Saatanan LAPSET ovat röyhkeitä, ylimielisiä, aina valmiina riitelemään ja tappelemaan, rahanahneita, rauhan tietä he eivät tunne ja iljettävä on heidän menonsa! Törmäät heihin täällä facebookissa, törmäät heihin lähes kaikkialla – heitä on jäseninä jopa erilaisissa rukous ja Raamattu ryhmissä. Vaikka nämä ulkonaisesti väittävät olevansa jopa Jumalan lapsia ja viihtyvät joskus uskovien seurassa, jopa seurakunnassa, niin silti heidän sydämensä on kaukana Jumalasta: ”…synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki”(Luuk.4:33).

*Olen surullisena jo vuosien ajan seurannut facebookissa kuinka monet pyytävät rukousapua johonkin asiaan erilaisissa rukousryhmissä mutta jo vähän ajan päästä saattavat julkisesti haastaa muiden kanssa riitaa ja jopa uhkailevat väkivallalla. Monien kohdalla tuo ei ole ollut vain yksi hairahdus vaan sitä tapahtuu usein sekä toistuvasti. Rellestetään jumalattomuudella mutta sitten kun tulee jokin ongelma niin suorastaan KERJÄTÄÄN RUKOUSAPUA jumalattomuuden ylle. Tällaiset ihmiset ovat perkeleen lapsia jotka tahtovat poimia ”mansikat kakusta” edes aikomattakaan tehdä omassa elämässään kääntymistä parempaan. Oikein on Raamattu heistä sanonut:”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, teidän kielenne latelee petosta”(Jes.59:1-3).

– Kun perkeleen riivaamilla LAPSILLA menee huonosti he pyytävät meitä Jumalan lapsia rukoilemaan jonkin asiansa puolesta. Kun he itse tai joku heidän lähiomaisensa sairastuu vakavasti he pyytävät rukoilemaan ihmeparantumista. Nämä perkeleen lapset eivät kuitenkaan tahdo tehdä parannusta omassa elämässään, eivät tahdo kääntyä pahoilta teiltään, eivät muuttaa röyhkeää asennettaan vaan tahtovat ainoastaan Jumalan siunaavan heidän jumalatonta elämäänsä. He pyytävät Jumalalta siunauksia mutta eivät tahdo alistua Hänen tahtonsa alaisuuteen. Tällaisia ovat saatanan lapset ja heitä on paljon keskuudessamme. He ovat perkeleen riivaamia jotka ulkonaisesti hädän hetkellä huutavat Jumalaa avuksi vaikka sisimmältään ovat täynnä vihaa, katkeruutta, ilkeämielisyyttä sekä irstautta.

RAAMATTU OPETTAA selvästi, että Jumala kuulee rukoukset silloin kun ihminen tahtoo vaeltaa Hänen yhteydessään. Jumala kuulee myös silloin kun syntinen tahtoo kääntyä pois pahoilta teiltään, silloin kun ihminen huutaa Häntä avuksi turvautuen Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemaan. Jos ihminen ei tahdo alistua Jumalan tahdon alaisuuteen, ei turvata Kristuksen sovitustyöhön, ei tehdä parannusta niin sellaisille Jumalan Sana sanoo; ”…väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava”(Snl.3:22).

Voimme lukea Raamatusta, että eräs henkilö, Simon noita, tahtoi saada itselleen vain hyötyä Jumalasta mutta Pietari sanoi hänelle:”Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa-jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä” (Apt.8:21-23). Tällaisia noitia on paljon keskellämme jotka tahtovat vain HYÖTYÄ Jumalasta, tällaisiin NOITIIN törmäät myös facebookissa, jopa erilaisissa rukousryhmissä.

Meidän uskovina tulee rukoilla heille pelastusta mutta missään nimessä emme saa rukoilla heidän pyytämien väärämielisten asioiden ylle siunauksia koska jos rukoilet väärämielisen elämään varjelusta ja siunauksia niin kääntyykö tämä pahoilta teiltään:”Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta”(Jes.26.10). Paavali antaa SELVÄN OHJEEN kuinka meidän tulee suhtautua sellaisiin jotka omalla elämällään osoittavat olevansa perkeleen hengen johdatuksessa: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,

RAKKAUDETTOMIA, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, VÄKIVALTAISIA, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia KARTA” (2 Tim.3:1-5).

Jumala ilmoitti Jeremiaalle kuinka tämän tuli suhtautua niihin uskonnollisiin ihmisiin jotka eivät tahtoneet alistua Jumalan tahdon alaisuuteen:”Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta, sillä en minä kuule, kun he minua avuksi huutavat onnettomuutensa tähden”(Jer. 11:14).

Tämän maailman hallitsija, itse perkele, sai ensimmäiset ihmiset lankeamaan paratiisissa kylväessään epäilyksen siemenen menestyksekkäästi Aadamin ja Eevan sydämiin heikentäen heidän luottamustaan Jumalan Sanaan (1 Moos.3:1-5) ja samoin se yritti tehdä Kristukselle erämaassa siinä kuitenkaan onnistumatta. Sielunvihollisen menestyksellisin ase Korkeimman lapsia kohtaan on epäuskon kylväminen silloin, kun uskoa eniten tarvitaan ja siksi emme saa hetkeksikään lakata luottamasta Sanan lupauksiin vaikka tarjolla olisi inhimillisesti katsottuna parempi vaihtoehto.

Me emme saa antaa tämän maailman hallitsijan myrkyttää mieltämme, vaikka juoma tarjottaisiin kuinka kauniista pikarista tahansa! Joko täysi luottamus Korkeimman johdatukseen, Hänen Pyhään Sanaansa tai epäuskon kautta syntiin lankeaminen ja sitä kautta kuolema. Jos silmissämme syttyy himo epäilysten kautta tämän maailman autuaaksi tekeviin asioihin ja luulemme niiden pystyvän ruokkimaan sisintämme kiusauksissamme, silloin olemme astuneet kuoleman tielle! Tämän maailman hallitsijan tarjoamat vaihtoehdot kiusauksissamme ovat kuin kauniisti lahjapaperiin käärittyjä paketteja, jotka kyllä näyttävät ulospäin kauniille sisältäen kuitenkin räjähtävän pommin. Emme saa hetkeksikään sortua epäuskon kautta vastaanottamaan ristin sijasta sielunvihollisen tarjoamaa kruunua vaikka se tuntuisi kuinka houkuttelevalta!

OLLESSAMME KIUSAUKSISSA saatamme sortua kadehtimaan jumalattomien menestystä ymmärtämättä useinkaan heidän lopullista osaansa. Kun perkele näytti Jeesukselle tämän ollessa kiusattuna erämaassa kaiken maailman valtakunnat, se osoitti samalla Hänelle valtansa palkita ruhtinaallisesti kaikki ne, jotka kumartavat tämän maailman hallitsijaa (Matt.4:9). Jumalan palvelemisella on oma salaisuutensa joka ei ole tästä maailmasta, mutta tuosta salaisuudesta eivät ole täysin perillä edes kaikki Hänen omansakaan (Ps.73) . Kun maailma tarjoaa nautintoja sekä huveja, on Korkeimman lapsilla vain ristinsä ja siksi niin monet kiusauksissaan sortuvat lankeemuksiin, mutta näin ei saisi olla, sillä tällöin ei nähdä LOPULLISTA VOITTOA, jonka jokainen todellinen Kristuksen palvelija saa iäisyydessä (Hebr.11:24-25). Vaikka jumalattomien menestys tässä maailmassa niin helposti saa epäilemään Korkeimman tarkoitusperiä, tulisi jokaisella taivaan valtakunnan kansalaisella olla Paavalin mieli: “Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:14).

Kiusauksissa ollessamme me usein kadehdimme jumalattomien osaa, KOSKA emme tahdo katsoa pintaa syvemmälle! JOS LUULEMME, että tämän maailman nautinnot voivat ravita nääntyvän sielun, silloin olemme nielleet saatanan suuren valheen! Jos edes hetkeksikään menetämme katseemme päämäärästämme Taivaallisen voittopalkinnon suhteen, silloin olemme vaarassa sielunvihollisen houkutuksille kumartaa häntä luulleen saavamme palkinnoksi kaikki tämän maailman valtakunnat. JOS annamme periksi tämän maailman hallitsijan houkutuksille yrittäen erilaisissa tarpeissamme muuttaa kivet leiviksi saadaksemme niistä tarpeisiimme lyhytaikaisen tyydytyksen tai ajaudumme testaamaan Jumalan Sanan luotettavuutta kiusaten täten Jumalaamme, on sielunvihollisen myrkky jo lamauttanut kykymme nähdä meille iäisyydessä tarjolla olevan voittopalkinnon. JOS nämä kaksi edellä mainittua asiaa olemme langenneet tekemään kiusauksien erämaassa, on vain ajan kysymys milloin kumarramme julkisesti tämän maailman hallitsijalle. Lankeemuksella on paha tapa ajautua yhä syvemmälle synnin täyttäessä kuoleman maljaa, kunnes se tarjotaan palkinnoksi itse synnintekijälle ja näin jokainen kuolemaan tuomittu nauttii kerran perkeleen aikaansaaman katkeran myrkyn kuolemakseen!

Kun me olemme erämaassa nääntyneinä ja väsyneinä taisteluihin, silloin emme useinkaan näe jumalattomien suurinta ongelmaa heidän epätoivoisesti yrittäessään täyttää sieluansa mitä turhimmilla asioilla. Vaikka ulkoapäin he saattavat näyttää onnellisilta, heidän sisimpänsä huutaa tyhjyyttään ja juuri se saa heidät koristelemaan kulissejaan entistä tarmokkaammin. He ovat kuolemaantuomittuja tietämättä sitä itse, kuin uhrattavia pässeja matkalla mestauspaikalle.

Kiusauksissa ollessamme meidän tulisi ymmärtää ETUOIKEUTEMME taivaan perillisinä saada nauttia salattua mannaa itse Korkeimman valtaistuimelta ja siksi, sen sijaan että kadehtisimme jumalattomien osaa, meidän tulisi säälien suhtautua heidän epätoivoisiin yrityksiinsä täyttää sisintään tämän maailman roskalla, joka korkeintaan voi tyydyttää hetkellisesti jotakin antamatta kuitenkaan sisimpään sitä autuutta minkä vain Jumalan antama leipä voi valituilleen tehdä. *Meidän tulee laittaa kaikki tämän maailman tarjoama roska syrjään tunteaksemme jokapäiväisessä elämässämme Jeesuksen Kristuksen läsnäolon, sillä vain Hänessä on kaikki se, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (Fil.3:7-16). Meidän tulee luottaa Jumalan Sanan ihaniin lupauksiin koska Jeesukseen Kristukseen uskovina niistä me elämme, niissä me olemme sekä hengitämme ja niitä me JULISTAMME!

Kun Jumala puhui Aabrahamille tämä totteli vaikka ei tiennyt minne oli pääsevä ja samoin uskossa vaelsivat monet muutkin Raamatun henkilöt (Hebr.luku 11). Uskallatko Sinä ottaa uskonaskeleen jos Jumala avaisi silmäsi näkemään Hänen tahtonsa?

Koetko olevasi sokea Hänen tahdolleen etkä näe vaikka tahtoisit? Jos olet rukoillut johdatusta niin Taivas on kyllä kuullut ja nähnyt pyyntösi sillä Raamattu ilmoittaa selvästi:”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa”(Ps.34:15). Taivas on nähnyt ja kuullut rukouksesi mutta oletko SINÄ kuullut ja nähnyt Jumalan vastauksen?

Ehkä vastaus rukouksiisi on silmiesi edessä mutta Sinä et vain näe sitä? Tiesitkö, että Jeesus Kristus voi avata silmäsi näkemään? Voit pyytää Häneltä:”Herra, että saisin näköni” (Luuk.18:41). Kun SYDÄMESTÄSI huudat Häntä avaamaan silmäsi saat kokea saman minkä aikoinaan sokea saadessaan näkönsä:”Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa.”(Luuk.18:43).

TÄSTÄ TAPAHTUMASTA on lähes kaksikymmentä vuotta. Minä olin väsynyt, henkisesti lähes loppu, masentunut ja pelkäsin. Ajattelin, että enää en jaksa kilvoitella uskontiellä. Sydämessäni pieni uskonkipinä huusi Jumalan puoleen vaikka huuleni eivät enää jaksaneet lausua rukouksia. Koin itseni kelvottomaksi jatkamaan Jeesuksen seuraamista koska olin tehnyt vääriä asioita, olin langennut.

MINÄ MUISTAN VIELÄKIN kun sain postikortin jossa luki:”Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy”(Jes.40:28-31).

Luin postikortissa olevan Raamatuntekstin monta kertaa. Se oli kuin hunajaa nääntyvälle sielulleni. Ahmin sitä yhä uudestaan ja uudestaan, muistan vieläkin kuinka ajattelin, että olisiko minulla sittenkin vielä mahdollisuuksia? Voisiko Jumala oikeasti antaa minulle anteeksi, voisiko Hän oikeasti vielä kerran nostaa minut ylös lailla kotkan ja antaa siivilleni vielä kerran voimaa nousta Korkeuksiin? Saisinko sittenkin vielä kerran uuden mahdollisuuden?

JA MINÄ SAIN! Koin hengellisen uudistumisen, minä sain uutta voimaa. Tuosta tapahtumasta on lähes kaksikymmentä vuotta ja vieläkin muistan sen kuin ”eilisen päivän”. Tuosta Raamatunkohdasta tuli minulle erittäin tärkeä ja olen lukenut sen lukemattomia kertoja sen jälkeen, tänä aamuna taas jälleen kerran. Tuo Raamatunkohta ei ole minulle vain kirjaimia kirjaimien perään, se on elävä todistus Jumalan Sanan muuttavasta voimasta, Jumalan anteeksiannosta ja tahdosta nostaa väsynyt yhä uudelleen ylös turmion likaisesta liejusta. Tuo Raamatunkohta kertoo minulle tänäkin aamuna, että Jumala antaa niille jotka Häntä avukseen huutavat uutta voimaa. Hän näkee pienimmänkin uskonkipinän sydämessä ja kuulee lausumattomatkin huokaukset. Vaikka vanhurskas seitsemästi lankeaa niin Jumala nostaa tämän jälleen (Snl.24:16).

Ehkä joku sinun läheisistä uskonystävistä, joku rakkaistasi, on tällä hetkellä väsynyt eikä jaksa enää kilvoitella taivastiellä? Ehkä tämä on vastaavassa tilanteessa kuin minä lähes kaksikymmentä vuotta sitten? Ehkä Jumala tahtoisi, että SINÄ laittaisit hänelle postikortin jossa olisi joku lohtua antava Raamatunkohta kuten minulle aikoinaan laitettiin? Kenties tekstiviestin tai jonkin muun viestin internetin kautta? Älä epäröi Jumalan Sanan voimaa vaan toimi, se voi pelastaa sinulle rakkaan henkilön elämän koska Jumalan Sanassa on tänäkin päivänä ihmeellinen muuttava voima!

* Ehkä sinä itse olet väsynyt? Saatat ajatella, että voiko Jumala antaa enää anteeksi, voiko Hän antaa uutta voimaa? Kyllä Hän voi ja pystyy antamaan, antoihan Hän minullekkin ja on antanut lukemattomia kertoja tuon kertomani tapauksen jälkeenkin. Jumala ei ikinä valehtele, Hän sanoo Sanassaan:”..minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen” (Jer. 31:25). Jotkut ymmärtämättömyyttään luulevat, että Raamatun Kirjoitukset ovat vain ”sanoja sanojen joukossa” mutta näin ei ole. Jumalan Sanassa, Raamatussa, on tänäkin päivänä ihmeellinen voima joka antaa väsyneelle voimaa, johdattaa eksyneen kotiin, antaa lohtua lohduttamalle, voimaa voimattomalle ja opastusta eksyneelle:”Jumalan sana on elävä ja voimallinen”(Hebr.4:12).

KOETKO SINÄ nyt olevasi väsynyt? Pyydän SINUA nyt uudelleen lukemaan TÄMÄN TEKSTIN ja hiljentymään sen edessä:”Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy”(Jes.40:28-31).

MIKSI niin monet uskovaiset riitelevät asioista jotka ovat toisarvoisia? Pienistä asioista joista ovat erimieltä? Nielevät kamelin mutta siivilöivät hyttysen, ketä se hyödyttää? Miksi pienet opilliset näkemykset, joista uskovat ovat erimieltä, yhä tekevät myyräntyötään eripuraisuuden muodossa saaden aikaiseksi hajaannusta ja riitaa Jumalan lasten keskuudessa? Me jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana, emmekö me rakastakkaan toisiamme vaikka juuri niin Jeesus käski meidät tekemään?

MIKSI me satutamme toisiamme ja itseämme kinastelemalla jostakin pienestä opillisesta kohdasta josta olemme eri mieltä, ketä se hyödyttää? Kirkkohistoria kertoo, että arvovaltaiset piispat kokoontuivat joskus menneisyydessä pohtimaan mitä tapahtuu hyttyselle jos se tippuu vihkiveteen ja samanaikaisesti miljoonat ihmiset vaelsivat tuntematta evankeliumia! Olemmeko me yhtä sokeita kiivaillessamme jonkin Raamatun ”tulkinnan” puolesta? Eikö meidän pitäisi kertoa evankeliumia niille jotka eivät vielä Jumalaa tunne sen sijaan, että kinastelemme? Rohkaista toisiamme pysymään lujina Kristuksessa sen sijaan että haavoitamme toisiamme? Auttaa heikkoja, nostaa langenneita, tehdä laupeudentekoja niille jotka köyhyydessä elävät?

Sen sijaan, että tekisimme Jumalan tahtoa me monesti sanoillamme kylvämme kuolemaa. Nimitämme pahimmillaan jonkun sisaren tai veljen ihmiseksi joka kulkisi kadotusta kohti vain siksi, että tämä on eri mieltä jostakin pienestä opillisesta asiasta, jostakin ”tulkinnasta”. Sanomme, että tämä ei olisi sisaremme tai veljemme vaikka hän sanoo uskovansa sydämestään samaan Jeesukseen Kristukseen kuin mekin, kuka on antanut meille tällaisen oikeuden? Kuka on valtuuttanut meidät kieltämään pelastus sellaiselta joka uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä Sovittajana?

Minun sydämeni pyyntö on, että opetellaan uskovina rakastamaan OIKEASTI toisiamme sillä siitä ihmiset tuntevat meidät Hänen opetuslapsikseen, Hänen joka uhrasi itsensä Golgatan Ristillä syntiemme tähden (Joh. 13:35). Me saatamme olla monesta opillisesta ”tulkinnasta” eri mieltä, olivathan Jeesuksen apostolitkin, kunhan vain vaellamme samaa TIETÄ: ”Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!”(Fil.3:15-16)

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta HÄN ITSE ON PELASTUVA, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi” (1 Kor.3:11-15).

Pelkkä tieto Kristuksesta, vaikka se olisi oikeatakin, ei voi pelastaa ihmissielua pahuuden vallasta. Meidän ei tarvitse vapaaehtoisesti valita pimeyden ruhtinaan palvelemista joutuaksemme hänen valtaansa. Riittää, jos laiminlyömme Valon Valtakuntaan liittymisen!

Ihminen omine taipumuksineen, lihanhimoineen ja itsekkäine pyrkimyksineen on luonnostaan pimeyden valtapiirissä lukuun ottamatta viatonta lapsuusaikaansa ja vain Kristus voi vapauttaa tällaisen ihmisen paholaisen turmelevasta vallasta. Ihminen aikuistuttuaan on luonnostaan kuollut synteihinsä ja vain Jumalan Karitsa voi tällaisen ihmisen herättää kuoleman salakavalasta unesta! Vaikka ihminen siis tietäisi kaiken Kristuksesta ja sillä ylpeillen luulisi olevansa Taivaan Valtakunnan perillinen, on hänen viisautensa vain hulluutta Kaikkivaltiaan silmissä. Jumalan Valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa ja tuon voiman voimme omistaa vain tuntiessamme Kristuksen henkilökohtaisesti Vapahtajanamme.

Meidän tulee olla Kristuksen ystäviä, seurustella päivittäin Hänen kanssaan rukoillen, mietiskellen sekä Sanaa lukien. Jokaisena vapaahetkenämme lailla Marian meidän tulee istuutua kuolleista ylösnousseen Vapahtajamme jalkojen juureen kuunnellen Hänen taivaallisia opetuksiaan, jotka vain voivat ravita nääntyvän sielun täällä joskus niin kuivassa erämaassa. Me voimme menettää Kristuksen helpommin kuin löytää ja siksi tätä ystävyyttä on vaalittava päivittäin!

Vaikka Kirjoitusten opettaminen ja niiden oppiminen on ensiarvoisen tärkeää, ei se voi koskaan korvata Kristuksen henkilökohtaista tuntemista. Raamattu ei saa olla uskon päämäärä eikä Kirjoitusten tunteminen itsetarkoitus, sillä Jumalan Sanan tehtävänä on vain johdattaa kadotettu sielu Vapahtajan yhteyteen sekä rohkaista jokaista vilpitöntä uskossaan. Pelkkä tieto, ilman henkilökohtaista Kristuksen tuntemista lisää vain kantajalleen rauhattomuutta ja sen sijaan, että tämä olisi aidossa yhteydessä Jumalaan, on hän vain rauhaton jumalaton, kuin kuohuva meri joka ei saa sielulleen sitä lepoa ja rauhaa, jota elävä yhteys Kristukseen tarjoaa! Voitko SINÄ lailla apostoli Paavalin sanoa:”…minä tunnen Hänet, johon minä uskon…”.(2. Tim. 1:12)?

Voitko SINÄ lailla Jobin sanoa:
”Korvakuulolta vain olin Sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni Sinut nähnyt”(Job 42:5)?

Luulin jo olevani melkein ehjä mutta tänä aamuna herätessäni huomasin kuinka rikkinäinen olen. Luulin jo oppineeni virheistäni ja kuitenkin huomaan yhä toistavani joitakin niistä. Luulin seisovani ja nyt olen melkein kaatunut. Luulin jaksavani ja nyt olen väsynyt. Luulin näkeväni ja kuitenkin olin lähes sokea. Eilispäivän voitot taisteluista eivät auta tänään. Niin kuin aikoinaan profeettasi Elia niin samoin minäkin sanon Sinulle tänä aamuna:”Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi”(1. Kuningasten kirja 19:4).

Oi Jumala – Sinä näet rikkinäisyyteni, pelkoni, virheeni. Olen murrettu saviastia Sinun Käsissäsi, kuin taipunut ruoko elämän ankarissa tuulissa, vain pienellä liekillä lepattava kynttilänsydän. Haavoitettu täällä elämän taistelukentällä ja huudan sydämestäni AUTA!

*Tänä aamuna, tässä ja nyt, haavoitettuna elämän taistelukentällä, niin kuin usein ennenkin, laitan toivoni Sinun armoosi ja rakkauteesi, Sinun laupeuteesi. Luotan siihen, että Sinä vahvistat minua, annat minulle uutta voimaa. Pyyhit kyyneleeni, hoivaat hellästi sydämeni haavoja, poistat pelkoni ja teet minut ehjäksi jälleen. ”Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.”(Psalmit 16:1).

Tätä pyydän Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä.

”Hän on tulossa ilmestymään väkevästi sinun elämässäsi. Hiljaisessa tuulen hyminässä kun myrsky, maanjäristys ja tuli ovat raivanneet elämästäsi kaiken sen mikä ei voi kestää elävän Jumalan edessä. Kun kaikki kulissit on kaatuneet ja olet valmis kuulemaan Hänen ääntänsä. Kun sinut on riisuttu alasti etkä enää voi turvautua mihinkään ihmistekoiseen”

* JUMALA ON NÄHNYT kaikki sinun kyyneleesi, itkemättömät itkusi, pettyneet toiveesi, särkyneet unelmasi, Hän näkee KAIKEN. Mikään Hänen suuressa suunnitelmassaan ei ole sattumaa ja silloinkin kun Taivas tuntuu olevan hiljaa Hän seuraa jokaista askeltasi.

Ehkä välillä yksinäisyydessäsi sorrut ajattelemaan, että Jumala ei rakasta sinua? Jos rakastaisi niin miksi Hän on hiljaa, miksi lähes kaikki tuntuu niin vaikealta? Miksi vastoinkäymiset tuntuvat niin ylivoimaisilta, surut niin suurilta, pettymykset niin todellisilta? Tiesitkö, että usein Jumala puhuu juuri vastoinkäymisissä, suruissa, pettymyksissä? Ehkä Hän ei sittenkään ole ollut sinun elämässä hiljaa, sinä et vain ole kuunnellut, et ehkä ole edes tahtonut kuulla? Ehkä olet etsinyt Jumalan kasvoja vääristä paikoista ymmärtämättä nähdä Häntä siellä missä Hän on?

Oli eräs mies joka tahtoi nähdä Jumalan. Tämä meni vuoren onkaloon ja jäi odottamaan. Se mitä tämä koki on hyvä opetus meillekkin jotka tänä päivänä vaellamme täällä kuoleman varjojen laaksoissa odottaen Jumalan ilmestymistä elämässämme. Me saatamme luulla, että Korkein ilmestyy aina voimalla ja näkyvästi, niin luuli ehkä myös profeetta Elia. ”Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?”(1. Kuningasten kirja 19:11-‬13).

Jumala ilmestyi hiljaisessa tuulen hyminässä tuhansia vuosia sitten profeetta Elialle, ehkä Hän tahtoo samalla tavalla ilmestyä myös Sinulle? Sinun vastoinkäymiset ovat kuin myrsky, ongelmat kuin maanjäristys joka halkoo vuoret ja kalliot, elämäsi vaikeat taistelut kuin tulta joka raivaa tietä Korkeimman ilmestymiselle sinun elämässäsi:”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni”(Psalmit 62:6).

RAAMATTU kertoo henkilöstä joka kärsi syyttömänä elämässään paljon vastoinkäymisiä ja monia tragedioita. Ne tekivät tietä Jumalan todelliselle ilmestymiselle hänen elämässään ja tämä sanoikin vastoinkäymisten jälkeen:”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt”(Job 42:5).

Jos huudat sydämestäsi Jumalan puoleen Hän tulee kyllä ilmestymään elämässäsi! Ehkä Hän ilmestyy hiljaisuudessa kuten Elialle aikoinaan. Vaikka elämässäsi tällä hetkellä riehuu ankara myrsky ja maa vavahtelee jalkojesi alla niin ne ovat vain merkkejä siitä, että Hän on tulossa. Vaikka koet olevasi kuin tulisessa polttavassa pätsissä niin älä menetä toivoasi koska Hän on tulossa ilmestymään väkevästi sinun elämässäsi.

Hiljaisessa tuulen hyminässä kun myrsky, maanjäristys ja tuli ovat raivanneet elämästäsi kaiken sen mikä ei voi kestää elävän Jumalan edessä. Kun kaikki kulissit on kaatuneet ja olet valmis kuulemaan Hänen ääntänsä. Kun sinut on riisuttu alasti etkä enää voi turvautua mihinkään ihmistekoiseen, mihinkään sellaiseen joka ei kestä Pyhän Jumalan edessä. Kun aidosti elämästä riisuttuna olet valmis kuulemaan Hänen ääntänsä. Ja silloinkin Hän sanoo sinulle kuten aikoinaan Moosekselle: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa”(2. Moos. 3:5). Mikään ihmistekoinen ei voi kestää Korkeimman edessä ja siksi sinut aina riisutaan ennen kuin voit väkevästi kohdata Pyhän Jumalan!

SANOT OLEVASI USKOVAINEN, sattuuko sinua maailman pahuus? Kun näet puolustuskyvyttömän kärsivän, tuntuuko sinusta pahalta? Jos näet heikkoa sorrettavan herääkö sinussa auttamisen halu? Jos näet jonkun pahoinpitelevän toista ihmistä niin menetkö auttamaan vai suljetko autuaan tietämättömänä silmäsi?

Raamattu kertoo, että Mooses nähtyään egyptiläisen kohtelevan kaltoin hebrealaista orjaa tappoi pahoinpitelijän:”Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi (Ap. teot 7:24). Mooseksen oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys vaati häntä puuttumaan vääryyteen jos tämä näki sitä silmiensä edessä:”Ja hän meni toisena päivänä ulos ja näki kaksi hebrealaista miestä tappelemassa keskenään; ja hän sanoi syylliselle: ”Miksi lyöt toveriasi?”(2. Moos. 2:13).

Jos sinä näet jollekkin tehtävän vääryyttä niin ummistatko silmäsi etkä välitä? Annatko hiljaisen hyväksynnän vääryydelle ja jos annat niin miksi? Sanotko olevasi uskovainen, oikeamielinen, ja kuitenkin sallit vääryyttä tapahtuvan silmiesi alla puuttumatta siihen? Jos sinun perheenjäsenesi tai ystäväsi tekevät vääryyttä niin puolustatko jopa sitä? Etkö tiedä, että Jumala näkee KAIKEN ja Hän kostaa väärämielisille? Taivaan näkökulmasta: ”väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava:”(Snl 3:32).

OLETKO PELKURI ETKÄ USKALLA puuttua jos näet vääryyttä tapahtuvan? Ajatteletko kenties, että näin vältyt itse ongelmilta? Pelkäätkö niin paljon, että hiljaisella hyväksymisellä annat vääryyttä tapahtua suojellaksesi itseäsi? Tiesitkö, että edes Jumala EI ARVOSTA PELKUREITA:”Mutta pelkurien…osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”(Ilm. 21:8)

TOIMITKO ITSE HEIKOMPIA ALISTAEN? Käytätkö henkistä väkivaltaa tai jopa fyysistä? Jos olet parisuhteessa niin pyritkö saamaan oman tahtosi läpi tarvittaessa väkivallalla, niin henkisellä kuin tarvittaessa fyysisellä? Jos olet mies niin kuritatko tarvittaessa heikompaa kumppaniasi? Turvaudutko parisuhteessa väkivaltaan vai Jumalaan joka näkee kaiken? ”Voi teitä, jotka lykkäätte kauas pahan päivän, mutta vedätte luoksenne väkivallan…(Aamos 6:3).

Jos luulet, että sinulla on oikeus tarvittaessa käyttää väkivaltaa heikompia kohtaan niin silloin sinua ei kuljeta Jumalan Henki vaan itse perkele! Vaikka sanoisit muille olevasi uskovainen, vaikka yrittäisit itsellekin vakuuttaa toimivasi Jumalan tahdossa mutta jos alistat millään tavalla heikompia niin silloin sinä olet saatanan lapsi eikä Jumalan totuus ole vielä saanut vallata sydäntäsi. Vaikka joku olisi asettanut sinut saarnaajaksi, paimeneksi, vanhemmistoveljeksi, kuoronjohtajaksi tai johonkin muuhun asemaan mutta jos väkivallalla alistat parisuhteessa heikompaa osapuolta niin silloin sinä olet matkalla helvettiin etkä taivaaseen jos et heti tee asiasta parannusta (Matt.26:52). Muista aina, että Jumala näkee KAIKEN, myös sen mitä avioliiton ”kulissien” sisäpuolella tapahtuu.

Ne jotka turvautuvat väkivaltaan heikompiaan alistaen, joilla on halu väkivaltaan ovat uskottomia, eivät uskovaisia:”…uskottomilla on halu väkivaltaan”(Snl.13.2).

*JOS OLET LANGENNUT välinpitämättömyyteen, pelkuruuteen, itsekkyyteen etkä ole puuttunut väärämielisyyteen kun olet sitä nähnyt niin ÄLÄ ENÄÄ TOIMI NIIN vaan tee PARANNUS! Pyydä anteeksi Jumalalta turvautuen Jeesuksen Kristuksen vereen, pyydä Pyhän Hengen voimaa pystyäksesi tästä hetkestä eteenpäin olemaan oikeamielinen sekä rohkea. Jumala kyllä pukee sinut voimallaan kun sydämestäsi tahdot luopua väärämielisyydesta.

Korkein on luvannut siunauksensa oikeamielisille, luvannut kuulla niiden rukoukset jotka pyrkivät jakamaan oikeutta tässä pimeässä maailmassa. Jotka puolustavat sorrettuja ja heikkoja:”Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja PÄÄSTÄTTE SORRETUT VAPAIKSI, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: ”Katso, tässä minä olen”(Jes. 58:6-9).

JOS tulevaisuudessa näet jotakin lähimmäistäsi kohdeltavan väärin niin mene rohkeasti väliin. Älä pelkää sillä Jumala on kanssasi koska Hänkin vihaa väärämielisyyttä. Muista myös, että tuo uhri voi sydämestään huutaa apua ja silloin SINÄ olet vastaus hänen avunpyyntöönsä. Osoita rakkautta KÄYTÄNNÖSSÄ ja ole vaikka valmis kuolemaan koska onhan Vapahtajamme opettanut, että:”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä”(Joh.15:13).

Monet historian suuret Evankelistat ovat omissa kirjoissaan arvostelleet kielteiseen sävyyn ilmiötä joka on todellisuutta tänäkin päivänä: itseään uskoviksi kutsuvat kokoontuvat rukoilemaan herätyksen puolesta mutta eivät itse tee mitään! He pyytävät kyllä hurskaasti Jumalan Pyhää Henkeä vetämään ihmisiä tilaisuuksiin ymmärtämättä ollenkaan, että Evankeliumin julistaminen on uskottu Kristuksen seuraajille (ei Jumalan Pyhälle Hengelle).

Jeesus antoi selvän käskyn HÄNEN SEURAAJILLEEN, mutta tätä käskyä lukemattomat ihmiset laiminlyövät esiintyen hurskaina selittäen, että Jumalan Pyhä Henki kyllä vetää ihmisiä parannukseen ja saa aikaiseksi herätyksiä eri paikkakunnilla. SE ON TOTTA, JUMALAN PYHÄ HENKI SEN VAIKUTTAA mutta Kristuksen seuraajien myötävaikutuksella: heidän pitää JULISTAA ja Pyhä Henki vaikuttaa HEIDÄN JULISTUKSENSA KAUTTA. Jumalan Valtakunnan työtä tehdään Pyhän Hengen kautta saatavalla neuvokkuudella, työ on Kristuksen seuraajien. APU tulee Pyhältä Jumalalta Kristuksessa Jeesuksessa PYHÄN HENGEN aikaansaaman neuvokkuuden tuloksena. Jeesus sanoi seuraajilleen:”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”(Mark. 16:15).

Jeesus ei antanut Pyhälle Hengelle tehtäväksi evankelioida tätä maailmaa vaan Hän antoi tämän tehtävän meille ihmisille jotka uskomme Häneen. Jeesus lähetti Pyhän Hengen Hänen seuraajiensa AVUKSI mutta tehtävä kuuluu kuitenkin meille ihmisille. Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova on Jumalan työtoveri (2 Kor.6:1), Jumala tekee ihmeitään Seurakuntansa kautta. Paavali kirjoitti ”oppipojalleen” Timoteukselle: ”Lue, kehoita ja opeta ahkerasti” (1 Tim.4:13). Paavali ”vannotti” Timoteusta TYÖN tärkeydestä: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” (2 Tim.4:1-2). Jeesus opetti: ”Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.” (Matt.10:16). Historian viisain mies (Kuningas Salomo) kirjoitti:””Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa” (Snl.24:6). SODANKÄYNTI kuuluu Jumalan Pyhille – Jumalan Pyhä Henki auttaa siinä.

Tehtävä ei kuulu Jumalalle, ei Jeesukselle, ei Pyhälle Hengelle vaan Evankeliumin tehtävä on annettu Kristuksen seuraajille! Nämä ovat kykeneviä AINOASTAAN PYHÄN HENGEN OHJAUKSESSA tekemään tätä työtä neuvokkuudella ollen yhtä älykkäitä kuten käärmeet säilyttäen samanaikaisesti puhtaan omantunnon Korkeimman edessä. Pyhä Henki antaa viisautta tavoittaa ihmisiä Kristukselle eri toimintatapojen kautta – toimintatavat eivät kuitenkaan pelasta, vaan Jeesus Kristus, joka uhrasi itsensä Golgatalla. Tästä arvokkaasta työstä ME HÄNEEN USKOVAT OLEMME VELVOLLISIA KERTOMAAN maailmalle, tästä työstä me emme voi paeta vastuuta yrittäen vierittää sitä Pyhän Hengen tehtäväksi! Työ on meidän – olkaamme siinä ahkeria sekä pyytäkäämme neuvokkuutta Korkeimmalta, joka varmasti sitä antaa: ”Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan” (Jaak.1:5).

Jokainen joka väittää, että työ kuuluisi Pyhälle Hengelle eikä itse ole valmis uhraamaan aikaansa Jeesuksen antamalle lähetyskäskylle johon kuuluu Kristuksesta kertominen sekä opettaminen, on joko ymmärtäen (tekeytyy hurskaaksi tietoisesti) tai ymmärtämättömyyttään ymmärtänyt täysin väärin Raamatun opetukset. Tällöin hän ei ole Jeesuksen, vaan sielunvihollisen asialla. Herätys alkaa uskovista mutta jos nämä nukkuvat, niin kuka vie syntisille evankeliumin?

”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin TE SAATTE VOIMAN, ja TE TULETTE OLEMAAN minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1:8)