Kun Johannes näkee enkelien pitävän kiinni maan neljää tuulta, on kysymyksessä ydinsodat sekä biologinen sodankäynti – vain ne pystyvät ratkaisevalla tavalla vahingoittamaan maa-planeetan maata sekä meriä. Kysymys ei ole siis tavanomaisista sodista, vaan sodista jotka tuhoavat suurimman osan ihmiskuntaa.
Ilm.7:1-8
”Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: ”Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan.” Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.”
Johannes näkee neljän enkelin seisovan maan neljällä kulmalla pitäen kiinni maan neljää tuulta. Tuhon ja sodan vertauskuvana (Jer.49:35-37) tuulia pidetään kiinni niin pitkään, kunnes auringonnoususta kohoavan enkelin käskystä sinetti on painettu kaikkien Jumalan palvelijain otsaan. Tuulet – sotien vertauskuvana, eivät tee lopullista hävitystään ennen kuin Jumalan palvelijat on merkitty: Jumala varjelee omiansa kuten Hän teki Egyptissä ennen kuin tuho kohtasi Faaraon kansaa (2 Moos.12:13). Jeesus oli lihansa päivinä sanonut: ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö” (Matt.10:30-31) – Kaikkivaltias Pyhä Jumala valvoo tarkasti maailman tapahtumia, mitään ei tapahdu Hänen tietämättään.
Kun Johannes näkee enkelien pitävän kiinni maan neljää tuulta, on kysymyksessä ydinsodat sekä biologinen sodankäynti – vain ne pystyvät ratkaisevalla tavalla vahingoittamaan maa-planeetan maata sekä meriä. Kysymys ei ole siis tavanomaisista sodista, vaan sodista jotka tuhoavat suurimman osan ihmiskuntaa. Ydinsotien seurauksena radioaktiivinen laskeuma leviää kaikkialle maalla, merellä sekä ilmassa saastuttaen koko maapallon. Biologinen sodankäynti, jossa taisteluaseina käytetään esim. bakteereja, solumyrkkyjä tuottavia mikrobeja tai viruksia pystyy helposti myrkyttämään kokonaisia valtioita sekä maan osia. On sanomattakin selvää, että maan neljä enkeliä ovat jo pitkään pitäneet kiinni maan neljää tuulta – ydinsotien sekä biologisen sodankäynnin uhka on ollut valitettavaa todellisuutta maapallolla jo pitkään. Kun neljä enkeliä päästävät otteensa maan neljästä tuulesta, alkavat maa-planeetalla hirvittävät sodat, jotka niittävät kuolemaa maailmanlaajuisesti.
Kaikkivaltias Pyhä Jumala pitää huolta luoduistaan ja siksi merkitsee sinetillä Hänen palvelijansa. Jokainen, joka on laittanut turvansa Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen, ei joudu Karitsan vihan kohteeksi. Jumala on halukas, sekä Hän on voimallinen, varjelemaan jokaista Hänen omaansa – Korkein pitää huolta taivaan linnuista (Luuk.12:6-7), miksi ei siis Häneen turvaavista ihmisistä, ovathan ihmiset Hänen kuviansa (1 Moos.1:27). Sielunvihollinen saa usein ihmisissä aikaiseksi epäluottamusta Jumalaan, se väittää valheellisesti Jumalan olevan välinpitämätön kaikesta siitä kärsimyksestä, jota ihmiset kohtaavat maapallolla, vaikka todellisuudessa on itse siihen syyllinen. Lopunajan vitsauksetkin se valheellisesti yrittää kääntää Jumalan syyksi, vaikka todellisuudessa kysymys on siitä, että sielunvihollinen omalla toiminnallaan on vetänyt koko maaplaneetan ylle Jumalan vihan. Jos sielunvihollinen ei olisi ollut Paratiisissa käärmeen muodossa, eikä olisi houkutellut Eevaa syömään kielletyn puun hedelmää, ei ihmiskunta olisi ikinä langennut, vaan Paratiisimaiset olot olisivat säilyneet ihmiskunnalla (1 Moos.3:4-5,14-19). Ihmiskunnan lankeemuksen tähden koko maapallo joutui kirouksen alle (1 Kor.15:22, Room.8:20-22). Jos sielunvihollinen ei olisi houkutellut Eevan kautta ihmiskunnan kantaisää Aadamia syntiin, ei maa-planeetta olisi saastunut kuten se nyt on. Koska synti on saavuttanut täyttymyksensä, on Korkeimman pakko tuhota elämä maapallolla ja puhdistaa maa-planeetta tulella (2 Piet.3:7) Hänen Pyhiänsä varten – sillä Jumalan Pyhät tulevat omistamaan maan (1 Kor.3:21-23, Ilm.21:1-5).
Samalla tavalla kuin Jumala piti omistaan huolen Egyptissä (2 Moos.12:13) säästäen Hebrealaiset Egyptin maata kohtaavilta vitsauksilta, pitää Hän huolen omistaan myös lopunajan tapahtumissa jotka kohtaavat maapalloa. Jumala on aina varjellut omaa kansaansa, Hän ei ole ikinä vuodattanut vihaansa oman kansansa ylle – niiden, jotka vilpittömästi ovat Häntä sydämestään palvelleet. Vain sydämestään vilpittömästi Jumalaa palveleva saa otsaansa varjelevan sinetin – ulkokultaiset sekä uskonnolliset ihmiset ilman sydämen aitoa uskoa joutuvat Karitsan vihan kohteeksi samalla tavalla kuin julkijumalattomatkin. Jumalan tuomiot alkavat aina ensin niiden keskuudesta, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita: ”Sitten hän huusi suurella äänellä minun korviini ja sanoi: ”Tulkaa, kaupungin rankaisijat, ja kullakin olkoon tuhoaseensa kädessään!” Ja katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä hävitysaseensa. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen. Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä; ja Herra sanoi hänelle: ”Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään.” Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: ”Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni.”(Hes.9:1-6).
Auringonnoususta kohoava enkeli laittaa sinetin vain todellisten Jumalan Pyhien otsaan, niiden, ”jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.” (Ilm.12:17). Vain ne, jotka pyrkivät elämään Raamatun kaikkien opetusten mukaisesti ja jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Pyhästä Hengestä varjeltuvat Karitsan vihalta. Vain ne, jotka kunnioittavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksen todistus ovat otollisia Jumalalle. Yksikään, joka väheksyy Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä, ei ole todellinen Jumalan palvelija. Jeesus lihansa päivinä opetti selvästi sen, että oikea julistaja kunnioittaa Jumalan käskyjä sekä pyrkii itse elämään niiden mukaan: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Matt.5:17-19). Koska vallalla oleva kristillisyys vähättelee Jumalan käskyjä, se vähättelee samalla itse Jumalaa – ja täten sen osa on hirmuinen Karitsan vihan kohdatessa sitä.
Hyvinvointivaltiot, mukaan lukien Suomi, rypevät vääränlaisessa kristillisyydessä, ja väittävät harhaanjohtavasti olevansa Jumalan palvelijoita, vaikka moraalittomilla teoillaan kieltävät Hänet (Tit.1:16). Tämän päivän kirkkokunnat ja herätysliikkeet uskottelevat harhaanjohtavasti jäsenilleen olevansa se seurakunta, josta Raamattu puhuu, vaikka todellisuudessa ovat vain ihmisten keksimiä organisaatioita. Kuten Hesekielin näyssä; ”Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään.” (Hes.9:1-6) merkki laitettiin niiden otsaan, jotka huokailivat sitä jumalattomuutta mitä Jerusalemissa tehtiin – samoin Jumalan sinetti Johanneksen saamassa näyssä painetaan valtakristillisyyttä vastustavien otsaan – ei sen edustajiin. Jokainen, joka kunnioittaa enemmän kirkkokuntaansa tai herätysliikettänsä kuin Jumalaa Kristuksessa Jeesuksessa, jää ilman Jumalan sinettiä, sillä Kaikkivaltiaalle kelpaa vain sellainen palvelija, joka kaikessa kunnioittaa yksin Häntä (5 Moos.6:5). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen pyrkii kaikessa ojentautumaan Kirjoitetun Sanan mukaan ja täten hänelle merkitsee vain se, mitä Raamatussa lukee, eikä se, mitä kirkkokuntien ja herätysliikkeiden saarnamiehet julistavat – enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä (Apt.5:29). Valtakristillisyyden lippulaivat, kirkkokunnat sekä herätysliikkeet, suosittelevat itse itseänsä väittäen olevansa Jumalan asialla, mutta Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee” (2 Kor.10:18). Vallalla oleva vääränlainen sekä rienaava kristillisyys ei ole se Pyhien joukko joka tulee varjeltumaan Karitsan vihalta ja josta Raamattu kertoo. Todellisia Jumalan Pyhiä, todellisia Jumalan palvelijoita ovat ne, jotka uskovat Kirjoituksiin ja pyrkivät elämään niiden mukaisesti.
Vain ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus (Ilm.12:17) saavat sinetin otsaansa. Suhtautuminen Jumalan kymmeneen käskyyn sekä siihen, onko uudestisyntynyt uskomalla Jeesukseen Kristukseen, ovat määrääviä tekijöitä – Pyhä Henki vuodatetaan jokaiseen Jeesukseen Kristukseen uskovaan uudestisyntymässä ja Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen saa sisimpäänsä tahdon elää Jumalan käskyjen mukaisesti. Jokainen, joka väittää olevansa uudestisyntynyt, mutta ei kunnioita Jumalan käskyjä, on valhettelija, sillä Raamattu opettaa selvästi seuraavaa: ”Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”. (Jer.31:33). Kun uudenliiton välimies Kristus Jeesus muuttaa uudestisyntyneen sydämeen asumaan, toteutuu tämä Jeremian profetia; ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä”. Jumalan Kirjoitettu Sana ei valehtele ja siksi jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi kunnioittaa Jumalan lakia – sillä se on hänen sydämessään. Jokainen, joka ei kunnioita Jumalan lakia, ei ole edes uudestisyntynyt.
Kun Pyhä Henki vuodatetaan uudestisyntymässä ihmisen sisimpään, ihminen tulee Jumalan luonnosta osalliseksi – hän syntyy uudelleen Ylhäältä. Uudestisyntymisen merkki on se, että ihminen rakastaa Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan lakia (Jer.31:3) sekä Kristusta ja tahtoo todistaa siitä ihmeestä ympärillään oleville lähimmäisilleen, mikä häntä on kohdannut – opettihan Jeesus; ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1:8). Uudestisyntynyt ihminen rakastaa Jumalan lakia sekä todistaa Kristuksesta Jeesuksesta (Ilm.12:17) – tämä on Raamatullinen selkeä opetus. Maailmanlaajuinen karismaattinen liike, myös Suomessa, sitä vastoin opettaa, että jos olet uudestisyntynyt ja täyttynyt Pyhällä Hengellä niin puhut uusin kielin ja tämän opetuksen lisäksi se myös vähättelee Jumalan kymmentä rakkaudellista käskyä. Lisäksi he valheellisesti väittävät, että ihminen ei voi olla Pyhällä Hengellä täyttynyt jos ei puhu uusin kielin, vaikka Apostolien teoissa on selvä maininta siitä, että opetuslapset täyttyivät Pyhällä Hengellä ja siitä seurauksena puhuivat Jumalan Sanaa rohkeasti (Apost.t.4:31) eivätkä siinä yhteydessä puhuneet kielillä. Liike, joka on syntynyt puhtaasti kielilläpuhumisen ympärille, on saanut yhä enenevässä määrin jalansijaa koko vallalla olevassa kristillisyydessä – yhä useampi uskoo heidän Raamatunvastaiseen opetukseensa Jumalan armolahjoista, ja täten ymmärtämättömyydessään kääntävät selkänsä Pyhälle Jumalalle. Kielilläpuhumisesta sekä muista armolahjoista he ovat tehneet julistuksensa tärkeimmän tekijän samanaikaisesti kun ovat vähätelleet Jumalan Kymmentä käskyä sekä Raamatun kokonaisvaltaista opetusta. He ovat ottaneet Kirjoituksista kohtia tukeakseen omia pyrkimyksiään ja täten heistä on tullut salakavala sielunvihollisen myrkky ajalle jossa elämme.
Kun Raamattu opettaa, että Pyhän Hengen vaikutuksesta uudestisyntynyt rakastaa Jumalan lakia ja tahtoo todistaa uskostaan Kristukseen, karismaattinen liike vähättelee Jumalan lakia ja korottaa kielilläpuhumista todistuksen sijaan. Karismaattisen liikkeen julistuksen seurauksena maailmaa vavahdutti aikoinaan mm. ”Toronto-ilmiö” ja sen opetuksen tuloksena valtakristillisyyteen on pesiytynyt harhaopettajien suuri joukko, joka vähättelee Jumalan rakkaudellisia käskyjä sekä Raamatun kokonaisvaltaista opetusta julistaen vain lahjoja, ei itse lahjan antajaa eli Jumalaa Kristuksessa Jeesuksessa. Karismaattisen liikkeen vaikutus yhdistettynä uskonnollisuuteen, joka kantaa harhaanjohtavasti kristillisyyden jaloa nimeä, on saanut aikaiseksi valtavan eksytyksen ajassamme niin maailmanlaajuisesti kuin myös kotimaassamme. Koska Raamatun arvovaltaa on törkeästi edellä mainittujen organisaatioiden toimesta tallattu jalkoihin, on ajassa jossa elämme toteutunut tämä Apostoli Paavalin kirjoitus: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2 Tess.2:7-12). Antikristuksen tulemus tapahtuu valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla sekä ihmeillä – juuri niillä, joita karismaattinen liike ymmärtämättömyydessään mahtipontevasti julistaa. Lukemattomat ihmiset joutuvat kadotukseen siksi, että heillä ei ollut rakkautta totuuteen – totuus on Jumalan Sana; ”Sinun sanasi on kokonansa totuus” (Ps.119:160). Jumalan Sanan kokonaisvaltaisen opetuksen sijalle karismaattinen liike on salakavalasti nostanut keskuudestaan julistajia, jotka väittävät itsellään olevan suoria ilmoituksia Jumalan maailmasta, ja näitä he nimittävät harhaanjohtavasti profetioiksi. Raamattu kyllä opettaa Jumalan armolahjoista, mutta karismaattisen liikkeen opettamat armolahjat ovat enemmän pakanuudesta tulleita ilmiöitä, kuin Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukaisia. Jumala tahtoo pukea Hänen omansa Pyhän Hengen armolahjoilla, myös kielilläpuhumisen armolahjalla, mutta karismaattinen liike on vääristänyt Raamatun opetuksen armolahjoista ja tilalle tarjoaa pakanuudesta tulleita sielullisia ilmiöitä. Elämme eksytyksen ajassa, jossa karismaattinen liike, sutena pukeutuen lammasten vaatteeseen, väittää olevansa Jumalan asialla – todellisuudessa Raamatun vastaisuudellaan se on tehokas ase saatanan kädessä. (lue laaja artikkelini aiheesta internetsivuiltani www.sanansaattaja.com / kielilläpuhuminen)
Uudestisyntynyt rakastaa Jumalan lakia, koska Jumalan Pyhä Henki on vuodatettu hänen sisimpäänsä. Jumalan kymmenen käskyä on kokonaisuus, se sisältää täydellisen Jumalan täydelliset ohjeet. Jeesus Kristus korotti kymmenen käskyn tärkeyttä (Matt.5:19) ja siksi jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova myös kunnioittaa kaikkia Jumalan käskyjä – jokainen joka rakastaa Jeesusta rakastaa myös Hänen opetuksiaan: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.” (Joh.14:15). Sielunvihollinen on ankarasti hyökännyt kautta historian Siinailla saatuja kymmentä käskyä vastaan ja siinä se on valitettavan hyvin onnistunut – valtaosa kristillistä maailmaa on harhaanjohdettu ymmärtämään yksi käskyistä väärin; viettämään lepopäivää sunnuntaina, eli auringonpäivänä, vaikka Raamatun opetuksen mukaisesti se on perjantai-illasta (auringonlaskusta) lauantai-iltaan (auringonlaskuun) eli viikon seitsemäntenä päivänä. Jokainen, joka on uudestisyntynyt Jumalan Pyhästä Hengestä rakastaa Jumalan Lakia kokonaisuudessaan – ja siksi viettää myös kymmenessä käskyssä olevan lepopäivän oikeana ajankohtana. Luterilainen valtakirkkomme, joka on väärällä opetuksellaan antanut myrkkyrokotteen kansallemme, on lepopäivän väärän opetuksen lisäksi vähätellyt myös kymmenessä käskyssä esiintyvää kuvaintekokieltoa (2 Moos.20:4) ja täten on syyllistynyt pitämään pilkkana Jumalan kymmentä käskyä laajamittaisemmin, kuin vain yhden käskyn kohdalla. Kuvaintekokiellon laiminlyömiseen on selvät syynsä – onhan Luterilainen valtakirkkomme täynnä kuvia, joita ei Raamatun mukaan saisi tehdä.
Jumalan kymmenen käskyn vääristäminen ei ole ollut kuitenkaan Luterilaisen valtakirkkomme keksintöä, vaan se on tullut heidän oppi-isänsä Lutherin kautta suoraan porttokirkosta, eli Katolilaisuudesta, olihan Luther katolisen kirkon entinen pappi. Katolinen kirkko on historian saatossa tuonut selvästi ilmi, että lepopäivän muuttaminen sen oikeasta ajankohdasta sunnuntaille, eli auringonpäivälle, on ollut heidän keksintöään. Reggion arkkipiispan mielipide oli, että perimätiedon on oltava Raamatun yläpuolella, koska kirkko pelkän perimätiedon arvovallalla oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi. Näin hän sanoo: ”tämän ajan harhaoppisten tila on se, että he eivät luota mihinkään muuhun enempää kuin siihen, että he Jumalan Sanan varjolla kumoavat kirkon arvovallan; aivan kuin kirkko, Hänen ruumiinsa, voisi olla Kristuksen Sanaa tai kirkon Päätä (Kristusta) vastaan. Päinvastoin, Raamattuhan mitä selvimmin havainnollistaa kirkon arvovallan; sillä samalla kun kirkko toisaalta suosittelee Raamattua, julistaa sen jumaliseksi, antaa sen meidän luettavaksemme, se epäselvissä asioissa selittää sitä uskollisesti, ja tuomitsee kaiken mikä on sen vastaista; toisaalta Herran opettamat lain määräykset Raamatussa on saman arvovallan nojalla lakkautettu. Sapatti, lain suurenmoisin päivä, on muutettu Herran päiväksi…näitä ja muita samanlaisia asioita ei ole lakkautettu Kristuksen opetuksen nojalla ( sillä Hän sanoo tulleensa lakia täyttämään, ei kumoamaan), vaan ne on muutettu kirkon arvovallalla. Jos kirkko tosiaan pantaisiin viralta (koska harhaoppeja täytyy aina olla), kuka kuuluttaisi totuutta, kuka saattaisi harhaoppisten itsepintaisuuden häpeään?” ( Ote: Mansi sc, 33. osa, kappaleet 529, 530, kursivointi lisätty). Region arkkipiispa 18.1-1562: ”kirkon arvovaltaa ei voitaisi sen tähden sitoa Raamatun arvovaltaan, koska kirkko oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi, ei Kristuksen käskystä, vaan oman arvovaltansa nojalla”.(Canon and tradition, s.263, kursivointi lisätty). Näin katolinen kirkko itse osoittaa olevansa se, joka Danielin saamassa näyssä pyrkii muuttamaan Jumalan ajat ja lain: ”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi” (Dan:7:25) (lue laaja artikkelini aiheesta internetsivuiltani www.sanansaattaja.com / katolisen kirkon aikaansaaama hapatus)
Vallalla oleva kristillisyys väheksyy lepopäiväkäskyä, mutta Jumala sanoo selvästi Mooseksen välityksellä: ”Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme” (2 Moos.31:13) ja lisäksi myös Hesekiel kirjoittaa: ”Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.” (Hes.20:12). Kun vallalla oleva kristillisyys väheksyy Jumalan käskyjä kokonaisuutena, viettäen lepopäivää katolisen kirkon opetuksen mukaisesti sunnuntaina, eli auringonpäivänä, se julistaa sodan Kaikkivaltiaalle Pyhälle Jumalalle vähättelemällä Hänen käskyjään. Näin se osoittaa, että se ei ole kelvollinen ottamaan otsaansa Jumalan sinettiä, jonka auringonnoususta kohoava enkeli laittaa jokaisen Jumalan Pyhän otsaan. Kaikki ne, jotka vähättelevät Jumalan kymmentä käskyä, osoittavat olevansa ilman Pyhää Henkeä eli uudestisyntymättömiä, sillä vain niille, joilla on Jumalan Pyhä Henki kuuluvat Jumalan lupaukset, kuten Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.” (Ef.1:13-14). Jumalan kymmentä käskyä vähättelemällä jokainen ihminen osoittaa olevansa haluton alistumaan Jumalan tahdon alle ja näin he joutuvat kohtaamaan Karitsan vihan, joka kohtaa kaikkea jumalattomuutta – sillä vain todelliset Jumalan Pyhät merkitään Jumalan sinetillä. Ne jotka merkitään sinetillä, ovat Pyhän Jumalan omaisuutta.
Johannes kuulee näyssään sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta kaikista Israelin lasten sukukunnista. Kysymys on Raamatun symboliikasta, sillä tässä Johanneksen ilmestyksen kohdassa käsiteltäessä kahtatoista Israelin sukukuntaa, määritelmä ei täytä mitään vastaavaa luonnollisen Israelin heimojen luetteloa (1 Moos. luku 49 ja Hes. 48 luku). Kysymyksessä on Jumalan Israel: ”Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel” (Room.9:6), jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen kuuluu Jumalan Israeliin (Ef.2:11-13,19) ja jokainen Kristukseen luottamuksensa laittanut kuuluu Jumalan omaan kansaan (1 Piet.2:9). Luku 144 000 perustuu Jumalan Valtakunnan lukuun kaksitoista – Jerusalemissa on 12 porttia, 12 perustusta ja kaupungin mitat ovat 12:n neliötä (Ilm.21:12-17). Luku 144 000 symbolisoi Jumalan seurakunnan täydellistä yhteyttä sekä kokonaisuutta. Ketään ei aseteta etusijalle saatikka huonompaan asemaan kulttuurin tai perimän mukaan – vain suhtautuminen Kristukseen ratkaisee. Juutalainen ja ei-juutalainen ovat samassa asemassa Pyhän Jumalan edessä, kuten Apostoli Paavali selvästi opettaa (Gal.6:15). Jeesus itse opetti, että on vain yksi lauma ja yksi paimen (Joh.10:16).
Johannes näkee myöhemmin suuren joukon (Ilm.7:4-8), jota kukaan ei voinut lukea. Yksi vanhimmista kertoo hänelle, että nämä ovat niitä jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat (Ilm.7:14). Kun Johannes kuulee sinetillä merkittyjen luvun 144 000, nämä ovat vielä maan päällä ja kun Johannes näkee joukon, jota ei kukaan voinut laskea, nämä seisovat Valtaistuimen edessä – kysymyksessä on yksi ja sama joukko. Jumala merkitsi aikaisemmin sinetillä Häneen uskovan suuren joukon ennen ahdistusta (Ilm.7:3) ja Johannes näkee tämän saman joukon ahdistuksen jälkeen seisovan Valtaistuimen edessä. Näyn alkuosassa kysymys on maanpäällä taistelevasta Jumalan Pyhien joukosta, näyn loppuosassa taivaassa riemuitsevasta seurakunnasta. Kun Johannes näkee suuren joukon, jota kukaan ei voinut lukea, hän näkee ihmisiä kaikista kansanheimoista sekä sukukunnista (Ilm.7:9) ja täten tuo joukko sisältää myös juutalaiset Jumalan Pyhät. Kysymys ei siis ole kahdesta erillisestä joukosta, juutalaista ja pakanauskovista, vaan samasta suuresta Jumalan seurakunnasta – Jumalan Israelista. Näin Johanneksen jälkimmäinen näky suuresta joukosta selittää näyn 144 000:sta. Jumalan Israel ennen ahdistusta ja Jumalan Israel jälkeen ahdistuksen (Ef.2:11-13,19).
Ilm.7:9-17
”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ”Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!” Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ”Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?” Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.”
Johannes näkee saman joukon, jonka lukumäärän hän oli kuullut aikaisemmin (144 000) edessään – nyt heitä on niin paljon, että kukaan ei pysty lukemaan heidän lukumääräänsä. Johannes oli kuullut sinetillä merkittävien luvun (Ilm.7:4), joka symbolisesti kuvasi kaikkia Jumalan Pyhiä ennen ahdistusta, mutta nyt Johannes ensikertaa näkee tuon joukon ahdistuksen jälkeen, joka koostuu kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansoista sekä kielistä.
Jumala vie työnsä aina takuuvarmasti päätökseen ja tämän näki Apostoli Johannes näyssään katsellessaan suurta pelastettujen joukkoa, joka oli pelastunut siitä suuresta ahdistuksesta. Apostoli Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? (Room.8:28-31). Kaikkivaltias Pyhä Jumala pitää kiinni kaikista lupauksistaan ja siitä osoituksena Johannes näkee edessään suuren Jumalan lasten joukon joka on koottu kaikista kansoista, sukukunnista, kansanheimoista sekä kielistä Jumalan Valtaistuimen eteen – ei heidän enää tule nälkä eikä jano ja Kaikkivaltias Jumala on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään. Kaikki taistelut ovat takanapäin, vastoinkäymiset on voitettu, Kristuksen sovitustyöhön turvaten he ovat nyt voittajina selviytyneet kuoleman varjojen laaksoista Jumalan lasten loppumattomaan kirkkauteen. Sairaudet, kaikki tuska ja ahdistus sekä kaikki murheet ovat nyt takanapäin – vihdoinkin he saavat olla loputtomasti Kristuksen kanssa, Halleluja.
Jumalan lupaukset, joista me voimme lukea Raamatusta, toteutuvat aina sataprosenttisesti. Johannes näkee näyssään Jumalan antaman lupauksen Aabrahamille toteutuneen silmiensä edessä, sillä Kaikkivaltias oli luvannut tämän jälkeläisiä olevan enemmän kuin taivaalla tähtiä (1 Moos.15:5) ja nyt tuo jälkeläisten suuri joukko on Valtaistuimen edessä. Jokainen, joka on laittanut luottamuksensa Kristukseen on Aabrahamin jälkeläinen (Gal.3:7, 3:29) ja nyt Johannes näkee suuren joukon Valtaistuimen edessä – lupaus Aabrahamille on Johanneksen saamassa näyssä saanut täyttymyksensä. Suurempi joukko kuin kukaan voi laskea ylisti nyt palmut käsissään voitonmerkkinä Jumalaa ja Karitsaa: samoin kuin Jumalan antama lupaus Aabrahamille on kerran täyttyvä (Matt.24:31), samoin on laita jokaisen Raamatun lupauksen . Vanhurskas on elävä uskosta (Room.1:17), samoin kuten uskonsankari Aabraham sekä kaikki hänen jälkeläisensä ja kerran tuo valtava joukko, niin suuri että sitä kukaan ei voi laskea, on seisova Valtaistuimen edessä ylistäen Jumalaa ja Karitsaa – kun kaikki on mennyt ja katso uusi on sijaan tullut (Ilm.21:5). Korkeimman antama lupaus Aabrahamille, kun hän vielä oli lapseton, on kantava hedelmää Jumalan antaessa sille kasvunsa aina iankaikkisuuteen asti – Aabrahamin siemenessä tulevat kaikki kansat siunatuiksi (Gal.3:8).
Johanneksen saamassa näyssä on Valtaistuimen edessä suuri joukko pelastettuja kaikista kansoista – myös suomalaisia. Kun Johannes sai näkynsä Patmos saarella, ei vielä ollut valtiota nimeltä Suomi, mutta Johannes näki Valtaistuimen edessä kaikki ne ihmiset, jotka kuuluvat pelastettujen joukkoon tulevaisuudessa: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm.7:14). Tuossa valtavassa joukossa olivat kaikki kaikkien aikojen Jumalan Pyhät, ja sanomattakin lienee selvää, että tällöin myös me suomalaiset. Joukossa, joka oli niin suuri, että sitä ei kukaan voinut lukea, ja joka koostui kaikista kansoista, olemme kerran myös me, sinä ja minä: ”Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.” (Ilm.21:7).
Yksikään, joka laittaa luottamuksensa Jumalan Karitsaan, Jeesukseen Kristukseen, ei jää ilman voittopalkintoa iäisyydessä. Jokainen, joka täällä ajassa turvautuu Kristuksen Ristin työhön tulee saamaan kerran kirkkaudessa kiitoksen. Elävä usko on ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy ja luottamusta Jumalan lupauksiin (Hebr.11:1), sillä vanhurskas on elävä uskosta (Hebr.10:38) ja ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2 Piet.3:13). Jumalan kaikkiin lupauksiin luottaen todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei vaella näkyväisissä, vaan näkymättömissä (2 Kor.4:18) sillä hän ymmärtää, että tämä maailma on talletettu tulelle (2 Piet.3:10). Hän ymmärtää, että jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla, mutta sen jälkeen tulee tuomio (Hebr.9:27) ja siksi hän laittaa kaiken toivonsa Ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen, joka on sanonut: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” (Joh.14:2-4). Kun Johannes näkee näyssä suuren joukon pelastettuja seisovan Valtaistuimen edessä – hän näkee kaikkien Jumalan lupausten täyttyneen. Tätä Johanneksen näkemää todellisuutta kohti matkaavat tälläkin hetkellä tuhannet ja taas tuhannet todelliset Jumalan Pyhät luottaen sydämessään siihen, että ”Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hebr.11:6).
Jeesukseen Kristukseen uskova kohtaa maanpäällisessä elämässään paljon murheita, surua sekä tuskaa, mutta luottavaisin mielin hän kärsii kaiken tämän uskossa luottaen siihen, että kerran on koittava hetki, jolloin kaikki kyyneleet pyyhitään hänen kasvoiltaan. Hän ymmärtää, että tämä maailma on pahan vallassa (1 Joh.5:19) ja siksi sanoinkuvaamattomat vastoinkäymiset ovat sielunvihollisen aikaansaannosta, sillä tämä vihaa kaikkia niitä, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus (Ilm.12:17). Hän ymmärtää, että sielunvihollinen käy hänen ympärillään kuin kiljuva jalopeura pyrkimyksenään tukahduttaa sen uskon, joka hänen sydämessään vaikuttaa, ja joka on vuodatettu sinne Pyhän Hengen kautta. Usko Jeesukseen Kristukseen saa hänet kuitenkin jaksamaan täällä kyynelten laaksossa, sillä vaikka hän olisikin voimaton, on Kristus hänen voimansa ja vaikka hän olisi heikko, on Kristus hänen väkevyytensä (2 Kor.12:10). Aito Jeesukseen Kristuksen uskova on matkalla kohti luvattu maata ja hänen sisimmästään kumpuaa jatkuva kiitos Ylösnoussutta Vapahtajaa kohtaan, joka pelasti hänen sielunsa kuolemasta: ”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes.35:10). Tuhannet ja taas tuhannet ovat matkalla Siioniin – ja kerran on seisova Jumalan Valtaistuimen edessä suuri joukko kaikista kansanheimoista, aivan kuten Johannes näyssä näki.
Karitsan veri on tehnyt jokaisen suureen joukkoon kuuluvan Jumalan Pyhän puvut lumivalkeiksi (Jes.1:18) – ainoastaan Kristuksen veri voi puhdistaa synnistä ja avata tien Jumalan yhteyteen (Apt.4:12). Yksikään ihminen ei tule pelastumaan omilla ansioillaan (Ef.2:8-9), sillä ilman Kristuksen sovitustyötä on ihminen kuin saastainen vaate Pyhän Jumalan edessä (Jes.64:6). Vaikka ihminen kuinka yrittäisi itse muuttaa omaa elämäänsä paremmaksi, se on täysi mahdottomuus ilman Kristusta, sillä vain Pyhä Henki voi tehdä ihmisen kykeneväksi elämään Jumalan tahdon mukaisesti (Room.8:26) ja Pyhän Hengen voi saada vain uskomalla Kristukseen (Apt.2:38). Yhtä mahdoton kuin pantterin on päästä pilkuistaan (Jer.13:23), on ihmisen yrittää ansaita pelastus omilla ansioillaan. Ihminen voi menettää kyllä pelastuksen paaduttamalla sydämensä (Hebr.3:7-19), mutta ihminen ei ikinä voi ansaita sitä. Pelastus Kristuksessa Jeesuksessa on salaisuus ja kuitenkin tuo salaisuus paljastuu jokaiselle joka antaa Jumalan Pojan Kristuksen Jeesuksen tulla sydämeensä asumaan – sillä Kristus ei ole kaukana yhdestäkään (Ilm.3:20).
Pelastus on mahdollista saada vain uskomalla Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen, sillä ihminen on syntymästään asti halukas elämään itsekkäästi omia mielihalujaan noudattaen (1 Piet.4:3) ja täten kykenemätön noudattamaan Jumalan täydellistä tahtoa eli Jumalan kymmentä käskyä. Kun Adam Paratiisissa lankesi käärmeen houkuttelemana syntiin, lankesi hänen toimintansa seurauksena koko luomakunta orjuuden alle. Ihminen luotiin alunperin Jumalan yhteyteen (Adam ja Eeva Paratiisissa), mutta syntiinlankeemuksen tähden se menetti tuon yhteyden – Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan korjaamaan yhteyden kuntoon. Kristus maksoi synnin hirvittävän hinnan Golgatalla, hänet tapettiin roomalaisella ristillä koska tarvittiin uhri syntiin langenneen ihmiskunnan pahuuden tähden. Kristus osti verellään ihmiset Kaikkivaltiaalle Jumalalle – jokainen joka uskoo Häneen saisi synnit anteeksi. Usko Jumalan Poikaan synnyttää ihmisen uudesti Ylhäältä ja näin ihmisen sisimpään astuu Jumalallinen luonto – Korkein vuodattaa Pyhän Henkensä uudestisyntyneen sisimpään ja näin ihmisestä tulee uusi luomus (2 Kor.5:17). Sen minkä ensimmäinen Aadam menetti, sen Kristus, toinen Aadam korjasi (1 Kor.15:45). Uutena luomuksena, Pyhällä Hengellä täyttyneenä, ihminen tahtoo sydämestään noudattaa Jumalan lakia, Korkeimman lupauksen mukaisesti, kuten Hän oli profeetta Jeremian kautta ilmoittanut koskien Uutta Liittoa: ”Tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” (Jer.31:33).
Uudestisyntymässä Jeesukseen Kristukseen uskova tulee Jumalisesta luonnosta osalliseksi ja saa Pyhän Hengen sisimpäänsä. Jumalan antama Laki Siinailla kirjoitetaan Pyhällä Hengellä jokaisen uudestisyntyneen sydämeen (Hes.36:26-27) ja näin ihminen saa voiman tulla Jumalan lapseksi – hän tulee halukkaaksi elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Kun luonnollinen, uudestisyntymätön ihminen luonnostaan vieroksuu Jumalan Lakia, uudestisyntynyt rakastaa sitä. Jumalan Pyhä Henki uudestisyntyneen sisimmässä laittaa omantunnon kellon oikeaan aikaan, näin ihminen tietää sisimmässään mikä on oikein ja mikä väärin, ja jos uskova lankeaa rikkomaan Jumalan kymmentä käskyä, Pyhä Henki nuhtelee häntä siitä osoittaen Kristuksen Ristiä, jonka kautta anteeksianto sekä vaelluksen jatkuminen kohti Kirkkautta on mahdollista. Näin Jumala Pyhän Henkensä kautta ohjaa Kristukseen uskovaa maanpäällisen vaelluksensa aikana kohti Uutta Jerusalemia. Kohti sitä kirkkautta, jonka Johannes näyssä näki – uudestisyntyneet, Karitsan verellä pestyt Kaikkivaltiaan Valtaistuimen edessä ylistämässä Jumalaa sekä Hänen Poikaansa.
Kristuksen sovitustyön aliarvioimista on Jumalan Siinailla antamien rakkaudellisten käskyjen väheksyminen – Kaikkivaltiaan tahto on täysin sidottu Hänen Siinailla antamiinsa käskyihin ja jos ihmiset olisivat tahtoneet noudattaa niitä, ei Jumalan Pojan olisi tarvinnut kuolla tuskallista kuolemaa Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kristus ei kuollut kidutuskuolemaa roomalaisella ristillä siksi, että ihmiset voisivat jatkaa synnin tekemistään sotien Jumalan kymmentä käskyä vastaan – Kristus kuoli, että Pyhä Henki vuodatettaisiin uskovan sisimpään ja täten tämä olisi Jumalan luonnosta osallisena halukas noudattamaan Korkeimman kymmentä rakkaudellista ohjetta, Siinailla annettuja kymmentä käskyä. Jumalan Lakia ei voitu muuttaa – mutta ihmisten suhtautuminen Lakiin voitiin, ja siksi Jumala lähetti Poikansa, että Hänen kauttansa ihmiset saisivat sydämeensä Pyhän Hengen joka saa aikaiseksi ihmisissä rakkautta Jumalan Lakia, eli Hänen tahtoansa kohtaan. Jumalan Pyhä Henki tekee Jeesukseen uskovan halukkaaksi sekä kykeneväksi elämään Jumalan tahdon mukaan, ja siksi Apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessään efesolaisille: ”täyttykää Hengellä” (Ef.5:18), Galatalaisille: ”Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” (Gal.5:24-25) ja ikään kuin lopuksi: ”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. (Gal.5:16). Kristuksen Jeesuksen sovitustyön kautta Siinailla annettu kymmenen käskyn Laki vahvistettiin Häneen uskovien sydämeen Pyhän Hengen kautta. Jos Jumalan Siinailla annettu Laki olisi voitu kumota, ei Kristuksen olisi tarvinnut kuolla – siksi jokainen naula Golgatalla joka lyötiin viattomaan Jumalan Pojan ruumiiseen vahvistaa Lain, ei suinkaan kumoa sitä.
Raamattu opettaa, että uudestisyntymässä Kristus muuttaa ihmisen sydämeen asumaan Pyhän Hengen kautta (Kol.1:27). Korkeimmalle täydellisesti kuuliainen Jumalan Poika, joka kaikessa tahtoi maanpäällisessä elämässään noudattaa Isänsä tahtoa vaikuttaa nyt uudestisyntyneen sydämessä. Jeesus itse kunnioitti Kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan käskyjä – sanomattakin lienee selvää, että jokainen jonka sydämessä Hän asuu, kunnioittaa samoja asioita kuin Kristus (Matt.5:17). Raamattu ilmoittaa, että Jumala on aina sama – Hänen tahtonsa ei ikinä muutu, eivät myöskään Hänen Siinailla antamansa käskyt. Kristus rakasti Jumalan käskyjä, ja Hän odottaa sitä myös seuraajiltaan. Jeesus sanoi: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” (Luuk.6:46).
Jumalan salaisuus on Jeesus Kristus: Vanhan Testamentin Kirjoitukset ennustivat Hänen tulemuksensa, uuden testamentin Kirjoitukset todistavat Messiaan saapuneen sekä ennustavat Hänen toisen tulemuksensa, jossa Hän tulee noutamaan omansa Uuteen Jerusalemiin. Raamatun Kirjoituksissa kaikki kulminoituu Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen – koko pelastussuunnitelma on kätkettynä Kristuksessa. Ihmisen suhtautuminen Jeesukseen ratkaisee hänen iankaikkisuuskohtalonsa – siksi Johanneksen näyssä koko Taivas ylisti Jumalaa ja Karitsaa. Vain Kristuksessa Jeesuksessa ihminen saa voiman sekä tahdon elää Jumalan tahdon mukaista elämää – muutoin se on täysi mahdottomuus. Luonnollinen, uudestisyntymätön ihminen, langenneen Aadamin jälkeläinen, vieroksuu Jumalan tahtoa – uudestisyntynyt rakastaa sitä ja tahtoo elää sen mukaisesti. Kaiken perustana on suhtautuminen Jeesukseen Kristukseen, Uuden Liiton välimieheen, toiseen Aadamiin – ne jotka rakastavat Häntä tehdään kykeneviksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään, ne jotka eivät rakasta jatkavat jumalattomuudessaan (Ilm.22:11).
Raamattu ilmoittaa selvästi, että uudestisyntynyt ihminen käy taistelua maan päällä vanhan luontonsa, eli Aadamilta perittyjen luonteenpiirteitten, sekä uuden luontonsa, jonka hän on saanut uudestisyntymässä, välillä (Gal.5:17). Vaikka Jeesukseen uskova välillä lankeaisi vanhan luontonsa pettämänä, voi hän, ja hänen tuleekin, turvautua Jumalan anteeksiantoon Kristuksessa Jeesuksessa. Näin jokapäiväisessä taistelussa Kristuksen uhrikuolema kuolettaa vanhan luonteen aikaansaamat teot, joita hyväksikäyttäen sielunvihollinen pyrkii saamaan Jeesukseen uskovan tappiolle ja siksi Apostoli Johannes kirjoittaakin: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.” (1 Joh.2:1-3).
Johannes näkee näyssä suuren joukon kaikista kansoista ylistävän Jumalaa ja Karitsaa – tuo joukko koostuu kaikista niistä, jotka uudestisyntymänsä kautta saivat Pyhän Hengen sisimpäänsä ja syntyivät uudesti Kristuksessa Jeesuksessa. Valkopukuinen joukko eli Jumalan tahdon mukaista elämää turvautuen joka hetki Kristuksen Jeesuksen sovitustyöhön syntiensä anteeksisaamiseksi ja vaikka he vanhurskaina lankesivatkin seitsemästi (Snl.24:16) nähden jatkuvasti oman raadollisuutensa, he kuitenkin Jumalan armosta turvautuen Jeesuksen sovitusuhriin nousivat jälleen. Tuon joukon huulilta tulee vilpitön ylistys Jumalaa sekä Karitsaa kohtaan siksi, että nyt he täysin ymmärtävät Kaikkivaltiaan armon suuruuden sekä Kristuksen sovituksen merkityksen – he kaikki ymmärtävät olevansa armosta pelastettuja. Kaikkivaltias Pyhä Jumala on jo aikojen alusta aivoitellut niin, että kaikki kunnia, kiitos sekä ylistys tulee Hänen Pyhälle nimelleen Pojassaan Kristuksessa Jeesuksessa ja tästä tietoisena Apostoli Paavali kirjoitti Pyhän Hengen vaikutuksesta seuraavat korvaamattomat sanat Efesolaisille: ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef.2:8-10).
Jokainen Jumalan lupaus tulee täyttymään, siitä Kaikkivaltias pitää itse huolen. Raamatun lupaukset on annettu tätä aikaa varten, että jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova voisi saada niistä lohdutusta elämänsä taisteluissa sekä vastoinkäymisissä. Vaikka täällä kyynelten maassa on ahdistus sekä epätoivo, elää jokainen Jumalan Pyhä ”palan Taivasta” jo täällä kuoleman varjojen laaksoissa. Apostoli Paavali kirjoitti omana aikanaan: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!” (Fil.3:8-16).
Johanneksen saama näky koski tulevaisuutta, sitä hetkeä, kun Jumalan Pyhät ovat pelastettuina Taivaan Valtaistuimen edessä – kun kaikki tuska ja ahdistus on takanapäin. Nyt me odotamme lupauksien täyttymistä, sillä vaellamme vielä turmeltuneen maa-planeetan pinnalla, mutta kerran me kaikki jotka olemme laittaneet toivomme Kristukseen Jeesukseen veisaamme ylistystä Jumalallamme sekä Karitsalle: ”Sinä päivänä sanotaan: ”Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.” (Jes.25:9)
-Marko Lind-
Speak Your Mind