulos aidot Jumalan lapset vaikka he kuinka Raamatulla perustellen perustelisivat sanomansa oikeellisuuden tulleeksi Pyhän Jumalan maailmasta. Mutta samalla tavalla tekivät ihmiset ennen Jeesuksen lihaan tulemista profeetoille sekä itse Jumalan Pojalle Hänen ilmestyessään lihassa tälle viheliäiselle maankamaralle – sekä opetuslapsille Hänen jälkeensä (Matt.23:31). Ihmiskunnan pahuus lyö yhä naulojaan – ja opetuslapsille käy kuten heidän opettajalleen (Matt.10:25).
Uskonnollisuus, johon kuuluvat virheettömät muotojumalanpalvelusmenot, voivat näyttää ihmissilmiin hurskailta, mutta ne eivät ole aitoa Jeesuksen opetuslapseutta. Tavat ja tottumukset jotka eivät perustu Raamatun ilmoitukseen, joita ihmiset opiskelevat erilaisissa kirkkokunnissa sekä herätysliikkeissä, eivät johdata ihmistä lähempään tuntemukseen Kristuksen kanssa – vaan vievät kadotukseen. Katseen kohdistaminen siihen, että ulkoapäin näyttää hurskaalta uskonystävien silmissä on sielunvihollisen aikaansaamaa halua miellyttää Luojan sijasta luotua. Vasta silloin, kun kadotettu sielu ankkuroituu Kristukseen voidaan puhua aidosta kristillisyydestä – uskonnollisuus, jota valtakristillisyys julistaa vähätellen Raamatun arvovaltaa, on epäaitoa eikä se voi kestää Pyhän Jumalan edessä, ei nyt eikä koskaan!
Ylösnoussut Vapahtaja kehottaa valvomaan, muutoin Hän tulisi kuin varas yöllä. Kaikki ne, jotka valvovat sielunsa tilaa Kristuksen läpivalaisussa, ovat täysin tietoisia Jeesuksen tulemuksesta; ”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1 Tess.5:4-6).
Sardeen seurakunnassa oli kuitenkin myös niitä harvoja, jotka eivät olleet tahranneet vaatteitaan, ja heille Jeesus antaa lupauksen käyskennellä Hänen kanssaan valkeissa vaatteissa, sillä he olivat siihen arvollisia. Ei yksikään ihminen, joka tahtoo elää tämän maailman tahdon mukaisesti ole arvollinen kulkemaan valkeissa vaatteissa – vaikka hän olisi ulkonaisesti ihmisten silmissä kuinka tahraton tahansa. Kristus näkee jokaisen ihmisen sisimpään ja siksi vain Häneen turvaava sydän saa oikeuden pukea päälleen Jeesuksen lahjoittamat valkeat vaatteet.
Ilm.3:7-13
”Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan. Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”
Filadelfian nykyinen nimi on Alasehir, mutta Johanneksen aikana sitä kutsuttiin pieneksi Ateenaksi, koska siellä oli monta temppeliä. Sana Filadelfia tarkoittaa veljesrakkautta ja kaupunki perustettiin toisella vuosisadalla eKr. Kristillinen toiminta on jatkunut siellä lähes taukoamatta omaan aikaamme saakka. Maanjäristys tuhosi kaupungin kertaalleen, mutta se uudelleen rakennettiin keisari Tiberiuksen tahdosta.
Daavidin avainten haltijana ylösnoussut Kristus heti kirjeen alkusanoissa tuo esille sen, että Hänellä on avaimet Jumalan Valtakuntaan, eikä tuota ovea voi kukaan muu sulkea saatikka avata kuin ainoastaan Jumalan Poika – eli Hän itse. Jeesus ei moiti Filadelfiaa mistään, vaan sen sijaan seurakunta saa tunnustusta siitä, että se on ollut uskollinen Jumalan Sanalle. Jeesus ilmoittaa Johanneksen välityksellä, että Hän tietää Filadelfian teot rohkaisten täten seurakuntalaisia jatkamaan uskonkilvoitustaan; mitään ei tapahdu sattumalta, vaan kaikki on Hänen tarkassa valvonnassaan! Daavidin avainten haltijana Jeesus oli avannut seurakunnalle oven, eikä sitä voinut kukaan sulkea. Ovet Taivaan aarrekammioihin oli avattu tälle vaatimattomalle Filadelfian seurakunnalle – koska se oli pitänyt kiinni Jumalan Sanasta eikä ollut kieltänyt Kristuksen nimeä.
Miten toisin onkaan tänä päivänä lukemattomien kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden kohdalla; uskottomuus Jumalan Kirjoitettua Sanaa kohtaan on johtanut vallalla olevan kristillisyyden tilanteeseen, jossa Taivaan aarrekammioiden ovet on suljettu. Käytännössä tämä näkyy vallalla olevan kristillisyyden julistuksessa: sanoma on väljähtynyt eikä se kosketa syntien kanssa kamppailevia ihmisiä. Taivaan aarrekammioista tuleva julistus koskettaa johtaen kuulijansa valinnan eteen – taivas tai helvetti, mutta vallalla olevan kristillisyyden julistus saa aikaiseksi vain käännynnäisiä, joista tulee fanaattisia kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden puolustajia, ei Taivaan kansalaisia. Kaikkialla siellä, missä julistetaan vain ihmisten inhimillistä viisautta, eikä Kirjoitettua Jumalan Sanaa, ovat Taivaan ovet suljettuina koska ”usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta” (Room.10:17).
Jumalan seurakunta voi menestyä vain, jos se on uskollinen Kirjoitetulle Jumalan Sanalle (Joh.1:1). Apostoli Paavali kirjoitti; ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on” (1 Kor.4:6) ja Jeesus oli lihansa päivinä sanonut; ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt.22:29). Koko kristillisyys kulminoituu Raamatun teksteihin – jos meillä ei olisi Kirjoitettua Sanaa, meillä ei olisi mitään tietoa Jumalan aivoituksista saatikka Kristuksesta, johon kaikki Raamatun tekstit kulminoituvat. Jos menetämme otteemme Kirjoitettuun Sanaan – silloin menetämme otteemme koko kristillisyyteen!
”Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1 Kor.1:18) ja kuitenkin vallalla oleva kristillisyys on ajautunut tilanteeseen, jossa se tahtoo selittää kaiken, jopa Raamatun tekstit, inhimillisellä järjellä. Näin se on niellyt saatanan salakavalan eksytyksen, juonut päihdyttävästä pikarista pohjaan asti, koska sillä ei ole alunperinkään ollut rakkautta totuuteen (2 Tess.2:10-12). Kalliit Raamattukoulut eivät ole pystyneet nostamaan langenneissa tiloissa olevia kirkkokuntia sekä herätysliikkeitä uuteen kukoistukseen, joissa ne alkuhetkinään olivat olleet, koska Taivaan ovet ovat olleet suljettuina kaikelle ihmisen omalle pyrkimykselle menestyä, sillä Taivas avautuu vain vilpittömille etsijöille. Kaikkialla siellä missä haetaan vain ihmisten arvostusta ja perustaudutaan ihmisten omille pyrkimyksille, pysyvät Taivaan aarrekammioiden ovet suljettuina koska parhaimmillaankin ihminen on vain saastainen vaate Pyhän Jumalan edessä (Jes.64:6). Vain siellä, missä huudetaan sydämestä Pyhän Jumalan puoleen anoen armoa, ovat Taivaan portit avattuina, sillä Jumala mielistyy nöyrään sydämeen – ylpeät ihmiset jäävät aina Taivaan ulkopuolelle (Jes.42:3, Ps.119:67).
Ulkonaisesti menestyvä uskonnollisuus ei ole elävää uskoa (Kol.2:23), sillä aito usko Jeesukseen Kristukseen pyrkii varjelemaan sydämen niin, että maailma ei pääse sitä saastuttamaan (Jaak.1:27). Se pyrkii kaikessa ojentautumaan Jumalan Kirjoitetun Sanan mukaiseksi eikä se suvaitse yhtäkään Raamatun vastaista opetusta. Se kieltäytyy kuuntelemasta sellaista julistusta, jossa tavalla tai toisella väheksytään Raamatun arvovaltaa (Tit.3:10). Oikea Jeesuksen opetuslapsi ei tee kompromisseja tämän maailman arvojen kanssa (Snl.6:27) eikä seurustele sellaisten kanssa, jotka väheksyvät Raamatun arvovaltaa (Ps.1:1-2) vaan pyrkii kaikessa ojentautumaan Raamatun mukaisesti ollen Sanan tekijä eikä vain sen kuulija (Jaak.1:22-23). Kaikki ne, jotka vain suullansa julistavat olevansa Jumalan lapsia mutta eivät kuitenkaan tahdo elää Kirjoitetun Sanan mukaisesti joutuvat Kristuksen tulemuksessa kohtaamaan Kaikkivaltiaan vihan. Sensijaan kaikki ne, jotka lailla Filadelfialaisten ottavat Kirjoitetusta Sanasta vaarin, saavat omistaa kohdalleen Jeesuksen sanat; ”minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” (Ilm.3:10).
Filadelfiassa juutalainen siirtokunta vainosi ankarasti Jeesukseen Kristukseen uskovia. Ne, joiden olisi pitänyt ymmärtää Kirjoitukset, sotivat ymmärtämättömyydessään niitä vastaan, jotka ne oikeasti olivat ymmärtäneet laittaen toivonsa Jumalan lupaamaan Messiaaseen. Jeesus oli tullut omiensa tykö, mutta Hänen omansa eivät olleet ottaneet Häntä vastaan (Joh.1:11) ja ne, joita Hänen omansa halveksivat, ymmärsivät Kirjoitukset Pyhän Hengen valossa. Juutalaiset olivat olleet se kansa, jolle Jumala Vanhassa Testamentissa oli uskonut Kirjoitukset ja kuitenkin tämä sama kansa oli roomalaisten kätten kautta ristiinnaulinnut Jumalan lähettämän Messiaan. Viinitarhan haltijoina he olivat täynnä ryöstöä sekä riistoa ja täten olivat menettäneet sen aseman, joka heille alussa kansana oli Jumalan armosta annettu. Nyt sen paikan olivat täyttäneet Uuden liiton uskovat ja tämä synnytti vihamielisyyttä kaikissa niissä, jotka perustautuivat lihan tekoihin. Samoin kuin aikoinaan orjattaren pojasta syntynyt vainosi lupauksen mukaan syntynyttä, samoin oli Filadelfiassakin (Gal.4:22- 26), sillä lihan mukaan syntynyt vainoaa aina Hengestä syntynyttä. Apostoli Paavali kirjeessään opettaa selvästi, kuka on oikea juutalainen (Room.2:28-29) ja tuo esille sen, että Jumalan Taivas hyväksyy vain oikean sydämen asenteen, eikä ulkonaisella ole mitään merkitystä.
Ihmisten inhimillinen näkemys, joka usein sotii Raamatun ilmoitusta vastaan, on vallalla myös tämän päivän juutalaiskysymyksessä. Vaikka Raamattu opettaa selvästi, että Kaikkivaltias Jumala solmi Golgatalla uuden liiton, on vallalla olevassa kristillisyydessä paljon niitä, jotka kuitenkin nostavat juutalaiset kansana ylemmäksi ja täten ymmärtämättömyyttään osoittavat tietämättömyytensä Raamatun Kirjoituksista. Lihallinen katsontakanta säätelee näiden ihmisten elämää, ja Raamatun ilmoituksetkin he peilaavat katsomalla lihalliseen Israeliin ja siellä sijaitsevaan Jerusalemiin, vaikka Apostoli Paavali selvästi kirjoittaa; ”Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.” (Gal.4:26). Vaikka Apostoli Johannes selvästi kirjoittaa, että on vain yksi lauma (Joh.10:16), niin kuitenkin ymmärtämättömät pyrkivät näkemään asian niin, että olisi olemassa juutalaiset uskovat ja pakanauskovat. Vaikka Apostoli Paavali selvästi opettaa, että lupauksen lapset luetaan siemeneksi (Room.9:6-8), niin kuitenkin ymmärtämättömät väittävät, että lihansa puolesta juutalaisilla olisi etuisuuksia Pyhän Jumalan edessä. Tällainen väärä ajattelutapa oli vaikuttanut myös Filadelfian kaupungissa kun lihansa puolesta juutalaiset väittivät olevansa oikeita juutalaisia, mutta jotka kuitenkin Ylösnoussut Vapahtaja nimitti kirjeessään ”valehtelijoiksi, jotka ovat kotoisin saatanan synagoogasta” (Ilm.3:9). Oikea juutalainen on sisäisesti juutalainen ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus – Israelin kansalaisoikeudet kuuluvat jokaiselle Jeesukseen Kristukseen uskovalle (Room.2:28-29, Ef.2:11-13, 19:1, 1 Piet.2:9-10).
Filadelfian seurakunnalle Jeesus Johanneksen välityksellä sanoi; ”minä olen saattava heidät (juutalaiset: oma lisäys) siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan” (Ilm.3:9). Tämä oli Ylösnousseen Jeesuksen antama lupaus Filaldelfian seurakunnalle – ainakin osa kaupungissa asuvista juutalaisista, jotka nyt vainosivat Filadelfian seurakuntaa, tulisi Jeesukseen uskoviksi ja täten he osoittaisivat kunnioitustaan sekä rakkauttaan nyt vainotuille Filadelfian uskoville. Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova on Hänen lähettämä, ja jokainen joka kunnioittaa Jumalaa Kristuksessa Jeesuksessa kunnioittaa myös Hänen palvelijoitaan (Joh.15:20, Matt.10:41) – ja siksi ”he tulevat tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan”.
Jeesukseen Kristukseen uskovat tulevat tuomitsemaan enkeleitäkin (1 Kor.6:3) ja siksi Jeesuksen antama lupaus Filadelfian seurakunnalle toteutuu myös iankaikkisuudessa kaikkien niiden lihallisten juutalaisten kohdalla, jotka eivät tässä ajassa ole ymmärtäneet antaa elämäänsä Kristukselle – ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.” (Juud.1:14-15).
Jokainen, joka pyrkii elämään Kirjoitetun Sanan mukaisesti, saa osakseen Taivaan siunaukset. Filadelfian uskovat olivat olleet uskollisia Jumalan Sanalle (Ilm.3:10) ja siksi Jeesus Johanneksen välityksellä ilmoitti pelastavansa seurakunnan ”koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm.3:10). Jumalan Sana on jokaisen Jeesukseen Kristukseen uskovan jalkain lamppu ja valkeus tämän tiellä (Ps.119:105) ja siksi jokainen, joka laittaa turvansa Kirjoitettuun Sanaan selviytyy koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maanpiiriä. Apostoli Paavali kirjoitti; ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2 Tess.2:7-12). Jokainen, joka ei ole mielistynyt Raamatun Totuuksiin, joutuu eksytetyksi ja koetukseen, josta ei selviydy, lopun ajan suuressa ahdistuksessa. Jeesukseen uskovat joutuvat elämään koetuksen hetkessä, mutta heidät varjellaan kuten aikoinaan Israelin kansa heidän ollessaan Egyptin orjuudessa. Jumalan kansa varjeltui kaikilta vitsauksilta samanaikaisesti kun Egypti kärsi niiden seurauksista (2 Moos.12:13). Vaikka myrsky on tulossa, yksikään Jeesukseen Kristukseen uskova ei huku!
Jeesus ilmoittaa kirjeen lopussa lohdutuksena Filadelfian seurakunnalle tulevansa pian ja siksi jokaisen tulisi vaalia uskoaan. Miten ajankohtainen tuo sanoma onkaan tämän päivän Jeesukseen uskoville – ajan merkit ovat täyttyneet ja elämme Jeesuksen tulemuksen aattohetkissä. Vielä 1700- luvulla Kristuksen toisen tulemuksen odotus kasvoi eri puolilla maailmaa – luterilainen teologi Johann Albrecht Bengel kirjoitti siitä (1687-1752), samoin Abraham Achrenius julisti voimakkaasti tätä sanomaa (1706-1769), mutta nyt, kun ajankohta on käsillä enemmin kuin koskaan aikaisemmin, valtakristillisyys vaikenee. Vallalla oleva kristillisyys on jättänyt julistuksestaan keskeisen tekijän, Jeesuksen takaisintulemuksen, lähes kokonaan tai osittain vähemmälle huomiolle. Se on johtunut siitä, että usko Raamatun Kirjoituksiin on menettänyt merkityksensä. Kirkkokunnat sekä herätysliikkeet, nuo valtakristillisyyden lipunkantajat, ovat ajautuneet maalliseen tilaan, josta Apostoli Pietari kirjoitti n.2000 vuotta siten; ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” (2 Piet.3:4-5). Jeesus tulee pian – se on todellisuutta nyt enemmän kuin koskaan, ja tämän tiedon kanssa tulisi jokaisen Jeesukseen Kristukseen uskovan painiskella päivittäin ja puntaroida tarkasti sitä, onko sydän puhdas vai hallitseeko sitä sielunvihollisen maailmasta tulevat vaikuttimet!
Jeesuksen lupaus Filadelfialle on sama kuin meille tämän päivän kaikille Jeesukseen uskoville; ”Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni” (Ilm.3:12). Tämä Raamatunpaikka kertoo selvästi sen, että jokaisen Jeesukseen Kristuksen uskovan katse tulee olla kiinnitettynä Taivaallisen Jerusalemiin, eikä Israelin valtiossa olevaan maalliseen Jerusalemiin. Kaikki ne, jotka pitävät kiinni Hänen Sanastaan, kuuluvat Isälle, Hänelle ja uudelle Jerusalemille – siksi omistuskirjoitus jonka Hän, Ylösnoussut Vapahtaja, kirjoittaa jokaiseen Häneen aidosti uskovaan palvelijaansa.
Ilm.3:14-22
”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”
Kirje Laodikean seurakunnalle on viimeinen kirje, jonka Johannes joutuu välittämään Vähän-Aasian seurakunnille. Laodikea sijaitsi sisämaassa, Efesoksesta itään linnuntietä 160 km Lykosjoen etelärannalla. Se oli Johanneksen aikana rikas kaupunki, jonka aikoinaan perusti Antiokhos II (261-244 eKr) puolisonsa nimen mukaan. Kaupunki tunnettiin arvokkaista villakankaistaan, lääkärikoulustaan sekä pankeistaan. Lääkärikoulussa valmistettiin mm. öljystä ja nk. Frygian jauheesta tehtyä silmävoidetta. Kaupungin ohi virtasi joki, joka sai alkunsa Hierapoliksen kuumista lähteistä ja joka oli Laodikean kohdalle saavuttuaan jäähtynyt jo haaleaksi.
Uskollisena todistajana Jeesus Kristus nuhtelee vahvasti Laodikean seurakuntaa Johanneksen välityksellä. Hän tietää seurakunnan tilan joka oli todella huolestuttava – ulkokultaisuudessaan Laodikean seurakunta luuli olevansa kaikista riippumaton, myös itse elämän antajasta. Seurakunta oli ajanut Ylösnousseen Vapahtajan ulos ja nyt koko seurakunnan perustaja itse joutui seisomaan oven ulkopuolella kolkuttamassa. Seurakunta oli ulkonaisesti rikas, kaikki ulkonaiset puitteet olivat kohdallaan ja ihmiset kunnioittivat sitä, ja kuitenkin se oli häikäilemättömyydessään ajanut ulos itse Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen. Seurakunta väitti olevansa Jumalan asialla samanaikaisesti kun se törkeästi soti Jumalan tahtoa vastaan. Laodikean seurakunta oli menettänyt uskon palavuutensa, se oli vain organisaatio senaikaisten organisaatioiden joukossa.
Niin kuin oli Laodikean tilanne Johanneksen aikana, samoin on laita myös nyt vallalla olevan kristillisyyden keskuudessa. Ulkonainen hyvinvointi on syrjäyttänyt Kristuksen sisäisen tuntemisen ja hengellinen ylpeys on estänyt elävän yhteyden Vapahtajaan. Vaikka vallalla oleva kristillisyys väittää tuntevansa Jeesuksen, joutuu Jeesus itse kuitenkin ulkopuolelta koputtamaan niiden ovelle, jotka väittävän olevansa Hänen asiallaan. Vallalla oleva kristillinen media, kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden äänitorvi, julistaa sanomallaan olevansa Kristuksen asialla ja kuitenkin sanomansa ydin on riivaajien viisaudessa, ei Jumalan Pyhän Hengen inspiroimassa julistuksessa. Aidot Jeesukseen uskovat, jotka pitäytyvät Kirjoituksiin sekä Kristuksen todistukseen (Ilm.12:17) joutuvat tänä päivänä jatkuvasti vallalla olevan kristillisyyden hyökkäyksien kohteeksi. Koko maailma on pahan vallassa (1 Joh.5:19) ja ne, jotka väittävät olevansa Jumalan asialla, usein sotivat käytöksellään Jumalan tahtoa vastaan. Ei ole ihme, että ihmiset menehtyvät pelätessään mikä maanpiiriä kohtaa (Luuk.21:26). Todellisia Jeesukseen uskovia on vähän (Luuk.18:8), vaikka jumalaton maailmaa luulee heitä olevan paljon – vallalla oleva kristillisyys antaa väärän sekä valheellisen kuvan Jeesuksen opetuslapseudesta omalla haalealla käytöksellään.
Uskonnollisuus on syrjäyttänyt elävän uskon, ulkonainen menestys on syrjäyttänyt Jeesuksen sisäisen tuntemisen tärkeyden puhumattakaan siitä, että ihmisten inhimilliset järkeilyt ovat syrjäyttäneet Jumalan Kirjoitetun Sanan. Ihmiset kautta maailman ovat kylmentyneet, ja nekin, jotka ennen olivat oikeasti palavia, ovat nyt menettäneet elävän yhteyden Elävään Vapahtajaan (Matt.24:12). Lukemattomat entiset Jumalan Pyhät ovat sortuneet uskomaan vallalla olevan kristillisyyden harhaopetuksiin ja näin ovat menettäneet Taivaspaikkansa. Luopumus Raamatun totuuksista kasvaa samanaikaisesti kun ihmisten paha olo vain lisääntyy. Pahanolon lisääntyminen ihmisten keskuudessa on seurausta siitä, että itseään kristillisiksi nimittävät organisaatiot ovat omilla teoillaan häätäneet yhteydestään Jeesuksen Kristuksen, ja näin Jumalan vastaisella toiminnallaan ovat vetäneet kirousta koko ihmiskunnan ylle.
Jumala pelasti Nooan uskon tähden koko tämän perhekunnan (1 Piet.3:20), samoin Loot hurskaan miehen Aabrahamin rukousten tähden pelastui perheineen palavasta Sodomasta(1 Moos.18:32), Apostoli Paavalin koko laivaseurue pelastui Paavalin hurskauden tähden (Apt.27:23-25) – samoin paikkakunnalla vaikuttava rukoileva aito Jumalan seurakunta on siunaukseksi ympäristölleen. Jos kuitenkin seurakunta on sisältä mätä, eikä se tahdo vaeltaa Kristuksen Sanan mukaisesti – on ovi sielunvihollisen hyökkäyksille avattuna koskien sitä kaupunkia jossa seurakunta vaikuttaa. Laodikea oli Johanneksen aikana ajanut seurakunnasta ulos Jeesuksen – samoin ovat tehneet lukemattomat tämän päivän kristilliset organisaatiot.
Vallalla oleva kristillisyys on menettänyt jo aikoja sitten evankelioimisnäkynsä – humanitääriseen apuun sijoitetaan valtavia rahamääriä, mutta itse evankelioinnin merkitys on jäänyt taka-alalle. Tyylikkäitä temppeleitä sekä kirkkoja, loppuun asti hiottuja viihdetaiteilijoiden esityksiä, maallistuneita traditioita puettuna uskonnon valhekaapuun, humanisuuteen perustuvia julistuksia, bisnesmäistä ajattelutapaa asioiden hoidossa, demokratiaan perustuvaa hallintavaltaa vastoin Kirjoitusten opettamaa teokratiaa, Raamattua väheksyvää opetusta sekä moraalittomuuden suosimista – kaikilla edellä mainituilla tavoilla on vallalla oleva kristillisyys tuhonnut paljon enemmän kuin se on ikinä saanut aikaiseksi ja näin ollen se ei ole Jumalan asialla, vaan itsensä perkeleen. Vallalla olevan kristillisyyden toimintaa ei säätele Jumalan Poika Jeesus Kristus vaan sielunvihollinen salakavalilla juonillaan.
Vallalla olevan kristillisyyden lippulaivat: katolilaisuus, ortodoksit, luterilaisuus, sekä vapaat suunnat; helluntalaisuus, babtismi, metodistit, adventistit, vapaakirkko ja pelastusarmeija väittävät julkeasti olevansa Jumalan asialla. Röyhkeydessään he ovat ottaneet itselleen jopa Jumalan seurakunnalle kuuluvan nimen – ”seurakunta”, vaikka todellisuudessa ovat kirkkokuntia sekä herätysliikkeitä (lahkoja) ja näin he ovat valheellisesti esiintyen saaneet maailman luulemaan heitä itseään siksi seurakunnaksi, josta Raamattu puhuu. Kaikki edellä mainitut ovat ihmisten tekemiä, mutta Jeesus Kristus perustu seurakuntansa n. 2000 vuotta sitten – ja täten omalla toiminnallaan he ovat jo liikkeiden perustamisen aikoina kylmästi ajaneet keskuudestaan Jeesuksen Kristuksen. Yksilöuskovia on toki aina edellä mainituissa lahkoissa ollut, mutta organisaatioina ne eivät ole olleet Jumalan asialla.
Kun Jeesus Johanneksen välityksellä ilmoitti viestinsä seitsemälle Aasian seurakunnalle – oli jokaisessa kaupungissa vain yksi seurakunta. Tänä päivänä on kuitenkin jokaisessa kaupungissa useita organisaatioita, jotka harhaa johtavasti käyttävät nimeä – ”seurakunta”. Ekumeeninen ajattelutapa käskee kristittyjä rukoilemaan sellaisen yhteyden puolesta, jossa Raamatulliset totuudet jätettäisiin toissijaiseen asemaan, ja yhteys eri organisaatioiden välillä nostettaisiin tärkeimmälle sijalle. Kuitenkin Jumalan tahto on, että yhdellä paikkakunnalla / kaupungissa on vain yksi Jumalan seurakunta, joka on osa maailmanlaajuista Kristuksen Ruumista. Näin Jumalan tahto ja ihmisten tahto törmäävät toinen toisiinsa – ihmisten perustamat organisaatiot vastaan Jumalan perustama seurakunta Kristuksessa Jeesuksessa. Raamattu opettaa aivan selvästi sen, kuinka turhaa on tehdä mitään työtä sellaisten organisaatioiden puolesta, jotka eivät edes tahdo elää Jumalan tahdon mukaisesti; ”’Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka.” (Jer.51:9).
Laodikea tahtoi esiintyä Apostoli Johanneksen aikana ihmisten silmissä hurskaana Jumalan seurakuntana, vaikka se oli ylpeydessään ajanut seurakunnasta Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen ulos (Ilm.3:29). Häikäilemättömyydessään sekä röyhkeydessään se rikastui inhimillisten mittapuiden mukaan – mutta Kristuksen silmissä se oli niin halveksuttava, että Hän aikoi oksentaa sen suustansa ulos (Ilm.3:16). Esiintyminen Jumalan seurakuntana, vaikka ei sitä ole, on suuri synti Jumalan silmissä – sillä se on juovuttava eksytys maailman kansoille (Ilm.17:5, 18:2, 18:21). Kaikki sellainen toiminta, joka ei kokonaisuudessaan perustu Jumalan Sanalle on sielunvihollisen suurta eksytystä ja jokainen Jeesukseen Kristukseen aidosti uskova eroaa tällaisesta toiminnasta; ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” (Ilm.18:4-5).
Vallalla oleva kristillisyys, joka ei ole kristillisyyttä ollenkaan, on se suuri Babylon, josta ilmestyskirja varoittaa; ”Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin. (Ilm.17:3-6). * (Käsittelemme aihetta laajemmin kirjassa myöhemmin)
Kirjeessään Laodikealaisille Jeesus neuvoo heitä ostamaan tulessa puhdistettua kultaa, valkeat vaatteet sekä silmävoidetta. Silmävoide tarkoittaa Pyhää Henkeä joka avaa ihmisen näkemään synnin, vanhurskauden sekä tuomion (Joh.16:8-11), kulta tarkoittaa koeteltua uskoa joka vaikuttaa rakkautena (Gal.5:6, Jaak.1:2-5), valkeat vaatteet Kristuksen lahjoittamaa vanhurskautta jokaiselle Häneen uskovalle (Ilm.7:13-14). Lisäksi Jeesus Johanneksen välityksellä osoittaa kaikesta aikaisemmasta huolimatta armollisuutta Laodikean seurakunnalle antaen tälle mahdollisuuden parannuksentekoon, seurakunnan tuli vain ahkeroida ja ottaa vastaan Kristuksen rakkaudellinen kuritus. Kristus ilmoitti seisovansa seurakunnan ovella ja kolkuttavansa – jos he päästäisivät Hänet sisään, niin Kristus tulisi aterioimaan ja osoittamaan paikan istua Hänen kanssaan valtaistuimellaan. Aterialla Kristuksen kanssa jokainen tulee yhdeksi Hänen kanssaan – syömällä uskossa Hänen ruumiinsa ja juomalla hänen verensä ” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne” (Joh.6:53).
Vaikka Laodikean seurakunta oli ajanut Kristuksen ulos yhteydestään – rakasti Jeesus siitä huolimatta heitä suunnattomasti. Kuitenkin seurakunnan tuli tehdä parannusta, ilman sitä se ei voisi jatkaa toimintaansa menestyksellisesti, vaan Jeesus olisi oksentava sen suustansa ylös. Rakkaudella on ehtonsa, se ei ole rajaton kuten vallalla oleva kristillisyys harhaanjohtavasti väittää. Kristus ei voi siunata kenenkään elämää, jos tämä itse ei anna siihen suostumusta – Jumalan Poika kolkuttaa jokaisen ovelle, mutta väkisin hän ei tule kenenkään elämään. Laodikean seurakunnalle annettiin samat ehdot kuin tämän päivän Jumalan seurakunnalle – sama koskee myös jokaista yksilöihmistä; ”ahkeroitse siis ja tee parannus” (Ilm.3:19).
Samalla tavalla kuin Kristus oli voittanut, tulee jokaisen Häneen uskovan voittaa – kenellekään ei luvata vapautusta taistelusta syntiä vastaan, kenellekään ei luvata helluntaita ennen Golgataa ja kuitenkin jokainen Häneen uskova saa olla varma siitä, että Kristuksen voitto on hänenkin voittonsa. Kristus oli lihansa päivinä ollut kiusattuna erämaassa, mutta Hän voitti vedoten Kirjoituksiin. Jeesus oli lihansa päivinä uhrannut rukouksia Isälle, tehnyt hyviä tekoja, julistanut Kirjoituksien mukaista totuutta, rakastanut kun Häntä halveksittiin, siunannut kun Häntä kirottiin, ei vastannut pahalle pahalla vaan voitti taistelun rakastamalla – vaikka yksikään ihminen ei pysty vaeltamaan niin täydellisesti kuten Hän vaelsi, on Hän kuitenkin jokaisen uskovan esikuva jonka mukaan jokaisen uskovan on ojentauduttava. Apostoli Johannes kirjoitti; ”Joka sanoo Hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin Hän vaelsi”. (1 Joh.2:6). Kaikki sellainen opetus, jossa väheksytään Ristin kaitaa tietä, ei tule Jumalasta vaan perkeleestä ja siksi vallalla oleva kristillisyys, joka väittää olevansa Jumalan asialla, onkin julistuksessaan, jossa se vähättelee Ristin kaitaa tietä, osoittanut olevansa osa maailmanlaajuista Babyloniaa, ei Kristuksen kirkkoa.
Jeesukseen uskovina me emme saa katsoa ulkonaista loistoa, sillä vain sillä on merkitystä, asuuko Kristus meidän sydämissämme. Vaikka ulkonaisesti yrittäisimme miten saada tekojen kautta itsellemme uskoa, niin se on mahdottomuus. Teot eivät synnytä kenessäkään uskoa, vaan usko, jonka Kristus vaikuttaa sydämissämme, synnyttää teot. Kaikkialla siellä, missä katseet ovat kohdistuneina ihmisten inhimillisiin tekoihin, ollaan sorruttu Laodikealaisiin visioihin – ulkonaisesti täydellinen voi kaikesta huolimatta olla viheliäinen, kurja, köyhä, sokea sekä alaston! Apostoli Pietarin sanoin; ”…olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” (1 Piet.3:4). Vaikka meillä olisi kuinka upeat kirkkorakennukset, mutta jos keskuudessamme ei elä Kristus, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat; olemme vain sokeita sokeain taluttajia. Evankeliumin julistajan tulee itsekkin pelastua – se onnistuu vain siten, että Kristus asuu sydämissämme.
-Marko Lind-
Speak Your Mind