Ihmisiä kiinnostavat uskonnolliset asiat, siinä ei ole mitään uutta saatikka outoa. Maassamme on lukemattomia itseään kristillisiksi Jumalan seurakunniksi nimeämiä organisaatioita ja taas toisaalta paljon yksinäisiä uskonnollisista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Miksi kysynnän ja tarjonnan laki eivät kohtaa, siinä sen sijaan on jotain outoa! Tarpeen pitäisi synnyttää aina tilaus, tarvetta sekä tilausta on, miksi nämä kaksi edellä mainittua asiaa eivät todellisuudessa kohtaa toisiaan? Onko vika kristillisissä organisaatioissa vai lukemattomissa uskonnollisista asioista kiinnostuneista ihmisistä. Jumalattomuus rehottaa kaduillamme, tulvii ulos mediasta vaikuttaen rakkauden kylmenemistä myös kristillisissä organisaatioissa. Raamatun ennustus lopun ajan päiville: Sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus, näyttää siis toteutuvan, MUTTA MIKSI? Oleellista siis ei ole todeta tapahtumien kulku, vaan pyrkiä löytämään syy siihen!
Jeesus sanoi: Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen Rakkaus! Näkevätkö lukemattomat hengellisistä asioista kiinnostuneet aitoa rakkautta niiden keskuudessa, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita? Näkevätkö he aitoa välittämistä sekä huolenpitoa Jeesukseen uskovien keskuudessa vai alituista riitaa, kiistelyä lahkojen oikeellisuudesta, kiistelyä oppien oikeellisuudesta, yksilöiden kohdalla vaikutusvallan itsekkäästä hakemisesta, ahneudesta, välinpitämättömyydestä sekä uskovien panettelusta toinen toisiaan kohtaan? Tunnetaanko tänä päivänä ne, jotka sanovat olevansa Jeesuksen seuraajia, aidosta rakkaudesta, vai kylmyydestä joka kumpuaa farisealaisesta lakihenkisyydestä? Jos kuva on vääristynyt, ei vika ole peilissä!
Jumalan käsky: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, onko se todellisuutta tämän päivän kristillisissä organisaatioissa? Onko aito rakkaus todellisuutta tämän päivän luterilaisuudessa, helluntalaisuudessa, adventismissa, babtisteissa, lestaadiolaisuudessa sekä muissa kristillisissa suunnissa? Tunnetaanko edellä mainitut siitä, että heillä on keskinäinen Rakkaus, että näiden yhteisöjen sisällä puhalletaan yhteen hiileen, ollaan valmiit antamaan omasta sisaren tai veljen hyväksi, ollaan valmiita jopa uhraamaan hengensä ystävän edestä? Mitä ihmiset näkevät katsoessaan tämän päivän kristillisiä organisaatioita vai näkevätkö he mitään? Jos uskovat eivät pidä hyvää huolta edes toisistaan, kuinka he pystyisivät rakastamaan ihmisiä Kristukselle?
Seurakuntien toimintamallit eivät monestikkaan eroa maallisten organisaatioiden toimintamalleista. Organisaatioiden johdossa eivät aina vaikuta aidosti uudestisyntyneet ihmiset ja toimintaa säätelee usein lähes bisnesmainen ajattelutapa yhdistettynä humanismiin. Jumalan sana, Raamattu ei useinkaan Pyhän Hengen kanssa ole toiminnassa määräävin tekijä, vaan vaikutusvaltaisten mielipiteet, eikä näin ollen ole ollenkaan outoa, jos seurakunta on menettänyt suolansa tämän pimeän ja murheellisen ajan keskellä, jossa nyt elämme.
Seurakunnissa päätetään monesti asioita johdon enemmistön mukaan ja täten syrjäytetään Jumala ainoana auktoriteettina. Vaikka demokratia on hyvä hallintamuoto, ei se ikinä saa olla määräävänä tekijänä Jumalan aidossa seurakunnassa. Vanhan liiton profeetat eivät nauttineet tuhansia vuosia sitten enemmistön luottamusta, Jeesus tapettiin roomalaisten kätten kautta huutoäänestyksellä kansan vaatiessa pilatukselta Mestarin ristiinnaulitsemista sekä Luthet aikoinaan vetosi asiansa jalouteen uskonpuhdistuksessaan sillä, että koska hän oli yksin, täytyi Jumalan olla hänen puolellaan. Kaikista edellämainituista asioista huolimatta monissa seurakunnissa enemmistö määrää toimintatavat, vaikka historia on lukemattomat kerrat osoittanut demokratian vaarallisuuden!
Seurakunnissa vihataan monesti toisinajattelijoita, vaikka nämä aidosti uskoisivat Jeesukseen Kristukseen. Ihminen, joka ei tahdo alistua enemmistön päätöksiin vaan tahtoo olla uskollinen vain Raamatusta nousevalle ilmoitukselle jätetään usein kylmästi yksin. Liian monen seurakunnan keskellä elää nytkin valitettavan paljon yksinäisiä, unohdettuja sekä alaspainettuja. Kuka tai mikä on antanut Jumalan seurakunnaksi itseään nimittävän organisaation unohtaa Jeesuksen sanat: Siitä ihmiset tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus!
Lähimmäisenrakkauden jaloja periaatteita ei noudateta, ihmiset luokitellaan erilaisiin kasteihin ja erilaisista oppiasioista kiistellään joskus hyvinkin verisesti. Seurakunnissa taistellaan asemista ja erilaisista johtopaikoista, taistelutantereelle jätetään säälimättömästi ne, jotka eivät jaksaneet. Taivas itkee unohdettujen tuskaa samanaikaisesti kun seurakunnat yrittävät epätoivoisesti pitää kulissejaan pystyssä. Laittomuus on päässyt valtaan seurakunnissakin ja useimpien rakkaus on kylmennyt! Missä näkyy uskovien keskinäinen rakkaus?
Mitä apua on seurakuntien evankelioimistyöstä, jos kädet ollaan lailla Pilatuksen yritetty pestä puhtaaksi vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta? Miksi maailma kuuntelisi opetusta rakastavasta Jumalasta, jos uskovaisetkaan eivät rakasta lähimmäistään? Raamatun mukaan tuomio alkaa ensin Jumalan huoneesta ja siksi seurakuntien tulisi vaihtaa viattomien kyyneleillä kastellut polttopuut kuiviin viattomuuden sytykkeisiin, antaa keskuudessaan oikean Pyhän Hengen tulen palaa ja sitäkautta maailmakin voi syttyä todellisen herätyksen roihuun. Ei ennen sitä…
Yksittäiset saarnamiehet eivät uskalla puuttua vallitseviin epäkohtiin sen pelossa, ettei heitä pyydetä seurakuntiin saarnaamaan tai heidät ajetaan sieltä enemmistön toimesta ulos. Vaikka Raamattu selkeästi ilmoittaa, että taivaan ulkopuolelle jäävät pelkurit, eivät monetkaan saarnamiehet, paimenet sekä papit uskalla julistaa totuutta. Jos kirkkokuntien johtajat pelkäävät enemmän ihmisiä kuin Jumalaa, kuinka he voivat olettaa voivansa pelastaa maailmaa?
Monet seurakuntalaiset eivät uskalla kertoa omia mielipiteitään seurakunnasta erottamisen tähden. Rakkauden sijaan pelko hallitsee monissa seurakunnissa eivätkö ihmiset uskalla asettua taistelemaan vääriä arvoja vastaan. Pelon tähden ihmiset puhuvat selän takana totuuksia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Juorut, panettelemiset, valheet sekä mustamaalaamiset ovat valitettavaa todellisuutta niiden keskuudessa, joiden tulisi omistaa aito lähimmäisenrakkaus. Pinnan alla kytee ja on vain ajan kysymys, milloin tuo pelko saa kasvot.
Tämän päivän ihmiset eivät kunnioita enää kristillistä vakaumusta kuten ennen. Miksi kunnioittaisivat, sillä lähimmäisen rakkaus on tunteettomasti poljettu monissa seurakunnissa jalkoihin, taakoitettuja ei tahdota lieventää heidän ahdistuksissaan, toivottomilta viedään viimeinenkin toivo sekä langenneita kohtaan toimitaan täysin tunteettomasti. Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus, sanoi Jeesus. Voidaan siis hyvin perustellusti väittää, ettei keskinäistä rakkautta Jumalan lasten keskuudessa ole, koska ihmiset eivät tunnista Jeesuksen opetuslapsiksi niitä, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita!
3 Johanneksen kirje luku 1 jakeesta yhdeksän jakeeseen kymmenen kertoo karua kieltään siitä, kuinka Jumalan seurakunnassa voi olla vallalla totuuden vastaiset voimat. Johannes, yksi Jeesuksen rakastettu apostoli oli joutunut tilanteeseen, jossa oli tullut panettelujen uhriksi, sillä erään seurakunnan vaikuttavalla paikalla Diofretes niminen henkilö ajoi seurakunnasta pois totisia Jumalan palvelijoita. Näin Johannes kirjoittaa kyseiselle seurakunnalle:
9. Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan.
10. Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta. Edellä mainittuun viitaten ei kukaan voi väittää, etteikö seurakunta voisi toimia mielivaltaisesti vastoin Jumalan Pyhiä asetuksia. Jos sitä tapahtui jo n. 2000 vuotta sitten, miksi ei nyt, kun olemme saapumassa lopun aikaan!
Matt.21:33-46 Jeesus puhui sen ajan uskonnollisille johtomiehille seuraavan vertauksen tarkoituksenaan osoittaa, ettei pelkkä ulkonainen uskonnollisuus saatikka omavanhurskaus olisi aitoa Jumalan palvelemista. Vaikka tämä vertaus koski uuden liiton asetuksia, jossa pakanoille uskottiin juutalaisten sijaan evankeliumi, käy tuo sama vertaus myös tämän päivän uskonnollisille johtomiehille siksi, että nämä eivät osaa useinkaan arvostaa aitoja Jumalan palvelijoita, vaan sensijaan pieksävät ja tappavat, kivittävät ja halveksivat heitä! Tässä vertauksessa tulee myös esille se, että jos ei seurakunta osaa arvostaa aitoja totisia Jumalan lähettämiä palvelijoita, ei se osaa ottaa vastaan itse Kunnian Kuningasta Jeesustakaan. Jos seurakunnissa ei tehdä lähimmäisen rakkauden suhteen parannusta, siirtää Jumala rakkaudettomat palvelijat syrjään uskoen Jumalan sanoman eteenpäin viemisen muille. Jeesus sanoi:
33. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. 34. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. 35. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. 36. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. 37. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat.’ 38. Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä.’ 39. Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. 40. Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?” 41. He sanoivat hänelle: ”Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa.” 42. Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? 43. Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. 44. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.” 45. Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. 46. Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.
Me emme saa sortua kuitenkaan kaikkeen edellä mainittuun liittyen epätoivoisena samaan, kuin mihin Raamatun aikainen Elia väittäessään Jumalalle, että olisi ainoa totinen Jumalan palvelija. Niin silloin kun tänäänkin Korkeudesta kuuluu vastaus: Minulla on oma jäännökseni, joka ei kumarra tämän maailman arvoja! Tänäkin päivänä Jumalalla on aito sotajoukkonsa, joka luottavaisin mielin turvaavat Jumalaan eivätkä kumarra vääriä arvoja, vaikka seurakuntien toimintatavat joskus niin vaatisivatkin. Tilanne ei ole siis toivoton, vaikkakin hyvin lohduton. Oi, jospa Jumala saisi sytyttää kaikki ne aitoon Pyhän Hengen liekkiin, jotka väittävät olevansa Hänen palvelijoitaan. Silloin ei mikään olisi estämässä herätyksen aaltoa rakkaassa Suomen maassamme.
– Marko Lind-
Speak Your Mind