Ihmisiä tapetaan mitättömistä syistä, naisia ja lapsia raiskataan himon johdattaessa ihmisten mielitekoja, heikoilta ja vähäosaisilta viedään se vähäkin mikä heillä oli, kidutuskammiot täyttyvät viattomista uhreista, veri virtaa kaduilla ja kaikkialla ihmiset kärsivät suunnattomia kärsimyksiä. Nyt perkele on paljastanut julmat kasvonsa koko maailmalle ja kaikille tulee tiettäväksi kuinka suuren valheellisen illuusion uhreiksi he ovat joutuneet. Nyt on kuitenkin liian myöhäistä katua, liian myöhäistä pyytää anteeksi, liian myöhäistä tehdä parannusta – Jumalan viha kohtaa nyt kaikessa ankaruudessaan koko tätä asuttua maapalloa.
Ilm.17:1-6
Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: ”Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.” Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.”
Ennen kuvausta Jeesuksen tulemuksesta, Johannekselle näytetään suuren porton – eli luopiovaimon tuomio. Yksi seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, selittää Jeesuksen rakastamalle opetuslapsi Johannekselle tarkemmin myös suuren Babylonin merkityksen. Hänet viedään hengessä erämaahan ja nähdessään naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä puettuna purppuraan, helakanpunaan ja koristetun kullalla, jalokivillä ja helmillä pitäen kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia sekä hänen haureutensa riettauksia – Johannes ihmetteli suuresti. Aikaisemmin tämä Patmoksella uskonsa tähden vangittu Jeesuksen opetuslapsi oli saanut nähdä autiomaassa puhtaan vaimon (Ilm.12:6,14), mutta nyt hänelle näytetään: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti” (jae 5). Puhdas vaimo olikin muuttunut suureksi portoksi joka oli juovuksissa Pyhien verestä sekä Jeesuksen todistajien verestä – ei ihme, että Johannes suuresti ihmetteli!
Pakanoiden Apostoli Paavali kirjoitti tuhansia vuosia sitten: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt.20:29-30). Paavali siis tiesi mitä tulevaisuus toisi tullessaan – ja tämän pakanoiden Apostolin ilmoituksen täyttymyksen Johannes sai nyt ilmestyksessään koskien lopun aikaa erämaassa nähdä. Alkuperäisestä uskollisesta seurakuntavaimosta oli aikojen saatossa tullut portto, joka ratsasti pedon selässä käyttäen tukenaan maallisen esivallan miekkaa istuen paljojen vetten, eli kansakuntien päällä – Jumalalle uskollisesta vaimosta oli vuosituhansien aikana tullut luopio, se oli harjoittanut haureutta maan kuninkaitten kanssa: ”Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien viheriäin puitten alla ja harjoitti siellä haureutta.” (Jer.3:6). Lisäksi profeetta Jeremia ennusti jo tuhansia vuosia sitten: ”Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! sanoo Herra.” (Jer.3:1). Nyt Johannes näkee näyssään uskollisen seurakuntaäidin muuttuneen verenhimoiseksi portoksi, joka vainoaa Jumalan Pyhiä juopuen näiden verestä ja siksi hän ihmetteli suuresti. Jesaja oli omana aikanaan ennustanut: ”Voi, kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet.” (Jes.1:21). Raamatun symboliikka kuvailee uskollista vaimoa Jumalan todelliseksi Seurakunnaksi (Ilm.19:7), uskotonta vaimoa porttokirkoksi joka on jalkoihinsa tallannut Kaikkivaltiaan käskyt esiintyen kuitenkin olevansa Kaitselmuksen asialla (Hesekiel luvut 16,20 ja 23, Jes 1:21; Jer 2:20; Jer 3:1; Hes 16:15; Hoos 2:5; 3:3; 4:15.)
Kysymys on Jumalan kansan lankeemuksesta sekä uskottomuudesta joka alkoi jo Apostolisella ajalla. Samalla tavalla kuin muinainen Jerusalem oli muuttunut Kaikkivaltiaan viholliseksi, täsmälleen samoin kävi Uuden Liiton Seurakunnalle joka laitostui kirkoksi ja menetti elävän yhteyden Kristukseen alkaen vainota samalla tavalla todellisia Jumalan Pyhiä kuin aikoinaan Jerusalem oli tehnyt: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.” (Matt.23:37-38). Sielunvihollinen yritti ensin väkivalloin tuhota Uuden Liiton Seurakunnan vainoamalla tätä verisesti Rooman keisarien sekä muiden hirmuhallitsijoiden toimesta, mutta kun se ei tässä yrityksessään onnistunut, vaan uskolliset uhrasivat mieluummin henkensä Kirjoituksista nousevien totuuksien tähden, se ujuttautui salakavalasti sisälle Apostoliseen Seurakuntaan ja mestarillisesti sotki Raamatusta nousevia totuuksia pakanallisiin perinteisiin. Paavalin mainitsemat sudet lammasten vaatteissa alkoivat raatelemaan seurakuntaa sisältäpäin ja näin syntyi aidon Jumalan Seurakunnan kopio, joka pyrki tukahduttamaan alleen kaiken sen, mitä Uuden Liiton Seurakunnan tukipylväät, Apostolit, pitivät tärkeänä. Tilanne johti vuosisatoja jälkeen Kristuksen ylösnousemuksen siihen, että Jumalalle uskollinen seurakuntavaimo erottautui maallistuneesta kirkkolaitoksesta joutuen tämän vainon kohteeksi. Vuosituhansien aikana lukemattomia Kristukselle uskollisia tapettiin uskonsa tähden Paavin kirkon toimesta ja näin luopiovaimo, joka harhaanjohtavasti esiintyi seurakuntana, juopui Pyhien verestä.
Osa Apostolisesta seurakunnasta pysyi uskollisena Jumalalle, ne jotka eivät pysyneet, niistä muodostui suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti. Johanneksen näkemä luopiovaimo oli erämaassa puettu purppuraan sekä helakanpunaan, joka symbolisoi hyvin kalliita väriaineita, joita vain rikkailla sekä hallitsijoilla oli Johanneksen aikana varaa käyttää (Tuom.8:26, Dan.5:7). Kun vuosisatoja jälkeen Kristuksen seurakunta maallistui ja solmi liiton hallitsijoiden kanssa, ei uskovia enää vainottu, vaan heistä tuli osa valtion uskontoa. Historiasta tiedämme, kuinka tämän seurauksena Paavin kirkko vahvistui ja otti hallitsevan roolin monissa valtioissa – luopiovaimo puettiin purppuraan sekä helakanpunaan. Paavin kirkon taloudellinen, poliittinen, sotilaallinen sekä uskonnollinen mahti kasvoi kasvamistaan. Se julisti olevansa Jumalan asialla, väitti harhaanjohtavasti olevansa uskollinen seurakuntavaimo – ja kuitenkin samanaikaisesti vainosi verisesti todellisia Kristuksen seuraajia, todellista Jeesuksen uskollista morsianta joka on puettuna valkoiseen liinavaatteeseen (Ilm.19:8). Paavin kirkon tunnusmerkkejä ovat kautta historian olleet upeasti koristetut kirkkorakennukset sekä suunnattoman suuret aarteet valtavine kultavaroineen sekä jalokivineen. Nähdessään erämaassa luopiovaimon, Johannes näkee maallistuneen seurakunnan, joka pukeutui Paavin hirmuhallinnon kaapuun ja joka tulevaisuuden verisissä vainoissa näyttelee varsin merkittävää osaa Kristuksen seuraajien vainoissa ollen Maailmankirkon uskonnollinen johtaja. Luopiovaimon kuvaus muistuttaa kuvaa pakanallisista temppeliportoista, jollaisia oli Johanneksen aikana Vähässä -Aasiassa. Roomassa oli erityisen suosittujen porttojen tapana pitää otsapantaa, johon oli kirjoitettu heidän nimensä. Nyt Johannekselle näytetään tämän porton nimi, ja se on: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti” (Ilm.17:5). Maljastaan tämä Paavin kirkko – luopiovaimo – tarjoaa kaikkia mahdollisia riettauksia. Johanneksen näkemä ”maan porttojen ja kauhistuksien äiti” ei vain itse ole sortunut porttouteen, vaan vieläpä suositellut sitä muillekin. Sen lisäksi se on verisesti vainonnut todellista Seurakuntavaimoa halki historian. Kautta vuosituhansien se on nauttinut juodessaan Jumalalle uskollisten verta – se on humaltunut vallastaan jonka saatana on sille antanut.
Haureuden harjoittaminen maan kuninkaitten kanssa on hengellistä huoruutta, se on kompromissien tekemistä tämän maailman arvojen sekä lakien kanssa. Johanneksen näkemä porttovaimo autiomaassa kuvaa Paavin kirkon ajoista alkanutta luopumusta, joka tähän päivään asti on jatkanut voitokasta kulkuaan Ekumenian nimissä. Eri uskontojen sekoitus, jota lopunajan verisissä vainoissa johtaa Paavin kirkko ja joka nimeää itsensä Maailmankirkoksi toimii sulassa sovussa tiettyyn pisteeseen asti eri valtioiden kanssa tarkoituksenaan saavuttaa tämän maailman herruus. Kun uskonnollisuus lyö kättä poliittisten sekä taloudellisten ja sotilaallisten mahtien kanssa on se juuri sitä, mitä Apostoli Johannekselle näytettiin: ”Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.” (Ilm.17:1-2). Jumalan todellinen Seurakunta, joka on uskollinen Kristukselle ei ikinä tule tekemään kompromisseja maallisten lakien kanssa joutuen luopumaan yhdestäkään Raamatullisesta totuudesta. Uskollinen vaimo pysyy uskollisena Kristukselle ja erottautuu lopunajan tapahtumissa porttokirkon vaikutuksista eikä tahdo olla tämän kanssa missään tekemissä. Ilmiöitä tästä näemme tänä päivänä niin maailmanlaajuisesti kuin myös kotimaassamme – yhä enemmän Jumalalle uskolliset tahtovat erottautua ekumenisesta ajattelutavasta, jonka tarkoitus on koota lopunajan suuri Maailmankirkko Paavin johdon alaisuuteen. Ihmiset ovat alkaneet kokoontua eri kaupungeissa ulos lahkoista (kirkkokunnat sekä herätysliikkeet) muodostaen lopunajan Apostolisen Seurakunnan, joka on uskollinen vain Kristukselle pitäen pyhänä Jumalan Kirjoitettua Sanaa, Raamattua.
Porttokirkko, joka on harjoittanut haureutta maan kuninkaitten kanssa, on suomessakin vaatinut historian lehdillä Luterilaisen haaransa kautta ihmisiä lähtemään sotaan Jumalan nimissä suurta Venäjää vastaan vastoin Raamatun kokonaisvaltaista opetusta (Matt.26:52). Käsitteet: koti, uskonto ja isänmaa – jonka nimissä lähetettiin viimeisessä sodassa nuoria miehiä rintamalle uhraamaan oma henkensä vääränlaisen kristillisyyden pakottamana Jumalan nimissä, on selvä osoitus siitä, kuinka luopiokirkon vaikutus on syvästi juurtunut myös meidän kansaamme. Hitlerin Saksan vainot juutalaisia sekä muita vähemmistöryhmiä (esim. mustalaiset) kohtaan siunattiin Luterilaisen kirkon toimesta ja hiljaisuudessa hyväksyttiin kaikki ne mielettömyydet, jota tämä ”Saksan maan kuningas Hitler” julmuuksissaan teki viattomille ihmisille. Itse asiassa kaikki historian julmuudet, joita ollaan kristinuskon nimissä tehty on ollut suuren porton aikaansaamaa pahuutta. Saatanan syvyyksistä nouseva vääränlainen kristillisyys, joka on harjoittanut haureutta luopuen Raamatullisista totuuksista maan kuninkaitten kanssa on eksyttävällä viinillään juottanut niin maailman ihmiset, kuin myöskin suurimman osan suomalaista. Suomalainen luterilainen kirkko, sekä lukemattomat protestanttiset suuntaukset ovat johtomiestensä toimesta solmineet nyt lopun aikana liiton Paavin kirkon kanssa – tämä portto joka haureudellaan on juottanut kansoja sekä tehnyt sopimuksia maan kuninkaitten kanssa tulee lopunajan verisissä vainoissa olemaan Jumalan kansan suurin vihollinen. Maallisten lakien sekä asetusten kautta se pyrkii vainoamaan todellisia Jumalan Pyhiä, jotka ovat uskollisia Kirjoituksille. Tämä portto tulee kuitenkin saamaan portonpalkan – Jumala tuhoaa sen kaikessa ankaruudessaan.
Ilm.17:7-18
Ja enkeli sanoi minulle: ”Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva. Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta; heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän. Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle. He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.” Ja hän sanoi minulle: ”Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät. Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus.”
Johannes ihmetteli uskollisen vaimon muuttumista portoksi, mutta enkeli sanoi hänelle: ”Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon joka häntä kantaa ja jolla on ne seitsemän päätä ja kymmenen sarvea”. Lisäksi enkeli ilmoitti hänelle seitsemän pään, kuninkaan ja kymmenen sarven eli kymmenen kuninkaan salaisuuden. Peto tarkoittaa saatanaa, joka itse on seitsenpäinen lohikäärme sekä myös kahdeksas pää. Kaikkien päidensä välityksellä se on mestarillisesti taistellut Kristusta ja Hänen uskollista Seurakuntaansa vastaan historian saatosta aina näihin päiviin – lopunaikana sen raivo vain yltyy. Nainen on Roomasta alkanut luopiokirkko, joka Paavin johdolla on verisesti vainonnut Jumalan pyhiä historian lehdiltä aina näihin päiviin asti ja juuri ennen Jeesuksen toista tulemusta tekee sen maailmanlaajuisesti uudestaan Amerikan Yhdysvaltojen sekä EU:n kymmenen maan tukiessa sen pyrkimyksiä. Pedon kahdeksas pää kuvaa lopunajan viimeisiä tapahtumia, kun se esiintyy harhaanjohtavasti olevansa Kristus – samoin kuin Vapahtajamme Jeesus nousi ylös kuolleista kahdeksantena päivänä, tulee lopunajan viimeisissä tapahtumissa peto kokemaan ylösnousemuksen tehden Kristuksen nimessä ihmeitä sekä tunnustekoja. Kahdeksas pää jäljittelee Kristusta valemessiaana saadakseen koko maailman hallintaansa.
Porttonainen, eli Paavin kirkko, joka ratsastaa pedolla ja tunnetusti istuu seitsemän vuoren päällä (Rooma) on historian saatossa ollut vähän aikaa hiljaisuudessa sen saadessa kuoliniskun Ranskan vallankumouksessa sen ensin hallitessa tyrannimaisesti 1260 vuotta (olemme käsitelleet tätä tässä kirjassa aikaisemmin). Nyt elämme tällä hetkellä kuudennen pään aikaa, jolloin peto on ikään kuin saanut surmaniskun, eikä sitä näennäisesti enää ole. Kuitenkin, kuten olemme tässä kirjassa käsitelleet, Paavin kirkko on nousemassa ekumenian nimissä valta-asemaan Maailmankirkon päänä johon tulevat liittymään eri kansojen uskonnot, myös protestantit. Se on siis ollut, tällä hetkellä se on ikään kuin hiljaisuudessa vaikka kulissien takana ahkerasti haalii äitikirkon siipien suojiin eri uskontoja – ja se on jälleen tuleva. Historiallisesti Paavin kirkon, eli kuudennen pään aikana, sen hiljaiseloa on jatkunut 1800 luvulta aina näihin päiviin asti. Ensimmäinen pää on Babylonia, toinen pää on Meedia -Persia, kolmas pää on Kreikka, neljäs pää on pakanallinen Rooma, viides pää on Paavillinen Rooma, nyt elämme kuudennen pään aikaa (Paavin kirkko nukkuu ikään kuin kuolinuntaan) ja seitsemäs pää on Euroopan yhteenliittymä; kymmenen Euroopan maata, jotka sijaitsevat muinaisen Rooman valtakunnan alueella. Kahdeksannen pään aikana saatana jäljittelee valemessiasta tehden ihmeitä koko maanpiirin nähden Amerikan Yhdysvaltojen sekä EU:n kymmenen valtion tuella. Suuri Babylon – politiikan, uskonnollisuuden, korkean talouden sekä sotilaallisuuden kultainen kehto. Aivan Kristuksen tulemuksen aattohetkinä saatana esiintyy julkisesti Jumalan Poikana pyrkien eksyttämään koko maanpiirin.
Sielunvihollisen eksytys, jossa se Johanneksen näkemän kolmen saastaisen hengen muodossa on vallannut suurimman osan maapalloa, juontaa siis juurensa Paavillisesta Roomasta jonka oppi on sekoitus Raamatullisuutta sekä pakanuutta. Jo heti syntyhetkistään lähtien se teki kompromisseja maallisten kuninkaitten kanssa ja pakotti toisinajattelijat lakien sekä asetusten voimalla joko kieltämään uskonsa Raamatun kokonaisvaltaiseen ilmoitukseen ja jos he eivät näin tehneet, heidät tapettiin julmasti rovioilla sekä mestauslavoilla. Yhtä näille kaikille Johanneksen näkemille päille, kuninkaille sekä sarville on ollut se, että ne ovat vainonneet todellisia Jumalan Pyhiä halki historian. Lopunaikana, eli aivan kohta, suuri Babylon (kansojen sekoitus, joka on saattanut koko maanpiirin hämmennyksiin) paljastaa maailmalle todelliset kasvonsa – syntyy maailmanlaajuinen yhteenliittymä, yksi suuri maailmanmahti, jossa on sekoitus politiikkaa sekä uskontoa. Saatanan tarkoitus on luoda maanpäälle oma paratiisinsa ilman Jumalaa.
Lopunajan viimeisissä hetkissä tapahtuu kuitenkin jotakin odottamatonta, Paavin kirkko eli portto menettää sotilaallisen, taloudellisen sekä poliittisen tukensa. Koko tätä yhteenliittymää on pitänyt koossa vain viha Jumalaa kohtaan, mutta kun he näkevät tuomionsa tulevan, he riitaantuvat keskenään. Amerikan Yhdysvallat sekä EU:n kymmenen kuningasta riisuvat porton paljaaksi ja alastomaksi, syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Porttokirkko eli luopiovaimo saa lopullisen kuoliniskun sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät Hänen aivoituksensa yksimielisesti. Paavin kirkko, jossa on ollut ripaus uskonnollisuutta ja joka kuitenkin on muistuttanut maailmaa Jumalan olemassaolossa, vaikkakin Kirjoituksia omaksi edukseen vääristellen, saa nämä muut yhteistyökumppanit raivoihinsa heidän Jumalanvastaisuutensa tähden ja he antavat yksimielisesti kunnian perkeleelle, eli pedolle.
Portto tulee saamaan palkkansa, aivan kuten Hesekiel tuhansia vuosia sitten ennusti uskottomasta Jerusalemista: ”Ja minä annan sinut heidän käsiinsä, ja he hajottavat sinun korokkeesi, kukistavat sinun kumpusi, raastavat sinulta vaatteesi, ottavat korukalusi ja jättävät sinut alastomaksi ja paljaaksi. He nostattavat kansanjoukon sinua vastaan, ja ne kivittävät sinut, hakkaavat sinut maahan miekoillansa, polttavat tulella sinun talosi ja panevat sinussa toimeen tuomiot paljojen naisten silmäin edessä. Minä teen lopun sinun porttona -olostasi, etkä sinä enää sitten portonpalkkoja maksa.” (Hes.16:39-41)
Paavin kirkko, joka näennäisesti on pitänyt yllä edes jonkinlaista auktoriteettiä heidän edustamaansa Jumala käsitystä kohtaan, työnnetään kylmästi syrjään ja koko maapallolla vallitsee hetken täydellinen kaaos. Perkele juhlii menestyksekkäästi, eikä mikään, ei edes vääränlainen uskonnollisuus estä sen toimintaa tällä täysin jumalattomalla maapallolla. Tilanne on sama kuin aikoinaan Ranskan vallankumouksen aikana, kun koko valtakunta kielsi kaiken sen, mikä vähääkään liittyi Jumalaan – maailman jumalaksi valitaan nyt järki ja sitä aletaan palvomaan. Ihmisiä tapetaan mitättömistä syistä, naisia ja lapsia raiskataan himon johdattaessa ihmisten mielitekoja, heikoilta ja vähäosaisilta viedään se vähäkin mikä heillä oli, kidutuskammiot täyttyvät viattomista uhreista, veri virtaa kaduilla ja kaikkialla ihmiset kärsivät suunnattomia kärsimyksiä. Nyt perkele on paljastanut julmat kasvonsa koko maailmalle ja kaikille tulee tiettäväksi kuinka suuren valheellisen illuusion uhreiksi he ovat joutuneet. Nyt on kuitenkin liian myöhäistä katua, liian myöhäistä pyytää anteeksi, liian myöhäistä tehdä parannusta – Jumalan viha kohtaa nyt kaikessa ankaruudessaan koko tätä asuttua maapalloa. Johannes näkee Karitsan tulevan ja voittavan lohikäärmeen – Jumala on puuttunut asioiden kulkuun, Hän on kuullut kansansa rukoukset.
Yleinen kaaos vallitsee maapallolla, ja tätä Ellen G White on kuvannut dramaattisesti: ”Sananjulistaja, joka on uhrannut totuuden saavuttaakseen ihmisten suosion, näkee nyt opetustensa seuraukset. Jokainen kirjoitettu rivi, jokainen lausuttu sana, joka tuuditti ihmiset väärän turvallisuudentunteen valtaan, on ollut siemenen kylvämistä; nyt hän näkee sadon. Herra sanoo; ”Voi Paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat”. Minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne (Jer. 23:1,2). Ihmiset syyttävät toisiaan siitä, että heidät on johdettu turmioon, mutta kaikki kohdistavat katkerimman tuomion uskottomiin pastoreihin, jotka ovat puhuneet mieluisia asioita ja johtaneet kuulijansa mitätöimään Jumalan Lain ja vainoamaan niitä, jotka halusivat pitää sen Pyhänä (White 1993:441-412)
– Marko Lind-
Speak Your Mind