”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, Häneltä tulee minulle apu”(Ps.62:2),

Kun me itse kukin olemme elämämme taisteluissa ja tuntuu kuin pimeys olisi laskeutunut päällemme, silloin – vasta silloin– alkaa usko elämässämme toimimaan kurottautuessamme kohti taivasta. Kun kaikki se, mihin niin helposti tarraudumme, on ympäriltämme pois riisuttu ja kun ovet elämässämme on suljettu ja häkkimme ylle on laitettu peite pimentämään sellimme, silloin hiljaisuudessa kuuntelemme Herraamme. Silloin olosuhteet luovat meille parhaan mahdollisuuden oppia jotakin uutta, kohdata Herramme niin, että kun pimeys vihdoin yltämme väistyy on meillä laulettavanamme uusi ihana laulu Hänestä joka kuoli puolestamme Golgatalla.

Kun lintuja opetetaan laulamaan ne suljetaan pimeään häkkiin. Näin ne joutuvat kuuntelemaan pimeässä opittaviaan sävelmiä ja vähitellen ne alkavat laulamaan kuulemaansa. Niiden täytyy laulaa laulamistaan kunnes ovat täysin oppineet laulunsa ja kun peitto häkin yltä poistetaan niin ilman täyttävät suloiset uudet sävelet. Samoin tekee Herramme saadakseen meidät
oppimaan jotakin uutta.

🔥Ja miten muutoin oppisimmekaan laulamaan “Herran virsiä” kuin yksinäisyydessä, jonne Hän tahtoo meidät usein johdattaa pois tämän maailman houkutuksista ja kiusauksista vain hiljentyäksemme Hänen eteensä:”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu”(Ps.62:2).

– Marko Lind –