Luterilainen kirkko vastaan maamme lähestulkoon kaikki luterilaisuudesta erillään olevat kirkkokunnat. Sylivauvakaste ”pirskotteluineen” vastaan ”täysi-ikäisten” upotuskaste. Ikuinen väliseinäkö uskovien todelliselle yhteydelle kauniissa maassamme? Elämän ja kuoleman kysymyskö?
Kyllä, valitettavasti ainakin niiden keskuudessa, jotka väittävät tietävänsä totuuden Raamatullisesta kasteesta. Eli kaikkien kristittyjen keskuudessa. Helluntailiike, joka ehkä eniten on viime vuosikymmenillä sotinut armottomasti katolilaista alkuperää olevaa sylivauvakastetta vastaan, vedoten Raamatun selkeään opetukseen, elää kuitenkin pimeydessä monessa muussa Raamatun opetuksessa ja onkin syytä kysyä, onko oikea kaste tärkeämpi kuin muut Raamatulliset opetukset?
Niin, kuinka tärkeä Raamatullinen kaste on? Jos ihmistä ei olla kastettu Raamatullisella tavalla, niin joutuuko hän helvettiin? Onko kaste elämän ja kuoleman kysymys? Kun aikoinaan maahamme tuotiin kristinusko, niin ainakin silloin kaste muodostui elämän ja kuoleman kysymykseksi, kasteelle kun oli pakko mennä jos tahtoi säilyä hengissä. Edellä mainittu kristinuskon maahan tulo onkin saanut historiankirjoittajien toimesta osuvasti nimen ”miekkalähetys”!
Tänä päivänä kasteelle ei ole kenenkään aikuisen pakko mennä, lasten sitä vastoin kylläkin (siitä saamme kiittää Luterilaista kirkkoamme), mutta silti ankaraa taistelua kristittyjen kesken asiasta käydään. Ei enää tavallisilla miekoilla niinkuin menneisyydessä, vaan Sanan miekalla lähimmäisiä lyöden, jopa niin, että kristikansa on itse harventanut omia rivejään. Harva kun on jaksanut kirkkokuntien välisissä raaoissa sodissa olla mukana, vaan on väsynyt kesken matkan. Tällaisia ihmisiä voit tavata tänä päivänä paljon pubeissa ja mielisairaaloissa.
Sota oikeasta Raamatullisesta kasteesta on siis edelleenkin raakaa ja häikäilemätöntä, jopa niin, että uskovat ovat ottaneet itselleen oikeuden tuomita milloin minkäkin kirkkokunnan edustajat helvettiin, riippumatta siitä, että Raamattu varoittaa lausumasta kadotustuomiota ( Luuk.6:37). Helluntalaisten ja monien muiden samalla tavalla kasteesta ajattelevien kirkkokuntien mielestä luterilaiset eivät ole uskovia ollenkaan, koska eivät ole antaneet kastattaa itseään upotuskasteella ja luterilaisten mielestä taas helluntalaiset yhdessä monien muiden samalla tavalla kasteesta ajattelevien kirkkokuntien kanssa ovat pitäneet pilkkanaan Jumalan Sanaa, koska ovat antaneet kastattaa itsensä kahteen kertaan, vaikka Raamattu selkeästi sanoo, että vain yksi kaste (Ef.4:5)! Kuitenkin nämä kirkkokunnat eri paikkakunnilla järjestävät yhteiskristillisiä tilaisuuksia, joilla pyrkivät osoittamaan ulkopuolisille, että rakastaisivat toisiaan. Ketä he luulevat huijaavansa?
Jos he oikeasti rakastaisivat toisiaan, he uskaltaisivat keskustella myöskin kasteesta, puhumattakaan monista muista Raamatun tulkinnoistaan. Eikö todellinen ystävyys ole sellaista, että uskaltaa sanoa mielipiteensä? Jos sinä rakastat jotakin, niin pyritkö tekemään hänestä itsesi kaltaisen, vai annatko rakastamallesi ihmiselle ajatteluvapauden? Todellinen rakkaus perustuu vapaaehtoisuuteen ja antaa aina kohteellensa mahdollisuuden valita ja ajatella vapaasti!
Raamattu opettaa selkeästi yhdestä kasteesta, joka jokaisen Jeesukseen Kristukseen uskovan tulisi ottaa. Raamattu puhuu myöskin, että kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi on upotuskaste! Raamattu puhuu kasteesta myös paljon muuta. Tiedätkö sinä, mitä kaikkea Jumalan Sana meille oikeasta kasteesta opettaa?
Jotta voit mennä kasteelle tai jotta ylipäätänsä kasteella olisi mitään merkitystä sinulle, niin sinun tulisi tietää, mitä kasteelle meno merkitsee! Näitä ja monia muita kasteeseen liittyviä asioita käsittelen tässä luvussa. Jos olet luterilainen ja uskot sylivauvakasteeseen joka suoritetaan pirskottamalla vettä päälakeen ja antamalla lapselle nimi (katolinen oppi), niin tulet yllättymään kaikkea sitä, mitä Raamattu meille todella kasteesta opettaa. Jos olet käynyt upotuskasteella, etkä näin ollen luultavasti ole luterilainen ( monet luterilaiset papit ovat käyneet muiden tietämättä upostuskasteella, samoin monet luterilaisen kirkkokunnan jäsenet) , niin tulet yllättymään vielä enemmän kuin yksikään luterilainen siitä, mitä kasteelle meno merkitsee ja kenet tulisi kastaa ja kenet ei. Yllätyksiä sen tähden, että tänä päivänä kirkkokunnat opettavat vääriä oppeja ja siksi todellinen Raamatullinen oppi hämmästyttää. Sitä kun niin harva on tottunut tänä päivänä kuulemaan.
Itse en ole sidottu enää (olen entinen luterilainen, helluntalainen ja adventisti) mihinkään kirkkokuntaan maassamme, vaan todelliseen Jumalan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen, ja siksi uskallan käsitellä kasteasiaa, niinkuin kaikkia muitakin Raamatullisia opetuksia, puolueettomasti! Sen sijaan, uskallatko sinä ”puhtaalta pöydältä” lähteä kanssani tarkastelemaan oikeaa Raamatullista kastetta? Vai oletko niin sidottu kirkkokuntasi opetuksiin, ettet uskalla ajatella omilla aivoillasi?
Tarkoitukseni ei missään vaiheessa ole, että lukijat uskoisivat sokeasti minuun, vaan tutkisivat Raamattuansa ja siten löytäisivät lisää Raamatullisia totuuksia. Toisin sanoen, tarkoitukseni on, että ihmiset uskoisivat Jumalaan, joka on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa, eikä yhteenkään kirkkokunnan valheelliseen julistajaan.
Joten, tutkimusmatkamme alkakoon Raamatun salaisuuksiin käsitellessämme oikeaa Uusi-testamentillista kastetta Jeesuksen Kristuksen nimeen. Pidäthän siis rakas lukijani ”hatustasi kiinni”, sillä Jumalan Pyhän Hengen myrsky on pyyhkivä kaikki epäraamatulliset tulkinnat koskien kastetta pois alitajunnastasi! Siispä, hypätkäämme ”kasteen hautaan”.
Jeesus antoi evankelioimis, kaste ja opetuskäskyn opetuslapsilleen, Mark.16:15-16″Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. / Matt. 28:20″…ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”. Raamattu opettaa meille, että kasteelle meno seuraa aina uskoontuloa. Edellä mainituissa Raamatun paikoissa Jeesus selvästi ilmoittaa uskoontulon askeleet, oikean järjestyksen, sanoen, (nro.1) saarnatkaa evankeliumia (evankeliumin kuuleminen)…( nro.2) joka uskoo (uskoontulo eli- uudestisyntyminen) (nro.3) ja kastetaan (upostuskaste). Kasteen jälkeen Jeesus kehottaa seurakunnan opettajia (opetuslapsiaan) aloittamaan opetuksen vasta kastettujen kohdalla (nro.4) Matt. 28:20″…ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”.
Ensin evankeliumin kuuleminen, sitten uskoontulo eli- uudestisyntyminen, sitten upotuskaste ja vasta sitten Jumalan Sanan ahkera tutkiminen yhdessä (myöskin yksinäisyydessä) armoitettujen, todellisten Jumalan asettamien opettajien / opetuslasten kanssa. Tässä ovat ne NELJÄ ASKELMAA, jotka meistä jokaisen on käytävä (vastaanotettava) saavuttaaksemme kerran kirkkauden! Ja tässä ovat myös ne neljä askelmaa, jotka kuuluvat meille opastaessamme ihmisiä Jumalan tuntemiseen.
Jumalan Sana ei tunne yhtään tapausta, jossa ihminen oltaisiin kastettu ennen uskoontuloa! Kun ihminen tulee elävään uskoon Herraamme Jeesukseen Kristukseen, hän ottaa ensimmäisen ”kuuliaisuuden askeleen”, eli menee kasteelle. Luterilainen kirkkomme (oppi tullut katolisesta kirkosta) sitä vastoin tekee juuri toisinpäin. Jumalan Sana opettaa selvästi, että kaste seurasi Raamatun aikana aina uskoontuloa, ja se tehtiin siten, että ihminen ”upottautui” kokonaan veteen (Apt.8:36-39). Raamatullista kastetta ei olla tehty koskaan pirskottelemalla vettä vastasyntyneen päälakeen, niinkuin Luterilainen kirkkomme valitettavasti tekee. Veden pirskottelu tulee pakanallisesta kulttuurista, joka katolisen kirkon kautta on siirtynyt luterilaiseen kirkkoomme jäädäkseen sinne pysyvästi ( Luterilainen kirkkomme ei koskaan luovu lapsikasteestaan, koska sen talous romahtaisi)!
Pirskottelun alkuperä on Baabelin tornista, jossa Semiramus kehitti maailman ensimmäisen väärän uskonnollisen järjestelmän, ns. Baabelin äiti-lapsi-kultin, johon kuului puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta. Tämä Baabelin uskonnon oppi sekoittui ensimmäisten vuosisatojen aikana kristinuskoon lapsikasteen muodossa. 300-luvulle asti oli käytäntönä upotuskaste. Ainoastaan sairaat kastettiin tuohon aikaan valelemalla. Tämän ajankohdan jälkeen valelemalla alettiin kastaa yhä enenevissä määrin ja 1200-luvulla valeleminen tuli käytäntöön koko Roomalaiskatolisessa kirkossa. Valelemalla suoritettava kaste tuli siis kristikuntaan, ei Raamatun opetuksen mukaisesti, vaan uskonnollisten johtajien toimesta.
Argeologisissa kaivauksissa on osoittautunut, että ensimmäisen vuosisadan seurakuntien kokoontumistilojen yhteydessä olivat upotuskastealtaat. Nykyään näitä kaivauksia (upostuskastealtaita) voit nähdä esim. Turkissa Efeson seurakunnan raunioilla. Ihmisiä kastettiin Raamatun aikoihin aina siellä, missä oli paljon vettä, jotta kaste voitiin tehdä upottamalla kastettu kokonaan veteen! Raamattu ei tunne muuta kastetapaa kuin upotuskasteen, Joh.3:23″Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä”.
Jeesus Kristus itse kastautui upottautumalla jättäen meille selvän esimerkin siitä, kuinka kaste tulee suorittaa. Raamattu kertoo meille, että Hän nousi VEDESTÄ, Matt.3:16″ Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä”.
Jo pelkästään kaste sanan merkitys kertoo meille, että kasteessa ihminen upottautuu veteen. Hebreankielisessä Raamatussa kastetta tarkoittavan sanan juuri on ”Taval”, jonka merkitys on: upottaa, upottautua veteen. Tästä hebreankielen juurisanasta tulee kastetta tarkoittava verbi ”Hitbil”, joka tarkoittaa: upottaa, puhdistaa upottamalla, kastaa uskovaksi.
Luterilainen kirkkomme kastaa vastasyntyneitä pirskottelemalla vettä päälakeen ja kuitenkin taas toisaalta tuomitsee oman ”kastekäytäntönsä”, kasteen suorittamisen toimenpiteen, omassa Katekismuksessaan ( 1981) sivulla 22, selittäessään mitä merkitsee vedellä kastaminen:
”Mitä merkitsee vedellä kastaminen? Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkinen synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä. Missä se on kirjoitettuna? Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa:>>Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman>>”.
Luterilainen kirkkomme kastaa vastasyntyneitä pirskottelemalla vettä heidän päälakeensa ja samalla antamalla heille nimen, jolla heitä kutsutaan. Raamattu ei kuitenkaan kerro yhtään tapausta, jossa vastasyntynyt lapsi olisi kastettu, saatikka että hänelle olisi kasteessa annettu nimi! Ympärileikkaus, joka tehtiin juutalaisille pojille 8 vrk:n ikäisinä, ei liity millään tavalla sylivauvojen kastamiseen, vaikka itse Luther (Luterilaisen kirkon perustaja / oppi-isä) omissa kirjoituksissaan viekkaasti sen siihen yrittääkin liittää. Kasteella ja ympärileikkauksella ei ole mitään tekemistä keskenään!
Kristillistä kastetta ei olla koskaan Raamatussa tehty siten, että siinä annettaisiin ihmiselle nimi, vaan ihminen on Jumalan Sanan mukaan kastettu aina Jeesuksen Kristuksen nimeen! Luterilainen kirkkomme sitä vastoin antaa kasteessa vastasyntyneelle nimen ja näin ollen jo pelkästään tämänkin tosiasian edessä toimii vastoin Raamatun selkeää ilmoitusta, Apt.2:38″Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen”.
Helluntaiseurakunta yhdessä samalla tavalla kasteesta ajattelevien kirkkokuntien kanssa ( uudestisyntyneiden aikuiskaste upottamalla) toimii Raamatullisen opetuksen mukaan vain siinä suhteessa, ettei kastata vastasyntyneitä ja myöskin opettaen, että ensin usko ja sitten vasta kaste. Kuitenkin näillä edellä mainituilla, uskovien aikuiskastetta puolustavilla kirkkokunnilla on paljon epäraamatullisia käytäntöjä koskien sitä, kuka saa mennä kasteella ja milloin!
Raamattu opettaa erittäin selvästi, että ihminen päättäessään uskoa Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana, on oikeutettu menemään kasteelle heti (Apt.8:36 / 10:47). Itse asiassa Jumala odottaa sitä häneltä! Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana, on Raamatun mukaan ”kastekelpoinen” HETI uskonratkaisun tehtyänsä, toisin kuin esim. Helluntaiseurakunta ja Adventtikirkko väittävät ( ja myös monet muut samalla tavalla kasteesta ajattelevat kirkkokunnat), asettaessaan erilaisia ehtoja kasteelle menolle, (tupakanpoltto, tietämättömyys opillisista asioista jne.). Edellä mainitut kirkkokunnat vaativat vastauskoontulleilta lähes täydellisyyttä, ennen kuin suostuvat kastamaan heidät. Raamattu ei kuitenkaan tunne mitään estettä kasteelle menolle, jos vain ihminen uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana!
Raamatullinen käytäntö on aina ollut (Uusi-Testamentillinen), että ensin usko Kristukseen, sitten HETI kaste Jeesuksen nimeen ja vasta siitä alkaa opetus kohti Raamatullisia totuuksia. Raamattu ei missään kohdin opeta, että vastauskoontulleiden tulisi saavuttaa lähes täydellinen tila, ennen kuin heidät voitaisiin kastaa. Täydellisyys saavutetaan vasta iäisyydessä ja kasvaminen Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa tapahtuu vähitellen oikean opetuksen tuloksena.
Kasteessa ihminen liitetään Jumalan seurakuntaan ( 1 Kor.12:13 / Gal.3:27). Vasta silloin, ihmisen kuuluessa Kristuksen ruumiiseen, hänelle kuuluvat ohjeet, jotka löytyvät Raamatusta koskien Jumalan seurakuntaa. Raamatun ohjeet uskovan vaelluksesta kuuluvat vain uskoville, vain Kristuksen ruumiiseen kuuluville, siis kastetuille, ei koskaan ulkopuolisille! Kasteen jälkeen ihminen on velvollinen pyrkimään vaeltamaan kaikkien niiden ohjeiden mukaisesti, jotka kuuluvat uskovalle, ei koskaan sitä ennen, sillä vasta kasteessa hänet on liitetty Jumalan seurakuntaan ja täten hänestä on tullut seurakunnan ohjeiden ja lakien alainen. On muistettava kuitenkin, että kasteen jälkeen uskovan tulee pyrkiä vaeltamaan Raamatun ohjeiden mukaan, ei useinkaan kirkkokuntien naurettavien säädöksien mukaan (esim. tupakanpoltto, käsittelen asiaa tuonnempana). Ei koskaan historiassa mikään ohje tai laki ole kuulunut ”ulkopuolisille”, vaan aina valtakunnan alaisuudessa eläville. Sama periaate on voimassa myöskin Jumalan valtakunnan lapsilla.
Todelliselle kristilliselle kasteelle, kasteelle jonka Jumala hyväksyy, ei koskaan olla menty, eikä koskaan tulla menemään siksi, että oltaisiin saavutettu uskonelämässä jokin ”tietty aste”, jokin tietty virstanpylväs, jossa oltaisiin saavutettu tila, jossa ei näkyviä syntejä olisi, vaan juuri päinvastoin, 1 Piet.3:21″ …vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta”. Jokaisen täysijärkisen ihmisen tulee ymmärtää, että jos on jo valmiiksi puhdas omatunto, JOS ON JO VALMIIKSI TÄYDELLINEN ELI SYNNITÖN, niin kuinka sitä voisi kasteessa Jumalalta pyytää? Edellä mainittu Raamatunpaikka selittää, että kasteelle meno on ”hyvän omantunnon pyytämistä” tarkoittaen yksinkertaisesti sitä, että ihminen ei koe olevansa täydellinen! Raamattu opettaa, että kasteen jälkeenkään ihminen ei ole täydellinen, sillä kaste ei ole lihan saastan poistamista. Eikö siis ole täysin mielivaltaista, että Helluntaiseurakunta ja muut samalla tavalla kasteesta ajattelevat kirkkokunnat vaativat vasta-uskoon tulleilta lähes täydellisyyttä, kun sitä ei voi saavuttaa yksikään ihminen edes kasteen jälkeen!
Apostoli Paavali oli käynyt kasteella, ja oli jo monta vuotta vaeltanut Jeesuksen yhteydessä ja silti huomasi oman vajavaisuutensa (Room.7:15-25). Edes häntä ei Jumala ollut tehnyt täydelliseksi! Miten siis kukaan voisi vaatia ihmiseltä, joka on kokenut uudestisyntymän ja haluaa täten mennä kasteelle, täydellisyyttä, kun Raamattu selvästi opettaa, ettei kukaan täällä ajallisessa ajassa voi saavuttaa täydellisyyttä! Lailla Paavalin me jokainen joudumme toteamaan sen, että olemme vasta matkalla täydellisyyteen, Fil.3:12-14 ”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa”.
Kasteelle meno ei ole mikään pyhyyden mittari, vaan yksinkertaisesti osoitus siitä, että vastauskoontullut haluaa elää Jumalan tahdon mukaista elämää kuuluen tulevaisuudessa vain Hänelle. Kasteelle meno on todellinen takinkäännös, jossa ihminen hylkää kaiken entisen ja lähtee vaeltamaan kohti luvattua maata, luottaen uskossa Jumalan voimaan, joka on herättävä hänet viimeisenä päivänä / nostamaan hänet pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin viimeisen pasuunan soidessa ja omistamaan yhdessä kaikkien pyhien kanssa Uusi taivas ja Uusi maa. Kasteelle meno on vajavaisen ihmisen 100%:sta luottamista täydelliseen Jumalaan!
Kasteelle meno on päätös, joka on seurannut todellista uskoontuloa ja tällä tavalla uudestisyntynyt ihminen osoittaa Jumalalle ja koko maailmankaikkeudelle, että kuuluu yksin Hänelle, joka antoi oman rakkaan Poikansa kuolla Golgatan keskimmäisellä ristillä tuskallisen kuoleman maailman syntien tähden, Room.6:3-11″Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteen kasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sitten kuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa”.
Kasteelle meno ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Kastetapahtuma on ”vanhan Aatun hautaamista”. Se on hautautumista kasteen hautaan, jotta samoin kuin kasteenhaudasta noustaan ylös, nousemme kerran Herraamme vastaan yläilmoihin omistamaan valtakunta, jonka Jumala jo ennen aikojen alkua on valmistanut lapsilleen. Kaste on vertauskuvallinen, mutta myös todellinen kuuliaisuuden askel, eikä se kuitenkaan tee ketään ihmistä paremmaksi, vaan päinvastoin, se on vasta tien alku, jota vaeltaessamme huomaamme oman syntisyytemme ja Jumalan suuren armon paremmin kuin koskaan aikaisemmin ( Fil.10:12).
Kun ihminen on tullut elävään uskoon Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen, kun ihminen on uudestisyntynyt, mikä on välttämättömyys ( Joh.3:3), tulee hänen viipymättä, mikäli haluaa Jumalan tahdossa elää, mennä kasteelle, joka suoritetaan aina siten, että ihminen upottautuu kokonaan veteen. Kaste on suoritettava aina Jeesuksen Kristuksen nimeen, ei siten, että siinä annettaisiin ihmiselle nimi, jolla häntä kutsuttaisiin.
Jokaisella uudestisyntyneellä ihmisellä on oikeus mennä kasteelle heti, vaikka hän polttaisi vielä tupakkaa, vaikka ei tietäisikään kaikkia opillisia asioita ja vaikka ei olisi edes naimisissa seurustelukumppaninsa kanssa puhumattakaan monista muista asioista. Vasta kasteen jälkeen, jolloin hänet on liitetty Kristuksen ruumiiseen, hänen tulee ojentautua niiden ohjeiden mukaan, jotka on annettu Jumalan seurakunnalle ja jotka löytyvät Raamatusta, ei kirkkokuntien ”käsikirjoista”. ( 1 Kor.5:13)! Vasta sitten.
Helluntaiseurakunnassa, niinkuin monissa muissakin samalla tavalla kasteesta ajattelevissa kirkkokunnissa on kuitenkin valitettavasti käytäntönä, että ihmisen pitää olla lähes täydellinen ennenkuin hän pääsee kasteelle. Tupakanpoltto on yksi asia, joka ollaan nostettu ”ylitse muiden” ja tunnen monia ihmisiä, jotka tämän harhaopetuksen tähden eivät ole menneet kasteelle. He kun eivät ole voineet upottautua kasteen hautaan, koska heitä ei sinne yksinkertaisesti olla päästetty. Ihmisen ei tarvitse olla täydellinen mennäkseen kasteelle! Riittää kun hän on uudestisyntynyt! Helluntaiseurakunnan ja monien muiden samalla tavalla kasteeseen suhtautuvien kirkkokuntien käytäntö, jonka mukaan täytyy olla lähes täydellinen mennäkseen kasteelle, ei perustu Raamattuun, vaan ihmisten keksimiin naurettaviin säädöksiin. Pietari saarnatessaan helluntaipäivänä, kun ihmiset tulivat uskoon, kastoi heti (kastatti) n.3000 sielua (ihmistä). Pietari saarnatessaan evankeliumia Korneliuksen perheväelle kastoi heidät heti heidän tullessaan uskoon ( Apt.10:47). Ei koskaan Raamatussa olla vaadittu mitään tekoja kasteelle menon edellytykseksi, vaan ainut teko on ollut uskonteko, eli uudestisyntyminen!
Helluntaiseurakunta selittää (vastoin Raamatun opetusta), että ihminen on täyttynyt Pyhällä Hengellä vasta hänen puhuessaan kielillä (kts.kielilläpuhuminen). Monet vastauskoontulleet edellä mainitussa kirkkokunnassa ovat saaneet kielilläpuhumisen armolahjan, mutta eivät ole voineet mennä kuitenkaan kasteelle kyseisessä kirkkokunnassa, koska polttavat tupakkaa. Raamattu opettaa, ettei saa olla mitään estettä kasteelle menolle, jos on uudestisyntynyt, saatikka jos puhuu kielillä, Apt.10:44-48″Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen…”
Helluntaiseurakunta estää ihmisiä, jotka kylläkin puhuvat kielillä, mutta toisaalla polttavat tupakkaa, menemästä kasteelle. Pyhällä Hengellä täyttyminen ei tarkoita aina kielilläpuhumista, vaikka Helluntaiseurakunta valheellisesti niin opettaa. Vaikka helluntaiseurakunta väittää tietävänsä kasteesta kaiken, ovat he luoneet kuitenkin omia mielivaltaisia säädöksiään koskien sitä, kuka saa mennä kasteelle. Pietari käski kastaa ihmiset heti, kun nämä edellä mainituissa Raamatunpaikoissa olivat täyttyneet Pyhällä Hengellä, Helluntaiseurakunta sitä vastoin selvästikin kulkee eriteitä kuin apostoli Pietari. Väittäessään tietävänsä kasteesta kaiken, he kuitenkin estäessään kielillä puhuvia tupakanpolttajia menemästä kasteelle, osoittavat käytännössä oman tietämättömyytensä edellä mainitusta opinkappaleesta (kasteesta), niinkuin toki paljosta muustakin.
Jos tupakanpolttaja ei ole tarpeeksi pyhittynyt mennäkseen kasteelle, niin miksi Jumala kuitenkin on antanut tällaisille ihmisille Pyhän Hengen (tarkoitan niitä uskovia, jotka polttavat tupakkaa ja puhuvat kielillä)? Jos Jumala antaa Pyhän Hengen armolahjan, kielilläpuhumisen, sellaiselle ihmiselle joka polttaa tupakkaa, niin miksi ei Helluntaiseurakunta ja muut samalla tavalla kasteesta ajattelevat voi antaa tällaiselle ihmiselle lupaa mennä kasteelle? Onko Helluntaiseurakunta ja muut samalla tavalla kasteesta ajattelevat kirkkokunnat pyhempiä kuin itse Pyhä Jumala? Kuka on antanut oikeuden joillekin kirkkokunnille päättää, kuka on sovelias Jumalan valtakuntaan ja tätä kautta kasteelle?
Tupakanpoltosta on tehty helluntalaisuudessa tabu. Jos poltat tupakkaa, et voi olla uskovainen. Jos näin on, niin silloin esimerkiksi 1800-luvulla monikaan ei luultavasti pelastunut, koska esim. keuhkosairauksien hoitoon käytettiin tupakkaa. Monet kuuluisat saarnamiehet ovat polttaneet tupakkaa ( mm.Laestadius jne.). Jumala on kuitenkin voimallisesti toiminut heidän kauttaan. Miten tupakanpoltto voisi olla syntiä, sillä sanoihan Jeesus, Matt.15:11″ Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen”.
Eikö Jumalan kymmenen käskyä (Jumalan laki) luokittelekaan mikä on syntiä ja mikä ei? Kuka on antanut ihmisille (kirkkokunnan opettajille) oikeuden tehdä oman lakinsa, joka osoittaa synnin? Jos kerta ihmistä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään, niin miten tupakka voisi sitten saastuttaa, sillä poltetaanhan tupakkaa tunnetusti suun kautta? En ole vielä kenenkään kuullut polttavan tupakkaa esim.korvansa kautta.
Tupakkaa ei saisi polttaa siitä syystä, koska se tuhoaa ruumiin, eli Pyhän Hengen temppelin ( 1 Kor.3:17) sanovat monet itseään kristittynä pitävät. Pyhän Hengen temppeliä eli -uskovan ruumista ei voi tuhota kuitenkaan mikään muu kuin haureus, 1 Kor.18-19″ Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat”. Mielivaltaisesti ovat harhaopettajat käyttäneet Raamatun paikkoja, joissa puhutaan Pyhän Hengen temppelistä (uskovan ruumiista) laittaakseen ihmisten niskaan taakkoja, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun todellisen opetuksen kanssa. Raamatusta ei löydy yhtään mainintaa, että tupakanpoltto olisi syntiä, vaikka harhaopettajat pyrkivätkin milloin minkäkin kohdan ottamaan Jumalan Sanasta tukeakseen omaa mielivaltaista tulkintaansa, jonka mukaan tupakanpolttajat joutuisivat kadotukseen.
Pyhän Hengen temppeli (uskovan ruumis) voi saastua vain, jos hän tekee haureutta! Se ei saastu tupakkaa polttamalla. Raamattu ei missään vaiheessa opeta, että tupakanpoltto olisi syntiä, sitä vastoin huono ja epäterveellinen tapa se kylläkin on. Todellinen syy siihen, miksi monet kirkkokunnat tuomitsevat tupakanpolttajat on yksinkertaisesti se, että ollaan sorruttu uskonnollisuuteen. Ollaan langettu näyttämään ihmisten silmissä hyviltä ja raittiilta ja siksi ollaan julistettu pannaan kaikki se, mikä ”ihmissilmään” tuntuu tuomittavalta. Raamattu ei kuitenkaan kehota ihmistä pitämään niinkään huolta ruumiistaan, kuin varjelemaan sydäntään ( Matt.6:25 / Hebr.13:9).
Ei syöminen eikä juominen vie taivaspaikkaa. Ei myöskään tupakanpolttaminen. Ne eivät vaikuta mielialaan, niinkuin tekevät monet lääkkeet, alkoholi ja huumeet. Ei tupakka eikä ruuat saa ihmistä tekemään syntiä, alkoholi ja huumeet kylläkin. Todellinen Jumalan palveleminen ei ole ulkonaisia muotomenoja, hyviä tapoja, vaan sydämen uskoa Jeesukseen Kristukseen. Uskonnollisuuteen sortuneet kirkkokunnat, kieltämällä tupakanpolton ja luokittelemalla jotkut ruuat saastaiseksi (ainoastaan veren nauttiminen on kiellettyä Raamatun mukaan, Apt.15:20), ovat sortuneet samaan kuin Jeesuksen aikaiset fariseukset, Matt.23:24-28″Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta”.
Luokittelemalla tupakanpolton synniksi, erilaiset ruuat synniksi jne. monet kirkkokunnat sotivat itse Jumalaa vastaan. Jumala antoi kymmenen käskyä (Jumalan lain) kertoakseen ihmisille, mikä on syntiä ja mikä ei. Kymmenessä käskyssä on selvät ohjeet siitä, miten tulisi pyrkiä elämään! Monet kirkkokunnat ovat kuitenkin hyljänneet nuo Jumalan kymmenen rakkaudellista käskyä ja tilalle luoneet omat mielivaltaiset selityksensä siitä, mikä on väärin ja mikä oikein.
On myöskin ihmisiä, jotka eivät ole pilkkanaan pitäneet Jumalan lakia (kymmentä käskyä), mutta sitä vastoin ovat sortuneet lisäämään synnin mittaristoon jotakin omaa. Nämä ihmiset opettavat, että esim. ruualla on merkitystä pelastumiseen (Adventistit). Toki he eivät teoriassa näin myönnä, mutta käytäntö on kuitenkin toisenlainen (Olen itse entinen Adventisti ja siksi tiedän mistä kirjoitan). Heidän keskuudessaan lihansyöjät luokitellaan käytännössä (ei teoriassa) toisen luokan kansalaisiksi. Raamattu opettaa meitä kuitenkin siten, ettei mikään ruoka voi viedä taivaspaikkaamme, eikä täten ole väärin, ja ettei pidä niinkään vaalia ruumistamme, kuin sieluamme, 1 Timm.4:1-8″Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.
Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen”.
Opetus, jonka mukaan uskovan tulee elää terveellistä elämää päästäkseen taivaaseen, ei ole Raamatun opetus! Niin hyvä kuin ruumiin terveys onkin (eikä sitä saa missään nimessä vähätellä), niin sen vaaliminen tai laiminlyöminen ei vaikuta suhteeseemme Jumalaan millään tavoin, Room.14:1-4 ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa”.
Jumalan palveleminen ei ole ulkonaisia tekijöitä, vaan jotakin aivan muuta. Se ei ole uskonnollisuutta tai opittuja tapoja! Jos se olisi ulkonaisia tapoja, niin silloin olisi selvää, että tupakanpolttajat tekisivät syntiä, mutta kun se ei ole! Jumala ei luokittele ihmistä ulkoisten tekijöiden ja tapojen mukaan, vaan sydämen asenteen mukaan, Room.14:17″…sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”. / 1 Piet.3:3-4″ Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista…vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis”. Suuri osa kristikansaa on sortunut vain panettelemaan toisiaan, tuomiten milloin minkäkin ”ulkoisen tekijän” synniksi. Koskaan he eivät kuitenkaan luokittele synniksi mitään sellaista, mitä itse tekevät!
Tiedän ja myöskin tunnen monia helluntalaisia ja samalla tavalla kasteesta ajattelevia, jotka kerskuvat sillä, että Jumala on heidät päästänyt tupakan pauloista ja kuitenkin nämä samat ihmiset ovat ylensyöneitä ja laiminlyövät liikuntaa puhumattakaan epäterveellisestä kahvin juonnista. He väittävät pitävänsä ruumistansa Pyhän Hengen temppelinä ja kuitenkin jatkuvasti tietoisesti tuhoavat sydäntään syömällä rasvaisia ruokia lihottaen itsensä sellaisiin mittoihin, että itse sumopainijatkin olisivat heille kateellisia! Tämä ei kuitenkaan heille riitä, vaan iltaisin he löhöävät sohvillaan laiminlyöden liikunnan tarpeellisuuden ja puhuvat muista pahaa minkä ehtivät siemaillen välillä todellista myrkkyä, kahvia, lämpimien pikkuleivonnaisten kera ja profetoivat ja puhuvat kielillä. He ovat täynnä Pyhää Henkeä koska eivät polta tupakkaa ja siksi Jumala ilmoittaa ”heidän kauttansa” milloin mitäkin. He ovat uskovaisten ”kermaa”, todellisia Jumalan pyhiä, päinvastoin kuin tupakanpolttajat.
Edellä mainitut ihmiset ovat käyneet kasteella ja pitävät itseään todellisina uskovina. Tupakanpolttajat he sen sijaan tuomitsevat alimpaan helvettiin eivätkä ikipäivinä voisi antaa kirkkokuntansa johtajille anteeksi, jos nämä päästäisivät tupakanpolttajat kasteelle. Kaste on heidän mielestään sen verran pyhä toimitus, että se kuuluu vain todellisille uskoville, eli heille itselleen. Olen joskus huvittuneena sivusta seurannut, kuinka esim. Helluntaiseurakunta ja Adventtiseurakunta laittavat esteitä kasteelle menolle, keksien milloin mitäkin, ja taas toisaalta, eivät mistään hinnasta ole valmiita erottamaan yhteydestään ihmistä, vaikkakin tämä eläisi kuinka julkijumalatonta elämää. Huoruus, juoppous, ahneus, kateus ja muut lihan himot ovat luvallisia (käytännössä, ei teoriassa), tupakanpoltto sitä vastoin on kauheus, jota ei voi sietää yksikään edellä mainituissa kirkkokunnissa itseään uskovana pitävä jäsen.
On totta, että tupakka tuhoaa ihmistä, mutta niin tuhoaa ylensyönti, liikunnan laiminlyöminen kuin kahvin juontikin. Kahvi on erään tutkimuksen mukaan sellaista myrkkyä, että nykyisen lainsäädännön mukaan sitä ei saisi edes tuoda maahamme. Kahvi on paljon vaarallisempaa kuin esim. alkoholi vähän käytettynä. Kahvi nostattaa verenpainetta ja tuhoaa vatsan limakalvoja. Kuitenkin esim. Helluntalaiset juovat kahvia piittaamatta pätkääkään sen vahingollisesta vaikutuksesta. MITÄ KAKSINAAMAISUUTTA!
Tupakanpolttajat eivät saa mennä esim. Helluntaikirkossa ja Adventtikirkossa kasteelle, miksi sitten ylensyöjät ja liikunnan laiminlyöjät saavat mennä? Jos tupakanpolttajat tietoisesti tuhoavat ruumistaan, joka on Pyhän Hengen temppeli ja täten tekevät syntiä, niin miten voidaan selittää epäterveelliset elämäntavat rasvaisine ruokineen ja kahvin juontineen? Tuntuu siltä, kuin edellä mainitut ja monet muut samalla tavalla kasteesta ajattelevat kirkkokunnat eivät tietäisi nykyisestä terveysvalistuksesta mitään. Ehkä eivät tiedäkään.
Terveellinen elämä on kokonaisuus! Jos et poltakaan tupakkaa, mutta syöt kuitenkin epäterveellisesti, niin siitä ei ole sinulle paljoakaan hyötyä. Lopeta sekä tupakanpoltto, että ylensyöminen ja ala harrastamaan liikuntaa. Pyri tekemään kaikkesi, että ruumiisi voisi hyvin ja vasta silloin voit opettaa lähimmäisiäsi terveelliseen elämään. Et ennen sitä!
On selvää, että todellinen Jumalan lapsi pyrkii elämään ”laadukasta elämää” Jeesuksessa Kristuksessa. Tätä kautta on ymmärrettävää, että epäterveellinen elämäntapa ei ole hyväksi. Uskon, että kaikki ihmiset, olivatpa he sitten elävässä uskossa tai eivät, haluaisivat pitää ruumiinsa hyvässä kunnossa. Kaikilla ei kuitenkaan ole tahdonvoimaa harrastaa liikuntaa tai lopettaa esim. tupakanpolttoa. Miksi heidät pitäisi tuomita, kun he jo itsekin kärsivät tahdonvoiman puutteestaan? Miksi heidät pitäisi tuomita helvettiin, eihän Jumalakaan tee niin! Eikö todellinen Jumalan lapsi, sen sijaan että tuomitsisi, pyri rohkaisemaan ympärillä olevia ihmisiä terveelliseen elämään! Ei Jumala ole käskenyt lapsiaan ”täällä ajallisessa ajassa” tuomitsemaan maailmaa.
Terveellinen elämäntapa on hyvä asia! Siitä ei saa kuitenkaan tehdä pelastuskysymystä, eikä se saa olla este kasteelle menolle, koska Raamattu ei yksinkertaisesti meitä näin opeta. Terveellinen elämäntapa on kokonaisuus, kuka meistä pystyy täydellisesti hallitsemaan himojaan ja halujaan? Se joka väittää elävänsä täydellistä elämää, on todellisuudessa täydellinen vain valehdellessaan. Me jokainen, niin sinä kuin minäkin laiminlyömme varmasti ruumistamme. Kuka syömällä rasvaisia ja lihottavia ruokia, kuka polttamalla tupakkaa.
Jos poltat tupakkaa tai juot kahvia, tai jos olet ylilihava etkä oikein jaksaisi liikkuakaan, niin muista, niin hyvä kuin ruumiin terveys onkin, se ei ole pelastuskysymys. Eikä sen tulisi olla este myöskään kasteelle menolle! Raamattu ei opeta, että ensin tulisi olla pyhittynyt täydellisesti mennäkseen kasteelle, vaan että uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja menemällä kasteelle heti uudestisyntymisen kokemuksen jälkeen, olemme tiellä, jossa pyhitymme pikkuhiljaa. Kasteelle meno tulee suoda jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. Ei mitään estettä saa laittaa Jeesuksen kastekäskyn edelle! Kenelläkään ei ole oikeutta pyrkiä estämään ihmistä tämän halutessaan mennä kasteelle. Kaste on kuuliaisuuden askel vajavaiselta ihmiseltä matkalla taivaan valtakuntaan, eikä sitä koskaan tule luokitella joksikin ”pyhyyden mittariksi”. Kaste on armonteko samassa mielessä kuin Jeesuksen sovituskuolemakin. Se ei ole armonteko kuitenkaan siinä mielessä, etteikö ihmisellä itsellään olisi siihen mitään osuutta. Kasteelle kun ei ketään tulisi kantaa, vaan jokainen kasteen hautaan kävelevä menee sinne omilla jaloillaan.
Luterilainen kirkkomme kastaa vastasyntyneitä. Nuo vastasyntyneet eivät kävele omilla jaloillaan, vaan heidät kannetaan pirskottavaksi vedellä, kysymättä kastettavalta itseltään mitään. Lapsen kastattaminen sylivauvana on todella mielivaltainen ja ihmisen perusoikeuksia loukkaava teko, sillä eikö täten lapselle tehdä väkivaltaa, koska häneltä itseltään ei kysytä mitään. Luterilainen kirkkomme kehuskelee jäsenmäärällään ymmärtämättä laisinkaan, että näin he tuomitsevat itse itsensä. Luterilaisia on maassamme siitä yksinkertaisesta syystä eniten, että lapsille ollaan tehty törkeää väkivaltaa kastattamalla heidät valtakirkkoomme kysymättä heiltä itseltään mitään. Luterilainen kirkkokuntamme on maamme suurin jäsenmäärältään vain siksi, ettei vastasyntyneille olla annettu mahdollisuutta valita toisin. Tuo kirkkokunta pitää yllä lapsikastejärjestelmää, koska vain tällä tavalla sen jäsenmäärä on maamme suurin. Sylivauvat kun itse eivät voi vastustaa sitä, että vanhemmat vievät heidät kasteelle ja täten liittävät heidät kirkollisveron maksajiksi.
Lapsikaste on yksi hyvä esimerkki kristikansan väkivaltaisesta käytöksestä, joka sotii kaikkia ihmisen perusoikeuksia vastaan puhumattakaan Raamatun rakkaudellisesta sanomasta. Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että lapsellakin tulisi olla oikeus mielipiteeseensä ja ettei lapsesta vastoin hänen omaa tahtoaan saisi tehdä minkään uskonnon harjoittajaa. Lapsikaste on osoitus Luterilaisen kirkkomme häikäilemättömyydestä ja siitä, ettei se hyväksy toisinajattelijoita laisinkaan. Jos se hyväksyisi, se antaisi lapsen kasvaa sellaiseen ikään, jolloinka lapsi saisi itse valita meneekö kasteelle vai ei.
Luterilaisen kirkon kastekäytäntö on osoitus ihmisen häikäilemättömyydestä ja mielivallasta niitä kohtaan, joilla ei ole oikeutta sanoa mielipidettään. Kastattamalla vastasyntyneitä lapselta riistetään kaikki perusoikeudet, sillä miten lapsi voisikaan sanoa mielipidettään. Hän kun ei kastehetkellään osaa vielä puhua. Luterilainen kirkkomme kastaa lapsia. Mutta miksi lapset ylipäätänsä pitäisi kastaa? Eihän heillä voi olla uskoa, vai voiko? Raamattu opettaa, että kaste seuraa aina uskoontuloa. Voiko pieni vastasyntynyt lapsi tulla uskoon? Tarvitseeko hänen ylipäätänsä tulla uskoon?
Usko tulee Sanan kuulemisesta, Room.10:13-17″Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”.
Miten vastasyntyneellä lapsella voisi olla uskoa, jos hänelle ei kukaan ole kertonut mitään Jumalan tahdosta ja kymmenestä käskystä, joiden laiminlyöminen tekee ihmisestä syntisen ja vain tätä kautta usko tulee tarpeelliseksi? Vaikka olettaisimmekin, että vastasyntynyt ”jollakin käsittämättömällä” tavalla voisikin uskoa, niin mihin hän ylipäätänsä tarvitsee uskoa? Raamattu opettaa meitä, että Jumalan käskyjen laiminlyöminen tekee ihmisestä syntisen. Ymmärtääkö vastasyntynyt syntisyytensä, jos hän olisi syntinen (mikä on mahdottomuus)? Ymmärtääkö vastasyntynyt Jumalan lain, puhumattakaan siitä, että olisi rikkonut lakia vastaan ja täten tarvitsisi uskoa syntiensä sovittajaan Jeesukseen Kristukseen päästäkseen Jumalan yhteyteen? Miten vastasyntynyt voisi olla syntinen?
Onko sinulla vastasyntynyt lapsi? Jos on, niin katso häntä ja sano itsellesi, että Jumala on oikeudenmukainen ja että Hän on rakkaus. Katso vastasyntynyttä ja ajattele, että tuo viaton lapsi olisi Jumalan silmissä saastainen ja tarvitsisi uskoa syntiensä sovittajaan. Katso vastasyntynyttä ja selitä, ( jos uskot Luterilaiseen kasteoppiin), kuinka tuo viaton lapsi, joka ei osaa muuta kuin nukkua ja syödä, olisi voinut rikkoa Jumalan kymmentä käskyä vastaan ja samanaikaisesti perustele minulle Jumalan rakkaus ja oikeudenmukaisuus. Katso vastasyntynyttä ja käsitä viimeinkin, ettei tuo edessäsi suloista untaan nukkuva vastasyntynyt lapsi ole voinut huorata, ei palvoa epäjumalia, ei lausua turhaan Jumalan nimeä, ei hän ole voinut varastaa puhumattakaan siitä, että olisi himoinnut lähimmäisensä aviopuolisoa jne. Katso vastasyntynyttä ja perustele minulle, miksi hän olisi syntinen ja tarvitsisi uskoa syntiensä sovittajaan ja sitä kautta kastetta! Miten voit uskoa rakkauden Jumalaan, joka tuomitsisi vastasyntyneen lapsesi ”ilman kastetta” helvettiin saastaisena ja syntisenä? Mitä pahaa vastasyntynyt olisi voinut tehdä?
Ehkä ajattelet, että siksi kastatatkin vastasyntyneen lapsesi, ettei hän joutuisi helvettiin. Muista kuitenkin, että jos jokainen kastamaton lapsi joutuu helvettiin, niin kuinka voit samalla uskoa armolliseen rakkauden Jumalaan? Sillä eiväthän kaikki vanhemmat kastata lastansa! Miten sylivauva voisi joutua vastaamaan teoistaan, johon hän itse ei ole voinut vaikuttaa yhtään? Miten voit uskoa Jumalaan rakkautena, joka tuomitsee helvettiin vastasyntyneet kastamattomat lapset, jotka eivät ole voineet itse vaikuttaa kasteelle menoonsa? Vastaa…
Raamattu opettaa meille, että jokainen vastaa vain omista teoistaan! Kuinka pieni lapsi sitten joutuisi vastaamaan vanhempiensa teoista, jos nämä ovat laiminlyöneet kasteen, joka hänelle olisi tullut vauvana antaa katolisen kirkon opetuksen mukaisesti, joka on sittemmin siirtynyt Luterilaiseen kirkkoomme? Jumala on armollinen, eikä tuomitse ketään teoista, johon ei itse ole voinut vaikuttaa, Hes.18:20″Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa”.
Sylivauvakaste sortuu omaan mahdottomuuteensa. On selvää, ettei vastasyntynyt ole tietoinen hyvästä ja pahasta, ettei hän voi olla tietoinen Jumalan kymmenestä käskystä. Missä ei lakia ole kuultu ymmärrettävällä tavalla, ei ole syntiäkään. Missä ei ole syntiä, ei tietysti ole syntisiäkään. Pienten lasten maailma on synnittömien maailma, koska ,Room.7:8″…ilman lakia on synti kuollut”. Vastasyntynyt lapsi ei osaa erottaa hyvää ja pahaa, eikä täten tee tietoista syntiäkään, sillä ilman lakia on synti kuollut! Vastasyntynyt ei tarvitse kastetta ”syntiensä anteeksisaamiseksi” eikä hänen tule tehdä parannusta, koska hän ei yksinkertaisesti ole tehnyt mitään väärää, päinvastoin, kuin me aikuiset ihmiset. Pieni lapsi ei tarvitse kastetta, koska hänen ei tarvitse anoa syntiensä anteeksisaamista, koska on synnitön. Kun Pietari helluntaipäivänä kehotti kuulijoitaan kasteelle, hän puhui aikuisille ihmisille, jotka ymmärsivät apostolin puheen, ei suinkaan sylivauvoille, Apt.2:38″Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”.
Pieni vastasyntynyt lapsi on Jumalan silmissä puhdas ( 1 Kor.7:14), eikä hänen tule tehdä mistään parannusta! Hän elää tilassa, joka on Jumalalle otollinen, 5 Moos.1:39″ Ja teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa”.
Katolisen kirkon sylivauvakaste, joka on siirtynyt luterilaisuuteen, opettaa, että jos ei lasta kasteta, hän ei ole Jumalalle otollinen. Tämä Raamatun tulkinta sotii koko Raamatun selkeää opetusta vastaan puhumattakaan siitä, millaisen kuvan se antaa rakkauden Jumalasta. Toisin kuin aikuiset, lasten ei tarvitse tehdä parannusta, heidän ei tarvitse uskoa syntiensä sovittajaan, Jeesukseen, siinä mielessä kuin meidän aikuisten, koska vastasyntyneet eivät ole rikkoneet Jumalaa vastaan. Jeesus ei koskaan kehottanut lapsia tulemaan meidän aikuisten kaltaisiksi, vaan päinvastoin! Jeesus opetti, että jollemme me tule lasten kaltaisiksi, emme voi periä taivasten valtakuntaa, Matt.18:3″Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan”. Lapset ovat Jumalan silmissä puhtaita, eikä yksikään Raamatun opetus kehota lapsia tekemään parannusta, meitä aikuisia kylläkin.
Kasteelle meno on aina seuraus siitä, että ihminen huomaa syntisyytensä ja sitä kautta uskoo syntiensä sovittajaan, Jeesukseen Kristukseen. Vastasyntyneet eivät kuitenkaan ole rikkoneet Jumalaa vastaan, he eivät tarvitse syntiensä sovitusta eikä tätä kautta kastettakaan. Jokaisen täysijärkisen Raamattua tutkivan todellisen Jeesuksen opetuslasten tulee ymmärtää, että kaste ei ole koskaan kuulunut vastasyntyneille, sitä vastoin uudestisyntyneille aikuisille kylläkin! Selkeä Raamatullinen opetus ei tunne muuta kastetta, kuin uudestisyntyneiden aikuiskasteen! Yksikään Raamatun jae ei tue sylivauvakastetta!
Luterilainen kirkko perustelee sylivauvakastettaan erilaisilla Raamatunpaikoilla, selittäen, että myös lapsia kastettiin apostolisella ajalla. Yhdessäkään Raamatun kohdassa ei kuitenkaan sanallakaan mainita, että yhtäkään sylivauvaa olisi kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen! He perustelevat kastekäytäntöään mm. sillä, että siunasihan Jeesuskin lapsia ( Mark.10:16). On totta, että Jeesus siunasi lapsia, MUTTA HÄN EI KOSKAAN KASTANUT HEITÄ! Luterilaisen kirkon perustelut lapsikasteelle ovat sen verran naurettavia, että en vaivaudu ottamaan tarkastelun alle ollenkaan heidän mainitsemiaan Raamatunkohtia, koska se veisi vain turhaa tilaa tästä kirjoituksestani. Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että jos ei kastetapahtumissa mainita sanallakaan sylivauvoista, eivät ne silloin voi myöskään koskea sylivauvoja. Jos Jumalan tahto olisi ollut, että vastasyntyneet kastetaan, niin toki pienistä sylivauvoista olisi maininta (myös ”sanana”) Raamatussa. On muistettava, että juutalaisille vanhan liiton aikana säädetty ympärileikkaus (joka tehtiin poikalapsille 8 vrk:n ikäisinä) on erittäin tarkasti selostettu Vanhassa-Testamentissa. Miksi ei siis sylivauvakastetta Uudessa-Testamentissa?
Kaste seuraa aina uskoontuloa. Onhan luonnollista, että lasta ei pestä ennen syntymää, eikä Jumalan lasta pestä ”kastevedessä” ennen uudestisyntymää Jumalan Pyhästä Hengestä. Luterilainen kirkkomme kuitenkin pyrkii pesemään lapsen ennen syntymää. Mitä hulluutta! Todellisuudessa sylivauvakaste luterilaisessa kirkossamme on vain keino saada ihmiset heti synnyttyään kirkon piiriin maksamaan kirkollisveroa. Sylivauvakasteella on siis vain taloudellinen merkitys, jolla pyritään saamaan ihmisiltä enemmän rahaa kirkon kauniisiin rakennuksiin ja muuhun usein naurettavaankin toimintaan, millä ei ole mitään tekemistä Raamatun todellisen opetuksen kanssa. Itse asiassa luterilaisella kirkolla on vain sama toimintapa kuin katolisella kirkolla. Tehdä ihmisistä käännynnäisiä kysymättä heiltä itseltään mitään (kts. luku 14).
Raamatullinen, oikein suoritettu kaste tulee lopunajan apostolisessa seurakunnassa palaamaan Raamatullisille raiteilleen. Monet kuitenkin ihmettelevät, miten se on mahdollista, jos ei kuulu mihinkään kirkkokuntaan. He ihmettelevät näin siksi, että ovat tottuneet epäraamatulliseen opetukseen, jonka mukaan vain saarnamiehet, papit ja vanhemmistoveljet saavat kastaa. Tämä ei kuitenkaan ole Raamatun opetus, sillä Filippus, joka oli tavallinen evankelista, kastoi hoviherran (Apt.8:35-39) puhumattakaan muista alkuseurakunnan opetuslapsista. On myöskin muistettava, että Jeesus antoi kastekäskyn ”tavallisille” opetuslapsilleen (Matt.28:19-20), eikä suinkaan kirkkokuntien pastoreille ja saarnamiehille. Jokainen uudestisyntynyt on pappi ja täten oikeutettu kastamaan lähimmäisensä, joka uudestisynnyttyään haluaa upottautua kasteen hautaan ( 1 Piet.2:6-10).
Jokainen, joka on Jeesuksen opetuslapsi voi kastaa lähimmäisensä, jos tämä haluaa upottautua kasteen hautaan ja jos kasteelle haluava uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. Ei tarvitse olla minkään kirkkokunnan pappi tai saarnamies, riittää, kun on uudestisyntynyt Jumalan lapsi Jeesuksessa Kristuksessa…
Oletko Luterilainen ja tullut nyt kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että upotuskaste on ainoa oikea ja että kaste seuraa aina uskoontuloa? Oletko tullut äskettäin elävään uskoon ja haluaisit nyt kasteelle, mutta pelkäät tekeväsi ehkä väärin, koska Raamattu sanoo, että vain yksi kaste ( Ef.4:5). Älä pelkää, sillä jos sinut on kastettu lapsena pirskottelemalla, ei se ole ollut kaste ollenkaan (Kol.2:23)! Olet siis vapaa menemään todelliselle Raamatulliselle kasteelle.
Raamattu kertoo meille, kuinka Paavali kastoi opetuslapsia, jotka oli jo kerran kastettu, Apt.19:1-5″Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan.” Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen.” Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen”.
Jos olet uudestisyntynyt uskoen Jeesukseen Kristukseen, niin mene kasteelle! Jos ei kirkkokuntasi suostu sinua kastamaan, niin pyydä joku todellinen Jeesuksen opetuslapsi suorittamaan kaste, sillä kastetoimitukseen et tarvitse minkään kirkkokunnan pappia saatikka saarnamiestä. Sillä todellisuudessa jokainen Jeesuksen opetuslapsi on pappi. Poltatko tupakkaa ja haluat siitä huolimatta mennä kasteelle vastoin kirkkokuntasi epäraamatullisia käsityksiä? Syötkö epäterveellisesti ja laiminlyötkö liikunnan ja olet täten ylipainoinen ja siitä huolimatta haluat upottautua kasteen hautaan? Haluatko mennä kasteelle, vaikka kirkkokuntasi ja lähimmäisesi väittävät sinun tekevän syntiä tuhoamalla ruumistasi, joka on Pyhän Hengen temppeli? Muista, ruumistasi voit tuhota vain tekemällä haureutta ( 1 Kor.6:18-19)! Älä siis usko ihmisiin, jotka väittävät muuta, vaan uudestisyntyneenä usko Raamattuun, mene nyt heti kasteelle ja olet oleva autuas!
Haluatko mennä kasteelle, vaikka et olekaan täydellinen kirkkokuntasi ihmisten mielestä? Muista, kasteelle meno ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Tiedä se, että mikään edellä mainituista epäterveellisistä elämäntavoista ( ylensyöminen, tupakanpoltto, liikunnan laiminlyöminen jne) ei saa olla esteenä, jos haluat mennä kasteelle. Ainut este kasteelle menolle on, että et ole uudestisyntynyt!
Tiedäthän, että vajavainen ruumiisi ei koskaan peri taivasten valtakuntaa ja siksi älä koskaan liikaa panosta siihen, miltä näytät, vaan mikä todellisuudessa sydämessäsi olet ( 1 Kor.15:50). Miksikö? No, tietenkin siksi, ettei se voi koskaan olla täydellinen, vaikka onkin Pyhän Hengen temppeli. Sinä saat ylösnousemuksessa uuden ruumiin (ylösnousemusruumiin) ja siksi älä ikinä pidä tärkeimmällä sijalla ruumiisi hyvinvointia, vaan sen sijaan pyri varjelemaan sydämesi etsimällä Jumalan valtakuntaa, Matt.6:25-33″ Sen tähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”.
Jos olet kokenut uudestisyntymisen ja uskot syntiesi sovittajaan Jeesukseen Kristukseen, niin mene kasteelle! Mene kasteelle siitäkin huolimatta, ettet koe itse itseäsi täydelliseksi saatikka ettei kirkkokunta, jossa Herraa palvelet, koe sinua kastekelpoiseksi. Itse asiassa mene kasteelle juuri siksi! Mene kasteelle, sillä onhan Jumala nyt pukenut sinut Jeesuksen vanhurskauden vaatteisiin ja Jumalan silmissä olet täydellinen, koska katsoessaan sinut Hän näkee Poikansa Jeesuksen. Jos et kokisi itseäsi epätäydelliseksi, et tarvitsisi Jeesustakaan. Kukaan täydellinen ei pääse taivasten valtakuntaan, koska mihin he silloin Jeesusta tarvitsisivat? Mene kasteelle ja se on oleva merkki sinun puoleltasi Jumalalle, että arvostat Hänen suurta armoaan. Jos sinulla ei ole paikkaa missä mennä kasteelle, niin ainahan löytyy järviä ja jokia.
Pääasia on, että menet kasteelle! Tiedät varmasti nyt, että se ei sinua pelasta, etkä siksi kasteelle menekään. Sinä haluat kasteelle siksi, koska olet jo pelastunut Jumalan suuresta armosta ja olet matkalla taivaan kotiin. Sinut on lunastettu orjuuden pesästä Jeesuksen kalliilla sovintoverellä, niinkuin aikoinaan Israelilaiset Egyptin orjuudesta, ja samoin kuin he, niin myös sinäkin olet nyt matkalla kohti luvattua maata ja niinkuin he saivat kasteen pilvessä, haluat sinäkin nyt upottautua kasteen hautaan, 1 Kor.10:1-2″Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä”.
Onko sinulla lapsia? Oletko puolisosi kanssa suunnitellut perheenlisäystä? Ethän koskaan vie lapsiasi Luterilaiselle kasteelle, vaikka sinua kuinka painostettaisiin. Muista, että lapsesi on synnitön Jumalan silmissä siihen asti, kunnes tulee sellaiseen ikään, että ymmärtää hyvän ja pahan. Sinä olet vastuussa siihen asti!
Ote : Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys / Keijo Lindeman s.52″ Hyvä esikuva lasten vastuullisuudesta on juutalainen ”Bar Mitsva-seremonia”. Juutalaisen ajattelutavan mukaan (perustuu Raamattuun) lapsi on vanhempiensa kasvatuksen alainen ja he vastaavat lasten tekemisistä ihmisten ja Jumalan edessä. Kun poika täyttää kolmetoista vuotta (monissa uskonnollisissa piireissä myös tytöt kahdentoistavuoden iässä), tapahtuu synagoogassa ns. ”Bar Mitsva-seremonia” (Bar Mitsva=lain poika tai käskyn poika). Poika saa lukea ensimmäisen kerran Tooraa (laki, viisi Mooseksen kirjaa) ja isä kiittää Jumalaa siitä, että hän ei ole enää tästä lähtien vastuussa pojan tekemisistä Jumalalle, vaan poika itse vastaa tästä lähtien tekemisistään Jumalalle, koska on tullut vastuulliseen ikään”.
Itse en ole kastattanut lapsiani (minulla ja vaimollani on Jumalan suuresta armosta kolme ihanaa lasta), koska tiedän Raamatullisen totuuden kasteesta. Omatuntoni ei siis syytä minua, Luterilaiset veljeni ja siskoni kylläkin. Omatuntoni ei syytä minua, koska olen toiminut kasteasiassa Jumalan tahdon mukaan.
Uskotko, että lapsillekin kuuluu oikeus mielipiteeseensä? Jos rakastat lapsiasi, niin et vie heitä epäraamatulliselle pirskottelukasteelle, sillä se ei ketään pelasta, niinkuin ei pelkkä kaste ylipäätänsäkään. Jos rakastat lapsiasi, niin anna heidän itsensä valita! Anna lapsillesi valinnan mahdollisuus, niinkuin Jumalakin on antanut sinulle. Pyri kuitenkin tekemään kaikkesi, että lapsesi kiinnostuisivat palvelemaan elävää Jumalaa ja tultuaan aikuisikään menisivät uudestisynnyttyään kasteelle Jeesuksen Kristuksen nimeen. Muista, kenenkään ei ole pakko palvella Jumalaa, ei edes sinun lapsiesi.
Jos ja toivottavasti kun (mikäli et ole käynyt upotuskasteella) päätät itse mennä Raamatulliselle kasteelle, niin tiesitkö, ikään kuin palkinnoksi Jumalan Pyhä Henki antaa sinulle lahjoja. Kyllä, luit aivan oikein! Jumala palkitsee aina ne, jotka seuraavat kuuliaisesti Hänen ohjeitaan, Apt.2:38″ Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”.
-Marko Lind
Speak Your Mind