SUURI HARTAUSKIRJA

Tulossa SUURI HARTAUSKIRJA jonka on tarkoitus ilmestyä perinteisenä kirja-versiona huhtikuussa 2024. Sisältää vuoden jokaiselle päivälle Taivaallista mannaa.

Jeesus varoitti:”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä”(Mark.13:3) ja kun katsomme maailmaa nykyihmisen silmin huomaamme varoituksen syvällisen merkityksen. Jeesuksen ajoista asti on ollut vaara eksyä mutta nyt elämme suurten eksytysten lopunaikaa jolloin varoitus on entistä aiheellisempi.

Jeesus korosti Kirjoituksien tuntemisen tärkeyttä (Mark.12:24). Kun tunnemme Kirjoitukset ja Jumalan voiman niin emme eksy. Silloin kukaan ei voi meitä eksyttää.

Tässä hartauskirjassa on Taivaan tien kulkijalle evästä jokaiselle vuoden päivälle. Jumalan Sanasta ammennettua mannaa joka auttaa jaksamaan ja kilvoittelemaan täällä kuoleman varjojen laaksoissa perille asti. Taivaallisia hunajapisaroita jotka ravitsevat sielua pysymään oikealla tiellä.

– Marko Lind –

 

Ennakkotilaukset;

Email: lindmarko@gmail.com

ILMAN RAKKAUTTA SEURAKUNTA ON KUOLLUT

Ihmisiä kiinnostavat uskonnolliset asiat, siinä ei ole mitään uutta saatikka outoa. Maassamme on lukemattomia itseään kristillisiksi Jumalan seurakunniksi nimeämiä organisaatioita ja taas toisaalta paljon yksinäisiä uskonnollisista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Miksi kysynnän ja tarjonnan laki eivät kohtaa, siinä sen sijaan on jotain outoa! Tarpeen pitäisi synnyttää aina tilaus, tarvetta sekä tilausta on, miksi nämä kaksi edellä mainittua asiaa eivät todellisuudessa kohtaa toisiaan? Onko vika kristillisissä organisaatioissa vai lukemattomissa uskonnollisista asioista kiinnostuneista ihmisistä. Jumalattomuus rehottaa kaduillamme, tulvii ulos mediasta vaikuttaen rakkauden kylmenemistä myös kristillisissä organisaatioissa. Raamatun ennustus lopun ajan päiville: Sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus, näyttää siis toteutuvan, MUTTA MIKSI? Oleellista siis ei ole todeta tapahtumien kulku, vaan pyrkiä löytämään syy siihen!

Jeesus sanoi: Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen Rakkaus! Näkevätkö lukemattomat hengellisistä asioista kiinnostuneet aitoa rakkautta niiden keskuudessa, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita? Näkevätkö he aitoa välittämistä sekä huolenpitoa Jeesukseen uskovien keskuudessa vai alituista riitaa, kiistelyä lahkojen oikeellisuudesta, kiistelyä oppien oikeellisuudesta, yksilöiden kohdalla vaikutusvallan itsekkäästä hakemisesta, ahneudesta, välinpitämättömyydestä sekä uskovien panettelusta toinen toisiaan kohtaan? Tunnetaanko tänä päivänä ne, jotka sanovat olevansa Jeesuksen seuraajia, aidosta rakkaudesta, vai kylmyydestä joka kumpuaa farisealaisesta lakihenkisyydestä? Jos kuva on vääristynyt, ei vika ole peilissä!

Jumalan käsky: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, onko se todellisuutta tämän päivän kristillisissä organisaatioissa? Onko aito rakkaus todellisuutta tämän päivän luterilaisuudessa, helluntalaisuudessa, adventismissa, babtisteissa, lestaadiolaisuudessa sekä muissa kristillisissa suunnissa? Tunnetaanko edellä mainitut siitä, että heillä on keskinäinen Rakkaus, että näiden yhteisöjen sisällä puhalletaan yhteen hiileen, ollaan valmiit antamaan omasta sisaren tai veljen hyväksi, ollaan valmiita jopa uhraamaan hengensä ystävän edestä? Mitä ihmiset näkevät katsoessaan tämän päivän kristillisiä organisaatioita vai näkevätkö he mitään? Jos uskovat eivät pidä hyvää huolta edes toisistaan, kuinka he pystyisivät rakastamaan ihmisiä Kristukselle?

Seurakuntien toimintamallit eivät monestikkaan eroa maallisten organisaatioiden toimintamalleista. Organisaatioiden johdossa eivät aina vaikuta aidosti uudestisyntyneet ihmiset ja toimintaa säätelee usein lähes bisnesmainen ajattelutapa yhdistettynä humanismiin. Jumalan sana, Raamattu ei useinkaan Pyhän Hengen kanssa ole toiminnassa määräävin tekijä, vaan vaikutusvaltaisten mielipiteet, eikä näin ollen ole ollenkaan outoa, jos seurakunta on menettänyt suolansa tämän pimeän ja murheellisen ajan keskellä, jossa nyt elämme.

Seurakunnissa päätetään monesti asioita johdon enemmistön mukaan ja täten syrjäytetään Jumala ainoana auktoriteettina. Vaikka demokratia on hyvä hallintamuoto, ei se ikinä saa olla määräävänä tekijänä Jumalan aidossa seurakunnassa. Vanhan liiton profeetat eivät nauttineet tuhansia vuosia sitten enemmistön luottamusta, Jeesus tapettiin roomalaisten kätten kautta huutoäänestyksellä kansan vaatiessa pilatukselta Mestarin ristiinnaulitsemista sekä Luthet aikoinaan vetosi asiansa jalouteen uskonpuhdistuksessaan sillä, että koska hän oli yksin, täytyi Jumalan olla hänen puolellaan. Kaikista edellämainituista asioista huolimatta monissa seurakunnissa enemmistö määrää toimintatavat, vaikka historia on lukemattomat kerrat osoittanut demokratian vaarallisuuden!

Seurakunnissa vihataan monesti toisinajattelijoita, vaikka nämä aidosti uskoisivat Jeesukseen Kristukseen. Ihminen, joka ei tahdo alistua enemmistön päätöksiin vaan tahtoo olla uskollinen vain Raamatusta nousevalle ilmoitukselle jätetään usein kylmästi yksin. Liian monen seurakunnan keskellä elää nytkin valitettavan paljon yksinäisiä, unohdettuja sekä alaspainettuja. Kuka tai mikä on antanut Jumalan seurakunnaksi itseään nimittävän organisaation unohtaa Jeesuksen sanat: Siitä ihmiset tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus!

Lähimmäisenrakkauden jaloja periaatteita ei noudateta, ihmiset luokitellaan erilaisiin kasteihin ja erilaisista oppiasioista kiistellään joskus hyvinkin verisesti. Seurakunnissa taistellaan asemista ja erilaisista johtopaikoista, taistelutantereelle jätetään säälimättömästi ne, jotka eivät jaksaneet. Taivas itkee unohdettujen tuskaa samanaikaisesti kun seurakunnat yrittävät epätoivoisesti pitää kulissejaan pystyssä. Laittomuus on päässyt valtaan seurakunnissakin ja useimpien rakkaus on kylmennyt! Missä näkyy uskovien keskinäinen rakkaus?

Mitä apua on seurakuntien evankelioimistyöstä, jos kädet ollaan lailla Pilatuksen yritetty pestä puhtaaksi vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta? Miksi maailma kuuntelisi opetusta rakastavasta Jumalasta, jos uskovaisetkaan eivät rakasta lähimmäistään? Raamatun mukaan tuomio alkaa ensin Jumalan huoneesta ja siksi seurakuntien tulisi vaihtaa viattomien kyyneleillä kastellut polttopuut kuiviin viattomuuden sytykkeisiin, antaa keskuudessaan oikean Pyhän Hengen tulen palaa ja sitäkautta maailmakin voi syttyä todellisen herätyksen roihuun. Ei ennen sitä…

Yksittäiset saarnamiehet eivät uskalla puuttua vallitseviin epäkohtiin sen pelossa, ettei heitä pyydetä seurakuntiin saarnaamaan tai heidät ajetaan sieltä enemmistön toimesta ulos. Vaikka Raamattu selkeästi ilmoittaa, että taivaan ulkopuolelle jäävät pelkurit, eivät monetkaan saarnamiehet, paimenet sekä papit uskalla julistaa totuutta. Jos kirkkokuntien johtajat pelkäävät enemmän ihmisiä kuin Jumalaa, kuinka he voivat olettaa voivansa pelastaa maailmaa?

Monet seurakuntalaiset eivät uskalla kertoa omia mielipiteitään seurakunnasta erottamisen tähden. Rakkauden sijaan pelko hallitsee monissa seurakunnissa eivätkö ihmiset uskalla asettua taistelemaan vääriä arvoja vastaan. Pelon tähden ihmiset puhuvat selän takana totuuksia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Juorut, panettelemiset, valheet sekä mustamaalaamiset ovat valitettavaa todellisuutta niiden keskuudessa, joiden tulisi omistaa aito lähimmäisenrakkaus. Pinnan alla kytee ja on vain ajan kysymys, milloin tuo pelko saa kasvot.

Tämän päivän ihmiset eivät kunnioita enää kristillistä vakaumusta kuten ennen. Miksi kunnioittaisivat, sillä lähimmäisen rakkaus on tunteettomasti poljettu monissa seurakunnissa jalkoihin, taakoitettuja ei tahdota lieventää heidän ahdistuksissaan, toivottomilta viedään viimeinenkin toivo sekä langenneita kohtaan toimitaan täysin tunteettomasti. Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus, sanoi Jeesus. Voidaan siis hyvin perustellusti väittää, ettei keskinäistä rakkautta Jumalan lasten keskuudessa ole, koska ihmiset eivät tunnista Jeesuksen opetuslapsiksi niitä, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita!

3 Johanneksen kirje luku 1 jakeesta yhdeksän jakeeseen kymmenen kertoo karua kieltään siitä, kuinka Jumalan seurakunnassa voi olla vallalla totuuden vastaiset voimat. Johannes, yksi Jeesuksen rakastettu apostoli oli joutunut tilanteeseen, jossa oli tullut panettelujen uhriksi, sillä erään seurakunnan vaikuttavalla paikalla Diofretes niminen henkilö ajoi seurakunnasta pois totisia Jumalan palvelijoita. Näin Johannes kirjoittaa kyseiselle seurakunnalle:
9. Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan.
10. Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta. Edellä mainittuun viitaten ei kukaan voi väittää, etteikö seurakunta voisi toimia mielivaltaisesti vastoin Jumalan Pyhiä asetuksia. Jos sitä tapahtui jo n. 2000 vuotta sitten, miksi ei nyt, kun olemme saapumassa lopun aikaan!

Matt.21:33-46 Jeesus puhui sen ajan uskonnollisille johtomiehille seuraavan vertauksen tarkoituksenaan osoittaa, ettei pelkkä ulkonainen uskonnollisuus saatikka omavanhurskaus olisi aitoa Jumalan palvelemista. Vaikka tämä vertaus koski uuden liiton asetuksia, jossa pakanoille uskottiin juutalaisten sijaan evankeliumi, käy tuo sama vertaus myös tämän päivän uskonnollisille johtomiehille siksi, että nämä eivät osaa useinkaan arvostaa aitoja Jumalan palvelijoita, vaan sensijaan pieksävät ja tappavat, kivittävät ja halveksivat heitä! Tässä vertauksessa tulee myös esille se, että jos ei seurakunta osaa arvostaa aitoja totisia Jumalan lähettämiä palvelijoita, ei se osaa ottaa vastaan itse Kunnian Kuningasta Jeesustakaan. Jos seurakunnissa ei tehdä lähimmäisen rakkauden suhteen parannusta, siirtää Jumala rakkaudettomat palvelijat syrjään uskoen Jumalan sanoman eteenpäin viemisen muille. Jeesus sanoi:
33. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. 34. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. 35. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. 36. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. 37. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat.’ 38. Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä.’ 39. Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. 40. Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?” 41. He sanoivat hänelle: ”Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa.” 42. Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? 43. Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. 44. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.” 45. Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. 46. Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.

Me emme saa sortua kuitenkaan kaikkeen edellä mainittuun liittyen epätoivoisena samaan, kuin mihin Raamatun aikainen Elia väittäessään Jumalalle, että olisi ainoa totinen Jumalan palvelija. Niin silloin kun tänäänkin Korkeudesta kuuluu vastaus: Minulla on oma jäännökseni, joka ei kumarra tämän maailman arvoja! Tänäkin päivänä Jumalalla on aito sotajoukkonsa, joka luottavaisin mielin turvaavat Jumalaan eivätkä kumarra vääriä arvoja, vaikka seurakuntien toimintatavat joskus niin vaatisivatkin. Tilanne ei ole siis toivoton, vaikkakin hyvin lohduton. Oi, jospa Jumala saisi sytyttää kaikki ne aitoon Pyhän Hengen liekkiin, jotka väittävät olevansa Hänen palvelijoitaan. Silloin ei mikään olisi estämässä herätyksen aaltoa rakkaassa Suomen maassamme.

– Marko Lind-

MISTÄ TIEDÄT, ETTÄ SE ON JUMALA JOKA PUHUU SINULLE?

Lentokoulussa opiskelijoina olevia tulevia lentäjiä varoitetaan luottamasta tunne-aistimuksiinsa. Kun lentokoneella ajetaan sumeaan pilveen tai pilkkopimeässä yössä, jolloin näkyvyys on nolla, on todellisena vaarana se, että koneen ohjaaja alkaa kuvittelemaan koneen olevan epätasapainossa sekä saattaa kuvitella lentokoneen menevän väärään suuntaan. Tällöin lentokonetta tulee ohjata pelkästään mittareiden mukaan eikä tunteiden tai tuntemuksien mukaan. Tunne aistimukset ovat pettäviä – mittarit eivät valehtele.

Kun merikapteeni ajaa laivansta tiheään sumuun synkässä yössä, jossa on mahdoton ihmissilmin nähdä mitään, hänen tulee luottaa vain kompassiin. Jos tämä alkaa luottamaan kompassin sijasta omiin tunteisiin tai tuntemuksiin, hän ei ainoastaan itse eksy, vaan myös kaikki laivassa olevat hänen mukanaan.

Jumalaan Kristuksessa Jeesuksessa uskovan mittarit ja kompassi on Raamattu – jos me luotamme vain omiin tuntemuksiimme tai tunneaistimuksiimme, niin takuuvarmasti me ennen pitkää eksymme. Jos me vähättelemme Raamatun luotettavuutta, meidän koneemme ennen pitkää törmää maahan tuhoisin seurauksin – jos me vähättelemme Raamatun luotettavuutta niin lailla merikapteenin me itsemme lisäksi ajamme elämän tuhoisille karikoille myös muut laivassa olevat.

Raamattu kertoo meille ensimmäisessä Mooseksen kirjassa luvussa 2, kuinka Adam sai Paratiisissa Jumalalta selvät ohjeet: ” ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1 Moos.2:16-17). Sielunvihollinen käärmeen muodossa kuitenkin saapui vähän myöhemmin esittämään Adamin vaimolle ihmiskunnan ensimmäisen epäilyksen – epäluottamuslauseen – valheen. Se tuli kyseenalaistamaan sen, minkä Jumala oli vain vähän aikaisemmin sanonut. Kysymyksen muodossa luodakseen epäilystä Jumalan Sanaa kohtaan se lausui: Onko Jumala todellakin sanonut? Raamattu kertoo meille surullisen tositarinan, kuinka Eeva lankesi sydämessään kyseenalaistamaan Jumalan Sanan – vastoin Korkeimman selvää käskyä tämä söi kielletystä puusta. Lailla ymmärtämättömän merikapteenin, joka ei luota kompassiin vaan omiin tuntemuksiinsa – omiin mielihaluihinsa, tämä ihmiskunnan ensimmäinen nainen ei ajanut vain itseänsä tuhoisille karikoille, vaan myös muut laivassa olijat – miehensä ja tätä kautta koko luomakunnan. Yhden ihmisen epäluottamuksen tähden koko maapallo elää nyt kirouksen alla. Kaikki vain siksi, että tämä yksi ihminen ei pitänyt Jumalan Sanaa luotettavana – kaikki vain siksi, että tämä alkoi kyseenalaistamaan Jumalan Sanaa. Näin käy kaikkialla siellä, missä kyseenalaistetaan – joko otetaan jotakin pois – tai lisätään jotakin – Pyhään Jumalan Sanaan. Tällöin tuho on väistämätön, se on vain ajan kysymys!

Kautta ihmiskunnan historian – aina Raamatun alkulehdiltä tähän päivään asti – meillä on surullisia esimerkkitapauksia siitä, kuinka käy kun ihminen alkaa kyseenalaistamaan Jumalan selvää puhetta. Jumala siis kyllä puhuu – se ei ole ongelma. Raamatun vanhurskas mies Job lausui kirjassaan luvussa 33 jakeessa 14: ”Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. ” (Job.33:14). Ongelma on se, että tahtovatko ihmiset alistua elämään kuten Jumala on puhunut. Langenneen Eevan mielenlaatu hallitsee suurinta osaa ihmiskuntaa ja heille tänäkin päivänä sielunvihollinen syöttää samaa valhetta kuin Paratiisissa sanoen: Onko Jumala todellakin sanonut? Kaikkialla siellä, missä aletaan kyseenalaistamaan Pyhän Jumalan Sanaa, luodaan otollinen maaperä sielunvihollisen salakavalalle eksytykselle ja aina sinne saapuu käärme lausuen sanat: onko Jumala todellakin sanonut? Sen voitto on varma tällaisella maaperällä, sillä epäilys Jumalan Sanaa kohtaan on jo kuin istutettu siemen otolliseen maaperään, joka kasvaessaan saa ihmisen kääntymään todellista auttajaansa – rakkaudellista Jumalaa – vastaan. Kaikkialla siellä, missä kyseenalaistetaan Jumalan Sana, hallitsee Aadamin vaimon Eevan mielenlaatu – kapinamieli Jumalan sanoja vastaan.

Me kaikki ihmisinä olemme luotuja olentoja, Jumala on luonut meidät ja tahtoo, että me kuunnellen Häntä eläisimme Hänen yhteydessään. Ihmiskunnan ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva, ajettiin pois Paratiisista tottelemattomuuden tähden, mutta toinen Adam, Jumalan Poika Jeesus Kristus kuolemallaan sekä ylösnousemisellaan on voittanut kirouksen – Hän itse tuli kiroukseksi meidän edestämme. Hän kantoi langenneen ihmiskunnan synnin – Hän kuoli sinun ja minun puolesta, että jokainen joka uskoo Häneen saisi osaksensa Hänen vanhurskautensa. Hän maksoi verellään sen tuomion, mikä olisi kuulunut meille, että me saisimme sen osan Jumalan edessä, joka kuuluu Hänelle – että me Hänen kauttaan saisimme yhteyden Pyhään meitä rakastavaan Jumalaan. Sen yhteyden Jumalaan, minkä Aadam ja Eeva kadottivat vain siksi, että alkoiva kyseenalaistamaan Jumalan selvää puhetta, sen yhteyden Jeesus Kristus kuolemallaan sekä ylösnousemisellaan teki mahdolliseksi: tie Jumalan yhteyteen käy ristin kautta! Tätä yhteyttä pyrkii sielunvihollinen tänäkin päivänä tuhoamaan – se pyrkii myrkyttämään jo uskoontulleen ajatusmaailman sekä sen lisäksi estämään ihmisiä tulemasta Jumalan yhteyteen. Parhaiten se onnistuu siinä, kun se kyseenalaistaa sen, mitä Pyhä Jumala on sanonut – valitettavasti liian monet uskovat sen valheisiin.

Ihminen on luotu olento ja hänelle puhutaan korkeammalta taholta – niin sinulle kuin minulle – siinä ei ole mitään epäselvää saatikka outoa. Aivan samoin kuin Eevalle Paratiisissa puhui Jumala – puhuu se meillekkin tänä päivänä. Niille, jotka eivät ole vielä uskossa Jeesukseen Kristukseen tuo ääni kehoittaa tekemään parannuksen ja niille, jotka ovat jo uskossa Jeesukseen Kristukseen tuo ääni kehottaa alistumaan Pyhän Jumalan täydelliseen tahtoon vaeltaen kuuliaisuudessa. Raamattu opettaa selvästi, että Jumala puhuu ihmisille unissa, öisissä näyssä, ajatusmaailmaan ihmisen ollessa hereillä, ilmestyksin sekä toisten ihmisten kautta unohtamatta sitä, että Jumalan rakkaudellinen ääni on kuultavissa kaikessa luomakunnassa mitä ympärillämme näemme. Jumala on todellinen ja Hänen äänensä on todellinen.

Mutta yhtä todellinen on myöskin sielunvihollisen ääni, tuo sama ääni jonka Eeva kuuli Paratiisissa ja joka jatkuvasti sekä kaikkialla pyrkii kyseenalaistamaan sen, mitä Jumala on puhunut ja mitä Hän puhuu. Meidän sieluistamme rakkaat sisaret ja veljet, rakkaat ystävät, käydään armotonta taistelua tälläkin hetkellä – Pyhä Jumala vastassaan käärme, eli sielunvihollinen – totuus vastaan valhe: kysymys on iankaikkisuudesta – sinun ja minun iankaikkisuudesta. Se ei ole vähäpätöinen asia, se ei ole vain olankohautuksella sivuutettava asia – totuus on taruakin ihmeellisempää ja vaikka kuinka ihminen itsekkyydessään väittäisi sen vain pelkäksi legendaksi, hän kuitenkin sisimmässään tietää, kuinka hänen iankaikkisuudestaan käydään kovaa sotaa. Me valitsemme – joko Jumalan totuus joka johtaa iankaikkiseen elämään, tai saatanan salakavala valhe joka johtaa tuhoomme.

Mutta miten me erotamme Jumalan puheen – miten me voimme olla varmoja siitä, että se on Jumala joka meille puhuu? Raamattu kertoo meille Luukkaan evankeliumissa Kristuksen syntymästä luvussa 2 jakeissa 8-19 – kuinka paimenet kedolla kohtasivat Jumalan lähettämän enkelin joka julisti: ”teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.”. Kun paimenet sitten sitten löysivät Marian ja Joosefin lapsen kapaloituna seimessä, nämä kertoivat heille mitä kedolla oli tapahtunut. Näin Jumalan enkelinsä välityksellä – paimenten kautta rohkaisi Mariaa jolle jo aikaisemmin oltiin ilmoitettu Messiaan syntymästä enkelin välityksellä. Marian mielenlaatua – asennoitumista – kuvaa hyvin seuraavat sanat: ”Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.”. Kätki nämä sanat ja tutkiskeli niitä sydämessänsä – tutkiskeli niitä sydämmessänsä!

Paratiisissa Aadamin vaimo Eeva ei tutkiskellut vaan tunteidensa sekä mielihalujensa ohjaamana uskoi kaiken mitä hänelle puhuttiin eksyttäjän, sielunvihollisen toimesta eikä tutkiskellut asiaa, vaan söi puusta josta ei ollut lupa syödä. Miten toisenlaisen kuvan piirtääkään eteemme Jeesuksen äidin käyttäytyminen: Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkiskeli niitä sydämessänsä. On selvää, että Maria tunsi Vanhan liiton Kirjoitukset – Hän tiesi Jumalan puheen joka oli profeettojen välityksellä kirjoitettu Tooraan eli Vanhan Liiton Kirjoituksiin – lisäksi enkeli oli aikaisemmin ilmoittanut Marialle Jeesuksen syntymästä kuitenkin hän kätki nämä sanat ja tutkiskeli niitä sydämessänsä. Maria ei ollut hetkellisten päähänpinttymien tai erilaisten tunteiden vanki – hän oli hyvin tarkka siitä, miten suhtautui kaikkeen siihen, mitä hänelle ilmoitettiin. Rakkaat sisaret ja veljet, rakkaat ystävät – kulkekaamme mekin samanlaisella mielellä varustettuna kuin Maria, eikä kuten Aadamin vaimo Eeva.

Ei kaikki se puhe mitä kuulemme ole Jumalasta – meidän tulee tutkiskella asiaa saadaksemme varmistus siitä onko Jumala todellakin puhunut. Viidennessä Mooseksen kirjassa luvussa 13 jakeissa 1-8, luvussa 18 jakeissa 21-22 kerrotaan selvästi, että mistä tiedämme mikä ei ole Jumalan puhetta ja taas mikä sitä on. Jumala ei puhu koskaan itseään vastaan – kaikki kokemukset tulee aina tutkiskella Jumalan Sanalla, Kirjoituksilla. Jumala on puhunut sanassaan – se on kirjallinen ilmoitus meille: Hän on ensimmäisten ja viimeisten luona vielä sama eikä Hän koskaan puhu ihmiselle vastoin Hänen omaa ilmoitustaan.

Sinun luoksesi voi tulla ihminen, joka väittää olevansa Jumalan lähettämä – kertomaan sinulle viestiä Jumalalta. Jos sinä tutkiskelematta otat sanoman vastaan, voit saada kauniiseen lahjapakettiin käärityn pommin jonka seuraukset ovat tuhoisat. Jos sinä näet unen tai ilmestyksen, etkä lailla Marian tutkiskele sitä, voit saada syötäväksi hunajalta maistuvaa myrkkyä. Jos sinä tutkiskelematta otat vastaan jokaisen profetian ja avosylin toivotat tervetulleeksi – laisinkaan tutkiskelematta – jokaisen itseään profeettana pitävän ihmisen, silloin voit saada nauttiaksesi humalluttavaa juomaa joka johdattaa sinut tuhon tielle. Pyhä Jumala tahtoo, että sinä koettelet kaiken Hänen Sanallaan – jos sinulle ilmoitettu asia ei ole Hänen sanansa mukainen, sinun tulee se ehdottomasti hyljätä, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Näin Jumala ilmoitti Moosekselle sen, mistä ihminen tietää, mikä on Jumalan puhetta ja mikä ei.

Paavali kehoittaa kirjeessään Roomalaisille luvussa 12 jakeessa 2: ”muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Kun me tutkimme ahkerasti mikä on Jumalan tahto, kun me ahkerasti luemme Jumalan tahdon kirjallista versiota, Raamattua – silloin sielunvihollisen juonet eivät ole meille tuntemattomat – silloin me erotamme aidon epäaidosta, silloin me erotamme Jumalan puheen sielunvihollisen eksytyksestä.

Jumala puhuu lapsilleen, siinä ei ole mitään outoa – outoa olisi jos ei puhuisi. Jumala puhuu eritavalla ja Jumala puhuu voimallisesti. Jumala ilmoittaa lapsilleen salattuja asioita, joita ihmisjärjen on vaikea inhimillisesti katsottuna ymmärtää ja kuitenkin Pyhä Henki tekee ne ymmärrettäviksi. Jumala Kristuksessa Jeesuksessa tekee ihmeitä, parantaa sairaita, herättää kuolleita – jakaa palvelijoilleen armolahjoja; itseasiassa Jumalan lapsen elämä on ihmeistä ihmeisiin vaeltamista. Kaikki edellä mainittu on aidon Jeesukseen uskovan elämässä arkipäivää. Valitettavasti arkipäivää on myös se, että Jumalan puheen lisäksi puhuu myös sielujemme armoton vihollinen joka kuiskaa korvaamme samat sanat kuin aikoinaan Aadamin vaimolle Eevalle Paratiisissa: Onko Jumala todellakin sanonut? Sielujemme armoton vihollinen pyrkii ahkerasti kyseenalaistamaan Jumalan Sanan. Sielunvihollinen esiintyy valon enkelinä ja siksi on tärkeää tutkia ahkerasti Jumalan Sanaa – Raamattua, että osaamme erottaa Jumalan äänen valheiden seasta.

Kun turvaamme Kristukseen, kun tutkimme ahkerasti mikä on Jumalan tahto, kun täydellä sydämellä alistumme Pyhän Jumalan Sanan alaisuuteen, silloin saamme Jeesuksen lampaina kuulla Paimenemme äänen – Hän on luvannut johdattaa Häneen uskovia MUTTA jos me väheksymme Jumalan tahtoa, niin silloin emme saa nähdä saatikka kokea Jumalan autuutta – silloin emme paatuneessa sydämen tilassa kuule rakkaudellisen Jumalan puhetta. Psalminkirjoittaja kirjoittaa luvussa 50 jakeissa 16-23: ”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse! Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa. Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta. Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa. Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen. Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa. Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.” (Ps.50:16-23).

Kaikkialla siellä, missä vähänkin kyseenalaistetaan Jumalan Sanan ehdottomuutta, missä ei tahdota kuuliaisuudessa alistua Jumalan täydellisen tahdon alle, sielunvihollisen sanoma: Onko Jumala todellakin sanonut – on saavuttanut otollisen maaperän. Kaikkialla siellä, missä sorrutaan lisäämään jotakin – tai ottamaan pois jotakin Jumalan Sanasta toimii syntiinlangennut luonto, ei uudestisyntyneen ihmisen uusi luomus. Kaikkialla siellä, missä tunteet määräävät suunnan, eikä Raamattuun pitäytyvä usko, vallitsee valhe joka kumpuaa itsekkyydestä eikä kuuliaisuudesta. Kaikkialla siellä, missä väheksytään Raamatun arvovaltaa, ajetaan lentokoneen ohjaajina yön pimeydessä eikä luoteta mittareihin sekä ohjataan kapteenina laivaa luottamatta kompassiin. Kaikkialla siellä kuljetaan tuhoon johtavalla tiellä!

Rakkaat sisaret ja veljet, rakkaat ystävät: me elämme nyt lopunaikaa. Eksytys, laittomuuden salaisuus vaikuttaa ennen näkemättömällä tavalla ajassa jossa nyt elämme ja saavuttaa ne, jotka eivät ole ottaneet rakkautta totuuteen. Se tapahtuu, aivan kuten Apostoli Paavali on kirjoittanut 2 kirjeessään Tessalonikalaisille luvussa 2 jakeissa 7-12: ”tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”

Onko Pyhä Jumala nyt puhunut sinulle tämän minun saarnani kautta – tutki Kirjoituksia ja sieltä saat varman vastauksen. Ole sinä niin kuin Jeesuksen äiti Maria: laita nämä sanat sydämeesi ja tutkiskele asioita. Tutkiskele Raamatun valossa ja Pyhä Jumala on vastaava sinulle voimallisesti.

-Marko Lind-

VIELÄ KUULEMME KARITSAN ÄÄNEN – KOHTA ÄRJYY LEIJONA!

Liian moni katsoo maailmaa sinisin silmin – liian moni ihminen on uskonut sielunvihollisen valheisiin, valinnut valheen totuuden sijaan eläen harhakuvitelmissa sekä illuusioissa. Mutta se taakka on liian raskas – eikä sitä voi ylväänä yksikään ihminen kantaa. Kristus on kuitenkin voittanut, Hän kantoi hirvittävän synnin hinnan Golgatalla – totuus Kristuksesta vapauttaa ja tästä on kysymys tänäkin iltana. Valo voittaa pimeyden – totuus voittaa valheen ja totuus on täydellisesti sidottu Raamatun kokonaisvaltaiseen ilmoitukseen!

Liian moni ihminen elää kuitenkin keskellämme ilman toivoa vuodattaen yksinäisyydessään tuskan kyyneleitä. Moni ei osaa enää edes itkeä, vaan he itkevät sisäänpäin – nämä tällaiset ovat uskoneet syvyydestä nouseviin valheisiin: arvostettu asema yhteisössä, hyvä taloudellinen menestys, maailmallinen huuma saatikka muutkaan tämän moraalittoman itsepetoksessa elävän ihmiskunnan keskuudessa arvostetut asiat eivät voi tyydyttää janoavan sielun tarpeita. Vain totuus Kristuksesta Jeesuksesta, sellaisena kuin sen meille Raamatun kokonaisvaltainen opetus ilmoittaa – voi ainoastaan vapauttaa ja tehdä ihmisestä sisäisesti onnellisen. Vain totuus voi tyydyttää janoavan sydämen ja siksi sielunvihollinen niin periksiantamattomasti taistelee Raamatullista totuutta vastaan. Totuus vapauttaa – valhe orjuuttaa: tästä on kysymys tänäkin iltana!

Apostoli Paavali kirjoitti n. 2000 vuotta sitten tessalonikalaisille luvussa 2 jakeissa 8-12 seuraavaa koskien lopunaikaa: ”silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”

ME ELÄMME NYT TÄTÄ AIKAA – tämä Raamatun profetia toteutuu silminnähden ajassa jossa nyt elämme. Valhe on sekoitettu totuuteen ennen näkemättömällä tavalla – maailmanlaajuinen ilmiö, joka hyökkää kiivaasti Raamatun arvovaltaa vastaan on karua todellisuutta – sitä ei voi kiistää perustellusti kukaan, joka seuraa aikaansa. Tänä päivänä valhe on sekoitettu totuuteen – jopa ne, jotka väittävät olevansa Jumalan asialla julistavat usein Raamatunvastaisia oppeja sekä opetuksia. Tämä ei ole uutta saatikka ennen kuulumatonta – kautta historian on aina esiintynyt susia lammasten vaatteissa – tämän päivän lukemattomilla saarnamiehillä, pastoreilla ja paimenilla on lampaan villat mutta ääni on suden. Uskonnollisuus, joka valheellisesti väittää olevansa Jumalan asialla, tappoi Herramme Jeesuksen Kristuksen, tappoi profeetat ennen Häntä ja vainosi Apostoleja Hänen jälkeensä – unohtamatta tämän päivän vainoa, jota Raamatusta nouseva aito kristillisyys saa osakseen. Uskonnollisuus on aina vihannut elävää uskoa Kristukseen.

Raamatullisiin totuuksiin suhtaudutaan tänä päivänä väheksyvästi jopa kirkkokunnissa sekä erilaisissa herätysliikkeissä. Erilaiset tavat sekä tottumukset ovat syrjäyttäneet Raamattuun pitäytyvän kristillisyyden – ihmisistä on tullut yhä kasvamassa määrin perinnetapojen orjia – erilaisten traditioiden sokeita noudattajia. Lukemattomat itseään kristittyinä pitävät metsästävät erilaisia tunne-elämyksiä ja pitävät vähempiarvoisena Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituksen lukemisen. Sanotaan – tuo kohta kuuluu meille, mutta tuo toinen taas ei – vedotaan mielivaltaisesti kulttuurillisiin tekijöihin ja näin yritetään vesittää Raamatun kokonaisilmoitus väittämättämällä että se on sidottu vain omaan aikaansa eikä siis koske meitä – otetaan Raamatun jakeita sieltä täältä ja näin niiden ympärille kehitetään uusia oppirakennelmia – joissakin liikkeissä jopa väitetään, että Pyhä Henki olisi syrjäyttänyt joiltakin osin Raamatun kokonaisvaltaiset kirjoitukset. Kun ihmisiltä viedään usko Raamatun kirjoituksiin – silloin heiltä viedään kaikki – heiltä viedään totuus Kristuksesta Jeesuksesta. Kieltämällä Raamatun kokonaisvaltaiset totuudet sellaisina kuin ne on kirjoitettu sielunvihollinen saa kiedottua ihmiset valheen verkkoon ja jokainen valhe vain lisää kantajansa taakkaa. Vääristämällä Raamatun tekstejä ihmisiltä viedään mahdollisuus todelliseen vapauteen jonka totuus Kristuksesta antaa.Sama sanoma, jonka Jeesus sanoi oman aikansa uskonnollisille johtomiehille, kuuluu tämänkin päivän valtakristillisyyden edustajille: ”Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” (Luuk.11:52).

Me elämme nyt aikaa, jossa valhe on vääristänyt totuuden – myös kristityn kansan keskuudessa. Raamatun profetiat ilmoittavat meille selvästi, että Jeesuksen toinen tulemus on lähellä – Jeesus tulee pian ja meidän kaikkien tulee olla valmiita Hänen tulemukseensa. Jos sinä et ole tutustunut Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti, kehoitan sinua tekemään sen välittömästi – jo tänä iltana, täällä. Jos sinä sanot olevasi Jeesukseen uskova, kehoitan sinua vakavasti miettimään Jeesuksen sanoja: ””Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia” (Matt.22:29). Kehoitan sinua vakavasti miettimään noita Jeesuksen sanoja siksi, koska ne kiistattomasti tuovat esille Raamatun kokonaisilmoituksen tuntemisen välttämättömyyden. Jos et pidä Raamatun kirjoituksia ohjenuorana – sinä eksyt. Totuus tekee vapaaksi ja Jumalan Sana on totuus!

Sinä sanot ehkä rakastavasi Jeesusta, mutta seuraatko Häntä oikeasti ristin tiellä? Tiedätkö, että aito rakkaus on enemmän kuin vain sanoja huulilla? Jeesus itse on sanonut seuraavat vakavat sanat: ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa” (Joh.14:21), ”Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” (Joh.15:14). ”Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani” (Joh.14:24). Jeesuksen rakastaminen on Jeesuksen tottelemista – minne ikinä Hän sitten sinut johdattaakaan. Elämän autuus ja onni tulee siitä, kun ihminen saa olla Vapahtajansa läheisyydessä – Häntä palvellen ja Häntä seuraten.

Jeesuksen tulemus noutamaan Häneen uskovat pois tämän julman maaplaneetan pinnalta ja jumalattomuuden täydellinen tuhoutuminen on lähitulevaisuutta – sen todistavat Raamatun Kirjoitukset. Elämme nyt Jeesuksen tulemuksen aattohetkissä – Jeesusta sanotaan Raamatussa Karitsaksi ja Juudaan Leijonaksi: Vielä kuulemme Karitsan äänen, mutta kohta ärjyy Leijona!

 

-Marko Lind-

KUULUTKO PEDON JÄRJESTELMÄÄN VAI JUMALAN SEURAKUNTAAN?

KUULUTKO SINÄ PEDON JÄRJESTELMÄÄN VAI TODELLISEEN JUMALAN SEURAKUNTAAN

Profeetta Jesajan kautta Pyhä Jumala ilmoitti sanat – Jesajan kirja luku 40 jakeet 1-6: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani”, sanoo teidän Jumalanne. ”Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu….” Huutavan ääni kuuluu: ”Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.” Ääni sanoo: ”JULISTA”(Jes.40:1-6)

Mitä tekivät juutalaiset, joille tämä sanoma oli uskottu? Julistivatko he kansana tätä sanomaa – eivät! He tappoivat profeetat, jotka olivat uskollisia tälle sanomalle – ja kun sanoma vihdoin täyttyi Kristuksen Jeesuksen tullessa omiensa keskuuteen n.2000 vuotta sitten – he tappoivat Hänetkin! Julmasti roomalaisten kätten kautta sen aikaisella hirvittävällä kidutusmuodolla joka hitaasti kiduttaen tappoi uhrinsa – roomalaisella ristillä. Kun Herran kunnia ilmestyi, niin kansa, jolle Pyhä Jumala oli uskonut sanoman julistamisen – osoittautui kansaksi, joka oli tullut vieraaksi Jumalalleen. He olivat sortuneet kuuntelemaan enemmän sen ajan uskonnollisten ihmisten opetuksia kuin lukemaan nöyrästi Vanhan Liiton Kirjoituksia – ulkonaisesti he palvelivat Jumalaa mutta sisäisesti olivat täysin eksyksissä. Tuo kansa väitti olevansa Jumalan asialla ja kuitenkin se, ristiinnaulitessaan Jumalan Pojan, toteutti sielunvihollisen aivoituksia. Se väitti olevansa Jumalan asialla, mutta se olikin sielunvihollisen salakavalalla asialla.

Edellä mainitun seurauksena, kun juutalaiskansa hylkäsi Messiaansa, syntyi Uusi Liitto Golgatalla – Jumala otti omakseen kaikki maailman kansat , että ne julistaisivat Hänen muuttumatonta rakkaudellista tahtoaan kaikkialle maailmaan. Itse kärsimysten Herra – joka uhrasi itsensä ihmiskunnan syntien ja pahuuden tähden – Jeesus Kristus, antoi selvän käskyn, jonka voimme lukea Markuksen Evankeliumista luvusta 16 jakeesta 15:”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan tahto on, että ihmiskunta saisi kuulla sanoman Hänen rakkaudestaan ja Hänen armollisuudestaan – se on sitä aina ollut – se on sitä tänäkin päivänä – ja tulee olemaan aina siihen asti, kunnes Jeesus Kristus on noutava omansa tämän maan pinnalta Häntä vastaan yläilmoihin. Se sanoma, jonka eteenpäin viemisessä Vanhan liiton seurakunta – juutalaiset – epäonnistui – on nyt uskottu Uuden Liiton Seurakunnalle: se sanoma on nyt uskottu meille jotka sanomme olevamme Jeesuksen opetuslapsia.

Nyt odotamme Kristuksen toista tulemusta. Osa Jesajan profetiasta on täyttynyt, osa on vielä täyttymättä, sillä tuo profetia saa täydellisen täyttymyksensä vasta Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Se missä juutalaiset kansana epäonnistuivat, se on nyt uskottu meille Uuden Liiton Jumalan Seurakunnalle, kirjoittaahan Apostoli Pietari selvästi ensimmäisessä kirjeessään luvussa 2 jakeissa 9-10 seuraavaa tarkoittaen kaikkia uskovia:” Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.”

Käsky julistaa Jumalan rakkaudellista tahtoa on annettu Vanhan liiton sekä Uuden Liiton puolelta, itseasiassa tuo käsky julistaa meitä rakastavan Taivaallisen Isän tahtoa ympäristöömme on punaisena lankana koko Raamatussa – se on uskottu Jumalan Seurakunnalle: se on uskottu meille kaikille, jotka sanomme olevamme Kristuksen seuraajia. Jos me emme tätä tee, niin silloin meistä on tullut Kristuksen Jeesuksen vihollisia – aivan samoin kuin n. 2000 vuotta sitten juutalaiset, jotka roomalaisten kätten kautta tappoivat Jeesuksen. Jos me emme ole uskollisia nyt sille sanomalle, mikä meille on uskottu – niin silloin me emme ole uskollisia itse käskyn antajalle, Jeesukselle Kristukselle. Jos me emme tee, mitä meidän on selvästi käsketty tehdä, silloin me emme kuulu Jumalan seurakuntaan vaan pedon järjestelmään, jota hallitsee sielunvihollinen. Jos me emme julista totuutta, joka tekee vastaanottavat ihmiset todellisesti vapaiksi, silloin me emme ole Jumalan asialla! Jos me emme julista totuutta joka tekee vapaaksi – niin kuka sen tekee? Onhan Apostoli Paavali kirjoittanut kirjeessään roomalaisille luvussa 10 jakeissa 13-14″ Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?

Nyt kuunnelkaa tarkasti rakkaat Sisaret ja Veljet – me kaikki ihmiset olemme joko Jumalan tai sielunvihollisen asialla! Jumalan tahto on, että me julistamme, sielunvihollisen tahto on, että me emme julista Jumalan rakkautta – Raamatullista sanomaa joka vapauttaa vastaanottajansa – ympärillä oleville ihmisille. Jos olemme julistamatta, silloin hyväksymme vallalla olevan moraalittoman sekä itsekkään ihmiskeskeisen elämäntavan – jonka säälimättömissä rattaissa lukemattomat lohduttomat sekä toivottomat joutuvat uhreiksi, silloin suljemme korvamme itsekkäästi totuudelta emmekä ole antaneet todellisen rakkauden vallata sydämiämme. Maailmassa ihmiset hukkuvat tuskaan sekä ahdistukseen – jos me vaikenemme, niin teemmekö silloin oikein? Jos vaikenemme Jumalan rakkaudesta, jos vaikenemme Raamatullisista totuuksista jotka tekevät vastaanottajansa vapaiksi, niin rakastammeko silloin Jumalaa saatikka lähimmäisiämme? Jos me Jeesukseen uskovina vaikenemme, niin silloin hyväksymme hiljaisuudellamme sielunvihollisen salakavalan eksytyksen joka on saastaisilla lonkeroillaan saavuttanut jo lähes koko maapallon asukkaat. Jos vaikenemme, emmekä vie Jumalan rakkaudellista sanomaa eteenpäin – silloin olemme sielunvihollisen, emme Jumalan asialla!

NIMITTÄIN: jos me emme julista, jos me emme kerro ihmisille rakastavasta Jumalasta joka uhrasi oman poikansa sovittaakseen ihmiskunnan synnin – niin silloin Kristuksen rakkaus ei ole saavuttanut sydäntämme! Miten kukaan ihminen, joka on kohdannut Golgatalla hirvittävän synnin hinnan maksaneen Vapahtajahan voisi olla välittämättä siitä kurjuudesta, lohduttomuudesta sekä miljoonista epätoivon kyyneleistä, jotka tälläkin hetkellä vuotavat eksyneiden ihmisten poskilla minun pitäessäni tätä puhetta. Olkoon tämä saarnani hätähuuto niiden puolesta – jotka surujen ja taakkojen masentamina kulkevat kohti tuhoaan.

Miten kukaan todellinen Jeesukseen uskova voi olla vaiti Jumalan rakkaudesta joka kiistattomasti osoitettiin Golgatalla – kun lukemattomat elämästään tavalla tai toisella eksyneet ihmiset ympärillämme huutavat apua sydämensä tuskaan? En tiedä teistä Rakkaat Sisaret ja Veljet, mutta minä en voi olla vaiti – jos olisi edes yksikin syy, niin jättäisin ehdottomasti pitämättä tämän puheen, mutta sitä ei ole! Miten voisikaan olla, sillä elämä on liian hauras hukattavaksi hetkeksikään puhumattakaan siitä, että näen alati edessäni kärsivän miehen säälivän katseen – katseen, jonka minä olen saanut niin monesti nähdä sieluni silmin, katseen verta vuotavan sekä ruoskitun Vapahtajamme kasvoilta joka antoi itsensä jokaisen ihmisten syntien tähden. Jokaisen – ei vain minun – vaan jokaisen!

Miljoonat ja taas miljoonat yksinäiset maapallollamme vuodattavat yksinäisyydessään kyyneleitä ja monet heistä eivät osaa enää edes itkeä, sillä maailman kovuus heidän sisimmässään itkee sisäänpäin. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tälläkin hetkellä monet kärsivät ja ovat ahdistuneita. Monet käyvät kovaa taistelua tunteidensa kanssa ja liian monet kokevat olevansa yksin elämänsä taistelukentällä. Lukemattomat katkeruuden, vihan ja epätoivon kyyneleet vuotavat monien poskilla nytkin minun puhuesssani teille. Joidenkin kohdalla kyyneleitä ei enää edes tule, sillä he itkevät sisään päin elämänsä savuavilla raunioilla ja heistä tuntuu, ettei kukaan ole kiinnostunut heidän elämästään. Menettäessään toivonsa ja uskonsa he ovat menettäneet kaiken. Pala palalta heidän sydämestään on toivo paremmasta huomisesta murskaantunut ja tilalle on tullut synkkyys, jonka kaltaista he eivät ikinä olisi uskoneet kokevansa.

Rakkaat Sisaret ja Veljet – meillä on ILOSANOMA heille: Velka on sovitettu, vaivanaika on päättynyt – Kristus Jeesus on uhrannut itsensä Golgatalla ihmiskunnan syntien tähden. Meillä on sanoma, joka voi muuttaa ihmisen elämän – ja muuttaakin jos se vastaanotetaan! Meillä on sanoma, ja sanoman eteenpäin vieminen tekee meidät Jeesuksen opetuslapsiksi. Jos Kristus on oikeasti vallannut sydämemme, me emme voi vaieta – jos Pyhä Henki on oikeasti vallannut sisimpämme, me emme voi vaieta. Jos oikeasti kuulumme Jumalan Seurakuntaan, jos oikeasti olemme uudestisyntyneet tähän Uuden Liiton Hengelliseen temppeliin jota seurakunnaksi kutsutaan – silloin me emme yksinkertaisesti voi vaieta!

Mistä tunnistaa aidon Raamatun mukaisen Jumalan Seurakunnan: sen tunnistaa siitä, että se uskollisesti julistaa Jeesuksen lähetyskäskyä maailmalle. Seurakunta, joka on menettänyt evankelioimisnäkynsä, on menettänyt Kristuksen – eikä se enää ole Jumalan, vaan sielunvihollisen asialla. Johannes sai tehtäväkseen lähettää kirjeen Sardeen seurakunnalle n. 2000 vuotta sitten, tästä kertoo meille ilmestyskirja luvussa 3 jakeessa 1: ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Sellainen seurakunta, joka ei panosta Jeesuksen lähetyskäskyn eteenpäin viemiseen on kuollut – vaikka sillä kuinka ulkonaisesti olisikin lampaan villat. Kirjeen alkusanoissa Jeesus muistuttaa seurakuntalaisia Johanneksen välityksellä siitä, että Hän näkee ja tietää kaiken, sillä Kristuksella on seitsemän Jumalan Henkeä sekä seitsemän tähteä. Ylösnoussut Vapahtaja arvostelee ankarin sanoin sitä, että Sardeen seurakunta oli ajautunut ulkokultaisuuteen. Ulkonaisesti Sardeen seurakunta ihmisten silmissä kyllä näytti elävältä – mutta sisäisesti se oli kuollut. Samoin on valitettavasti laita lukemattomien 2000- luvun seurakuntien kohdalla: organisaatioiden pystyssä pitäminen on vienyt kaikki voimavarat, evankelioimisnäky on kadotettu kauan sitten, Raamatun arvovaltaa on väheksytty – kaikki on kuollut Ylösnousseen Vapahtajan silmissä joka näkee pintaa syvemmälle. Taivas ei laske ulkonaiselle kauneudelle mitään arvoa, jos sisin on läpimätä.

Jeesuksen sanat; ”minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä” (Ilm.3:2) osoittavat selvästi sen, että pelkkä ulkonainen Jumalan lapseksi tunnustautuminen ei riitä, vaan Jeesukseen uskovan elämässä pitää olla uskosta syntyneitä tekoja. Pelkkä nimikristillisyys on vain susien yritystä pukeutua lammasten vaatteisiin ja täten, joko ymmärtäen tai ymmärtämättömyyttään, julistaa elämällään sielunvihollisen salakavalaa eksytystä.

Jeesuksen maanpäälliset sanat; ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” (Luuk.6:45) osoittavat meille selvästi,
että evankelioimiskäskyn laiminlyöminen ei ole Kristuksen rakastamista. Elävä usko tuottaa aina hedelmiä, jotka näkyvät uskon tekoina, jotka näkyvät evankelioimisintona, mutta jos teot ovat huonoja, silloin ne paljastavat sydämen paatuneen tilan. Johannes Kastajan varoitus; ”Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen” (Matt.3:10) toistui Jeesuksen kautta Johanneksen välityksellä Sardeen seurakunnalle, sillä sen teot eivät olleet puhtaat Pyhän Jumalan silmissä. Seurakunta oli ulkonaisesti puhdas, mutta sisältä kuollut, samoin kuin aikoinaan fariseusten sydämen tila, josta Jeesus lihansa päivänä oli heitä moittinut: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, ja sanotte: ’Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen’! Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?” (Matt.23:25-33).

Jumalan Seurakunta on hengellinen temppeli – siihen kuuluvat kaikki uudestisyntyneet, Jeesukseen toivonsa laittaneet ihmiset. Jokainen, joka on oikeasti kohdannut Golgatalla kärsineen Vapahtajan ei voi olla kertomatta kokemastaan! Kohtaaminen Jeesuksen Kristuksen kanssa jättää aina ihmiseen jäljen – sitä on mahdoton peitellä. Ne, jotka väittävät kohdanneensa Jeesuksen, eivätkä ole mitenkään muuttuneet ovat valehtelijoita – ne, jotka väittävät olevansa uudestisyntyneitä Pyhällä Hengellä täyttyneitä kristittyjä, eivätkä tahdo julistaa evankeliumia innokkaasti sotivat käyttäytymisellään Jeesuksen selvää lähetyskäskyä vastaan sekä seuraavaa tärkeää Kristuksen opetusta vastaan, jonka tämän lausui opetuslapsilleen Apostolien teoissa luvussa 1 jakeessa 8: ”kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.”

Jokainen, joka ei julista, ei ole Jumalan asialla – vaikka väittäisikin muuta. Apostoli Paavali uhrasi itsensä evankeliumin tähden, samoin muut Apostolit sekä opetuslapset – jokainen ihminen, joka on oikeasti kohdannut ylösnousseen Vapahtajan tekee samoin. Asia on helppo yksinkertaistaa: jos et ole Jumalan asialla, silloin kuulut pedon järjestelmään, silloin olet ymmärtämättömyyttäsi sielunvihollisen asialla ja sodit käytännön elämälläsi Pyhää Jumalaa vastaan. Tämän päivän vallalla olevan kristillisyyden suurin ongelma on sama, kuin mitä se on aina ollut: Lääke siihen löytyy Jeesuksen velipuolen Jaakobin kirjeestä, luvusta 1 jakeesta 22: ja siksi kuunnelkaa rakkaat sisaret ja veljet tarkasti seuraava teksti: ”Olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.”

Kun ymmärrämme evankeliumin julistamisen merkityksen – silloin ymmärrämme kaiken! Se on avain kaikkeen hengelliseen menestymiseen – se avaa eteemme uskomattomia näköaloja. Jeesus opetti, että siitä ihmiset tuntevat teidät minun opetuslapsikseni jos teillä on keskinäinen rakkaus – kun seurakunnassa innokkaasti viedään Jeesuksen lähetyskäskyä eteenpäin, ei yksinkertaisesti ole enää aikaa riidoille saatikka muille erimielisyyksille: silloin Kristuksen rakkaus on vallannut niin täydellisesti sydämen, että kaikki aika – eikä se aina edes riitäkään – menee tavalla tai toisella evankelioimistyöhön. Lähetyskäskyn noudattaminen on lääke ihmisten väliseen rakkaudettomuuteen – kun on yhteinen päämäärä – sielujen pelastus – niin se yhdistää.

Kuulutko Jumalan Seurakuntaan vai pedon järjestelmään – sinä itse tiedät sen: onko Kristuksen rakkkaus saanut vallata sydämesi! Apostoli Paavalin sanoin: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

 

-Marko Lind-

MITÄ ON RAAMATULLINEN KRISTILLISYYS?

Apostolien teoista luvusta 11, jakeesta 26 voimme lukea, että n.2000 vuotta sitten Antiokiassa alettiin Jeesuksen opetuslapsia kutsumaan ensiksi kristityiksi. Syy oli yksinkertainen: he julistivat Kristusta ja elivät kuten opettajansa Jeesus oli elänyt. He muistuttivat ominaisuuksiltaan niin paljon Kristusta, että heitä alettiin haukkumaan kristityiksi – he uhrasivat itsensä julistaen Kirjoituksista nousevaa totuutta, totuutta Jeesuksesta ja Pyhän Jumalan muuttumattomasta tahdosta, että he saivat haukkumanimen kristitty. He saivat haukkumanimen kristitty – koska he seurasivat Kristuksen jalanjäljissä.

Apostoli Paavali oli vangittuna juutalaisten toimesta, näin Raamattu meille kertoo – hän joutui kuningas Festuksen eteen ja siitä voimme lukea Apostolien teoista luvusta 26 jakeesta 19 jakeeseen 29. Tuossa tilanteessa Paavali puolustautui tuoden selvästi esille, mistä kristillisyydessä oikein on kysymys sanoen: ”saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja. Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut.” johon kuningas vastasi: ” ”Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut.” ja lausui lisäksi ”Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi.”

Itsensä uhraava Kristuksen rakkaus sisimmässään tämä Jumalan mies vastasi kuninkaalle:” ”Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta.” . Kahlehdittuna, paljon vaivaa sekä vainoa nähneenä, paljon kärsineenä, usein pahoinpideltynä, Kirjoituksista nousevaa totuutta julistaen, itsensä uhraten – Apostoli Paavali omalla esimerkillään on näyttänyt meille oikean tien: tätä on oikea kristillisyys: tästä on kristillisyydessä kysymys!

Eräs toinen, Apostoli Pietari, joka kristillisen perimätiedon mukaan ristiinaulittiin raaàlla tavalla pää alaspäin ristille kirjoitti paljon ennen marttyyrikuolemaansa ensimmäisessä kirjeessään luvussa 4 jakeesta 12 jakeeseen 15 viitaten kristittyjen kärsimyksiin: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.”. Jeesus Kristus, Jumalan ainosyntyinen Poika jätti seuraajilleen esimerkin itsensäuhrautuvasta rakkaudesta – todellisesta kristillisyydestä. Aito sekä vilpitön Kristuksen seuraaja on kristitty koska Kristus itse elää hänessä Pyhän Hengen kautta vaikuttaen tahtomista sekä tekemistä. Jeesuksen opetuslapseus, aito kristillisyys – ei vain sanoja, vaan eläviä tekoja!

Jumalan Pyhä Henki – josta on paljon vääränlaista opetusta kristikansaksi kutsuvien keskuudessa, vaikutti Apostoli Paavalissa sekä Apostoli Pietarissa. Pyhä Henki sai Jeesuksen Apostolit uhraamaan itsensä Kirjoituksista nousevan totuuden tähden: 12:sta apostolista vain yksi kuoli normaalin kuoleman – muut tapettiin raaàsti totuuden julistamisen ja siitä elämisen tähden. Tämän päivän itsekkään ihmiselämän vilskeeseen – erilaisten sielullisten ilmiöiden tavoittelemisen meluun vallalla olevassa kristillisyydessä ovat hukkuneet Jeesuksen sanat Pyhän Hengen tärkeimmästä tehtävästä: ”kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1:8). Kuka kertoo tänä päivänä totuuden, kun vallalla oleva kristillisyys juoksee ihmeiden ja merkkien perässä? Missä ovat tämän päivän Apostoli Pietari ja Paavali – missä ovat tämän päivän Pyhällä Hengellä täytetyt kristityt?

Oikea kristillisyys on Kristuksen kaltaisuutta, aivan kuten Jeesuksen rakastama Apostoli Johannes ensimmäisessä kirjeessään luvussa 2 jakeessa 6 on kirjoittanut: ”Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” Jeesus itse opetti selvästi, mitä merkitsee Hänen rakastamisensa: ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa” (Joh.14:21). Rakkaus ilman tekoja on kuollutta rakkautta – kristillisyys ilman Kristuksen kaltaista mielenlaatua on itsekästä näyttelemistä tai tietämättömyyttä: se ei ole Raamatun mukaista kristillisyyttä. Todellisessa kristillisyydessä näkyvät aina Kristuksen kasvot, itsensäuhraava mielenlaatu, vilpitön rakkaus lähimmäiseen – Kristus ottaa muodon jokaisessa todellisessa kristityssä.

Ihminen, joka väittää olevansa kristitty, on velvollinen vaeltamaan kuin Jeesuksen aikaiset kristityt! Kristittyä ei tee kristityksi se, että hän sanoo olevansa kristitty – vaan se, että hän elää kuten kristitty. Apostoli Paavali sekä Pietari, ja myös muut Raamatun aikaiset Jeesuksen opetuslapset ovat viitoittaneet meille tien aitoon kristillisyyteen. He pitivät kiinni Kirjoituksista, he evankelioivat Pyhän Hengen voimassa innokkaasti niitä, jotka eivät vielä Jeesusta henkilökohtaisesti tunteneet, he uhrasivat itsensä totuuden tähden, he arvostivat Jumalan asettamaa Pyhää avioliittoa, he kunnioittivat elämällään sekä opetuksellaan Jumalan muuttumatonta tahtoa, he eivät pelänneet kuolemaa eikä vainoa Kirjoituksista nousevan totuuden tähden, he seurasivat aidosti Kristusta eivätkä olleet sidottuja ihmisten mielipiteisiin – he rakastivat sydämestään totuutta ja kuolivat sen tähden!

Rakkaus Kristukseen näkyi heidän elämässään tekoina – se ei ollut vain sanoja huulilla. Kun sen ajan ihmiset näkivät heidät, he näkivät Kristuksen – Apostoli Paavali, jonka kaulan katkaisi hirmuhallitsija Neron sotilaan miekka, kirjoitti Galatalaisille luvussa 1 jakeesta 19 jakeeseen 20:”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”

Kristuksen rakkaus on elävä voima – se muuttaa ihmisen. Elävä usko Jeesukseen vaikuttaa aina eläviä, Jumalan tahdon mukaisia tekoja – millainen sydän, sellaiset hedelmät. Raamattu opettaa meille selvästi, että jokainen ihminen tuomitaan tekojensa mukaan: Apostoli Johannes kirjoitti ilmestyskirjan 20 luvussa jakeessa 12: ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.”

Elävää uskoa seuraa aina elävät Jumalan tahdon mukaiset teot, aivan kuten Jeesuksen Kristuksen velipuoli Apostoli Jaakob on kirjoittanut kirjeessään luvussa 2 jakeessa 26:”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” Apostoli Jaakob kirjoitti myös kirjeessään luvussa 2 jakeessa 13:”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja?”. Me kaikki voimme hyvällä syyllä kysyä – mitä hyötyä on siitä, jos joku sanoo olevansa kristitty eikä elä kuten kristitty? Jeesuksen velipuolen näkemys tekojen merkityksestä on varsin yksiselitteinen, hän kirjoittaa kirjeessään luvussa 2 jakeessa 24:” ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.”. Todellinen usko Kristukseen tuottaa automaattisesti hyviä, Jumalan tahdon mukaisia tekoja – jos sydämessä ei ole todellista uskoa, teotkin ovat sitten sen mukaiset. Teot paljastavat luonteemme laadun ja siksi viimeisellä tuomiolla ne käsitellään. Usko Kristukseen pelastaa, mutta teoissa me näemme, oliko usko aitoa – siitä on kysymys.

Aito kristitty, aito Jeesuksen opetuslapsi, on jatkuvassa sodassa maailman henkeä vastaan, aivan kuten Jeesus Kristus lihansa päivinä on sanonut:”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” (Joh.15:19). Aidon kristityn sota-aseet eivät ole kuitenkaan lihalliset ja siitä Apostoli Paavali on kirjoittanut Efesolaisille luvussa kuusi jakeissa 13-18: ”Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta”.

Aito Jeesukseen uskova, aito kristitty turvautuu Jumalan kokonaisvaltaisen Sanan opetuksiin – aivan kuten Kristus itse ollessaan kiusattuna erämaassa, Kristuksen lahjavanhurskauteen – Golgatalla saatuun voittoon, vie innokkaasti evankeliumia eteenpäin Pyhän Hengen voimassa luottaen uskossa Pyhän Jumalan johdatukseen eikä tahdo sortua maailmallisiin tapoihin viedäkseen sanomaansa eteenpäin. Valhettelu, panettelu, kateus, katkeruus sekä viha ovat asioita, jotka eivät kuulu Jumalan lapselle – jotka eivät kuulu aidolle kristitylle: ne ovat sielunvihollisen aikaansaannoksia ja niitä aseita hyväksikäyttäen toimivat saatanan lapset.

Jeesus opetti selvästi, että joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu – Kristuksen opetuslapset myös tänä päivänä on lähetetty rakastamaan, ei vihaamaan saatikka lihallisin asein taistelemaan asiansa puolesta. Todellinen Jeesuksen opetuslapsi – todellinen kristitty, jos kohtaa vihamielisyyttä, kääntää mieluummin toisen posken kuin lyö takaisin ja näin toimii kuten Jeesus aikoinaan opetti sanoen:”älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;”. Jeesus itse toimi omien opetustensa mukaisesti, aivan kuten Apostoli Pietari on kirjoittanut ensimmäisessä kirjeessään luvussa 2 jakeissa 21-23:” ” Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee”. Aito kristitty vaeltaa aina Mestarinsa Jeesuksen Kristuksen jalanjäljissä – Kristuksen opetuksien ja esimerkin mukaisesti!

Kristuksen seuraaminen on Jumalan tahdon mukaisia tekoja, sillä Pyhä Jumala tahtoo lastensa välityksellä pelastaa kadotettuja sieluja. Hyvillä teoilla on paljon merkitystä kanssamatkaajillemme, lähimmäisillemme – aivan kuten Apostoli Pietari on kirjoittanut ensimmäisessä kirjeessään luvussa kaksi jakeissa 11-12:”Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.”. Kun ihminen seuraa aidosti Kristusta – kun ihminen on aito kristitty, ihmiset nähdessään heidän hyvät sekä rakkaudelliset tekonsa ylistävät etsikkoaikanaan Jumalaa: tästä on kysymys, tästä on aina ollut kysymys ja tästä on kysymys tänäkin päivänä! Todelliset Jumalan Pyhät on kutsuttu, aivan kuten Jesaja luvussaan 58 jakeissa 6-11 on selvästi tuonut esille: avaamaan vääryyden siteet, irroittamaan ikeen nuorat, päästämään sorretut vapaiksi, viemään kurjat kulkijat huoneeseensa, vaatettamaan sekä ruokkimaan heikompiosaisen, poistamaan keskuudestaan sormella osoittelun sekä pahanpuhumisen – joka on väärän todistuksen antamista lähimmäisestä – ja ravitsemaan vaivatun sielun. Jeesus itse opetti, että Häneen uskova on velvollinen tekemään lähimmäiselleen hyviä tekoja – kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle!

Kun ihminen antaa itsensä kokonaan Kristukselle – hän ei jätä mitään takaporttia saatikka mitään varauloskäytävää poistuakseen Mestarinsa seurasta. Useasti uskovat väittelevät keskenään siitä, kuuluvatko Raamatun mukaiset kymmenykset Jumalan lapselle? Tulisiko tuloista maksaa kymmenesosa Jumalan Valtakunnan työn tukemiseen vai ei? On häpeällistä todellisille kristillisille aatteille – jotka nousevat Raamatun lehdiltä, että tällaisia väittelyjä edes käydään. Apostolien teoista voimme selvästi lukea, että aidot Kristuksen seuraajat antoivat kaiken mitä omistivat ja toivat Apostolien jalkojen juureen – he eivät tuoneet vain kymmentä osaa tuloistaan, vaan he toivat kaikki: se on Uuden liiton malli, se on aidon kristityn ainoa oikea toimintatapa!

Antaessaan itsensä kokonaan Kristukselle, hän antaa tietysti myös kaiken sen, mitä hän omistaa. Kun ihminen antaa itsensä Kristukselle, tämä ei enää omista itseään, vaan Jumala Kristuksessa Jeesuksessa omistaa hänet – kuinka hän siis voisi omistaa rahavarojaan? Miten se edes ajatuksena olisi mahdollista. Kuinka kukaan voi selittää perustellusti, että ihminen voi antaa kokonaan itsensä mutta ei kuitenkaan rahavarojaan? Kun ihminen on menettänyt omistusoikeuden omaan itseensä – kuinka hän voisi säilyttää omistusoikeuden rahoihinsa? Apostolien teoissa on tapaus, jossa kaksi henkilöä eivät tahtoneet uhrata kaikkea mitä omistivat – Ananias ja Safira tahtoivat kulkea kahdella tiellä: mutta he kuolivat. Lue huolella Apostolien tekojen 5 luku, jakeet 1-11 ja ymmärrät: Pyhä Jumala ei hyväksy puolisydämistä palvelemista.

Raamattu luokittelee aidon kristillisyyden – sitä ei tee yksikään kirkkokunnan tai herätysliikkeen pappi. Apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään Korintolaisille luvussa 4 jakeissa 6-7 seuraavaa: ””Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on”, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” Oikea kristillisyys ojentautuu aina Kirjoitetun Jumalan Sanan mukaan sillä Jumalan Sana on absoluuttinen totuus, aivan kuten Psalminkirjoittaja on psalmissaan 119 jakeessa 160 tuonut selvästi ilmi: ””Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.”

Rakkaat sisaret ja veljet – seurataan me Apostolien jalanjälkiä, seurataan me Kristusta. Ollaan kristittyjä – aidosti ja mitään pelkäämättä! Seurataan siitäkin huolimatta, vaikka saisimme kokea saman vainon kuin Jeesuksen aikaiset opetuslapset – seurataan Kristusta ja perintöosanamme on oleva Uusi Taivas ja Uusi maa jonka Jumala on luvannut kaikille Häneen uskoville. Kun ihmiset katsovat meitä, nähköön he meissä Kristuksen – kirkkauden toivon! Nähköön he meissä todellisen kristityn.

-Marko Lind-

22 LUKU- ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT

Ilmestyskirja loppuu kuvakseen Jumalalle uskollisten perintöosasta – uudesta Taivaasta ja uudesta Maasta – mahdollisuus tähän perintöön tulee olla kaikilla. Jumalan Seurakunta on velvoitettu julistamaan evankeliumia tässä maailmassa, sillä Kristus on kuollut jokaisen ihmisen syntien puolesta. Kaikilla tulee olla mahdollisuus päästä Jumalan Valtakuntaan ja siksi Kristukselle uskollisten tulee ahkerasti julistaa ilosanomaa Golgatan työstä työpaikoilla, kodeissa, sairaaloissa, vankiloissa, kouluissa – kaikkialla siellä minne Herra heidät johdattaa.

Ilm.22:1-5

”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.”

Synnin pitkä yö on päättynyt ja Jumalan kirkkaus valaisee uuden Paratiisin. Vanha synnin turmelema maailma on lopullisesti hävitetty ja uusi on alkanut. Koko luomakunta sykkii sopusointua, iloa sekä rauhaa – koko maailmankaikkeus on puhdas. Elämän veden virta sykkii voimakkaasti Jumalan ja Karitsan valtaistuimelta – kuolema on taaksejäänyttä elämää. Elämän puu, joka istutettiin aikoinaan Paratiisiin ennen Aadamin ja Eevan lankeemusta (1 Moos.2:9), ja jonne ihmisiltä kiellettiin pääsy syntiinlankeemuksen tähden mutta joka Kristuksen Jeesuksen sovitustyön kautta raivattiin takaisin, nähdään nyt Jumalan luomassa uudessa Maassa. Jumalan Pyhien etuoikeus on nähdä Jumalan sekä Karitsan kasvot, uskovien lopullinen päämäärä on täydellisesti täyttynyt, aivan kuten Daniel Baabelin pakkosiirtolaisuudessa sai jo paljon ennen Jeesuksen ensimmäistä tulemusta näyssään nähdä:”Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.” (Dan.26:27). Kaikki Raamatun profetiat ovat saaneet täyttymyksensä, Jumalan täydellinen lunastustyö on saatu onnistuneesti päätökseen.

 

Ilm.22:6-21

”Ja hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää. Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!” Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: ”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa.” Ja hän sanoi minulle: ”Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian.” Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.”

Johannekselle vakuutetaan, että koko näky, joka hänen kauttaan on ihmiskunnalle saatettu, on todellinen – Jumalan Sanat ovat vakaat ja todet. Koko ilmestyskirja loppuu kuvaukseen uudesta Taivaasta ja uudesta Maasta, mutta jäljellä on vielä sanoma, jonka itse Kristus tahtoi välittää Johanneksen aikaiselle seurakunnalleen – mutta erityisesti myös meille, jotka elämme lopunajan aikakautta. Jeesus Kristus sanoo Johanneksen välityksellä: ”Minä tulen pian…ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan” (j,7, 12). Tämä sanoma annettiin Johannekselle, mutta se on annettu myös jokaiselle Kristukseen uskovalle riippumatta siitä, missä aikakaudessa tämä on elänyt – se on annettu myös meille, jotka elämme tätä aikakautta. Sanoma Jeesuksen Kristuksen tulemuksesta pitää nyt erityisesti lopunaikana kaikua voimakkaana julistuksena kaikkialle maailmaan, sillä nyt elämme lähempänä Hänen tulemustaan kuin koskaan aikaisemmin. Kristus tulee pian ja Hän on antava kullekin tämän tekojensa mukaan – nämä ovat ylösnousseen Vapahtajan omat sanat. Kun katsomme historian tapahtumia ja vertaamme niitä ilmestyskirjan näkyihin, kun kriittisin silmin seuraamme tämän ajan tapahtumia ja vertaamme niitä ilmestyskirjan teksteihin – joudumme toteamaan, että elämme Kristuksen tulemuksen aattohetkissä. Lukemattomat Raamatun profetiat ovat kirjaimellisesti täyttyneet sekä täyttymässä ja edessämme on maailmanlaajuinen vainon aika koskien Jumalalle uskollista seurakuntaa. Edessämme on myös Jumalan Pojan näkyvä tulemus joka tuhoaa maailmassa olevan pahuuden, mutta samanaikaisesti lunastaa Jumalalle uskolliset nauttimaan perintöosastaan Uudessa Jerusalemissa. Jeesus tulee pian – tämä sanoma on erityisesti uskottu lopunajan seurakunnalle.

Lisäksi ylösnousseen Vapahtajan sanat kehottavat ihmisiä aitoon parannukseen: ”Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät” (j,14-15). Uuteen Taivaaseen sekä uuteen Maahan – Uuteen Jerusalemiin – eivät pääse synnintekijät jotka eivät ole katuneet tekojaan Kristuksen ristin äärellä eivätkä tahtoneet elää Jumalan tahdon mukaisesta elämää. Jokainen joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan viattoman veren halveksien Kristuksen sovitustyötä tavalla tai toisella on saava sen osan, joka perkeleelle ja tämän palvelijoille ilmestyskirjan sanoman mukaan annetaan. Raamatun mukainen usko Kristukseen ei ole vain sanojen helinää, vaan aitoja katumuksen aikaansaamia hedelmällisiä tekoja – jokainen aito Kristuksen seuraaja on velvollinen vaeltamaan kuten Hän vaelsi (1 Joh.2:6). Uskollisuus Kristukselle on uskollisuutta Raamatun kokonaisvaltaiselle sanomalle.

Tärkein sanoma, joka on uskottu kautta aikojen Kristuksen Morsiamelle – Jumalan Seurakunnalle – on evankeliumin julistaminen uskosta osattomille ja näiden opettaminen aitoon Raamatulliseen uskoon. Seurakunta, joka on menettänyt lähetysnäkynsä on menettänyt Kristuksen! Ylösnousseen Jeesuksen omat sanat Johannekselle: ”Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (j,17). Ilmestyskirja loppuu kuvakseen Jumalalle uskollisten perintöosasta – uudesta Taivaasta ja uudesta Maasta – mahdollisuus tähän perintöön tulee olla kaikilla. Jumalan Seurakunta on velvoitettu julistamaan evankeliumia tässä maailmassa, sillä Kristus on kuollut jokaisen ihmisen syntien puolesta. Kaikilla tulee olla mahdollisuus päästä Jumalan Valtakuntaan ja siksi Kristukselle uskollisten tulee ahkerasti julistaa ilosanomaa Golgatan työstä työpaikoilla, kodeissa, sairaaloissa, vankiloissa, kouluissa – kaikkialla siellä minne Herra heidät johdattaa. Jeesus ei ole vielä tullut ja täten parannuksen mahdollisuus, aito kääntyminen Kristuksen seuraajaksi, tulee suoda kaikille ihmisille. Kukaan ihminen ei ole niin syntinen, etteikö hänellä olisi mahdollisuutta päästä sisälle Jumalan Valtakuntaan, jos vain katuu tekojaan turvautuen Kristuksen sovitustyöhön ja tästä meille on kirjoittanut profeetta Jesaja: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” (Jes.1:18).

Apostolinen Seurakunta oli heti Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen lähetysseurakunta – sitä sen pitää olla myös tänä päivänä. Olemme käsitelleet tässä kirjassa aitoa Jumalan Seurakuntaa jonka perustukset löytyvät Raamatusta ja jonka juuret ovat apostolisessa toimintamallissa. Paluu Raamatun alkujuurille on paluuta myös Jeesuksen lähetyskäskyn mukaiseen elämään – se on innokasta evankeliointia uskosta osattomien hyväksi, se on täydellistä antautumista Kristuksen lähetyskäskylle. Vaikka Seurakunnan toimintamalli olisi oikea, mutta jos siltä puuttuu näky maailman voittamisesta Kristukselle, se sotii toiminnallaan Jeesuksen opetuksia vastaan. Maailmassa on tällä hetkellä miljoonia yksinäisiä, lukemattomia lohduttomia ja suuri joukko janoisia – heille Jeesus sanoo: ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (j,17).

Raamatun sanomasta, kuten Johanneksen ilmestyksestäkään, ei kenelläkään ole oikeutta ottaa pois sanaakaan – eikä siihen mitään lisätä. Ilmestyskirja on maalannut silmiemme eteen hyvän ja pahan taistelun, ja sen lopputuloksen, mutta se on tuonut selvästi esille myös sen sanoman merkityksen, joka on uskottu aidoille Kristuksen seuraajille. Aito Kristuksen seuraaminen on epäitsekästä elämää, se on aitoa uhrautuvaisuutta lähimmäisten hyväksi eikä se ikinä ajattele vain omaa etuaan. Kun Jeesus tulee ja kun jokaiselle ihmiselle maksetaan tämän tekojen mukaan, silloin toteutuvat nämä Kristuksen itsensä lausumat sanat: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt.25:31-46).

 

-Marko Lind-

21 LUKU- ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT

Uusi maailmanjärjestys korvaa vanhan, joka oli synnin turmelema – uuden Maan pääkaupunki on Jerusalem, jonne Jumalan Pyhillä on täysi vapaus kulkea ulos ja taas takaisin sisään. Pyhien kotikaupunki Jerusalem kaikessa loistossaan on paikka, jonka portit ovat avoinna kaikkiin ilmansuuntiin eikä sen portteja suljeta laisinkaan. Lupaukset kaupungista, jonka rakentaja on Jumala ovat toteutuneet (Hebr.11:10) ja koti, jota Jumalan Pyhät uskollisesti ovat odottaneet, on heille valmistettu (Hebr 12:22, Gal 4:26). Uusi Taivas ja uusi Maa ovat korvanneet vanhan synnin turmeleman maailman – kaikki entinen on mennyt.

Ilm.21:1-4

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”

Johannes näkee näyssään Jumalalle uskollisten määränpään – uuden Taivaan ja uuden Maan sekä sinne laskeutuvan Uuden Jerusalemin joka on Kristuksen morsian. Uusi elämä Jumalan hallitsemassa Paratiisissa, jossa Korkeimman Pyhät saavat iankaikkisesti seurustella Luojansa kanssa sekä katsoa Kristusta kasvoista kasvoihin on todellisuutta, jonka Raamatun kokonaisvaltainen ilmoitus kauniisti maalaa silmiemme eteen. Jumalalle uskolliset eivät ole matkalla vain ”jonnekin”, vaan heillä on selvä määränpäänsä, joka tulee kerran olemaan yhtä todellista kuin kaikki se, minkä nyt inhimillisin silmin näemme sekä koemme. Aivan samalla tavalla kuin Aadam ja Eeva saivat seurustella Pyhän Jumalan kanssa Paratiisissa ennen syntiinlankeemusta (1 Moos.2:7-25), saavat Korkeimmalle uskolliset siirtyä uskosta näkemiseen, aivan kuten Apostoli Paavali on kirjoittanut: ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin” (1 Kor.13:12), ”Me saamme aina olla Herran kanssa” (1 Tess.4:17). Uskollisten voitto-osa, eläminen tulevaisuuden Paratiisissa on todellisuutta josta ilmestyskirjan kaksi viimeistä lukua kertoo hämmästyttävän tarkasti – se on kerran koittavaa todellisuutta Jumalan Pyhille aivan samalla tavalla kuin nyt hengitettävä ilma tai maan tomu, jota voimme käsin kosketella. Se ei ole ”pilven reunalla istumista”, eikä jonnekin tyhjyyteen siirtymistä – kuten jotkut mielikuvituksensa vallassa ajattelevat – vaan se on todellista elämää uudessa Taivaassa sekä uudessa Maassa joka tullaan kerran Korkeimman toimesta luomaan kaikkia niitä varten, jotka ovat uskollisesti palvelleet maanpäällisenä elinaikanaan Pyhää Jumalaa, jotka ovat seuranneet Kristusta ja pitäneet Jumalan käskyt (Ilm.12:17).

Ilmestyskirja on piirtänyt eteemme kuvan hyvän sekä pahan taistelusta, joka alkoi jo Taivaasta siirtyen maanpäälle (Hes.28:14-15, Jes.14:12-15, Luuk.10:18, 1 Piet.5:8). Saatana sai ensimmäisen ihmisparin lankeamaan syntiin ja täten oikeuden hallintavaltaan maanpäällä (1 Moos.3:4-24, Matt.4:8-9), ihmiskunnan lankeemuksen tähden koko luomakunta joutui orjuuteen (Room.8:20-22) mutta Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli maan päälle tekemään tyhjäksi perkeleen teot, aivan kuten Apostoli Johannes on kirjoittanut: ”Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot” (1 Joh.3:8). Jumala ei jättänyt ihmiskuntaa yksin taistelemaan paholaista vastaan, joka kieroudella oli anastanut itselleen hallintavallan, vaan heti ensimmäisen ihmisparin langettua antoi lupauksen Pelastajasta (1 Moos.3:15) ja tästä Vanhan Liiton Pyhät saivat voimansa palvella Korkeinta – jokainen uhri Vanhan Liiton aikana kuvasi Kristusta, jonka välityksellä luotu sai elävän yhteyden Luojaansa ja täten takaisin ihmisenä sen oikeuden, joka Aadamin kautta menetettiin. Vuosituhansia sen lankeemuksen jälkeen, joka Paratiisissa tapahtui, lähetti Jumala Poikansa maanpäälle: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita” (Joh.3:16-18). Taistelu Kristuksen ja paholaisen välillä on ollut todellisuutta – vaikka saatana on ollut näkymättömänä, niin sen toiminta vaikutukseltaan on ollut hyvin todellista: se on pyrkinyt salakavalasti saamaan puolelleen koko ihmiskunnan. Tässä se ei ole kuitenkaan täydellisesti onnistunut, sillä Kristuksen ansiosta kaikki jotka haluavat, pääsevät vapaiksi saatanan pakkovallasta. Koska Jeesus voitti saatanan vallan Golgatalla ja täten mursi kuolemallaan sekä ylösnousemisellaan synnin hirvittävän kirouksen Hän raivasi myös tien kaikille seuraajilleen ennalleen asetettuun Paratiisiin, jonka hallintavallan Aadam sekä Eeva menettivät, mutta joka luodaan kerran uudeksi ilman saatanan läsnäoloa – tämän Johannes näkee nyt näyssään katsellessaan uutta Taivasta sekä uutta Maata. Koko Jumalan pelastussuunnitelma on nyt viety täydellisesti päätökseen – saatana joukkoineen on tuhottu ja Jumalan Pyhät saavat omistaa Uuden Valtakunnan. Jumalan lasten perintöosa näytetään näyssä Johannekselle, tästä on kirjoittanut myös Apostoli Paavali: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan” (Ef.1:3-11). Jumalan pelastussuunnitelma on täydellisesti toteutunut – viimeistä sanaa ei sano kuolema vaan elämä, viimeinen sana on Jumalan eikä paholaisen. Apostoli Johanneksen sanoin: ”Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” (1 Joh.5:4). Johannes näkee näyssään lopullisen tuloksen: Kristus on täydellisesti voittanut kirouksen jonka sielunvihollinen aikaansai koko luomakunnan ylle – Kaikkivaltias Pyhä Jumala sanoo viimeisen sanan. Kristus on voittanut ja uskolliset Hänen kanssaan (Ilm.17:14).

Johanneksen saama näky uskollisten perintöosasta ei valitettavasti vielä ole toteutunut – nyt elämme aikaa, jossa odotamme ilmestyskirjan mainitsemia vainon aikoja. Tämän päivän kasvavan moraalittomuuden keskellä todelliset Kristuksen seuraajat odottavat aikaa, jolloin sielunvihollisen petoksella haltuunsa hankkima maailma saadaan palautetuksi Pyhälle Jumalalle – ja Johanneksen saama näky uudesta Taivaasta sekä uudesta Maasta toteutuu. Kaikki kyyneleet, jotka kautta historian aina näihin päiviin asti ovat vuotaneet Jumalan kansan kasvoilla – ja jotka tulevat vuotamaan tulevissa maailmanlaajuisissa vainoissa, tullaan kerran kuivaamaan sekä murheet jotka niin useasti ovat vallanneet Uskollisten sydämet tulevat kerran olemaan taaksejäänyttä elämää. Kuoleman läsnäolo täällä kyynelten laaksoissa sekä kaikki erilaiset kivut tulevat kerran lakkaamaan, sillä Jumalan Pyhien perintöosassa – uudessa Taivaassa ja uudessa Maassa – kaikki entinen on mennyt. Johannes sai välitettäväkseen ilmestyksen kautta sanoman Kristuksen seuraajille, joka päällisin puolin lukemalla saattaa monesta tuntua pelottavalta, mutta jonka tarkoitus kuitenkin on ollut kautta sen historian rohkaista Jumalan kansaa – vaikka pahuus näyttää vain kasvavan ja suurimmat taistelut ovat vielä edessäpäin, on Korkein kuitenkin pitävä huolta omistaan. Vaikka kuolema niittää satoaan, vaikka murheet sekä kivut ovat arkipäivää Kristuksen seuraajien elämässä, niin kuitenkin kerran on koittava aika, jolloin kaikki tämän maailman vääryydet oikaistaan ja vanhurskaat saavat periä maan (Ps.37:29).

 

Ilm.21:5-8

”Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.” Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

Jumalan lapsi on perillinen – perintöä ei voi ansaita (Luuk.15:11-32). Jumalan lapseksi kuitenkin tullaan aidon katumuksen sekä uudestisyntymisen kautta (Joh.3:3) ja Jumalan lapsena pysytään kuuliaisuudessa Korkeimman ilmoitusta kohtaan aivan kuten Apostoli Jaakob on kirjoittanut: ”Pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak.1:21-22). Johannes näkee näyssään Jumalan lasten sekä jumalattomien osan – Kristukselle uskolliset saavat omistaa uuden Taivaan sekä Uuden maan, mutta jumalattomat tuhotaan tulijärvessä, joka on toinen kuolema. Kaikki ihmiset eivät tule pelastumaan, vaan pelkurit, epäuskoiset, saastaiset, murhaajat, huorintekijät, velhot, epäjumalanpalvelijat sekä kaikki valhettelijat tuhotaan täydellisesti. Vaikka perintöä ei voi ansaita vaan osalliseksi siitä tullaan aidon katumuksen sekä uudestisyntymisen kautta, se voidaan kuitenkin menettää ja tästä varoittaa Hebrealaiskirjeen kirjoittaja: ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.” (Hebr.12:14-17). Vaikka ihminen armosta saa mahdollisuuden tulla Taivaan perilliseksi uskomalla Kristuksen sovitustyöhön tämä voi menettää osuutensa elämällä vastoin Korkeimman asetuksia pilkaten elämällään Pyhää Jumalaa: ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal.6:7). Kun Johannes näkee näyssään jumalattomien joukon, se koostuu niistä, jotka elämässään ovat tehneet Jumalan tahdon vastaisia tekoja, eivätkä ole katuneet syntejään, vaan jatkaneet loppuun asti itsekästä vaellustaan täällä kuoleman varjojen laaksoissa. Tämä ilmestyskirjan kohta kuvaa selvästi sitä tosiasiaa, että ”nimikristillisyys”, joka ei tuota Korkeimman tahdon mukaisia hedelmiä joutuu Jumalan vihan kohteeksi – se ei ole aitoa Kristuksen seuraamista ja siksi sen edustajat sekä itse perkele tuhotaan täydellisesti.

Todellisia Kristuksen seuraajia ovat ne, jotka pyrkivät vaeltamaan kuten Hän vaelsi, aivan kuten Apostoli Johannes on kirjoittanut: ”Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” (1 Joh.2:4-6). Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa aitojen Kristuksen seuraajien sydämissä, sillä he tahtovat elää kuuliaisina Jumalan ohjeille: ”Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.” (Apt.5:32). Apostoli Paavali opetti kirjeessään roomalaisille, kuinka Pyhän Hengen kautta Kristukselle uskollinen palvelija saa kokea varmuutta tulevasta perintöosastaan: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä” (Room.8:16). Nyt Johannes näkee näyssään Jumalan lasten perinnön toteutuvan: ”Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani” (j,7).

Kun Jumala tekee uudeksi kaikki, kun Kaitselmus antaa voittajille perintöosan, silloin Korkeimman Pyhät saavat uskollisuutensa palkaksi elää todeksi profeetta Jesajan kauneimmat näyt: ”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes.35:10), ”Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.” (Jes.32:18), ”Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajaisi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi. Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun kumotus, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi.” (Jes.60:18-19) ja ”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” (Jes.11:6-9). Se näky, minkä Daniel näki jo paljon ennen Jeesuksen ensimmäistä tulemusta, toteutuu kirjaimellisesti tässä Johanneksen näkemässä näyssä Jumalan lasten perintöosasta:”Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti – iankaikkisesta iankaikkiseen.” (Dan.7:18).

Jeesus kutsui Häneen uskovia veljikseen (Luuk.8:21, Mark.3:34-35, Matt.28:10) ja nyt Johannes näkee näyssään, kuinka Jumala kutsuu niitä jotka ovat voittaneet Hänen pojikseen – tämä on täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, mitä Apostoli Paavali on aikaisemmin kirjoittanut: ”Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.” (Gal.4:4-7). Vaikka Jumalan lasten perintö odottaa yhä lunastustaan ja tämän päivän Kristuksen todelliset seuraajat ovat matkalla ankariin maailmanlaajuisiin vainoihin, voi jokainen Korkeimman lapsi sydämessään riemuita siitä ihanasta tulevaisuudesta, jonka Johanneksen ilmestyksen loppuluvut maalaavat silmiemme eteen – uusi Taivas ja uusi Maa on varattu jokaiselle, joka uskollisesti palvelee Mestaria. Apostoli Paavalin sanoin, joka mestattiin Keisari Neron toimesta Roomassa, tulee jokaisen Kristuksen oman katsoa näkyväisten sijasta näkymättömiä ja näin saada voimaa tulevien vainojen keskellä:”Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2 Kor.4:17-18).

 

Ilm.21:9-27

”Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.” Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi; siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet; idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi, viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.”

Rikkaudet eivät sinällään merkitse hyvää saatikka pahaa, sillä kuvaillaanhan tässä Johanneksen ilmestyksen kohdassa Uutta Jerusalemia – Kristuksen morsianta – helmien, kullan sekä kaikkinaisten kalliiden kivien symboliikalla. Kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä, sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen – sen kadut ja se kokonaisuudessaan oli puhdasta kultaa. Uuden Jerusalemin loisto ylittää moninkertaisesti voimakkaimmankin mielikuvituksen ja tästä uskollisten perintöosasta Apostoli Paavali kirjoitti: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” (1 Kor.2:9). Kaikki rikkaudet Uudessa Jerusalemissa ovat kaikkien Jumalan Pyhien yhteistä omaisuutta ja se juuri erottaa tämän kaupungin Babylonista, jota kuvailtiin luvussa 18 ja jota myös koristivat ”kulta, jalokivet sekä helmet”. Rahanahneutta ei Uudessa Jerusalemissa ole, yksikään sinne päässyt ihminen ei haali itselleen itsekkäästi omaisuutta – sillä kaikki on yhteistä. Jumalan on kullat sekä hopeat, Hän omistaa kaiken (1 Kor.10:26) ja Uudessa Jerusalemissa perilliset ovat tulleet osallisiksi tästä Taivaallisesta perinnöstä, josta jo pakanain Apostoli Paavali kirjoitti omana aikanaan Korintolaisille: ”Sillä kaikki on teidän… teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.” (1 Kor.3:21-22). Johannekselle näytetään Karitsan vaimo, Uusi Jerusalem, joka laskeutui Taivaasta Jumalan tyköä – kaupunki ei tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen lamppu on Karitsa. Kaupungin rikkautena eivät ole kauniit jalokivet saatikka kulta, vaan Herra Jumala ja Karitsa joiden kanssa Jumalan Pyhät saavat seurustella loputtomasti kasvoista kasvoihin. Uudessa Jerusalemissa ei ole temppeliä, kuten ei ollut ennen syntiinlankeemusta Paratiisissakaan ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihminen voi kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin – temppeli Jumalan kohtaamispaikkana on tarpeeton. Ylkä ja Morsian ovat saaneet vihdoin toisensa ja tässä kaupungissa he elävät loputtomasti harmonisessa keskinäisessä rakkaudessa – maailman kaunein rakkaustarina saa onnellisen lopun.

Uuden Jerusalemin symboliikka – luku 12 Jumalan Valtakunnan lukuna – toistuu useasti tässä Johanneksen näyn kuvauksessa: 12 porttia joissa Israelin 12 heimon nimet, porteilla vartiossa 12 enkeliä, muurissa 12 peruskiveä ja niissä 12 apostolin 12 nimeä, kaupungin koko 12 000 stadionmittaa ja perustusten koristeina 12 erilaista jalokiveä. Samassa kaupungissa asustavat niin vanhan kuin uudenkin Liiton Pyhät – porteissa 12 Israelin heimon nimet ja peruskivinä 12 apostolin nimet kuvaavat täydellistä sopusointua juutalaisuskovien sekä pakanakristittyjen kanssa. Tässä kaupungissa asuu Jumalan Israel – kaikki ne, jotka ovat laittaneet toivonsa Kristukseen Jeesukseen, eikä yksikään kulttuurinsa tai lihallisen perimänsä tähden ole ollut eriarvoisessa asemassa kanssaveljiinsä nähden – vain uskolla Kristukseen on ollut merkitystä. Tämä Johanneksen ilmestyksen kuvaus Uudesta Jerusalemista tuo kiistatta esille sen tosiasian, jota olemme aikaisemmin tässä kirjassa laajasti käsitelleet, että Jumalan silmissä ei ole olemassa kahta kansaa – juutalaisuskovat ja pakanauskovat – vaan yksi kansa, joka koostuu kaikista niistä, jotka ovat laittaneet toivonsa Maailman Vapahtajaan, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan Jeesukseen Kristukseen. Pyhä Jumala on oikeudenmukainen ja kaikki ihmiset ovat täydellisen samanarvoisia Hänen edessään.

Kristuksen Morsian koostuu vain Hänelle uskollisista, eikä Uuteen Jerusalemiin pääse kuin ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan Elämänkirjaan. Nimi jonkin kirkkokunnan tai herätysliikkeen (lahkon) jäsenkortistossa ei merkitse mitään – vaikka valitettavan monet niin luulevat. Uskonnollisuus on aina elävän uskon vastakohta – ihmisten keksimät tavat, tottumukset sekä erilaiset traditiot ovat pahin vihollinen todelliselle Jeesuksen opetuslapseudelle – ja täten este Uuteen Jerusalemiin pääsylle. Uskollisuus Raamatun kokonaisvaltaiselle ilmoitukselle joka on uskollisuutta Kristukselle tulisi olla jokaisen itseään uskovana pitävän ohjenuora – omantunnon vapautta ei saa säädellä yksikään kirkkokunnan tai herätysliikkeen pappi saatikka saarnamies eivätkä näiden edustamat opinkappaleet.

Uusi maailmanjärjestys korvaa vanhan, joka oli synnin turmelema – uuden Maan pääkaupunki on Jerusalem, jonne Jumalan Pyhillä on täysi vapaus kulkea ulos ja taas takaisin sisään. Pyhien kotikaupunki Jerusalem kaikessa loistossaan on paikka, jonka portit ovat avoinna kaikkiin ilmansuuntiin eikä sen portteja suljeta laisinkaan. Lupaukset kaupungista, jonka rakentaja on Jumala ovat toteutuneet (Hebr.11:10) ja koti, jota Jumalan Pyhät uskollisesti ovat odottaneet, on heille valmistettu (Hebr 12:22, Gal 4:26). Uusi Taivas ja uusi Maa ovat korvanneet vanhan synnin turmeleman maailman – kaikki entinen on mennyt. Todellinen yhteys Jumalan kanssa on poistanut kaiken sen, mikä teki synnin turmeleman maaplaneetan kärsimyksen sekä surun paikaksi. Maaplaneetan murhenäytelmät, kaikki surut sekä tuskat, maailmankansojen synkkä epätoivo ja kaikki pahuus on taaksejäänyttä elämää. Suru on lakannut eikä kukaan ole onneton – on alkanut uudenlainen olemassaolo. Tällaisen kuvan Kristukselle uskollisten perintöosasta ilmestyskirja maalaa Johanneksen kautta silmiemme eteen ja tässä on koko sanoman ydin – vaikka vainot ovat edessäpäin, vaikka pahuus nyt jatkaa armotonta voittokulkuaan, on kerran koittava aika, jolloin Jumala luo uudeksi kaiken. Elävä usko kurkottaa voittopalkintoa kohti, ja vaikka tällä hetkellä elämme maailmanlaajuisten Jumalan lasten vainojen aattohetkissä, on todellisten Kristuksen seuraajien riennettävä lailla Apostoli Paavalin kohti päämäärää: ”Yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.3:13-14). Vaikka maailmanlaajuinen vainojen aalto pyyhkäisee yli todellisen Jumalan Seurakunnan, ei se voi ikinä viedä todellisilta Jumalan lapsilta sitä toivoa, jonka ilmestyskirjan sanoma piirtää silmiemme eteen uudesta Taivaasta sekä uudesta Maasta. Lukemattomat todelliset Kristuksen seuraajat joutuvat antamaan henkensä maailmanlaajuisissa tulevissa vainoissa, mutta se ei heitä pelota, sillä he saavat lohtunsa Pyhistä Kirjoituksista luoden katseensa aikaisemmin eläneisiin Jumalan Pyhiin, jotka ilomielin menivät kuolemaan Kristuksen tähden. Yksi tällainen oli Apostoli Paavali, joka jäähyväiskirjeessään Timoteukselle, vähän ennen marttyyrikuolemaansa kirjoitti: ”Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” (2 Tim.4:6-7).

 

-Marko Lind-

20 LUKU- ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT

Taivaasta iskevä tuli muuttaa koko maaplaneetan tuliseksi järveksi tuhoten perkeleen sekä hänen palvelijansa, josta Apostoli Pietari on kirjoittanut:”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat… jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!.” (2 Piet.3:10,12).

Ilm.20:1-3

”Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.”

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen toinen tulemus tuhosi porton sekä pedon valtakunnat sekä pahuuden palvelijat, mutta itse sielunvihollinen, kaiken pahuuden alkuun saattaja sekä innoittaja jäi vielä tässä vaiheessa eloon. Johannes näkee taivaasta tulevan enkelin, joka otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana sitoen hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen. Raamattu kertoo meille, että syvyys on tämä maaplaneetta: ”Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” (1 Moos.1:2). Saatana suljetaan siis tälle maaplaneetalle tuhanneksi vuodeksi sen jälkeen, kun Kristus on tuhonnut ”suunsa miekalla” kaikki pahuuden palvelijat sekä itse pedon, porton ja väärän profeetan. Koko maapallon tila on sillä hetkellä katastrofaalinen ja sitä kuvaa hyvin profeetta Jeremian innoitettu kirjoitus tuhansien vuosien takaa koskien aikaa, jonka Johannes nyt näkee näyssään: ”Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä valoa ollut. Minä katselin vuoria, ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat. Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois. Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä. Sillä näin sanoo Herra: Koko maa tulee autioksi, vaikka minä en siitä peräti loppua tee.” (Jer.4:23-27). Maaplaneetan tila on tuossa hetkessä sellainen, että mitään tuhatvuotista maanpäällistä rauhanvaltakuntaa sinne on täysin mahdoton Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukaan sijoittaa – Jumalan seitsemän vitsauksen jälkeen (jotka ovat edeltäneet tätä hetkeä) Johannes ilmestyksessään kuvailee maapallon tilaa viimeisen enkelin vuodattaessa maljansa: ”Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa… tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä… kansojen kaupungit kukistuivat… kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut. Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle” (Ilm.16:17-21).

Harhaopettajat opettavat valheellisesti, että maan päällä vallitsisi tuhatvuotinen Rauhan Valtakunta jossa Jumalan Pyhät Kristuksen kanssa hallitsisivat, vaikka itse käsitettä ”tuhatvuotinen valtakunta” ei mainita kertaakaan Raamatussa. Väärän opetuksensa tueksi he esittävät Vanhan Testamentin kuvaelmia (Miika 4:1-4, Jes.2:1-4, 9:1-6, 25:6-8, 35 luku, Jesaja luvut 60-66, Sef.3:8-9, Sakarja luvut 8-14 ja Hesekiel luvut 33-42), jotka kuvaavat tuhannen vuoden aikajakson jälkeistä ikuista onnen aikaa, joka on varattu Jumalan Pyhille ja jollaisiin kuvauksiin ilmestyskirja päättyy. He unohtavat Kristuksen toisen tulemuksen seuraukset: kun Jeesus on tuhonnut ”suunsa miekalla” kaikki pahuuden palvelijat sekä itse pedon, porton ja väärän profeetan niin koko maapallon tila on sillä hetkellä katastrofaalinen. Kaikkivaltias ei vielä tässä vaiheessa ole luonut uutta taivasta ja uutta maata – maaplaneetta on tässä vaiheessa täydellisen tuhon tyyssija ja siksi sielunvihollinen suljetaan tällaiseen ympäristöön tuhanneksi vuodeksi. On sanomattakin selvää, että maapallo sellaisessa tilassa kuin se on Kristuksen toisen tulemuksen jäljiltä, ei voisi mitenkään muistuttaa paratiisimaisia olosuhteita ja täten opetus maanpäällisestä Rauhan Valtakunnasta, joka kestäisi tuhat vuotta ja jossa Jumalan Pyhät Kristuksen kanssa hallitsisivat on Raamatun kokonaisilmoituksen pohjalta täysin mahdoton ajatus.

Ilm.20:4-6

”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.”

Kun saatana on sidottu maan päälle tuhanneksi vuodeksi karuihin olosuhteisiin yksin, niin Jumalan Pyhät on samanaikaisesti nostettu Herraansa vastaan yläilmoihin – sieltä käsin nämä hallitsevat Kristuksen kanssa tuhannen vuoden aikajakson ajan. Jeesus itse opetti: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” (Joh.5:28-29). Jeesus lupasi tulla noutamaan Häneen uskovat Taivaan kotiin: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:2-3). Apostoli Paavali opetti Kristuksen toisesta tulemuksesta: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1 Tess.4:16-17). Raamatullinen kokonaisvaltainen opetus kertoo meille selvästi, että Kristuksen tullessa toisen kerran Hänen omansa nostetaan Häntä vastaan yläilmoihin – eivätkä he jää maan päälle. Raamattu ei kokonaisvaltaisesti opeta, että Jeesus tulisi toisessa tulemuksessaan maanpäälle – vaan Kristus hallitsee omiensa kanssa Taivaasta käsin. Maaplaneetalle – eli syvyyteen – sen sijaan suljetaan sinetillä perkele tuhanneksi vuodeksi.

Tuhannen vuoden valtakuntaa, jota hallitaan Taivaasta käsin, hallitsevat Kristuksen kanssa Jumalan Pyhät. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä” (1 Kor.6:3). Daniel kirjoitti aikoja ennen Paavalia: ”Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan.” (Dan.7:22). Kun tuhannen vuoden aikajakso on ohitse, ja kun kuoleman ylösnousemuksessa jumalattomat nostetaan Kristuksen eteen tuomiolle – tuomareina toimivat myös Jumalan Pyhät, jotka ovat joutuneet maan päällä eläessään näiden jumalattomien ankaran pilkan sekä vainon kohteeksi. Pahuus joutuu kohtaamaan silmästä silmään Kristuksen, jonka se tappoi julmasti Golgatalla, sekä Korkeimman Pyhät, joita se vainosi katkerasti – rikokset tekijät joutuvat kohtaamaan uhrinsa ja maksamaan palkan pahuuksistaan. Se, että Jumalan Pyhät ovat Taivaassa tuhannen vuoden aikajakson ajan, perustuu myös siihen, että Johannes näkee näyssään kuinka heille annettiin valtaistuimet joille he istuutuivat. Sana ”valtaistuin” esiintyy ilmestyskirjassa 47 kertaa. Lähes kaikissa kohdissa kysymys on Taivaassa olevista valtaistuimista. Kolmessa kohdassa mainitaan saatanan, pedon tai lohikäärmeen valtaistuin (Ilm.2:13,13:2,16:10). Jumalan Pyhien valtaistuimet siis sijaitsevat Taivaassa ja tätä tukee myös se, että kun Johannes näkee 21:ssä luvussa Yljän morsiamen – Uuden Jerusalemin ilmestymisen – se laskeutuu Taivaasta maan päälle (se ei ole siis valmiina jo maan päällä). Kaikki edellä mainittu huomioon ottaen, on Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen vastaista opettaa maanpäällisestä tuhatvuotisesta rauhanvaltakunnasta, koska se ei yksinkertaisesti ole Kirjoitusten mukaista – vaan sotii räikeästi Raamatun kokonaisilmoitusta vastaan.

Raamattu tuntee vain kaksi ylösnousemusta Jeesuksen opetuksen mukaan: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” (Joh.5:28). Ensimmäiseen ylösnousemukseen pääsevät Kristusta vastaan kaikkien aikojen Jumalan Pyhät (1 Tess.4:16-17), ja toiseen – eli tuomion ylösnousemukseen – joutuvat jumalattomat eli ne, jotka eivät ole tahtoneet antaa elämäänsä Jumalan hallintaan. Ei ole olemassa mitään kolmatta ylösnousemusta tai mitään sellaista vaihtoehtoa, joka antaisi ihmisille pelastumisen mahdollisuuden, mikäli tätä ei ei herätetä ensimmäiseen ylösnousemukseen. Harhaopettajat opettavat – ja valitettavasti tällainen näkemys on vallalla suuressa kristikunnassa – että vaikka ihminen ei pääsisi osalliseksi ensimmäiseen ylösnousemukseen, tällä olisi marttyyrikuoleman kautta mahdollisuus päästä Uuteen Jerusalemiin: tällainen opetus sotii törkeästi Raamatun kokonaisvaltaista opetusta vastaan. Kirjoitukset opettavat aivan selvästi, että ihmisten tulee olla valmiita Kristuksen toiseen tulemukseen, eli elämän ylösnousemukseen – tässä tapahtumassa Jeesusta vastaan nousevat kaikkien aikojen todellisen Jumalan lapset. Jeesus itse opetti selvästi, että kaikki ne, jotka eivät ole valmiita Yljän saapuessa, jäävät Taivaan ulkopuolelle: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’ Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt.25:1-13). Ilmestyskirjan teksti osoittaa selvästi, että autuas ja pyhä on vain se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Ilm.20:6).

Kun Kristuksen morsian, Jumalan Seurakunta, on nostettu Ylkää vastaan yläilmoihin ei Jumalan Pyhä Henki vaikuta enää maanpäällä (Joh.14:16-17). Ajatus, jonka mukaan ensimmäisestä ylösnousemuksesta osattomat voisivat pelastua marttyyrikuoleman kautta on järjettömyydessään täysin mahdoton, sillä se sotii räikeästi Raamatun kokonaisilmoitusta vastaan – pelkkä ulkonainen teko ilman Pyhän Hengen vaikuttavaa rakkautta on Apostoli Paavalin mukaan täysin turha: ”Vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” ( 1Kor.13:3). Jeesus itse opetti uudestisyntymisen välttämättömyyttä Jumalan Valtakuntaan pääsylle (Joh.3:3-7) ja samassa yhteydessä opetti, että uudestisyntyminen tapahtuu Pyhän Hengen vaikutuksesta (Joh.3:8). Sama sanoma, jonka Jeesus sanoi Nikodeemukselle tämän tiedustellessa Häneltä uudestisyntymisen salaisuutta, kuuluu jokaiselle tämän päivän saarnamiehelle, papille sekä opettajalle joka ei ole ymmärtänyt uudestisyntymisen välttämättömyyttä ja joka väittää, että pelkällä ulkonaiselle teolla, kuten marttyyrikuolemalla voisi päästä Taivasten Valtakuntaan: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!” (Joh.3:10).

Suuri joukko maailmassa on niellyt sielunvihollisen valheita vuosituhansien aikana siksi, että heillä ei ole ollut aitoa rakkautta Jumalan Kirjoitettua Sanaa kohtaan, joka kertoo kaiken totuuden. Samalla tavalla kuin perkele käärmeen muodossa kyseenalaisti paratiisissa Jumalan tahdon heittämällä epäilyksen siemenen ensimmäisen ihmisparin sydämeen sanoen: ”Onko Jumala todellakin sanonut” (1 Moos.3:1), se on kautta aikojen aina tuon tapahtuman jälkeen menestyksellisesti hyökännyt Korkeimman arvovaltaa vastaan ja saanut aikaiseksi ihmisissä epäluottamusta Jumalan Sanaa kohtaan. Se on eksyttänyt suuren osan maapallon ihmisistä jopa niin, että vääränlainen uskonnollisuus, joka harhaanjohtavasti kantaa kristillisyyden nimeä, odottaa Jeesuksen toista tulemusta eläen samanaikaisesti vastoin Mestarin opetuksia sekä Raamatusta nousevia selviä ohjeita. Tällainen kristillisyys ei ole Jeesuksen opetuslapseutta laisinkaan, ja vaikka se odottaa Jeesuksen toista tulemusta, se odottaa sitä omaksi turmiokseen: ”Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus – ikään kuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme. Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole? Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne. Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne, syöttövasikkainne, puoleen. Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.” (Aam.5:18-23). Sitä vastoin aidot Kristuksen seuraajat: ”jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.” (Ilm.12:17), voivat riemumielin kohottaa katseensa Yljän saapuessa (Luuk.21:28).

Kautta historian ovat Jumalan Pyhät odottaneet elämän ylösnousemusta kuolleista (Matt.22:28, Joh.11:24, Apt.23:8). Nyt Johannes saa näyssään katsella kuinka tämä tapahtuu aikojen lopulla ja näin saa lohduttavan sekä täynnä todellista toivoa olevan sanoman viedäkseen Vähän Aasian seurakunnille sekä sitä kautta koko maailmalle. Jeesuksen toinen tulemus, elämän ylösnousemus, on todellisuutta Kristuksen seuraajien kohdalla – uskossa he elävät tämän todeksi vaikka se on tällä hetkellä vasta tulevaisuutta. Tulevat maailmanlaajuiset vainot, jotka kohdistuvat tämän sukupolven aikana todellisiin Jeesuksen seuraajiin, ja jota olemme tässä kirjassa käsitelleet, eivät voi viedä tätä toivoa Jumalan Pyhiltä, aivan kuten Apostoli Paavali tuhansia vuosia sitten kirjoitti: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.” Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8:36-39). Aivan samoin kuin maanpakolaisena Babyloniassa elänyt Vanhan Liiton Pyhä Daniel sai lohdutuksen Jumalalta: ”Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.” (Dan.12:13), aivan samoin jokainen Uuden Liiton Kristuksen todellinen seuraaja voi luottaa lupaukseen jonka Raamattu piirtää silmiemme eteen Apostoli Paavalin kynän kautta vakuuttaen Kristuksen tulemuksen sekä elämän ylösnousemuksen todellisuutta aikojen lopulla: ”Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan” (1 Kor.15:20-23).

 

Ilm.20:7-10

”Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.”

Johannes näkee näyssään, kuinka tuhannen vuoden aikajakson jälkeen saatana päästetään vankeudestaan – hänelle annetaan lupa lähteä villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja kootakseen heidät sotaan Kaikkivaltiasta vastaan. Kuten aikaisemmin totesimme, saatana oli sidottu yksinäisyyteen tuhotulle maaplaneetalle, eli syvyyteen – Kristus oli ennen tuhannen vuoden aikajaksoa tuhonnut suunsa miekalla kaikki jumalattomat (Ilm.19:19-21) ja nostanut Jumalan kansan, niin kuolleet kuin elävätkin, Häntä vastaan yläilmoihin aivan kuten Apostoli Paavali on kirjoittanut: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1 Tess.4:16-17). Kristuksen toisessa tulemuksessa ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon, enne nkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.” (Ilm.20:5). Mutta nyt, tuhannen vuoden aikajakson päätyttyä, saatanalle annetaan valta lähteä villitsemään kansoja, jotka muodostuvat kaikista niistä jumalattomista, jotka ovat kautta historian hyljänneet Jumalan tarjoaman pelastuksen – ja heidät nostetaan ylös kuolleista tuomion ylösnousemukseen (Joh.5:29). Kaikki jumalattomat, myös ne jotka ovat kuolleet ennen Kristuksen toista tulemusta, ovat maanneet maan tomussa tuhannen vuoden aikajakson ajan, mutta nyt he virkoavat eloon – kysymys ei ole elossa olevista ihmisistä, koska ilmestyskirja selvästi kertoo kuolleiden eloon virkoamisesta (Ilm.20:5) ja eläviä ihmisiä ei tässä vaiheessa maanpäällä voi ollakaan, koska Kristus tulemuksessaan ennen tuhannen vuoden aikajaksoa on surmannut kaikki jumalattomat (Ilm.19:19-21). Tämä merkitsee saatanalle vielä yhtä mahdollisuutta koota kaikki kansat Kristusta ja lunastettuja vastaan – koko Jumalan armotarjouksen hyljännyt ihmiskunta on nyt kokoontunut saatanan villitsemänä viimeiseen epätoivoiseen yritykseensä. Jumalattomia ilmestyskirja nimittää Googiksi ja Maagogiksi Hesekielin ennustuksen mukaan (luvut 38-39).

Kuolleista herätetty jumalattomien joukko hyökkää Uutta Jerusalemia – Kristuksen morsianta – vastaan nousten yli maan avaruuden kohti Taivasta, jossa Jumalan Pyhät ovat hallinneet tuhannen vuoden aikajakson ajan. Tuli kuitenkin lankeaa taivaasta alas ja tuhoaa lopullisesti perkeleen sekä kaikki jumalattomat, aivan kuten Malakia ennen Jeesuksen maanpäällistä elämää oli ennustanut: ”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.” (Mal.4:1). Johannes näkee näyssään, kuinka tuli lankeaa Taivaasta ja kuluttaa heidät, vuoden 92- käännös suomentaa kohdan oikeaoppisesti: ”Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki” (j,9). Saatana ja hänen joukkonsa (Matt.25:41) – kaikki jumalattomat – tuhotaan iankaikkisella tulella, eli peruuttamattomalla tuomiolla, joka kuvaa tuhon täydellisyyttä. Aivan samoin kuin aikoinaan Sodoma ja Gomorra tuhottiin iankaikkisella tulella (Juud.1:7), aivan samoin saatana ja hänen joukkonsa hävitetään olemattomiin iankaikkisella tulella lopullisessa tuomiossa. Taivaasta iskevä tuli muuttaa koko maaplaneetan tuliseksi järveksi tuhoten perkeleen sekä hänen palvelijansa, josta Apostoli Pietari on kirjoittanut:”Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat… jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!.” (2 Piet.3:10,12). Kristuksen voiton täydellisyyttä kaikesta pahuudesta sekä pahuuden täydellistä häviämistä kuvaa osuvasti Apostoli Paavalin sanat:”Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” (2 Tess.1:7-8). Sielunvihollinen sekä jumalattomat tuhotaan täydellisesti, eivätkä ne näyttele enää minkäänlaista sijaa Uudessa Jerusalemissa, aivan kuten profeetta Jesaja jo ennen Kristuksen maanpäällistä elämää oli ennustanut:”Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon” (Jes.65:17-18).

Lihansa päivinä Mestari oli opettanut lopunajasta seuraavaa: ”Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niin kuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.” (Matt.13:36-40). Viininkorjuu sekä elonkorjuu liittyvät Raamatussa kuvakieleen tuomion ajasta. Profeetta Joel oli ennustanut: ”Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri.” ( Joel:3:13) ja Jeesus oli sanonut: ”Elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.” (Matt.13:30). Jumalattomia ei siis vaivata loppumattomasti helvetin tulessa, kuten Katolinen Paavin oppi kieroutuneesti opettaa eri kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden ”suulla”, vaan jumalattomat yksinkertaisesti poltetaan viimeisellä tuomiolla Jeesuksen sanoin: ”Lusteet (lusteet ovat pahan lapset) kootaan ja tulessa poltetaan” (Matt.13:30). Koska viimeisellä tuomiolla jumalattomien lisäksi myös itse perkele poltetaan, on selvää, että sielunvihollinen ei yksinkertaisesti voi kiusata ketään helvetissä, koska hänet itsensäkin tuhotaan: ”Sitten hän (Jeesus) myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.” (Matt.25:41). Kaikki entinen, niin jumalattomat kuin itse saatanakin on viimeisen tuomion jälkeen täydellisesti tuhottu Jumalan tulella, aivan kuten Johannes myöhemmin itse ilmestyksessä toteaa: ”Kaikki entinen on mennyt” (Ilm.21:4) – kun jumalattomuus on täydellisesti tuhottu on lopputuloksena Jumalan lasten rauhan valtakunta. 

 

Ilm.20:11-15

”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.”

Toinen kuolema on tulinen järvi – siitä ei ole enää ylösnousemusta sillä jumalattomat, kuten myös itse saatana, tuhotaan lopullisesti. Ikuisen elämän saavat lahjaksi vain ne, joiden nimet ovat Elämän Kirjassa. Johannes näkee suuren valkean valtaistuimen, jonka eteen on koottu kaikki maailmassa eläneet ihmiset – nyt on tuomioiden aika. Tämä tuomion aika sijoittuu tuhannen vuoden aikajakson jälkeiseen aikaan, jolloin jumalattomat sekä saatana tuhotaan iankaikkisella tulella ja saavat osakseen kuoleman – ne tuhotaan täydellisesti:”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (Ilm.21:8).

Tämä Johanneksen ilmestyksen kohta lopullisesta tuomiosta tuo selvästi esille sen, että Jumalan rakkauteen kuuluu myös viha syntiä eli laittomuutta kohtaan – todellisella rakkaudella on aina rajat! Jumala on Pyhä eikä Taivaaseen pääse mitään epäpyhää. Jo profeetta Hesekielin kautta Korkein nuhteli historian saatossa niitä, jotka väittivät olevansa Hänen asiallaan, mutta jotka eivät todellisuudessa sitä olleet:”Profeettain salaliitto sen keskellä on niinkuin ärjyvä, saalista raateleva leijona: he syövät sieluja, ottavat aarteet ja kalleudet ja lisäävät sen keskuudessa sen leskien lukua. Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta, ja sulkevat silmänsä minun sapateiltani, niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellänsä. Sen päämiehet siellä ovat niinkuin saalista raatelevaiset sudet: he vuodattavat verta, hukuttavat sieluja kiskoaksensa väärää voittoa. Sen profeetat valkaisevat heille kaiken kalkilla, kun näkevät petollisia näkyjä ja ennustelevat heille valheita sanoen: ’Näin sanoo Herra, Herra’, vaikka Herra ei ole puhunut. Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa: kurjaa ja köyhää he sortavat, muukalaiselle tekevät väkivaltaa oikeudesta välittämättä. Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt. Sentähden minä vuodatan heidän ylitsensä kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra.” (Hes.22:28-31).

Ilmestyskirja kertoo meille selvästi, että Pyhä Jumala on hyvin tarkka siitä, ketkä saavat ikuisen elämän lahjaksi ja ketkä eivät. Taivaan Kirjoihin on kirjoitettu ylös jokaisen ihmisen ajatus, jokainen teko sekä jokainen motiivi – mikään ei ole salassa Korkeimmalta. On surullista, että suurin osa ihmiskuntaa on omaksunut väärän käsityksen Kristuksen sovitustyön merkityksestä, jota ovat menestyksellisesti tuoneet esille eri kirkkokunnat sekä herätysliikkeet. Suomessa luterilainen kansankirkko, joka kaikkein kuuluvimmin julistaa armoa ilman katumusta sekä siunauksia ilman kuuliaisuutta on tehnyt myyräntyötä taivaallisille periaatteille ja sen johdosta moraalittomuus jatkaa maassamme voittokulkuaan. Kun viimeisellä tuomiolla kirjat avataan, on merkillepantavaa, että ihmiset tuomitaan tässä ilmestyskirjan kohdassa ”tekojensa mukaan” (j,12-13). Pelkkä usko Kristukseen ilman aitoa kuuliaisuutta on vain näyttelemistä matkalla helvettiin – toisin kuin vallalla oleva kristillisyys harhaanjohtavasti julistaa. Jeesus Kristus, joka tulee tuomitsemaan kaikki ihmiset kukin ”tekojensa mukaan” opetti itse lihansa päivinä: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt.7:21). Sama sanoma, kuin minkä Johannes sai Jeesukselta välitettäväkseen Sardeen seurakunnalle tuhansia vuosia sitten, kaikukoon tänäänkin tämän kirjan kautta kaikille niille, jotka luulevat ”nimikristittyinä” pääsevänsä Taivaaseen: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.” (Ilm.3:1-5)

 

-Marko Lind-

19 LUKU- ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT

Miljoonat ja taas miljoonat yhtyvät ylistykseen, sillä Kaikkivaltias on tuominnut suuren porton, joka haureudellaan eksytti Jumalan luomaa ihmiskuntaa. Korkeimman tuomiot ovat oikeudenmukaiset ja pahuus saa palkan jonka se ansaitsee. Ihmiskunnan historia on täynnä kurjia ihmiskohtaloita, joita pahuus oli heitellyt säälimättömästi milloin mestauslavoille, milloin vankeuteen sekä raakoihin kidutuksiin, mutta nyt Jumala on maksava palkan pahuudelle ja siitä miljoonat ja taas miljoonat ylistävät Kaikkivaltiasta Pyhää Jumalaa – Hän tulee kostamaan jokaisen vääryyden pahuuden ruumiillistumalle eli portolle sekä sen kaikille palvelijoille.

Ilm.19:1-10

”Sen jälkeen minä kuulin ikään kuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: ”Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme. Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren.” Ja he sanoivat toistamiseen: ”Halleluja!” Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: ”Amen, halleluja!” Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: ”Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret.” Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.” Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: ”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki.”

Johannes kuulee ikään kuin kansan paljouden Taivaassa ylistävän Jumalaa – vihdoinkin maailman pahuus on tulossa päätepisteeseen ja toteutuu Kristuksen seuraajien vilpitön rukous, joka lukemattomat kerrat on kohonnut kyynelten varjojen laaksoista ylös Korkeuksiin: ” Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa” (Matt.6:9-10). Ankarat taistelut tällä kirotulla maaplaneetalla ovat todellisilla Kristuksen seuraajilla taaksejäänyttä elämää, sillä Kaikkivaltias Jumala on ottanut hallituksen ja Karitsan häät ovat tulleet. Lukemattomat kyyneleet sekä epätoivon hetken muuttuvat Halleluja-huudoiksi ja koko luomakunta ylistää Herraa. Miljoonat Jumalan lasten kysymykset saavat vastauksen ja usko muuttuu näkemiseksi (1 Tess.4:16-18) – Raamatun profetiat sekä lupaukset ovat toteutuneet ja miljoonista sydämistä nousee aito kiitos sekä ylistys Häntä kohtaan, joka on luvannut viedä työnsä päätökseen jokaisen Häneen uskovan kohdalla:”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room.8:29-31). Kun Kaikkivaltias Pyhä Jumala käy tuomitsemaan pahuutta, joka tällä kirotulla maaplaneetalla (Room.8:19-23) vallitsee, ja käy palkitsemaan uskollisia, silloin jokainen todellinen Kristuksen seuraaja saa elää todeksi sen, mistä Apostoli Paavalin tuhansia vuosia sitten haaveili:” Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2 Tim.4:7-8).

Johannes kuulee neljä kertaa Halleluja-huudon, joka tarkoittaa ”Ylistäkää Herraa”. Miljoonat ja taas miljoonat yhtyvät ylistykseen, sillä Kaikkivaltias on tuominnut suuren porton, joka haureudellaan eksytti Jumalan luomaa ihmiskuntaa. Korkeimman tuomiot ovat oikeudenmukaiset ja pahuus saa palkan jonka se ansaitsee. Ihmiskunnan historia on täynnä kurjia ihmiskohtaloita, joita pahuus oli heitellyt säälimättömästi milloin mestauslavoille, milloin vankeuteen sekä raakoihin kidutuksiin, mutta nyt Jumala on maksava palkan pahuudelle ja siitä miljoonat ja taas miljoonat ylistävät Kaikkivaltiasta Pyhää Jumalaa – Hän tulee kostamaan jokaisen vääryyden pahuuden ruumiillistumalle eli portolle sekä sen kaikille palvelijoille. Yksikään veripisara, yksikään epätoivon kyynel, yksikään tuskanhuuto saatikka kärsimyksen huokaus ei ole jäänyt Korkeimmalta huomaamatta – kaikki on kirjattu Taivaan kirjoihin eikä yhtään pahaa tekoa jätetä tuomitsematta. Jumala ei ole ollut välinpitämätön maapallon surkeasta tilasta ja yhä kasvavasta pahuudesta, vaikka niin monet tänä päivänä valheellisesti väittävät – Kaikkivaltias on kuullut kansansa huokaukset ja käy nyt vapauttamaan palvelijoitansa. Aivan samoin kuin aikoinaan Egyptin orjuudessa Kaitselmus oli kuullut Israelilaisten lukemattomat anomiset sekä rukoukset, aivan samoin on käyvä aikojen lopulla: ”Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja minä olen astunut alas vapauttamaan heidät” (Apt.7:34). Jumalaan turvaavien toivo ei ole mennyt hukkaan, yksikään rukous ei ole ollut turha – Korkein käy vapauttamaan kansaansa tämän maailman orjuudesta ja siksi koko luomakunta puhkeaa Ylistyshuutoihin: ”Halleluja, Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme” (j,1).

Kaikkivaltias ansaitsee ylistyksen, sillä pahuus tuomitaan nyt lopullisesti: ”Lopun hän tekee: ei nouse ahdistus kahta kertaa.” (Nah.1:9). Pahuus, joka salakavalasti oli pitänyt lähes koko ihmiskuntaa otteessaan vääristäen oikean vääräksi ja väärän oikeaksi sekä pyrkinyt tukahduttamaan Totuuden äänen, vaiennetaan nyt lopullisesti. Sota on ollut todellisuutta hyvän sekä pahan välillä, mutta nyt Kaikkivaltiaan vanhurskaat tuomiot astuvat voimaan – uskollisten kyyneleet kuivataan ja he tulevat saamaan päähänsä voiton seppeleet (1 Piet.5:4). Tämä maailma on kautta historian tuhansien vuosien aikana katsellut näkyväisiä, se on sijoittanut omaisuutensa sekä kaiken tarmonsa tämän maailman rikkauksiin mutta todelliset Jumalan Pyhät ovat uskon silmin ihastelleet näkymättömiä: ”Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2 Kor.4:17-18). Nyt näkymättömät muuttuvat näkyviksi ja siitä Kristuksen seuraajat iloitsevat – Karitsan häät ovat tulleet ja usko muuttuu näkemiseksi (1 Kor.13:12). Pahuus, joka vuosituhansia on pitänyt maapalloa otteessaan laskien synkän vaippansa koko ihmiskunnan ylle joutuu Pyhän Jumalan tuomiolle – sota on voitettu ja aivan pian on Kristus saapuva noutamaan omansa Häntä vastaan yläilmoihin (1 Tess.4:16-18). Maailmankaikkeudessa käyty suuri taistelu Jumalan ja paholaisen välillä on päättymäisillään – aivan pian Korkeimman antama tuomio paholaiselle sekä tämän apureille pannaan täytäntöön ja siitä koko Taivas iloitsee: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.” (j,6).

Siitä asti, kun ihmiskunta lankesi paratiisissa sielunvihollisen houkutuksiin toimien vastoin Kaikkivaltiaan ilmoitusta, on koko luomakunta ollut kirouksen alla (Room.8:20-22). Rakkaudellinen Jumala ei kuitenkaan jättänyt luomaansa ihmiskuntaa yksin, vaan antoi jo Edenissä lupauksen lunastuksesta (1 Moos.3:15). Tuota lupausta ylläpitivät vanhan liiton Pyhät ja yhä uudelleen se teroitettiin ihmisten mieliin profeettojen saamien sanomien kautta, jotka Korkein heille ilmoitti, mutta toistuvasti ihmiskunta hylkäsi Jumalan rakkaudelliset kädenojennukset (Matt.23:29-39). Maailmankaikkeuden Luoja oli valinnut Israelin kansan viemään sanomaa Hänen rakkaudestaan kaikille kansoille – se oli kuin viinitarha jonka oli tarkoitus tuottaa hyviä hedelmiä – ja kuitenkin ihmiskunnan pahuus peitti alleen Korkeimman rakkaudelliset tarkoitusperät: ”Oli perheenisäntä (opetti Jeesus), joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat.’ Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä.’ Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat.” (Matt.21:33-39). Jumala lähetti maailmaan oman rakkaan Poikansa, mutta roomalaisten kätten kautta Israelilaiset uskonnolliset johtajat ristiinnaulitsivat Hänet julmasti Golgatan keskimmäiselle ristille – tämän seurauksena Korkein antoi viinitarhansa muille: ”Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?” He sanoivat hänelle: ”Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa.” Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt.21:40-43). Pahuus, joka oli vallannut ihmiskunnan enemmistön tappoi palvelijoidensa kautta itse Jumalan Pojan, mutta tämäkään ei riittänyt – se rupesi vainoamaan Uuden Liiton Seurakuntaa (Ilm.12:17). Miljoonat ja taas miljoonat saivat kokea lohikäärmeen vihan joutuen kärsimään siitä, että tahtoivat elämässään palvella rakkaudellista Maailmankaikkeuden Luojaa turvautuen Jumalan Pojan sovitusuhriin heidän syntien edestä – lukemattomia ihmisiä kidutettiin kuoliaiksi, heitettiin väkijoukon hurratessa leijonien ja muiden villipetojen raadeltaviksi, mestattiin yleisillä mestauslavoilla kansan hurratessa ja lisäksi todellisia Jumalan palvelijoita pilkattiin sekä häväistiin ja heiltä vietiin usein kaikki elämisen oikeudet – tätä kaikkea ovat saaneet kautta aikojen Jumalan todelliset palvelijat kestää ja ikään kuin kaikki edellä mainittu ei vielä riittäisi, lopunajan suuri Babylon tulee vainoamaan maailmanlaajuisesti Kristuksen seuraajia pyrkien tappamaan kaikki ne, jotka eivät näkyvästi alistu palvelemaan häntä. Kun siis Johannes näkee näyssään Taivaan riemuitsevan Jumalan käydessä tuomitsemaan pahuutta, on sanomattakin selvää, että koko luomakunta antaa ylistyksen Korkeimman oikeudenmukaisille tuomioille sillä lohikäärmeen voittoisa sota hyvyyttä vastaan ansaitsee tulla tuomituksi lopullisesti ja siksi Johannes näkee näyssään: ”Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: ”Amen, halleluja!” (j,3-4). Savu, joka nousee aina ja iankaikkisesti on vertauskuvallista (Ilm.14:11, Jes.34:8-10) tarkoittaen porton lopullista tuhoa: siitä ei jää Jumalan tuomioiden täytyttyä mitään jäljelle – se ei tällä kertaa nouse uudestaan, kuten peto aikaisemmin (Ilm.13:3, 13:14, 17:8).

Johannes kuulee ikään kuin kansanpaljouden äänen, ikään kuin paljojen vetten pauhinan ja ikään kuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet” (j,6-7). Apostoli Paavali kirjoitti tuhansia vuosia sitten Korintolaisille: ”Minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” (2 Kor.11:2). Kristus Jeesus käytti häitä esimerkkinä selittäessään suhdettaan häneen uskoviin sekä nyt että tulevaisuudessa (Matt 22:1-14, Mark 2:19). Myöhemmin ilmestyskirjassa kerrotaan Morsiamen olevan Uusi Jerusalem (Ilm.21:2). Kristukselle kihlattu Seurakuntavaimo on lailla viiden viisaan neitsyen (Matt.25:1-13) valmistanut itsensä vastaanottamaan Yljän ja sen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus (j,8) – vuoden 92-käännös suomentaa tämän saman kohdan: ”pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja”. Jokainen, joka rakastaa Jeesusta Kristusta tahtoo olla uskollinen Hänen opetuksilleen, sillä Mestari itse opetti:”Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.” (Joh.15:10), ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani” (Joh.14:23-24). Jeesus kehotti opetuslapsiaan pitämään itsestään vaarin sekä olemaan uskollisia Hänen opetuksilleen: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” (Matt.24:42). Tämä Johanneksen ilmestyksen kohta kuvaa osuvasti todellista Jeesuksen opetuslapseutta joka on uskollisuutta Raamatun kokonaisvaltaiselle opetukselle, uskollisuutta Kristukselle sekä Taivaan periaatteille – luopiovaimo on elänyt uskottomasti eikä ole ollut uskollinen Kristukselle, todellinen Seurakunta sitävastoin on tarkkaan pitänyt Mestarin käskyt. Rakkaus Jeesukseen on, että pidämme Hänen käskynsä eikä kukaan, joka väittää rakastavansa Kristusta voi laiminlyödä Hänen opetuksiaan. Apostoli Jaakob kirjoitti sellaisista, jotka väittävät rakastavansa ja kuitenkin omilla toimillaan sotivat räikeästi Jeesuksen opetuksia vastaan: ”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.” (Jaak.1:22-24).

Sielunvihollinen on kylvänyt menestyksellisesti myrkkyä vääränlaisen vanhurskauttamisopin muodossa ihmisten mieliin ja näin lukemattomat ovat harhaanjohtavan opetuksen tuloksena polkeneet jalkoihinsa Raamatusta nousevat ohjeet sekä neuvot – luullen – että uskovan teoilla ei olisi mitään merkitystä – tämä taas puolestaan on avannut ovet räikeälle moraalittomuudelle. ”Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut” (j,7) kertoo selvästi, että morsian on itse valmistautunut häihin. Se ei ole siis vain ollut tekemättä mitään, vaan päinvastoin – ollut itse erittäin aktiivinen. Pelkkä usko Kristukseen ei riitä, jos siitä seurauksena ei ole hedelmällisiä Jumalan tahdon mukaisia tekoja ja siksi Jeesus itse opetti: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan – minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri.” (Luuk.6:46-49). Morsian on valmistanut itsensä Yljän tulolle ollen kuuliainen tämän käskyille sekä ohjeille ja uskollisesti se on pitänyt kiinni Raamatun kokonaisvaltaisesta opetuksesta – se ei ole ollut uskoton kuten luopiovaimo, eli portto. Todellinen rakkaus Kristukseen on Hänen opetuksiensa mukaan elämistä, se on aitoa valmistautumista Karitsan Häihin, aivan kuten Mestari itse lihansa päivinä opetti: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.” (Matt.7:21-23).

Hyvät teot ovat aina seurausta elävästä uskosta – aidosta rakkaudesta Jumalaan sekä Hänen Poikaansa Kristukseen Jeesukseen. Itsessään teot eivät pelasta, mutta ilman aitoja tekoja ei ole aitoa rakkauttakaan. Jokainen, joka väittää rakastavansa Jumalaa mutta elämällään sotii Raamatun kokonaisvaltaisia opetuksia vastaan, on valehtelija – näin kirjoitti tuhansia vuosia sitten Apostoli Johannes:”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.” (1 Joh.5:18). Yksikään Kristuksesta uudestisyntynyt ei kuitenkaan ota itselleen ansioita tekemistään hyvistä teoista, sillä ne ovat Jeesuksen aikaansaamia Häneen uskovissa:”Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.” (Jes.26:12). Kristuksen morsian on Taivaan kanavana, valona pimeässä – se on ansioton palvelija odottaen Yljän saapumista, aivan kuten Mestari on opettanut: ”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.” (Luuk.17:10). Vuohet ja lampaat vertauksessaan Jeesus opetti selvästi, kuinka tärkeitä ovat rakkauden teot, jotka elävä usko on vaikuttanut: ”Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:32-40). On merkillepantavaa tuossa Jeesuksen opetuksessa, että elävät teot olivat niin automaattista seurausta todellisesta rakkaudesta Kristusta kohtaan, että vanhurskaat eivät itsekkään olleet niistä tietoisia – jokaisen ihmisen hedelmät kertovat joko rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta (Matt.7:16-20). Jeesuksen Morsian on Hänen edustajansa maanpäällä ja siksi se uskollisesti jatkaa sitä työtä aina siihen päivään asti kunnes Ylkä tulee, jota itse Kristus maanpäällä vaeltaessaan teki: ”Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” (1 Joh.2:6). Ei kukaan voi väittää rakastavansa Kristusta ja samanaikaisesti elämällään sotia Hänen opetuksiaan vastaan – jokainen joka näin tekee on perkeleestä eikä todellisuudessa ole uudestisyntynyt Taivaan Valtakunnan jäseneksi, vaikka kuinka harhaanjohtavasti väittäisi niin. Apostoli Jaakob, Jeesuksen velipuoli kirjoitti: ”Usko ilman tekoja on kuollut” (Jaak.2:26) ja lisäksi tämä sama opetuslapsi, joka sai kasvaa Mestarin rinnalla samassa kodissa kuin Hän kirjoitti myös: ”Ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak.2:24). Ne sananjulistajat, papit sekä saarnamiehet, jotka väittävät, että pelkkä uskominen Kristukseen riittää eikä teoilla ole mitään merkitystä uskonelämässä, ovat saatanan asialla – sitä vastoin aito usko Kristukseen Jeesukseen tuottaa aina Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Kristuksen morsian on valmistautunut, se on ollut uskollinen Yljälle – se on Jeesuksen ruumis täällä maanpäällä toteuttaen teoillaan Kaikkivaltiaan tahtoa. Ylösnousseen Vapahtajamme omin sanoin: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt.5:14-16). Jokaisessa Jeesukseen Kristukseen uskovassa vaikuttaa Pyhä Henki, joka näkyy käytännössä, eikä ole vain jotakin harhassa olevien teologien kuollutta teoriaa:”(Jeesus sanoi) ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö” (Joh.14:12) ja lisäksi Mestari korosti ”hedelmien merkitystä”: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi” (Joh.15:16). Kaiken lähtökohtana on armo, Jumalan suunnaton rakkaus Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ja jokaisen teon motiivina on rakkaus – vilpitön rakkaus Jumalaan sekä Hänen Poikaansa ja Korkeimman rakkauskirjeeseen Hänen omilleen – rakkaus Raamattuun.

Kun Johannes oli saanut näyssään nähdä sekä kuulla Taivaan riemusta ja lisäksi kun hänelle sanottiin: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.” (j,9), lankesi tämä Jeesuksen rakastama opetuslapsi tämän Taivaallisen ilmoittajan jalkojen juureen rukoillakseen häntä, mutta hänelle sanottiin: ”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa.” (j,10). Koko enkelimaailma on Jumalan toimesta asetettu palvelemaan kaikkia niitä, jotka uskollisesti alistuvat Korkeimman palvelijoiksi ja koko maailmankaikkeuden tarkoitus on, että ”Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.” (1 Piet.4:11). Maailmankaikkeuden suuren taistelun tarkoitus on ennalleen asettaa Jumalan alkuperäinen suunnitelma niin ihmiskunnan kuin koko enkelimaailmankin suhteen. Lankeemus, joka tapahtui Raamatun alkulehdillä johti tuhansia vuosia kestäneeseen taisteluun hyvän sekä pahan välillä päättyen Kristuksen toiseen tulemukseen – koko Raamatun ilmoitus kertoo siitä: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.” Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle.” Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” (1 Kor.15:22-28). Tuleva maailma, joka on ennalleen asetettu – ilman sielunvihollisen läsnäoloa – ei ole enkelien vallan alla (Hebr.2:5) ja siksi kenenkään ei tule palvoa enkeleitä. Kaikki kunnia kuuluu Isä Jumalalle, että Jumala olisi kaikki kaikissa. Raamatullinen hierarkia opettaa selvästi Apostoli Paavalin sanoin:”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.” (1 Kor.11:3). Kaikki kulminoituu Pyhään Jumalaan, Jeesuksen Kristuksen Isään – uskovien Isään – ja siksi Mestari itse käski opetuslapsiaan rukoilemaan Taivaallista Isää Hänen nimessään (Joh.16:23). Profeetta Jesajan kautta Jumala ilmoitti jo tuhansia vuosia sitten:” Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jes.42:8) ja Apostolin kautta Pyhän Hengen vaikutuksesta annettiin selvä varoitus: ”Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen… eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.” (Kol.2:18-19). Kenenkään ei tule palvella luotuja vaan Luojaa – niin enkelit kuin ihmisetkin ovat Jumalan luomia olentoja ja siksi ne eivät ansaitse palvontaa missään muodossa. Kaikki kunnia Pyhälle Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa – se on aidon apostolisen Seurakunnan uskontunnustus!

Ympäristön paine sekä väärät ihanteet saavat ihmiset usein palvelemaan sekä palvomaan asioita, jotka syrjäyttävät aidon Jumalan palvelemisen. Asiat sekä ilmiöt, jotka sinällään saattavat vaikuttaa hyviltä sekä kannatettavilta, voivat väärällä tavalla ymmärrettävinä muodostua Jumalaakin tärkeämmiksi jopa siinä määrin, että ne ottavat sen paikan, mikä vain maailmankaikkeuden Luojalle kuuluu. Korkein jo käskyissään on antanut seuraavat varoitukset, mutta myös lupauksen Häntä rakastaville: ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.” ( 2 Moos.20:5-7). Jumalan Valtakunnan työ ei ikinä saa muodostua tärkeämmäksi kuin Korkeimman palvonta, perhe eivätkä lähimmäiset saa ikinä ottaa sitä paikkaa, mikä vain Jumalalle kuuluu – hyvästäkin voi muodostua parhaan vihollinen ja siksi käsky on selvä: ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani” (2 Moos.20:3). Sielunvihollisen aikaansaama valhe palvoa näkyväisiä on menestyksellisesti vallannut suurimman osan maapallon väestöstä palvelemaan enemmän luotuja kuin itse maailmankaikkeuden Luojaa ja tästä seurauksena suurin osa ihmiskuntaa pyrkii miellyttämään ihmisiä raivatakseen itselleen menestystä sekä arvonantoa – uskonnollisuus joka erheellisesti kantaa kristinuskon nimeä on tästä hyvä esimerkki. Erilaiset traditiot, tavat sekä tottumukset syrjäyttävät uskonnoissa sen sijan, mikä aitoon Jumalan palvelemiseen kuuluu – ihmiset sortuvat näissä järjestelmissä olemaan mieluummin kuuliaisia ihmisten keksimille oppirakennelmille sekä näitä edustaville saarnamiehille kuin itse maailmankaikkeuden Luojalle saadakseen itselleen hyväksyntää sekä arvonantoa. Uskonto palvelee näkyväisiä, elävä usko Kristukseen palvelee näkymätöntä suurta Jumalaa sillä usko on:”luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hebr.11:1). Sielunvihollisen sokaistamat ihmiset näkevät vain tämän maailman, Kristuksen todelliset seuraajat katsovat taivaallisiin. Kun uskonnoissa ihmiset keskittyvät palvomaan herätysliikkeiden sekä kirkkokuntien (lahkojen) johtomiehiä sekä perinnesääntöjä, todellinen Kristuksen morsian on uskollinen vain Jumalalle eikä kumarra ketään ihmistä saatikka mitään järjestelmää. Luja luottamus Raamatun kokonaisvaltaiseen ilmoitukseen tekee Seurakuntavaimosta valmiin Yljän saapuessa – uskontoihin kuuluvat, ja niitä edustavat kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden jäsenet sekä niiden edustajat ovat viiden tyhmän neitsyen kaltaista, jotka jäävät Taivaan ulkopuolelle ja joille Ylkä saapuessaan itse sanoo:” Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.” (Matt.25:12).

Todistus Jeesuksesta Kristuksesta, lihaan tulleesta Jumalan Pojasta, joka kuoli Golgatalla ihmiskunnan syntien tähden on profetian henki. Tämän saman Hengen vallassa vanhan liiton Pyhät julistivat ennustuksia tulevasta Messiaasta ja saman Hengen vaikutuksesta todelliset Kristuksen seuraajat julistavat Raamatullista totuutta tänä päivänä aina siihen päivään asti, kunnes Kristus tulee, sanomanaan Golgatalla saatu voitto synnin vallasta. Profetoimisen lahja on myös yksi Hengen lahjoista (1 Kor.12:10, Ef.4:11) joka esiintyy voimallisesti aitojen Jumalan palvelijoiden keskuudessa aina siihen päivään asti, kunnes Ylkä on noutava omansa Häntä vastaan yläilmoihin. Totuus Jumalan Pojasta, sellaisena kuin Raamattu sen kokonaisvaltaisesti ilmoittaa on Pyhän Hengen inspiroimaa – ja siksi Jeesuksen todistus on profetian henki (j,10). Pyhän Hengen vaikutuksesta vanhan liiton profeetat julistivat Jeesuksen ensimmäistä tulemusta – saman Hengen vaikutuksesta lopunajan apostolinen seurakunta julistaa Kristuksen toista tulemusta. Jeesus on keskeinen tekijä – Pyhän Jumalan salaisuus, joka ilmoitetaan nöyrille katuville syntisille, mutta joka säilyy pimennossa itsekkäille ihmisille.

 

Ilm.19:11-16

”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ”Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.”

Johannes oli aikaisemmin näyssään saanut nähdä Taivaan oven avoinna (Ilm.4:1) sekä Pyhäkön (Ilm.15:5), mutta nyt koko Jumalan Taivas avautuu tämän Jeesuksen rakastaman (Joh.21:20-24) Apostolin silmien eteen. Kristus saapuu kaikessa mahtavuudessaan, ja tämän näkymän taustana on taisteluasetelma, jossa maanpiirin kuninkaat sekä peto ja tämän palvelijat ovat kokoontuneet sotaan Korkeinta vastaan (Ilm.16:14, 19:19). Maailman pahuus, joka ihmiskunnan historian alkulehdiltä asti on vainonnut todellisia Jumalan lapsia kohtaa vihdoin voittajansa. Sama Jeesus, joka väkivaltaisesti tapettiin n. 2000 vuotta sitten roomalaisten kätten kautta uskonnollisten johtomiesten toimesta Golgatan keskimmäisellä ristillä, saapuu nyt voittajana voittamaan koko maailmankaikkeudessa esiintyvän pahuuden. Jumalan Poika tuli vapaaehtoisesti tähän maailmaan (Fil.2:5-8), kulki kaikkialla parantaen sairaita sekä tehden ihmeitä Isän Jumalan kunniaksi helpottaen aikansa ihmisten kurjuutta sekä ahdinkoa (Apt.2:22-23), opetti kansaa rakastamaan lähimmäistään ollen itse aidon uhrautuvan rakkauden esikuva (Apt.10:38-39) – ja palkkioksi kaikesta tästä itsensä uhrautuvasta rakkaudesta pahuuden voimat julmasti kiduttaen tappoi Hänet sen ajan yhdellä hirvittävimmällä teloitusmuodolla, roomalaisten kehittämällä ristillä. Kristuksen kohtalosta ennusti paljon ennen Golgatan verisiä tapahtumia profeetta Jesaja: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes.53:3-9). Nyt Johannes näkee tämän saman Kristuksen saapuvan voittajana (Ilm.1:7). Tappaessaan viattoman sekä synnittömän Jumalan Karitsan tuhansia vuosia sitten sielunvihollinen oli tuominnut lopullisesti itsensä – nyt oli aika tuomioiden käydä täytäntöön – uhri itse olisi tuomari sekä tuomioiden täytäntöönpanija. Jeesus, joka ensimäisen kerran tuli uhratakseen itsensä koko ihmiskunnan pahuuden tähden saapuu nyt tässä Johanneksen ilmestyksen näyssä Kuningasten Kuninkaana sekä Herrojen Herrana tuomitsemaan tätä pahaa maailmaa.

Jeesuksen silmät ovat kuin tulet liekit – Hän erottaa aidon epäaidosta. Ihminen voi menestyksellisesti valehdella toisille ihmiselle – Kristukselle ei koskaan! Jeesus näkee kaiken eikä yksikään salassa tehty asia pysy Häneltä pimennossa sillä Hänen läpivalaisussaan on koko maailma. Hän näkee sydämen motiivit sekä tietää niiden syvimmätkin tarkoitusperät ja siksi on kykenevä tuomitsemaan oikeudenmukaisesti jokaisen ihmisen kohtalon. Kristus tuomitsee ja sotii vanhurskaasti, sillä Hän itse on kerran kulkenut tämän kirotun maaplaneetan pinnalla lankeamatta yhteenkään syntiin auttaen lähimmäisiään kunnes joutui tapettavaksi vihaa ja kateutta täynnä olevien ihmisten taholta. Jeesus tuomitsee ja sotii oikeudenmukaisesti, sillä Hän tietää mitä on olla ihminen ja millaista on taistelu pahuutta vastaan täällä kyynelten laaksoissa (Hebr.2:17-18). Jumalan Poika tietää, millaista on elää köyhyydessä (Luuk.2:7), millaista on elää ympäristössä, jota kaikkialla halveksittiin (Joh.1:46), millaista on asua perheessä, jossa omat veljetkin yrittivät kieroilla totuutta vastaan (Joh.7:1-5), millaista on tehdä hyvää ja saada siitä palkaksi pääosin vain vihaa sekä kateutta (Joh.10:32-39, Matt.27:18), millaista on olla itse uskollinen samanaikaisesti kun lähimmät ystävät luovuttavat (Matt.26:40), miltä tuntuu joutua syyttömästi pahojen juorujen kohteeksi (Matt.26:59-60) ja miltä tuntuu joutua kidutettavaksi ja lopulta tapettavaksi Jumalan palvelemisen tähden (Matt.26:67, 27:26,28-31, Luuk.22:63-64). Kun Kristus tuomitsee sekä sotii vanhurskaudessa, ei kukaan voi perustellusti väittää, etteikö Tuomari itse tietäisi mitä on olla taistelujen keskellä – mitä on elää Pyhä sekä nuhteeton elämä pahuuden keskellä. Kukaan ihminen ei voi verhoutua sen taakse, että hän olisi ollut niin vaikeassa asemassa, että ei olisi pystynyt palvelemaan Jumalaa jos vain olisi tahtonut. Kun Kristus tuomitsee ja sotii vanhurskaasti langennutta enkeliä sekä tämän joukkoa vastaan, kun Hän toteuttaa Jumalan aivoitukset tuomiten myös pahuuteen sortuneet ihmiset, silloin koko maailmankaikkeus notkistaa polvensa Hänen eteensä, aivan kuten Apostoli Paavali on tuhansia vuosia sitten kirjoittanut:”Joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil.2:6-11).

Johannes näkee Jeesuksen päässä olevan monta kruunua – ne kuvaavat Hänen koko maanpiirin sekä kosmisen maailmankaikkeuden yli ulottuvaa hallitusvaltaansa. Apostoli Johanneksen aikana oli kuninkailla tapana, mikäli hallitsivat monia eri maita, pitää päässään näiden maiden kruunuja – mutta kun Kristus saapuu, on Hänen päässään ”monta kruunua” joka osoittaa kiistattomasti, että Hän on Kuningasten Kuningas ja herrojen Herra! Johannes näkee näyssään Jeesuksella olevan nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin Hän itse. Kristus on paljon enemmän kuin ikinä pystymme käsittämään, Hän on kaikessa ihmistä viisaampi – siksi Hän itse vain tietää oman nimensä. Vaikka lukemattomat ilmestyskirjaa käsitelleet opettajat ovat pyrkineet etsimään sekä esittämään arvailuja tämän nimen suhteen, on se ajatuksenakin turha inhimillinen yritys, koska Johanneksen mukaan tämän nimen tietää vain Kristus itse. Vereen kastettu vaippa, joka on Jeesuksen yllä, on suora viittaus profeetta Jesajan tekstiin: ”Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? ”Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan.” Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan? ”Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.” (Jes.63:1-4). Ensimmäisessä tulemuksessaan Jumalan Poika polki viinikuurnan yksin, kaikkien hylkäämänä Golgatan keskimmäisellä ristillä ja juuri Golgatan voiton tähden, sekä siihen perustuen, Hän yksin myös sotii vanhurskaudessa tuomiten ”suunsa miekalla” pahuuden, sekä sen edustajat. Täydellinen voitto pahuuden valloista perustuu Golgatan tapahtumiin – nyt tuomiot vain laitetaan täytäntöön Kristuksen kautta.

Johannekselle näytetään, että nimi jolla Kristusta kutsutaan on Jumalan Sana (Joh.1:1). Maailma luotiin Jumalan Sanalla (1 Moos.1:3) aivan samoin kuin koko Raamatun ilmoitus korostaa sitä, että Jumalan Sana on läsnä kaikkialla siellä missä itse Jumalakin, koska sen minkä Korkein on sanonut, on Hän myös tekevä: ”Minä valvon sanaani toteuttaakseni sen”(Jer.1:12), ”Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti.” (Room.9:28). Jeesus tuli Jumalan Poikana toteuttamaan Isänsä tahdon: ”Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.” (Ps.40:8). Sana tuli lihaksi (Joh.1:14), eli Jumalan aikaisemmin antamat ilmoitukset maailman Vapahtajasta, synnittömästä Karitsasta ja Lunastajasta täyttyivät kirjaimellisesti Kristuksessa. Alkuperäinen teksti voidaan suomentaa myös näin, joka selventää meille paremmin ”Sanan” merkitystä: ”Alussa oli Toora, Toora oli Jumalan tykönä ja Toora oli Jumala” (Joh.1:1). Jeesus Jumalan Poikana toteutti Isä Jumalan Kirjoitetun Sanan eikä ikinä toiminut vastoin Kirjoituksia ja siksi Hän on eläväksi tullut Jumalan Sana. Jeesus Jumalan Sanan toteuttajana on alku ja loppu – alfa ja omega (Ilm.22:13). Jumalan Sanana Kristus toteuttaa Isänsä aivoitukset kirjaimellisesti, aivan kuten profeetta Jeremia tuhansia vuosia sitten on ennustanut: ”Eikä Herran viha asetu, ennen kuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään.” (Jer.23:20).

Apostoli Johannes näkee, kuinka Kristusta seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran tälle maaplaneetalle täyttämään Kirjoitukset Hän uhrasi itsensä ihmiskunnan pahuuden tähden – Hän polki viinikuurnan yksin (Jes.63:1-4). Hän olisi saanut käyttöönsä valtavan enkeliarmeijan, mutta ei tahtonut:”Ja katso, eräs niistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?” (Matt.26:51-54). Kun Jeesus tulee toisen kerran täyttämään Kirjoitukset ja saattamaan Jumalan lunastustyön lopulliseen päätökseen tuhoten lopullisesti pahuuden sekä sen edustajat, Hänen mukanaan on koko Taivaan sotajoukot ja ne Johannes nyt näkee näyssään. Kristuksella itsellään on verta vaatteissaan, ja suunsa miekalla Hän tuhoaa pahuuden, mutta missään ei mainita, että valtavalla Taivaan sotajoukolla olisi minkäänlaisia aseita – niiden voima perustuu Jumalalta saatuihin valtuuksiin.

Jeesus Kristus oli lihansa päivinä sanonut: ”Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.” (Joh.12:48). Johannes näkee Jeesuksen suusta lähtevän terävän miekan, jolla Hän lyö kansoja – Kristuksen suusta lähtevä terävä miekka on Jumalan sana (Hebr 4:12). Jesaja on profetoinut tuhansia vuosia sitten: ”Suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.” (Jes.11:4). Pahuuden tuhoamiseen riittää Kaikkivaltiaan Taivaallisen Isän Sana, jonka toimeenpanijana on Jumalan ainosyntyinen Poika. Inhimillisesti ajatellen asia on mahdoton käsittää, mutta aivan samalla tavalla kuin Jumala:”kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat” (Room.4:17), on Kaikkivaltiaan Sana voimallinen tuhoamaan pahuuden kokonaisuudessaan. Kristuksen lopullista voittoa Hänen toisessa tulemuksessaan ei täten voi katsoa inhimillisesti, kuten ei maailman luomistakaan, vaan ainoastaan uskon kautta voi ymmärtää Jumalan Sanan voiman merkityksen aivan samalla tavalla kuin itse luomisenkin suhteen: ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” (Hebr.11:3). Niin kuin maailma luotiin Jumalan Sanalla, tullaan myös pahuus kokonaisuudessaan tuhoamaan Jumalan Sanalla – toimeenpanijana Kristus Jeesus, Jumalan ainosyntyinen Poika. Kristuksen ehdoton valta ja Herraus ilmenee myös siinä, että hän hallitsee rautaisella valtikalla (Ilm. 2:27, 12:5). Tuhansia vuosia sitten kirjoitetut Psalmin sanat toteutuvat nyt kirjaimellisesti: ”Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: ”Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.” Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: ”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.” (Ps.2:1-12). Kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana Hän saavuttaa voiton vastustajistaan aseenaan Jumalan Sana – pahuus on tullut tiensä päähän.

Ilm.19:17-21

”Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: ”Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten.” Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.”

Johannes näkee enkelin seisovan auringossa ja huutavan kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: ”Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten.” (j,17.18). Pedon, väärän profeetan ja maan kuninkaitten sekä näiden palvelijoiden tuomio toteuttaa Hesekielin profetiaa, joka ilmoitettiin jo paljon ennen Johanneksen saamaa näkyä, mutta joka kuvailee yksityiskohtaisemmin sen, mitä tulee tapahtumaan: ”Ja sinä, ihmislapsi! Näin sanoo Herra, Herra: Käske lintuja, kaikkia siivekkäitä, ja kaikkia metsän eläimiä: Kokoontukaa, tulkaa, yhtykää joka taholta minun teurasuhrilleni, jonka minä teitä varten uhraan, suurelle teurasuhrille Israelin vuorille; syökää lihaa ja juokaa verta. Syökää sankarien lihaa ja juokaa maan ruhtinaitten verta – oinaita, lampaita, kauriita ja härkiä, kaikki tyynni Baasanissa syötettyjä. Syökää itsenne kylläisiksi rasvasta ja juokaa itsenne juovuksiin verestä, teurasuhrista, jonka minä teitä varten uhraan. Tulkaa kylläisiksi minun pöydässäni ratsuista ja vaunuhevosista, sankareista ja kaikenkaltaisista sotamiehistä, sanoo Herra, Herra. Minä asetan kunniani pakanakansojen keskeen, ja kaikki pakanakansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä toimitan, ja käteni, jonka minä lasken heidän päällensä.” (Hes.39:17-21). Kun Kaikkivaltias toteuttaa Poikansa välityksellä tuomionsa maan päällä, silloin eivät merkitse ihmisten arvonimet saatikka asemat mitään, vaan kuninkaat niin kuin orjatkin tapetaan – kaikki ne, jotka ovat ottaneet pedon merkin ja seuranneet Antikristusta.

Peto, väärä profeetta, maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa ovat kokoontuneina Kristusta vastaan – mutta he häviävät. Peto sekä väärä profeetta otetaan kiinni ja heitetään tuliseen järveen, joka on lopullisen tuhon sekä hävityksen paikka (olemme käsitelleet tulista järveä, eli helvettiä aikaisemmin tässä kirjassa). Muut saivat surmansa selässä istuvan miekasta, joka lähti Hänen suustaan – Kristus tuhoaa Jumalan Sanalla viholliset. Kristuksen voitollisesta tulemuksesta on kirjoittanut Apostoli Paavali tuhansia vuosia sitten: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1 Tess.4:16-18). Vaikka taistelu kuuluu tulevaisuuteen, vaikka Kristuksen toinen tulemus on vielä edessäpäin, niin Johannes näyssään kuvailee sitä kuin se olisi jo tapahtunut. Mikään ei ole tulevaisuuden suhteen epävarmaa, sillä maailmanhistorian loppunäytös on jo kirjoitettu Taivaassa ja siksi Kristuksen seuraajat voivat kohottaa katseensa korkeuksia kohden nähdessään lopunajan lähestyvän. He voivat luottaa Mestarinsa lupaukseen: ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:20). Mitään ei tapahdu sattumalta, lopunajan suuren taistelun täydellinen käsikirjoitus on laadittu Jumalan toimesta. Kun Kristus saapuu toisen kerran, toteutuvat nämä Mestarin sanat, jotka Hän itse opetti kansalle n. 2000 vuotta sitten: ”Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” (Matt.24:30-31). Vaikka tällä hetkellä maailmassa pahuus jatkaa armotonta voittokulkuaan, vaikka Jumalan kansalla on tämän sukupolven aikana edessään maailmanlaajuisen vainon ajat, tulee pahuus kerran kohtaamaan voittajansa – nyt itketyt kyyneleet tullaan kerran kuivaamaan Kristuksen toimesta Häneen uskovien poskilta ja iankaikkinen ilo on saavuttava jokaisen, joka on laittanut luottamuksensa Jumalaan: ”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes.51:11), ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Ja sinä päivänä sanotaan: ”Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.” (Jes.25:8-9).

Sielujen armoton vihollinen, joka peräänantamattomasti on hyökännyt Jumalan palvelijoita vastaan historian lehdiltä aina näihin päiviin asti, ja joka kokoaa joukkojansa lopunajan vainoissa viimeiseen suureen hyökkäykseen – on joutuva itse hävitetyksi. Kuitenkin vielä tällä hetkellä se menestyksellisesti vainoaa jokaista, joka elämässään turvautuu Kristuksen työn ansioihin sekä tahtoo alistua Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen alaisuuteen. Me elämme nyt lopunajan aattohetkissä, josta Johannes aikaisemmin näyssään kirjoitti: ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm.12:12). Tällä hetkellä – kuten tässä kirjassa olemme aikaisemmin käsitelleet – sielunvihollinen kokoaa joukkojaan vääränlaisen ekumenian nimissä muodostaen tämän sukupolven aikana Maailmankirkon, joka maan kuninkaitten tuella Paavin johdolla vainoaa verisesti aitoja Kristuksen seuraajia. Aidot Kristuksen palvelijat eivät kuitenkaan pelkää, vaan kohottavat katseensa, sillä he tietävät vapautuksensa olevan lähellä. Ne jotka Jeesusta rakastavat luottavat Hänen sanoihinsa: ”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk.21:25-28)

 

-Marko Lind-