”Minä näen neljä miestä kävelevän VAPAINA tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin JUMALAN POIKA” (Dan.3:19-27),

Todellinen Jumalan Pojan usko ei niinkään odota ihmeitä pelastuakseen kärsimyksiltä, vaan se odottaa Häntä, joka on voimallinen vahvistamaan kärsimyksen tulessa kaikkia niitä jotka ovat laittaneet Häneen toivonsa. Uhrautuvainen mielenlaatu saavutetaan vain Hänen yhteydessään joka kerran on uhrannut itsensä koko maailman syntien edestä ja siksi viettämämme aika Hänen jalkojensa juuressa elämän seesteisinä aikoina puhkeaa kukkaansa oikeana taistelutahtona aina silloin, kun eteemme asetetaan valinta joko luottaa Häneen tai kumartua palvomaan tämän maailman hallitsijaa.

Raamattu kertoo meille Danielin kirjassa kolmesta Jumalalle uskollisesta miehestä, jotka olivat valmiita turvaamaan Kaikkivaltiaaseen silloinkin, kun inhimillisesti katsottuna se näytti tuottavan heille vain kärsimystä ja pahimmassa tapauksessa kuoleman (Dan.3:12-27). Raamattu kertoo, että nuo kolme miestä olivat uhranneet elämänsä Israelin Jumalan palvelemiseen ja sen sijaan, että uskonsa tähden olisivat selviytyneet elämästä ilman vastoinkäymisiä, johdatti olosuhteet heitä kohti sen aikaisen hirmuhallitsija Nebukadnessarin valmistamaa tulista pätsiä! Elämän olosuhteet olivat laskeneet synkät pilvet noiden kolmen miehen taivaalle ja kuitenkin he tiesivät, että pilvien takana loisti aurinko! Kun silmät eivät näe, silloin usko antaa toivolle siivet.

Mutta lieneekö ihmistä joka tieten tahtoen tahtoisi ajautua kärsimyksen pätsiin ja siksi Jumala usein Rakkaudessaan johdattaa lapsensa valintojen eteen tehdäkseen helpoksi osamme antaakseen meille kärsimyksien kautta jalon voiton Hänen nimessään, joka myös itse kärsimyksien kautta avasi meille kaikille tien taivaaseen. Tilanteita, joissa Korkein on asettanut meidät valintojen eteen meidän ei tulisi pelätä vaan rohkeasti – vaikka se niin kovasti sattuukin – astua oman elämämme tuliseen pätsiin uskoen Kaikkivaltiaan pitävän meistä huolen silloinkin, kun inhimillisin silmin se näyttää mahdottomalle. Inhimillisesti katsottuna näiden kolmen miehen elämä tuntui olevan mahdottoman tehtävän edessä mikäli he jatkaisivat Jumalan palvelijoina ja kuitenkin juuri tuohon tapahtumaketjuun oli Kaitselmus varannut siunauksen, josta vielä tuhansia vuosia myöhemmin luettaisiin Kirjoituksista ja josta lukemattomat Jumalaan uskovat saisivat tänäkin päivänä lohtua ja rohkaisua.

NIIN KUIN kaldealaiset miehet Danielin kirjassa astuivat esiin syyttämään juutalaisia aidon Jumalan palveluksen tähden, samoin tekee paholainen meille jokaiselle heti aamuisin avattuamme silmämme vaatien meitä kumartamaan tämän maailman hallitsijaa esittäen saman vaatimuksen kuin tuhansia vuosia sitten;”ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?”(Dan.3:15). Houkutellen, sitten vaatien sekä painostaen ja syyttäen tämän maailman hallitsija tekee kaikkensa saadakseen meidät kumartamaan itseään ja täten osoittamaan Jumalan rakkaudellisten ohjeiden mitättömyyden
sekä tarkoituksettomuuden.

🎯 Me kaikki, niin sinä kuin minäkin, kuulemme elämässämme saman kysymyksen niin monesti kuin Danielin kolme toveria hirmuhallitsijan edessä. Uskommeko silloin Kaikkivaltiaan olevan se Jumala joka pelastaa meidät vai kumarrammeko tämän maailman arvoille ja asenteille riippuu silloin pitkälti siitä, millaisena me näemme Kaitselmuksen osan kohdallamme. Laitammeko kaiken toivomme Jumalaan rakkaudesta Häntä kohtaan vai itsekkäästi vaadimme vain osaksemme Jumalan ihmeitä pelastuaksemme kärsimykseltä? Jos turvaamme Kristukseen vain saadaksemme tämän maailman siunauksia olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavimpia, aivan kuten Paavali on kirjoittanut:”‭‭Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat”(1 Kor.15:19).

MEILLÄ TULEE OLLA samanlainen asenne kuin Danielin kolmella ystävällä:“Ja vaikka (Jumala) ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt”. Meidän tulee tiedostaa, että mitä meitä hyödyttäisikään vaikka selviäisimme taisteluissamme menettämättä tämän ajan siunauksista ja hetkellisistä nautinnoista mitään sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Jos alistumme palvomaan tämän maailman hallitsijaa, jos kumarramme tämän maailman kuvapatsasta ja annamme täten riistää vapautemme Kristuksessa, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat kärsien sisäisesti ahdistusta. Jos kumarramme vastoinkäymisissä vain välttyäksemme kärsimyksiltä tämän maailman arvoille, silloin kyllä saatamme välttyä ulkonaisilta kärsimyksiltä mutta sisällämme palaa täysi helvetti saaden osaksemme iankaikkisen kadotuksen(Matt.5:29-30). Sellainen helvetti, että kun se saavuttaa tarkoituksensa me rukoilemme itsellemme kuolemaa!

Jos me ROHKEASTI alistumatta tämän maailman arvoille astumme tuliseen pätsiin niin saamme kokea saman kuin Raamatun kolme Jumalalle uskollista palvelijaa; meitä ei jätetä yksin sillä Jeesus on luvannut olla aina kanssamme:”kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: ”Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?” He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ”Totisesti, kuningas!” Hän vastasi ja sanoi: ”Katso, minä näen neljä miestä kävelevän VAPAINA tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin JUMALAN POIKA” (Dan.3:19-27)

Kirjoitukset kertovat, että kolme miestä heitettiin sidottuina tuliseen pätsiin ja kuitenkin kohta tämän maailman hallitsijaa edustava kuningas Nebukadnessar näki heidän kävelevän tulessa vapaina! Samoin käy jokaiselle vilpittömälle Jumalan lapselle myös tänä päivänä: taistelujen alhoissa, kun maailmalliset houkutukset menettävät merkityksensä, katkaisee Korkein kaikki köydet jotka ennen sitoivat meitä ajallisen ajan hetkellisiin nautintoihin ja tässä juuri on yksi kärsimyksen ihmeellinen salaisuus. Usein se, mikä näyttää inhimillisesti olevan meille rasitukseksi sekä vastoinkäymiseksi, muodostuukin meille siunaukseksi ja saamme lailla kolmen pätsiin heitetyn miehen kokea todellisen vapauden itse Elämän Herran ilmestyessä olosuhteisiin jotka tuntuivat olevan meille vain kuolemaksi. Kaiken sen mikä on maailmallista ja turhaa, pitääkin kuolla ja pätsissä palaa, että saisimme kohdata todellisen auttajan, Jeesuksen Kristuksen niissä olosuhteissa jonne Korkein on meidät
armossaan sallinut ajautua.

Liian monesti, vaikka olemmekin vilpittömiä uskossamme, kannamme erilaisia kahleita maailman sitoessa meitä mitä erilaisimmilla tavoilla. Kuka kantaa huolta elatuksesta, kuka rakkaistaan ja kuka mistäkin, mutta nämä kaikki ovat turhuutta Kristuksen tuntemisen rinnalla. Korkeimman palvelijoinakin me usein murehdimme liiaksi vaikka Mestarimme opetti meitä olemaan kuin taivaan linnut murehtimatta mistään (Matt.6:34). Meidän tulisi ymmärtää, että Kristuksessa meillä on kaikki tarvittava ja oleellinen mitä elämiseen sekä jumalisuuteen tarvitaan. Kaikkien asioiden, jotka sitovat meitä tavalla tai toisella, tulee katketa ja koska niitä niin harvoin itse pystymme katkaisemaan johdattaa Kaitselmus meidät usein elämässämme kärsimyksien kautta voittoon. Korvaus kärsimyksistä on aina menetystä suurempi ja siunaus odottaa jokaista, joka tahtoo lujana
pysyä loppuun asti!

🔥 Älkäämme siis pelätkö jos edessämme on tulinen pätsi koska se voi olla parhaaksemme. Siellä katkotaan ”köydet” tämän maailman asioihin ja siellä ilmestyy Hän joka on sanonut:”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”(Matt.28:20).

– Marko Lind –