Miljoonat ja taas miljoonat yhtyvät ylistykseen, sillä Kaikkivaltias on tuominnut suuren porton, joka haureudellaan eksytti Jumalan luomaa ihmiskuntaa. Korkeimman tuomiot ovat oikeudenmukaiset ja pahuus saa palkan jonka se ansaitsee. Ihmiskunnan historia on täynnä kurjia ihmiskohtaloita, joita pahuus oli heitellyt säälimättömästi milloin mestauslavoille, milloin vankeuteen sekä raakoihin kidutuksiin, mutta nyt Jumala on maksava palkan pahuudelle ja siitä miljoonat ja taas miljoonat ylistävät Kaikkivaltiasta Pyhää Jumalaa – Hän tulee kostamaan jokaisen vääryyden pahuuden ruumiillistumalle eli portolle sekä sen kaikille palvelijoille.
Ilm.19:1-10
”Sen jälkeen minä kuulin ikään kuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: ”Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme. Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren.” Ja he sanoivat toistamiseen: ”Halleluja!” Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: ”Amen, halleluja!” Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: ”Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret.” Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.” Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: ”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki.”
Johannes kuulee ikään kuin kansan paljouden Taivaassa ylistävän Jumalaa – vihdoinkin maailman pahuus on tulossa päätepisteeseen ja toteutuu Kristuksen seuraajien vilpitön rukous, joka lukemattomat kerrat on kohonnut kyynelten varjojen laaksoista ylös Korkeuksiin: ” Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa” (Matt.6:9-10). Ankarat taistelut tällä kirotulla maaplaneetalla ovat todellisilla Kristuksen seuraajilla taaksejäänyttä elämää, sillä Kaikkivaltias Jumala on ottanut hallituksen ja Karitsan häät ovat tulleet. Lukemattomat kyyneleet sekä epätoivon hetken muuttuvat Halleluja-huudoiksi ja koko luomakunta ylistää Herraa. Miljoonat Jumalan lasten kysymykset saavat vastauksen ja usko muuttuu näkemiseksi (1 Tess.4:16-18) – Raamatun profetiat sekä lupaukset ovat toteutuneet ja miljoonista sydämistä nousee aito kiitos sekä ylistys Häntä kohtaan, joka on luvannut viedä työnsä päätökseen jokaisen Häneen uskovan kohdalla:”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room.8:29-31). Kun Kaikkivaltias Pyhä Jumala käy tuomitsemaan pahuutta, joka tällä kirotulla maaplaneetalla (Room.8:19-23) vallitsee, ja käy palkitsemaan uskollisia, silloin jokainen todellinen Kristuksen seuraaja saa elää todeksi sen, mistä Apostoli Paavalin tuhansia vuosia sitten haaveili:” Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2 Tim.4:7-8).
Johannes kuulee neljä kertaa Halleluja-huudon, joka tarkoittaa ”Ylistäkää Herraa”. Miljoonat ja taas miljoonat yhtyvät ylistykseen, sillä Kaikkivaltias on tuominnut suuren porton, joka haureudellaan eksytti Jumalan luomaa ihmiskuntaa. Korkeimman tuomiot ovat oikeudenmukaiset ja pahuus saa palkan jonka se ansaitsee. Ihmiskunnan historia on täynnä kurjia ihmiskohtaloita, joita pahuus oli heitellyt säälimättömästi milloin mestauslavoille, milloin vankeuteen sekä raakoihin kidutuksiin, mutta nyt Jumala on maksava palkan pahuudelle ja siitä miljoonat ja taas miljoonat ylistävät Kaikkivaltiasta Pyhää Jumalaa – Hän tulee kostamaan jokaisen vääryyden pahuuden ruumiillistumalle eli portolle sekä sen kaikille palvelijoille. Yksikään veripisara, yksikään epätoivon kyynel, yksikään tuskanhuuto saatikka kärsimyksen huokaus ei ole jäänyt Korkeimmalta huomaamatta – kaikki on kirjattu Taivaan kirjoihin eikä yhtään pahaa tekoa jätetä tuomitsematta. Jumala ei ole ollut välinpitämätön maapallon surkeasta tilasta ja yhä kasvavasta pahuudesta, vaikka niin monet tänä päivänä valheellisesti väittävät – Kaikkivaltias on kuullut kansansa huokaukset ja käy nyt vapauttamaan palvelijoitansa. Aivan samoin kuin aikoinaan Egyptin orjuudessa Kaitselmus oli kuullut Israelilaisten lukemattomat anomiset sekä rukoukset, aivan samoin on käyvä aikojen lopulla: ”Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja minä olen astunut alas vapauttamaan heidät” (Apt.7:34). Jumalaan turvaavien toivo ei ole mennyt hukkaan, yksikään rukous ei ole ollut turha – Korkein käy vapauttamaan kansaansa tämän maailman orjuudesta ja siksi koko luomakunta puhkeaa Ylistyshuutoihin: ”Halleluja, Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme” (j,1).
Kaikkivaltias ansaitsee ylistyksen, sillä pahuus tuomitaan nyt lopullisesti: ”Lopun hän tekee: ei nouse ahdistus kahta kertaa.” (Nah.1:9). Pahuus, joka salakavalasti oli pitänyt lähes koko ihmiskuntaa otteessaan vääristäen oikean vääräksi ja väärän oikeaksi sekä pyrkinyt tukahduttamaan Totuuden äänen, vaiennetaan nyt lopullisesti. Sota on ollut todellisuutta hyvän sekä pahan välillä, mutta nyt Kaikkivaltiaan vanhurskaat tuomiot astuvat voimaan – uskollisten kyyneleet kuivataan ja he tulevat saamaan päähänsä voiton seppeleet (1 Piet.5:4). Tämä maailma on kautta historian tuhansien vuosien aikana katsellut näkyväisiä, se on sijoittanut omaisuutensa sekä kaiken tarmonsa tämän maailman rikkauksiin mutta todelliset Jumalan Pyhät ovat uskon silmin ihastelleet näkymättömiä: ”Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2 Kor.4:17-18). Nyt näkymättömät muuttuvat näkyviksi ja siitä Kristuksen seuraajat iloitsevat – Karitsan häät ovat tulleet ja usko muuttuu näkemiseksi (1 Kor.13:12). Pahuus, joka vuosituhansia on pitänyt maapalloa otteessaan laskien synkän vaippansa koko ihmiskunnan ylle joutuu Pyhän Jumalan tuomiolle – sota on voitettu ja aivan pian on Kristus saapuva noutamaan omansa Häntä vastaan yläilmoihin (1 Tess.4:16-18). Maailmankaikkeudessa käyty suuri taistelu Jumalan ja paholaisen välillä on päättymäisillään – aivan pian Korkeimman antama tuomio paholaiselle sekä tämän apureille pannaan täytäntöön ja siitä koko Taivas iloitsee: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.” (j,6).
Siitä asti, kun ihmiskunta lankesi paratiisissa sielunvihollisen houkutuksiin toimien vastoin Kaikkivaltiaan ilmoitusta, on koko luomakunta ollut kirouksen alla (Room.8:20-22). Rakkaudellinen Jumala ei kuitenkaan jättänyt luomaansa ihmiskuntaa yksin, vaan antoi jo Edenissä lupauksen lunastuksesta (1 Moos.3:15). Tuota lupausta ylläpitivät vanhan liiton Pyhät ja yhä uudelleen se teroitettiin ihmisten mieliin profeettojen saamien sanomien kautta, jotka Korkein heille ilmoitti, mutta toistuvasti ihmiskunta hylkäsi Jumalan rakkaudelliset kädenojennukset (Matt.23:29-39). Maailmankaikkeuden Luoja oli valinnut Israelin kansan viemään sanomaa Hänen rakkaudestaan kaikille kansoille – se oli kuin viinitarha jonka oli tarkoitus tuottaa hyviä hedelmiä – ja kuitenkin ihmiskunnan pahuus peitti alleen Korkeimman rakkaudelliset tarkoitusperät: ”Oli perheenisäntä (opetti Jeesus), joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat.’ Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä.’ Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat.” (Matt.21:33-39). Jumala lähetti maailmaan oman rakkaan Poikansa, mutta roomalaisten kätten kautta Israelilaiset uskonnolliset johtajat ristiinnaulitsivat Hänet julmasti Golgatan keskimmäiselle ristille – tämän seurauksena Korkein antoi viinitarhansa muille: ”Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?” He sanoivat hänelle: ”Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa.” Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt.21:40-43). Pahuus, joka oli vallannut ihmiskunnan enemmistön tappoi palvelijoidensa kautta itse Jumalan Pojan, mutta tämäkään ei riittänyt – se rupesi vainoamaan Uuden Liiton Seurakuntaa (Ilm.12:17). Miljoonat ja taas miljoonat saivat kokea lohikäärmeen vihan joutuen kärsimään siitä, että tahtoivat elämässään palvella rakkaudellista Maailmankaikkeuden Luojaa turvautuen Jumalan Pojan sovitusuhriin heidän syntien edestä – lukemattomia ihmisiä kidutettiin kuoliaiksi, heitettiin väkijoukon hurratessa leijonien ja muiden villipetojen raadeltaviksi, mestattiin yleisillä mestauslavoilla kansan hurratessa ja lisäksi todellisia Jumalan palvelijoita pilkattiin sekä häväistiin ja heiltä vietiin usein kaikki elämisen oikeudet – tätä kaikkea ovat saaneet kautta aikojen Jumalan todelliset palvelijat kestää ja ikään kuin kaikki edellä mainittu ei vielä riittäisi, lopunajan suuri Babylon tulee vainoamaan maailmanlaajuisesti Kristuksen seuraajia pyrkien tappamaan kaikki ne, jotka eivät näkyvästi alistu palvelemaan häntä. Kun siis Johannes näkee näyssään Taivaan riemuitsevan Jumalan käydessä tuomitsemaan pahuutta, on sanomattakin selvää, että koko luomakunta antaa ylistyksen Korkeimman oikeudenmukaisille tuomioille sillä lohikäärmeen voittoisa sota hyvyyttä vastaan ansaitsee tulla tuomituksi lopullisesti ja siksi Johannes näkee näyssään: ”Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: ”Amen, halleluja!” (j,3-4). Savu, joka nousee aina ja iankaikkisesti on vertauskuvallista (Ilm.14:11, Jes.34:8-10) tarkoittaen porton lopullista tuhoa: siitä ei jää Jumalan tuomioiden täytyttyä mitään jäljelle – se ei tällä kertaa nouse uudestaan, kuten peto aikaisemmin (Ilm.13:3, 13:14, 17:8).
Johannes kuulee ikään kuin kansanpaljouden äänen, ikään kuin paljojen vetten pauhinan ja ikään kuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet” (j,6-7). Apostoli Paavali kirjoitti tuhansia vuosia sitten Korintolaisille: ”Minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” (2 Kor.11:2). Kristus Jeesus käytti häitä esimerkkinä selittäessään suhdettaan häneen uskoviin sekä nyt että tulevaisuudessa (Matt 22:1-14, Mark 2:19). Myöhemmin ilmestyskirjassa kerrotaan Morsiamen olevan Uusi Jerusalem (Ilm.21:2). Kristukselle kihlattu Seurakuntavaimo on lailla viiden viisaan neitsyen (Matt.25:1-13) valmistanut itsensä vastaanottamaan Yljän ja sen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus (j,8) – vuoden 92-käännös suomentaa tämän saman kohdan: ”pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja”. Jokainen, joka rakastaa Jeesusta Kristusta tahtoo olla uskollinen Hänen opetuksilleen, sillä Mestari itse opetti:”Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.” (Joh.15:10), ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani” (Joh.14:23-24). Jeesus kehotti opetuslapsiaan pitämään itsestään vaarin sekä olemaan uskollisia Hänen opetuksilleen: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” (Matt.24:42). Tämä Johanneksen ilmestyksen kohta kuvaa osuvasti todellista Jeesuksen opetuslapseutta joka on uskollisuutta Raamatun kokonaisvaltaiselle opetukselle, uskollisuutta Kristukselle sekä Taivaan periaatteille – luopiovaimo on elänyt uskottomasti eikä ole ollut uskollinen Kristukselle, todellinen Seurakunta sitävastoin on tarkkaan pitänyt Mestarin käskyt. Rakkaus Jeesukseen on, että pidämme Hänen käskynsä eikä kukaan, joka väittää rakastavansa Kristusta voi laiminlyödä Hänen opetuksiaan. Apostoli Jaakob kirjoitti sellaisista, jotka väittävät rakastavansa ja kuitenkin omilla toimillaan sotivat räikeästi Jeesuksen opetuksia vastaan: ”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.” (Jaak.1:22-24).
Sielunvihollinen on kylvänyt menestyksellisesti myrkkyä vääränlaisen vanhurskauttamisopin muodossa ihmisten mieliin ja näin lukemattomat ovat harhaanjohtavan opetuksen tuloksena polkeneet jalkoihinsa Raamatusta nousevat ohjeet sekä neuvot – luullen – että uskovan teoilla ei olisi mitään merkitystä – tämä taas puolestaan on avannut ovet räikeälle moraalittomuudelle. ”Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut” (j,7) kertoo selvästi, että morsian on itse valmistautunut häihin. Se ei ole siis vain ollut tekemättä mitään, vaan päinvastoin – ollut itse erittäin aktiivinen. Pelkkä usko Kristukseen ei riitä, jos siitä seurauksena ei ole hedelmällisiä Jumalan tahdon mukaisia tekoja ja siksi Jeesus itse opetti: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan – minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri.” (Luuk.6:46-49). Morsian on valmistanut itsensä Yljän tulolle ollen kuuliainen tämän käskyille sekä ohjeille ja uskollisesti se on pitänyt kiinni Raamatun kokonaisvaltaisesta opetuksesta – se ei ole ollut uskoton kuten luopiovaimo, eli portto. Todellinen rakkaus Kristukseen on Hänen opetuksiensa mukaan elämistä, se on aitoa valmistautumista Karitsan Häihin, aivan kuten Mestari itse lihansa päivinä opetti: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.” (Matt.7:21-23).
Hyvät teot ovat aina seurausta elävästä uskosta – aidosta rakkaudesta Jumalaan sekä Hänen Poikaansa Kristukseen Jeesukseen. Itsessään teot eivät pelasta, mutta ilman aitoja tekoja ei ole aitoa rakkauttakaan. Jokainen, joka väittää rakastavansa Jumalaa mutta elämällään sotii Raamatun kokonaisvaltaisia opetuksia vastaan, on valehtelija – näin kirjoitti tuhansia vuosia sitten Apostoli Johannes:”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.” (1 Joh.5:18). Yksikään Kristuksesta uudestisyntynyt ei kuitenkaan ota itselleen ansioita tekemistään hyvistä teoista, sillä ne ovat Jeesuksen aikaansaamia Häneen uskovissa:”Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.” (Jes.26:12). Kristuksen morsian on Taivaan kanavana, valona pimeässä – se on ansioton palvelija odottaen Yljän saapumista, aivan kuten Mestari on opettanut: ”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.” (Luuk.17:10). Vuohet ja lampaat vertauksessaan Jeesus opetti selvästi, kuinka tärkeitä ovat rakkauden teot, jotka elävä usko on vaikuttanut: ”Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:32-40). On merkillepantavaa tuossa Jeesuksen opetuksessa, että elävät teot olivat niin automaattista seurausta todellisesta rakkaudesta Kristusta kohtaan, että vanhurskaat eivät itsekkään olleet niistä tietoisia – jokaisen ihmisen hedelmät kertovat joko rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta (Matt.7:16-20). Jeesuksen Morsian on Hänen edustajansa maanpäällä ja siksi se uskollisesti jatkaa sitä työtä aina siihen päivään asti kunnes Ylkä tulee, jota itse Kristus maanpäällä vaeltaessaan teki: ”Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” (1 Joh.2:6). Ei kukaan voi väittää rakastavansa Kristusta ja samanaikaisesti elämällään sotia Hänen opetuksiaan vastaan – jokainen joka näin tekee on perkeleestä eikä todellisuudessa ole uudestisyntynyt Taivaan Valtakunnan jäseneksi, vaikka kuinka harhaanjohtavasti väittäisi niin. Apostoli Jaakob, Jeesuksen velipuoli kirjoitti: ”Usko ilman tekoja on kuollut” (Jaak.2:26) ja lisäksi tämä sama opetuslapsi, joka sai kasvaa Mestarin rinnalla samassa kodissa kuin Hän kirjoitti myös: ”Ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak.2:24). Ne sananjulistajat, papit sekä saarnamiehet, jotka väittävät, että pelkkä uskominen Kristukseen riittää eikä teoilla ole mitään merkitystä uskonelämässä, ovat saatanan asialla – sitä vastoin aito usko Kristukseen Jeesukseen tuottaa aina Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Kristuksen morsian on valmistautunut, se on ollut uskollinen Yljälle – se on Jeesuksen ruumis täällä maanpäällä toteuttaen teoillaan Kaikkivaltiaan tahtoa. Ylösnousseen Vapahtajamme omin sanoin: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt.5:14-16). Jokaisessa Jeesukseen Kristukseen uskovassa vaikuttaa Pyhä Henki, joka näkyy käytännössä, eikä ole vain jotakin harhassa olevien teologien kuollutta teoriaa:”(Jeesus sanoi) ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö” (Joh.14:12) ja lisäksi Mestari korosti ”hedelmien merkitystä”: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi” (Joh.15:16). Kaiken lähtökohtana on armo, Jumalan suunnaton rakkaus Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ja jokaisen teon motiivina on rakkaus – vilpitön rakkaus Jumalaan sekä Hänen Poikaansa ja Korkeimman rakkauskirjeeseen Hänen omilleen – rakkaus Raamattuun.
Kun Johannes oli saanut näyssään nähdä sekä kuulla Taivaan riemusta ja lisäksi kun hänelle sanottiin: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.” (j,9), lankesi tämä Jeesuksen rakastama opetuslapsi tämän Taivaallisen ilmoittajan jalkojen juureen rukoillakseen häntä, mutta hänelle sanottiin: ”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa.” (j,10). Koko enkelimaailma on Jumalan toimesta asetettu palvelemaan kaikkia niitä, jotka uskollisesti alistuvat Korkeimman palvelijoiksi ja koko maailmankaikkeuden tarkoitus on, että ”Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.” (1 Piet.4:11). Maailmankaikkeuden suuren taistelun tarkoitus on ennalleen asettaa Jumalan alkuperäinen suunnitelma niin ihmiskunnan kuin koko enkelimaailmankin suhteen. Lankeemus, joka tapahtui Raamatun alkulehdillä johti tuhansia vuosia kestäneeseen taisteluun hyvän sekä pahan välillä päättyen Kristuksen toiseen tulemukseen – koko Raamatun ilmoitus kertoo siitä: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.” Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle.” Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” (1 Kor.15:22-28). Tuleva maailma, joka on ennalleen asetettu – ilman sielunvihollisen läsnäoloa – ei ole enkelien vallan alla (Hebr.2:5) ja siksi kenenkään ei tule palvoa enkeleitä. Kaikki kunnia kuuluu Isä Jumalalle, että Jumala olisi kaikki kaikissa. Raamatullinen hierarkia opettaa selvästi Apostoli Paavalin sanoin:”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.” (1 Kor.11:3). Kaikki kulminoituu Pyhään Jumalaan, Jeesuksen Kristuksen Isään – uskovien Isään – ja siksi Mestari itse käski opetuslapsiaan rukoilemaan Taivaallista Isää Hänen nimessään (Joh.16:23). Profeetta Jesajan kautta Jumala ilmoitti jo tuhansia vuosia sitten:” Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jes.42:8) ja Apostolin kautta Pyhän Hengen vaikutuksesta annettiin selvä varoitus: ”Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen… eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.” (Kol.2:18-19). Kenenkään ei tule palvella luotuja vaan Luojaa – niin enkelit kuin ihmisetkin ovat Jumalan luomia olentoja ja siksi ne eivät ansaitse palvontaa missään muodossa. Kaikki kunnia Pyhälle Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa – se on aidon apostolisen Seurakunnan uskontunnustus!
Ympäristön paine sekä väärät ihanteet saavat ihmiset usein palvelemaan sekä palvomaan asioita, jotka syrjäyttävät aidon Jumalan palvelemisen. Asiat sekä ilmiöt, jotka sinällään saattavat vaikuttaa hyviltä sekä kannatettavilta, voivat väärällä tavalla ymmärrettävinä muodostua Jumalaakin tärkeämmiksi jopa siinä määrin, että ne ottavat sen paikan, mikä vain maailmankaikkeuden Luojalle kuuluu. Korkein jo käskyissään on antanut seuraavat varoitukset, mutta myös lupauksen Häntä rakastaville: ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.” ( 2 Moos.20:5-7). Jumalan Valtakunnan työ ei ikinä saa muodostua tärkeämmäksi kuin Korkeimman palvonta, perhe eivätkä lähimmäiset saa ikinä ottaa sitä paikkaa, mikä vain Jumalalle kuuluu – hyvästäkin voi muodostua parhaan vihollinen ja siksi käsky on selvä: ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani” (2 Moos.20:3). Sielunvihollisen aikaansaama valhe palvoa näkyväisiä on menestyksellisesti vallannut suurimman osan maapallon väestöstä palvelemaan enemmän luotuja kuin itse maailmankaikkeuden Luojaa ja tästä seurauksena suurin osa ihmiskuntaa pyrkii miellyttämään ihmisiä raivatakseen itselleen menestystä sekä arvonantoa – uskonnollisuus joka erheellisesti kantaa kristinuskon nimeä on tästä hyvä esimerkki. Erilaiset traditiot, tavat sekä tottumukset syrjäyttävät uskonnoissa sen sijan, mikä aitoon Jumalan palvelemiseen kuuluu – ihmiset sortuvat näissä järjestelmissä olemaan mieluummin kuuliaisia ihmisten keksimille oppirakennelmille sekä näitä edustaville saarnamiehille kuin itse maailmankaikkeuden Luojalle saadakseen itselleen hyväksyntää sekä arvonantoa. Uskonto palvelee näkyväisiä, elävä usko Kristukseen palvelee näkymätöntä suurta Jumalaa sillä usko on:”luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hebr.11:1). Sielunvihollisen sokaistamat ihmiset näkevät vain tämän maailman, Kristuksen todelliset seuraajat katsovat taivaallisiin. Kun uskonnoissa ihmiset keskittyvät palvomaan herätysliikkeiden sekä kirkkokuntien (lahkojen) johtomiehiä sekä perinnesääntöjä, todellinen Kristuksen morsian on uskollinen vain Jumalalle eikä kumarra ketään ihmistä saatikka mitään järjestelmää. Luja luottamus Raamatun kokonaisvaltaiseen ilmoitukseen tekee Seurakuntavaimosta valmiin Yljän saapuessa – uskontoihin kuuluvat, ja niitä edustavat kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden jäsenet sekä niiden edustajat ovat viiden tyhmän neitsyen kaltaista, jotka jäävät Taivaan ulkopuolelle ja joille Ylkä saapuessaan itse sanoo:” Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.” (Matt.25:12).
Todistus Jeesuksesta Kristuksesta, lihaan tulleesta Jumalan Pojasta, joka kuoli Golgatalla ihmiskunnan syntien tähden on profetian henki. Tämän saman Hengen vallassa vanhan liiton Pyhät julistivat ennustuksia tulevasta Messiaasta ja saman Hengen vaikutuksesta todelliset Kristuksen seuraajat julistavat Raamatullista totuutta tänä päivänä aina siihen päivään asti, kunnes Kristus tulee, sanomanaan Golgatalla saatu voitto synnin vallasta. Profetoimisen lahja on myös yksi Hengen lahjoista (1 Kor.12:10, Ef.4:11) joka esiintyy voimallisesti aitojen Jumalan palvelijoiden keskuudessa aina siihen päivään asti, kunnes Ylkä on noutava omansa Häntä vastaan yläilmoihin. Totuus Jumalan Pojasta, sellaisena kuin Raamattu sen kokonaisvaltaisesti ilmoittaa on Pyhän Hengen inspiroimaa – ja siksi Jeesuksen todistus on profetian henki (j,10). Pyhän Hengen vaikutuksesta vanhan liiton profeetat julistivat Jeesuksen ensimmäistä tulemusta – saman Hengen vaikutuksesta lopunajan apostolinen seurakunta julistaa Kristuksen toista tulemusta. Jeesus on keskeinen tekijä – Pyhän Jumalan salaisuus, joka ilmoitetaan nöyrille katuville syntisille, mutta joka säilyy pimennossa itsekkäille ihmisille.
Ilm.19:11-16
”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ”Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.”
Johannes oli aikaisemmin näyssään saanut nähdä Taivaan oven avoinna (Ilm.4:1) sekä Pyhäkön (Ilm.15:5), mutta nyt koko Jumalan Taivas avautuu tämän Jeesuksen rakastaman (Joh.21:20-24) Apostolin silmien eteen. Kristus saapuu kaikessa mahtavuudessaan, ja tämän näkymän taustana on taisteluasetelma, jossa maanpiirin kuninkaat sekä peto ja tämän palvelijat ovat kokoontuneet sotaan Korkeinta vastaan (Ilm.16:14, 19:19). Maailman pahuus, joka ihmiskunnan historian alkulehdiltä asti on vainonnut todellisia Jumalan lapsia kohtaa vihdoin voittajansa. Sama Jeesus, joka väkivaltaisesti tapettiin n. 2000 vuotta sitten roomalaisten kätten kautta uskonnollisten johtomiesten toimesta Golgatan keskimmäisellä ristillä, saapuu nyt voittajana voittamaan koko maailmankaikkeudessa esiintyvän pahuuden. Jumalan Poika tuli vapaaehtoisesti tähän maailmaan (Fil.2:5-8), kulki kaikkialla parantaen sairaita sekä tehden ihmeitä Isän Jumalan kunniaksi helpottaen aikansa ihmisten kurjuutta sekä ahdinkoa (Apt.2:22-23), opetti kansaa rakastamaan lähimmäistään ollen itse aidon uhrautuvan rakkauden esikuva (Apt.10:38-39) – ja palkkioksi kaikesta tästä itsensä uhrautuvasta rakkaudesta pahuuden voimat julmasti kiduttaen tappoi Hänet sen ajan yhdellä hirvittävimmällä teloitusmuodolla, roomalaisten kehittämällä ristillä. Kristuksen kohtalosta ennusti paljon ennen Golgatan verisiä tapahtumia profeetta Jesaja: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes.53:3-9). Nyt Johannes näkee tämän saman Kristuksen saapuvan voittajana (Ilm.1:7). Tappaessaan viattoman sekä synnittömän Jumalan Karitsan tuhansia vuosia sitten sielunvihollinen oli tuominnut lopullisesti itsensä – nyt oli aika tuomioiden käydä täytäntöön – uhri itse olisi tuomari sekä tuomioiden täytäntöönpanija. Jeesus, joka ensimäisen kerran tuli uhratakseen itsensä koko ihmiskunnan pahuuden tähden saapuu nyt tässä Johanneksen ilmestyksen näyssä Kuningasten Kuninkaana sekä Herrojen Herrana tuomitsemaan tätä pahaa maailmaa.
Jeesuksen silmät ovat kuin tulet liekit – Hän erottaa aidon epäaidosta. Ihminen voi menestyksellisesti valehdella toisille ihmiselle – Kristukselle ei koskaan! Jeesus näkee kaiken eikä yksikään salassa tehty asia pysy Häneltä pimennossa sillä Hänen läpivalaisussaan on koko maailma. Hän näkee sydämen motiivit sekä tietää niiden syvimmätkin tarkoitusperät ja siksi on kykenevä tuomitsemaan oikeudenmukaisesti jokaisen ihmisen kohtalon. Kristus tuomitsee ja sotii vanhurskaasti, sillä Hän itse on kerran kulkenut tämän kirotun maaplaneetan pinnalla lankeamatta yhteenkään syntiin auttaen lähimmäisiään kunnes joutui tapettavaksi vihaa ja kateutta täynnä olevien ihmisten taholta. Jeesus tuomitsee ja sotii oikeudenmukaisesti, sillä Hän tietää mitä on olla ihminen ja millaista on taistelu pahuutta vastaan täällä kyynelten laaksoissa (Hebr.2:17-18). Jumalan Poika tietää, millaista on elää köyhyydessä (Luuk.2:7), millaista on elää ympäristössä, jota kaikkialla halveksittiin (Joh.1:46), millaista on asua perheessä, jossa omat veljetkin yrittivät kieroilla totuutta vastaan (Joh.7:1-5), millaista on tehdä hyvää ja saada siitä palkaksi pääosin vain vihaa sekä kateutta (Joh.10:32-39, Matt.27:18), millaista on olla itse uskollinen samanaikaisesti kun lähimmät ystävät luovuttavat (Matt.26:40), miltä tuntuu joutua syyttömästi pahojen juorujen kohteeksi (Matt.26:59-60) ja miltä tuntuu joutua kidutettavaksi ja lopulta tapettavaksi Jumalan palvelemisen tähden (Matt.26:67, 27:26,28-31, Luuk.22:63-64). Kun Kristus tuomitsee sekä sotii vanhurskaudessa, ei kukaan voi perustellusti väittää, etteikö Tuomari itse tietäisi mitä on olla taistelujen keskellä – mitä on elää Pyhä sekä nuhteeton elämä pahuuden keskellä. Kukaan ihminen ei voi verhoutua sen taakse, että hän olisi ollut niin vaikeassa asemassa, että ei olisi pystynyt palvelemaan Jumalaa jos vain olisi tahtonut. Kun Kristus tuomitsee ja sotii vanhurskaasti langennutta enkeliä sekä tämän joukkoa vastaan, kun Hän toteuttaa Jumalan aivoitukset tuomiten myös pahuuteen sortuneet ihmiset, silloin koko maailmankaikkeus notkistaa polvensa Hänen eteensä, aivan kuten Apostoli Paavali on tuhansia vuosia sitten kirjoittanut:”Joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil.2:6-11).
Johannes näkee Jeesuksen päässä olevan monta kruunua – ne kuvaavat Hänen koko maanpiirin sekä kosmisen maailmankaikkeuden yli ulottuvaa hallitusvaltaansa. Apostoli Johanneksen aikana oli kuninkailla tapana, mikäli hallitsivat monia eri maita, pitää päässään näiden maiden kruunuja – mutta kun Kristus saapuu, on Hänen päässään ”monta kruunua” joka osoittaa kiistattomasti, että Hän on Kuningasten Kuningas ja herrojen Herra! Johannes näkee näyssään Jeesuksella olevan nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin Hän itse. Kristus on paljon enemmän kuin ikinä pystymme käsittämään, Hän on kaikessa ihmistä viisaampi – siksi Hän itse vain tietää oman nimensä. Vaikka lukemattomat ilmestyskirjaa käsitelleet opettajat ovat pyrkineet etsimään sekä esittämään arvailuja tämän nimen suhteen, on se ajatuksenakin turha inhimillinen yritys, koska Johanneksen mukaan tämän nimen tietää vain Kristus itse. Vereen kastettu vaippa, joka on Jeesuksen yllä, on suora viittaus profeetta Jesajan tekstiin: ”Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? ”Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan.” Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan? ”Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.” (Jes.63:1-4). Ensimmäisessä tulemuksessaan Jumalan Poika polki viinikuurnan yksin, kaikkien hylkäämänä Golgatan keskimmäisellä ristillä ja juuri Golgatan voiton tähden, sekä siihen perustuen, Hän yksin myös sotii vanhurskaudessa tuomiten ”suunsa miekalla” pahuuden, sekä sen edustajat. Täydellinen voitto pahuuden valloista perustuu Golgatan tapahtumiin – nyt tuomiot vain laitetaan täytäntöön Kristuksen kautta.
Johannekselle näytetään, että nimi jolla Kristusta kutsutaan on Jumalan Sana (Joh.1:1). Maailma luotiin Jumalan Sanalla (1 Moos.1:3) aivan samoin kuin koko Raamatun ilmoitus korostaa sitä, että Jumalan Sana on läsnä kaikkialla siellä missä itse Jumalakin, koska sen minkä Korkein on sanonut, on Hän myös tekevä: ”Minä valvon sanaani toteuttaakseni sen”(Jer.1:12), ”Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti.” (Room.9:28). Jeesus tuli Jumalan Poikana toteuttamaan Isänsä tahdon: ”Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.” (Ps.40:8). Sana tuli lihaksi (Joh.1:14), eli Jumalan aikaisemmin antamat ilmoitukset maailman Vapahtajasta, synnittömästä Karitsasta ja Lunastajasta täyttyivät kirjaimellisesti Kristuksessa. Alkuperäinen teksti voidaan suomentaa myös näin, joka selventää meille paremmin ”Sanan” merkitystä: ”Alussa oli Toora, Toora oli Jumalan tykönä ja Toora oli Jumala” (Joh.1:1). Jeesus Jumalan Poikana toteutti Isä Jumalan Kirjoitetun Sanan eikä ikinä toiminut vastoin Kirjoituksia ja siksi Hän on eläväksi tullut Jumalan Sana. Jeesus Jumalan Sanan toteuttajana on alku ja loppu – alfa ja omega (Ilm.22:13). Jumalan Sanana Kristus toteuttaa Isänsä aivoitukset kirjaimellisesti, aivan kuten profeetta Jeremia tuhansia vuosia sitten on ennustanut: ”Eikä Herran viha asetu, ennen kuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään.” (Jer.23:20).
Apostoli Johannes näkee, kuinka Kristusta seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran tälle maaplaneetalle täyttämään Kirjoitukset Hän uhrasi itsensä ihmiskunnan pahuuden tähden – Hän polki viinikuurnan yksin (Jes.63:1-4). Hän olisi saanut käyttöönsä valtavan enkeliarmeijan, mutta ei tahtonut:”Ja katso, eräs niistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?” (Matt.26:51-54). Kun Jeesus tulee toisen kerran täyttämään Kirjoitukset ja saattamaan Jumalan lunastustyön lopulliseen päätökseen tuhoten lopullisesti pahuuden sekä sen edustajat, Hänen mukanaan on koko Taivaan sotajoukot ja ne Johannes nyt näkee näyssään. Kristuksella itsellään on verta vaatteissaan, ja suunsa miekalla Hän tuhoaa pahuuden, mutta missään ei mainita, että valtavalla Taivaan sotajoukolla olisi minkäänlaisia aseita – niiden voima perustuu Jumalalta saatuihin valtuuksiin.
Jeesus Kristus oli lihansa päivinä sanonut: ”Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.” (Joh.12:48). Johannes näkee Jeesuksen suusta lähtevän terävän miekan, jolla Hän lyö kansoja – Kristuksen suusta lähtevä terävä miekka on Jumalan sana (Hebr 4:12). Jesaja on profetoinut tuhansia vuosia sitten: ”Suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.” (Jes.11:4). Pahuuden tuhoamiseen riittää Kaikkivaltiaan Taivaallisen Isän Sana, jonka toimeenpanijana on Jumalan ainosyntyinen Poika. Inhimillisesti ajatellen asia on mahdoton käsittää, mutta aivan samalla tavalla kuin Jumala:”kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat” (Room.4:17), on Kaikkivaltiaan Sana voimallinen tuhoamaan pahuuden kokonaisuudessaan. Kristuksen lopullista voittoa Hänen toisessa tulemuksessaan ei täten voi katsoa inhimillisesti, kuten ei maailman luomistakaan, vaan ainoastaan uskon kautta voi ymmärtää Jumalan Sanan voiman merkityksen aivan samalla tavalla kuin itse luomisenkin suhteen: ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” (Hebr.11:3). Niin kuin maailma luotiin Jumalan Sanalla, tullaan myös pahuus kokonaisuudessaan tuhoamaan Jumalan Sanalla – toimeenpanijana Kristus Jeesus, Jumalan ainosyntyinen Poika. Kristuksen ehdoton valta ja Herraus ilmenee myös siinä, että hän hallitsee rautaisella valtikalla (Ilm. 2:27, 12:5). Tuhansia vuosia sitten kirjoitetut Psalmin sanat toteutuvat nyt kirjaimellisesti: ”Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: ”Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.” Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: ”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.” (Ps.2:1-12). Kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana Hän saavuttaa voiton vastustajistaan aseenaan Jumalan Sana – pahuus on tullut tiensä päähän.
Ilm.19:17-21
”Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: ”Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten.” Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.”
Johannes näkee enkelin seisovan auringossa ja huutavan kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: ”Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten.” (j,17.18). Pedon, väärän profeetan ja maan kuninkaitten sekä näiden palvelijoiden tuomio toteuttaa Hesekielin profetiaa, joka ilmoitettiin jo paljon ennen Johanneksen saamaa näkyä, mutta joka kuvailee yksityiskohtaisemmin sen, mitä tulee tapahtumaan: ”Ja sinä, ihmislapsi! Näin sanoo Herra, Herra: Käske lintuja, kaikkia siivekkäitä, ja kaikkia metsän eläimiä: Kokoontukaa, tulkaa, yhtykää joka taholta minun teurasuhrilleni, jonka minä teitä varten uhraan, suurelle teurasuhrille Israelin vuorille; syökää lihaa ja juokaa verta. Syökää sankarien lihaa ja juokaa maan ruhtinaitten verta – oinaita, lampaita, kauriita ja härkiä, kaikki tyynni Baasanissa syötettyjä. Syökää itsenne kylläisiksi rasvasta ja juokaa itsenne juovuksiin verestä, teurasuhrista, jonka minä teitä varten uhraan. Tulkaa kylläisiksi minun pöydässäni ratsuista ja vaunuhevosista, sankareista ja kaikenkaltaisista sotamiehistä, sanoo Herra, Herra. Minä asetan kunniani pakanakansojen keskeen, ja kaikki pakanakansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä toimitan, ja käteni, jonka minä lasken heidän päällensä.” (Hes.39:17-21). Kun Kaikkivaltias toteuttaa Poikansa välityksellä tuomionsa maan päällä, silloin eivät merkitse ihmisten arvonimet saatikka asemat mitään, vaan kuninkaat niin kuin orjatkin tapetaan – kaikki ne, jotka ovat ottaneet pedon merkin ja seuranneet Antikristusta.
Peto, väärä profeetta, maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa ovat kokoontuneina Kristusta vastaan – mutta he häviävät. Peto sekä väärä profeetta otetaan kiinni ja heitetään tuliseen järveen, joka on lopullisen tuhon sekä hävityksen paikka (olemme käsitelleet tulista järveä, eli helvettiä aikaisemmin tässä kirjassa). Muut saivat surmansa selässä istuvan miekasta, joka lähti Hänen suustaan – Kristus tuhoaa Jumalan Sanalla viholliset. Kristuksen voitollisesta tulemuksesta on kirjoittanut Apostoli Paavali tuhansia vuosia sitten: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1 Tess.4:16-18). Vaikka taistelu kuuluu tulevaisuuteen, vaikka Kristuksen toinen tulemus on vielä edessäpäin, niin Johannes näyssään kuvailee sitä kuin se olisi jo tapahtunut. Mikään ei ole tulevaisuuden suhteen epävarmaa, sillä maailmanhistorian loppunäytös on jo kirjoitettu Taivaassa ja siksi Kristuksen seuraajat voivat kohottaa katseensa korkeuksia kohden nähdessään lopunajan lähestyvän. He voivat luottaa Mestarinsa lupaukseen: ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:20). Mitään ei tapahdu sattumalta, lopunajan suuren taistelun täydellinen käsikirjoitus on laadittu Jumalan toimesta. Kun Kristus saapuu toisen kerran, toteutuvat nämä Mestarin sanat, jotka Hän itse opetti kansalle n. 2000 vuotta sitten: ”Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” (Matt.24:30-31). Vaikka tällä hetkellä maailmassa pahuus jatkaa armotonta voittokulkuaan, vaikka Jumalan kansalla on tämän sukupolven aikana edessään maailmanlaajuisen vainon ajat, tulee pahuus kerran kohtaamaan voittajansa – nyt itketyt kyyneleet tullaan kerran kuivaamaan Kristuksen toimesta Häneen uskovien poskilta ja iankaikkinen ilo on saavuttava jokaisen, joka on laittanut luottamuksensa Jumalaan: ”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes.51:11), ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Ja sinä päivänä sanotaan: ”Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.” (Jes.25:8-9).
Sielujen armoton vihollinen, joka peräänantamattomasti on hyökännyt Jumalan palvelijoita vastaan historian lehdiltä aina näihin päiviin asti, ja joka kokoaa joukkojansa lopunajan vainoissa viimeiseen suureen hyökkäykseen – on joutuva itse hävitetyksi. Kuitenkin vielä tällä hetkellä se menestyksellisesti vainoaa jokaista, joka elämässään turvautuu Kristuksen työn ansioihin sekä tahtoo alistua Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen alaisuuteen. Me elämme nyt lopunajan aattohetkissä, josta Johannes aikaisemmin näyssään kirjoitti: ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm.12:12). Tällä hetkellä – kuten tässä kirjassa olemme aikaisemmin käsitelleet – sielunvihollinen kokoaa joukkojaan vääränlaisen ekumenian nimissä muodostaen tämän sukupolven aikana Maailmankirkon, joka maan kuninkaitten tuella Paavin johdolla vainoaa verisesti aitoja Kristuksen seuraajia. Aidot Kristuksen palvelijat eivät kuitenkaan pelkää, vaan kohottavat katseensa, sillä he tietävät vapautuksensa olevan lähellä. Ne jotka Jeesusta rakastavat luottavat Hänen sanoihinsa: ”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk.21:25-28)
-Marko Lind-
Speak Your Mind