Apostolien teoista luvusta 11, jakeesta 26 voimme lukea, että n.2000 vuotta sitten Antiokiassa alettiin Jeesuksen opetuslapsia kutsumaan ensiksi kristityiksi. Syy oli yksinkertainen: he julistivat Kristusta ja elivät kuten opettajansa Jeesus oli elänyt. He muistuttivat ominaisuuksiltaan niin paljon Kristusta, että heitä alettiin haukkumaan kristityiksi – he uhrasivat itsensä julistaen Kirjoituksista nousevaa totuutta, totuutta Jeesuksesta ja Pyhän Jumalan muuttumattomasta tahdosta, että he saivat haukkumanimen kristitty. He saivat haukkumanimen kristitty – koska he seurasivat Kristuksen jalanjäljissä.
Apostoli Paavali oli vangittuna juutalaisten toimesta, näin Raamattu meille kertoo – hän joutui kuningas Festuksen eteen ja siitä voimme lukea Apostolien teoista luvusta 26 jakeesta 19 jakeeseen 29. Tuossa tilanteessa Paavali puolustautui tuoden selvästi esille, mistä kristillisyydessä oikein on kysymys sanoen: ”saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja. Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut.” johon kuningas vastasi: ” ”Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut.” ja lausui lisäksi ”Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi.”
Itsensä uhraava Kristuksen rakkaus sisimmässään tämä Jumalan mies vastasi kuninkaalle:” ”Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta.” . Kahlehdittuna, paljon vaivaa sekä vainoa nähneenä, paljon kärsineenä, usein pahoinpideltynä, Kirjoituksista nousevaa totuutta julistaen, itsensä uhraten – Apostoli Paavali omalla esimerkillään on näyttänyt meille oikean tien: tätä on oikea kristillisyys: tästä on kristillisyydessä kysymys!
Eräs toinen, Apostoli Pietari, joka kristillisen perimätiedon mukaan ristiinaulittiin raaàlla tavalla pää alaspäin ristille kirjoitti paljon ennen marttyyrikuolemaansa ensimmäisessä kirjeessään luvussa 4 jakeesta 12 jakeeseen 15 viitaten kristittyjen kärsimyksiin: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.”. Jeesus Kristus, Jumalan ainosyntyinen Poika jätti seuraajilleen esimerkin itsensäuhrautuvasta rakkaudesta – todellisesta kristillisyydestä. Aito sekä vilpitön Kristuksen seuraaja on kristitty koska Kristus itse elää hänessä Pyhän Hengen kautta vaikuttaen tahtomista sekä tekemistä. Jeesuksen opetuslapseus, aito kristillisyys – ei vain sanoja, vaan eläviä tekoja!
Jumalan Pyhä Henki – josta on paljon vääränlaista opetusta kristikansaksi kutsuvien keskuudessa, vaikutti Apostoli Paavalissa sekä Apostoli Pietarissa. Pyhä Henki sai Jeesuksen Apostolit uhraamaan itsensä Kirjoituksista nousevan totuuden tähden: 12:sta apostolista vain yksi kuoli normaalin kuoleman – muut tapettiin raaàsti totuuden julistamisen ja siitä elämisen tähden. Tämän päivän itsekkään ihmiselämän vilskeeseen – erilaisten sielullisten ilmiöiden tavoittelemisen meluun vallalla olevassa kristillisyydessä ovat hukkuneet Jeesuksen sanat Pyhän Hengen tärkeimmästä tehtävästä: ”kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1:8). Kuka kertoo tänä päivänä totuuden, kun vallalla oleva kristillisyys juoksee ihmeiden ja merkkien perässä? Missä ovat tämän päivän Apostoli Pietari ja Paavali – missä ovat tämän päivän Pyhällä Hengellä täytetyt kristityt?
Oikea kristillisyys on Kristuksen kaltaisuutta, aivan kuten Jeesuksen rakastama Apostoli Johannes ensimmäisessä kirjeessään luvussa 2 jakeessa 6 on kirjoittanut: ”Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” Jeesus itse opetti selvästi, mitä merkitsee Hänen rakastamisensa: ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa” (Joh.14:21). Rakkaus ilman tekoja on kuollutta rakkautta – kristillisyys ilman Kristuksen kaltaista mielenlaatua on itsekästä näyttelemistä tai tietämättömyyttä: se ei ole Raamatun mukaista kristillisyyttä. Todellisessa kristillisyydessä näkyvät aina Kristuksen kasvot, itsensäuhraava mielenlaatu, vilpitön rakkaus lähimmäiseen – Kristus ottaa muodon jokaisessa todellisessa kristityssä.
Ihminen, joka väittää olevansa kristitty, on velvollinen vaeltamaan kuin Jeesuksen aikaiset kristityt! Kristittyä ei tee kristityksi se, että hän sanoo olevansa kristitty – vaan se, että hän elää kuten kristitty. Apostoli Paavali sekä Pietari, ja myös muut Raamatun aikaiset Jeesuksen opetuslapset ovat viitoittaneet meille tien aitoon kristillisyyteen. He pitivät kiinni Kirjoituksista, he evankelioivat Pyhän Hengen voimassa innokkaasti niitä, jotka eivät vielä Jeesusta henkilökohtaisesti tunteneet, he uhrasivat itsensä totuuden tähden, he arvostivat Jumalan asettamaa Pyhää avioliittoa, he kunnioittivat elämällään sekä opetuksellaan Jumalan muuttumatonta tahtoa, he eivät pelänneet kuolemaa eikä vainoa Kirjoituksista nousevan totuuden tähden, he seurasivat aidosti Kristusta eivätkä olleet sidottuja ihmisten mielipiteisiin – he rakastivat sydämestään totuutta ja kuolivat sen tähden!
Rakkaus Kristukseen näkyi heidän elämässään tekoina – se ei ollut vain sanoja huulilla. Kun sen ajan ihmiset näkivät heidät, he näkivät Kristuksen – Apostoli Paavali, jonka kaulan katkaisi hirmuhallitsija Neron sotilaan miekka, kirjoitti Galatalaisille luvussa 1 jakeesta 19 jakeeseen 20:”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”
Kristuksen rakkaus on elävä voima – se muuttaa ihmisen. Elävä usko Jeesukseen vaikuttaa aina eläviä, Jumalan tahdon mukaisia tekoja – millainen sydän, sellaiset hedelmät. Raamattu opettaa meille selvästi, että jokainen ihminen tuomitaan tekojensa mukaan: Apostoli Johannes kirjoitti ilmestyskirjan 20 luvussa jakeessa 12: ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.”
Elävää uskoa seuraa aina elävät Jumalan tahdon mukaiset teot, aivan kuten Jeesuksen Kristuksen velipuoli Apostoli Jaakob on kirjoittanut kirjeessään luvussa 2 jakeessa 26:”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” Apostoli Jaakob kirjoitti myös kirjeessään luvussa 2 jakeessa 13:”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja?”. Me kaikki voimme hyvällä syyllä kysyä – mitä hyötyä on siitä, jos joku sanoo olevansa kristitty eikä elä kuten kristitty? Jeesuksen velipuolen näkemys tekojen merkityksestä on varsin yksiselitteinen, hän kirjoittaa kirjeessään luvussa 2 jakeessa 24:” ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.”. Todellinen usko Kristukseen tuottaa automaattisesti hyviä, Jumalan tahdon mukaisia tekoja – jos sydämessä ei ole todellista uskoa, teotkin ovat sitten sen mukaiset. Teot paljastavat luonteemme laadun ja siksi viimeisellä tuomiolla ne käsitellään. Usko Kristukseen pelastaa, mutta teoissa me näemme, oliko usko aitoa – siitä on kysymys.
Aito kristitty, aito Jeesuksen opetuslapsi, on jatkuvassa sodassa maailman henkeä vastaan, aivan kuten Jeesus Kristus lihansa päivinä on sanonut:”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” (Joh.15:19). Aidon kristityn sota-aseet eivät ole kuitenkaan lihalliset ja siitä Apostoli Paavali on kirjoittanut Efesolaisille luvussa kuusi jakeissa 13-18: ”Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta”.
Aito Jeesukseen uskova, aito kristitty turvautuu Jumalan kokonaisvaltaisen Sanan opetuksiin – aivan kuten Kristus itse ollessaan kiusattuna erämaassa, Kristuksen lahjavanhurskauteen – Golgatalla saatuun voittoon, vie innokkaasti evankeliumia eteenpäin Pyhän Hengen voimassa luottaen uskossa Pyhän Jumalan johdatukseen eikä tahdo sortua maailmallisiin tapoihin viedäkseen sanomaansa eteenpäin. Valhettelu, panettelu, kateus, katkeruus sekä viha ovat asioita, jotka eivät kuulu Jumalan lapselle – jotka eivät kuulu aidolle kristitylle: ne ovat sielunvihollisen aikaansaannoksia ja niitä aseita hyväksikäyttäen toimivat saatanan lapset.
Jeesus opetti selvästi, että joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu – Kristuksen opetuslapset myös tänä päivänä on lähetetty rakastamaan, ei vihaamaan saatikka lihallisin asein taistelemaan asiansa puolesta. Todellinen Jeesuksen opetuslapsi – todellinen kristitty, jos kohtaa vihamielisyyttä, kääntää mieluummin toisen posken kuin lyö takaisin ja näin toimii kuten Jeesus aikoinaan opetti sanoen:”älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;”. Jeesus itse toimi omien opetustensa mukaisesti, aivan kuten Apostoli Pietari on kirjoittanut ensimmäisessä kirjeessään luvussa 2 jakeissa 21-23:” ” Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee”. Aito kristitty vaeltaa aina Mestarinsa Jeesuksen Kristuksen jalanjäljissä – Kristuksen opetuksien ja esimerkin mukaisesti!
Kristuksen seuraaminen on Jumalan tahdon mukaisia tekoja, sillä Pyhä Jumala tahtoo lastensa välityksellä pelastaa kadotettuja sieluja. Hyvillä teoilla on paljon merkitystä kanssamatkaajillemme, lähimmäisillemme – aivan kuten Apostoli Pietari on kirjoittanut ensimmäisessä kirjeessään luvussa kaksi jakeissa 11-12:”Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.”. Kun ihminen seuraa aidosti Kristusta – kun ihminen on aito kristitty, ihmiset nähdessään heidän hyvät sekä rakkaudelliset tekonsa ylistävät etsikkoaikanaan Jumalaa: tästä on kysymys, tästä on aina ollut kysymys ja tästä on kysymys tänäkin päivänä! Todelliset Jumalan Pyhät on kutsuttu, aivan kuten Jesaja luvussaan 58 jakeissa 6-11 on selvästi tuonut esille: avaamaan vääryyden siteet, irroittamaan ikeen nuorat, päästämään sorretut vapaiksi, viemään kurjat kulkijat huoneeseensa, vaatettamaan sekä ruokkimaan heikompiosaisen, poistamaan keskuudestaan sormella osoittelun sekä pahanpuhumisen – joka on väärän todistuksen antamista lähimmäisestä – ja ravitsemaan vaivatun sielun. Jeesus itse opetti, että Häneen uskova on velvollinen tekemään lähimmäiselleen hyviä tekoja – kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle!
Kun ihminen antaa itsensä kokonaan Kristukselle – hän ei jätä mitään takaporttia saatikka mitään varauloskäytävää poistuakseen Mestarinsa seurasta. Useasti uskovat väittelevät keskenään siitä, kuuluvatko Raamatun mukaiset kymmenykset Jumalan lapselle? Tulisiko tuloista maksaa kymmenesosa Jumalan Valtakunnan työn tukemiseen vai ei? On häpeällistä todellisille kristillisille aatteille – jotka nousevat Raamatun lehdiltä, että tällaisia väittelyjä edes käydään. Apostolien teoista voimme selvästi lukea, että aidot Kristuksen seuraajat antoivat kaiken mitä omistivat ja toivat Apostolien jalkojen juureen – he eivät tuoneet vain kymmentä osaa tuloistaan, vaan he toivat kaikki: se on Uuden liiton malli, se on aidon kristityn ainoa oikea toimintatapa!
Antaessaan itsensä kokonaan Kristukselle, hän antaa tietysti myös kaiken sen, mitä hän omistaa. Kun ihminen antaa itsensä Kristukselle, tämä ei enää omista itseään, vaan Jumala Kristuksessa Jeesuksessa omistaa hänet – kuinka hän siis voisi omistaa rahavarojaan? Miten se edes ajatuksena olisi mahdollista. Kuinka kukaan voi selittää perustellusti, että ihminen voi antaa kokonaan itsensä mutta ei kuitenkaan rahavarojaan? Kun ihminen on menettänyt omistusoikeuden omaan itseensä – kuinka hän voisi säilyttää omistusoikeuden rahoihinsa? Apostolien teoissa on tapaus, jossa kaksi henkilöä eivät tahtoneet uhrata kaikkea mitä omistivat – Ananias ja Safira tahtoivat kulkea kahdella tiellä: mutta he kuolivat. Lue huolella Apostolien tekojen 5 luku, jakeet 1-11 ja ymmärrät: Pyhä Jumala ei hyväksy puolisydämistä palvelemista.
Raamattu luokittelee aidon kristillisyyden – sitä ei tee yksikään kirkkokunnan tai herätysliikkeen pappi. Apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään Korintolaisille luvussa 4 jakeissa 6-7 seuraavaa: ””Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on”, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” Oikea kristillisyys ojentautuu aina Kirjoitetun Jumalan Sanan mukaan sillä Jumalan Sana on absoluuttinen totuus, aivan kuten Psalminkirjoittaja on psalmissaan 119 jakeessa 160 tuonut selvästi ilmi: ””Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.”
Rakkaat sisaret ja veljet – seurataan me Apostolien jalanjälkiä, seurataan me Kristusta. Ollaan kristittyjä – aidosti ja mitään pelkäämättä! Seurataan siitäkin huolimatta, vaikka saisimme kokea saman vainon kuin Jeesuksen aikaiset opetuslapset – seurataan Kristusta ja perintöosanamme on oleva Uusi Taivas ja Uusi maa jonka Jumala on luvannut kaikille Häneen uskoville. Kun ihmiset katsovat meitä, nähköön he meissä Kristuksen – kirkkauden toivon! Nähköön he meissä todellisen kristityn.
-Marko Lind-
Speak Your Mind