https://markolind.nettisivu.org/2021/09/01/340/

MISSÄ ON RAHANHIMO VALLALLA, SIELLÄ ON SAATANAN SEURAKUNTA ?

Elämme vaarallista aikaa. Vapaamielisyys ja rahanahneus jopa Hänen omiensa keskuudessa on ottanut sen paikan, mikä vain Jumalalle kuuluu. Monet julistavat olevansa profeettoja, Herran lähettiläitä ja kuitenkin ovat joko tietäen tai tietämättään saatanan lapsia. Nämä tällaiset, sen lisäksi, että ovat itse harhassa, vievät harhaan monia todellisia Jumalan lapsia. Niinkuin aikoinaan synagoogaan, Jumalan huoneeseen oli tullut riivattu, niin samoin on tänäkin päivänä. Paljon on valheveljiä ja sisaria myöskin Jumalan seurakunnan keskellä.

On selvää, että ihmiset, jotka suullaan ja teoillaan kieltävät Jumalan, jotka eivät koskaan käy kirkoissa ovat pimeyden lapsia ja kuuluvat osana saatanan seurakuntaan. Mutta tiesitkö, heitä on muuallakin? Ehkä sellaisissa paikoissa, jossa et koskaan uskonut heitä tapaavasi? Oletko tavannut heitä? Miten tunnistat vihollisen valtaan joutuneet ihmispoloiset?

Tiesitkö, että harvoin mikään on sitä, miltä näyttää? Siellä missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat (Matt.24:28) ja siellä missä raha ja vallanhimo näyttelee suurta roolia, sinne saatanan lapset kokoontuvat! Missä näyttelee tänä päivänä raha ja sitä kautta saatava vallanhimo? Valitettavan usein siellä, missä et ikinä uskoisi sen esiintyvän?

Miksi käsittelen rahan himoa, kun puhun seurakunnasta? Yksinkertaisesta, Raamatullisesta syystä; 1 Tim.6:10”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”

Olenko minä köyhä ja siksi käsittelen tätä asiaa? Moni rikas varmasti esittäisi minulle tämän kysymyksen, jos olisimme kasvotusten. Kyllä, minä olen köyhä ja SIKSI TIEDÄNKIN MITÄ KIRJOITAN! Sen lisäksi, että olen tutkinut mitä Raamattu sanoo, tiedän valitettavasti myöskin KOKEMUKSESTA, miltä tuntuu palvella Jumalaa köyhänä rikkaiden keskuudessa! Tiedän miltä tuntuu tehdä evankelioimistyötä ilman rahaa, tiedän mitä on elää ”velkavankeudessa”, tiedän miltä tuntuu, kun jääkaapissa ei ole kuin valo, tiedän miltä tuntuu kun kaiken tämän lisäksi lapset arvostelevat minua huonoksi isäksi, vain sen tähden, että minulla ei ole rahaa ostaa lapsilleni samoja ylellisiä tavaroita, kuin rikkaiden lasten vanhemmilla! Olen itse monta kertaa uhrannut koko vähäisen, minulle uskotun omaisuuden evankelioimistyöhön siitäkin huolimatta, että olen tuntenut itsesyytöksiä perhettäni kohtaan. Raha kun olisi voitu käyttää muuhunkin…vaikkapa leipään. Tiedän miltä tuntuu, kun rikkaat ajelevat kalliilla autoillaan ja viis veisaavat kurjuudesta, jota ympärillämme on. Samalla kun pitävät kauniita puheitaan evankeliumin eteenpäin viemisen puolesta.. Niin…minä tiedän…usko tai älä!

Miika.3:9-12” Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet ja Israelin heimon ruhtinaat, te, jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran, rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä. Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat, sanoen: ”Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta.” Siitä syystä, teidän tähtenne, Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsäkukkulaksi.” Kalliit kirkkorakennukset, komeat alttaritaulut kauniine puhuja-pönttöineen eivät tule koskaan Jumalan maailmasta. Saarnaajien kalliit puvut kultasormuksineen ovat vain yritystä saada ihmisten hyväksyntää, Jumalalle kun riittäisi vain nöyrä sydän. Kalliit Raamattukoulut, joihin köyhän on vaikea päästä, ovat vain ”lammasten vaatteisiin pukeutuneiden susien”, jumalattomien rikkaiden keino sortaa köyhää. Korkea oppineisuus kirkkokuntien johdossa on vain turhaa maallisen viisauden tavoittelua, joka ei voi lohduttaa saatikka auttaa ketään todellisessa hädässä olevaa. Komeat autot ja kalliit omakotitalot hyvin suunniteltuine puutarhoineen ovat vain merkki sydämen kovuudesta ja jonkin sellaisen tavoittelusta, joka ei voi koskaan ravita sielua, saatikka antaa taivaspaikkaa.

Rikkaat, rahanahneuteen langenneet paatuneet sudet lammasten vaatteissa maksavat kirkkokunnalle, jossa hallitsevat, usein valtavat määrät rahaa joko kymmenysten muodossa tai muuten. He ovat rahalla ostaneet paikkansa kirkkokuntien johtokuntiin ja vanhemmistoihin ja luulevat pystyvänsä ostamaan rahalla vieläpä taivaspaikankin. Mitä hulluutta!

Tämän päivän kirkkokunnat ovat sortuneet rakentamaan kauniita palatseja, sen sijaan, että niiden olisi tullut levittää evankeliumia ja auttaa köyhiä! Rikkaita arvostetaan kirkkokunnissa heidän varallisuutensa vuoksi. Lasketaan rahassa kylmästi ihmisen arvo ja köyhä, joka silloin tällöin pystyy ”muutaman kympin” uhraamaan ei ole mitään verrattavissa rikkaaseen, joka usein tukee kirkkokunnan toimintaa tuhansilla markoilla. Sähkölaskut ja kalliiden kirkkorakennusten ylläpito maksaa, puhumattakaan saarnaajien palkoista ja on selvää, että maallistuneissa kirkkokunnissa rikkaita tarvitaan. Kaikki on kääntynyt päälaelleen samoin kuin aikoinaan Israelin kansan keskuudessa! Niin kuin Israelilaiset ylpeilivät komeilla temppeleillään, samoin tekevät tänä päivänä itseään Jumalan lapsiksi kutsuvat, kristillisyydellä ratsastavat ihmiset. Tämän päivän kristillisyys on ajautunut yhtä paatuneeseen tilanteeseen kuin aikoinaan Israel. Jeesus aikoinaan ratsasti Jerusalemiin aasilla, tänä päivänä aasit pyrkivät ratsastamaan Jeesuksella! Luullen viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet! Jos Jeesus tänä päivänä tulisi omiensa keskuuteen, he luultavasti tappaisivat Hänet!

Nämä tällaiset rikkaat, siitäkin huolimatta että tukevat kirkkokuntien toimintaa päästäkseen itse siellä ”pätemään” ja hallitsemaan köyhää kansaa, eivät kuitenkaan koskaan anna omastaan kuin murto-osan. He näyttelevät ihmisille saadakseen mainetta ja kunniaa. Näin tekevät aina rikkaat rahanahneet saatanan lapset, pukeutuneina lammasten vaatteisiin! Jo apostolisena aikana oli tällaisia: Apt.5:1-5”Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen. Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.” Jos tänä päivänä Pyhä Henki todella toimisi kirkkokunnissa, niin kuin virheellisesti väitetään, niin kuinka monet kaatuisivatkaan kuolleina maahan?

Siellä missä köyhiä ei auteta eikä vähäosaista tueta vaikuttavat aina saatanan voimat (Hes.22:29 / Jes.58:6-11). Siellä missä köyhiä, todellisia Jumalanpalvelijoita häväistään ja sorretaan, siellä on panettelija näyttämöllä. Siellä, missä suuret pankkitilit takaavat pääsyn kirkkokuntien vanhemmistoihin vaikuttaa aina saatanan henki. Jumalalla ei näiden asioiden kanssa ole mitään tekemistä!

Niin kuin aikoinaan Israel, joka oli Jumalan kansa, väitti elävänsä Jumalan tahdossa ja myöhemmin kuitenkin ristiinnaulitsi Roomalaisten kätten kautta heidän todellisen auttajansa, itsensä Jumalan Pojan ristille, niin samoin tänäkin päivänä se taho, joka väittää olevansa Jumalan seurakuntaa on menettänyt elävän suhteen itse Herrojen Herraan ja Kuningasten Kuninkaaseen! Niin kuin aikoinaan Jeesus sanoi Israelin kansan opettajille; Joh.8:44”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.”, niin sama sanoma kaikuu tänäkin päivänä vallalla olevalle väärälle kristillisyydelle! Saatanan lapsille, jotka valheveljiksi tekeytyneinä ovat pesiytyneet Jumalan lasten keskuuteen, eikä vaan pesiytyneet, vaan pyrkivätpä vielä hallitsemaankin!

Tämän päivän kirkkokunnat ovat menettäneet näkynsä! Ovat menettäneet merkityksensä! Ovat menettäneet halunsa evankelioida! Ilm.3:17”…Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Luullen hyvin pärjäävänsä, he ovat menettäneet yhteyden Luojaansa!

Tämän kirjoitukseni jälkeen on selvää, että rikkaat ja rikkautta tavoittelevat sydämensä paaduttaneet ihmiset vihaavat minua entistä enemmän. Vihatkoot, kunhan vain eivät ymmärtämättömyydessään kohdistaisi vihaansa todelliseen auttajaan, Jeesukseen Kristukseen, joka vuodatti kalliin verensä myös heidän edestään Golgatalla. Tämän kirjoitukseni jälkeen minulta meni viimeisetkin mahdollisuudet päästä esiintymään maamme eri kirkkokunnissa, koska niitä hallitsevat rikkaat ja hyvin menestyneet jumalattomat. Toki silti haluan uskoa ihmeisiin. Toivottavasti kuitenkaan he eivät anna porttikieltoa itse Herrojen Herralle ja Kuningasten Kuninkaalle, sillä se olisi suurin tyhmyys, mitä he voisivat tehdä!

Eikö langenneen uskovaisen tulisi tehdä parannus siitä huolimatta, kuka parannuksen saarnaa julistaa? Eikö rikkauksia tavoittelevat valhettelijat voisi vihdoinkin verrata sitä sanomaa, jota minä kirjoitan, Raamattuunsa? Eivätkö he silloin tulisikin huomaamaan, että kaikki mitä nyt kirjoitan on totta?

Minä olen joskus langennut. Olen parhaat parannussaarnat kuitenkin omalle kohdalleni kuullut, en suinkaan kirkkokuntien opettajilta, vaan usein evankelioimistyössäni kohtaamiltani alkoholisteilta ja narkkareilta! En ole kuitenkaan katsonut, kuka minulle on saarnannut, vaan MITÄ ON SAARNANNUT! Monet sydämensä paaduttaneet rikkaat eivät halua ottaa parannussaarnaa vastaan, koska minä olen sen kirjoittanut! Eikö se juuri kerro heidän paatuneesta lihallisesta sydämestään! Oletko sinä paatunut? Onko sinun sydämesi lihallinen?

Jokaisen ihmisen, joka haluaa Jeesusta Kristusta seurata, tulisi ottaa oppia Daavidista. Kun Daavid oli langennut haureuden syntiin Batseban kanssa ja tapattanut hänen miehensä, tapahtui kohta sen jälkeen seuraavaa; 2 Sam.16:5-13”Kun kuningas Daavid tuli Bahurimiin, niin katso, sieltä tuli mies, joka oli sukua Saulin perheelle, nimeltä Siimei, Geeran poika; hän tuli ja kiroili tullessaan.Ja hän viskeli kivillä Daavidia ja kaikkia kuningas Daavidin palvelijoita, vaikka kaikki väki ja kaikki urhot olivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Ja kiroillessaan häntä Siimei sanoi näin: ”Pois, pois, sinä murhamies, sinä kelvoton! … Herra antaa nyt kuninkuuden sinun poikasi Absalomin käteen. Ja katso, sinä olet itse joutunut onnettomuuteen, sillä murhamies sinä olet.” Niin Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: ”Miksi tuo koiranraato saa kiroilla herraani, kuningasta? Anna minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki.” Mutta kuningas vastasi: ”Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Jos hän kiroilee ja jos Herra on käskenyt häntä: ’Kiroile Daavidia’, niin kuka voi sanoa: ’Miksi teet niin?’” Ja Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoillensa: ”Katso, oma poikani, joka on lähtenyt minun ruumiistani, väijyy henkeäni; miksi ei sitten tämä benjaminilainen? Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain; sillä Herra on häntä käskenyt. Ehkä Herra vielä näkee minun kurjuuteni, ja ehkä Herra maksaa minulle hyvällä sen kirouksen, joka tänä päivänä kohtaa minua.” Ja Daavid kulki miehinensä tietä myöten, ja Siimei kulki pitkin vuoren kuvetta rinnan hänen kanssansa, kiroili kulkiessaan ja viskeli kiviä ja heitteli soraa.”

Pidätkö sinä minua vain koiranraatona, kivien viskelijänä ja ajatteletko, että minulta tulisi lyödä pää poikki? Hauku vain minua, mutta älä koskaan käännä selkääsi Jumalalle. Mistä tiedät, vaikka Jumala olisi laittanut minut kirjoittamaan nämä rivit juuri sinulle, joka olet sortunut tavoittelemaan maallista hyvää? Niin…mistä tiedät? Vai oletko niin kuin Daavid? Oletko valmis tekemään parannuksen, jos minä olenkin oikeassa, jos minun kirjoitukseni tuleekin Jumalan maailmasta? Niin…muista, koiranraadotkin saattavat joskus julistaa todellista parannussaarnaa!

Voiko uskova, todellinen Jeesuksen opetuslapsi, elää kahdella tiellä? Voiko hän samanaikaisesti haalia maallista hyvää ja taivaallista hyvää? Luulenpa, että sinäkin, rakas, rikas lukijani tiedät jo vastauksen. Luulen myöskin, että vaikka tiedät, niin et välttämättä myönnä.

Puhuttaessa rahan vaarasta, rikkaat pyrkivät hengellistämään jokaisen Raamatun kohdan, jossa maallista omaisuutta käsitellään. Se on kuitenkin tyhmä yritys, joka viestittää todellisille Jumalan lapsille sydämen paatuneesta tilasta. Raamattu erottaa selvästi hengellisen rikkauden ja maallisen rikkauden. Jeesus vuorisaarnassaan puhui hengellisestä köyhyydestä (Matt.5:3) ja sitä vastoin rikkaalle nuorukaiselle, jonka Hän kohtasi, selvästi maallisesta omaisuudesta (Matt.19:21). Sama Raamatullinen selkeys on havaittavissa aina alkulehdiltä takakanteen asti!

Rahanhaalimiseen langenneet ihmiset; monet kirkkokuntien johtomiehet, Raamattukoulujen asiantuntijat, papit ja eri työmuotojen vetäjät, sen sijaan, että pyrkivät vääristelemään Jumalan Sanaa, voisivat uhrata ajastaan edes hetken tutkimalla mitä Jeesus tarkoitti Matt.6:24”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

Mutta ei, sen sijaan että he nöyrästi tutkisivat Jumalan Sanaa, he vielä usein opettajina ja eri työmuotojen vetäjinä vaativat köyhää kansaa kirkoissaan olemaan laille kuuliaisia, vaikka itse pitävät pilkkanaan Jumalan lakia. Olen niin monesti kuullut saarnojanne! Matt.23:1-7”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sen tähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ’rabbi.’(opettaja)”.

On helppo olla kiertämättä maamme asetuksia ja lakeja, ainakin pintapuolisesti, jos itsellä on rahaa, millä maksaa ajallaan laskut. He vaativat usein nöyriltä, köyhiltä, todellisilta Jumalan lapsilta uskollisuutta, eivätkä itse ole halukkaita auttamaan, vaikka heidän rahoissaan se useinkaan ei merkitsisi paljoakaan. Nämä tällaiset näyttelijät ovat tehneet karhunpalveluksen jaloille kristillisille aatteille, sillä maailman lapset, ne jotka eivät ole sortuneet näyttelemiseen niin kuin he, pääsevät näin arvostelemaan koko jaloa Herran seurakuntaa, luullen, että koko kristillinen oppi olisi vain tyrannimaisuutta ja vain keino hallita köyhää kansaa. Tällaiset rikkaat, jotka ovat pukeutuneet lammasten vaatteisiin, ovat saaneet enemmän aikaiseksi pahaa taivaallisille jaloille aatteille kuin yksikään kommunisti, satanisti, ateisti tai ylipäätänsä mikään järjestö.

Kristilliset Tiedotusvälineet ovat tänä päivänä monesti mustamaalanneet mm. Islamilaisuuden. Maailma huokailee ja on järkyttynyt itsemurhalentäjistä ja marttyyreista Islamilaisuuden kehdossa. Maailman kristikunta pitää itseään parempana kuin yhtäkään muslimia. He eivät myönnä tätä, mutta tämä asenne on selvästi aistittavissa. Onko kristityillä mailla oikeasti ollut koskaan hätä muslimeista? Miten muslimit näkevät kristinuskon? Tiesitkö, että Islamilainen maailma oli n.60 vuotta sitten 95 % kristillisen yhteiskunnan valtapiirin hallinnassa? Kukaan ei olisi tuolloin voinut estää Ristin-sanoman julistamista Islamilaisessa maailmassa! Tänä päivänä monet kristityt joutuvat vainon kohteeksi maissa, jossa ennen sanomaa oltaisiin voitu julistaa vapaasti! Sitä ei kuitenkaan aikanaan julistettu. Silloin, n.60 vuotta sitten kristityille kelpasivat vain Islamilaisten maiden rikkaudet! Näin rikkauksia tavoitteleva kristillinen maailma on itse tuominnut itsensä muslimeiden silmissä! Rahalla on saatanallinen valta ja se totisesti näkyy!

Rikkaat, uskoviksi pukeutuneet kirkkokuntien johtohenkilöt, nuo lahkolaiset väittävät usein omistavansa ainoan todellisen uskon ja omilla teoillaan he kuitenkin tuomitsevat itsensä. Eikö Jeesus sanonut; Luuk.12:48”… Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.” Jos he oikeasti olisivat todellisia Jumalan palvelijoita, niin kuin he väittävät, he myös olisivat Sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itseänsä ( Jaak.1:22)!

Saarnoissaan nämä rikkaat eivät käsittele koskaan aihetta; AHNEUS! Miten he voisivatkaan, sillä eikö silloin heidän oma saarnansa tuomitsisi heidät itsensä? Raamattu kuitenkin ilmoittaa meille, kuinka vakavasta synnistä on kysymys; 1 Kor.6:10”…ei ahneet… saa periä Jumalan valtakuntaa.”

Ei ole ihme, että maailmassa on paljon kielteisyyttä Ristin- sanomaa kohtaan. Maailmalliset avustusjärjestöt auttavat köyhiä, vaatettavat alastomia, mutta sen sijaan monet kristillisenä itseään pitävät yhteisöt, vähät välittävät kurjuudesta jota ympärillämme esiintyy. Aam.6:1-6” Voi suruttomia Siionissa… Voi teitä, jotka lykkäätte kauas pahan päivän, mutta vedätte luoksenne väkivallan, valtaistuimelle istumaan; jotka makaatte norsunluusohvilla ja venytte leposijoillanne, syötte karitsoita laumasta ja vasikoita navetasta; jotka sepustatte lauluja harpulla säestäen ja sommittelette soittimia kuin mikäkin Daavid; jotka juotte viiniä maljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä”. Rikkaat juhlivat kristillisen maailman huipulla samaan aikaan kun köyhä kansa näkee puutetta ja kurjuutta. Jos usko on vain puhetta, eikä todellisia tekoja, niin ei ole ihme, että moni on kääntänyt selkänsä kristilliselle sanomalle. Tästä kaikesta edellä mainitusta voimme KIITTÄÄ KIRKKOKUNTIEN RIKKAITA JOHTOMIEHIÄ! Saanko kiittää sinua?

Harvoin kuulee kirkkokunnissa saarnaa köyhien auttamisesta! Raamatusta voimme lukea, että melkein jokainen profeetta, apostoli ja mukaan lukien Herramme Jeesus arvostelivat aikoinaan saarnoissaan rahanahneutta. Raamattu ilmoittaa myöskin meille, että aika, jota nyt elämme on pahempi kuin aika, jollainka Raamatun henkilöt elivät. Tänä päivänä markkinavoimien raskaat rattaat jatkavat omaa voitokasta kulkuaan tallaten maahan jalot ihanteet. Ihmisille tarjotaan onnellisuutta omistamisen muodossa. Omista kaunis omakotitalo, auto, huvila ja vene niin tulet onnelliseksi. Valitettavan monet ovat sortuneet tavoittelemaan rikkautta ponnahduslautana onneen, valitettavasti jopa uskovien keskuudessa. Nyt jos koskaan tarvitsisimme siis saarnoja rahan haitallisesta ja saatanallisesta vaikutuksesta ( 1 Timm.6:10 / 2 Timm.3:1-2).

Mietipä, milloin sinä olet kuullut saarnan lähimmäisen TALOUDELLISESTA AUTTAMISESTA? Minä en ole kuullut koskaan! Syy on yksinkertainen: RIKKAAT SAARNAAVAT ja jos köyhä saarnaa, häneltä usein puuttuu rohkeus. Köyhä Sanan julistaja ei useinkaan uskalla arvostella rahan saatanallista mahtia siinä pelossa, että kohta hän ei saa saarnata ollenkaan. Nämä köyhät saarnamiehet eivät ole tutkineet tarpeeksi Raamatusta seuraavaa kohtaa: Ilm.21:8”Mutta pelkurien….osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi kirkkokunnissa saarnaavat usein rikkaat ja hyvin menestyneet? Miksi niin harvoin kuulet köyhän saarnapöntöstä julistavan OPETTAJANA? Syy on yksinkertainen. Jos haluat jossakin kirkkokunnassa päästä papiksi, paimeneksi tai opettajaksi, sinun tulisi käydä Raamattukouluja. Mutta se maksaa ja köyhällä ei ole siihen varaa. Vain rikkaat pääsevät sinne ja sitä kautta virkoihin eri kirkkokunnissa.

Nuo valheen opettajat ovat SAATANAN LAPSIA! 2 Piet.2:1-19” ”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niin kuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku… Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä…. niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa, saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne; heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia…. Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu. Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon, ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on. KENEN VOITTAMA SINÄ OLET?

Monet kirkkokunnan edustajat syyttävät Jehovan todistajia harhaoppisiksi, mutta heidän keskuudessaan köyhä voi opiskella Jumalan Sanaa ja yllättävää kyllä….jopa ILMAISEKSI! Mitä merkitystä on omistaa oikea oppi, jos ei kuitenkaan elä opin mukaan?

Tänä päivänä haetaan Jumalan lasten keskuuteen viisautta, oppineisuutta ja korkeita yhteiskunnallisia statuksia. Tämä tällainen ajattelutapa ei tule Jumalan maailmasta. 1 Kor.1:26-29” Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Maailmallinen ajattelutapa on kuitenkin pesiytynyt opettajien, saarnamiesten, vanhemmisto- veljien ja johtokunnan jäsenten keskuuteen eri kirkkokunnissa. Oikein heistä sanoo Jesaja:1:23″Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita; kaikki he lahjuksia rakastavat ja palkkoja tavoittelevat; eivät he hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä. Saatana on kyhännyt kirkkokuntiin sellaiset verkostot, ansat, sudenkuopat, että harvoin todellinen Jumalan lapsi pääsee siellä vaikuttamaan. Ihminen kun ei ole mitään, jos ei hänellä ole erinäisiä tutkintoja Raamattukouluista! Näin rikkaat, sydämensä paaduttaneet hallitsevat kirkkokuntia sortaen köyhiä, todellisia Jumalan lapsia! Panettelija on myöskin Raamattukoulujen ansiosta vienyt kirkkokunnista todellisen ajattelemisen ja sananvapauden. Lahkohenkisyys, joka tänä päivänä näyttelee suurempaa sijaa kuin koskaan aikaisemmin, vaikkakin se ekumenian kautta yrittää maailmalle toista viestittää, vaikuttaa aina niin, että todellinen Totuuden lapsi kärsii vainoa, niiden taholta, jotka kirkkokunnissa päättävät.

Voi olla, että sinut on asetettu loistamaan pimeydessä Hänen valonaan! Matt.10:16”Katso, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Muista kuitenkin, sinä rakas veljeni tai sisareni Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, sinua ei koskaan lähetetä omaksumaan susien tapoja! Jumala ei koskaan kehota sinua toimimaan, niin kuin ympärilläsi olevat jumalattomat, siitäkin huolimatta, että väittävät monesti olevansa veljiäsi. Sinun tehtäväsi on silloin rohkeasti loistaa Hänen valonaan! Meniväthän apostolitkin juutalaisiin synagogiin pelottomasti julistamaan Jumalan Sanaa (Apt.13:14 / 14:1).Joutuihan Jeesuksen serkku Johanneskin huomaamaan eläessään, että valheveljet olivat todellisuutta myöskin siellä, missä Jumalan lapset kokoontuivat; 3 Joh.1:10” Sen tähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta. ” Jos haluamme löytää paikan, missä vain todelliset Jumalan lapset kokoontuvat, emme silloin voisi kokoontua missään! Paavalikin joutui elämään valheveljien, saatanan lapsien keskellä; 2 Kor.11:26”olen usein ollut … vaaroissa valheveljien keskellä;” Jokaiselle todelliselle Jumalan lapselle, Kristuksen verellä pestylle taivaan kansalaiselle on annettu tehtävä olla Hänen valonaan siellä, missä valoa tarvitaan. Missä sitä tarvittaisiin enemmän kuin tämän päivän kirkkokunnissa?

Ota esimerkkiä Joosefista! Jumala lähetti hänet Egyptiin, epäjumalan palvonnan pesään loistamaan taivaallista valoa! Auttamaan hädässä olevia veljiään, siitäkin huolimatta, että nuo samaiset veljet olivat aiemmin myyneet hänet kauppiaille. 1 Moos.45:4-8” Niin hän sanoi: ”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala…”

Ehkä Jumala on lähettänyt sinutkin elämään ja ennen kaikkea vaikuttamaan kirkkokunnassa, jossa rehottaa maailmallisuus, siksi, että veljesi ja sisaresi, jotka myös kuluttavat saman kirkkokunnan penkkejä, säilyisivät hengissä! Mene ja tiedä? Ihmeellinen on Jumalan maailma ja Hänen suunnitelmansa.

Tai muistatko Danielin? Hän joutui elämään pakkosiirtolaisuudessa pakanallisessa maailmassa menettämättä kuitenkaan uskoaan Jumalaan. Hän antoi kunnian Jumalalle siitäkin huolimatta, että joutui välillä leijonien luolaan ja tuliseen pätsiin! Jumala on voimallinen tukemaan Hänen omaansa, olivat olosuhteet sitten millaiset tahansa (lue Daniel!)

Mitä sitten tarkoittaa; ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa”? Hiljaisuus on myöntymisen merkki ja jos sinä istut kirkkokunnassa jossa rehottaa maailmallisuus, etkä suutasi avaa, olet sinä silloin osallinen kaikista niistä vitsauksista jotka tulevat kohtaamaan jumalattomia. Hiljaisuudellasi sinä hyväksyt kaiken ja näin vedät päällesi Jumalan vihan. Ps.31:25″Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.”

Rahanahneus hallitsee kirkkokunnissa ja köyhät palvelevat pelossa ja joskus nöyristellen valtaapitäviä. Ei aika ole paremmaksi muuttunut, sitten Paavalin päivien. Päin vastoin pahemmaksi! Jos silloin väärillä, mielivaltaisilla Raamatun tulkinnoilla yritettiin orjuuttaa Jumalan kansaa, niin miksei sitten enemmin nyt, kun laittomuus on vallalla; 2 Kor.11:19-21″ Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja.”

Minä kehotan jokaista veljeäni ja sisartani julistamaan totuutta rohkeasti maallistuneissa kirkkokunnissamme, jotka usein ovat vain saatanan lasten kokoontumispaikkoja. Sillä siellä missä rahanahneus ja vallanhimo näyttelee suurta roolia, kokoontuvat saatanan lapset! PELASTAKAA NE, JOTKA VIELÄ PELASTETTAVISSA OVAT! HUUTAKAA TOTUUTTA KORVILLE, JOTKA HALUAVAT SITÄ KUULLA. ÄLKÄÄ LUOVUTTAKO!

Sillä monet ovat tietämättään eksyksissä. Monet on vastoin omaa tahtoaan johdatettu omaksumaan vääriä käsityksiä Jumalan Sanasta. Monet ovat olleet yksinäisiä ja halutessaan vain ystäviä ovat ajautuneet kirkkokuntiin, joissa vääristellään Jumalan Sanaa. Monet ovat kasvaneet katolilaisuuteen, helluntailaisuuteen ja luterilaisuuteen. Tehdessään elämässään totisen uskonratkaisun he ovat ikään kuin ”automaattisesti” ajautuneet maallisiin organisaatioihin.

Jumalan lapsi, siitä huolimatta, että olisi missä tahansa kirkkokunnassa saa osakseen taivaallista valoa, lisää Raamatun tuntemusta ja sitä kautta lisää johdatusta, jos hänellä vain on oikea asenne. Jos Hän on kiinnostunut siitä, mikä on Jumalan tahto! Ei kukaan todellinen Jumalan lapsi voi polkea paikallaan! Snl.4:8” Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.”

On paljon rikkautta haalivia ”susia lammasten vaatteissa”, jotka ovat pukeutuneet nöyryyteen. Heillä on päällään vaatimattomat vaatteet, he ajavat vanhoilla autoilla ja kuitenkin heillä on pankkitilillä lähes miljoona omaisuus. Nämä tällaiset ovat todella pukeutuneet lammastenvaatteisiin sanan varsinaisessa merkityksessä. He esiintyvät nöyrinä, eivätkä ymmärrä, että todellinen nöyryys on sydämen asia. Vaikka ihmiset näkevät ulkokuoren näkee Jumala sydämen. On hyvä, ettei ylvästele omaisuudellaan, mutta näin hyvästä tulee parhaan vihollinen. Oletko sinä tällainen?

Puhuttaessa rahanahneudesta rikkaat pyrkivät myöskin suhteellistamaan kaiken. He eivät silloin ole omasta mielestään rikkaita, vaan kohtuudella pärjääviä. He puolustelevat rikkauttaan usein sanoen; ”olen köyhä ja juuri siksi minulla ei ole varaa ajella huonolla autolla, koska joutuisin uhraamaan sen korjaukseen valtavasti rahaa. Olen köyhä ja siksi ostan tuhannen markan kengät, sillä eihän minulla ole varaa joka viikko ostaa halpoja, helposti rikki meneviä jalkineita. Olen köyhä ja siksi ostan vain parasta!” MITÄ NAURETTAVUUTTA ! MITÄ HULLUUTTA! Luulevatko he oikeasti, että joku uskoo tuollaista ”sopaskaa”? Luuletko sinä?

Jokainen tietää, että todellisella köyhällä ei ole varaa edellä mainittuihin asioihin! Köyhän on pakko ostaa sitä mitä pienillä rahoilla saa, köyhä ei pysty ikinä valitsemaan! Itse asiassa en ole tähän mennessä tavannut ketään, joka myöntäisi olevansa rikas puhuttaessa hengellisistä asioista! Kuitenkin olen monien rikkaiden kanssa asiasta keskustellut.

Kuinka paljon voin omistaa, jos lähden Häntä seuraamaan? Antaa Paavalin vastata: 1 Tim.6:7-12” Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” Siis vielä kerran, PAKENE SEMMOISTA!

Mitä ihminen oikeasti tarvitsee? Jos elämän turvallisuus ja onnellisuus on saavutettavissa maallisen mammonan kautta, varallisuuden kautta, niin miksi masentuneisuus ja mielenterveydelliset ongelmat ovat kasvamassa? Miksi ihmiset popsivat tänä päivänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin turruttavia lääkkeitä selviytyäkseen huomiseen…niin tuskaiseen huomiseen? Tänä päivänä on enemmän psykiatreja kuin koskaan aikaisemmin. Ovatko he voineet antaa maailmalle, sinulle, sitä rauhaa jota jokainen kaipaa? Psykiatrit ovat ammattikuntana erään tutkimuksen mukaan eniten itsemurhia tekevä ammattikunta! Kuinka he voisivat ketään auttaa, kun he itsekin viiltävät ranteitansa auki, hyppäilevät kerrostalojen katoilta kovalle sementille, syövät lääkkeitä tappaakseen itsensä, ampuvat itseltänsä aivot pellolle kaiken sen lisäksi, että suurin osa psykiatreista on joko riippuvaisia lääkkeistä tai alkoholista. Joko sinä olet löytänyt todellisen onnen? Sinä et tarvitse paljoakaan, et kallista autoa, et luksustaloa, et kaunista kesämökkiä Saimaan rannalla, et lihavaa pankkitiliä, et kalliita koruja saatikka komeita vaatteita! Sinä tarvitset Jeesusta ja Hänen antamaa rauhaa. Maailma ei pysty antamaan ikinä sydämeesi todellista rauhaa, sillä vain Jeesus on RAUHAMME! Joh.14:27″Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. ”

Voiko uskova, todellinen Jeesuksen opetuslapsi olla rikas? Pelastua kyllä voi jokainen, niin rikas kuin köyhä, mutta voiko siitä huolimatta, että on antanut elämänsä Jeesukselle, saman aikaisesti antaa ”osan ajastaan” maallisille aarteille? Voiko uskova omistaa mitään? Jos on todella uskova, eikö silloin hän ja koko hänen omaisuutensa kuulukaan Jumalalle? 1 Kor.6:19”…ettette ole itsenne omat?

Jos ei edes itse omista itseään, niin kuinka sitten rahojaan? Eikö kaikki ole kuitenkin lahjaa Jumalalta! Monet rikkaat ovat kyllä ymmärtäneet ”osittain” tämän, sillä he testamenttaavat omaisuutensa kuoltuaan jollekin kirkkokunnalle. Mutta mitä hyötyä siitä on? On helppo luopua omaisuudestaan silloin, kun tietää ettei sitä kuitenkaan voi käyttää. Tällaisella menettelyllä ei ole mitään tekemistä oikean kristillisyyden kanssa!

Ei Raamattu kiellä rikkautta, rahanahneuden kylläkin! Mutta etkö sinä ole silloin rahanahne, jos et ole halukas luopumaan omaisuudesta hyvän asian tähden? Etkö ole silloin ahne, jos panttaat omaisuutta, vaikka tiedät, että maailma tarvitsee evankeliumia enemmän kuin koskaan, ja evankeliumin eteenpäin vieminen tarvitsee rahaa? Voitko olla samanaikaisesti evankeliumin puolestapuhuja ja rikas? Miten voit saarnata rehellisesti Jeesuksen pelastustyöstä, jos sinusta käy kuitenkin ilmi, ettet itsekään ole pelastettu ahneudesta? Eikö sanomasi luotettavuus kärsi, jos et itse elä sen mukaan? Etkö silloin ole joutunut ristiriitaan oman itsesi kanssa?

Voitko katsoa kurjaa veljeäsi tai sisartasi joka elää köyhyydessä ja saman aikaisesti itse herkutella maallisella mammonalla? Jaak.2:14-17”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.”

Väitätkö ehkä, ettei kauniissa Suomen maassamme ole köyhiä? Sanotko, että sosiaaliturva kyllä pitää jokaisen suomalaisen leivässä? Jos sanot noin, silloin sydämesi on paatunut! Moni elää maassamme köyhyydessä, mutta sinä et vain yltäkylläiseltä elämältäsi ehkä ole sitä vain huomannut! Tai ehkä oletkin huomannut, etkä silti halua auttaa?

Väitätkö, ettei Suomessa ole köyhiä? Mitä sitten, vaikka naurettava väitteesi olisikin totta? Onko sinulla veljiä ja sisaria Herrassa vain suomessa? Onko kristittyjä vain suomessa? Eikö heitä ole ulkomaillakin? Jos et halua suomalaisia auttaa, niin mikset auta ulkomailla olevia Herran voideltuja? Väitätkö, ettei sielläkään ole köyhiä? Jos väität…NIIN HÄPEÄ! Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä! Onko raha sinun isäntäsi?

Oletko rahanahne? Voit olla rahanahne, vaikka sinulla ei olisi pennin pyörylää! Voit olla samanaikaisesti köyhä ja rahanahne! Olet ehkä vain niin tyhmä, että et ole saanut hommatuksi itsellesi valtavia maallisia omaisuuksia! Tiedän monia rahanahneita, vaikka heillä ei ole mitään. Jumala näkee sydämen, minä vain ulkokuoren! Oletko katkeroitunut rikkaita kohtaan niin kuin aikoinaan Aasafat( ps.73) ? Oletko nähnyt niin paljon rikkautta, että haluat itsekin sitä? Muistathan, tärkeätä ei ole se mitä olet, vaan mitä haluaisit olla! Jumalalle on tärkeätä sydämen asenne! Jos haluat olla rikas, niin tee parannus!

Haluatko elämääsi siunauksia? Armahda rahavaroillasi köyhiä sisaria ja veljiä, jotka kamppailevat taloudellisissa ongelmissa. Rakastatko lapsia? Ajatteletko näiden köyhien lapsia, jotka joutuvat menemään tarhoihin tai kouluihin usein tyhjällä vatsalla! Näetkö heidän kyyneleensä? Tunnetko heidän tuskansa? Aistitko heidän häpeänsä, kun nuo köyhien lapset vertailevat omia, joskus rikkinäisiäkin vaatteitaan rikkaiden muotivaatteisiin? Haluaisitko olla noiden köyhien lasten vaatteissa usein rikkaiden luokkatovereidensa pilkattavana? Rakastatko ylipäätänsä mitään? Jos sinun sydämessäsi ei syty tuli auttamaan noita pienokaisia, niin silloin olet todella paatunut ja matkalla helvettiin. Lakkaa näyttelemästä ja myönnä ahneutesi. Älä pukeudu lammasten vaatteisiin, sillä Jumala näkee kuitenkin sydämesi! Tee parannus ja anna rahaa sitä tarvitseville, niin saat itsekin antamisen siunauksen; Snl.19:17” Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.” Ethän kuitenkaan koskaan anna rahaa köyhälle veljellesi tai sisarellesi niin paljon, että hänestä tulisi rikas. Etkö silloin tekisi karhunpalveluksen kristillisille jaloille aatteille? Antamalla rahaa liikaa, tekisit hänestä vain samanlaisen kuin sinäkin olit ennen. Saatanan lapsen!

Tiesitkö, sinä rikas, Jumalan lapsi, kuinka hyödyllisesti voisit rahoja käyttää tänään, älä siis ajattelekaan testamenttaamista! Kuinka monen elämään toisitkaan lohtua ? Kuinka paljon evankelioimistyö menisi eteenpäin, jos vain uhraisit omaisuudesta jo eläessäsi. Miksi odottaa niin kauan, että kuolet, ja rahoja, joidenka haltijaksi olet asetettu saatettaisiin käyttää väärin? Luovuta nyt omaisuutesi hyvään käyttöön ja voit vielä vaikuttaa mitä niillä tehdään. Mistä tiedät millaisiin käsiin omaisuus joutuu? Väität olevasi viisas, ethän muuten olisi saanut noin paljon aikaiseksi omaisuuttakaan, OLE SITTEN VIISAS ja käytä ne oikein!

Oletko Jumalan lapsi? Jos olet, niin rukoile! Hän on johdattava tiesi! Hän kyllä kertoo sinulle, mitä sinun tulisi rahoilla tehdä ja kenelle antaa! Jer.31:9”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu”

Ethän sorru saatanan tarjoamaan valheeseen ja osta tavaroita, joita et oikeasti edes tarvitse, vain tehdäksesi vaikutusta lähelläsi asuviin ihmisiin! Vai oletko jo langennut siihen? Muista, aina on mahdollisuus tehdä parannus! Jumala ei ihastu siihen, onko sinulla kauniit vaatteet, kaunis auto saatikka luksusmainen omakotitalo. Hän ihastuu sisäiseen kauneuteesi. Vain sillä on merkitystä! Onko sinulla kauniit vaatteet?

Johannes kastaja oli köyhä, Paavali oli köyhä, samoin muut apostolit. Itse kunnian Kuningas, Jeesus Kristus syntyi köyhänä majatalon seimeen, eikä Hän koskaan halunnut maallisia rikkauksia, vaikka saatana yrittikin saada Hänet siihen lankeamaan. Vanhan liiton profeetat olivat köyhiä. Jos ihanteista puhutaan, miksi et ottaisi heitä ihanteiksesi? Vai ovatko ihanteesi tämän maailman rikkaat ja valtaapitävät?

Sinulla on käytössäsi ehkä paljon rahaa? Omistatko silti onnen? Oletko oikeasti onnellinen? Kun käyt iltaisin nukkumaan, onko päänaluksenasi puhdas omatunto, vai kieriskeletkö petissäsi tuskaisena ja painajaisunia nähden? Haluatko oikeasti jatkaa himoissasi keräten tämän maailman roskaa? Omistatko ylipäätänsäkään mitään omistamisen arvoista? Haluatko kokea elämässäsi Jumalan läsnäoloa? Haluatko elää Hänen tahdossaan? Ota esimerkiksesi Mooses. Hän luopui suuresta vallasta, joka häntä olisi Egyptissä odottanut ja antoi itsensä lisäksi tulevan omaisuuden Jumalan käyttöön. Hebr.11:24-26” Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.”

Ole niin kuin Kornelius ( Apt.10:2), tai Joosef (Matt.25:57) ja tee hyvää rahoilla, joidenka haltijaksi olet asetettu. Vai vaikuttaako Jumalan rakkaus sydämessäsi ja haluat antaa kaiken mitä omistat? Hulluako? Ehkä Jeesus nytkin seuraa sinua, niin kuin Hän aikoinaan seurasi leskeä: Mark.12:42-44″ Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä. Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä.”

Älä kuitenkaan anna rahoja millekään organisaatiolle! Vai haluatko sinä nähdä lisää kauniita alttaritauluja ja komeita kirkkorakennuksia jotka eivät kuitenkaan voi ketään hädässä olevaa auttaa? Anna rahasi Jumalan valtakunnan työhön! Anna niille, jotka uhraten itsensä julistavat evankeliumia ja Jumalan sanomaa tässä pimeässä ajassa, jossa elämme! Tunnetko jonkun ihmisen kotikaupungissasi, joka uutterasti taistelee Herran riveissä? Nuorten puolesta, vanhuksien puolesta, Jumalan Sanan puolesta? Anna heille! Älä rahanhimoisille kirkkokuntien johtomiehille!

Vai haluatko itse ruveta tekemään Hänen työtänsä tehokkaasti? Jumalan valtakunnan työ vaatii rahavaroja. Jos sinä alat tekemään Hänen työtänsä, silloin sinä tarvitset rahaa. Uhraa itsesi ja rahat, joiden haltijaksi olet asetettu oikeaan asiaan. Voit olla lohtuna monelle tien matkaajalle. Tiesitkö sen?

Oletko miettinyt, mitä sinä oikeastaan saat keräämällä maallista omaisuutta? Kun kuolet, niin taistelevatko lapsesi perinnöstäsi? Odottavatko he nytkin vain kuolemaasi päästäkseen saaliinjaolle? Rakastavatko lapsesi sinua vai rahojasi? Oletko opettanut lapsillesi, että todellinen onni tulee vain Häntä seuraamalla, vai oletko omalla rahanahneella esimerkilläsi viitoittanut lapsillesi tien helvettiin? Niin…mitä sinua oikein hyödyttää, vaikka voittaisit omaksesi kaikki maailman aarteet? Oletko miettinyt, kun sairastut, mitä teet kaikella omaisuudella? Miksi tuhlaisit elämäsi johonkin sellaiseen, joka ei kuitenkaan voi onnea tuoda! Luuk.12:16-21””Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: ’Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.”

Ajattele Jumalan rakkautta sinua kohtaan, oi rikas veljeni tai siskoni. Hän on antanut haltuusi omaisuutta ja odottaa, että käyttäisit ne oikein. Sillä tiedäthän, Hän on kaiken sinulle antanut. Jaak.1:17”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Sinut on asetettu vain hallitsemaan HÄNEN OMAISUUTTAAN! Toimi oikein, ettei Hän joutuisi sanomaan sinulle:Luuk.16:1-2″Ja hän puhui myös opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa. Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ’Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sillä sinä et saa enää minun huonettani hallita.’

Jumala on armollinen jokaiselle katuvalle. Hän on armollinen jokaiselle syntiselle, joka haluaa aloittaa uudelleen, Hänessä. Olenhan minäkin niin useasti saanut Hänen armostaan nousta yhä uudelleen ja uudelleen. Me kaikki teemme valitettavasti elämässämme virheitä, niin sinä kuin minäkin. Hän kuitenkin kuulee jokaisen huokauksen synkimmästäkin yöstä. Hän on voimallinen pelastamaan saatanan valtakunnasta ihmisiä omaan, rakkaudelliseen valtakuntaansa. Hän tekee tänäkin päivänä ihmeitä, Hän haluaa tehdä tänäänkin ihmeitä…myöskin sinun kohdallasi, jos olet sortunut tavoittelemaan Hänen rakkautensa sijasta rahaa ja maallista valtaa. Älä aliarvioi Hänen suuruuttaan ja mahdollisuuksiaan. Et ole sortunut mihinkään sellaiseen, mistä et voisi päästä pois Hänen avullaan. Niin kauan kuin sinulla henki pihisee, on Hän voimallinen auttamaan. Sitten kun kuolet, on kaikki myöhäistä (Hebr.9:27).

Miksi tuhoaisit oman elämäsi haalimalla varallisuutta ja menettäisit taivaspaikkasi? Kun sinä joskus makaat sairaalan letkuissa, ehkä syöpäosastolla kovissa kivuissasi, niin ehkä silloin muistat Hänen puhuneen Pyhän Henkensä kautta niin monesti sinun sydämellesi. Mutta, jos niin käy, on sekin vain Hänen suurta armoaan, sillä vielä silloinkin sinulla olisi mahdollisuus tehdä parannus. Entä jos kuitenkin kuolisit kaikkine rahoinesi äkkikuoleman, vaikkapa autokolarissa tai saisit äkillisen sydänkohtauksen, niin miten silloin kävisi sinulle varatulle taivaspaikallesi? Ei, en nyt tarkoita, että yksikään ihminen voisi saavuttaa taivaspaikkaa omilla teoillaan, rahaa luovuttamalla, vaan tarkoitan sitä, että kun riittävän monta kertaa sulkee korvansa parannuksen saarnalta, voi sydän paatua ja sillä tavoin joutua eroon Kristuksesta Jeesuksesta. Köyhiä auttamalla ei yksikään pelastu, mutta köyhien auttamisen laiminlyönnillä voi joutua kadotukseen.

Luuk.16:19-25”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa”.

Tiesitkö, että tässä maailmassa raha menettää tulevaisuudessa mahtinsa? Sillä ei ole silloin paljoakaan merkitystä. Elämme nyt lopun aikaa ja kaikki pahenee, myöskin maailman taloudessa. Ilmestyskirjan musta hevonen ilmestyy näyttämölle, ja silloin aikuisen miehen kokopäiväinen palkka riittää vain leivän leipomiseen tarvittavan jauhomäärän ostoon; Ilm.6:5-6” Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: ”Tule!” Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: ”Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin!”

Rahamaailma elää jo nyt painajaista! Mutta se on vain alkusoittoa tulevalle. Rahan kurssit heittelehtivät sinne sun tänne. Pörssit ovat kuin tuuliajolla. Maailman kultavarastot tulevat menettämään mahtinsa; Jaak.5:1-3”Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niin kuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä.”

Miksi laittaisit toivosi rahaan, kun se ei tulevaisuudessa kuitenkaan merkitse mitään? Miksi rakentaisit tulevaisuutesi vain markkinavoimien aikaansaamille ihanteille, jotka eivät kuitenkaan tule kestämään tulevissa myrskyissä? Laita toivosi Jeesukseen Kristukseen! 1 Piet.2:6”Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.”

Laita toivosi Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka kuoli sinun edestäsi Golgatalla ja olet tehnyt ”viisaan sijoituksen”! Älä sijoita tämän maailman pörsseihin, sillä ne eivät pysty sinua pelastamaan lopunajan myrskyissä: Ilm.7:2-3”Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: ”Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan.”

Tee todellinen sijoitus, ja sijoita Häneen! Anna Hänelle itsesi, siis kokonaan itsesi. Ja silloin saat nauttia Hänen läsnäolostaan…IKUISESTI; Ilm.7:15-17” Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.”

Raha tulee siis menettämään merkityksensä! Sijoita taivaallisiin arvoihin, se KANNATTAA; Luuk.12:33 ” hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele”

Missä on saatanan seurakunta? Siellä, missä ovat hänen lapsensa, tietysti! Samoin Jumalan seurakunta on siellä, missä Hänen omansa ovat! Tai salli minun tarkentaa: SIELLÄ ON KOTI MINNE SYDÄN HALAJAA! Minne sinun sydämesi halajaa? Tiesithän, että siellä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi (Matt.6:21).

-Marko Lind-

Tänä päivänä suosiota kristittyjen keskuudessa on valitettavasti saanut ns. vapaamielinen opetus, joka on valitettavasti syrjäyttänyt selkeän Raamatullisen opetuksen siitä, miten Jeesuksen opetuslapsen tulisi pyrkiä elämään. Tämän päivän saarnamiehet tarjoavat Jeesusta syntiin kuolleille ihmisille kaiken pelastajana, tahtovat siis synnyttää lapsen Jumalan valtakuntaan, eivätkä kuitenkaan tahdo olla ruokkimassa ja kasvattamassa heitä todelliseen Jeesuksen opetuslapseuteen opettamalla heitä pitämään kaikkea sitä, minkä Jeesus oli käskenyt opetuslapsiensa pitää (Matt.28:20)! Tänä päivänä vallalla olevat saarnamiehet eivät opeta Raamatullista tosi-asiaa siitä, että JEESUKSEN OPETUSLAPSEUDEN TIE ON KIELTÄYMYKSIEN JA UHRAUKSIEN TIE! Pyritään siis synnyttämään lapsia, muttei kuitenkaan anneta heille hengellisen elämän eväitä! Tällaiset lapset syntyvät todelliseen hengelliseen kuivaan erämaahan! Todellista rakkauttako, tuskin.

Jotkut saarnamiehistä menevät jopa niin pitkälle mielettömyydessään, että sanovat, ettei Jumalan kymmenen rakkaudellista käskyä (ohjeet uskoville) kuulu meille ollenkaan! Mitä mielettömyyttä, sillä Jeesus sanoo Raamatun lehdillä selkeästi: Matt.5:17-19 ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa” / Luuk.17:1-2 ”Ja hän sanoi opetuslapsillensa: ”Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä”.

Tällaisten saarnaajien opetusten tulos on nähtävissä: tänä päivänä monet kutsuvat itseään Jeesuksen opetuslapsiksi, eivätkä kuitenkaan ole halukkaita seuraamaan Mestarinsa jalanjälkiä kieltäymyksien tiellä; 1 Joh.2:6 ”Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niin kuin hän vaelsi”. Vallalla oleva kristillisyys elää julkijumalattomasti ja kuitenkin samanaikaisesti valheellisesti julistaa olevansa todellista kristillisyyttä! Juopottelut, huoraamiset, tappelut, ahneus, kieroudet sekä panettelut puhumattakaan rahanahneudesta ovat valitettavaa arkipäivää niiden keskuudessa, jotka väittävät olevansa Jeesuksen opetuslapsia. Tämä on hyvin valitettava tosiasia, jota kukaan aikaansa seuraava ei voi kieltää valheeksi.

Kun saarnamiehet laiminlyövät opetuksen totuudellisuuden, monet vastauskoontulleet pettyvät huomatessaan, että Jeesuksen Kristuksen opetuslapseus on kärsimyksien sekä itsensäkieltämisen tie, sen sijaan, että se olisi helppoa elämää niin kuin valheellisesti monet saarnamiehet ovat julistaneet! Koska siis vastauskoontulleille ei oltu annettu oikeita ”elämän eväitä” he sortuvat helposti luulemaan, etteivät ole uskossa ollenkaan, koska taistelu omien himojen ja halujen kanssa on niin kovaa! Tästä syystä niin monet lankeavat syvälle jumalattomuuteen takaisin, valitettavasti.

ENSIN GETSEMANE, GOLGATA JA SITTEN VASTA HELLUNTAI

Raamattu opettaa selkeästi, että Jeesuksen opetuslapsen tulee seurata Mestarinsa jalanjälkiä ja se onnistuu vain siten, että hylkää maailmalliset himot: Kol.3:5-17 ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.”

Jokainen, joka väittää olevansa Jeesuksen opetuslapsi ja samanaikaisesti rakastaa maailmaa, on vain näyttelijä matkalla helvettiin. Tällainen ihmispoloinen ei ole ymmärtänyt Jeesuksen opetuslapseudesta mitään: Joh.12:24-25 ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään”.

Todellinen Jeesuksen opetuslapseus on sitä, että hylkää jumalattomuuden sekä maailmalliset himot! Se on sitä, että pyritään elämään siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa: Tiit.2:11-12″Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa”.

Kaikki tämän päivän saarnamiehet, jotka väittävät, että Jeesuksen opetuslapseus ei ole ITSENSÄ KIELTÄMISEN TIE, ovat valheprofeettoja, jotka pyrkivät saamaan saarnoillaan itselleen joko rahallista hyötyä tai valtaa. Tällaisia opettajia tulee jokaisen todellisen Jeesuksen opetuslapsen karttaa: 2 Piet.2:1-6 ”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku. Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, ASETTAEN NE VAROITUKSEKSI NIILLE, JOTKA VASTEDES JUMALATTOMASTI ELÄVÄT” / 2 Piet.2:18-22″18. Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja VIEKOITTELEVAT LIHAN HIMOISSA IRSTAUKSILLA, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon, ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.”

Ilosanoma Jeesuksesta tulee julistaa niin kuin Apostoli Paavali sen teki: Apt.24:24-25 ”Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja ITSENSÄHILLITSEMISESTÄ ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ”Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.” Paavali siis julisti evankeliumia Jeesuksesta selittäen, MITÄ JEESUKSEN OPETUSLAPSEUS KÄYTÄNNÖSSÄ MERKITSEE (itsensähillitseminen > kieltäymyksien tie)!

Ja lopuksi: Ihminen käy jatkuvasti taistelua ”kahden luonnon välillä”. Elämä on jatkuvaa valintaa: Joko Jumalan tahdon mukainen elämä tai jumalaton elämä! Usko Jeesukseen Kristukseen ei ole vain ”huulten löpinää”, vaan se on elämää KÄYTÄNNÖN TASOLLA: Matt.7:21″Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon”.

Matt.7:13-14″Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät”.

-Marko Lind-

On valitettavaa, että 2000-luvun maailmassa ihmiset, jopa uskovaiset, ovat vieraantuneet Raamatun sanomasta siinä määrin, että kristillisyyttä ei enää hallitse Kirjoitukset, vaan erilaiset opinsuuntaukset. Jeesus kulkee tänä päivänäkin seurakuntansa keskellä tarkkaillen sitä sillä se on Hänen silmäteränsä. Jokainen, joka ei vihaa pahuutta vaan rakastaa sitä, Jeesus siirtää syrjään palvelutehtävästään. Apostoli Paavali oli omana aikanaan huolestunut siitä, että uskovaiset liian helposti antoivat orjuutta itsensä pois oikeasta Raamatun opetuksesta
(2 Kor.11:19-21).

Ilm.2:1-7

”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä
oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.”

Rooman Aasian provinssin pääkaupunki, jossa sijaitsi yksi antiikin maailman seitsemästä ihmeestä; Artemiin temppeli, oli Johanneksen aikana yksi liikemaailman keskuksista. Apostoli Paavali julisti lähetysmatkallaan vuonna 52 siellä evankeliumia Kristuksesta ja perimätiedon mukaan Apostoli Johannes oli seurakunnan johtaja alkaen vuodesta 68. Johannes sai välitettäväksi ensimmäisen kirjeensä Efesoon, koska hänen aikanaan kyseinen kaupunki oli tärkeä kristillisen elämän keskus. Efesossa asui valtavasti kristittyjä samanaikaisesti kun se oli uskonnollinen sekä kaupallinen keskus. On arvioitu, että Johanneksen aikana tuossa liikemaailman tyyssijassa asui peräti 300 000 asukasta.

Johannes sai tehtävän kirjoittaa seitsemälle seurakunnalle ja jokaisessa viestissä olivat Jeesuksen sanat; ”minä tiedän”. Vapahtajamme Jeesus Kristus tietää kaiken ja se on lohdutuksena Häneen uskoville mutta tuomiona jumalattomille. Kun kaikki kerran kootaan Kristuksen tuomioistuimen eteen, on lohdullista tietää, että siellä ei ole porsaanreikiä, kuten maallisissa tuomioistuimissa, vaan kaikki tuomitaan kukin tekojensa mukaan täydellisen tiedon perusteella (Ilm.20:12).

Johannes sai tehtäväkseen kirjoittaa eri kaupungeissa oleville seurakunnille. Seurakunnan muodostivat Jeesukseen uskovat eikä yhdelläkään paikkakunnalla ollut useita seurakuntia, vaan yksi. Niin kuin oli Johanneksen aikana, niin on myös tänäänkin – yhdessä kaupungissa voi olla vain yksi todellinen Jumalan Seurakunta. Sielunvihollinen on saanut aikaiseksi kuitenkin hajaannuksen ja täten on tänä päivänä erilaisia seurakunta – nimeä kantavia organisaatioita samassa kaupungissa useita, mutta se ei ole Kaikkivaltiaan Jumalan tahto. Apostoli Paavali varoitti omana aikanaan seuraavasti; ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä” (Apt.20:29) ja näin on valitettavasti Paavalin jälkeisistä ajoista aina tähän päivään asti käynyt. Sielunvihollinen on saanut aikaiseksi Jeesukseen uskovissa puoluemieltä (1 Kor.3:4) ja lahkolaista ajattelutapaa (Gal.5:19-20). Samalla paikkakunnalla lukuisat kirkkokunnat sekä herätysliikkeet kertovat omaa karua kieltään sielunvihollisen onnistuneesta sekä salakavalasta juonittelusta uskovia kohtaan – Jumalan tahto, että Jeesukseen uskovat yhtä olisivat (Joh.17:22-23) ei ole toteutunut.

Efeson seurakunta sai kiitosta siitä, että ettei se voinut sietää pahoja ihmisiä sekä siitä, että se oli koetellut niitä, jotka sanoivat itseänsä apostoleiksi eivätkä niitä kuitenkaan olleet. Samassa kirjeessä Efesolaisille Jeesus ilmoittaa myös Johanneksen välityksellä vihaavansa nikolaiittain tekoja, jotka opettivat, ettei Jumalan laki kuulunut enää Jeesukseen Kristukseen uskoville ja täten he avasivat tien ihmisille jumalattomaan elämään kuitaten kaiken vain sillä, että ”Kristus on täyttänyt lain”. Nikolaiitat olivat vääntäneet kieroon Jeesuksen opetukset väittämällä, että uskovaisia ei enää säädellyt mitkään Jumalan ohjeet, vaan armo peitti kaiken alleen. Nikolaiittain oppi elää valitettavasti hyvin vielä tänäkin päivänä, vaikka Johanneksen kirjoittamasta kirjeestä on kulunut liki kaksivuosituhatta. 

Seurakunta sai kiitosta siitä, että se ei sietänyt pahoja ihmisiä eikä harhaopettajia ja siksi on tänäkin päivänä Raamatun opetuksen mukaista taistella seurakunnassa esiintyvää pahuutta vastaan, vaikka humanistiset Raamatusta vieraantuneet käsitykset ovatkin saavuttaneet jalansijaa tämän päivän uskovien keskuudessa. Jeesus kehui Efeson seurakuntaa ihmisten koettelemisesta, päinvastoin kuin lukemattomat tämän päivän kirkkokuntien ja herätysliikkeiden vallalla olevat harhaopetukset. Humanistinen ajattelutapa, jossa julistetaan, että jokaisen ihmisen tulee katsoa vain omia tekojaan, eikä ollenkaan seurata muiden tekemisiä, tulevat siis suoraan perkeleestä, valheen isästä ja ne on roskana laitettava syrjään. Jumalan seurakunnan tulee poistaa keskuudestaan se joka on paha (1 Kor.5:13) eikä pahuutta saa sietää missään muodossa. Jokaisen Jeesukseen uskovan tulee katsoa omaa vaellustaan mutta myöskin samanaikaisesti tarkastella kriittisin silmin ympäristöään pystyäkseen erottamaan hyvän ja pahan Matt.7:16). Jeesukseen uskovan ei tule olla suvaitsevainen, kuten valheellisesti usein annetaan ymmärtää, vaan hänen tulee pitäytyä kiinni vain ja ainoastaan Raamatun mukaisessa opetuksessa (1 Kor.4:6). Jos hän ei niin tee, on hän vain näyttelijä matkalla helvettiin.

On valitettavaa, että 2000-luvun maailmassa ihmiset, jopa uskovaiset, ovat vieraantuneet Raamatun sanomasta siinä määrin, että kristillisyyttä ei enää hallitse Kirjoitukset, vaan erilaiset opinsuuntaukset. Jeesus kulkee tänä päivänäkin seurakuntansa keskellä tarkkaillen sitä sillä se on Hänen silmäteränsä. Jokainen, joka ei vihaa pahuutta vaan rakastaa sitä, Jeesus siirtää syrjään palvelutehtävästään. Apostoli Paavali oli omana aikanaan huolestunut siitä, että uskovaiset liian helposti antoivat orjuutta itsensä pois oikeasta Raamatun opetuksesta (2 Kor.11:19-21). Efeson seurakunta sai kehuja, koska se pysyi kiinni opinmukaisessa Raamatun Sanassa.

Mutta Efeson seurakunta oli hyljännyt ensirakkautensa ja teki tekojansa vain velvollisuudentunnosta, vain ulkonaisen jumalanpalveluksen eräänä muotona, eikä rakkaudesta Kristukseen. Rakkaussuhde syntyy siten, että ihminen tiedostaa syntisyytensä ja täten rakastaa Jeesusta, syntiensä sovittajaa. Jeesus oli lihansa päivinä opettanut, että se, joka on saanut enemmän anteeksi myöskin rakastaisi enemmän (Luuk.7:42-43), mutta jos ihminen ei enää tiedosta syntisyyttään, häneltä katoaa rakkaus Kristukseen. Ilman rakkautta ovat kaikki teot turhia ( 1 Kor.13:1) ja koska Efesolaiset olivat menettäneet ensirakkautensa, sai se varoituksen sanan itse Kristukselta Johanneksen kirjeen kautta. Rakkaus asettaa aina Kristuksen ensisijalle ja tekojen tulisi seurata, ei koskaan olla ensisijaisia. Ei kukaan, joka tekee Jumalan Valtakunnan työtä velvollisuudentunnosta, voi saada Kristukselta kiitosta, sillä Hänelle kelpaavat vain rakkauden motivaatiosta tehdyt teot. Vain aito rakkaus Kristukseen saa palkkiokseen oikeuden syödä elämän puusta joka on Paratiisissa, epäaitoutta ei Taivas pidä missään arvossa, sillä se on Kaikkivaltiaalle kauhistus.

400- luvulla Efeson seurakunta lakkasi olemasta islamilaisen maailman puristuksessa. Jeesus työnsi Efeson ”lampunjalan” paikaltaan ja samoin Hän tekee tänäkin päivänä kaikille niille, jotka eivät tahdo vaeltaa totuudessa Raamatun kirjoitettuun Sanaan luottaen. Ensirakkauden hylkäämisellä oli kauaskantoiset seuraukset ja tämän tosiasian edessä ymmärrämme, että uskonnollisuus hyvine tekoineen ei koskaan ole sama kuin aito rakkaus Kristukseen.

Ilm.2:8-11

”Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään: Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga. Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.”

Smyrnassa asui Johanneksen aikana n.200 000 ihmistä ja se oli vauras kaupunki, joka oli hävitetty 500- luvulla eKr., mutta Lysimakos (Aleksanteri Suuren sotapäällikkö) oli rakentanut sen uudestaan. Smyrna, eli nykyinen Izmir oli Johanneksen aikana kauppa- ja satamakaupunki, jota koristivat suuri teatteri, mahtava stadion sekä suuri kirjasto. Pakanallisuus kukoisti tässä Homeroksen syntymäkaupungissa, jossa oli suuri Zeus- jumalan temppeli kauniin Pagos- vuoren huipulla.

Sana smyrna tarkoittaa mirhaa ja täten se sisältää ajatuksen Kristuksen kärsimyksistä, sillä Jeesuksen ruumis voideltiin mirhalla (Joh.19:39-40). Uudessa testamentissa Smyrnan seurakuntaa ei mainita missään muualla kuin Johanneksen ilmestyksessä ja kirkkohistoria kertoo, että vielä 300- luvullakin Smyrnan seurakuntaa vainottiin ankarasti. Jeesus ei antanut yhtään moitteen sijaa tälle vainoista kärsivälle seurakunnalle, eikä ole sattumaa, että vieläkin on olemassa Smyrnan seurakunta, vaikka se onkin jakaantunut erilaisiin kirkkokuntiin (nyk.Izmir). Smyrnan seurakunta siis otti Jeesuksen lohdutuksesta vaarin, toisin kuin esimerkiksi Efeson seurakunta, jota ei enää ole.

300- luvulla kristittyjen vainot muuttuivat yleisiksi sekä järjestelmällisiksi, joten Johanneksen kautta Jeesus tahtoi vahvistaa Smyrnan seurakuntaa sen ajan kärsimyksissä, mutta ennen kaikkea myös rohkaista tulevissa ankarissa vainoissa. Apostoli Johanneksen kautta Jeesus ilmoitti Smyrnan seurakunnalle, että ”perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää” (Ilm.2:10). Tämä toteutuikin kirjaimellisesti vuosina 303-313 jKr. Diocletaniuksen ja tämän seuraajan Galeriuksen järjestäessä kymmenen vuotta kestäneen vainon, joka oli ehdottomasti ankarin mitä Rooman keisarikunta on koskaan kristittyihin kohdistanut. Hj. Holmquist mainitsee tästä Kirkkohistoriassaan (Holmquist 1928: 195-200). Raamatun profetioissa käytetty vertauskuva, jossa päivä vastaa vuotta (Hes.4:6) toteutui tässäkin tapauksessa kirjaimellisesti.

Vuoden 313 jälkeen yleiset vainot kristittyjä kohtaan loppuivat keisari Konstantinuksen antaessa suvaitsevaisuusjulistuksensa. Sitä ennen kirkkohistorian mukaan n. 5 miljoonaa ihmistä kuoli marttyyrina uhraten henkensä Kristuksen tähden. Smyrnalaiset olivat vainoissa uskollisia kuolemaan asti ja näin omalla esimerkillään viitoittivat tietä tämän päivän Jeesukseen uskoville, jotka usein luulevat uskoa Kristukseen vain joksikin pinnalliseksi elämänkatsomukseksi ymmärtämättä laisinkaan, että Raamattuun on kirjoitettu kaikkia uskovia varten seuraava totuus: ” kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2 Tim.3:12).

Vainot Jeesukseen Kristukseen uskovia kohtaan eivät kokonaisuudessaan loppuneet vuoteen 313 jKr., vaan ovat jatkuneet aina näihin päiviin asti ja lopullinen suuri yleismaailmallinen vaino odottaa vielä aikaansa. Katolisen kirkon vainoissa kerettiläisinä tapettiin enemmän Jeesukseen Kristukseen uskovia kuin Hitlerin ja Stalinin vainoissa yhteensä ihmisiä ja osuvasti nuo vainot ovatkin saaneet nimekseen ”pimeä keskiaika”. 2000- luvullakin vainoja Jeesukseen Kristukseen uskovia kohtaan tapahtuu Islam- sekä kommunistimaissa, mutta kuten sanottu, yleismaailmallinen vaino, josta ilmestyskirja puhuu tuonnempana, on aivan oven edessä. Kaikki mahdolliset valmistelut sielunvihollisen toimesta tätä viimeistä suurta vainoa kohtaan on tehty, ja siksi Jeesuksen kehotus ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” on varmasti ajankohtaisempi meille tämän päivän uskoville kuin koskaan ennen kenellekään muulle.

Smyrnan seurakunta oli joutunut vainojen kohteeksi, mutta se ei ollut kieltänyt Herraansa. Se oli ulkonaisesti hyvin mitätön, köyhä sekä vaatimaton ja kuitenkin sillä oli enemmän, Filadelfian seurakunnan lisäksi, kuin kenelläkään muulla seitsemällä seurakunnalla, joille Johanneksen täytyi Jeesuksen sanoma välittää. Smyrnan seurakunta oli joutunut vainojen sekä myös pilkan kohteeksi kieltämättä kuitenkaan Mestariaan. Lihallisten juutalaisten ankara painostus joka esiintyi pilkkana sekä halveksuntana ei saanut näitä vainottuja smyrnalaisia lannistumaan ”kaidalla tiellä”, vaan uskollisesti he loistivat kirkkaana lamppuna pimeälle maailmalle (Matt.5:16). Lihasta syntyneet juutalaiset vainosivat Hengestä syntynyttä Smyrnan seurakuntaa (Gal.4:29), ymmärtämättä laisinkaan, että oikeita juutalaisia ovat vain ne, jotka uskovat Kristukseen Jeesukseen (Room:2:28-29, 9:6, Gal.3:28-29, 1 Piet.2:9, Fil.3:3). Jeesus oli lihansa päivinä nuhdellut niitä, jotka luulivat saaneensa perimänsä kautta autuaamman paikan Pyhän Jumalan edessä seuraavin sanoin: ”He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Aabraham on meidän isämme.” Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette isänne tekoja…Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.” (Joh.8:39- 44).

Ihminen, joka luulee isiltä perityn perimän mukaan olevan jotakin merkitystä Taivaan silmissä, kuuluu saatanan synagogaan, sillä tällöin hän ei katso Hengen silmin, vaan lihallisesti. Kristukselle ei merkitse se, oletko tumma- vai vaaleaihoinen saatikka mihin kulttuuriin kuulut. Hänelle, joka kuoli tuskallisen kuoleman Golgatalla kaikkien ihmisten tähden ei merkitse myöskään varallisuus saatikka varattomuus – kaikki ovat Hänen edessään samanarvoisia. Kuitenkin liian monet ihmiset, niin historiassa kuin tänäänkin, luokittelevat ihmisiä erilaisiin kasteihin eivätkä näin tehdessään ymmärrä vetävänsä päällensä Kaikkivaltiaan vihaa, sillä Jumala rakastaa jokaista luotuaan yhtä paljon.

Vallalla olevassa kristillisyydessä elää sama harha kuin Smyrnan aikaisissa lihallisissa juutalaisissa – ihmisiä luokitellaan ulkonäkönsä, perimänsä, varallisuutensa ja yhteiskunnallisen asemansa tähden. Lukemattomissa kirkkokunnissa tämä inhimillisen vääristynyt näkökanta on saanut valitettavan suuren merkityksen ja täten tällaista toimintaa harjoittavat julistavat käytöksellään kuuluvansa saatanan synagogaan vaikka ulkonaisesti julistavatkin kuuluvansa Jumalan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen.

Yksi suurimpia harhoja ajassa jossa elämme, on kristittyjen näkemys siitä, että vieläkin olisi olemassa kaksi Jumalan kansaa: Jeesukseen uskovat kristityt ja lihansa puolesta juutalaiset. Tämä on yksi suurimpia harhaoppeja ajassa jossa elämme, sillä Raamattu opettaa selvästi, että Taivas tunnustaa vain sydämen uskon eikä millään ulkonaisella tekijällä ole mitään vaikutusta (Room.10:10). On totta, että lopunajan profeetallisissa ennustuksissa ajan merkkejä voi seurata juutalaisen kansan kohtalosta (mm. Israelin valtion perustaminen jne.), mutta profeetallisissa ennustuksissa on viikunapuun lisäksi myös muita puita, joita meidän tulee seurata Jeesuksen opetuksen mukaisesti: ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.” (Luuk.21:29). Seuraamalla kansojen keskuudessa tapahtuvia tapahtumia saamme kuvan ajasta jossa elämme, eikä tämä seuraaminen tarkoita vain juutalaista kansaa, kuten monet harhaanjohtavasti antavat ymmärtää.

Jumalalla on tässä ajassa yksi lauma jonka paimen on Jeesus Kristus (Joh.10:16). Raamatullisista totuuksista huolimatta lukemattomat kristityt kuitenkin katsovat asioita pintapuolisesti, lihallisin sekä inhimillisin silmin, ja siunatessaan Israelia he jättävät antamatta siunauksensa Jumalan Pyhille kaikkialla maailmassa ja ymmärtämättömyyttään kohdistavat sen juutalaisiin ymmärtämättä Israelin hengellistä merkitystä. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.” (Room.9:6-8). Aabrahamin lapsia, hänen jälkeläisiään, ovat kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat ja siksi rukouksesi olkoon Kirjoitetun sanan mukainen siunatessasi Jumalan Israelia (1 Moos.12:3). Asettamalla mielessäsi lihansa puolesta juutalaiset jollekkin ylemmälle korokkeelle suhteessa muihin kansoihin, olet sortunut siihen, mihin Johanneksen aikaiset lihalliset juutalaiset ja täten kuulut saatanan synagogaan, et Kristuksen ruumiiseen.

Jeesuksen aikana monet ihmiset olivat sortuneet ajattelemaan asioita inhimillisesti eikä hengellisesti. Uskonnolliset johtomiehet ylpeilivät Jerusalemin temppelistä sekä uskonnollisesta järjestelmästään. Jeesuksen opetuslapsetkin olivat ennen ylösnousemuksen jälkeisiä Herran ilmestymisiä laittaneet toivonsa Häneen siksi, että odottivat Rooman väkevän käden sorron alta vapauttajaa – Israelin nousua takaisin samanlaisiin kunnian päiviin kuin Daavidin ja Salomonin aikana. Jeesus väistyi yksinäisyyteen, kun ihmiset tahtoivat tehdä Hänestä kuninkaan ajamaan omia tarkoitusperiään (Joh.6:15). Samanlainen väärä näkemys on hyvin vahvana tämän päivän kristillisyydessä: ihmiset katsovat maallista Jerusalemia Israelin valtiossa sekä sen kohtaloa, vaikka pitäisi katsoa Taivaalliseen Jerusalemiin (Gal.4:26) sekä ihmiset rukoilevat maallisen Israelin puolesta ymmärtämättä Israelin todellista hengellistä merkitystä Raamatun valossa (Room.9:6-8). Palvoessaan lihallista Israelia ja lihansa puolesta juutalaisia ihmiset vain osoittavat käytännössä olevansa luonnollisia ihmisiä, jotka eivät vielä ole syntyneet Jumalan Pyhästä Hengestä:”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1 Kor.2:13). Apostoli Paavalin näkemys oikeasta juutalaisesta, Aabrahamin siemenestä on että ”se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room.2:29). Kaikkivaltiaalle Pyhälle Jumalalle merkitsee vain sydämen asenne, eikä millään ulkonaisella tekijällä ole mitään arvoa Kristuksen edessä, sillä ”monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.” (Mark.10:31).

Smyrnassa Jeesukseen uskovat joutuivat maksamaan kovaa hintaa siitä, että he eivät olleet ulkonaisesti juutalaisia, vaan sisäisesti omistivat sydämessään uskon varmuuden Kristukseen. Ulkonaisesti köyhinä, inhimillisesti katsottuna hyvin mitättöminä he omistivat kuitenkin suurimman rikkauden mitä maan päällä voi kukaan omistaa – he omistivat Kristuksen. Tämän rakkauden seurauksena he olivat kärsineet ahdistusta sekä vainoa mutta eivät olleet luovuttaneet uskoaan ylösnousseeseen Vapahtajaan. Johanneksen välitettävä sanoma ei kuitenkaan tuonut inhimillistä helpotusta Smyrnan uskoville, vaan kymmenvuotisen vainon ankarat koettelemukset odottivat edessäpäin. Sen sijaan, Taivaallinen rohkaisu itseltään Jeesukselta Kristukselta sai varmasti seurakunnan entistä lujempana taistelemaan uskonsa puolesta: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.” (Ilm.2:10).

Kenenkään Jeesuksen uskovan ei tarvitse pelätä ensimmäistä kuolemaa (Fil.1:21), sillä Kristus on elämä ja kuolema on voitto. Smyrnan uskovia kehotettiin olemaan uskollisia kuolemaan asti, samoin kuin tuo sama sanoma kuuluu meillekin – tämän päivän Jeesukseen uskoville. Vaikka elämän olosuhteet muuttuisivat millaisiksi tahansa, meiltä vaaditaan samaa uskollisuutta kuin Johanneksen aikaisilta Smyrman opetuslapsilta – vaikka vuodet ovat Johanneksen ajoista vierineet, niin Herra on sama (Jes.41:4). Smyrnan seurakunta on esikuva kohta alkavissa maailmanlaajuisissa Jeesukseen uskovien vainoissa (vainoista tässä kirjassa myöhemmin). Jeesus sanoi Apostoli Johanneksen välityksellä vainoista kärsivälle seurakunnalle; ”Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.” (Ilm.2:11) ja tähän lupaukseen me voimme luottaa kun sielunvihollisen ankara viimeinen suuri hyökkäys kohdistuu Jumalan Pyhiin. Me kaikki kuolemme kerran, se on totta, mutta meidän ei tarvitse kuolla toista kertaa – pysytään lujina ankkuroituna Kristukseen ja me saamme elämän kruunun (Ilm.2:10). Mikään ei ole meille Jeesukseen uskoville mahdotonta eikä yksikään vastustus voi kestää edessämme kun puolellamme on Hän, joka on voittanut kuoleman vallan! Kun me olemme ankkuroituna Kristukseen Jeesukseen, me nousemme ensimmäisestä kuolemasta Elämän ylösnousemukseen; ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa” (Ilm.20:6), Halleluja (ylistys Herralle)!

Ilm.2:12-17

”Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka: Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu. Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.”

Pergamon oli Johanneksen aikana keisarinpalvonnan keskus, jossa oli teatteri, johon mahtui 20 000 katsojaa, sekä kirjasto, joka kamppaili mahtavuudessaan Egyptin suuren kirjaston kanssa. Edellä mainitut asiat tekivät tästä kaupungista uskonnollisuuden sekä kulttuurin keskuspaikan. Pergamonista alkoivat aikoinaan kristittyjen vainot ja Johannes oli joutunut Patmos saarelle kieltäydyttyään palvomasta keisari Domianusta ”herrana ja jumalana”, kuten lukemattomat muut Jeesukseen uskovat hänen aikanaan. Jeesukseen uskovat olivat joutuneet antamaan henkensä uskonsa puolesta ja toiset olivat joutuneet vangituksi uskonsa tähden. Koska kysymys oli keisarikultista, oli Jeesukseen uskovien mahdotonta väistää tilannetta, jossa he eivät olisi joutuneet tuon kultin kanssa kosketuksiin. Keisari valvoi kulttiaan, jossa jokaisen tuli osoittaa kunniaa sekä palvontaa keisarille – koska kristityt kieltäytyivät tästä, he joutuivat vainottaviksi erityisesti hallitsijan, eli keisarin taholta.

Jeesus nimitti tuota kaupunkia paikaksi, ”missä saatanan valtaistuin on”, koska Johanneksen aikana Pergamon oli Vähän-Aasian uskonnollinen keskuspaikka, jossa oli keisarinpalvonnan lisäksi myös lukemattomia pakanallisia temppeleitä. Pergamon sijaitsi nykyisen Izmirin lähellä, kahdeksankymmentä kilometriä pohjoiseen. Ilmoittaessaan Johannekselle sen, että Pergamonissa oli tuolloin ”saatanan valtaistuin” Jeesus toi esille sen tosiasian, että saatana ei ole helvetissä, vaan maanpäällä tekemässä tuhoaan (Luuk.10:18). Tänä päivänä vallalla oleva opetus, jonka mukaan saatana on helvetissä kiusaamassa jumalattomina kuolleita, ei ole Raamatun opetuksen mukainen, sillä saatana, tuo sielujemme armoton vihollinen, riehuu täällä maanpäällä yrittäen tuhota Jeesukseen Kristukseen uskovien uskon sekä eksyttää ihmisiä niin, että he eivät koskaan tulisi tuntemaankaan maailman Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta (Ilm.12:17). Vallalla olevan kristillisyyden tuottamat teokset, joissa ihmiset väittävät käyneensä helvetissä ja nähneensä siellä saatanan kiduttamassa ihmisiä, on laitettava roskana syrjään, koska tällaiset teokset eivät ole Kirjoitetun Sanan mukaisia, vaan tulevat perkeleestä eksyttäen monia pois uskon tieltä.

Kun Jeesus oli lihansa päivinä kiusattuna erämaassa, saatana tuli Hänen luokseen tarjoten maailman Vapahtajalle maanpäällisen valtakunnan siunauksia ja täten osoitti, että hänen haltuunsa oli annettu tämä planeetta (Matt.4:1-11). On erityisesti huomattava tässä asiayhteydessä, että kun saatana tarjosi maailmallista loistoa ja tämän maailman valtakuntia (koska ne on annettu saatanan haltuun), ei Jeesus väittänyt häntä valehtelijaksi, vaan Kirjoituksiin vedoten kieltäytyi sielunvihollisen houkutuksista. Sielunvihollinen riehuu täällä maan päällä, ei helvetissä: ” Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm.12:12)

Helvetti on Jeesuksen tuomion jälkeinen jumalattomien tuhon paikka, jossa tuhotaan täydellisesti myös itse saatana. Helvettiä ei ole olemassa nyt, koska Kristus ei ole vielä istunut tuomioistuimelleen. Saatana ei voi olla helvetissä, koska itse helvettiäkään ei vielä ole. Vasta silloin, kun Jeesus istuu tuomioistuimelleen (Matt.25:31-32) ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat, Hän sanoo jumalattomille; ”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä” (Matt.25:41). Jokainen, joka väittää, että saatana olisi jo helvetissä, julistaa ymmärtämättömyydessään sitä, että Jeesus jo olisi tullut tuomitsemaan kaikki kansat ja näin osoittaa itse olevansa täysin tietämätön Raamatun opetuksista puhumattakaan siitä, että hän itse ei voi silloin mitenkään olla osallinen ”elämän ylösnousemuksesta” (Ilm.20:6), joka Raamatun selvän opetuksen mukaan tapahtuu ennen sitä hetkeä, jolloin Kristus istuu tuomioistuimelleen tuomitsemaan jumalattomat iankaikkiseen tuleen ja antamaan Jumalan Pyhille osan Taivaan Valtakunnasta. Jokainen, joka väittää, että saatana on nyt helvetissä, on harhaopettaja, jollaista jokaisen todellisen Jeesuksen opetuslapsen tulee karttaa, sillä Raamattu opettaa selvästi: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti” (Tiit.3:10).

Jeesus esiintyy sanomassaan Pergamonin seurakunnalle ”Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka” ja täten tuo esille jo heti kirjeen alkusanoissa sen, että Jumalan Sana on voimallinen murskaamaan uskonnollisuuden mahdin, joka Pergamonissa tuolloin vallitsi. Vaikka uskovaiset olivat joutuneet elämään Pergamonissa uskonnollisuuden keskellä, jossa rehotti keisarinpalvonta – olivat he pitäneet kiinni oikeasta uskon opista, eivätkä olleet kieltäneet uskoaan Ylösnousseeseen Vapahtajaan. Tästä Jeesus kehui heitä.

Johanneksen ajan seurakunta eli jatkuvasti vainojen keskellä. Pergamonin kristityt olivat jalosti pitäneet Jeesuksen nimestä kiinni, eivätkä olleet kieltäneet uskoansa niinäkään päivinä, kun Antipas, heidän uskonveljensä, oli tapettu uskonsa tähden. On lohdullista, että Jeesus mainitsee tässä uskovan henkilökohtaisella nimellä ja näin osoittaa, että Taivas valvoo jokaista Jumalan Pyhää myös yksilönä. Jeesus oli lihansa päivinä sanonut; ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö”. (Matt.10:30-31) ja täten jokainen Jeesukseen Kristukseen toivonsa laittanut voi olla turvallisin mielin. Jokaisen Jeesukseen Kristukseen uskovan pään hiuksetkin ovat luetut ja täten kaikki tapahtuu Kaikkivaltiaan tarkassa valvonnassa.

Pergamon sai kuitenkin moitteita siitä, että se oli suvainnut seurakunnassa niitä, jotka pitivät kiinni Bileamin opista. Viittaus Bileamin oppiin (4 Moos.25:1-18, 31:8-16) tarkoittaa pakanuuden sekoittamista siihen uskoon, joka Pyhissä Kirjoituksissa on selvästi opetettu. Samoin seurakunnassa oli niitä, jotka pitivät kiinni nikolaiittojen salakavalasta opista, joka vähätteli Jumalan käskyjä. Nämä kaksi opinsuuntausta, yhteen kietoutuneina, muodostivat vaarallisen uhkakuvan Pergamonin kristityille. Jeesuksen viesti seurakunnalle oli selvä – ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla” (Ilm.2:16).

Tulemme tässä kirjassa myöhemmin käsittelemään aikaa jossa elämme – Jeesuksen tulo on oven edessä, ja siksi juuri Pergamonin seurakunnalle tarkoitettu viesti on erityisen ajankohtainen meidän aikamme uskoville. Me elämme nyt aikaa, jossa Bileamilainen opetus yhdistettynä nikolaiittojen hapatukseen on saavuttanut valitettavan suuren sijan niiden keskuudessa, jotka väittävät itseään Jumalan lapsiksi. Erilaiset traditiot, jotka perustuvat erilaisiin uskonnollisiin opetuksiin ovat syrjäyttäneet Jumalan Pyhän Sanan, Raamatun. Pakanuus on salakavalasti sotkettu kristinuskoon samanaikaisesti kun Raamatussa olevia Jumalan käskyjä on tietoisesti vähätelty. Suurimpana syyllisenä tähän on ollut aina, ennen ja nyt, suvaitsevaisuus. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä kirjeessään hänen aikansa Korintolaisille uskoville; ”Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja.” (2 Kor.11:20- 21). Vääränlainen rakkaus, joka ei iloitse yhdessä totuuden kanssa, on syrjäyttänyt valitettavan menestyksellisestä kunnioituksen Raamattua kohtaan ja kun uskovien mielenkiinto Kirjoitettua Sanaa kohtaan on saatu katoamaan – on näyttämö sielunviholliselle valmis tämän viimeistä suurta näytelmäänsä varten.

Valtakirkkomme luterilaisuus, jonka vanavedessä ovat loistokkaasti uineet maamme suurimmat kirkkokunnat sekä herätysliikkeet ovat ymmärtämättömyyttään sallineet keskuudessaan opettajia, jotka ovat polkeneet maahan Jumalan käskyjen arvovallan ja täten sen rinnalle nostaneet eri uskonnoista tulleet humanistiset (rakkaudelliset) opetukset. Keisarinpalvonnasta nouseva auringonpäivä (sunday) on syrjäyttänyt todellisen Raamatussa mainitun lepopäivän (sapatin). Katolilaisuudesta nouseva kiirastulioppi on syrjäyttänyt Raamatullisen näkemyksen kuolleiden tilasta sekä tuomiosta. Woodoo-kulttuurista, sekä muista pakanauskonnoista tulleet hurmokselliset ilmiöt ovat pesiytyneet tämän päivän karismaattisiin liikkeisiin syrjäyttäen Raamatussa mainitut Pyhän Hengen armolahjat. Jumalan käskyjen tilalle on nostettu knostilainen ajattelutapa, jolla haetaan oikeutta Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin, jossa korostetaan hengen puhtautta samanaikaisesti kun vähätellään ruumiin käyttötarkoitusta Jumalan Pyhän Hengen temppelinä (1 Kor.6:19). New age opetukset, jonka mukaan eri uskonnot palvoisivatkin samaa jumalaa, ovat syrjäyttäneet Raamatun opetuksen, jonka mukaan ihminen voi pelastua vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Jumalan asettaman avioliiton pyhyyden tilalle on tullut haureuden suosiminen eri muodoissaan. Edellä mainitut harhaopetukset ovat lailla syövän levinneet tämän päivän kristillisyyteen, jota ei enää ohjaa Kirjoitettu Jumalan Sana, Raamattu, vaan ihmisten keksimät uskonnolliset traditiot. Tämän päivän vallalla oleva kristillisyys on niellyt suuren valheen, ja on eksytyksen pauloissa: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2 Tess.2:7-12)

Yksikään todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei voi seurata vain sivusta, kun erilaiset Raamatunvastaiset opetukset leviävät sekä saavat jalansijaa vaan hän pyrkii vastavirtaan uiden julistamaan Raamatullista totuutta, eikä yksikään todellinen Jumalan Pyhä voi kuulua organisaatioihin, jotka edellä mainittuja harhaopetuksia opettavat, ja siksi Raamatun selvä kehotus kuuluukin: ””Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”(Ilm.18:4). Jumalan tuomiot käyvät kohta tämän maailman ylitse, ja siksi jokainen, joka kuuluu haureutta harjoittavaan Babyloniin, saa osakseen Jumalan tuomion maljat, jotka vuodatetaan tämän syntisen maailman ylitse – tämän takia jokaisen Jeesukseen uskovan tulee irtaantua pakanakristillisyydestä!

Jeesus nuhteli Pergamonia siitä, että se oli suvainnut keskuudessaan väärän opetuksen harjoittajia – sama nuhde kuuluu kaikille tämän päivän uskoville. Jeesukseen uskovina me emme voi, emmekä saa, hyväksyä keskuudessamme mitään muuta opetusta kuin sen, mikä nousee Raamatun lehdiltä. Meidän tulee ahkerasti tutkia Kirjoitettua Sanaa rukouksen hengessä ja rohkeasti puuttua kaikkiin epäkohtiin, jotka pyrkivät vääristämään Raamatun tekstejä. Meidän tulee omalla elämällämme elää Sana todeksi ja omilta huuliltamme pitää kuulua opetus, joka kumpuaa Kirjoitetusta Sanasta – jos emme sitä tee, olemme syyllisiä Kaikkivaltiaan edessä Bileamin sekä nikolaiittojen opin julistamisesta. Hiljaisuudella vain hyväksymme vallalla olevan pakanakristillisen toiminnan!

Tämän päivän kristillisyyden ongelma on se, että väärän opin puolustajia suositaan seurakunnissa ja totuudelliset Jumalan palvelijat asetetaan syrjään. Näin Jumala tänä lopunaikana kokoaa (on jo kokoamassa) apostolisen seurakunnan – johon kuuluvat vain todelliset Jumalan Pyhät. Valtakirkkojen orgaaniset rakenteet eivät kestä Pyhän Jumalan tuomioiden edessä – vain vilpitön usko Jeesukseen Kristukseen kestää. Pergamonin seurakunnalle Jeesus antoi varoituksen; ”Tee siis parannus” (Ilm.2:16). Sama koskee kaikkia myös tänä aikana – vielä on aikaa tehdä parannus, Jeesus ei ole vielä tullut hakemaan omiansa.

Pergamonin seurakunnalle kaikui Jeesuksen antama viesti Johanneksen välityksellä: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja” (Ilm.2:17). Jeesus on elämän leipä, joka tuli alas Taivaasta – Kristus on vieläkin piilossa meidän inhimillisiltä katseiltamme, vasta Kirkkaudessa näemme Hänet ja siksi Hän on salattu manna josta me kaikki Häneen uskovat elämme. Salattuna mannana Jeesus on asia, jota tämän maailman ihmiset eivät voi ymmärtää. Lailla Jeesuksen aikaisten opetuslasten, kun Mestari vaelsi maan päällä, luonnolliset ihmiset kieltäytyvät syömästä Elämän leipää ja täten omalla valinnallaan valitsevat osakseen kirouksen tien (Joh.6:66).

Jeesus antaa jokaisella Häneen uskovalle valkoisen kiven. Antiikin Kreikassa maallisessa tuomioistuimessa valamiehet äänestivät syytetyn syyttömyyden puolesta valkoisella kivellä. Kun kerran kaikki ihmiset kootaan Kristuksen valtaistuimen eteen, antaa Jeesus itse valkoisen kiven muodossa vapautuksen kaikille Häneen uskoville – valkoinen kivi syyttömyyden puolesta! Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova on syytön, sillä Jeesus on itse kuollut tämän puolesta Golgatalla tuskallisen kuoleman.

Ilm.2:18-29

”Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski: Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset. Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan. Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan. Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain – ja minä annan hänelle kointähden. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'”

Raamatussa vähiten tunnettu seurakunta sai Jeesukselta Apostoli Johanneksen välityksellä pisimmän kirjeen. Inhimillinen näkyvyys ihmisten silmissä ei ole koskaan sama asia, kuin Kaikkivaltiaan Jumalan silmissä. Näkyväinen erottaa näkymättömästä maailmasta eikä useinkaan se, minkä me ihmisinä näemme ole sama kuin mitä Jumala näkee (Matt.19:30).

Tyatiran kaupunki kuului Vähän- Aasian kaupallisiin keskuksiin, joka oli tullut Johanneksen aikana tunnetuksi purppuravärjäämöistään sekä kutomoistaan. Johanneksen aikana se ei ollut merkittävä paikkakunta, siellä asui roomalaisten lisäksi paljon sekakansaa erilaisista kulttuureista ja kansoista. Kaupungissa palveltiin auringonjumala Apollosta. Apostolien teoissa (16:14) meille kerrotaan Lyydia nimisestä euroopassa asuneesta varakkaasta leskestä, joka kääntyi kristinuskoon Filippissä. Muuten Raamattu ei seurakunnasta paljon puhukaan – paitsi sen, että Jeesus Johanneksen kautta lähetti tälle vähiten tunnetulle seurakunnalle pisimmän kirjeen, kuin yhdellekään muulle Vähän- Aasian seurakunnalle. Kaupungin nykyinen nimi on Akhisar.

Ylösnoussut Vapahtaja ilmoittaa heti kirjeen alkusanoissaan olevansa se, joka lailla ”tulen liekin” tutkii nähden kaiken, jopa näkymättömänkin, ja antaa lopullisen tuomion joka on yhtä järkähtämätön kuin kiiltävä vaski. Jeesus esiintyy vain yhden ainoan kerran ilmestyskirjassa Jumalan Poikana ja senkin Tyatiran seurakunnalle. Jeesus tahtoi näin ilmaistessaan itsensä torjua Zeuksen pojan Apollonin palvontaa, joka oli yleistä Tyatiran jumalattomien keskuudessa, ja joka Iisebelin eksytyksen kautta oli pesiytynyt myös seurakuntaan. Tyatiran seurakunta oli kasvanut rakkauden teoissaan, toisin kuin Efesos, ja siitä ylösnoussut Vapahtaja antoi heille tunnustuksen Johanneksen välityksellä. Kirjeen alkusanoissa Jeesus kehuu Tyatiralaisia; ”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi” (Ilm.2:19). Usko ei ole listassa ensimmäisenä vaan vasta kolmantena – lähimmäisemme näkevät ensin teot, sen motiivina rakkauden joka kumpuaa elävästä uskosta Jeesukseen Kristukseen. Usko ilman tekoja on kuollut (Jaak.2:17). Moitteita sen sijaan seurakunta sai siitä, että se oli suvainnut Iisebel- nimistä naista ja tämän eksyttävää opetusta.

Vanhan testamentin Kirjoitukset kertovat meille Iisebel- nimisestä naisesta, joka oli Israelin kuninkaan Ahabin pakanallinen puoliso. Iisebelin vaikutuksesta Israelin kansa johdettiin palvelemaan epäjumala Baalia, mutta profeetta Elia vastustuksellaan Jumalan voimassa sai aikaan kuitenkin suuren uskonpuhdistuksen. (1 Kun.16:31, 18:21- 40). Iisebelin hengessä samanlainen eksyttävä opetus oli nyt pesiytynyt Tyatiran seurakuntaan ja on mahdollista, että Iisebel – nimi on symbolinen ”peitenimi”, jonka merkityksen kuitenkin seurakuntalaiset hyvin tiesivät. Yhtä mahdollista on kuitenkin myös se, että Iisebel oli oikea henkilö Tyatiran seurakunnassa Johanneksen aikana joka kuitenkin samanaikaisesti symboloi Israelin kuninkaan Ahabin pakanallista puolisoa. Oli niin tai näin, niin syvyydestä tullut hapatus oli haureuden ja epäjumalille uhratun syömisen muodossa lailla syövän pesiytynyt seurakuntaan – ja siitä Jeesus heitä nuhteli.

Niin kuin Israelin kuninkaan Ahabin aikana, samoin nytkin sielunvihollinen juottaa eksytyksen kavalaa myrkkyä kauniista juoma-astioista. Inhimillisesti usein kaunis ja virheetön voi kuitenkin sisältää täyttä myrkkyä, ja siitä on kysymys, kun alkuaikojen upea enkeli ( kointähti {Jes.14:12}, latinaksi Lusifer, hepr-aram; vihollinen, vastustaja) tarjoaa eksyttävää juomaa pyrkimyksenään vääristellä Kaikkivaltiaan tarkoitusperät ja täten tuhota Jumalan suunnitelmat. Sielunvihollinen esiintyy usein valkeuden enkelinä (2 Kor.11:14) ja näin saa ne ihmiset, jotka katsovat näkymättömien sijaan näkyväisiä – lankeamaan eksytyksen kavaliin syövereihin ja näin oli käynyt Tyatirassa, mutta näin on käynyt myös tässä ajassa jossa me nyt elämme. Lukemattomat ihmiset ovat nielleet, koska heillä ei ollut edes rakkautta totuuteen, sielunvihollisen kavalat eksytykset; ” jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2 Tess.2:9-12).

Kaikki ne, jotka tahtovat elää totuudenmukaisesti eivät joudu eksytykseen, mutta kaikki ne, joilla on vilpillinen sydän, ovat sielunvihollisen maalitauluina tämän turmiollisille vaikutuksille alttiita. Tyatiran seurakunnassa ihmiset olivat suvainneet Iisebel- nimistä naista ja se oli seurausta epäuskon valtaan joutuneesta sydämestä. Jokainen, joka on lähellä Kristusta osaa erottaa oikean väärästä, mutta koska nämä olivat suvainneet väärän opetuksen soihdunkantajaa, he omilla väärän suvaitsevaisuuden teoillaan osoittivat oman sydämensä kylmyyden. Jumala voi varjella jokaisen Häneen uskovan lankeamasta (Juud.1:24) ja siksi jokainen lankeemus on osoitus ihmisen kylmästä tilasta eikä suinkaan Jumalan välinpitämättömyydestä (5 Moos.30:14). Väärät teot ovat seurausta kylmenneestä sydämestä (Matt.12:34).

2000 – luvun vallalla oleva kristillisyys on saavuttanut pahemman tilan, kuin Johanneksen aikana Tyatiran seurakunta. Sielunvihollinen on väärällä suvaitsevaisuudella ratsastaen humaanisuuden nimissä sijoittanut työntekijöitään ”susina lammasten vaatteissa” Jumalan seurakunnan keskuuteen. Tuhannet ja taas tuhannet Iisebelit, varustettuina inhimillisillä ominaisuuksilla ihmisten mielen mukaisiksi, ovat loistokkaasti menestyen saaneet lukemattomat ihmiset palvelemaan syvyydestä tulleita opetuksia seurakunnissa. Ihmisten inhimillinen näkökanta, jossa suositaan enemmän oppineisuutta kuin Jumalan Pyhän Hengen armoituksia, on saanut eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä aikaiseksi sen, että todelliset Jumalan Pyhät on asetettu syrjään samanaikaisesti kun inhimillisesti viisaat ovat loistaneet riivaajien viisaudellaan. Kirkkokuntien ja herätysliikkeiden organisaatiorakenteet on pystytetty maallisen viisauden varaan, joka on hullutusta Pyhän Jumalan silmissä (1 Kor.3:19) ja näin syvyydestä nousevat opit ovat vallanneet tämän päivän kirkkokunnat sekä herätysliikkeet. Aitoa uskoa, joka perustuu Kirjoituksiin sekä Jumalan voimaan (Matt.22:29) on vähätelty ja täten annettu Iisebelimäisen hapatuksen hapattaa vahingollisella vaikutuksellaan – seuraukset ovat nyt nähtävissä. (Myöhemmin tässä kirjassa käsittelemme tarkemmin sitä, millaisessa ajassa me tämä sukupolvi elämme).

Jeesus oli antanut Iisebelille Tyatiran seurakunnassa aikaa tehdä parannusta, mutta tämä ei ollut sitä tehnyt. Jumalan armolla Kristuksessa Jeesuksessa on rajansa – se loppuu silloin kun ihminen lakkaa katumasta sekä tekemästä parannusta huutaen avukseen Herran nimeä. Ei kukaan, joka ei sydämestään janoa Jumalalta armoa sitä myöskään saa, eikä yksikään, joka ei huuda sydämestään Herraa avuksi voi pelastua (Room.10:13). Vain täydellinen syntinen voi kokea täydellisen anteeksiannon.

Tyatiran seurakunnassa Iisebel oli saanut armonaikaa, mutta oli pilkkana pitänyt Jumalan Pyhän Hengen varoitukset. Kuitenkin Jeesus armossaan vielä antaa Iisebelille sekä hänen seuraajilleen mahdollisuuden luopua synneistään ja tehdä parannusta (Ilm.2:22). Jeesuksen sanoma Johanneksen välityksellä on ankara; ”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.” (Ilm.2:22-23). Jumala on Rakkaus, mutta samanaikaisesti Hän on myös Pyhä – synti on Hänen edessään kauhistus!

2000-luvulla sielunvihollinen on myrkyttänyt ihmisiä onnistuneesti vääränlaisella rakkaudella väittäen, että Jumala armossaan antaa anteeksi myös katumattomille. Tässä se on hyvin onnistunut väittämällä nikolaiittojen opetuksen mukaan, että Jumalan kymmenellä käskyllä ei olisi mitään sijaa uudenliiton uskovan elämässä. Kun sielunvihollinen on palvelijoidensa kautta eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä saanut vesitettyä Jumalan 10:n rakkaudellista käskyä, on ovi synnille ja kaikella saastalle avoin. Kuten Jeesus Johanneksen välityksellä ilmoitti Tyatiran seurakunnalle, samoin Hän ilmoittaa tämänkin päivän seurakunnille; ”tee parannusta ja luovu hänen teoistansa” (Ilm.2:22). Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa varsin selvästi, kuinka ihmisten tulisi suhtautua Jumalan asetuksiin sekä ohjeisiin; ”Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Matt.5:19). Jokainen, joka väittää rakastavansa Jeesusta on velvollinen pitämään Hänen käskynsä (Joh.14:15), eikä yksikään, joka väittää olevansa Jeesuksen opetuslapsi ja suhtautuu Jumalan käskyihin vähättelevästi voi olla Hänen opetuslapsensa vaan on näyttelijä matkalla helvettiin.

Jeesuksen sanat; ”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen..hänen lapsensa minä tappamalla tapan.” (Ilm.2:22-23) sisältävät rakkauden lisäksi myös totuuden. Jumalan rakkaus iloitsee aina yhdessä totuuden kanssa (Ef.4:15, 1 Kor.13:4-6) ja siksi jokainen, joka valheellisesti väittää, että rakkaus ei sisällä myös tuomiota synnistä on valhettelija, joka joko ymmärtäen tai ymmärtämättömyyttään ei ole Jumalan, vaan sielunvihollisen asialla. Tämän päivän vallalla oleva kristillinen opetus, joka julistaa, että ihminen pelastuu yksin armosta eikä teoilla ole mitään merkitystä, on unohtanut Apostoli Jaakobin (Jeesuksen velipuolen) sanat; ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak.2:24).

Iisebel oli viekkaasti tuonut Johanneksen aikana Tyatiran seurakuntaan valheellista oppia vähätellen Jumalan käskyjä ja täten saanut monet mukaansa syömään epäjumalille uhrattua sekä osallistumaan haureuteen. Jumalan selvä käsky; ”Älä tee huorin” (2 Moos.20:14) oli Iisebelin opetuksen mukaisesti unohdettu Tyatirassa, kuten se on unohdettu valitettavasti vallalla olevassa kristillisyydessä 2000-luvulla eri kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden Jumalan lakia väheksyvän opetuksen tähden. Kaikkialla siellä, missä vähätellään Jumalan kymmentä käskyä on vallalla pahuus eri muodoissaan. Yksikään todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei voi ikinä halveksia Jumalan 10 rakkaudellista käskyä, sillä Jumala on muuttumaton ja siksi Hänen antamansa käskyt Siinailla kertovat Hänen iankaikkisesta tahdostaan. Jeesus tuli täyttämään lain, ei kumoamaan sitä (Matt.5:17).

Jeesus antoi Johanneksen välityksellä kirjeen loppuosassa muille Tyatriassa oleville uskoville lohduttavan tiedon; ”…en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään” (Ilm.2:24-27). Joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun sanoistani vaarin – on käsky, joka kuuluu myös meille tämän päivän uskoville. Me, jotka olemme laittaneet toivomme Kristukseen Jeesukseen olemme lailla Mooseksen aikaisten juutalaisten saaneet vapautuksen ”Egyptin orjuudesta” ja me olemme vasta matkalla kohti luvattua maata. Emme ole vielä perillä ja siksi meidän jokaisen tulee pysyä vahvana loppuun asti. Kerran pelastettu ei ole aina pelastettu ja siksi meidän tulee roskana laittaa syrjään kaikki tämän maailman tarjonta, sillä Vapahtajamme Jeesus ei anna kuten maailma antaa; ”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne” (Joh.15:20). Meidän, jotka olemme laittaneet toivomme Jeesukseen Kristukseen tulee joka päivä ottaa ristimme elämän kaidalla tiellä, ja näin osoitamme olevamme niitä, jotka asetetaan kerran enkeleitäkin tuomitsemaan (1 Kor.6:3) ja joille Jeesus antaa kointähden – eli itsensä; ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” (2 Piet.1:19). Jumalan Pyhinä me olemme kuninkaallinen papisto (1 Piet.2:9) ja me olemme sitä vain jos pitäydymme ainoastaan Raamatun opetuksiin julistaen sekä itse eläen siitä, sillä Jumalan Valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa (1 Kor.4:20).

Jeesukseen uskovina me emme saa olla niitä, jotka luovuttavat kesken matkan, saatikka niitä, jotka antautuvat Iisebelin turmiolliselle opetukselle. Meidän tulee ahkerasti tutkia itseämme sekä motiivejamme pyrkien tekemään joka päivä parannusta kuolleista teoistamme. Yksikään aito Jeesuksen opetuslapsi ei luovuta taisteluaan kesken, vaan jatkaa loppuun asti – kunnes Vapahtajamme antaa meille elämän kruunun (Ilm.2:10). Raamattuun kirjoitetut totuudet valaisevat Jumalan lapsen tietä – ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm.2:29).

Ilmestyskirja maalaa eteemme profeetalliset näkymät; Uuden liiton välimies Jeesus Kristus tulee pian ja kaikkien silmät saavat nähdä Hänet! Vapahtajamme ei tule salassa keneltäkään vaikka Hänen paluunsa ajankohta onkin yksin Taivaallisen Isän tiedossa (Matt.24:36). Valtakristillisyyden tuottamat elokuvat, kirjoitukset sekä muut erilaiset teokset, jotka valehdellen väittävät Jeesuksen tulon olevan salainen joillekin ihmisryhmille, on laitettava roskana syrjään, sillä tällaiset teokset ovat suoraan perkeleestä.

(Ilm.1:1-8)

Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä! Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen. Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. ”Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.”

Johanneksen ilmestys on tarkoitettu vain niille, jotka ovat antaneet itsensä Jumalan omaisuudeksi Kristuksen Jeesuksen kalliin sovintoveren tähden. Jumalattomat yrittäessään selittää ilmestyskirjan sanomaa ovat mahdottoman tehtävän edessä, sillä yksikään Raamatun profetia ei ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä ( 2 Piet.1:20-21 ) ja täten vain todellinen Jumalan Pyhä voi ymmärtää ilmestyskirjan sanoman (Jer.33:3). Ilmestyskirja on täynnä vertauskuvia, ikään kuin sisäpiirin salattua tietoa, ja täten niiden merkitys avautuu vain Raamatun pyhien Kirjoitusten pohjalta ja vain Pyhän Hengen ohjauksessa. Lienee siis sanomattakin selvää kaikki edellä mainittu huomioon ottaen, että jumalaton yrittäessään selittää ilmestyskirjan sanomaa on täysin mahdottoman tehtävän edessä.

Ne ovat autuaita, jotka lukevat, kuulevat ja ottavat vaarin siitä mitä ilmestyskirjaan on kirjoitettu. Ilmestyskirjan sanoma, joka on osoitettu vain Jumalan palvelijoille, ei ole tarkoitettu vain luettavaksi sekä kuultavaksi vaan erityisesti noudatettavaksi siten, että se uskossa muuttuu lihaksi jokaisen kuulijan sekä lukijan sydämessä. Näin on myös kaikkien muiden Raamatun Kirjoitusten kohdalla, kuten Jaakob kirjoittaa kirjeessään: ” Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. (Jaak.1:22-24)

Johannes kirjoittaa, että ”aika on lähellä” ja täten hänen saamansa näky on täytynyt koskettaa jo hänen aikansa Jeesukseen uskovia. Johanneksen näystä on kulunut n. 2000 vuotta ja itsestään selvää olisi tullut olla, että ilmestys jonka Johannes sai Patmoksella ollessaan vankeudessa olisi tullut merkitä enenevässä määrin ilmestyskirjaan kohdistunutta mielenkiintoa, mutta valitettavasti näin ei ole ollut. Valitettavan suuri osa kristikuntaa on ymmärtämättömyyttään vähätellyt Johanneksen saamaa näkyä ja näin ollen ilmestyskirjan tapahtumien kuvaukset on usein julistuksessa jätetty toisarvoiseen asemaan eikä sitä riittävästi ole huomioitu, vaikkakin se kaikkein eniten kuvailee ajantapahtumia, jotka edeltävät Jeesuksen takaisinpaluuta ja Jumalan Pyhien lopullista voittoa. Herra ei kuitenkaan viivytä lupaustensa täyttymistä, eikä yksikään Jumalan profetia tule jäämään toteutumattomaksi, vaikka lukemattomat ihmiset ymmärtämättömyyttään ovat asian niin tulkinneet (2 Piet.3:9-10).

Sielunvihollinen on aikojen saatossa kylvänyt lustetta nisujen sekaan ja saanut aikaiseksi hämmennystä uskovien keskuudessa siitä, milloin Jeesuksen toinen tulemus tapahtuu. On valitettavaa monien sananjulistajien inhimilliset tulkinnat Vapahtajamme tulosta hakemaan omansa pois maanpäältä siksi, että ne ovat aikaansaaneet joutuessaan haaksirikkoon hämmennystä uskovien keskuuteen ja täten vähättelyä kaikkia ilmestyksiä kohtaan, jotka kertovat Jeesuksen takaisintulosta. Näin on valitettavasti käynyt myös Johanneksen ilmestyksen suhteen.

Johannes kirjoittaa, että ”Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!” Edellä mainitun täytyy tarkoittaa sitä, että suunnitelmat Jeesuksen takaisintulemiseksi oli laitettu Taivaassa täytäntöön jo hänen aikanaan ja paljon ennen häntä. Profetian ajankohtaisuus korostuu, sillä ilmestyskirjan näyt eivät koske vain jotakin kaukaista tulevaisuutta, vaan alkoivat täyttyä heti kirjan kirjoittamisen jälkeen. Jokainen joka vähättelee aikojen tapahtumia eikä seuraa ajan merkkejä on kadottanut autuuden, joka Johanneksen ilmestyksen lukijalle tässä kirjassa luvataan.

Maailmankaikkeuden Luoja, Pyhä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus sekä Jumalan Pyhä Henki toivottavat Johanneksen kautta Armoa ja rauhaa Aasian seurakunnille, jotka symbolisoivat kaikkia Jumalan Pyhiä, kaikkina aikakausina kaikkialla maailmassa. Samoin kuin seitsemän seurakuntaa symbolisoivat Kristuksen seurakuntaa kaikkialla maailmassa, samoin seitsemän henkeä symbolisoi Pyhää Henkeä, joka on lähetetty kaikkialle maailmaan.

Ilmestyskirjan päähenkilön, Jeesuksen Kristuksen, Johannes tuo esille kaiken keskipisteenä. Jumalan karitsa, joka on ottanut pois maailman synnin, on tehnyt kaikki Häneen uskovat kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen ja siksi Hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Vanhassa liitossa Israelilaiset olivat pappisvaltakunta sekä pyhä kansa (2 Moos.19:6), mutta nyt tuo nimitys on Uudenliiton Jeesukseen uskovilla kuuluipa tämä sitten mihin tahansa kansallisuuteen tai kulttuuriin. Tämän todistaa myös Apostoli Pietari: (1 Piet.2:9-10) ”Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut”. Johanneksen ilmestys piirtää valkokankaalle Kristuksen veren värein Raamatullisen tosiasian: Jumalalla on vain yksi öljypuu (Room.11), yksi hengellinen temppeli (Ef.2), yksi oikea seurakuntavaimo (Ilm.12) ja yksi lauma sekä yksi Paimen (Joh.14:16).

Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova on Jumalan pappi ja täten velvollinen julistamaan Kaikkivaltiaan jaloja tekoja Kristuksessa Jeesuksessa. On mahdoton ajatus, että ihminen uskoisi Jeesukseen Kristukseen eikä julistaisi Jumalan salaisuutta; Kristusta. Joku voi ehkä väittää olevansa ujo, mutta Raamattu opettaa, että ihminen on aina uusi luomus ja täten luonteenpiirteet, jotka ovat ennen häntä hallinneet, ovat myös menneisyyttä (2 Kor.5:17). Joku voi väittää, että ei osaisi puhua kauniisti, mutta se on samanlainen selitys, kuin mitä Mooses yritti tarjota Kaikkivaltiaalle siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä Korkein sanoi ””Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.” (1 Moos.4:11-12). Jokainen Jeesukseen uskova on Jumalan pappi ja jos tämä ei julista, tällöin Hän kieltää Vapahtajansa (Luuk.12:8). Jokainen, joka väittää olevansa uudestisyntynyt, Jumalan Pyhän Hengen täyttämä on Jeesuksen todistaja (Apt.1:8). Raamatun sanomaa ei kukaan todellinen Jumalan Pappi julista maailmallisten tapojen orjuuttamana saatikka maailmallisin keinoin, sillä se olisi kauhistus Herralle (5 Moos.5:1).

Ilmestyskirja maalaa eteemme profeetalliset näkymät; Uuden liiton välimies Jeesus Kristus tulee pian ja kaikkien silmät saavat nähdä Hänet! Vapahtajamme ei tule salassa keneltäkään vaikka Hänen paluunsa ajankohta onkin yksin Taivaallisen Isän tiedossa (Matt.24:36). Valtakristillisyyden tuottamat elokuvat, kirjoitukset sekä muut erilaiset teokset, jotka valehdellen väittävät Jeesuksen tulon olevan salainen joillekin ihmisryhmille, on laitettava roskana syrjään, sillä tällaiset teokset ovat suoraan perkeleestä. Kun Lunastajamme Jeesus Kristus tulee, kaikkien silmät saavat nähdä Hänet Matt.24:27 ”Sillä niin kuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” Edes Jeesuksen vihaajat eivät voi olla näkemättä Hänen takaisintuloaan Kunnian Kuninkaana (Matt.26:64) riippumatta siitä, ovatko he elossa vai eivät ”Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen” (Dan.12:2). Yksikään aito Jumalan Pyhä ei katso Raamattua vääristäviä, valtakristillisyyden tuottamia elokuvia eikä muitakaan viihteen tuottamia teoksia saatikka suosittele niitä kenellekään, sillä ne vain lisäävät yhä lisääntyvää eksytystä ajassa jossa elämme (2 Tess.2:7-12). Jokainen Jeesukseen uskova on velvollinen pitäytymään vain siinä, mitä Kirjoituksiin on kirjoitettu (1 Kor.4:6).

Kaikkivaltias Pyhä Jumala on historian Herra, kaiken alku ja loppu (kreikan aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain >alfa ja oomega>). Jumalan Poika Jeesus Kristus käyttää Johanneksen ilmestyksessä sanoja ”ensimmäinen ja viimeinen” (Ilm.1:17), A ja O (ilm.21:6), siis samoja kuvauksia kuin Isä Jumala itsestään (Jes.48:12, Ilm.1:8). Kaikki edellä mainittu kuvastaa vain kuitenkin sitä tosiasiaa, että kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut Hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa (1 Kor.15:28) – A ja O, Kaikkivaltias. Jeesus Kristus on ensimmäinen ja viimeinen – tuli ikuisuudesta ja siirtyi ikuisuuteen (Fil.2:6-11). Hän oli ensimmäinen, koska ennen Häntä ei ollut ketään ja viimeinen, koska Hänen jälkeensä ei tule ketään ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. (Job 19:25).

(Ilm.1:9)

Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

Kaikki Jeesukseen uskovat ovat veljiä keskenään ja osallisia Kristuksen kärsimyksistä (2 Kor.1:5, 1 Piet.4:13). Joka rakastaa elämäänsä enemmän kuin Kristusta, ei ole Hänelle sovelias (Matt.10:37,38). Elävä usko Jeesukseen Kristukseen on kulkemista kärsimyksien tiellä, se on itsensä uhraamista ja itselleen kuolemista. Yksikään joka rakastaa maailmaa enemmän kuin Kristusta ei ole Hänelle sovelias! Jeesus Kristus viitoitti tien jokaiselle Häneen uskovalle (Matt.10:25) ja samoin kuin Kristuksen elämään kuuluivat kärsimykset, samoin ne kuuluvat meillekin(Fil.1:29) koska sielujemme armoton vihollinen hyökkää jokaista Jumalan palvelijaa vastaan, joilla on Jeesuksen todistus ja jotka pitävät Korkeimman käskyt (Ilm:12:17).

Johannes ei ollut menestysteologian uhri eikä ollut laittanut toivoansa maanpäällisiin siunauksiin, vaan oli osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa. Tämä ilmestyskirjan kohta, kun se oikein luetaan ja ymmärretään, kumoaa täysin menestysteologisen harhaopetuksen, jonka mukaan usko Jeesukseen tuo mukanaan maanpäällisiä siunauksia ja estää vastoinkäymiset uskovan elämässä. Johannes oli uskonsa tähden vangittuna Patmos- nimisellä saarella ja kuten hän itse kirjoittaa; ”olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen” ja täten omalla kokemusperäisellä esimerkillään osoittaa Jeesuksen opetuksen ”ristin kantamisesta” todelliseksi sekä uskoon olennaisena osana kuuluvaksi (Luuk.14:27). Tämä Jeesuksen rakastama opetuslapsi (Joh.13:23) ei ollut pelkuri, vaan oman todistuksen tähden oli vangittuna saareen keskelle Egeanmerta (n.75 km Efesoksesta lounaaseen). Jeesuksen opetuslapsista Johannes oli ainoa, joka kuoli normaalin kuoleman, mutta siitä huolimatta joutui maksamaan uskostaan kovaa hintaa vankeudessa Patmoksella.

(Ilm.1:10-20)

Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen, joka sanoi: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan.” Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

Johannes oli hengessä Herran päivänä, eli sapattina (Jes.58:13, 2 Moos.20:10). Ennen kuolemistaan ristillä Jeesus oli nimittänyt sapatin itsensä mukaan seuraavin sanoin: ”Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra.”(Matt.12:8). Hengen valtaamana Johannes kuuli takaansa suuren äänen ja vasta kääntyessään ääntä kohden hän näki Ihmisen Pojan Jeesuksen Kristuksen. Kun tarkastelemme kyseistä tekstiä tarkemmin, ymmärrämme, että Jumalan sanoma voi täydellisesti saavuttaa vain ne ihmiset, jotka Taivaallisen äänen kuultuaan kääntyvät katsomaan ja täten pelkkä kuuleminen, jos se jää vain sille asteelle ilman kääntymystä, ei voi johdattaa ketään Kristuksen täydelliseen tuntemiseen (Jaak.1:22). Jumalan sanoman vastaanottaminen edellyttää kuulijaltaan aina kuuliaisuutta.

Johannes kuuli äänen, joka oli ikään kuin pasuunan ääni. Vanhan testamentin aikana tärkeistä tapahtumista ilmoitettiin oinaan sarvesta valmistetuilla torvilla. Jumalan ilmestyessä Israelin kansalle Siinain vuorella kansa kuuli kovan pasuunan äänen (2 Moos.19:16). Samoin kuin Siinain vuorella annettiin Vanhan Liiton Jumalan Pyhille ohjeita kymmenen käskyn muodossa, samalla tavalla Jeesuksen rakastama opetuslapsi Johannes sai tärkeitä ohjeita jaettavaksi Uuden Liiton uskoville.

Seitsemälle seurakunnalle ei tullut lähettää vain lyhyttä kirjettä (2-3 luku), vaan koko ilmestys. Tämä osoittaa perusteellisesti sen, että ilmestyskirjan koko sanoma, myös neljännestä luvusta eteenpäin, kuuluu kaikille Jumalan Pyhille kautta aikojen koskien kristillistä seurakuntaa, eikä vain juutalaisia. Johannes näki lampunjalkain keskellä koko ilmestyskirjan päähenkilön, ylipapin asuun pukeutuneen Jeesuksen Kristuksen, jolla on vallan symbolina kuoleman ja tuonelan avaimet käsissään. Ylösnousseen Jeesuksen valta-asemaa taivaassa ja koko maailmankaikkeudessa kuvastaa myös se, että Johannes kaatuu voimattomana Hänen jalkojensa juureen. Synti saatikka syntinen ihminen ei voi koskaan seisoa ylväänä kaiken maan Tuomarin edessä vaan sen täytyy kuolla, samoin Johannes koki kohdatessaan Hänet, jolle on annettu valta tuomita eläviä sekä kuolleita ja kuitenkin Kristuksessa kuolema on voitettu. Vain kuollut voi herätä uuteen elämään (Joh.12:24).

Jeesus Kristus tuli maanpäälle ja otti ”orjan muodon” (Fil.2:7) ja Hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän tuli lunastamaan (Ps.40:8) lain alaiset Jumalan lasten vapauteen, uloskutsuttujen yhteyteen, seurakuntaruumiinsa jäseniksi. Hän voitti Golgatalla synnin vallan ja on nyt kuolleista ylösnoussut Vapahtaja istuen Kaikkivaltiaan oikealla puolella (1 Piet.3:22). Sama Jeesus, jonka opetuslapsi Johannes oli tuntenut lihansa päivinä, jonka rintaan hän oli nojannut (Joh.21:20), kirkastettuna ilmestyi tälle rakkaalle opetuslapselle ilmestyksessä eikä tätä kirkkautta voinut Johannes kestää. Kuin kuolleena Johannes kaatui ylösnousseen Jeesuksen jalkojen juureen kuulleen sanat:”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”. Vapahtajallamme on kuoleman ja tuonelan avaimet, Hän on ylösnoussut kuolleista voittaen kuoleman! Koko ilmestyskirjan sanoma kiteytyy näihin lauseisiin: Jeesus on voittanut ja siksi kenenkään Häneen uskovan ei tarvitse pelätä. Taivaallisen kirkkauden edessä kuitenkin synnin täytyy kuolla, jokaisen tulee vaipua Jeesuksen jalkojen juureen ja vasta sitten voi kuulla nämä samat ihanat sanat jotka tämä rakastettu opetuslapsi kuuli, ei koskaan ennen sitä!

Kristus on Kirjoituksien täyttymys: vanhan Testamentin kirjoitukset ennustivat Hänen ensimmäisen tulemuksensa (Ps.40:8) ja uuden liiton Kirjoitukset kertovat meille lupauksien täyttymisestä sekä Jeesuksen toisen tulon ennustuksista. Kaksiteräinen terävä miekka on Jumalan Kirjoitettu Sana (Joh.1:1) joka tuli lihaksi Kristuksessa Jeesuksessa. Jeesus Kristus on Hengen miekan eli Kirjoitetun Sanan ilmentymä ja siksi Hänen suustaan lähti kaksiteräinen terävä miekka. Jumalan kirjoitettua Sanaa ei voi erottaa Kristuksesta kuten ei ketään Häneen uskovaakaan siitä sisäisestä tietoudesta joka sydämestä lähtee (Matt.12:34-35) ja joka tulee ulos suun kautta. Kaksiteräinen miekka joka lähti Hänen suustaan on osoitus siitä, että Kristus on yhtä kuin kirjoitettu Jumalan Sana ja täten maalaa eteemme selkeän opetuksen siitä, että elämä lähtee Kirjoituksista ( 1 Kor.4:6). Jokainen joka vähättelee Raamattua vähättelee itse Jumalan Poikaa!

Johannes näki ylösnousseen Jeesuksen kasvot kuin aurinkona, joka täydeltä terältä paistaa. Samoin kuin auringon valo antaa kasvunsa kaikelle elolliselle tällä maapallolla, samoin Jumalan säätämyksen mukaan Kristuksessa kaikki pysyy voimassa (Apt.17:28, Kol.1:16-17). Samoin kuin auringon valo poistaa pimeyden antaen päivän paistaa tällä kuolevalla maapallolla, samoin Kristus Jumalan aurinkona poistaa pimeyden Häneen uskovien sydämistä johdattaen jokaista Häneen uskovaa kohti lopullista kirkkautta, kohti iankaikkisuutta. Lihansa päivinä Jeesus oli sanonut: ”minä olen maailman valkeus” (Joh.8:12) antaen ymmärtää, että muuta valoa tälle pimeälle maailmalle ei ole annettu. Jeesuksen silmät ovat kuin tulen liekki: ne polttavat kaiken väärän puhdistaen Häneen uskovat kaikesta ylimääräisestä. Ne ovat samalla puhdistus ja tuomio koska totuus tekee vapaaksi. ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk.12:49).

Seurakunnista puhutaan tässä lampunjalkoina (ilm.1:20). Seurakunnan tulee loistaa valoa tässä pimeässä ajassa viitoittaen jumalattomalle maailmalle tien Kristuksen yhteyteen. Jeesus opetti (Matt.5:15), että jokainen Häneen uskova Jumalan lapsi on kuin valo ylhäällä vuorella. Yksikään todellinen Jumalan Pyhä ei voi vaieta uskostaan, sillä se on mahdottomuus. Kristuksen rakkauden valtaamana jokainen ihminen täytyttyään Pyhällä Hengellä on Hänen todistajansa (Apt.1:8). Pyhän Hengen valtaamina ihmiset todistavat uskostaan ja se on merkki elävästä uskosta jonka Kaikkivaltias on Poikansa Jeesuksen kautta luoduissaan synnyttänyt. Jumalan maailma ei tunnusta muuta uskoa, kuin todistavan uskon (Matt.10:32-33).

Jeesus esiintyy tässä ylimmäisen papin asussa ja täten kuvastaa sitä asemaa, joka Hänellä on Pyhän Jumalan edessä. Vanhassa liitossa ylimmäinen pappi oli välimies Jumalan ja ihmisten välillä, nyt Kristus on Uudessa liitossa ottanut sen paikan. Enää ei tarvita muuta välimiestä kuin Vapahtajamme Jeesus Kristus joka alati rukoilee Häneen uskovien edestä (1 Joh.2:1). Valkoiset hiukset kuvaavat arvokkuutta ja lumi puhtautta, silmien liekit läpituntevaa sekä kaikkitietävää voimaa sillä mikään ei voi olla Kristukselta salassa. Kiiltävän vasken kaltaiset jalat osoittavat järkähtämätöntä voimaa samoin kuin Hänen äänensä, joka on kuin paljojen vetten pauhina. Johannes käyttää tässä hänelle tuttuja Tooran kuvauksia ja täten osoittaa, että jokainen ilmestys sekä profetia tulee aina olla Kirjoitetun Sanan mukainen (1 Kor.4:6).

Johannesta tuskin käskettiin kirjoittamaan Taivaan enkeleille ja siksi seurakunnan enkelit tarkoittavat ihmisiä, johtavassa asemassa olevia. Jeesus kutsui Johannes Kastajaa enkeliksi (Luuk.7:27). Nimi ”angelos” merkitsee sanansaattaja ja viestinviejää. Jokainen Jeesukseen uskova on Taivaan sanansaattaja ja jokaisella uskovalla on elintärkeä viesti kerrottavaksi ihmiskunnalle. Evankeliumi (ilosanoma) on jokaisen Jeesukseen uskovan elämän pääsisältö, viesti, joka voi muuttaa, jos se vastaanotetaan, koko maailman. Seurakunnan johtavassa virassa olevat ovat tähtiä joita Jeesus pitää oikeassa kädessään. Pimeällä yötaivaalla tähdet johdattivat muinaisuudessa lukemattomia kulkijoita samoin kuin seurakuntien johtavissa viroissa olevien tulee johdattaa tänäkin päivänä tässä pimeässä maailmassa kaikkia niitä, jotka tarvitsevat elämäänsä johdatusta. Seurakunnan johtavissa viroissa olevat ”tähdet” ovat laumansa paimenia jotka ovat Jeesuksen kädessä ja tämä tulisi jokaisen laumansa paimenen tietää, koska sille jolle on uskottu paljon myös vaaditaan paljon (Luuk.12:48). Jokaisen laumansa paimenen tulee olla kaikkien palvelija (Mark.9:35) seuraten Jeesuksen esimerkkiä ja siksi jokainen ”tähti” on Vapahtajamme käsissä ”Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni…on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit”.

Kristus vaeltaa lampunjalkojen (seurakuntien) keskellä pitäen tähtiä oikeassa kädessään – jokaisen tähden joka ei loista taivaallista valoa ja jokaisen enkelin joka on menettänyt sanomansa viestinviejänä on Hän (Jeesus) oksentava suustansa ulos (ilm.3:16) ja siksi kaikkien seurakuntien johtavissa olevien veljien tulisi ymmärtää vastuunsa sekä velvollisuutensa laumaansa kohtaan. Sama Jeesus, joka pitää tähtiä käsissään on antanut henkensä laumansa puolesta, Hän käyskentelee seurakuntien keskellä kuten oikea paimen laumansa keskuudessa eikä varmasti anna yhdenkään lampaan eksyä lopullisesti – jos joku eksyy, on Hän etsivä kadonneen ja palauttava hänet laumaansa (Joh.10:11). Koska Jeesus näin tarkasti pitää huolta jokaisesta Häneen uskovasta, on sanomattakin selvää, että lauman alipaimenet ovat jatkuvan tarkkailun alaisena!

Jeesus oli luvannut maan päällä ollessaan: ”missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä” (Matt.18:20) ja nyt Johannes näkee Jeesuksen lupauksen täyttyneen, sillä Hän liikkuu Hänen omiensa keskellä – Seurakuntansa keskellä. Jeesus ei maanpäällä ollessaan luvannut yhtään turhaa lupausta, sillä ”niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ”on”; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden ”amen”, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.”(2 Kor.1:20). On lohdullista tietää, että kaikkialla siellä, missä kaksi tai useampi kokoontuu Jeesuksen nimessä, siellä ylösnoussut Vapahtajamme on heidän keskellään – Seurakuntansa keskellä.

Jeesuksella on kuoleman ja tuonelan avaimet ja ne merkitsevät valtaa (Matt.28:18). Koko ilmestyskirjan sanoma, kun se oikein ymmärretään, on lohdutus Jumalan kansalle: vaikka maailma tuhoaa itse itsensä on valta annettu kuitenkin Jeesukselle ja siksi kenenkään Häneen uskovan ei tarvitse olla murheellinen eikä peloissaan (Joh.16:33) ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman”

-Marko Lind-

“Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta… minun kansani ei ymmärrä. “ (Jes.1:3)

Olen täysin vakuuttunut siitä, että tälläkin hetkellä monet kärsivät ja ovat ahdistuneita. Monet käyvät kovaa taistelua tunteidensa kanssa ja liian monet kokevat olevansa yksin elämänsä taistelukentällä. Lukemattomat katkeruuden, vihan ja epätoivon kyyneleet vuotavat monien poskilla nytkin minun kirjoittaessa tätä kirjaa. Joidenkin kohdalla kyyneleitä ei enää edes tule, sillä he itkevät sisään päin elämänsä savuavilla raunioilla ja heistä tuntuu, ettei kukaan ole kiinnostunut heidän elämästään. Menettäessään toivonsa ja uskonsa he ovat menettäneet kaiken…

Ehkä sinä, joka luet tätä, kuulut tällä hetkellä tuohon kärsivien ja ahdistuneiden joukkoon. Olet kenties menettänyt rinnaltasi jonkun sinulle rakkaan ihmisen, kenties parisuhteesi on tuhoutunut tai olet menettänyt työpaikkasi. Ehkä ympärilläsi olevat ihmiset, joita olet arvostanut ja rakastanut paljon, ovat haavoittaneet sinua niin pahasti, ettei sisälläsi ole tällä hetkellä muuta kuin yhä kasvavaa katkeruutta, joka kalvaa sisälläsi kuin syöpä vieden kaiken ilon elämästäsi. Tai sitten olet sairastunut vakavasti ja näet edessäsi vain kuoleman portit. Haaveistasi ja toiveistasi, unelmistasi sekä tavoitteistasi on jäljellä vain savuavat rauniot ja onnen sijaan olet saanut osaksesi kärsimyksen raskaan viitan. Pala palalta toivo paremmasta huomisesta on murskaantunut ja tilalle on tullut synkkyys, jonka kaltaista et olisi ikinä uskonut kokevasi…

Kenties olet ajautunut hakemaan lohtua kurjuuteesi alkoholista, lääkkeistä tai huumeista tai ehkä olet vasta miettinyt näitä vaihtoehtoja. Ehkä olet yrittänyt keskustella ongelmistasi ystäviesi kanssa, kenties ammattiauttajien, mutta hekään eivät ole pystyneet oloasi helpottamaan. Sinusta saattaa tuntua, ettei taivaskaan välitä ongelmistasi…

Olet saattanut sortua sellaiseen epätoivoon, että luulet Jumalan olevan välinpitämätön käymiäsi kärsimyksiä kohtaan ja ehkä koet katkeruutta myöskin taivasta kohtaan. Olet ehkä pommittanut taivasta kysymyksilläsi yrittäessäsi löytää vastauksia sinua kohdanneeseen kärsimyksen ongelmaan, mutta ehkä taivas on sittenkin vastannut kysymyksiisi, mutta sinä et ole vain halunnut tietää, mitä Jumalalla on sinulle sanottavaa kärsimyksiesi keskellä. Ehkä sittenkin Jumalan varjeleva käsi on hetkeksi siirtynyt yltäsi ja sinun ollaan sallittu ajautuvan kärsimyksien keskellä vain siksi, että vihdoinkin kuuntelisit, mitä taivas tahtoo sinulle puhua. Taivas on siis kuullut huokauksesi, mutta oletko sinä edes tahtonut kuulla, mitä taivas tahtoo sinulle kärsimyksiesi keskellä sanoa…

Jos sinä et ole kuullut Jumalan puhetta, silloin olet laittanut kaiken toivosi tämän maailman arvoihin eikä sinua auta yhtään edes se, vaikka olisit kuinka uskonnollinen, sillä elämän taistelukentällä itsepetos ei auta! Kun todellinen kärsimys säälimättömästi iskee vasten kasvoja, riisutaan kaikki uskonnolliset kulissit. Vain todellinen usko Kaikkivaltiaaseen kantaa silloin, kun kaikki muu ympärillä on muuttunut savuaviksi raunioiksi. Elävä yhteys ylösnousseeseen Vapahtajaan ja kaikki muu menettää merkityksensä!

Raamattu kertoo meille Danielin kirjassa kolmesta Jumalalle uskollisesta miehestä, jotka olivat valmiita turvaamaan Kaikkivaltiaaseen silloinkin, kun inhimillisesti katsottuna se näytti tuottavan heille vain kärsimystä ja pahimmassa tapauksessa kuoleman (Dan.3:12-27). Raamattu kertoo, että nuo kolme miestä olivat uhranneet elämänsä Israelin Jumalan palvelemiseen ja sen sijaan, että uskonsa tähden olisivat selviytyneet elämästä ilman vastoinkäymisiä, johdatti olosuhteet heitä kohti sen aikaisen hirmuhallitsija Nebukadnessarin valmistamaa tulista pätsiä! Elämän olosuhteet olivat laskeneet synkät pilvet noiden kolmen miehen taivaalle ja kuitenkin he tiesivät, että pilvien takana loisti aurinko! Kun silmät eivät näe, silloin usko antaa toivolle siivet…

Kun me itse kukin olemme elämämme taisteluissa ja tuntuu kuin pimeys olisi laskeutunut päällemme, silloin – vasta silloin– alkaa usko elämässämme toimimaan kurottautuessamme kohti taivasta. Kun kaikki se, mihin niin helposti tarraudumme, on ympäriltämme pois riisuttu ja kun elämän olosuhteet tuntuvat näyttävän meille vain tietä kohti tulista pätsiä, kohti kärsimyksien liekkejä, vasta silloin sydämessämme huudamme aidosti Kaikkivaltiaan Jumalan puoleen. Kun ovet elämässämme on suljettu ja häkkimme ylle on laitettu peite pimentämään sellimme, silloin laulumme hiljenee odottaessamme hiljaisuudessa Herraamme. Silloin olosuhteet luovat meille parhaan mahdollisuuden oppia jotakin uutta, kohdata Herramme niin, että kun pimeys vihdoin yltämme väistyy on meillä laulettavanamme uusi ihana laulu Hänestä, joka on luvannut ettei koskaan jätä Häneen uskovia yksin…

Elämän taistelukentältä löydämme aarteita, joista niin usein unelmoimme! Vain siellä voi ihminen jalostua paremmaksi sekä kasvaa kohti taivasta. Kun lintuja opetetaan laulamaan, ne suljetaan pimeään häkkiin. Näin ne joutuvat kuuntelemaan pimeässä opittaviaan sävelmiä ja vähitellen ne alkavat laulamaan kuulemaansa. Niiden täytyy laulaa laulamistaan kunnes ovat täysin oppineet laulunsa ja kun peitto häkin yltä poistetaan, niin ilman täyttävät suloiset uudet sävelet. Samoin tekee Herramme saadakseen meidät oppimaan jotakin uutta.

Ja miten muutoin oppisimmekaan laulamaan “Herran virsiä” kuin yksinäisyydessä, jonne Hän tahtoo meidät usein johdattaa pois tämän maailman houkutuksista ja kiusauksista vain hiljentyäksemme Hänen eteensä. Näin kärsimykseen kätkeytyy aina siunaus ja korvaus on aina menetystä suurempi! Mutta lieneekö ihmistä, joka tieten tahtoen tahtoisi ajautua kärsimyksen pätsiin ja siksi Jumala usein Rakkaudessaan johdattaa lapsensa valintojen eteen, tehdäkseen helpoksi osamme antaakseen meille kärsimyksien kautta jalon voiton Hänen nimessään, joka myös itse kärsimyksien kautta avasi meille kaikille tien taivaaseen. Tilanteita, joissa Korkein on asettanut meidät valintojen eteen, meidän ei tulisi pelätä vaan rohkeasti, vaikka se niin kovasti sattuukin, astua oman elämämme tuliseen pätsiin uskoen Kaikkivaltiaan pitävän meistä huolen silloinkin, kun inhimillisin silmin se näyttää mahdottomalle.

Kun Danielin kolme toveria joutuivat hirmuhallitsija Nebukadnessarin eteen, heidän elämänsä ylle laitettiin peitto ja häkin ovet suljettiin. Inhimillisesti katsottuna näiden kolmen miehen elämä tuntui olevan mahdottoman tehtävän edessä mikäli he jatkaisivat Jumalan palvelijoina ja kuitenkin juuri tuohon tapahtumaketjuun oli Kaitselmus varannut siunauksen, josta vielä tuhansia vuosia myöhemmin luettaisiin Kirjoituksista ja josta lukemattomat Jumalaan uskovat saisivat tänäkin päivänä lohtua ja rohkaisua.

Vaikka aikaa on kulunut tuosta tapahtumasta tuhansia vuosia, on asetelma täysin sama nyt kuin silloin. Dan:3:16 “Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?”

Niin kuin kaldealaiset miehet Danielin kirjassa astuivat esiin syyttämään juutalaisia aidon Jumalan palveluksen tähden, samoin tekee synti meille jokaiselle heti aamuisin avattuamme silmämme vaatien meitä kumartamaan tämän maailman hallitsijaa esittäen saman vaatimuksen, kuin tuhansia vuosia sitten. Houkutellen, sitten vaatien sekä painostaen ja syyttäen tämän maailman hallitsija tekee kaikkensa saadakseen meidät kumartamaan itseään ja täten osoittamaan Jumalan rakkaudellisten ohjeiden mitättömyyden sekä tarkoituksettomuuden.

Elämämme kuoleman varjojen laaksoissa on jatkuvaa valintaa ja kuitenkin liian usein valitsemme helpoimman tien joka myöhemmin osoittautuu vääräksi. Näin me ihmisinä kierrämme elämämme “sakkokierroksia” palaten valitettavan usein samaan tienhaaraan, josta aikaisemmin lähdimme. Koska vanhurskasten polku on kuin aamurusko joka kirkastuu kirkastumistaan, tahtoo Kaitselmus johdattaa meitä suorinta tietä, eikä tätä johdatusta meidän tulisi peläten arastella, sillä Hän on varannut meille aina siunauksen ja lohdutuksen. Jumala ei olisi rakkaus, jos Hän ei näin tekisi luoduilleen!

Liian usein tahdomme elämässämme välttää vastoinkäymiset ymmärtämättä laisinkaan, että niiden voittaminen tekisi meistä ihmisinä vahvempia sekä jalompia ja täten menetämme monet siunaukset, jotka Korkein on tiellemme asettanut. Oi, jospa oppisimme ottamaan esimerkkiä Hänestä, joka elämällään osoitti sen, että kärsimyksessä siunaus ja korvaus on aina menetystä suurempi. Jospa oppisimme Kristuksen kärsimyksistä jalon totuuden: “Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden” (Hebr.5:8)

Kärsimyksen kirjoittamaton laki on kuin lukittuna Jumalan sinetillä, sillä mahdotonta on ihmisen käsittää Korkeimman kaikkia tarkoitusperiä etenkään silloin, kun pätsin liekit kuumina pauhaavat ympärillämme. Juuri tässä tulee esille kristinuskon käsittämätön salaisuus, jonka vain kutsutut ja valitut voivat ymmärtää. Aito usko katsoo yli inhimillisten olosuhteiden valmiina kärsimään ja kuitenkin odottaen Korkeimman puuttumista asioihin juuri silloin, kun kaikki tuntuu olevan menetetty. Todellinen usko joka on ankkuroituna Kristukseen antaa toivolle siivet kohoten kaikkien inhimillisten vastoinkäymisten yläpuolelle!

Kun Danielin kolme toveria joutuivat uskonsa tähden hirmuhallitsija Nebukadnessarin eteen, ei tapahtunut mitään sellaista, jota taivas ei olisi hartaasti seurannut ja kuitenkin niin usein itse joutuessamme uskomme tähden kärsimään, me luulemme taivaankin jo unohtaneen meidät! Eikä ainoastaan tänä aikana vaan myös menneisyydessä on tuntunut sama lihan heikkous vallitsevan jopa niissä, joilta olisi odottanut enemmän uskoa Kaikkivaltiaaseen. Raamatun lehdiltä voimme lukea monista uskonsankareista, jotka kokivat jääneensä taistelukentälle yksin, mutta jotka kuitenkin juuri tuolla hetkellä saivat kokea ihmeitä Taivaallisen Kuninkaan valtaistuimelta. Elia ei ollut ainoa eikä viimeinen, joka omassa tulisessa pätsissään menetti uskonsa juuri silloin, kun sitä eniten oltaisiin tarvittu, mutta ehkä juuri siinä on Jumalallisen ilmestymisen salaisuus ( 1 Kun.19 luku). Salaisuus, jonka tarkoituksena on polttaa tulella kaikki epäuskon siteet elämästämme!

Me kaikki, niin sinä kuin minäkin, kuulemme elämässämme saman kysymyksen niin monesti, kuin Danielin kolme toveria hirmuhallitsijan edessä: “Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?” Uskommeko silloin Kaikkivaltiaan olevan se jumala, joka pelastaa meidät vai kumarrammeko tämän maailman arvoille ja asenteille riippuu silloin pitkälti siitä, millaisena me näemme Kaitselmuksen osan kohdallamme. Laitammeko kaiken toivomme Jumalaan rakkaudesta Häntä kohtaan vai itsekkäästikö vaadimme vain osaksemme Jumalan ihmeitä pelastuaksemme kärsimykseltä…

Kun edessämme on tienhaara, kaksi tietä joista valita, valitsemmeko polun jota Kristus on edeltämme astellut vai valitsemmeko helpoimman tien, joka johtaa yhä kauemmas Jumalastamme riippuu siitä, miten ymmärrämme Kaikkivaltiaan omistusoikeuden luotuihinsa. Kun tämän ymmärrämme, silloin meille on ihan sama vaikka joutuisimme luopumaan ajallisesta ajasta milloin tahansa puhumattakaan muista ajallisen ajan riemuista ja hetkellisistä nautinnoista. Todellinen usko Kristukseen laittaa luottamuksensa Häneen, joka kärsimyksien kautta on lunastanut meidät pahan vallasta Jumalan omaisuuskansaksi Vaikka edessämme olisi kuolema, oikea usko sanoo: Helvettiin ei ikinä, mutta Jumalalle vaikka heti! Elämä on Kristus ja kuolema on jokaiselle Häneen uskovalle voitto!

Meidän tulee antaa itsemme joka tilanteessa Kaitselmuksen armollisiin käsiin ymmärtäen olevamme Hänen omaisuuttaan ja uskossa luottaa siihen, että Hän pitää omistaan parasta mahdollista huolta. Jos olemme Jumalan omia, silloin emme omista itseämme ja jos olemme tämän ymmärtäneet voimme lailla Danielin kolmen toverin vastata tämän maailman hallitsijalle: “Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt”

Vaikka Korkein näkisi elämämme taistelussa parempana ottaa meidät täältä pois näkemästä kurjuutta ja kärsimystä, estääkseen meidät niin monesti tekemästä vääriä valintoja ja tätä kautta kärsimästä niiden seurauksista, niin se on Kaikkivaltiaan oikeus luotujansa kohtaan. Turha on meidän kapinoida Kaitselmusta vastaan sillä ihmisinä me olemme vain maan tomua puhumattakaan siitä, että vain Hän, joka antoi oman Rakkaan Poikansa edestämme, voi ymmärtää ja käsittää mikä on meille parasta. Maailmankaikkeuden Luojan tarkoitus on aina pelastaa luotunsa tästä kuoleman varjojen laaksosta yhteyteensä nauttimaan iankaikkista lepoa ja rauhaa Hänen kanssaan niin, että kerran on oleva “Jumalan maja ihmisten keskellä”. Jumalan kaikki teot pohjautuvat tähän suureen salaisuuteen, vaikka ihmisinä kiusauksissa ollessamme me niin harvoin sitä käsitämme ja siksi tulisi asenteemme olla kuin Danielin kolmella toverilla: “Ja vaikka (Jumala) ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt”

Ja mitä meitä hyödyttäisikään, vaikka selviäisimme taisteluissamme menettämättä tämän ajan siunauksista ja hetkellisistä nautinnoista mitään, sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Jos alistumme palvomaan tämän maailman hallitsijaa ja annamme täten riistää vapautemme Kristuksessa, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat kärsien sisäisesti ahdistusta. Jos kumarramme vastoinkäymisissä vain välttyäksemme kärsimyksiltä tämän maailman arvoille, silloin kyllä saatamme välttyä ulkonaisilta kärsimyksiltä mutta sisällämme palaa täysi helvetti saaden osaksemme iankaikkisen kadotuksen (Matt.5:29-30)! Sellainen helvetti, että kun se saavuttaa tarkoituksensa me rukoilemme itsellemme kuolemaa…

Danielin kolme toveria eivät olleet laittaneet toivoansa siihen, että Jumala pelastaisi heidät kärsimyksiltä, vaan he olivat laittaneet toivonsa itse Jumalaan. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko seuraten Mestarinsa Jeesuksen jalanjäljissä, sillä se ei koskaan epäile Korkeimman tarkoitusperiä vaan alistuu nöyrästi vastaanottamaan Hänen johdatuksen, vaikka se veisi ulkonaisesti tuliseen pätsiin. Todellinen Jumalan Pojan usko ei niinkään odota ihmeitä pelastuakseen kärsimyksiltä, vaan se odottaa Häntä, joka on voimallinen vahvistamaan kärsimyksen tulessa kaikkia niitä, jotka ovat laittaneet Häneen toivonsa. Uhrautuvainen mielenlaatu saavutetaan vain Hänen yhteydessään, joka kerran on uhrannut itsensä koko maailman syntien edestä ja siksi viettämämme aika Hänen jalkojensa juuressa elämän seesteisinä aikoina puhkeaa kukkaansa oikeana taistelutahtona aina silloin, kun eteemme asetetaan valinta joko luottaa Häneen tai kumartua palvomaan tämän maailman hallitsijaa…

Me emme saa olla kuten jotkut Jeesusta seuranneet ihmiset, jotka seurasivat Häntä lihansa päivinä jakamansa ruuan tähden saadakseen maalliset tarpeensa tyydytetyiksi, sillä silloin jäämme paitsi todellisista siunauksista. Jos monet ihmiset, jotka seurasivat Jeesusta vain maallisten leipien tähden olisivat ymmärtäneet, että Jeesus itse oli se leipä jota heidän olisi tullut syödä, ei Mestari olisi joutunut heille sanomaan: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sen tähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut” (Joh.6:27)

Jos olemme laittaneet uskomme Kärsimyksen Herraan vain selviytyäksemme ajallisen ajan haasteista, silloin emme ole laittaneet Häneen toivoamme ollenkaan (1 Kor.15:19)! Jokainen Jeesuksen seuraaja on velvollinen vaeltamaan kuten mestarinsa (1 Joh. 2:6) ja jokaiselle seuraajalleen on Kärsimyksen Herra varannut oman Getsemanensa meidän siellä kasvaaksemme jalommiksi jaloa käyttöä varten. Se on meille jokaiselle paikka taistelujen keskellä ja kun alistumme täysin Jumalan tahtoon muodostuu siitä meille autuuden keidas ja silloin, vasta silloin, lähettää Korkein enkelinsä meitä lohduttamaan kuten Hän teki Poikansakin suhteen. Jokainen Jeesuksen opetuslapsi kulkee mestarinsa jalanjäljissä kärsimyksien kautta voittoon ja kuitenkin edeltä kulkijana on Herramme kanssamme jokaisessa taistelussa!

Jeesuksen seuraamisessa on kuitenkin aina hintansa eikä ikinä siunaus voi tulla osaksemme ilman alttiutta kärsimykselle. Yksikään todellinen taivaan valtakunnan lapsi ei voi kumartaa tämän maailman arvoille menettämättä yhteyttään Jumalaan ja taas toisaalta lujana pysyminen silloin, kun uskomme joutuu koetukselle saa taivaan vahvistamaan vaeltajaansa niin, että maailmalliset arvot menettävät merkityksensä ja taivas laskeutuu hetkeksi maan päälle vahvistamaan vaeltajaansa.

Raamattu kertoo, että Danielin kolmen toverin vastaukset herättivät vihan hirmuhallitsija Nebukadnessarissa ja kuitenkin päättäväisinä nämä kolme totista Jumalan palvelijaa päättivät olla kumartamatta väärille arvoille: “Silloin Nebukadnessar tuli kiukkua täyteen Sadrakia, Meesakia ja Abednegoa kohtaan ja hänen hahmonsa muuttui. Ja hän käski ja sanoi, että pätsi oli kuumennettava seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti. Ja hän käski sotajoukkonsa väkevimpien miesten sitoa Sadrakin, Meesakin ja Abednegon ja heittää heidät tuliseen pätsiin. Silloin nämä sidottiin vaippoineen, takkeineen, päähineineen ja muine vaatteineen ja heitettiin tuliseen pätsiin. Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin kuumennettu, tappoi tulen liekki ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat sidottuina tuliseen pätsiin. Silloin kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: ”Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?” He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ”Totisesti, kuningas!” Hän vastasi ja sanoi: ”Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika.” (Dan.3:19-27)

Jokaisella uhrauksella on hintansa ja sota vilpittömyyttä kohtaan on ankara. Tämä maailma tahtoo tuhota jokaisen vilpittömän Korkeimman palvelijan ja samoin kuin hirmuhallitsija käski kuumentaa pätsin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti, saamme mekin kokea sielunvihollisen vihan päällämme aina silloin kun tahdomme alistua Kaikkivaltiaan tahtoon emmekä kumartaen rukoile tämän maailman kuvapatsaita. Liian usein luulemme, että koettelemuksemme on ohi silloin kun nöyrästi tahdomme ottaa vastaan vastoinkäymiset sen sijaan, että lankeaisimme maallisiin arvoihin, ja kuitenkin ne usein vasta silloin alkavat. Tämän maailman hallitsija ei kunnioita ketään vilpitöntä Korkeimman palvelijaa ja siksi pitää huolen siitä, että koettelemuksen malja juodaan aina pohjaan asti ymmärtämättä ollenkaan siunauksen tulevan osaksemme sen juotuamme…

Paholaisella on aina aseensa ja ystävänsä jotka yrittävät saada taivaan itkemään kyyneleitä nähdessään omiensa kaatuvan kiusausten taistelukentällä. Ei ole outoa, että hirmuhallitsija vihassaan käski sotajoukkonsa väkevimpien miesten sitoa kolme Korkeimman palvelijaa ja heittää heidät tuliseen pätsiin, sillä samoin tekee pahuus tänäkin päivänä kaikille niille, jotka valitsevat elämän tien astellakseen Ristiinnaulitun jalanjäljissä. Liian usein kuitenkin ollessamme koettelemuksissa nuo väkevimmät ovat niitä ihmisiä, joita olemme arvostaneet ja kunnioittaneet. Pahuuden pauloja ympärillemme usein kietovat ne, joita olemme pitäneet ystävinämme sekä uskottuina ja näin helposti vaivumme taisteluissamme masennuksiin sekä epätoivoon. Viekkaasti tietää pahan ruhtinas väkevimpiä sitojia olevan juuri rakastamamme ihmiset…

Yksi Raamatun hurskaimmista miehistä sai kokea ystäviensä kautta pahuuden sitovan paulojaan koettelemuksissaan, mutta kuitenkin juotuaan kärsimyksen maljan tuli hänen osaksensa moninkertainen siunaus, sillä hän pani uskalluksensa Korkeimpaan eikä ystäviinsä (Job.42:7 / koko Jobin kirja). Tuon hurskaan miehen, Jobin, elämässä vastoinkäymisten ankarat tuulet veivät mennessään inhimillisesti katsottuna lähes kaiken ja juuri silloin kun hän olisi tarvinnut eniten ystäviä rinnalleen, hän saikin viekkauden väkevyydelle puettuja pettureita, jotka tämän maailman ruhtinas oli lähettänyt sitomaan tuon hurskaan miehen. Uskollisena Korkeimman palvelijana hän kuitenkin pysyi uskollisena eikä edes rinnallaan kulkenut vaimo pystynyt välttämään sielunvihollisen oveluutta vaan sanoi miehelleen tämän koettelemuksissa: ”Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.” (Job.2:9)

Lähimmäistemme tarkoitusperät ovat meille tuntemattomat ja usein vailla mitään erillistä tarkoitusta he saattavat olla sielunvihollisen hetkellisesti asettamia aseita taistelussamme pahuutta vastaan saavuttaaksemme kerran iankaikkisen kirkkauden. Me emme saa hetkeksikään antaa periksi sielunvihollisen oveluudelle, mutta jos laitamme toivomme Ristiinnaulittuun sekä ylösnousseeseen Vapahtajaan, ei mikään pahan juoni voi pysyä meiltä salassa ja täten olemme voimallisia kestämään ne koetukset, joita Kaitselmus on tiellemme armossaan sallinut. Kun katsomme koettelemuksissamme Kristukseen, tyynnyttää Hän kyllä kaikki myrskyt ja johdattaa meidät turvalliseen satamaan…

Korkein tahtoo riisua meidät koettelemuksissa kuuntelemaan vain Hänen rakkaudellista ääntään ja siksi on meille parempi, ettemme voi luottaa edes ystäviimme saatikka puolisoomme. Jos taisteluissa ollessamme apumme tulisi ystäviltä, me niin helposti unohtaisimme Jumalan ja sen sijaan, että kasvaisimme Hänen tuntemisessaan me alkaisimme palvomaan lähimmäisiämme ja täten ajautuisimme kauemmas Herrastamme Kristuksesta, joka myös sai kokea sielunvihollisen kavaluuden tämän yrittäessä saada itse Elämän Herraa kumartamaan tämän maailman hallitsijaa ystävänsä Pietarin kautta (Matt.16:23). Vaikka ystävät ovat yksi siunaus elämässämme, voi niistä muodostua meille vihollisia, jos katseemme on kiinnitettynä johonkin muuhun kuin Korkeimpaan! Näin hyvästäkin voi tulla parhaan vihollinen…

Sidottuina Danielin kolme toveria heitettiin tuliseen pätsiin joka kuumuudellaan tappoi heittäjät Korkeimman palvelijoiden jäädessä henkiin “Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin kuumennettu, tappoi tulen liekki ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon”. Todellisissa koettelemuksissa kaikki ne, jotka vaeltavat vilpillisin mielin, tuhoutuvat, ja siksi ei ole pelättävää kenelläkään niillä, jotka Korkeimpaan laittavat vilpittömästi toivonsa! Tuli pystyy tuhoamaan vain ne, joissa on jotakin tuhottavaa ja saastaista eikä tämän tähden yksikään todellinen Jumalan lapsi lähde tahraamaan sieluansa, sillä tahraantunut sielu ei voi kestää koettelemuksen pätsissä!

Miten useasti tämän maailman hallitsija pyrkiikään tahraamaan mielemme ja ajatuksemme saaden meistä voimattomia eikä syntien tunnustaminen auta enää silloin, jos mielemme on täynnä sellaista saastaisuutta, ettemme edes tahdo tehdä parannusta. Vain syntinsä tunnustava ja hylkäävä voi saada armon, mutta kun riittävästi leikimme pahuuden kanssa luullen, ettei se voi meitä vahingoittaa, saatamme saavuttaa tilanteen, jossa ajatuksemme ei jaksa nousta enää korkeuksiin eikä mielemme halaja Jumalan esikartanoihin. Tällöin me saatamme suullamme kyllä julistaa Jumalan vanhurskauden tekoja elämättä kuitenkaan itse niistä ja siksi synnin kanssa ei yksikään Korkeimman palvelija tahdo seurustella hetkeäkään, vaan inhoten synnin tahraamaa ihokastakin laittaa kaiken toivonsa Kaikkivaltiaaseen. Synnin kanssa ei yksikään voi leikkiä, sillä synti ei ymmärrä leikkiä!

Kaikki ne ihmiset, jotka monesti ymmärtämättömyyttään sitovat Jumalan lapsia yrittäen tuhota heidän uskonsa, joutuvat kokemaan Nebukadnessarin väkevien sotaurhojen kohtalon palaessaan poroksi joutuessaan edes lähelle koettelemuksen pätsiä. Yksikään synti ei voi kestää Jumalan edessä eikä saastaisuudella ole ikinä osaa Jumalan esikartanoissa. Jumalan Pojan Kristuksen katse polttaa kaiken saastan (Ilm.1:14) ja siksi ei mikään saastaisuus voi kestää Hänen edessään! Sielun saastaisuutta vastaan on kuitenkin lääke, tuo Siunattu Kristuksen veri, kunhan vain ymmärrämme laittaa siihen kaiken toivomme sekä uskalluksemme. Veri, joka on vuodatettu maailman pahuuden tähden ja joka muodostuu autuudeksi kaikille niille, jotka laittavat siihen toivonsa!

Danielin kirjasta voimme lukea (Daniel 3 luku), kuinka kolme Jumalalle uskollista miestä heitettiin tuliseen pätsiin uskonsa tähden, mutta koska Korkeimman suojeleva käsi oli näiden miesten yllä, tapahtui jotakin hyvin merkittävää: “Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat sidottuina tuliseen pätsiin. Silloin kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: ”Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?” He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ”Totisesti, kuningas!” Hän vastasi ja sanoi: ”Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niin kuin jumalan poika.”

Huomaamme, että kolme miestä heitettiin sidottuina tuliseen pätsiin ja kuitenkin kohta tämän maailman hallitsijaa edustava kuningas Nebukadnessar näki heidän kävelevän tulessa vapaina! Samoin käy jokaiselle vilpittömälle Jumalan lapselle myös tänä päivänä: taistelujen alhoissa, kun maailmalliset houkutukset menettävät merkityksensä, katkaisee Korkein kaikki kahleet jotka ennen sitoivat meitä ajallisen ajan hetkellisiin nautintoihin ja tässä juuri on yksi kärsimyksen ihmeellinen salaisuus. Usein se, mikä näyttää inhimillisesti olevan meille rasitukseksi sekä vastoinkäymiseksi, muodostuukin meille siunaukseksi ja saamme lailla kolmen pätsiin heitetyn miehen kokea todellisen vapauden itse Elämän Herran ilmestyessä olosuhteisiin jotka tuntuivat olevan meille vain kuolemaksi. Toisaalta taas kaiken sen, mikä on maailmallista ja turhaa, pitääkin kuolla ja pätsissä palaa, että saisimme kohdata todellisen auttajan, Jeesuksen Kristuksen niissä olosuhteissa, jonne Korkein on meidät armossaan sallinut ajautua…

Liian monesti, vaikka olemmekin vilpittömiä uskossamme, kannamme erilaisia kahleita maailman sitoessa meitä mitä erilaisimmilla tavoilla. Kuka kantaa huolta elatuksesta, kuka rakkaistaan ja kuka mistäkin, mutta nämä kaikki ovat turhuutta Kristuksen tuntemisen rinnalla. Korkeimman palvelijoinakin me usein murehdimme liiaksi, vaikka Mestarimme opetti meitä olemaan kuin taivaan lintuset murehtimatta mistään (Matt.6:34). Meidän tulisi ymmärtää, että Kristuksessa meillä on kaikki tarvittava ja oleellinen mitä elämiseen sekä jumalisuuteen tarvitaan. Kaikkien asioiden, jotka sitovat meitä tavalla tai toisella, tulee katketa ja koska niitä niin harvoin itse pystymme katkaisemaan, johdattaa Kaitselmus meidät usein elämässämme kärsimyksien kautta voittoon. Korvaus kärsimyksistä on aina menetystä suurempi ja siunaus odottaa jokaista, joka tahtoo lujana pysyä loppuun asti!

Jumalan ilmestymisen edellä käy aina kuluttava tuli (Ps.50:3) ja tekee tietä Hänen saapumiselleen elämämme joskus niin kurjiin sekä vaatimattomiin olosuhteisiin. Ei Korkein ole useinkaan myrskyssä, salamoissa eikä liioin tulessakaan, vaan saapuu kuin tuulen huminassa elämäämme silloin, kun kuluttava tuli on katkaissut kaikki kahleemme tähän maailmaan “Hän sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen.” Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: ”Mitä sinä täällä teet…(1 Kun.19:11-13)

Kun Korkein katkaisee elämämme taisteluissa kaikki kahleet, jotka meitä ennen sitoivat, vasta silloin voimme kuulla puhtaina Jumalan ääneen! Usein vasta silloin tahdomme kuunnella, mitä Hänellä on meille sanottavaa ja siksi elämämme kärsimyksillä on tapana tehdä meistä jalompia astioita Herran käyttöä varten. Lailla hurskaan Jobin me voimme huudahtaa käytyämme ankarat koettelemuksen pätsit läpi elämässämme: “Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt” (Job.42:5)!

-Marko Lind-

KIUSAUSTEN ERÄMAA

“Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr.1:16)

Kun Herramme Jeesus Kristus oli kastettu ja taivaasta oli kuulunut Jumalan ääni “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt“, ei taivas suonut maailman Vapahtajalle sellaisia siunauksia kuin monet tämän päivän uskovista itselleen tahtovat, vaan Henki johdatti Hänet erämaahan perkeleen kiusattavaksi (Matt.4:1). Itse asiassa Jumalalla on aina syynsä, miksi Hän tahtoo täyttää Hengellään, eikä poikkeusta muodostanut edes Hänen rakas Poikansa, sillä Henki on kuin leipää jota jokainen tarvitsee taisteluissaan tämän maailman hallitsijaa vastaan! Korkeimman maailmassa kaikella on tarkoituksensa ja koska Kristuksen tuli juoda kärsimyksen malja pohjaan asti, johdatti Henki Hänet erämaahan juuri sen jälkeen, kun ulkonaisesti Jeesus julistautui kasteen kautta täyttämään kaikki se vanhurskaus, jota Häneltä Messiaana maailman vapahtamiseksi odotettiin ja josta profeetat ennen Hänen tulemustaan olivat kirjakääröihin kirjoittaneet.

Aikaa on tuosta tapahtumasta kulunut kaksituhatta vuotta, eikä Jumalan kirjoittamaton laki ole muuttunut mihinkään, sillä kastauduttuaan Kristukseen on jokainen Hänen seuraajansa asteleva Mestarinsa jalanjäljissä kohti kiusausten erämaata (Matt.10:25). Ei Korkein ikinä kasvata lastansa siten, että johdattaisi tämän siunauksesta toiseen ilman taistelua saatikka kärsimystä, vaan toisenlaiset ovat Hänen kasvatustapansa. Vaikka tämän päivän kristillisyydessä ei enää kärsimykselle paljon sijaa annetakaan ja valtansa huipulla olevat saarnamiehet julistavat huoletonta elämää Kristuksessa, tulee kaikki tuo julistus vain perkeleeltä tällaisten langenneiden ihmisten kautta, jotka omassa elämässään eivät ole selvinneet syystä tai toisesta omista erämaakiusauksistaan! Ei Henki vienyt Jeesusta heti kasteen jälkeen tunnepohjaisiin hengellisiin karismaattisiin tilaisuuksiin kokemaan ilon purkauksia saatikka muita valitettavia kokemuspohjaisia tunne-elämän metsästyksiä, vaan Henki vei Vapahtajan erämaahan perkeleen kiusattavaksi ja jos väitämme olevamme Mestarimme seuraajia, emme mekään voi välttää kiusausten erämaata jos tahdomme Hengen johdatuksessa olla! Se on mahdottomuus ja kuitenkin monet Jeesuksen seuraajiksi julistautuneet opettavat näin eivätkä ymmärrä näin anteensa Juudaksen suudelmaa itse Elämän Herralle…

Henki johdatti Jeesuksen kiusausten erämaahan, mutta Raamattu ilmoittaa, että perkele vei Hänet pyhän kaupungin pyhäkön korkeuksiin. Mikä vastakohtaisuuksien asetelma vastoin yleistä kristillistä ajattelutapaa ja vastoin yhä lisääntyvää opetusta, jonka mukaan Jeesuksen seuraajat voisivat välttää ristinsä ottamisen seuratessaan Vapahtajaansa. Vapautuksen erämaasta ja pyhän tuntuisen ilmapiirin voikin synnyttää itse tämän maailman hallitsija, eikä suinkaan Jumala (Matt. 4-luku). Valitettavasti on todettava, että liian monesti perkele puhuu tämän päivän sananjulistajien suulla yrittäen saada Jeesuksen seuraajat niin helposti luopumaan rististään ja valitsemaan helpoimman tien siunauksien saavuttamiseksi kuten se yritti tehdä Mestarillemme toistumiseen erämaassa.

Perkele vei Jeesuksen hengellisen temppelin harjalle sanoen: “Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: “Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’, ja: ’He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.” (Matt.4:6). Jos sinä olet… ja sitten tämän maailman hallitsija vetosi Jumalan huolenpitoon yrittäen saada itse Elämän Herran ryntäämään suorinta tietä siunauksiin ohittaen kärsimyksen maljan. Samoin kuiskaa perkele jokaiselle Jeesuksen seuraajallekin > jos sinä olet Hänen seuraajansa, niin elä uskosi käytännössä todeksi luottaen Sanan lupauksiin “ettet jalkaasi kiveen loukkaisi” > ja lailla seireenien tuo houkutusten laulu kaikuu liian usein täysissä kirkkosaleissa sekä suurissa hengellisissä massatapahtumissa korkeasti noteerattujen puhujien suusta! Liian monet lankeavat tuohon sielunvihollisen kavalaan houkutukseen ymmärtämättä laisinkaan, että Jumalan lupaukset koskevat vain niitä, jotka eivät tahdo kiusata Herraansa yrittäen välttää ristinsä kantamista. Saarnamiehet, jotka elävät hengellisen temppelin harjalla, eivätkä tahdo kantaa lailla Mestarin ristiänsä ja vielä kaiken lisäksi ylpeillen luulevat olevansa lähempänä taivasta kuin muut, eivät ymmärrä, ettei Jumala ole vienyt heitä sinne vaan itse valheen isä ja tämän maailman hallitsija! Valitettavasti kaikki eivät ole kestäneet kiusausten erämaassa vastaten perkeleelle: “Taas on kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.” (Matt.4:7).

Elämämme taisteluissa, kiusausten erämaassa, tahtoo Korkein lujittaa uskoamme Häneen, joka on edeltä kulkenut tien jota meidän tulee vilpittömästi seurata. Jumalan Hengen tehtävä on riisua meitä lihan teoista ja parhaiten se onnistuu kärsimyksen pätsissä tulen polttaessa kahleemme tämän maailman houkutuksiin sekä viettelyksiin sen sijaan, että yrittäisimme välttää ristimme kantamisen. Jos Jeesus olisi hypännyt Pyhäkön harjalta luottaen siihen, että enkelit olisivat kantaneet häntä käsillään, olisi se ulkonaisesti näyttänyt todelliselta uskolta ja kuitenkin kysymyksessä olisi ollut Herran kiusaaminen! Oikea usko ei koskaan tahdo välttää kärsimystä, vaan kuuntelee Hengen johdatusta uskoen Kaikkivaltiaan huolenpitoon silloinkin, kun kaikki inhimillisin silmin näyttää mahdottomalta. Itse asiassa vasta silloin usko voi astua kuvaan, ei koskaan sitä ennen! Opetus, jonka mukaan siunauksen voi saada ilman hengellistä sodankäyntiä, ilman kiusausten erämaata saatikka kärsimystä, ei tule Jumalalalta vaan perkeleeltä ja siksi meidän tulisi iloiten kantaa ristiämme sen sijaan, että yrittäisimme välttää Korkeimman työn sekä johdatuksen kohdallamme…

Kärsimyksen Herra sanoo: “joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni” (Luuk.14:27) ja siksi meidän tulee ymmärtää, että kärsimykseen sisältyy jotakin hyvin arvokasta sekä jaloa. Kärsimyksissä, kiusausten erämaassa, me opimme kuuliaisuutta ja kuuliaisuuden tarkoitus on tuottaa täydellisiä tekoja Hänessä, joka voi ja tahtoo meitä vahvistaa (Juud.1:24 / Jaak.1:4). Taisteluissa me kasvamme jalommiksi, sillä “jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, ei se voi kantaa uutta hedelmää” (Joh.12:24). Vain kärsimysten kautta, vain koettelemuksissa ja kiusauksissa, me kuolemme itsellemme ja tahdomme elää Hänelle, joka vain ja ainoastaan voi sielumme pelastaa iankaikkiselta kadotukselta. Se, minkä pitääkin kuolla, kuolee kärsimyksissä ja koettelemusten pätsissä jättäen jäljelle vain Kristuksen mielenlaadun meissä, jotka olemme lupautuneet seuraamaan Herraamme aina iankaikkisuuteen asti…

Kun Henki johdattaa meidät elämässämme kiusausten erämaahan julistautuessamme tekemään Jumalan tahtoa ja siellä perkele näkee tarpeemme, jotka tahtoisimme tyydyttää kysyen: “Jos sinä olet… käske näiden kivien muuttua leiviksi (Matt.4:3), niin silloin ainoa tyydyttävä vastaus, jonka Kristuksen todellinen seuraaja voi antaa tämän maailman hallitsijalle olkoon samat sanat kuin Mestarillamme kiusausten keskellä > Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee>. Tässä on yksi kärsimyksen todellinen helmi, yksi sen tarkoitus, sillä vain tämän ymmärtäessämme tulemme täydellisesti riippuvaisiksi Korkeimman tarjoamasta leivästä, joka inhimillisin silmin saattaa näyttää vaatimattomalle, mutta jossa kuitenkin on iankaikkinen elämä sitä janoavalle!

Kristityn koko vaellus on täynnä kiusauksia sekä koettelemuksia, emmekä me saa yrittää muuttaa olosuhteita, vaan koettelemuksissa Jumalan täytyy saada muuttaa meidät sellaisiksi, ettemme ole olosuhteiden vankeja. Kiusauksissa me niin usein nälkiintyneinä tahtoisimme muuttaa olosuhteiden kivet leiviksi ymmärtämättä laisinkaan, että vaatimattomuudessa piilee yksi Korkeimman siunauksista (Room.12:16 / Hebr.12:1-2), sillä jos me tyydyttäisimme inhimilliset tarpeemme, jotka meillä itse kullakin ovat monesti hyvin erilaisia, ei jäisi tilaa Kaikkivaltiaan siunauksille, sillä ei ihminen elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee! Jos me tyytyisimme vaatimattomiin olosuhteisiin, ei sielunvihollinen pääsisi niin usein kiusaamaan meitä menestyksellisesti heikkouksiemme tähden…

Me olemme niin monesti nääntyneitä milloin mistäkin ja kuitenkin elämä lähtee vain Korkeimman Valtaistuimelta. Avioliitossa voivat tarpeemme jäädä täyttymättä, samoin yhteiskunnallisessa elämässämme haaliessamme arvostusta sekä taloudellista menestymistä ja kuitenkin vaikka ne täytettäisiin, saattaisi sydämemme huutaa tyhjyyttään. Me väitämme tarvitsevamme kulttuurillisia elämyksiä, viihdettä, taloudellista menestystä, arvostusta ystäviltämme, ja kuitenkin ainoa mitä tarvitsemme on Elävän Jumalan elävä Sana! Sillä mitä voi ihminen tarjota sielunsa lunnaiksi muuta, kuin ne lunnaat, jotka maksettiin Golgatan keskimmäisellä ristillä Jumalan Pojan uhratessa itsensä tähtemme!

Jeesus ei turhaan sanonut, että Hän on elämän leipä (Joh.6:33-35), sillä vain Hänessä on iankaikkinen elämä sekä rauha sielullemme Hänen täyttäessä kaikki todelliset tarpeemme. Tämän maailman hallitsija kuiskaa korviimme kiusauksissamme > jos sinä olet Korkeimman lapsi, niin sinä tarvitset “sitä sun tätä“> ja liian monesti meidän levoton mielemme lankeaa muuttamaan olosuhteet meille suotuisaksi siten, että me muutamme kivet leiviksi alkaen elämään tämän maailman hallitsijan esille tuomista tarpeista, jotka nousevat tuon esitetyn kysymyksen pohjalta. Kauniit asunnot kesämökkeineen, asemaamme tukevat tittelit ja niihin liittyvät erilaiset toimenkuvat, taloudellinen menestys sekä tätä kautta saatava ympäristön arvostus ruokkivat nääntyvää sieluamme kiusausten erämaassa ja liian monesti meistä jää jäljelle vain ulkonainen Korkeimman lapsen olemus ollessamme sisältä todellisuudessa vain tämän maailman hallitsijan omaisuutta. Vaikka ympäristömme kadehtisi menestymistämme, niin taivas itkee lankeemustamme kun sisimpämme jää vaille Korkeimman tarjoamaa todellista Elämän leipää, joka vain ja ainoastaan voi ruokkia sisimpämme taisteluissamme!

Todellinen voima elämäämme tulee Jumalan tahdon noudattamisesta ja synti taas puolestaan vie elämästämme viimeisetkin voimat ja jos pyrimme muuttamaan olosuhteiden kivet sellaisiksi leiviksi, että ne tyydyttäisivät turhamaiset tarpeemme, silloin Korkein ei voisi antaa meille niitä siunauksiaan, jotka Hän on meille varannut saatikka ravita sieluamme kiusausten erämaassa. Ei Jumala ole kieltänyt lapsiltaan mitään hyvää ja kuitenkin vain Hänen tarjoamansa leipä voi ravita sisimpämme ja siksi jokaisen Jeesuksen seuraajan, kaikkien niiden, jotka Hän on lähettänyt sanomaansa tähän maailmaan julistamaan, sydämestä tulisi kummuta taistelujen keskellä Hänen sanansa: “Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” (Joh. 4:34).

Jatkuvassa taistelussamme tämän maailman hallitsijaa vastaan meitä ravitsee Jumalan Sana täyttäen tarpeemme. Sanan lupaukset tulevat ravinnoksemme niistä meidän elääksemme kuitenkin usein vasta silloin, kun niitä tarvitsemme ja siksi se vaatii uskoa Korkeimman varjelukseen. Kirjoituksissa on paljon lupauksia elämän eri tilanteisiin ja Jumalan lapsi on niistä elävä, mutta Korkein on nähnyt parhaakseen täyttää luotunsa tarpeet päivä ja hetki kerrallaan siten, että “niin kuin on päivämme, niin on myös oleva voimamme” (5 Moos.33:25). Näin Kaikkivaltiaan tarjoama ruoka tulee aina tarpeeseen juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsemme…

Vain taisteluissamme täällä kuoleman varjojen laaksoissa me elämme todeksi Jumalan Sanan lupaukset varjelevana taivaan Isänä, sillä miten voi ihminen tietää Korkeimman pitävän hänestä huolta, jos ei hän joudu tilanteeseen, jossa ainoa apu voi tulla ylhäältä ystävyyssuhteiden ja kaiken muun inhimillisen jäädessä toisarvoiseksi? Me voimme kyllä lukea Sanasta > ja meidän tuleekin> lohduttavia kohtia usein kuitenkaan sisäistämättä niitä täydellisesti, mutta vasta taisteluissa ollessamme me saamme niistä todellisen voiman huomatessamme Korkeimman lupauksien kantavan silloin, kun kaikki muu on ympäriltämme riisuttu. Laittaessamme täyden toivon Sanan lupauksiin me opimme tuntemaan yhä enemmän Häntä, johon uskomme ja näin me muutumme Hänen kaltaisekseen. Pelkkä tieto asioista on vasta esimakua, mikäli tahdomme elää Sanan todeksi elämässämme!

Me opimme hiljaisuudessa luottamaan Jumalaamme ja vain kärsimyksissä kuuliaisuus tulee leiväksi elämässämme. Kuitenkin meidän tulee aina uskoa, että Jumala palkitsee meidät etsiessämme Hänen kasvojaan “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr.1:16).

Kiusausten erämaassa me niin monesti menetämme uskomme ja kuitenkin vain koettelemusten pätsissä uskallamme heittäytyä kokonaan Hänen varaansa, joka voi ja tahtoo varjella meidät lankeamasta. Vasta antautuessamme kokonaan Korkeimman johdatukseen voivat Sanan lupaukset tulla todeksi kohdallamme ja kuitenkin me niin monesti annamme maailmallisten himojen vallata mielemme saaden meissä aikaiseksi tarpeita, joihin sielunvihollinen tarjoaa tyydytystä kehottaen meitä muuttamaan aikaansaamaansa tarpeet leiviksi ikään kuin me niistä eläisimme. Todellisuudessa jos nautimme noita leipiä joita sielunvihollinen tarjoaa, tuottaa se sielullemme kuoleman koska vain Jumalan Sana voi ravita sisimpämme sekä täyttää todelliset tarpeemme. Ne ovat vain kiviä kiusausten erämaassa, vaikka tämän maailman hallitsija saakin ne näyttämään houkuttelevilta…

Synti saa maaperänsä epäuskosta ja siksi meidän ei tulisi hetkeäkään antaa sielunvihollisen kylvön kukoistaa sydämemme maaperässä. Tällöin usein oma käsivartemme pyrkii antamaan epäilyksille siivet ja sen sijaan, että laittaisimme täyden luottamuksen Kristukseen, me yritämmekin itse selviytyä taisteluissamme. Me voimme olla Kuninkaan suojeluksessa vasta luovuttaessamme kaikki aseemme Hänen edessään, sillä todellinen antautuminen ei kätke sisäänsä kapinamieltä! Jos me epäilemme, silloin emme usko, ja jos mielemme on vallannut epäusko, silloin kapinoimme itse Korkeinta vastaan vähätellen arvovaltaansa sekä kykyjänsä Luojana pitää luoduistaan täydellisesti huolta…

Tämän maailman hallitsija, itse perkele, sai ensimmäiset ihmiset lankeamaan paratiisissa kylväessään epäilyksen siemenen menestyksekkäästi Aadamin ja Eevan sydämiin heikentäen heidän luottamustaan Jumalaan (1 Moos.3:1-5) ja samoin se yritti Kristukselle erämaassa siinä kuitenkaan onnistumatta. Sielunvihollisen menestyksellisin ase Korkeimman lapsia kohtaan on epäuskon kylväminen silloin, kun uskoa eniten tarvitaan ja siksi emme saa hetkeksikään lakata luottamasta Sanan lupauksiin vaikka tarjolla olisi inhimillisesti katsottuna parempi vaihtoehto. Me emme saa antaa tämän maailman hallitsijan myrkyttää mieltämme, vaikka juoma tarjottaisiin kuinka kauniista pikarista tahansa. Joko täysi luottamus Korkeimman johdatukseen tai epäuskon kautta syntiin lankeaminen ja sitä kautta kuolema. Jos silmissämme syttyy himo epäilysten kautta tämän maailman autuaaksi tekeviin asioihin ja luulemme niiden pystyvän ruokkimaan sisintämme kiusauksissamme, silloin olemme astuneet kuoleman tielle! Tämän maailman hallitsijan tarjoamat vaihtoehdot kiusauksissamme ovat kuin kauniisti lahjapaperiin käärittyjä paketteja, jotka kyllä näyttävät ulospäin kauniille sisältäen kuitenkin räjähtävän pommin. Emme saa hetkeksikään sortua epäuskon kautta vastaanottamaan ristin sijasta sielunvihollisen tarjoamaa kruunua vaikka se tuntuisi kuinka houkuttelevalta…

Me elämme Jumalan Sanan lupauksista vasta silloin, kun sisimpämme nälkiintyneenä huutaa Korkeimman puoleen! Näin Sana tulee lihaksi kohdallamme ja Kristuksen täyteys valtaa mielemme. On mahdotonta omistaa Jumalan lupaukset parantajasta, jos ei ole kokenut sairautta sekä mahdotonta on ylistää Kaikkivaltiasta armollisena Luojana ellei ole kokenut syntien anteeksisaamista. Tarve synnyttää tilauksen ja vain taivaasta tuleva Elämän leipä voi täyttää todelliset tarpeemme…

Korkein ruokkii meitä Sanallaan päivittäin ja hetkittäin aina tarpeemme mukaan. Jumalan ihmeellinen Sana opettaa meille, että autuaita ovat murhemieliset ja kuitenkaan me emme voi tästä Sanan kohdasta elää, ennen kuin murheissamme olemme kokeneet taivaasta tulevan lohdutuksen. Herramme Jeesus sanoi, että “autuaita ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näe” (Joh.20:29) ja tästäkään lupauksesta emme voi elää kuin vasta laittaessamme toivomme kiusauksissamme Häneen, vaikka inhimillisin silmin emme taivaasta tulevaa johdatusta elämässämme näkisikään. Elävä usko astuu kuvaan vasta silloin, kun inhimillisesti ajateltuna kaikki on menetetty ja siksi vanhurskas on elävä uskostansa!

Ollessamme kiusauksissa saatamme sortua kadehtimaan jumalattomien menestystä ymmärtämättä useinkaan heidän lopullista osaansa. Kun perkele näytti Jeesukselle tämän ollessa kiusattuna erämaassa kaiken maailman valtakunnat, se osoitti samalla Hänelle valtansa palkita ruhtinaallisesti kaikki ne, jotka kumartavat tämän maailman hallitsijaa (Matt.4:9). Jumalan palvelemisella on oma salaisuutensa joka ei ole tästä maailmasta, mutta tuosta salaisuudesta eivät ole täysin perillä edes kaikki Hänen omansakaan (Ps.73) . Kun maailma tarjoaa nautintoja sekä huveja, on Korkeimman lapsilla vain ristinsä ja siksi niin monet kiusauksissaan sortuvat lankeemuksiin, mutta näin ei saisi olla, sillä tällöin ei nähdä lopullista voittoa, jonka jokainen todellinen Kristuksen palvelija saa iäisyydessä (Hebr.11:24-25). Vaikka jumalattomien menestys tässä maailmassa niin helposti saa epäilemään Korkeimman tarkoitusperiä, tulisi jokaisella taivaan valtakunnan kansalaisella olla Paavalin mieli: “minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:14).

Kiusauksissa ollessamme me usein kadehdimme jumalattomien osaa, koska emme tahdo katsoa pintaa syvemmälle. Jos luulemme, että tämän maailman nautinnot voivat ravita nääntyvän sielun, silloin olemme nielleet saatanan suuren valheen. Jos edes hetkeksikään menetämme katseemme päämäärästämme taivaallisen voittopalkinnon suhteen, silloin olemme vaarassa sielunvihollisen houkutuksille kumartaa häntä luulleen saavamme palkinnoksi kaikki tämän maailman valtakunnat. Jos annamme periksi tämän maailman hallitsijan houkutuksille yrittäen erilaisissa tarpeissamme muuttaa kivet leiviksi saadaksemme niistä tarpeisiimme lyhytaikaisen tyydytyksen tai ajaudumme testaamaan Jumalan Sanan luotettavuutta uskonnollisuudella kiusaten täten Jumalaamme, on sielunvihollisen myrkky jo lamauttanut kykymme nähdä meille iäisyydessä tarjolla olevan voittopalkinnon. Kun nämä kaksi edellä mainittua asiaa olemme langenneet tekemään kiusauksien erämaassa, on vain ajan kysymys milloin kumarramme julkisesti tämän maailman hallitsijalle. Lankeemuksella on paha tapa ajautua yhä syvemmälle synnin täyttäessä kuoleman maljaa, kunnes se tarjotaan palkinnoksi itse synnintekijälle ja näin jokainen kuolemaan tuomittu nauttii kerran perkeleen aikaansaaman katkeran myrkyn kuolemakseen!

Kun me olemme erämaassa nääntyneinä ja väsyneinä taisteluihin, silloin emme useinkaan näe jumalattomien suurinta ongelmaa heidän epätoivoisesti yrittäessään täyttää sieluansa mitä turhimmilla asioilla. Vaikka ulkoapäin he saattavat näyttää onnellisilta, heidän sisimpänsä huutaa tyhjyyttään ja juuri se saa heidät koristelemaan kulissejaan entistä tarmokkaammin. Kiusauksissa ollessamme meidän tulisi ymmärtää etuoikeutemme taivaan perillisinä saada nauttia salattua mannaa itse Korkeimman valtaistuimelta ja siksi, sen sijaan että kadehtisimme jumalattomien osaa, meidän tulisi säälien suhtautua heidän epätoivoisiin yrityksiinsä täyttää sisintään tämän maailman roskalla, joka korkeintaan voi tyydyttää hetkellisesti jotakin antamatta kuitenkaan sisimpään sitä autuutta minkä vain Jumalan antama leipä voi valituilleen tehdä. Meidän tulee laittaa kaikki tämän maailman tarjoama roska syrjään tunteaksemme jokapäiväisessä elämässämme Jeesuksen Kristuksen läsnäolon, sillä vain Hänessä on kaikki se, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (Fil.3:7-16)!

Kun elämän synkät pilvet tuntuvat peittävän taivaan loisteen elämässämme, me saatamme sortua kadehtimaan myöskin sisariamme sekä veljiämme, toisia Korkeimman lapsia, luulleen heillä olevan jotakin sellaista mitä meillä ei ole ymmärtämättä laisinkaan, ettei kukaan Jumalan lapsi voi välttyä kiusauksien erämaasta. Niitä jotka väittävät, etteivät kärsimykset kuulu Korkeimman palvelijoille, meidän ei tule kuunnella, sillä he ovat niitä, jotka ovat sortuneet kumartamaan tämän maailman hallitsijaa. Jos Mestarimme joutui taisteluihin erämaassa raivaten tien jokaiselle seuraajalleen, on mahdotonta kenenkään Hänen jalanjäljissään astuvan välttää tuota samaa kohtaloa (Matt.10:24-25 / Luuk.6:40) . Meidän tulee sisäistää sydämemme maaperään se totuus, ettei meistä kukaan selviä ilman valintoja saatikka pääse helpommalle toinen toistamme Herran palvelijoina. Vaikka ulkonaisesti joku näyttäisikin selviävän vähemmällä, me emme voi tietää hänen taistelujaan, sillä todellinen sota käydään aina sydämen maaperässä! On lohdullista huomata Jeesuksen erämaassa vastustaneen perkelettä menestyksellisesti Kirjoituksilla ja niin tulisi meidänkin Hänen seuraajanaan tehdä. Kun kiusauksissa ollessamme sorrumme kateuden sekaisin tuntein katsomaan sisariemme ja veljiemme elämää, muistakaamme silloin Kirjoituksista seuraava kohta joka riisuu epäilyksen aseet mielestämme: “Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää “ (1 Piet.5:8-9).

Kateus pukeutuu usein salakavalasti vanhurskauden vaippaan ja se mikä näyttää ulospäin hurskaalta, sisältääkin raadollisuutta sekä petollisuutta. Kiusauksissa Raamatun tuntemus osoittautui Herramme kohdalla tehokkaaksi aseeksi tämän maailman hallitsijaa vastaan ja kuitenkin Korkeimman lapset käyttävät tuota asetta liian usein toisiaan vastaan, sen sijaan, että taistelisivat sen tuntemuksen kautta menestyksellisesti pahuuden voittamiseksi kuten Mestarimme teki ollessaan kiusattuna erämaassa. Kateus toisiaan kohtaan valtaa Jumalan lasten keskuudessa liian usein puhtaatkin sielut saaden aikaiseksi turmeltuneisuutta kylväen ympäristöönsä eripuraa sekä riitaisuutta. Kateus saa alkunsa kunnianhimosta, jota jo Jeesuksen aikaiset opetuslapsetkin tunsivat toisiaan kohtaan (Matt.20:20-28) ja vaikka Mestarimme selvästi kieltää tällaisesta, niin kuitenkin moni vaihtaisi palvelijan osansa herraksi hallitakseen kanssamatkaajiaan tavalla tai toisella. Itsekkyys yrittää viekkaasti pukeutua nöyryyteen ja lailla Jeesuksen aikaisten fariseusten sekä kirjanoppineitten riidat Raamatun tulkinnoista ovat valitettavaa todellisuutta Jumalan lasten keskuudessa saaden aikaiseksi enemmän vahinkoa, kuin uskoisimmekaan. Hajallaan oleva lauma on vaarassa tulla sielunvihollisen menestyksellisen hyökkäyksen kohteeksi ja siksi riidat siitä, kuka on päässyt syvemmälle Raamatun tuntemuksessa ja tätä kautta lähimmäksi Kristuksen ystäväksi, on paras jättää Korkeimman arvioitavaksi ( 1 Kor.1:10). Taistelu sieluistamme käydään syvimmällä mahdollisella tasolla, eivätkä epäpuhtaat vaikuttimet jää koskaan sielunviholliselta huomaamatta ja siksi tahtoo Korkein Totuutta salatuimpaan saakka palvelijoiltaan. Kateus, katkeruus sekä kunnianhimo tulevat kyllä paljastetuiksi kiusausten erämaassa ja mikäli tällaista tahraa ei sielusta pestä pois pikaisesti, on tästä seurauksena nautittavat hedelmät karvaita itse kunkin maistella! Jos puu on sisältä mätä, se voi kyllä tuottaa kauniita kukkia, mutta koskaan se ei voi tuottaa taivaallisia hedelmiä niiden nautittavaksi, jotka Jumalaa rakastavat…

Vain katsomalla Mestariamme ja seuraamalla Hänen viitoittamaansa tietä, olemme suojassa tämän maailman houkutuksilta, jotka niin helposti yrittävät vallata mielemme. Asiat, joita sisäisesti pohdiskelemme muuttavat mielemme ja jos ajatuksemme valtaa lähimmäisen menestyminen tai epäonni, silloin katseemme ei ole luotuna Kristukseen ja tällöin on vain ajan kysymys, milloin tulemme ympäristömme kaltaiseksi. Iäisyyttä kaipaavaa sieluamme ei voi tyydyttää kukaan muu kuin Kärsimyksen Herra ja saadaksemme täyteyttä Hänen täyteydestään älkäämme ikinä sortuko vertailemaan itseämme ympäristöömme, vaan luottakaamme johdatukseen, johon meidät ollaan kutsuttu taivaallisella kutsumuksella. Kun Pietari aikoinaan sortui kysymään Mestarilta, miten toisen opetuslapsen käy, vastasi Jeesus hänelle samoin kuin kaikille meillekin seuraavat sanat: “…mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.” (Joh.21:22).

Jos sydämemme ei ole puhdas, olemme kuin majesteettinen puu, joka kaatui parhaassa voimissaan. Se oli kestänyt lukemattomat myrskyt ja kuitenkin se kaatui vienossa tuulessa. Kaatuessaan paljastui siitä salaisuus: pieni poikanen oli iskenyt joskus muinaisuudessa kirveensä siihen sen ollessa vasta hieno vesa. Haava oli kasvanut umpeen ja puussa vuosien aikana kasvanut elämä peitti sen alleen, mutta koskaan haava ei ollut parantunut. Pienen pojan kirveenisku vaikutti puun sydämessä syövyttäen syventymän runkoon, kunnes puu viimein oli kalvettu poikki kaatuen omasta painostaan saavuttaessaan ylvään majesteettisuuden. Ulkoapäin komea majesteettinen puu kaatui omasta painostaan vienossa tuulessa, vaikka se oli kestänyt vuosisatojen aikana kovat myrskyt. Samoin käy jokaiselle niille, jotka kantavat sielussaan arpia, vaikka ulkonaisesti näyttäisivät kuinka hurskailta tahansa! Jumalan lapsella ei saa ikinä olla vääriä vaikutteita kanssamatkaajiaan kohtaan, sillä taistelu käydään seuraavien innoittavien sanojen säestyksellä: “Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. “ (Ef.6:11-12).

Kiusauksien erämaassa, jonne Henki meitäkin johdattaa, joudumme monien valintojen eteen. Tuolla taistelukentällä paras ase vihollista vastaan on rohkeus, sillä pelkurit eivät peri taivasten valtakuntaa (Ilm.21:8). Rohkeus saa voimansa luottamuksesta Jumalan huolenpitoon, sillä se uskoo lupauksiin, joista vanhurskas on elävä! Se laittaa kaiken toivonsa näkymättömiin näkyväisten sijaan kohdistaen uskossa katseensa aina valmiina oleviin Korkeimman sotajoukkoihin, jotka Luoja on asettanut niiden suojaksi, jotka Häneen turvaavat ( 2 Kun. 6:16-17). Korkeimman lapsella ei ole mitään syytä menettää rohkeuttaan (Matt.10:28-31), sillä usko auttaa näkemään näkymättömät ja se vakuuttaa katsojalleen vallan olevan Jumalan käsissä, vaikka inhimillisesti katsottuna aina siltä ei näyttäisikään.

Jos emme rohkeasti luota Jumalan lupauksiin, jotka Hän on sinetillä vahvistanut Sanassaan, olemme sortuneet epäilemään Hänen luotettavuuttaan. Jos me emme usko Korkeimman lupauksiin, pidämme Häntä valehtelijana ja tällöin olemme kääntäneet selkämme ainoalle tosi auttajalle kumartuen odottamaan pelastusta tämän maailman hallitsijalta. Ei yksikään Hengestä syntynyt voi pitää Jumalaa valehtelijana eikä yksikään Häneen uskova voi väittää Häntä valehtelijaksi, sillä lupaukset voivat omistaa vain ne, jotka uskovat, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät (Hebr.11:6). Vanhurskas on elävä uskosta, koska usko antaa Jumalan lupauksille siivet kohotaksemme taisteluissamme korkeammalle olosuhteita ja näin tarkastelemaan niitä taivaallisesta näkökulmasta. Meidän ei tule yrittää muuttaa niinkään olosuhteita, vaan antaa niiden vaikutuksesta sielumme kohota korkeuksiin, yhä jalommiksi Jumalan palvelijoiksi!

Yksikään Jeesuksen opetuslapsi ei voi välttyä kiusauksilta, sillä tämän maailman hallitsija vihaa kaikkia niitä, jotka yrittävät pitää sielunsa puhtaana seuraten Mestariaan (Ilm.12:17). Vaikka Herramme opetti meitä rukoilemaan >äläkä saata meitä kiusaukseen> (Matt.6:13), ei se merkitse sitä, etteikö tämän maailman hallitsija houkuttelisi Korkeimman lapsia lankeamaan taivaallisesta kutsumuksestaan. Mikäli saatamme mielemme ja ajatuksemme kiusauksille alttiiksi astuen harhapoluille, silloin on kiusaukset tulleet pauloiksi, joihin riittävästi sotkeutuessamme koemme hengellisen kuoleman. Tämän tähden Herramme opetti meitä samaisessa rukouksessa lausumaan seuraavat sanat: “…vaan päästä meidät pahasta” (Matt.6:13).

Kiusaus ei ole vielä syntiin lankeamista niin kuin ei saastaisen lammikon näkeminenkään vielä siinä rypemistä! Me emme voi ikinä saavuttaa tilannetta, jossa sielunvihollinen ei meitä houkutuksillaan yrittäisi saada horjumaan, ja siksi tyynesti alistuen Jeesuksen opetuslapseuteen meidän tulee asennoitua voittamaan kiusaukset sen sijaan, että niitä pakenisimme! Me emme saa olla pelkureita jotka pakenevat vastoinkäymisiä, sillä tällöin emme peri taivasten valtakuntaa, vaan rohkeasti silmät luotuina uskomme alkajaan ja täyttäjään seurata Kristuksen esimerkkiä taistellen voittoisasti kiusausten erämaassa. Pelkuruus saa aina voimansa hengellisessä sodankäynnissä luottamuksen puutteesta jota on edeltänyt epäusko Korkeimman lupauksiin! Yksikään todellinen Jumalan soturi ei taistelukentällä käännä selkäänsä viholliselleen paeten raukkamaisesti, vaan Kuninkaan lapsina olemme velvolliset käyttäytymään arvokkaasti asemamme mukaisesti.

Kun me tunnustaudumme julkisesti Korkeimman palvelijoiksi, tahtoo Pyhä Henki riisua meitä lihan teoista ja matka kohti kiusauksia ja kärsimyksiä alkaa samanaikaisesti kun saamme kokea Hengessä Korkeimman johdatuksen sekä läsnäolon. Mestarimme jalanjäljissä > veihän Henki Hänetkin kiusausten erämaahan heti kasteen jälkeen> alkaa taistelumme pahuutta vastaan. Saviastioina Herran pöydällä, valmiina murtumaan sekä muovautumaan jaloa käyttöä varten, meistä näin riisutaan pois kaikki maallinen ymmärtääksemme omat epäpuhtaat vaikuttimemme jotka vielä Jumalan lapsinakin meissä valitettavan usein vaikuttavat. Mestarimme oli täynnä Pyhyyttä ja kuitenkin osoittaakseen meille, Hänen seuraajilleen tien, kulki voittoisasti läpi kiusausten erämaan, eikä kukaan joka väittää Häntä seuraavansa, voi välttyä siltä tieltä, jonka itse Jumalan Poika on voittoisasti läpikäynyt jättäen meille esimerkin. Korkein tahtoo lujittaa luonnettamme koetuksissa ja saavan kiusauksista jalon voiton käyttääkseen meitä edustajinaan maan päällä eikä tällöin sielussamme saa olla ainuttakaan tahraa. Vaikka Kristuksen veri on pessyt anteeksiannon kautta sielumme puhtaiksi, monien kyyneleiden kautta menneisyytemme senkin jälkeen hukutetaan syvyyden virtoihin ja näin on kerran myrskyävältä mereltä saapuva puhdistettuna Pyhä kansa, jonka vaatteissa ei ole ryppyä eikä tahraa.

Taistelujen tiimellykseen, kiusausten erämaahan, jäävät epäpuhtaat vaikuttimemme jättäen jäljelle vain Kristuksen mielenlaadun meissä, jotka tahdomme taivastietä vaeltaa. Se, mikä ei ikinä olisi kuollut oman kätemme kautta >eihän meissä itsessämme ole mitään hyvää>, saa todellisen surmaniskun turvautuessamme taisteluissamme Korkeimman johdatukseen ja huomatessamme, että ainoa todellinen apu tulee ylhäältä. Näin huomaamme, että Kaitselmus ohjaa askeleitamme kärsimyksestä toiseen, läpi kiusausten erämaan, muovaten meitä kuin saviastioita noustaksemme kerran uusina luomuksina ylväinä tavoittelemaan taivaan kirkkautta puhtain vaikuttimin!

Vaikka ulkonaisesti olemme tunnustautuneet Korkeimman palvelijoiksi, voi sisimmässämme olla tahroja, jotka tämän maailman hallitsija synnin kautta on sinne menneisyydessä lyönyt. Kiusaukset ovat olleet aina läsnä, mutta me huomaamme ne vasta kun sielumme on kokenut valaistuksen, samoin kuin pölyinen huone näyttää saastaisuutensa vasta auringon osuessa valonsäteillään sen pimeimpään nurkkaan. Taistelu syntiä vastaan tulee todelliseksi vasta silloin, kun sitä emme enää tahdo harjoittaa ja siksi niin monet, vaikkakin ovat saaneet maistaa Jumalan lapseutta, epäröivät jatkaa Hengen johdatuksessa koska eivät pidä näkemästään. Niin helposti monet aloittavat Hengessä, antavat Pyhän Hengen hetken johdattaa, ja sitten kuitenkin epäröiden sallivat lihallisten ajatusten vallata mielen vain kääntyäkseen takaisin siltä tieltä, jonne Mestarimme omalla esimerkillään on heidät kutsunut.

Kiusausten yrittäessä vallata mielemme on mahdotonta tuossa taistelussa voittaa omassa voimassaan ja kuitenkin niin helposti monet lankeavat siihen. Tuo vaara on todellinen jokaiselle Kristuksen seuraajalle, sillä liian helposti matkatessamme huomaamme kulkeneemme ilman Häntä, samoin kuin itse Mestarin äidille kävi hänen tullessaan Jerusalemista (Luuk.2:44). Me emme saa hetkeksikään sortua luottamaan oman käsivartemme voimaan taistelussa pahuutta vastaan, sillä jos näin teemme, silloin olemme jo langenneet sielunvihollisen paulaan sekä kääntäneet selkämme ainoalle tosi auttajalle. Ajatus >selviämme ilman Häntä> kumpuaa ylpeydestä omia voimiamme kohtaan ja siksi tällainen vaikutin ei ikinä voi kestää hengellisessä sodankäynnissä, sillä vain nöyrille, vain niille jotka laittavat kaiken toivonsa Korkeimpaan, on talletettuna taivaallinen palkinto iäisyydessä. Kiusausten viekoittelevan voiman suuruuden edessä ei yksikään liha voi kestää, sillä kiusausten voima perustuu syntienlangenneeseen luontoomme, jota hyväksikäyttäen pyrkii tämän maailman hallitsija saamaan Korkeimman lapset lankeamaan. Vain Korkein voi varjella meidät lankeamasta, sillä Hänen Poikansa on edeltä kulkenut tien läpi kiusausten erämaan (Juud.1:24).

Ei kukaan meistä voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa ja siksi voimme laittaa täyden luottamuksemme Korkeimman johdatukseen antaen rakkaudellisen käsivartensa kantaa meidät hetkestä toiseen, päivästä seuraavaan, aina iäisyyteen asti. Avioliiton murheet, elatuksen huoli sekä lukemattomat monet muut velvoitteet, joita meillä itse kullakin täällä ajassa on, eivät saa vallata mieltämme niin, että kadotamme Kristuksen ja täten jäämme yksinäisinä taistelukentälle vain huomataksemme olevamme avuttomia ilman Häntä. Jos ei Jeesus ohjaa purttamme elämän myrskyävällä merellä, silloin ajelehdimme vailla suuntaa vain haaksirikkoutuaksemme karikolle. Todellinen usko laittaa luottamuksensa Korkeimman johdatukseen koska tietää Jumalan tarkoitusperät, jotka ovat rakkaudelliset jokaista luotuaan kohtaan. Vain Jumala voi tietää, mikä on meille parasta ja siksi on autuaallista kulkea Hänen johdatuksessaan!

Me emme voi kokonaisuudessaan nähdä inhimillisellä järjellä Jumalan suunnitelmia varallemme, mutta Hänen Henkensä täyteydessä voimme uskossa omistaa kaikki ne lupaukset, jotka on varattuna niille, jotka laittavat luottamuksensa Häneen. Todellinen usko riisuu järjen päätelmät ja laittaa toivonsa Häneen, joka on edeltä kulkenut läpi kiusausten erämaan voittajana (2 Kor.10:5). Yksikään meistä ei voi kestää kiusauksissa omissa voimissamme, sillä Jumalan Valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. Jumala vuodattaa Pyhän Henkensä kuitenkin vain tyhjiin astioihin ja siksi turvautuminen omiin voimiin, vaikka se uskonnollisesti näyttäisikin hurskaalta, on suurin este menestykselle vanhurskauden tiellä. Jos ei Kristus kulje mukanamme taisteluissamme täällä kuoleman varjojen laaksoissa, silloin meidän tulisi pikaisesti kääntyä takaisin etsimään Hänen läsnäoloaan kuten Hänen äitinsä teki kadottaessaan Poikansa matkalla Jerusalemista (Luuk.2:45). Vaikka Kristus on noussut ylös taivaisiin, Hänen läsnäolonsa voimme omistaa uskossa, joka kumpuaa Pyhän Hengen täyteydestä!

Kun kiusaukset yrittävät vallata mielemme, kun tämän maailman hallitsija tarjoaa meille ristin sijasta nautintoja, silloin kiusatun sielun ainoa turva on Mestarinsa läheisyydessä. Me voimme touhuta paljonkin lailla Martan yrittäen omilla töillämme saada sitä, joka on saavutettavissa vain viettämällä aikaamme Mestarimme jalkojen juuressa: “Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk.10:39-42).

Ollessamme kiusauksissa huomaamme, että vain pintapuolinen Kristuksen tunteminen ei riitä, ulkoa opetellut Raamatun lauseet yhdistettynä uskonnollisiin muotomenoihin eivät voi ravita sieluamme kuivassa erämaassa, ja silloin >usein vasta silloin> meille valkenee Kristuksen läsnäolon merkitys. Laitamme moninaiset työmme syrjään ja lailla Marian hakeudumme Herran jalkojen juureen, lähemmäksi Häntä. Vasta silloin ymmärrämme tuon autuaallisen osan, joka jokaisella opetuslapsella Mestarinsa jalkojen juuressa on talletettuna. Ilman Häntä me emme voi mitään ja kuitenkin Hänessä voimme kaiken! Silloin lailla Jaakobin me vaadimme taivasta siunaamaan meidät, sillä ajatuksiimme hiipivät kiusaukset ovat voitettavissa vain Hänen voimassaan (1 Moos.32:24-29).

Opetuslapsen elämä kiusauksissa ja taisteluissa on pysyä lähellä Mestariaan ja vain siten selvitä voittajana kerran perille. Me voimme joskus kadottaa Hänet yrittäessämme omin voimin kulkea taivastietä ja kuitenkin Hän on luvannut olla aina kanssamme! Korkeimman rakkauden suuruus tulee ilmi siinä, että vaikka me usein ihmisinä olemme uskottomat, on Hän kuitenkin uskollinen, ja siksi, vaikka Mestari kulkeekin vierellämme elämämme taisteluissa, meille voi käydä niin kuin Emmauksen tien kulkijoille: emme huomaa Hänen läsnäoloaan vaikka Hän kulkee vierellämme:

“Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä… Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?” ( Luuk.24:13-32).

Eivät taivaan peittävät pilvet poista aurinkoa, vaan estävät meitä näkemästä sitä. Tähdet ovat yhä taivaalla, vaikka päivisin emme niitä näekään samoin kuin kuu antaa valoaan vasta pimeällä. Samoin on laita opetuslapsen ja Opettajan suhteessa: vaikka emme näe, kulkee Mestari kanssamme, sillä autuaat ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näe! Kristus kulkee rinnallamme epäuskossamme, aivan samoin, kuin kävi Emmauksen tien kulkijoiden suhteen vahvistaen meitä mitä erilaisimmin tavoin. Hänen lohdutuksensa voi tulla lähimmäisemme kautta, jonkun tuntemattoman kautta jota emme tunne ja joskus, yllättävää kyllä, jopa ihmisen kautta jota halveksimme emmekä minään pidä. Tuntemattomat ovat Hänen tapansa toimia ja kuitenkin Kristus ilmoittaa itsensä avaten silmämme näkemään todeksi lupauksen, ettei koskaan jätä meitä yksin taisteluissamme vaan kulkee avaten ymmärryksemme vastaanottamaan näkymättömät ja tehden niistä todellisuutta jokaiselle taivasmatkaajalle. Siitäkin huolimatta, vaikka ei sydämemme sillä hetkellä olisikaan palava!

Kun Pyhä Henki valtaa sydämemme, me huomaamme olevamme puhdistuksen tarpeessa. Se valaisee tahraantuneen sielumme antaen ymmärrystä, joka innoittaa meitä viettämään aikaamme puhdistavan taivaslähteen luona siitä elääksemme. Tuo lähde pulppuaa Golgatalta laskeakseen taivaalliseen kristallimereen, jonka rannoilla kerran valtava Pyhien joukko veisaa uutta virttä iäisyydessä puhtaisiin valkeisiin vaatteisiin puettuna ilman ryppyä ja tahraa. Kaikki maallisen vaelluksen likapyykki on kerran oleva pestynä kokonaan pois ja taistelut, joissa nyt taistelemme, ovat silloin menettäneet merkityksensä. Se on voittajien osa ja siksi katseemme tulisi olla kohdistettuna tuohon voittopalkintoon kiusauksien sijaan. Ei ole merkitystä tämän hetken taisteluilla, ei edes huomisen päivän murheilla, kun tiedämme kerran perivämme iankaikkisuuden Korkeimman luona. Kun tämän maailman langenneet lapset painuvat alas tomuun taisteluiden keskellä, tulee Jumalan lasten kohottaa maan alhoissa vaeltaessaan katseensa kohti voittopalkintoa unhoittaen kaiken muun ja täten kokea jo tässä hetkessä “palan taivasta”!

Koska Jumalan Valtakunta on voimassa eikä vain sanoissa (1 Kor.4:20), ei pelkkä tieto voi ketään pelastaa kiusauksista. Sielunvihollinenkin tietää kaikki kirjoitukset eikä tämä siitä huolimatta tule pelastumaan. Ei, täytyy olla jotakin kestävämpää ja se on Rakkaus Kristukseen, joka kerran uhrasi henkensä meidän edestämme! Jumalan armon kautta me ymmärrämme Hänen suuren rakkautensa sekä huolenpitonsa ja elävä yhteys Kristukseen antaa voiman vaeltaessamme kiusausten erämaassa. Rakkauden ase on väkevämpi kuin kuolema (Kor.V.8:6) ja siksi meillä tulisi kiusauksissa ollessamme olla sama mielenlaatu kuin Paavalilla (Fil.3:8) ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen”

Kun rakkautemme Kristukseen on aitoa ja vilpitöntä, silloin me kuulemme kiusauksissa Jumalan Pojan äänen (Joh.10:27-28) ja Hän on johdattava meidät autuuden keitaalle keskellä kiusausten erämaata, sillä Jeesus on uskomme alkaja sekä täyttäjä ja vain Hänessä voimme vastustaa sielunvihollisen aikaansaamia kiusauksia. Tässä on Pyhien kärsivällisyys ja usko!

-Marko Lind-

Oppiin sielun kuolemattomuudesta kuuluu nimenomaan se, että erotellaan ihmisestä kolme kokonaisuutta. Väitetään, että ihmisellä on ruumis, sielu ja henki. Ja, että ruumis vain kuolee, sielun taas eläessä ikuisesti. Välillä taas kuulee opetusta, että henki on se joka perii iankaikkisuuden. Näin on sotkettu niin sielu kuin henki toisiinsa eikä niistä monikaan helluntailainen tai luterilainen osaa sanoa eroa. Joskus sielu perii siis iankaikkisuuden ja joskus henki. Esitettäessä kysymyksen ”kumpi perii iankaikkisuuden”, vastaukset ovat erilaisia. Mitään yhtenäistä oppia siis tästä asiasta ei ole.

On huomattava, että suurin syyllinen erheellisiin käsityksiin sielun kuolemattomuudesta ja helvetin ikuisesta piinasta on eittämättä Raamatun käännökset toisille kielille. Kun Raamattua on käännetty, on usein jouduttu tilanteisiin, joissa on pitänyt hakea tietyille sanoille suomenkielinen vastine. Tämä on aiheuttanut vaikeutta Raamatuntulkinnassa. Otetaanpa muutama esimerkki. Ajattelepa ihmistä, joka kääntää Raamattua esim. jonkin sellaisen alkuasukasheimon kielelle, joka ei ole koskaan nähty lunta,Dan.7:9″…Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa”. Kuinka vaikeaa onkaan kääntäjän löytää synonyymi eli samaa tarkoittava sana sanalle lumi. Tällaisissa tapauksissa on mahdollista, että jakeen merkitys pahimmassa tapauksessa voi muuttua.

Kerrotaan, että kun Mikael Agricola käänsi Raamattua Suomen kielelle ja tuli vastaan sana leijona, niin hän joutui sen kääntämään ”jalopeuraksi”, koska siihen aikaan monikaan suomalainen ei tiennyt leijonasta mitään. Tänä päivänä taas tiedetään leijonasta, mutta jalopeura on tuntemattomampi….Tällaisia tilanteita tulee kääntäjille vastaan tuon tuostakin. Mainittakoon myös tässä yhteydessä, että esim. islamin usko ei menneinä vuosina antanut kääntää Koraania millekään kielelle, juuri sen tähden, että he pelkäsivät, että Koraanin alkuperäinen opetus ja oppi muuttuisi sitä kääntäessä muille kielille. Nykyisin toki käännöksiä tuostakin kirjasta jo löytyy. Mutta kaikesta tästä huolimatta on meidän suomalaisten Raamatusta löydettävissä selvä totuus, eli harhaan emme voi mennä tälläkään perusteella.

Onko sielu kuolematon? Antaa Raamatun itse vastata,Hes.18:4″Katso, kaikki sielut ovat minun: niin kuin isän sielu, niin pojankin sielu – ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”. Niin kuin huomaamme, vastaus on selvä. Jos sielu tekee syntiä, se kuolee. Lakkaa siis olemasta. Mutta ennen kuin voimme saada tähän vastauksen, joka rakas lukijani sinuakin tyydyttää, on meidän käsiteltävä hieman käsitteitä; henki, sielu ja ruumis. Ja ennen kaikkea sitä, että mitä Raamattu näistä asioista opettaa.

Aloittakaamme hengestä,1 Moos.2:7″Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu”. (huom. ei ihmiseen, vaan ihmisestä!) Jumala siis luodessaan ihmisen puhalsi häneen ELÄMÄN HENGEN, Job.33:4″ Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut”. Näin ihmisestä tuli elävä sielu eli elävä persoona.

Henki on jokaisessa elävässä ihmisessä juuri se Jumalan antama voima, joka vaikuttaa sen, että ihminen yksinkertaisesti elää. Sanotaanhan, että kun joku kuolee, niin hänestä lähtee henki. Ja tämä onkin ihan Raamatullista, Saarn.12:7″Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin”. Niin kuin huomaamme, ihmisen kuollessa hänen Jumalan antama elämää ylläpitävä henki palaa Hänen luoksensa.

Onko henki vain ihmisillä? Ei tietenkään, vaan kaikella elollisella, Saarn.3:19″Sillä ihmislasten käy niin kuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niin kuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla”.

”Tätä asiaa voidaan havainnollistaa sähkölampulla. Tavallinen sähkölamppu käsittää ilmattoman lasipallon, jonka sisällä on ohuita sähköä johtavia metallilankoja. Sen kyky antaa valoa riippuu yhteydestä sähkövirtaan. Kun sähkövirta yhdistetään lampun sisällä oleviin lankoihin, syntyy sekä valoa, että lämpöä. Voimme nyt verrata valmista mutta valotonta lamppua siihen ensimmäiseen ihmiseen, jonka Jumala loi. Niin kuin sähkölampun jokainen yksityiskohta on tehty valmiiksi virran johdattamiseksi lankoihin, niin myös Adam oli Jumalan täydellinen luomus. Mutta hänessä ei ollut elämää, niin kuin ei lampussakaan ilman virtaa ole valoa. Valo syntyy vasta silloin kun lamppu yhdistetään sähkövirtaan. Aivan samoin elävä ihmissielu (ihminen) syntyi vasta sinä hetkenä, jolloin Jumala antoi Aadamin oman henkäyksensä. Vasta silloin syntyi elävä sielu(ihminen), joka kykeni puhumaan, ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan. Kuolemassa taas tapahtuu päinvastoin, kuten lamppua sammuttaessa. Niin kuin valo ja lämpö häviävät kun sähkövirta lampusta katkaistaan, niin myös tietoinen ja tunteva, toimiva, ajatteleva ja puhuva persoonallinen, sielu (ihminen), lakkaa olemasta. On vain maasta tullut ruumis, jonka osana on sinne myös palata. (Tavoitteena kuolemattomuus, Wiljam Aittala).

Jos henki on se osa ihmisestä, joka perii iankaikkisuuden, niin silloinhan kaikki ihmiset perisivät iankaikkisuuden, riippumatta siitä, olivatko he jumalattomia tai uudestisyntyneitä Jeesuksessa Kristuksessa ( Saarn. 12:7). Raamattu opettaa kuitenkin, että vain uudestisyntyneet Jeesuksessa Kristuksessa perivät iankaikkisuuden ( Room.6:23), joten voimme ymmärtää, että henki ei ole suinkaan mikään erillinen osa ihmisestä, joka perisi iankaikkisuuden. Jos se olisi erillinen osa ihmisessä, niin silloin kaikki, niin eläimet kuin ihmiset, niin uskovaiset kuin jumalattomatkin perisivät iankaikkisuuden. Sillä palaahan henki aina Jumalan luokse. Joten ymmärrämme, että henki EI OLE MIKÄÄN ERILLINEN OSA IHMISESSÄ.

Vanhassa testamentissa sana ruah esiintyy 377 kertaa. Perusmerkityksessään se tarkoittaa ilman liikettä, tuulta tai hengitystä, henkeä. Uudessa testamentissa Heprean ruah-sanan vastineena käytetään Kreikan sanaa pneuma. Näiden sanojen perusmerkitys on aivan sama. Ei vanhassa enempää kuin uudessakaan testamentissa ihmisen henki (ruah tai pneuma) esiinny ruumiista erossa olevana itsenäisenä olentona. Erikseen on Jumalan Henki (1 Kor.2:11, 14;Ef.4:30;1 Piet.1:12; 2 Piet.1:21). Hänet mainitaan uudessa testamentissa noin 90 kertaa. Kun puhutaan ihmisistä, merkitsee pneuma:

1. Ihmistä itseään silloin kun osa edustaa kokonaisuutta, kuten Luuk.1:47, missä Maria sanoo: ”Minun henkeni (pneuma) riemuitsee Jumalasta”. Maria tarkoitti tietysti sitä, että hän itse, koko ihmisenä, riemuitsi.

2. Elämää, elämän periaatetta, elämää ylläpitävää voimaa. Jairuksen tyttärestä sanotaan, että ”hänen henkensä (pneuma) palasi, ja hän nousi heti ylös”(Luuk.8:55). Ja kun Jeesus ristillä huudahti: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (pneuma), on selvää, että Hän tarkoitti koko elämäänsä (Luuk.23:46).

3. Ihmisen luonnetta tai hänen sisäisen voimansa laatua ja ominaisuutta. Jeesus sanoi nukkuville opetuslapsilleen: ”Henki (pneuma) tosin on altis, mutta liha on heikko”(Matt.26:41). Stefanuksen vastustajat eivät kyenneet pitämään puoliaan ”sitä viisautta ja henkeä(pneuma) vastaan, jolla hän puhui” (Apt.6:10). Paavali puhuukin pelkuruuden, voiman, rakkauden ja raittiuden hengestä (pneuma)) (2 Tim.1:7). (Raamatun sanoma:huhtikuu-kesäkuu 1999, s.27)

Jos henki on erillinen osa ihmisessä, se osa joka perii iankaikkisuuden, niin miten on selitettävissä mm. seuraava Raamatun paikka, Luuk23:46″Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä”. Jos kerta Jeesuksen henki meni heti paratiisiin, niinkuin jotkut virheellisesti opettavat, NIIN EIKÖ JEESUS MENNYTKÄÄN! Tämän virheellisen opin kannattajat menevät jo pelkästään tämän Raamatun kohdan kanssa sekaisin. He kun opettavat, että Jeesus olisi kuollessaan heti mennyt paratiisiin (käsittelemme tätä myöhemmin).

Mikä on sitten sielu? Mennäänpä taas Raamatun alkulehdille luomistapahtumaan, 1 Moos.2:7″Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu”. Niin kuin huomaamme, ihmiseen ei tullut elävä sielu, VAAN IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU. YKSINKERTAINEN YHTÄLÖ, EIKÖ VAIN.

Ruumis (maan tomua; maan alkuainetta) > Elämän henkäys (Jumalalta tuleva elämän ”henki”) > ELÄVÄ OLENTO (SIELU ELI IHMINEN). Sielu on siis ELÄVÄ IHMINEN, ruumiin ja hengen kokonaisuus.

Ajatellaanpa, että sinulla on nauloja ja lautoja. Sinä rakennat niistä laatikon. Kun vedät naulat irti laudoista, sinulla on vain nauloja ja lautoja. MISSÄ ON LAATIKKO? Samalla tavalla käy, kun Jumalan antama elämän henki lähtee ihmisestä. Jäljelle ei jää enää käsitettä ihminen, niin kuin ei laatikko esimerkissäkään jäänyt enää jäljelle käsitettä laatikko. Luomistyössä oli siis ruumis (maan tomu) ja Jumalan antama henki ja näistä muodostui sitten ihminen (sielu). Samalla tavalla kuin on naulat ja laudat ja näistä muodostuu laatikko. Eikö olekin yksinkertaista!

Vanhassa testamentissa käytetty Hebrean sana nefes on käännetty usein Suomeksi sanalla sielu. Sillä on monia muitakin käännösvastineita. Tavallisimpia ovat henki”,”elämä”,”mieli”,”halu”,”itse”.—Ehkä tunnetuin kohta, jossa nefes-sanaa käytetään, on 1 Moos.2:7 ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento”. Niin kuin huomaamme, niin uusi, vuoden 92 käännös suomentaa tämän oikein. Tästä käy hyvin selville sielun merkitys, joka tarkoittaa elävää olentoa

”Perinteiseksi sieluksi käännetty hebrean sana nefes ei edellä mainitussa esimerkissä merkitse mitään sellaista, mikä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Tavallisimmin nefes merkitsee elävää ja toimivaa olentoa, joko yksilöä tai yhteisöä. Sanaa nefes käytetään usein myös tunteiden ja emootioiden tyyssijana. ”Sieluni iloitsee” on meikäläisittäin sanoen-MINÄ ILOITSEN. Uudessa testamentissa vastaava Kreikan sana on psykhee, jolla Raamatussa useimmiten on sama perusmerkitys kuin hebrean nefes-sanalla. Se ei siis tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, psyykeä, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista. ”Kuolemattoman sielun” käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin”. (Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, Wsoy,1995. s.940-942).

>>Psykheen merkitys Uuden testamentin kielenkäytössä sisältyy johonkin seuraavista ryhmistä:

1. Psykhee tarkoittaa elävää olentoa, elävää yksilöä. Paavali kirjoittaa: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento”(psykhee, 1 Kor.15:45). Ilmestyskirjassa sanotaan: ”kaikki meressä elävä (psykhee) kuoli” (ilm.16:3).

2. Psykhee tarkoittaa ihmistä persoonana. ”Pelko levisi ihmisten (psykhee) keskuuteen”(Apt.t.2:43).

3.Psykhee tarkoittaa ihmisen fyysistä elämää, ihmistä kokonaisuutena. ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne (psykhee), siitä mitä söisitte–. Onhan henki (psykhee) enemmän kuin ruoka” (Luuk.12:22-23).

4.Psykhee merkitsee myös sisäistä elämää. ”Puhdistakaa sielunne (psykhee) totuuden kuuliaisuudessa”(1 Piet.1:22).>> (Aittala: Tavoitteena kuolemattomuus)

Monet väittävät, että vain ihmisellä on sielu. Näin Raamattu ei kuitenkaan opeta, 3 Moos.17:13-14″saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sen tähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön”.

Jumala sääti kansalleen Israelille, että nämä eivät saisi syödä verta. Erään tulkinnan mukaan syynä saattoi olla se, että siihen aikaan pakanakansat joivat eläimen verta saadakseen syötävänä olevan eläimen voimat veren kautta itselleen. Tämä oli selvää taikauskoa, pakanuutta, ja ehkä Jumala tämän tähden sääsikin, että kukaan ei saisi syödä verta. Veri elämän vertauskuvana tarkoitti, että vain Jumala voi antaa ja ottaa elämän. Siksi verta ei tullut juoda eikä syödä.

Sana sielu voidaan suomentaa myöskin yksinkertaisesti monissa kohdin sanalla ELÄMÄ. Myöskin seuraava Raamatun paikka kertoo jotakin siitä, miten Raamatun kääntäjät ovat virheellisesti kääntäneet esim. seuraavat jakeet Luuk.12:19-20″ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut”? Oikein käännettynä sama kuuluu seuraavasti: Luuk.12:19-20″ ja sanon itselleni (psykhee), ihminen (psykhee), sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.” Mutta Jumala sanoi hänelle :Sinä mieletön, tänä yönä sinun täytyy antaa elämäsi (psykhee). Niin kuin huomaamme, sana psykhee tulisi suomentaa eri yhteyksissä eri tavalla. Raamattu kansalle 99 painos suomentaakin tämän kohdan oikein, Luuk.12.19″Sitten sanon ITSELLENI.

Joos.11:11″ Ja he löivät kaikki ne sielut, jotka siellä olivat, miekan terällä, ja tappoivat, niin ettei yhtäkään jäänyt”.(Biblia). Niin kuin huomaamme, tässä sielu on jotakin sellaista, mitä voidaan koskettaa miekalla. Tämä kohta voitaisiinkin suomentaa, että he löivät kaikki ne ihmiset, jotka siellä olivat, miekan terällä jne. Ja uusi kirkkoraamattu, vuoden 92 käännös onkin sen oikeaoppisesti tehnyt: ”Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon”.

Apt.2:41″Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Niin kuin tästäkin Raamatun kohdasta huomaamme, niin tietysti tässä tarkoitetaan , että kolmetuhatta IHMISTÄ meni tässä kasteelle. Uusi kirkkoraamattumme onkin sen suomentanut paljon paremmin, 92 käännös:”Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä”.

Ps.74:19″ Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää. Tämäkin Raamatun kohta tulee suomentaa seuraavasti, niinkuin vuoden 92 – käännös on sen oikeaoppisesti tehnytkin:”Älä jätä petojen armoille niitä, jotka sinua ylistävät, säästä köyhien palvelijoittesi henki”.

1 Piet.3:20″ jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Vuoden 92- käännös suomentaa sen oikeaoppisesti seuraavalla tavalla:” jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana”.

5 Moos.12:23″Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa. Vuoden 92- käännös suomentaa tämänkin kohdan OIKEAOPPISESTI: Mutta teidän tulee tarkoin pitää huoli siitä, ettette nauti verta, sillä veressä on elämänvoima, jota ei saa syödä lihan mukana”. Eikö nämä muutamat Raamatun paikat jo riitä osoittamaan, että ihmisessä ei ole erikseen mitään sielua, vaan että IHMINEN ON SIELU!!

Niin kuin olemme huomanneet, sielu ei ole, niin kuin jotkut harhaopettajat niin väittävät, jokin erillinen osa ihmisessä. VAAN SIELU ON SAMA KUIN IHMINEN. Se voidaan myöskin suomentaa, riippuen asiayhteydestä mm. sanoilla, ”ELÄMÄN VOIMA” tai ” ELÄMÄ”.

”Nykyajan teologisessa antropologiassa esitetään enää harvemmin erillistä oppia sielusta. Ihminen ymmärretään Jumalan luomaksi, ainutkertaiseksi kokonaispersoonaksi. Kuolema merkitsee ihmisen henkisten ja fyysisten elintoimintojen totaalista päätöstä ja ruumiin ylösnousemus ihmisen kokonaispersoonan astumista tuomiolle. ”(Otavan suuri ensyklopedia (Keuruu 1980) 8 osa, s.6199).

Katsokaamme vielä kolmatta kokonaisuutta eli ruumista. Mikä sitten on ruumis? ”Liha (hebr.basar) tarkoittaa Vanhassa testamentissa tavallisesti sekä ihmisen, että eläimen kuolevaista ruumista. Koska ihminen ”lihallisena” olentona on heikko ja katoava, ”liha”-sanan käyttöön liittyy usein kielteinen arvovaraus, 2 Aikak.32:8(”lihan käsivarsi” tarkoittaa ”vain ihmisvoimaa”), Jes.40:6-8 (”kaikki liha on kuin ruoho” tarkoittaa, että ihmiset ovat vain ruohoa).”Uudessa testamentissa käytetään Kreikan sanaa sark vastaamaan Vanhan testamentin basar-käsitettä. Kun Paavali sanoo, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa, 1 Kor.15:50, hän tarkoittaa, ettei ajallinen ja katoava ihminen sellaisenaan, muuttumatta, siitty uuteen elämään, niin kuin fariseukset väittävät. Ikuisen elämän toivo ei silti perustu ajatukseen sielun kuolemattomuudesta.

”Ajallinen ruumis” on hengellisen ruumiin (1 Kor. 15:44) siemen: se katoaa, se haudataan, mutta Jumalan herättäessä sen se Kristuksen ylösnousemusruumiin tavoin kirkastuu uudeksi taivaalliseksi ”hengelliseksi ruumiiksi”, 1 Kor.15:35-49. ”Liha on Hengen vastakohta, sen kilpailija, jopa turmiovalta, joka ikään kuin ulkopuolelta pyrkii orjuuttamaan ihmisen, Gal .4:29;5:17 s., 6:8–”Liha” on synnin valtapiiri ihmisessä. ”Ruumis” on laajempi käsite kuin ”liha”;kamppailu Jumalan Hengen ja synnin välillä käydään ”ruumiissa”, ei ”lihassa”, Room.6:12. ”Raamatun ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen: ruumista ja sielua, ihmisen ulkonaista olemusta ja hänen persoonaansa ”minäänsä” ei voi erottaa toisistaan. Kun Paavali puhuu hengestä, sielusta ja ruumiista, hän ei tarkoita näillä ihmisen eri osia, vaan korostaa puhuvansa koko ihmisestä. 1 Tess.5:23″.(Raamatun sanoma: huhtikuu-kesäkuu 1999)

Sitten pääsemmekin itse asiaan-eli onko sielu (ihminen) kuolematon? Luterilainen kirkko, helluntaiseurakunta, vapaaseurakunta ja monet muut opettavat, että sielu ei kuole koskaan. Niilo Yli-Vainio opetti myöskin, että sielu on kuolematon. Onko se? Mitä Raamattu asiaan sanoo?

Jumala kielsi Aadamia ja Eevaa syömästä hyvän ja pahantiedon puusta,1 Moos.2:17″mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. (Huom. Raamatussa puhutaan kahdesta kuolemasta; sisäinen ihminen + ruumis)

1 Moos.3:4″Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole”. Väite, jonka mukaan ihminen on kuolematon, on saatanan valhe, jonka se jo esitti paratiisissa Eevalle. No, kuinka kävi Eevan langettua syömään hyvän ja pahantiedon puusta, 1 Moos.3:19″Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman”. Näin, toisin kuin luullaan, kuolema tuli ihmisen osaksi.

Seuraavaksi muutamia Raamatunpaikkoja, jotka osoittavat selvästi, että sielu ei ole kuolematon: Apt.3:23″Ja pitää tapahtuman, että jokainen sielu, joka ei tätä Prophetaa kuule, pitää hävitettämän pois kansasta”. (Biblia). Niin kuin tästäkin kohtaa huomaamme, sielu voidaan hävittää.

Hess.13:19″Ja te häpäisette minut kansani edessä muutamista ohrakourallisista ja leipäpalasista, kun kuoletatte sieluja, joiden ei olisi kuoltava, ja annatte elää sielujen, jotka eivät saisi elää”. Tästäkin kohdasta huomaamme, että sielu voi kuolla.

Hess.22:25″ . he syövät sieluja”. Jos sielu on kuolematon, niin kuinka sitten voidaan sieluja syödä?

Hess.22:27″….hukuttavat sieluja”. Jos sielu on kuolematon, niin kuinka sielu voidaan hukuttaa?

Jaak.5:20″niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta”. Niin kuin huomaamme, Raamattu kertoo jatkuvasti, että sielu voi kuolla!! Sielu ei ole siis kuolematon. Profeetan ennustaessa Jeesuksesta, hän sanoo, Jes.53:12″sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan”. Kuinka kukaan voi jo pelkästään näiden esimerkkien jälkeen sanoa, että sielu on kuolematon? SIELU EI OLE KUOLEMATON, MUUTOIN KUIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA!

Hess.18:4″Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu – ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”.

Jeesus kuitenkin Golgatalla voitti kuoleman vallan! 2 Tim.1:10″Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman”. VAIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA SIELU ( IHMINEN) ON KUOLEMATON. Joh.11:26″ Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”. Sielu siis ”itseisarvona” ei ole kuolematon. Vain Jeesuksessa Kristuksessa meillä on iankaikkinen elämä.

Vain Jumalalla Jeesuksessa Kristuksessa yksin on kuolemattomuus,1 Tim.6:15-16 ”kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus”. Ja vain Hän voi sen meille ihmisille antaa, Room.6:23 ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.

Ihmiset, jotka väittävät, että sielu (ihminen) on katoamaton, kuolematon, ovat unohtaneet seuraavan Raamatunkohdan,1 Kor.15:54″ Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen”. JOS KUOLEMATTOMUUS ON AUTOMAATTISESTI KAIKILLA IHMISILLÄ, EIHÄN SIIHEN TARVITSE ENÄÄ ”PUKEUTUA”!!

”On myöskin huomattava se tosiseikka, että Raamatussa esiintyy yli 1600 kertaa termejä, jotka yleensä käännetään sanoilla ”sielu” tai ”henki”, mutta KERTAAKAAN EI NÄIDEN SANOJEN YHTEYDESSÄ ESIINNY KÄSITE ”KUOLEMATON” TAI ”KUOLEMATTOMUUS”. ( Tunnustuskirjana Pyhä Raamattu. s.384).

Niin kuin olemme huomanneet, sielu ei ole kuolematon muutoin kuin Jeesuksessa Kristuksessa. Kuitenkin miljoonat ja taas miljoonat uskovat, että kun ihminen kuolee, niin sielu ( jokin osa ihmisestä) jatkaa olemassaoloaan joko paratiisissa (Jeesuksen luona) tai tuonelan esikartanoissa. Olemme tähän mennessä tutkineet, että sielu ei ole ”jokin osa ihmisessä”, vaan sielu on IHMINEN. Mitä tapahtuu sitten ihmiselle kuolemassa…

MITÄ KUOLEMASSA TAPAHTUU?

Kun ihminen kuolee, niin Jumalan eläväksi tekevä henki poistuu ihmisestä ( Saarn.12:7). Ihminen nukkuu kuolonunta. Hän ei siis tiedä maailmanmenosta mitään, Saarn.9:5″Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään”. / Saarn.9:10″Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä”. / Ps.146:4″Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin”.

Ihminen siis yksinkertaisesti nukkuu, ei tiedä tämän maailman menosta mitään, 1 Tess.4:13 ”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole”.

Jeesus, Herramme ja Vapahtajamme kertoi sen ajan ihmisille ERITTÄIN SELVÄSTI MITÄ KUOLEMASSA TAPAHTUU, Joh.11:11-14″Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.” Niin opetuslapset sanoivat hänelle: ”Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi.” Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ”Lasarus on kuollut”. Miten yksinkertaisen selkeätä. Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että Lasarus nukkuu. Hän tarkoitti tällä, että kuolema on vain unta, josta Hän oli menossa Lasaruksen herättämään…

Jeesukseen uskovat Hänen aikanansa olivat hyvin perillä siitä, milloin maan tomussa nukkuva ihminen nousee ylös. Lasaruksen äiti ei luullut, että Lasarus jo olisi Aabrahamin helmassa tai missään muussakaan autuaaksi tekevässä paikassa. Hän tiesi, että vasta viimeisenä päivänä Lasarus nousisi ylös, Joh.11:21-24″Ja Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot.” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun veljesi on nouseva ylös.” Martta sanoi hänelle: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä” .

Katso tarkasti seuraavia Raamatun paikkoja ja tulet vakuuttuneeksi, että ihminen kuolemassa VAIN NUKKUU, Matt.9:24″Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu.” Niin he nauroivat häntä”. / Matt.27:52″ ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös”. Stefanuksen marttyyrikuolemaa kuvataan Raamatussa seuraavalla tavalla, Apt.7:60″Ja sen sanottuaan hän nukkui pois”. Ihminen kuollessaan siis vaipuu tiedottomaan uneen.

1 Tess.4:14 ”Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan”. / 1 Kor.15:15-16″ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty”. Edellinen Raamatun paikka on siitä mielenkiintoinen, että siitä käy ilmi myöskin se, että JEESUSKIN KUOLI, NUKKUI POIS, ja sitten Hänet herätettiin. Tämä Raamatun kohta kertoo itse asiassa siitä, mitä tapahtui Jeesuksen kuollessa. Jeesus ei siis mennyt heti paratiisiin, niinkuin jotkut virheellisesti opettavat, vaan Hän yksinkertaisesti ”nukkui kuolonunta”.

Uskova ihminen herätetään vasta sitten, kun Jeesus saapuu maan päälle noutamaan OMIAAN. Jumalattomia ihmisiä ei silloin vielä kuitenkaan herätetä. Joten, jos sinä rakas lukijani, et ole laittanut asioitasi Jumalan kanssa kuntoon, niin teethän sen viipymättä, Joh.6:39″Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä”. / Joh.6:54″Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä”. Eikö ole erittäin selkeätä Raamatun opetusta.

Ihmiset siis, niin uskovaiset kuin jumalattomatkin, kuollessaan nukkuvat tiedotonta untaan. Kun Jeesus tulee, niin hän herättää omansa Häntä vastaan. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus, Ilm.20:4-5″…he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus”.

Jumalattomat, siis ne jotka ovat pilkkana pitäneet Jeesuksen Kristuksen sovitustyön, herätetään vasta viimeiselle tuomiolle, toisessa ylösnousemuksessa, Ilm.20:13″Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin”. / Joh.5:28″ Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen”. Niin kuin huomaamme, sielut (ihmiset) kuoleman jälkeen nukkuvat tiedottomassa tilassa odottaen ylösnousemusta.

Kaikki ihmiset kyllä kerran herätetään, mutta jotkut tulevat toivomaan, että heitä ei olisi koskaan herätettykään, Dan.13:2 ”Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen”. Jumala kuitenkin tahtoisi, että kaikki heräisivät elämän ylösnousemukseen. Hän ei kuitenkaan voi pakottaa ihmistä kääntymään puoleensa, Hes.18:32″Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää”.

1 Kor.15:29-30″ Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan? Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan”? Niin kuin huomaamme, Paavali tietää, että kuolleet nukkuvat, SILLÄ VAIN NUKKUVA VOI HERÄTÄ! Myöskin hän ymmärsi, että jos ei kuolleitten ylösnousemusta ole, on usko Jeesukseen Kristukseen turhaa.

1 Tess.4:15-17″ Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa”. Jos uskova ihminen, uskova sielu, menisi heti kuoleman jälkeen paratiisiin, niin silloinhan HE OLISIVAT EHTINEET ENNEN MEITÄ. Näin ei kuitenkaan Paavalin mielestä selvästikään ole. Uskokaamme mieluummin Paavalia, kuin jo edesmennyttä Niilo Yli-Vainiota tai ketään muuta harhaopettajaa, jotka opettavat, että ihminen kuolemassa heti menee joko tuonelan esikartanoihin tai paratiisiin…

Pietari helluntaisaarnassaan puhui Daavidista, Apt.2:29 ”Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä”. Pietari tuo erittäin selvästi esille sen, että DAAVIDKAAN EI OLE VIELÄ NOUSSUT YLÖS JUMALAN LUOKSE, VAAN HÄNKIN VAIN NUKKUU, Apt.2:34″Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin”. Miten selvää opetusta. Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies, ja jos kuka, niin hän olisi jo taivaassa, jos sinne heti kuoleman jälkeen hyvät pääsisivät. Mutta niinkuin huomasimme, ei edes hän ole vielä siellä, 1 Kun.2:10″Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin”.

Kuolonunta nukkuvat myös muut Israelin kuninkaat, 1 Kun.11:43″Sitten Salomo meni lepoon isiensä tykö ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin”. / 1 Kun.14:31″Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin”. / 1 Kun.15:8″Ja Abiam meni lepoon isiensä tykö”. / Job.14:12″ niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa”. Niin kuin huomaamme, Raamattu käyttää toistamiseen sanaa ”lepo”, silloin kun ihminen kuolee. Lepo on siis unta. Kun ihminen kuolee, hän yksinkertaisesti nukkuu kuolonunta.

Harhaopettajat väittävät kuitenkin, että sielu (osa ihmisestä) HETI kuolemanjälkeen joko nousee ”henkiruumiina” ylös paratiisiin tai vaipuu alas tuonelaan. Nämä tällaiset ns. opettajat, sen sijaan, että tutkisivat Raamattua, elävät pimeydessä ja tuohon samaan pimeyteen he haluavat viedä muutkin. Nämä tällaiset ovat vain sokeita sokeain taluttajia (Matt.15:14). Heitä kuunteleville kuuluukin seuraava Raamatun Sana, 2 Tim.2:16-18″Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon”.

Niilo Yli-Vainio kirjassaan ”Järkyttävä maailma” sivulla 13 kirjoittaa mm. seuraavaa: ”Ylienkelin ääni alkaa kuulua läpi taivasten, koko enkelimaailma havahdutetaan VASTAANOTTAMAAN Jumalan Pojan morsiusseurakunta kotiin.” ”Jumalan Poika on lähtenyt NOUTAMAAN kotiin sitä seurakuntaa, jonka puolesta Hän kerran kuoli ristillä verisen ristin kuoleman, seurakuntaa, jonka puolesta Hän on lähes 2.000 vuotta rukoillut ja jota Hän on sydämen ikävällä odottanut kotiin. ” Tietämättään on Niilo tässä kohden kirjoittanut totuuden. Asia on juuri niinkuin hän tässä on kirjoittanut. Valitettavasti vain hänen muu opetuksensa MENEEKIN RISTIIN TÄMÄN KÄSITYKSEN KANSSA.

Mistä sielun kuolemattomuus-oppi on oikein peräisin?

Filon ja Josefus olivat myötävaikuttamassa tämän opin siirtymisestä juutalaisuuteen. ”Kreikkalaisen filosofin Platonin vaikutuksesta oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta pääsi tunkeutumaan juutalaisuuteen erityisesti Aleksandriasta käsin. Niinpä se tavataan juutalais-hellenistisellä filosofilla Filonilla (20 eKr.-47 jKr.) samoin kuin myös juutalaisella historioitsijalla Josefuksella. Kahden juutalaisen koulukunnan kehittyminen alkoi noin v.200 paikkeilla eKr. Niinpä jo makkabealaiset (v.166 eKr.alkaen) edustivat käsitystä, jonka mukaan kuolleitten puolesta voitiin rukoilla ja että ihminen omaa luontaisen kuolemattomuuden. Filonin mukaan ns. järjelliset sielut odottivat tilaisuutta ruumiillistua ihmisessä. Kuoleman tapahtuessa ruumis hajoaa, kun taas aineeton sielu palaa ikuisuuteen. Filon hylkäsi myös opin ruumiin ylösnousemuksesta ja uskoi pahojen iankaikkiseen rangaistukseen. Hän yhdisti platonismin ja juutalaisuuden taitavaksi järjestelmäksi väittäen löytävänsä Vanhaa testamenttia kuvaannollisesti tulkitsemalla kreikkalaisen filosofin pääpiirteet. Toinen juutalaisuuden haara pitäytyi kuitenkin Vanhan testamentin kirjaimelliseen tulkintaan puoltaen käsitystä jumalattomien hävittämisestä ja ihmisen kuolevaisesta olemuksesta. Tätä linjaa edustavat myös Kuolleen meren kirjalöydöt. Ne osoittavat essealaisten veljeskunnan pitäytyneen käsitykseen, jonka mukaan vain vanhurskaat perivät iankaikkisen elämän, kun taas jumalattomat hävitetään, niin, että he lakkaavat kokonaan olemasta. (Esim. Johannes kastaja kuului tähän ryhmään, oma lisäys). …..Näyttää kuitenkin siltä, että Jeesuksen aikaan mennessä kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta käsitys ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta oli jo löytänyt vankan sijan juutalaisuudessa.

”MUUTAMAT” KIRKKOISÄT OLIVAT KUITENKIN OIKEALLA ( Raamatullisella) ASIALLA. Klemens Roomalainen piti kuolemattomuutta Jumalan lahjana, joka annetaan vain vanhurskaille, kun taas lopullinen jumalattomien kuolema merkitsee olemassaolon päättymistä. Barnabas puhui ikuisesta kuolemasta ikuisen elämän vastakohtana. Saatana, synnintekijät ja paha hävitetään. Antiokian Ignatioksen mukaan ylösnousemus on ainoa portti kuolemattomuuteen. Siksi se on ratkaiseva asia. ( Oikeaa Raamatullista näkemystä edustivat monet, monet muutkin kirkkoisät, oma lisäys). Gnostilais-manikealainen harhaoppi ja sen tunkeutuminen kristilliseen seurakuntaan näihin aikoihin herätti erityisesti Gallian piispan Irenaeuksen (n.130-202 jKr.) puolustamaan oikeauskoista oppia luonnosta ja kohtalosta….Hän korosti, että ihminen voi saada kuolemattomuuden lahjan vain Jumalan armosta ja voimasta.

ATHENAGORAS AVAA PORTIT HARHAOPILLE: Ensimmäinen, joka julisti sielun luontaista kuolemattomuutta kristillisenä oppina, lienee ateenalainen Athenagoras (v.127-190 jKr.), joka oikeastaan oli filosofi ja joka kristinuskon vastaanotettuaankin säilytti platonilaisen perusnäkemyksen siitäkin huolimatta, että hän näin tehdessään joutui jyrkkään ristiriitaan vallitsevan kristillisen opetuksen kanssa”. (Tätä samaa epäraamatullista ajattelutapaa ovat sitten muut samanlaiset ”harhaopettajat” opettaneet, oma lisäys) . (Tavoitteena kuolemattomuus, Aittala)

On myöskin syytä mainita esim. Origenes, joka kristinuskoon siirtyessään ei kuitenkaan koskaan luopunut epäraamatullisesta, pakanallisesta sielun kuolemattomuusopistaan. Näiden tällaisten harhaopettajien kautta kristinuskoon levisi harhaanjohtava opetus sielun kuolemattomuudesta erillään Kristuksesta.

Niin kuin huomaamme, niin oppi sielun kuolemattomuudesta erillään Kristuksesta on kummunnut pakanauskonnoista ja kreikkalaisesta filosofiasta. Ei suinkaan Raamatusta, niinkuin monet väittävät. Kristilliseen kirkkoon tämä harhaoppi tuli vasta n. 200- luvulla jKr. jolloin kirkkoisät tekivät siitä kristillisen teologian. Sielun kuolemattomuusoppi, niinkuin olemme huomanneet, ei ole Raamatullinen ja siksi meidän onkin se hyljättävä.

Onko oppi paratiisista ja Tuonelan esikartanoista, niinkuin mm. Ylivainio opetti, Raamatullinen. Niilo Yli-Vainio kirjoittaa kirjassaan ”Järkyttävä maailma”, sivulla 17-18 seuraavaa: ”Tuonela on jumalattomille välitila, jossa he odottavat viimeistä tuomiota….Tuonela ei ole sellainen välitila, jossa ihminen olisi tiedoton, niin kuin jotkut väittävät…..Uskoisin, että kääntymättöminä kuolleet eivät ole ainakaan vielä kahleissa, mutta se on varma, että he ovat tuonelassa samoissa vaivoissa pahojen henkivaltojen kanssa”.

Onko asia todellakin näin, niinkuin jo edesmennyt opettaja Niilo -YliVainio opettaa? Jos ei ole, niin eikö hän silloin ollut harhaopettaja, 2 Piet.2:1″Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja”.

Tässä vaiheessa on huomattava, kun puhutaan siitä, että onko ketään ihmistä jo taivaassa, että Raamattu kertoo muutamista ihmisistä, jotka ovat kyllä menneet taivaaseen. Kun Jeesus kuoli, niin silloin monia pyhien ruumiita nousi ylös haudoistaan, Matt.27:50-53″Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle”. Siksi Raamattu sanookin, Ef.4:8″Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen”.

On myöskin sellaisia ihmisiä, kuten Hanok (1 Moos.5:24) ja Elia (2 Kun.2:1) ja tietysti Mooses (5 Moos.34:6), jotka eivät ole kuolleet ”normaalilla” tavalla, vaan he ovat jo taivaassa. Hebr.11:5″Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ”eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois.” Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle”./ 2 Kun.2:11″Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen/. / Juud.1:9″Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra”!

Ketään ihmistä ennen Moosesta ei oltu otettu taivaaseen, Mooses oli ensimmäinen, Room.5:14″ kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen. Nämä ihmiset ovat jo taivaassa niiden Pyhien kanssa, jotka nousivat haudoistaan Jeesuksen kuollessa.

Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesukselle kirkastusvuorella, ikään kuin varmistukseksi siitä, että he ovat jo taivaassa. Eiväthän he muuten olisi voineet Hänelle ilmestyä, Mark.9:4″Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa”. Nämä ihmiset ovat jo taivaassa, niinkuin jotkut Raamatun paikat antavatkin ymmärtää. NÄITÄ VASTAAVANLAISIA IHMISIÄ ON TAIVAASSA KAIKENKAIKKIAAN 24 KPL! KYLLÄ, LUIT OIKEIN, NIIN PIENI ON TUO JOUKKO, Ilm.4:4″Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunu”.

Se, että muutamat ovat päässeet taivaaseen maistamatta kuolemaa, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki hyvät olisivat jo taivaassa ja kaikki pahat olisivat kärsimässä vaivaa tuonelassa. Raamattu ei tue tällaista näkemystä! Niin kuin olemme toistamiseen huomanneet, ihminen kuolemansa jälkeen nukkuu kuolonunta, kunnes hänet herätetään. Jumalaton herää tuomion ylösnousemukseen ja Jeesuksen lapsi herätetään elämän ylösnousemukseen.

Harhaopettajat, jotka väittävät, että ihminen heti kuolemansa jälkeen menee joko taivaaseen tai tuonelan esikartanoihin, eivät ole käsittäneet oikeuden käynnin periaatteesta mitään. Raamattu opettaa, että kerran me kaikki olemme Kristuksen tuomioistuimen edessä. Siis ihan jokainen, sinä sekä myöskin minä, me kaikki, 2 Kor.5:10″Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa”. Vasta tuomioistuimen päätöksen jälkeen, ihminen joko tuomitaan kadotukseen tai iankaikkiseen elämään Jumalan luona, Matt.25:30-46″Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään”. ENSIN SIIS JULISTETAAN TUOMIO JA VASTA SITTEN SE LAITETAAN TÄYTÄNTÖÖN!

Näin on taivaallisessa oikeudenkäynnissä niinkuin se on myöskin maallisessa oikeidenkäynnissä. IHMINEN ON AINA SYYTÖN, KUNNES TOISIN TODISTETAAN. Jos taas ihminen heti kuolemansa jälkeen joutuisi joko kärsimään vaivaa tai sitten pääsisi ihanuuteen ennen varsinaista tuomiota, ( joka ei ole vielä tapahtunut), niin sehän tarkoittaisi sitä, että IHMINEN OLTAISIIN TUOMITTU ENNEN OIKEUDENKÄYNNIN JULISTAMAA PÄÄTÖSTÄ. Se taas puolestaan osoittaisi meille, että Jumala ei ole oikeudenmukainen. Juuri oikeudenmukaisuuteen perustuu se periaate, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan…

Jumala on oikeudenmukainen, Ps.119:137″Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat”. Eikö oikeudenkäytännön periaate jo riitä osoittamaan, että ihminen heti kuolemansa jälkeen ei joudu kärsimään saatika sitten nauttimaan. Eikö tämä oikeudenkäynnin periaate osoita meille, että ihminen yksinkertaisesti vain nukkuu, eikä tunne mitään, ei hyvää eikä pahaa. Jumala on kaikkia luotujaan kohtaan oikeudenmukainen mutta olisiko se oikeudenmukaisuutta, jos joku tuomittaisiin kärsimään rangaistusta, ennen oikeuden päätöstä…

Monet ihmiset pitävät ”nukkumista” vieraana käsitteenä, sillä heitä on jo niin pitkään opetettu väärin. Kun minä vielä kuuluin Helluntaiseurakuntaan, niin pidin ”kuolemanuni” käsitettä jotenkin ilkeäntuntuisena. Ajattelin, että jos minä vain haudassa nukun, niin ehkä tunnen kun madot minut syövät ja ehkä tunnen arkussani yksinäisyyden jne. Mutta tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä ihminen ei silloin tiedä mitään. Monet taas ajattelevat, että nukkuminen on ”pitkäveteistä” ja näin ollen haluaisivat jo heti päästä Herramme Jeesuksen luokse. Kuolemanuni, vuosituhansiakin kestänyt, on kuitenkin jokaisen ihmisen kohdalla, kuin hyvin nukuttu yö. Kun illalla painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa, niin aamulla herätessään ei tiedosta ajan pituutta muutoin kuin kelloon katsomalla. Kuolemanuni on siis sinällään ihan mieluinen asia, ei mikään epämiellyttävä painajainen…

Jotkut harhaopettajat opettavat, että Jeesuksen vertaus rikkaasta ja köyhästä miehestä olisi osoitus siitä, että on todellakin olemassa jo HETI KUOLEMAN jälkeen joko huono tai hyvä paikka. Tässä vertauksessa Jeesus puhuu ”käsitteestä” Aabrahamin helma (Luuk.16:19-31). Tämän vertauksen mukaan tuntuisi siltä, että ihmiset tosiaankin pääsisivät heti kuolemansa jälkeen Aabrahamin helmaan. Ongelmaksi tulevat kuitenkin seuraavat Raamatuntekstit, Hebr.11:8-13″Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sen tähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä”. / Hebr.11:39-40″ Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen”. SIIS…AABRAHAMKAAN EI OLE VIELÄ LUVATTUA SAAVUTTANUT!!!! AABRAHAMKAAN EI OLE VIELÄ PÄÄSSYT TÄYDELLISYYTEEN!! Vaan kaikki jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat kuolleet, nousevat yhdessä Aabrahamin ja muiden kuolleitten pyhien kanssa yhdessä sekä elossa olevien pyhien kanssa Herraa vastaan yläilmoihin, 1 Tess.4:15-17″Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa”.

Eikö ole erittäin yksinkertaista Raamatun opetusta. Oikein on Jumala sanonut profeetta Jesajan kautta, Jess.35:8″ Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on ”pyhä tie”: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy – eivät hullutkaan”.

Niin…Jumalan tie on niin suora, että hullutkaan eivät pääse tältä tieltä eksymään. Lailla Apostoli Pietarin, voinemmekin sanoa kaikille harhaopettajille, heidän opettaessaan epäraamatullisia oppejaan seuraavaa, Apt.13:10″Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä”? Niin tiet ovat suorat, ihmiset ne usein vain tekevät niin mutkaisiksi. Opit ovat selkeät, mutta ihmiset ne tekevät niin monimutkaisiksi. ON SE NIIN SÄÄLITTÄVÄÄ!

Niin kuin olemme huomanneet, selkeä Raamatun opetus on, että ihminen kuoleman jälkeen nukkuu ”kuolonunta”. Hän ei siis tiedä mistään mitään. Kuitenkin tulee päivä, jolloin jokainen ihminen herätetään unestaan. Hyvää tehnyt elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. Jokainen ihminen joutuu Kristuksen tuomioistuimen eteen. Ne jotka ovat Herraa Jeesusta Kristusta, syntiemme sovittajaa seuranneet uskollisesti ja pitäneet Jumalan käskyt ja Hänen todistuksensa pääsevät iankaikkiseen elämään Hänen kanssaan. Toiset, ne jotka ovat pilkkana pitäneet Golgatan työn joutuvat iankaikkiseen eroon Jumalasta. Heidät tuhotaan iankaikkisella tulella, eikä heitä enää sen jälkeen ole. Kukaan ei heitä enää sen jälkeen muista. He ovat kadonneet.

Ennen kuin käymme käsittelemään mitä todella tapahtuu lopullisen tuomion jälkeen, on syytä hieman tarkastella, ikään kuin alustukseksi sanaa KADOTUS. Monissa kohdin, missä Raamatussa käytetään sanaa kadotus, se voitaisiin myöskin suomentaa sanoilla ”HÄVITÄ OLEMATTOMIIN”. Kun siis ihmistä, joka ei ole uskossa, kohtaa kadotus, niin on selvää, (tämän pitäisi jokaisen sisälukutaitoisen ymmärtää), että silloin ihminen HÄVIÄÄ OLEMATTOMIIN. HÄN SIIS KATOAA. HÄNTÄ EI SIIS YKSINKERTAISESTI ENÄÄ OLE OLEMASSA!!! On syytä muistaa tämä, kun käymme käsittelemään mitä ihmiselle tapahtuu lopullisen (iankaikkisen) tuomion jälkeen.

On myöskin hyvä käsitellä ”alustukseksi” myöskin sanaa ELÄMÄ ja KUOLEMA. Jokainen sisälukutaitoinen ymmärtää, että kyseessä on TOISTENSA VASTAKOHDAT. Ymmärrettävyyden vuoksi sanottakoon: ELÄMÄN VASTAKOHTA EI OLE ELÄMÄ, EIKÄ KUOLEMAN VASTAKOHTA OLE KUOLEMA!

Raamatun selkeä ilmoitus on, että VAIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA MEILLÄ ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ. Vain yhteydessä Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa voi ihminen elää. Tai tarkemmin sanottuna, MIKÄÄN EI ELÄ JOS ON HÄNESTÄ ERILLÄÄN,Apt.17:28″sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme”. Yksikään olento, yksikään kasvi, eikä ylipäätänsä mikään voi elää erillään Hänestä, joka on Elämä ja Yltäkylläisyys. Sillä Jeesuksessa Kristuksessa kaikki ovat luodut ja ilman Häntä ei ole luotu mitään, Kol.1:16-17″Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa”.

On siis selvää, että kun nämä ”välit” lopullisen tuomion jälkeen LAITETAAN POIKKI, kun kuvaan astuu iankaikkinen kadotus Jumalan kasvoista, niin silloin ”putket” elämän antajaan katkaistaan ja elämä yksinkertaisesti lakkaa. Vain Jeesuksessa Kristuksessa meille TARJOTAAN IANKAIKKISTA ELÄMÄÄ, Joh.11:26″Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen”? / 1 Joh.5:13″Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä”. Tätä taustaa vasten on täysin ymmärrettävää, että lopullisen tuomion jälkeen, kun jumalaton joutuu erilleen Luojastaan, NIIN HÄN YKSINKERTAISESTI LAKKAA OLEMASTA, 2 Tess.1:9 ”Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta”. Ne taas jotka ovat uskoneet Jeesuksen lupaukseen, ette ikinä kuole ( voidaan kääntää: eivät tule kuolemaan / King James käännös), saavat kokea kohdallaan, että Hän ei valehdellut. Sillä vain JEESUKSESSA KRISTUKSESSA ON ELÄMÄ.

Mitä tapahtuu sitten lopullisen tuomion jälkeen? Onko sittenkin olemassa ikuinen helvetti, jossa kärsitään rangaistusta ja kidutusta ja tuskaa ja ahdistusta? Tutkikaamme tätäkin asiaa, niinkuin kaikkia muitakin asioita Raamatun valossa! Monet ihmiset kuullessaan tervettä Raamatullista opetusta siitä, mitä viimeisen tuomion jälkeen jumalattomille tapahtuu, suorastaan loukkaantuvat kuullessaan, että helvetti ei olekaan paikka missä ihmisiä kidutetaan loputtomiin. Heidän mielestään koko usko menettää merkityksensä, jollei helvettiä ikuisine kidutuksineen ole olemassa. Näille tällaisille ihmisille on tyypillistä, että he ovat valinneet Jumalanpalveluksen pelkästään pelosta, ei rakkaudesta Häneen, joka kuoli ristillä syntiemme edestä. Näillä tällaisilla ihmisillä on vääränlaiset motiivit ja ne kyllä tulevat paljastumaan viimeisellä tuomiolla, Matt.10:26″Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi”. Nämä tällaiset ihmiset eivät ymmärrä anteeksiannosta paljoakaan. Se taas heijastuu heidän vaelluksessansa siten, että he ylhäältä katsovat muiden syntisten vaellusta ja ovat hanakoita heitä arvostelemaan. He ovat fariseuksia, jotka lammasten vaatteisiin pukeutuneina hämmentävät monia vilpittömiä Jeesuksen kalliilla verellä lunastettuja Jumalan pyhiä. Nämä tällaiset ihmiset antavat Jumalasta väärän kuvan ja sitten ihmettelevät, kun ihmisiä ei kiinnosta palvella ”Israelin Pyhää”. Näin tällaisten ihmisten teot ja käsitykset tulevat päivänvaloon. He kokevat, että jos Jumala ei annakaan kiduttaa jumalattomia helvetissä ikuisesti , niin se olisi heitä kohtaan, jotka ”tosisydämellä” ovat Jumalaa palvelleet, väärin. Nämä tällaiset ihmiset eivät tiedä Jumalan rakkaudesta ja olemuksesta paljoakaan, Jess.1:3″Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä”.

KENENKÄÄN EI TULE PALVELLA JUMALAA RANGAISTUKSEN PELOSTA VAAN RAKKAUDESTA HÄNEEN, Room.2:4″ Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen”? / 2 Kor.5:14-15″ Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut”.

Monet ihmiset pelosta iankaikkista rangaistusta kohtaan palvelevat näennäisesti Jumalaa. Heidän motiivinaan ei ole siis rakkaus. Heitä pelottaa helvetin ajaton rangaistus ja siksi he ovat valinneet uskovan osan. Jos helvetti ei olisikaan niin paha paikka kuin he luulevat, he heti hylkäisivät Rakkauden Luojan, joka antoi osoituksena rakkaudestaan oman kalliin poikansa, Jeesuksen Kristuksen. Nämä tällaiset ihmiset ovat kuin syvälle vajonneita alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä. Krapulan ja vieroitusoireiden alkaessa he katuvat sitä mitä ovat tehneet ja jos menet heiltä kysymään huumausaineiden käytöstä, niin he auliisti myöntävät tehneensä väärin ja olevansa vähän ”tyhmiä”. Vedet silmissä he saattavat luvata sinulle ja itselleen, että eivät enää koskaan käytä huumausaineita ja kuitenkin saatat jo seuraavalla viikolla nähdä heidät humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena. NÄMÄ TÄLLÄISET IHMISET KATUVAT VAIN ”NÄENNÄISESTI”. HE KATUVAT VAIN RANGAISTUKSEN PELOSTA. Sen tähden he niin helposti lankeavat. Jos heidän elämässään ei toteutuisi syyn ja seurauksen laki, he joisivat ja käyttäisivät huumeita ja alkoholia aina. Ihmiset, jotka palvelevat Jumalaa vain helvetin rangaistuksen pelosta pitävät Jumalaa ilkeämielisenä tyrannina, mutta eivät vain sitä muiden kuullen uskalla myöntää.

Ulospäin, muiden ihmisten aikana he esittävät olevansa pyhiä ja vanhurskaita ja kuitenkin sydämessään tekevät syntiä. He himoitsevat ja tuomiten katsovat muita. Yhteistä näille ihmisille suhteessa alkoholistiin ja huumeiden käyttäjään on se, ETTÄ HE HALUAVAT ELÄÄ HIMOJENSA MUKAAN. Alkoholisti ja huumeidenkäyttäjä on vain vajonnut ”vähän syvemmälle”. Jos nämä ihmiset, jotka näin uskovat Jumalasta, saisivat tehdä himojensa ja tottumuksiensa mukaan, niin he kyllä auliisti niin tekisivät. Nämä tällaiset ihmiset ovat kuin liikenteessä olevat lakien rikkojat. He eivät ymmärrä, että pelisäännöt ovat yhteisiä etuja varten, itse asiassa heidän parhaakseen, ja siksi, heti kun lain silmä välttää, he polkevat kaasujalkaa minkä ehtivät vähät välittämättä muiden ihmisten turvallisuudesta. Kuitenkin kun he saavat silmiinsä lainvalvojien tarkkailevat katseet, he silloin, rangaistuksen pelosta, ajavat yhteisten sääntöjen mukaisesti.

Samanlaisia ovat ihmiset jotka sanovat olevansa uskovaisia, eivätkä voi ymmärtää, että helvetti ei olekaan ikuisen piinan paikka, vaan lopullinen jumalattomien tuhoaminen. Monille uskoviksi itseään nimittäville totuus siitä, että Jumala yksinkertaisesti tuhoaa jumalattomat voisi vaikuttaa, heidän tähän uskoessaan niin, että he luopuisivat uskostaan. Näin toteutuu se, mitä Jeesus sanoi, ”että kaikki tulee julki”. Näin yksinkertaisesti siksi, ETTÄ HE PALVELEVAT JUMALAA VÄÄRÄSTÄ MOTIIVISTA. HEIDÄN MOTIIVINAAN EI OLE RAKKAUS JUMALAA KOHTAAN VAAN SAIRAS PELKO.

Kuitenkin Raamattu sanoo, että meidän tulee rakastaa Jumalaa, Matt.22:37-38″Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky”. Kuinka kukaan, joka ei ymmärrä Jumalan todellista olemusta, voi häntä rakastaa? Vain sellainen, joka on kokenut Hänen rakkautensa, osaa myöskin rakastaa Häntä, kaiken Luojaa,1 Joh.4:19″ Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä”.

Jumala on Rakkaus,1 Joh.4:8″sillä Jumala on rakkaus”. Kuinka Hän saattaisi ketään kiduttaa, tai käskeä kiduttamaan ikuisesti helvetissä? Kuinka Hän, joka on rakkaus, voisi olla julmempi kuin yksikään ihminen, Hänen luotunsa? Kuka isä tai äiti voisi katsoa kun hänen lastansa kidutetaan iankaikkisesti helvetissä? KUKA ÄITI TAI ISÄ VOISI ITSE KIDUTTAA LASTAAN IKUISESTI, LOPUTTOMASTI? Jos helvetti on paikka, jossa jumalattomia kidutetaan loputtomasti, niin silloin Jumala on julmempi kuin yksikään ihminen. Voitaisiinko Häntä silloin sanoa rakkaudeksi?

Emmekö jo tästä huomaa, että Jumala ei voisi olla sellainen, niinkuin monet harhaopettajat, ymmärtämättömät, antavat ymmärtää. Jumala on rakkaus ja siksi Hän ei ketään kiduta iankaikkisesti eikä myöskään anna kiduttaa iankaikkisesti. Hän yksinkertaisesti tuhoaa jumalattomat iankaikkisella tulella. Sen jälkeen heitä ei yksinkertaisesti enää ole. Synnin muistokin tullaan kerran pyyhkimään pois, eikö siis myöskin kaikki se mikä muistuttaa synnistä. Eivätkö tähän luokkaan kuulu myöskin jumalattomat.

Kun jumalaton ihminen tulee synnintuntoon, niin eikö Jumalan Pyhä Hengen valo silloin osoita hänelle Golgatalla kärsineen Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, ristiinnaulittuna hänen syntiensä tähden. Eikö synnintunnossa oleva ihminen juuri silloin ymmärräkin tuon suuren rakkauden merkityksen, joka on häntä kohdannut, Joh.3:16″Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. Eikö Jumalan rakkaus silloin murra tuon jumalattoman ja näin hän saa kohdata vapautuksen ja anteeksiannon? Eikö Jumalan rakkaus ole väkevä kuin kuolema ( Kork.v.8:6).YKSIKÄÄN IHMINEN EI TULE USKOON PELOSTA VAAN RAKKAUDESTA. YKSIKÄÄN IHMINEN EI PELASTU KATSELEMALLA HELVETIN LIEKKEJÄ VAAN JEESUSTA KRISTUSTA!

Ehkä tuhlaajapojan vertaus kertoo meille jotakin Jumalan luonteesta,Luuk.15:11-24″Vielä hän sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva.’ Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: ’Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.’ Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään”. JOS POIKA OLISI PITÄNYT ISÄÄNSÄ ILKEÄMIELISENÄ TYRANNINA, NIIN OLISIKO HÄN PALANNUT KOTIINSA? Tuskin…

Ihmiset, jotka palvelevat Jumalaa vain pelosta rangaistusta kohtaan, eivät palvele Jumalaa ollenkaan. Jos Jumala nyt julistaisi, että ketään ei tuomita, että kaikki pelastuvat, niin palvelisitko sinä, rakas lukijani Häntä? Palvelisitko Häntä siitä huolimatta, että mitään kadotustuomioita ei olisikaan, vaan kaikki pelastuisivat? Lähtisitkö sinä, rakas ystäväni maailman teille, jos ihmistä ei rangaistaisikaan mistään? JOS LÄHTISIT, NIIN SILLOIN SINUN KRISTILLISYYTESI EI OLE MINKÄÄN ARVOISTA! JOS ET PALVELE JUMALAA JUMALAN ITSENSÄ TÄHDEN, EI JUMALALLE KELPAA PALVELEMINEN HELVETINKÄÄN TÄHDEN.

Niin, mitä sitten tapahtuu lopullisen tuomion jälkeen? Miten toimii Jumala, joka on rakkaus? Jumalattomien osana on ”tulinen järvi”,Ilm.20:15″Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen”. / Ilm.21:8″ Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema”.

Jeesuksen opetuslapsien, kaikkien Hänen omiensa osana on kuitenkin iankaikkinen elämä Hänen kanssaan Uudessa Jerusalemissa, Ilm.21:1-7″Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.” Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani”. Vain Kristuksesta Jeesuksesta osalliset tehdään eläviksi, 1 Kor.15:22″Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa”.

Iankaikkinen elämä on vain niillä jotka seuraavat Jeesusta! Muilla ei yksinkertaisesti ole elämää. Jos ihmiset eläisivät helvetissä ikuisesti kärsimyksissä ja kidutuksissa niin sehän tarkoittaisi silloin, että he eläisivät. Kun ihminen oli langennut Paratiisissa, täytyi Jumalan ajaa heidät sieltä pois, nimen omaan siksi, ETTÄ HE EIVÄT ELÄISI IANKAIKKISESTI. Jumala ei halunnut, eikä halua nytkään, että ihminen eläisi syntisenä iankaikkisesti. Kuitenkin harhaopettajat opettavat, että ihminen synneissänsä elää iankaikkisesti. Kumpaa pitää uskoa, Jumalaako vai helluntaijohtomiesten, kirkon pappien, Niilo Yli-Vainion ja muiden harhaopettajien opetusta sielun kuolemattomuudesta. JOKAINEN JUMALAN LAPSI USKOO TIETYSTI JUMALAA! 1 Moos.3:22-23″Ja Herra Jumala sanoi: ”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!” Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu”.

Epäonnistuiko Jumala suunnitelmissaan, että ihminen ei syntisenä eläisi iankaikkisesti? Helluntaijohtomiesten, kirkon pappien ja Niilo Yli-Vainion mielestä Jumala selvästikin epäonnistui, koska heidän mielestään ihminen, (sielu) elää iankaikkisesti siitäkin huolimatta vaikka kuolisi synneissänsä. Jumala ei tahtonut, että Aadami ja Eeva eläisivät ikuisesti synneissänsä ja siksi ajoi heidät pois paratiisista.

Onko Jumala sitten muuttunut? EI OLE Jes.41:”..minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama”. Jumala on muuttumaton. Hän joka silloin esti ihmisen iankaikkisen elämän synneissänsä, kuinka hän voisi sen tulevaisuudessa sitten sallia? Voisiko kenties sitten olla niin, niinkuin jotkut väittävät, että Jumala ei vain yksinkertaisesti voi sille mitään, että helvetti on? Voisiko olla niin, että Jumala ei voi, vaikka haluaisi sille mitään, että helvetissä ihmisiä piinataan lopullisen tuomion jälkeen? KYLLÄ JUMALA VOI, SILLÄ HÄN ON KAIKKIVALTIAS: 1 Moos.17:1″…Minä olen Jumala, Kaikkivaltias”.

Jumala ei tahdo, että yksikään ihminen elää synneissänsä iankaikkisesti ja siksi Hän on sen estänytkin. Saman syyn tähden, minkä tähden Jumala ajoi Aadamin ja Eevan pois paratiisista, saman syyn tähden Jumala kerran joutuu tuhoamaan jumalattomat. Koska Jumala ei anna synnille iankaikkista elämää…

Ennen paratiisin syntiinlankeemusta saatana valehteli Eevalle, 1 Moos.3:4″Käärme sanoi vaimolle:”ETTE SUINKAAN KUOLE”. Samaa se väittää tänäänkin monien niiden kautta, jotka sanovat tietävänsä totuuden. Mutta samalla tavalla, kuin saatanan valhe osoittautui valheeksi, niin tulevat myöskin harhaopettajien opit osoittautumaan valheeksi. Valitettavasti se saattaa vain silloin olla ehkä liian myöhäistä. Moni ihminen on siihen mennessä saastutettu väärällä opilla ja näin he ovat saaneet väärän kuvan Jumalasta, Rakkauden Luojasta, ja ovat luopuneet Hänestä ajatellen, että Hän on jokin ilkeämielinen tyranni.

Nämä tällaiset harhaopettajat joutuvat kyllä Kristuksen tuomioistuimen edessä vastuuseen opettamisistaan ja myöskin siitä, MITÄ EIVÄT OPETTANEET, Matt.18:6″ Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee”!

Tänä päivänä papit ja opettajat ovat kokeneet inflaation. Heitä ei enää arvosteta niinkuin esim. 20 vuotta sitten. Ihmiset ovat huomanneet valitettavan usein sen, että opetus ei ole ollut Raamatullista. Malakia, Jumalan profeetta on tästä kertonut Raamatun lehdillä. Valitettavasti vain ihmiset, opettajat, eivät ole ottaneet opiksi mitä Jumalan Sanaan on kirjoitettu. On siis käynyt toteen syyn ja seurauksen laki, Mal.2:7-9″Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksellanne saattaneet monet kompastumaan, olette turmelleet Leevin liiton, sanoo Herra Sebaot. Niinpä minäkin teen teidät halpana pidetyiksi ja alhaisiksi kaiken kansan edessä, koska te ette ole pitäneet minun teitäni, vaan olette olleet puolueelliset opetuksessa”.

Jumalan oma, Jeesuksen todistaja, pääsee Uuteen Jerusalemiin (Ilm.21:2-7), Mal.4:2″Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat”. Jumalattomat sen sijaan hävitetään olemattomiin, Mal.4:1″Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa”.

Raamattu kertoo, että jumalattomat muuttuvat tomuksi. Miten muuten voi tulla tuhkaa kuin siten, ETTÄ HEIDÄT TÄYTYY POLTTAA, Mal.4:3″sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot”. / Matt.13:40″ Niin kuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa”.

On huomioitava, että ”tulessa polttaminen” tapahtuu vasta MAAILMAN LOPUSSA! Ei jo nyt (oppi Tuonelan esikartanoista) niinkuin jotkut harhaanjohtavasti opettavat. Ilm.20:9″Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät”. / Ps.37:20″ Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu”.

Kun lopullinen tuomio on täytäntöön pantu ja jumalattomat on tuhottu alkaa aika iankaikkisuudessa, jossa enää synnillä ei ole mitään sijaa, Ilm.21:4″sillä kaikki entinen on mennyt”. Silloin ei enää ole olemassa mitään ikuista helvettiä, ei ole olemassa perkelettä, ei ole olemassa jumalattomia, SILLÄ KAIKKI ENTINEN ON MENNYT!

Ei koskaan enää tule toista syntiinlankeemusta. Ei koskaan enää ole vajavaista ihmistä. Ei koskaan enää käärme ole paratiisissa houkuttelemassa ihmistä syntiin, SILLÄ KAIKKI ENTINEN ON MENNYT, Naah.1:9″Lopun hän tekee: ei nouse ahdistus kahta kertaa”. Siksi voimme täysin turvallisin mielin olla Herramme Jeesuksen käsissä, Hänen, joka voi antaa meille iankaikkisen elämän.

Ihminen tulevassa paratiisissa (Uudessa Jerusalemissa) ei muistele syntiä, koska hän palaa siihen tilaan, jossa olivat Aadam ja Eeva ENNEN SYNTIINLANKEEMUSTA. HE EIVÄT TIENNEET PAHASTA MITÄÄN, ENNENKUIN SÖIVÄT HYVÄN JA PAHANTIEDON PUUSTA, 1 Moos.3:5″ vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Syntiinlankeemus vaikutti sen, että ihminen tiedosti pahan. Kaikki on korjattu kuitenkin Jeesuksessa Kristuksessa ja siksi tulevassa Jumalan kaupungissa ei muistella menneitä eikä myöskään siellä ihmiset tiedä pahaa olevankaan. MIKÄ IHANA PAIKKA. EIKÖ TÄLLÄISEEN PAIKKAAN JOKAISEN PITÄISI PYRKIÄ?

Niilo Yli-Vainio opetti, että helvetti on iankaikkinen kidutuksen paikka. Hän opetti myöskin, että ihminen HETI kuolemansa jälkeen joko pääsee paratiisiin tai joutuu Tuonelan esikartanoihin. Niin kuin olemme huomanneet, HÄN OPETTI HARHAOPPIA. Hän ei opettanut Raamatullisesti. Kuitenkin, vaikka hän opettikin pelkkää ”ihmisoppia” NÄISSÄ KYSYMYKSISSÄ, hän saattoi silti olla Jumalan lapsi. Minulla ei ole oikeutta lausua hänestä kadotus tuomiota, sillä yksin Jeesuksella on Tuonelan ja kuoleman avaimet (Ilm.1:18).

Ihailen edesmennyttä Niilo Yli-Vainiota monissa muissa kohdin. Ihailen hänen rohkeuttaan puhua aroistakin asioista. Hänessä oli paljon sellaista, mitä toivoisi monissa tämän päivän Jumalan lapsissa olevan. Kuitenkin hän opetti vastoin totuutta kuoleman ja helvetin kysymyksissä. Siksi päätin tässä kirjassani käsitellä hänen opetustaan. En tiedä, oliko syynä hänen epäraamatulliseen opetukseensa tietämättömyys vai se, että totuus olisi hänen kohdallaan hänen mielestään maksanut liikaa, vain Jumala sen tietää. Mutta joka tapauksessa hänet on lueteltava , niin valitettavalta kuin se jostakin saattaakin tuntua, HARHAOPETTAJIEN SUUREEN JOUKKOON.

Tänä päivänä Jumalan sanan opettajilla on mahdollisuus saada käsiinsä paljon tietoa. Enää emme elä pimeätä keskiaikaa. Miksi kuitenkin niin monet opettavat vastoin Jumalan Sanan selviä ohjeita. ONKO NIIN, ETTÄ JOIDENKIN KOHDALLA TOTUUS MAKSAA LIIKAA? Sillä kai tiedät ystäväni, että totuus maksaa aina…

Eikö jokaisen tule olla uskollinen sille valolle, jota on elämäänsä saanut? Sinä, joka tätä luet ja olet opettaja, JUMALAN KUTSUMA SELLAINEN, sinulta vaaditaan paljon: Luuk.12:48″ Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään”. Ethän rakas opettajan virkaan asetettu veli Jumalan armosta IKINÄ unohda tätä!

Miksi sitten niin monet uskovat harhaopettajien opetuksen? Syitä on varmaankin monia. Suurin syy lienee valitettavasti se, että ei haluta itse tutkia mitä Sana sanoo. Moni lukee Raamattuansa niinkuin piru. Moni tällainen lukija hakee vain jakeen sieltä ja toisen täältä ETSIÄKSEEN TUKEA OMILLE MIELIVALTAISILLE TULKINNOILLEEN.

Ihmiset käsittävät asioita usein sen mukaan, niinkuin heitä aikaisemmin on opetettu. Näin ollen jokin tietty sana tai esine tai asia saavuttaa erilaisten ihmisten mielestä erilaisen merkityksen. Esimerkkinä mainittakoon muutamia: Raamattu on toisen ihmisen mielestä satukirja kun taas toisen ihmisen mielestä se on Jumalan ilmoitus ihmisille. SIIS SAMA RAAMATTU, mutta kaksi erilaista käsitystä. Apina on jonkun mielestä esi-isämme kun taas toisen mielestä se on vain eläin eläinten joukossa. SIIS SAMA APINA, mutta kaksi erilaista käsitystä. Tätä luetteloa voisi jatkaa loputtomiin, mutta se tuskin lienee tarpeellista. Kuitenkin tähän yhteyteen voimme tuoda vielä sanan HELVETTI. Toinen ihminen ymmärtää sen olevan lopullinen piinan paikka, loppumaton kidutuksen paikka, kun taas toinen ymmärtää sen yksinkertaisesti paikaksi , jossa jumalattomat TUHOTAAN ( jälkimmäinen oikea tulkinta).

Monet, jotka käsittävät, että helvetti on ikuinen piinan paikka, eivät ehkä ole tietoisia, mistä sana helvetti on suomennettu. Lainaan tähän otteen helluntalaisten käyttämästä ”Isosta Raamatun tietosanakirjasta” siksi, että juuri esim. he opettavat virheellisesti, uskotellen itselleen ja muille, että helvetti on ikuinen, loppumaton kidutuksen ja piinan paikka. Sivulla 57, osa 2 sanotaan mm. seuraavaa: ”Kreik.geenna, helvetti, tulee hepr. sanasta ge hinnom, Hinnomin laakso. Laakso sijaitsi Jerusalemin eteläpuolella, Joos 15:8. Tässä laaksossa oli polttopaikka (hepr.topät, ks Toofet) 2 Kun.23:10. Aahaan ja Manassen hallituskausien aikana uhrattiin siellä lapsia epäjumala Molokille, 2 Aik 28:3,33:6,vrt. Jer.7:31-33, 19:2-13. Kuningas Joosia >>saastutti>> paikan, 2 Kun.23:10. Se, että viimeisen tuomion jälkeistä syntisten rangaistuspaikkaa alettiin kutsua Hinnomin laakson nimellä, johtuu epäilemättä siitä, että Herra profeettainsa kautta ilmoitti tulevana aikana rankaisevansa siellä jumalattomia ihmisiä, Jer.7:32, 19:6-7, Jes.31:9, 66:24”.

Kun Raamatussa mainitaan sana helvetti, niin sen voi myös suomentaa ge hinnom. Helvetti sana esiintyy Uudessa testamentissa vain 12 kertaa. Otetaanpa muutamia esimerkkejä: Matt.5:22″ ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Parempi suomennos: SINÄ HULLU, ON ANSAINNUT GE HINNOMIN. Matt. 18:9″tallella, heitetään helvetin tuleen. Parempi suomennos: TALLELLA, HEITETÄÄN GE HINNOMIIN. Siis jokaisessa kohdassa missä mainitaan sana helvetti, tuo sana voidaan suomentaa ge hinnom.

Mikä merkitys tällä äsken esitetyllä sitten on? Miten se vaikuttaa, tai pitäisi vaikuttaa siihen, että käsitys helvetistä olisi oikea? YKSINKERTAISESTI SIITÄ SYYSTÄ, ETTÄ GE HINNOMIN LAAKSOSSA RUUMIIDEN POLTTAMISEEN KÄYTETTY TULI KULUTTI RUUMIIT JA NIISTÄ TULI TUHKAA. Kun siis tiedämme, mikä oli ge hinnomin laakso, ymmärrämme myöskin mitä Jeesus tarkoitti verratessaan jumalattomien lopullista tuomiota ge hinnomiin eli käännettynä helvettiin. SAMALLA TAVALLA KUIN GE HINNOMIN LAAKSOSSA RUUMIIT POLTETTIIN JA NIISTÄ TULI TUHKAA EIKÄ NIITÄ ENÄÄ OLLUT, SAMALLA TAVALLA JUMALAN TULI TUHOAISI JUMALATTOMAT VIIMEISEN TUOMION JÄLKEEN, Mal.4:1″Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.

VIIMEINEN TUOMIO, MITÄ SEN JÄLKEEN?

Käymme nyt käsittelemään niitä Raamatun paikkoja, joita harhaopettajat esittävät harhaopetuksensa tueksi, opettaessaan, että ihmisellä on erikseen ruumiista ”kuolematon sielu”. Käymme käsittelemään näitä Raamatunpaikkoja siksi, koska ”ensisilmäyksellä” ne usein saattavat vaikuttaa niin, että sielu ehkä olisikin kuolematon, mutta kuten tulet kohta huomaamaan, kun niitä tarkemmin tutkitaan, niin lopputulos, eli se, mitä kulloisessakin Raamatun kohdassa todella tarkoitetaan, selviää.

Raamatun paikat, joilla ihmiset perustelevat käsitettään ”kuolemattomasta sielusta” liitetään usein siihen, mitä kuolemassa tapahtuu. Ihmisille opetetaan, että ihmisen kuollessa lähtee sielu vaeltamaan joko paratiisiin tai Tuonelan esikartanoihin. Tämä käsite on hämärä ja siksi jotkut välillä väittävät, että se olisikin henki joka lähtee vaeltamaan joko hyvään tai pahaan paikkaan. Selvästikin henki ja sielu käsitteet ovat tällaisilta harhaopettajilta menneet sekaisin. Näin he ovat siis sortuneet omaan tyhmyyteensä.

Raamattu ei ole kuitenkaan ristiriitainen vaan jokainen jae tukee toistansa. Raamattua on tutkittava kokonaisuutena eikä jakeita saa irrottaa asiayhteydestään! Siksi, on tärkeätä, että tutkimme ne perusteet, joilla tätä harhaopetusta sielun kuolemattomuudesta on viety eteenpäin. Näin ymmärrämme paremmin sitä tapaa, millä Raamattua on tutkittava. Antakoon Jumala jokaiselle lukijalle ETSIVÄN MIELEN, Matt.7:7-8″Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan”.

Raamattu on salaisuuksien kirja ja kuitenkin se avautuu vilpittömälle etsijälle. Kun Jeesus 2000 vuotta sitten vaelsi maan päällä ja opetti kansaa, hän usein opetustansa syvensi vertauksilla. Silloin oli monia, jotka eivät ymmärtäneet, mitä Jeesus tarkoitti. Jopa Hänen opetuslapsensa olivat joskus tietämättömiä Hänen opetuksestaan. Kuitenkin Jeesus selitti heille syyn, Mark.4:10-12″Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia. Niin hän sanoi heille: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi”.

Vain vilpittömät etsijät tulisivat siis löytämään totuuden! Jeesuksen aikaiset fariseukset ja kirjanoppineet eivät useinkaan olleet nöyriä. He luulivat jo tietävänsä kaiken. Kuitenkin Jumalan lapsen tulee olla aina nöyrä oppimaan uutta. Hänen tulee auliisti ottaa uusi tieto, joka tulee Valkeuksien Isältä, vastaan. Tämä tieto ei kuitenkaan koskaan saa mennä yli Kirjoitetun Sanan. Kaikki uusi tietokin, jota Jumala lapsilleen antaa, tulee olla aina Raamatun mukaista,1 Kor.4:6″Ei yli sen, mikä kirjoitettu on”.

Jumalan lapsen tulee jatkuvasti etsiä Raamatusta lisää totuuksia. Hänen tulee janota Jumalan Sanan tuntemista, Jer.6:16″Näin on Herra sanonut: ”Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne”. Jumalan Sana avautuu jokaiselle tosi etsivälle! Ehkä Jumala viisaudessaan on tarkoituksella tehnyt Sanansa sellaiseksi, että sitä täytyy tutkia ja ottaa asioista selvää, juuri siksi, että se karsii jyvät akanoista. Ehkä näin Taivaallinen Isämme haluaa katsoa, ketkä ovat vilpittömiä etsijöitä. Ketkä todellakin haluavat tietää Hänestä enemmän ja enemmän, Snl.2:1-5″Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen”.

Kuolematon sielu tai kuolematon henki on käsite, jota ei kertaakaan löydy Raamatusta. Niin henki kuin sielukin esiintyvät kuitenkin Raamatun lehdillä n. 1600 kertaa. EIKÄ KERTAAKAAN YHTEYDESSÄ ”KUOLEMATON”. On tässä yhteydessä mainittava, että kaikkia Raamatun paikkoja, jotka ”näennäisesti” näyttäisivät viittaavan sieluun erillään ruumiista ja myöskin sen kuolemattomuuteen erillään Jumalasta, emme yksinkertaisesti voi käydä läpi. Kuitenkin, käyttäkäämme tässä niitä Raamatunpaikkoja, joita usein esitetään perusteluksi tälle harhaopille.

Ja on myöskin mainittava, että itse olen aikaisemmin uskonut kuolemattomaan sieluun erillään ruumiista. Aikana, jolloin palvelin helluntaiseurakunnassa erilaisissa tehtävissä, minulla oli vakaumus, jonka mukaan ihminen omistaa kuolemattoman sielun. OLEN SIIS TÄSSÄ ASIASSA KOKENUT KÄÄNTYMYKSEN, kiitos siitä Jumalalle.Syy, miksi käsitykseni muuttui, johtui yksinkertaisesti siitä, että en saanut tälle käsitykselle minkäänlaisia Raamatullisia perusteita. Raamattu ei tue oppia sielun kuolemattomuudesta erillään Kristuksesta Jeesuksesta. Päin vastoin, Raamattu monissa, monissa kohdin puhuu varsin selkeätä kieltä siitä, että ihminen on kokonaisuus eli sielu ja sielu on KUOLEMATON VAIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA!

Aloittakaamme kuitenkin nyt tutkimus, jonka tarkoituksena on rakas lukijani, jos sinulle on tämä asia ollut epäselvä, tehdä se selväksi. Tarkoituksenani onkin repiä kaikki istutukset joita Taivaallinen Isämme ei ole istuttanut. Joten, tutkimusmatkamme näiltä osin jatkukoon!

Monet perustelevat sitä, että ihminen kuollessaan joutuu heti joko hyvään tai pahaan paikkaan, Jeesuksen vertauksella Aabrahamin helmasta (Luuk.16:19-31). Kuitenkin, jotta ihminen voisi päästä Aabrahamin helmaan heti kuolemansa jälkeen tarkoittaisi se sitä, että AINAKIN AABRAHAMIN PITÄISI JO OLLA ”PERILLÄ” TAIVAASSA. Kuitenkaan hän ei siellä vielä ole. (Tarkastelimme tätä asiaa aiemmin). Aabrahamkaan ei ole luvattua saavuttanut. MITEN SIIS KUKAAN VOISI PÄÄSTÄ ”HÄNEN HELMAANSA”.

On huomattava myöskin se tosiseikka, että Jeesuksen aikana monet ihmiset olivat jo omaksuneet harhaopillisen käsityksen kuolemasta. Jeesus siis käytti käsitteitä ”Aabrahamin helma” vain selventääkseen kuulijoille mitä hän tällä vertauksella tarkoitti. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että Jeesus olisi itse uskonut ”Aabrahamin helmaan” paikkana, jossa kuolleiden sielut ovat. Olihan Jeesus jo niin monta kertaa aikaisemmin opettanut opetuslapsilleen kuolleiden tilasta, esim. Lasaruksen tapauksessa Hän oli sanonut, Lasarus nukkuu…

Jeesus käytti kuulijakunnan itse omaksumia käsitteitä selventääkseen opetustaan. Otetaanpa esimerkki: Sinä haluat kertoa jollekin ihmiselle, joka ei tiedä Raamatullista opetusta kuolleiden tilasta, sen, että vain Jeesuksen Kristuksen omat pääsevät kerran taivaaseen. Kuulija on kuullut vain käsitteitä ”Pietarin portti” jne. Tällaisissa tilanteissa saatat hyvinkin käyttää sanontoja, kuten: ”KUN TULET PIETARIN PORTILLE SINULTA KYSYTÄÄN”…jne. Miksi teet näin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että haluat käyttää hyväksi jo hänen omaksumiansa käsitteitä. Sillä sinulla ei ole nyt tarkoituksena opettaa kuolleiden tilasta vaan SIITÄ KETKÄ PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN.

Näin yksinkertaista se on! Jeesus siis käytti aikanansa samalla tavalla niitä käsitteitä, joita jo kansa oli omaksunut. Tässä vertauksessa Jeesus ei pitänyt tärkeänä oppia kuolleitten tilasta, vaan siitä, MITEN JUMALA SUHTAUTUU RIKKAUTEEN JA SAIRAUTEEN. Jeesuksen aikana fariseukset ja kirjanoppineet opettivat, että rikkaus oli Jumalan suosio ja sairaus oli merkki siitä, että ei ollut Jumalan suosiossa. Että sairaus oli merkkinä jostakin synnistä. Muistammehan kaikki, että opetuslapsetkin olivat omaksuneet samanlaisen käsityksen, Joh.9:1-3″Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?” Jeesus vastasi: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”.

Samalla tavalla kuin Hän vastasi opetuslapsillensa, niin Hän myöskin opetti Lasaruksen vertauksessa, että sairaus ei ole merkki syntielämästä eikä rikkaus ole merkki Jumalan suosiosta eli vanhurskaan vaelluksesta. Muistamme myöskin kaikki Jobin tapauksen. Häneltä vietiin kaikki ja lopulta hän oli paiseita täynnä. Hänen luoksensa tulleet ”ystävät” syyttivät tästä kaikesta Jobia, siitä yksinkertaisesta syystä, että he olivat omaksuneet käsityksen, että maallinen menestys olisi Jumalan suosion merkki, osoitus hyvästä vaelluksesta ja päinvastoin. Kaikki muistamme, että näin ei toki ollut, vaan syynä oli juuri se, ETTÄ JOB OLI HYVÄ JA HURSKAS MIES. Päin vastoin siis kuin Jobin aikaiset ihmiset luulivat. Samaa Jeesus halusi kertoa Lasaruksen vertauksessa. Lasaruksen vertauksessa huomaamme, että rikas ei ollut se, joka oli oikealla tavalla suhtautunut Jumalaan ja lähimmäisiin ja siksi hänen iankaikkiskohtalonsa ei olekaan elää lopullisen tuomion jälkeen Jumalan yhteydessä. TÄTÄ SIIS JEESUS HALUSI LASARUKSEN VERTAUKSELLA KERTOA! Kyse ei ollut siis opetuksesta mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, vaan siitä MIKÄ ON JUMALAN SILMISSÄ ARVOKASTA. Harhaopettajien opettamassa opissa, että ihminen heti kuolemansa jälkeen joko pääsee paratiisiin tai joutuu Tuonelan esikartanoihin, on myöskin suuri ristiriita heidän opetukseensa, jossa vain sielu voi tuntea, nähdä ja kokea asioita. Jos sielu, ”erillinen kuolematon osa”, (niinkuin he opettavat) erkanee ihmisestä hänen kuoltuansa, niin miten on mahdollista, että ihmiset, ”ne, jotka haudoissa ovat , kuulevat Hänen äänensä Hänen tullessaan noutamaan omiansa”(Joh.5:28). Jos sielu jo on taivaassa ja kuitenkin he opettavat ”ylösnousemista kuolleista”, niin miten he selittävät sen, että vain ruumis ”heidän opetuksensa mukaan ”VAIN PELKKÄ KUORI , voi tuntea tai kuulla mitään? On siis täysin järjetöntä väittää, täysin epäloogista opettaa, että sielu lähtee ja ruumis jää hautaan. Tämä opetus ei käy yksiin Raamatun muiden opetusten kanssa. Eikä heidän oman opetuksensakaan kanssa…

Siirtykäämme nyt tarkastelemaan niitä Raamatunpaikkoja, joilla harhaopettajat yrittävät selitellä naurettavia opetuksiaan kuolleiden tilasta sekä sielusta, hengestä ja ruumiista:

1 Moos.35:18” Mutta kun hänen henkensä oli lähtemäisillään, sillä hänen oli kuoltava, antoi hän hänelle nimen Benoni, mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin. Tarkoittaako tämä jae, että Raakelissa oli sisällä ”jokin sisäinen olento”, joka sitten kuolemassa olisi irronnut hänestä? EI SUINKAAN. Tämä kohta vain tarkoittaa, että Raakel oli kuolemaisillaan. Uusi kirkkoraamattumme v.92 suomentaakin tämän kohdan oikein:”Ollessaan kuolemaisillaan Raakel antoi viime hetkellään pojalle nimen Benoni*, mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin”.

Ps.146:4″ Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin. Tällä Raamatun kohdalla monet perustelevat, että ihmisellä olisi ”erikseen henki”, joka lähtee ihmisestä. Tällaiselle tulkinnalle ei löydy kuitenkaan mitään perusteita. Tässä kohdassa hengellä tarkoitetaan yksinkertaisesti Jumalan eläväksi tekevää henkeä. Ei mitään osaa, mikä olisi ihmisessä erikseen.

1 Kun.17:21-22″ Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: ”Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin.” Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin. Tämä Raamatun paikka on ehkä käytetyimpiä niiden parissa, jotka opettavat, että sielu on kuolematon ja erillään oleva ”osa ihmisessä”. Itsekin ollessani vielä ”helluntalainen” käytin tätä useasti. Kuitenkin vuoden -92 käännös suomentaa tämän kohdan paremmin: Hän ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili: ”Herra, minun Jumalani! Anna hengen palata tähän poikaan!” Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hän virkosi eloon”. Tässä sana ”sielu” oltiin käännetty ”hengeksi”, mikä onkin parempi käännösvaihtoehto. Sanan sielu olisi voinut myös tässä kohden suomentaa ”elämän voima”. HUOMAAMME, ETTÄ JÄLLEEN KERRAN KYSYMYS OLI ”JUMALAN ELÄVÄKSITEKEVÄSTÄ HENGESTÄ”. Ei mistään ”erillisestä osasta”, joka olisi ihmisessä.

Tässä yhteydessä on huomattavaa, että vaikka esim. helluntalaiset opettavatkin , että sielu on ”jokin erillinen, kuolematon osa ” ihmisessä, he taas toisaalta kumoavat omat käsityksensä. HEIDÄN OPPINSA NÄILTÄ OSIN ONKIN TÄYSIN RISTIRIITAINEN JA HE OVATKIN SORTUNEET TÄSSÄ OMAAN IHMISVIISAUTEENSA”. Otankin otteen heidän ”Isosta Raamatun tietosanakirjastaan, s.108, jossa käsitellään sielua:”Sielu tarkoittaa ennen muuta fyysisen elämän perustaa, elämän henkeä, joka tekee ihmisten tai eläinten ruumiit eläviksi. Näin sielu erotetaan ruumiista (batan)…..Toisinaan napas merkitsee samaa kuin hajjim, ”elämä” ja se käännetään tällöin usein sanalla >>henki>>. Tässä he selittävät aivan oikein, mutta kuitenkin opettavat sielun ja hengen olevan ”jokin kuolematon osa” ihmisessä. Myöskin NEW AMERICAN STANDARD BIBLE kääntää edellä mainitun Sanan kohdan seuraavasti: ”LAPSEN ELÄMÄ PALASI HÄNEEN, JA HÄN VIRKOSI ELOON”.

Luuk.8:52-55″ Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: ”Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu.” Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi. Mutta hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: ”Lapsi, nouse!” Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös; ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. Jeesus siis tässä kohtaa parantaa kuolleen lapsen. Tästä Raamatunkohdasta voisi luulla, että tytöllä oli henki. Näin ei kuitenkaan ole. Kysymyksessä on taaskin Jumalan eläväksi tekevä henki, sama jonka hän puhalsi luomistapahtumassa Adamiin. Vuoden 92-käännös suomentaakin tämän paremmin:”Kaikki itkivät ja valittivat tytön kuolemaa, mutta Jeesus sanoi: ”Älkää itkekö! Ei hän ole kuollut, hän nukkuu.” , He nauroivat hänelle, koska tiesivät, että tyttö oli kuollut. Mutta Jeesus otti tyttöä kädestä ja sanoi kuuluvalla äänellä: ”Tyttö, nouse!” Silloin henki palasi tyttöön. Hän nousi heti jalkeille, ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää”. Niin kuin huomaamme, tässä ei puhuta ”hänen hengestä” vaan ”hengestä”. Tämäkään Raamatun paikka ei anna ymmärtää, että ihmisessä olisi erikseen ”iankaikkinen henki”, kuten jotkut tätä kohtaa väärin tulkitsevat. Vaan Jumalan ELÄVÄKSITEKEVÄ HENKI!

Ilm.6:9-11″ Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin. Tässä kohdassa puhuttaessa ”niiden sieluista” on huomattavaa, että tämä on VERTAUSKUVALLISTA PUHETTA! Olavi Rouhen kirjassa ”Ilmestyskirja” s.67-68 löytyy vastaus tähän tekstiin: ”Kirjakäärön sinettien avaaminen jatkuu. Näyssä sinettien avaaminen tapahtuu Jumalan valtaistuimen edessä. Olemme jo aikaisemmin todenneet, että Ilmestyskirjassa käytetty SYMBOLIIKKA liittyy varsin usein temppeliin ja siinä suoritettavaan palvelukseen. Viidennen sinetin avaamisen yhteydessä Johanneksen huomio kiinnitetään alttariin, jonka alla veritodistajina kuolleet marttyyrit VERTAUSKUVALLISESTI huutavat Jumalan puoleen kuten Aabelin veri:1 Moos.4:10″Ja hän sanoi: ”Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta”. (Niin kuin ymmärrämme, ”ei veri voi mitään huutaa”, vaan Jumala puhuu usein vertauksin / oma lisäys). Muinaisessa temppelipalveluksessa uhrieläimen veri vuodatettiin alttarin juurelle (3 Moos.4:7). Veri on elämän vertauskuva, koska Raamatun mukaan ”veressä on elävän olennon elämänvoima”(3 Moos.17:11). Tässä Johanneksen näyssä marttyyrit esitetään uhratuiksi Jumalalle. Tämä ajatus esiintyy Uudessa testamentissa kahdella tavalla. Jumalan lapset ovat valmiita uhraamaan henkensä Kristuksesta todistaessaan (vrt.Fil.2:17;2 Tim.4:6). Toisaalta vainoojien sokeus voi olla niin täydellistä, että he kristittyjä surmatessaan luulevat ”toimittavansa pyhän palveluksen jumalalle”(Joh.16:2). Marttyyrien huuto on ymmärrettävä oikein. Kun ensimmäinen kristitty marttyyri Stefanos surmattiin, hän ”huusi kovalla äänellä:”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä !” Sen sanottuaan hän nukkui pois”(Apt.7:60). Samaa voidaan kertoa muistakin marttyyreistä. He eivät huutaneet kostoa vainoojilleen, ja he nukkuvat nyt kuoleman unta herätäkseen eloon ensimmäisessä ylösnousemuksessa (vrt.Ilm.20:4-5). Uusi testamentti nimittääkin Kristukseen uskovina kuolleita ”poisnukkuneiksi” (1 Tess.4:13-17) Tässä vertauskuvallisessa näyssä esitetään Johanneksen kuulten kysymys, joka on noussut Jumalan vanhurskauden ja oikeuden toteutumista odottavien sydämestä jo Vanhan testamentin aikana: ”Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan. Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan ? Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja ?”(Ps.94:2-4);”Kuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra? Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden, etkö sinä auta ? Miksi annat minun nähdä vääryyden tekoja, kuinka kauan annat pahuuden vallita?”(Hab,1:2,3). Tällaiset kysymykset nousevat esiin maailman yleisestä tilasta, joka on saanut jotkut jopa asettamaan kyseenalaiseksi Jumalan kaikkivaltiuden, kun eivät voi ymmärtää maailmassa vallitsevan pahan ja kärsimyksen keskellä, että Jumala voisi olla sekä rakastava että kaikkivaltias. Kysymys on itse asiassa siitä, kuinka kauan vielä kestää, ennen kuin kirjakäärön viimeinenkin sinetti murretaan, Kristus ottaa hallituksen myös maan päällä eikä vain taivaassa ja paha lopullisesti hävitetään. Vastaus kuuluu:”vielä vähän aikaa!”Keskiajan ankara vainonaika, jota Ilmestyskirjan myöhemmissä näyissä käsitellään yksityiskohtaisesti, on tässä vaiheessa takanapäin ja Jumalan tuomion aika (Ilm.11:18-19;14:7) kohta alkamassa. Marttyyrien saama valkea vaate kuvannee heidän hyväkseen luettua Kristuksen vanhuskautta. Jumala valvoo, hän ei ole unohtanut omiaan. Tilanne on hallinnassa. Vainoista ja ahdistuksista huolimatta Jumalan suunnitelmat etenevät kohti täydellistä voittoa”.

Hebr.12:22-24″vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Olemme jo aikaisemmin tässä kirjassa käsitelleet, että on ollut ihmisiä, jotka ovat jo nousseet ylös taivaisiin. Jeesuksen kuollessa monet pyhät nousivat haudoistaan ja Eenok, Mooses ja Elia ovat jo taivaassa. Joten tämäkään Raamatun paikka ei todista, että ihmiset jotka ovat uskossa HETI nousivat paratiisiin. Tämä Raamatun paikka kertoo meille yksinkertaisesti sen, että siellä on pieni joukko meitä odottamassa. Tapaamme heidät sitten, kun Jeesus on ensin meidät herättänyt ELÄMÄN YLÖSNOUSEMUKSESSA. Näin toivokaamme ja uskokaamme ja myöskin jotta tämän ihanuuden saavuttaisimme niin myöskin KILVOITELKAAMME, Fil.3:10-15″..tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli”.

Luuk.23:39-43″ Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: ”Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.” Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: ”Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” Tämä on ehdottomasti käytetyin Raamatun paikka, jolla harhaopettajat pyrkivät perustelemaan , että ihminen HETI kuolemansa jälkeen pääsee joko paratiisiin tai Tuonelan esikartanoihin. Heti aluksi on syytä mainita, että esim. Jehovan todistajat ”Uuden maailman käännöksessään” suomentavat kohdan, jossa Jeesus lupaa ryövärille paratiisin autuuden seuraavalla tavalla: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa Kuten huomasit, he ovat siirtäneet kaksoispisteiden paikkaa ja se oleellisesti vaikuttaa siihen, miten kyseisen Raamatun paikan ymmärrämme. Jehovan todistajien Uuden maailman käännös suomentaa tämän paikan siis siten, että JEESUS SANOO JOTAKIN TÄNÄ PÄIVÄNÄ KOSKIEN TULEVAISUUTTA . Ja tämä onkin oikea käännös.

Pilkuilla ja pisteillä on suuri merkitys kirjoitettua tekstiä luettaessa ja etenkin luetun ymmärtämisessä. Kuitenkin alkutekstissä ei PILKKUJA JA PISTEITÄ OLLUTKAAN. Ne tulivat käyttöön vasta 1600-luvulla. Luterilainen kirkkomme, joka on ollut kääntämässä Raamattua suomenkielelle, on sitten ”päättänyt”, joskin mielivaltaisesti, kaksoispisteiden paikan kyseisessä Raamatun kohdassa. Tämä on sitten puolestaan vaikuttanut ihmisten ”väärään tulkintaan” kyseisestä Sanan kohdasta.

Monet eivät kuitenkaan tyydy tähän OIKEAAN SELITYKSEEN ja siksi onkin tarpeen tarkastella, MENIKÖ JEESUS ITSE SAMANA PÄIVÄNÄ PARATIISIIN? Jos Jeesus ei itse mennyt, niin on selvää, että ei Hän voinut sinne muitakaan viedä. Kun Jeesus oli noussut ylös ”kolmantena päivänä”, oliko hän silloin mennyt ylös paratiisiin? EI OLLUT! Joh. 20:17″Jeesus sanoi hänelle: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö”. KOLMAS PÄIVÄ, EIKÄ JEESUS VIELÄ SILLOINKAAN OLLUT MENNYT ISÄNSÄ TYKÖ! Kuinka Hän sitten olisi voinut viedä ryövärin jonnekin sellaiseen paikkaan, minne ei itsekään ollut mennyt? Jeesus kuollessaan lepäsi haudassa, nukkui kuolonunta, eikä mennyt minnekään paratiisiin. Niin kuin huomaamme, Jeesus antoi lupauksen ristin ryövärille koskien tulevaa aikaa. Jeesus siis yksinkertaisesti sanoi: TULET VIELÄ KERRAN OLEMAAN MINUN KANSSANI PARATIISISSA!

Jotkut opettavat, että uskova ihminen heti kuolemansa jälkeen pääsee paratiisiin. Paratiisi on heidän mielestään ”kolmas taivas”. Paratiisi ei heidän mielestään ole kuitenkaan vielä taivas, vaan jonkinlainen ”välitila”. He opettavat, että Jeesus on paratiisissa, välitilassa eli kolmannessa taivaassa. Kuitenkin Raamattu sanoo, että Jeesus on taivaassa ja on Jumalan kaikkivaltiaan oikealla puolella, Apt.7:55 ”…Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”.

TÄSSÄ VAIHEESSA TÄYTYY KYSYÄ: ONKO JEESUS PARATIISISSA VAI TAIVAASSA? Vai onko kenties niin, että paratiisi onkin taivas? Vai onko niin, että Jeesus välillä käy paratiisissa ja välillä on Isänsä luona taivaassa? Niin kuin huomaamme, ”VÄLITILA OPPI” on mitä suurinta harhaoppia ja se sortuukin omaan ”ihmisviisauteensa”.

Matt.26:38″ Silloin hän sanoi heille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani.” Monet harhaopettajat sanovat, että jos kerta Jeesuksellakin on sielu, niin tottahan toki meillä kaikilla muillakin silloin se on. Mutta, niinkuin tulemme kohta huomaamaan, tässä ei tarkoiteta mitään erillistä osaa ihmisessä vaan kokonaisuutta. Tämän kohdan vuoden 92-käännös suomentaakin oikein: ”Hän sanoi heille: ”Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani”. Sielu on siis kokonaisuus, IHMINEN. Se voi myöskin olla eläin ( 1 Moos.9:3-4).Tarkemmin sanottuna sielu on kokonaisuus, joko eläin tai ihminen…

2 Kor. 5:8″ Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö. Tätä tekstiä on käytetty kun on haluttu osoittaa erheellisesti, että uskovan kuollessa hän vain muuttaa pois ruumiista Herran tykö. On kuitenkin huomattava, että tekstiyhteydestä ei käy mitenkään selville, ETTÄ TÄSSÄ KOHDEN PUHUTTAISIIN ”KUOLEMATTOMASTA SIELUSTA ERILLÄÄN RUUMIISTA ”! Tätä Raamatun kohtaa ei siis voi mitenkään yhdistää kuolemattomaan sieluun, joka ”lähtee vaeltamaan heti kuoleman jälkeen paratiisiin” kuten monet virheellisesti asian tulkitsevat. Tässä tekstiyhteydessä Paavali yksinkertaisesti odottaa sitä, että Jeesus tulisi hänen elinaikanaan ja näin hän saisi kokea ”nopean muuttumisen” kun hänet temmattaisiin Herraa vastaan yläilmoihin,1 Kor.15:51-54″Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”. / 1 Tess.4:15-17″Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa”. PAAVALI SIIS YKSINKERTAISESTI ODOTTI TAPAHTUMAA, JOLLOINKA JEESUS SAAPUISI NOUTAMAAN OMIAAN. Näin meidänkin tulisi tehdä. Tämä tekstiyhteys ei siis puhu mistään ”kuolemattomasta sielusta erillään ruumiista ” niinkuin monet luulevat, vaan toivosta ja odotuksesta Jeesuksen toista tulemusta kohtaan.

2 Kor.12:1-4″ Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen – oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. Ja minä tiedän, että tämä mies – oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää – temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua”. ”Paavali kertoo tässä erityisesti näyistä eli ilmestyksestä, joka hänellä oli neljätoista vuotta aikaisemmin. Hän sanoo, ettei itse tiedä oliko hän tämän näyn aikana ruumiissa vai poissa ruumiista. Tämä teksti on usein otettu perusteluksi käsitykselle, jonka mukaan ihmisellä todellakin on sielu tai henki, joka kykenee irtautumaan ruumiista, kokemaan ja näkemään asioita ilman sitä ja palaamaan jälleen ruumiiseen. Tekstiä tarkasteltaessa käy ilmeiseksi, että Paavali ei tässä puhu mistään sielusta tai hengestä tämän kokemuksen yhteydessä. Lisäksi on todettava, ettei kysymyksessä suinkaan ollut kuolema vaan Paavalin oma kokemus, joka sellaisenaan on täysin verrattavissa eräiden muiden profeettojen näkyihin. Niinpä esim. profeetta Hesekiel kertoo kuinka >>henki nosti minut maan ja taivaan välille ja vei minut Jerusalemiin Jumalan näyissä, sisemmän portin ovelle >>(Hes.8:3). Edelleen hän kertoo kuinka henki nosti hänet ja vei hänet >>Kaldean pakkosiirtolaisten tykö, näyssä, Jumalan Hengen voimalla>>(Hes.11:24). Samantapainen kokemus oli myös apostoli Johanneksella hänen ollessaan maanpakolaisena Patmos-saarella. Hänetkin kuljetettiin >>hengessä erämaahan>>, missä hän sai nähdä mm.näyn helakanpunaisesta pedosta, jolla oli nainen selässään (Ilm.17:3).Tällaiset näyt ja ilmestykset eivät kuitenkaan todista mitään kuolleiden tilasta, koska niillä ei ole mitään tekemistä kuoleman kanssa. Kaikki profeetat ja apostolit olivat näkyjä nähdessään eläviä ja kokivat nämä yliluonnolliset ilmestykset olotilassa, jota he tuskin pystyivät itsekään täysin kuvailemaan. Paavalilla näyttää näitä näkyjä olleen useamminkin. Mitä tulee Paavalin käyttämiin sanoihin >>ruumiissa>> j a>>poissa ruumiista>> on ilmeistä, että tässä ei suinkaan ole kysymys muusta kuin yrityksestä kuvailla sitä kuinka näyn näkijä tuollaisena hetkenä on irti luonnollista ympäristötekijöistä , jotka hän normaalisti kokee ruumiissaan ja sen välityksellä. Mielenkiintoista tässä on juuri se, että näyn näkijä on niin täysin joutunut näkynsä valtaan ja niin täydellisesti irtaantunut ympäristön vaikutuksesta, että hän todella >>on läsnä>> kolmannessa taivaassa eli paratiisissa, tai hän on mukana taivaallisen tuomioistuimen äärellä kuten Daniel (Dan.7:9-10), tai hän näkee Jumalan istuvan valtaistuimellansa kuten Jesaja (Jes.6:1). Tässä ei ole kysymys mistään sielunvaellusopista vaan yksinkertaisesti >>Jumalan näyistä>> eli näyistä, jotka Jumala antaa palvelijoilleen määrättyä tarkoitusta varten. Tällaisten näkyjen ja ilmestysten ongelmasta on sinänsä varsin mielenkiintoinen ja vaatisi oman selvityksensä, johon tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta. Missään tapauksessa ne eivät todista mitään ns. kuolemattoman sielun olemassaolosta tai sen kyvystä elää aistittavaa elämää erossa ruumiista. Olemme jo aikaisemmin havainneet, ettei sellainen käsitys perustu Raamattuun”. (Ote kirjasta: Tavoitteena kuolemattomuus: Wiljam Aittala)

Fil.1:22-24″ Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. Tätä paikkaa monet harhaopettajat käyttävät hyväkseen perustellakseen, että ”sielu kuolemattomana lähtee ruumiista uskovaisen ollessa kysymyksessä, kohti paratiisia ”. Tässä Raamatun kohdassa Paavali ei kuitenkaan puhu ”hengestään” eikä ”sielustaan” vaan ITSESTÄÄN , KOKONAISUUTENA. Kysymys on siis koko persoonasta. Tätä Raamatun paikkaa ollaan käytetty puolustettaessa käsitystä, että sielu kuolemattomana eroaa ihmisen kuollessa, siitäkin huolimatta, vaikka Paavali muissa kirjeissään ei tällaista tulkintatapaa tuekaan (1 Tess.4:14-17). Myöskään tämä Raamatun kohta ei puhu mitään siitä, että ihminen HETI KUOLEMANSA JÄLKEEN PÄÄSISI KRISTUKSEN LUOKSE. On selvää ja täysin Paavalin opetuksen mukaista, että hän tarkoitti yksinkertaisesti tässä sitä prosessia mikä tulee tapahtumaan kun Jeesus tulee hakemaan omiaan. Paavali toisaalla kirjeissään puhuu erittäin selvästi miten ja milloin ylösnouseminen ”kuoleman unesta” tapahtuu. (Room.8:23 / 1 Kor.5:5/ 1 Kor.15:51-55/ 2 Kor.5:2/ Kol.3:4/ 1 Tess.4:16-17/ 2 Tes.2:1 / 2 Tim.4:7-8).

ONKO HELVETTI IKUINEN PIINAN PAIKKA?

Käsittelemme niitä Raamatunpaikkoja, joita ”harhaopettajat” ovat käyttäneet innokkaasti puolustaessaan näkemystään ”loppumattomasta piinasta” viimeisen tuomion jälkeen. Monet seuraavista Raamatun kohdista käsittelevät ehkä sinunkin mielestäsi juuri loppumatonta helvettiä ja siksi onkin tärkeää, että pyydät Jumalan Pyhän Hengen valaisemaan sinulle seuraavien Sanan kohtien TODELLISTA MERKITYSTÄ.

Se ei tule olemaan helppoa, sillä sinut on ehkä opetettu uskomaan asioihin väärällä tavalla. Tavalla, joka on saanut näkemyksesi myöskin Jumalan Sanan kertomasta viimeisestä tuomiosta vääristymään. Kuitenkin haluan, että jos et ole kirjaa lukiessasi tullut vakuuttuneeksi sanomasta, jonka Taivaallinen Isämme on sydämellesi laskenut, niin ethän myöskään silloin luulottele itsellesi sitä tapahtuneen. Sinulla on lupa epäillä jokaista opetusta mitä sinulle Raamatusta annetaan.

Mutta ethän myöskään hylkää opetusta, jota olet tämän kirjan sivuilta saanut, jos nämä opetukset ovat saaneet sinut vakuuttumaan asioista, joita sinulle Jumalan Pyhästä Sanasta olen saanut jakaa. Oli niin tai näin, tärkeätä on, että KUKIN ITSE TUTKIMME MITÄ KIRJOITETTU ON EIKÄ NIIN, ETTÄ USKOMME VAIN SOKEASTI, MITÄ MUUT SANOVAT!

Niin kuin on aikaisemmin käynyt ilmi, niin sana helvetti tulee sanasta Ge hinnom. Siellä poltettiin Jeesuksen aikana ja sitä ennenkin ihmisten ruumiita. Myöskin eläinten ruumiit poltettiin siellä. Tuleen lisättiin rikkiä eli tulikiveä palamisen edistämiseksi. Joskus kävi kuitenkin niin, että ruumis ei pudonnutkaan tuleen vaan jäi rotkon jollekin ulkonemalle. Tällöin liha mätäni ja madot söivät sen. Ge hinnom oli siis paikka, jossa tuli paloi jatkuvasti ja madot eivät kuolleet. Ge hinnom on siis vertauskuva helvetistä, paikasta jossa jumalattomat viimeisen tuomion jälkeen tuhotaan. On huomattava, että sinne ei koskaan heitetty elävää ihmistä, vaan aina kysymyksessä olivat ruumiit. Siis jo kuolleet ihmiset…

Siirtykäämme nyt tarkastelemaan Raamatun paikkoja, joilla harhaopettajat pyrkivät selittämään naurettavaa oppiaan helvetistä loppumattomana piinan paikkana, ja tulet huomaamaan, että seuraavat Raamatun paikat eivät todellisuudessa todista mitään siitä, että helvetti olisi loppumaton, vaan lopullinen hävitys jumalattomista…

Mark.9:43-48″ Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. Tässä todellakin puhutaan ”sammumattomasta tulesta”. Harhaopettajat perustelevatkin kyseisellä Raamatunpaikalla sitä, että helvetin tulijärvi on sammumaton ja siksi siellä syntinen kärsii iankaikkisesti. Mutta puhuttaessa ”sammumattomasta tulesta” ei suinkaan tarkoiteta tulta, joka ei ikinä sammu. Otetaanpa Raamatusta muutama esimerkki. Annetaan siis Raamatun itse selittää itseään, Jer.17:27″Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva.” Tässä Jumalan profeetta Jeremia ennustaa Jerusalemin tuhon. Jumala käyttäisi tässä tuhoamisessa tulta, joka ei sammu. Toteutuiko tämä ennustus? Kyllä! 2 Aik.36:21″Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan – niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi – kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut”.Jokainen halukas voi matkustaa Jerusalemiin katsomaan, onko siellä vielä tuli, sillä eihän sen pitänyt sammua. EI, EI SIELLÄ MITÄÄN TULTA ENÄÄ OLE. TULI OLI SAMMUMATON SIKSI, että se teki tehtävänsä mitä varten Jumala oli sen lähettänytkin. Se ei sammunut ennenkuin työ oli saatettu päätökseen. Joten ymmärrämme hyvin, että tässä käytetty ” sammumaton tuli”, on siinä mielessä sammumaton, että se tekee sen tehtävän, mitä varten Jumala on sen kulloinkin lähettänyt tekemään. Sammumaton tuli siis tekee sen, mitä Jumala sen käskeekin tekemään. Tuli ei ole sammumaton siinä mielessä, että ITSE TULI EI SAMMUISI KOSKAAN.

Ilm.14:10-11″ niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. Puhuttaessa helvetistä, tulikivijärvestä, käytetään tässä sanaa iankaikkinen. Aapeli Saarisalo on kuitenkin suomentanut tämän kohdan paremmin omassa Uuden testamentin käännöksessään:”Heidän vaivansa savu nousee maailmanajasta maailmanaikaan.”(selvästikin tarkoittaa, että jakso ei ole ”loputon” niinkuin harhaopettajat virheellisesti opettavat). Tähän Raamatun paikkaan löytyy selitys Jesajan kirjasta. Tässä Jesaja ennustaa Eedomin kohtalon. Joten tarkastelkaamme sitä hieman, Jes.34:9-10″ Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen”. Myöhemmin arkeologit ovat löytäneet kaivauksissaan Edomin maan. Mitä he ovat havainneet? Palaako siellä vielä tuli? Ei, ei siellä mitään tulta enää pala. Kuitenkin he ovat kaivauksissaan saaneet selville, että Eedomin maan tuhosi tuli. Jesajan ennustus oli siis käynyt toteen. Kuitenkin Jesajan ennustus ennusti, että ne palavat loputtomasti, tulen ei pitänyt sammua yöllä eikä päivällä. Onko niin, että Jesajan ennustus ei käynytkään toteen? Kyllä se kävi, Eedom tuhottiin tulella. Huomaamme siis, että Jesaja vain kuvaili tulen iankaikkista vaikutusta, sitä, että tuli tuhosi kaiken, että tuli oli iankaikkinen siinä mielessä, että se teki tehtävänsä lopullisesti. Jesaja kuvailee siis voimakkaasti PERUUTTAMATONTA HÄVITYSTÄ. Ilmestyskirjan kirjoittaja Johannes vain lainaa näitä Jesajan sanoja kuvaillessaan peruuttamatonta hävitystä…

Matt.18:8″ Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Matt.25:41″ Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Näissä Raamatun kohdissa Jeesus ei sano; MENKÄÄ IANKAIKKISEEN PIINAAN, vaan Hän sanoo: MENKÄÄ IANKAIKKISEEN TULEEN. Tuli on siis iankaikkinen, mutta niinkuin kaikki ymmärrämme, tulessa ei voi kukaan elää iankaikkisesti. Sillä Jumalan tuomion tuli on KULUTTAVA TULI, Hebr.10:26-27″Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat”.

Juud.1:7″ ..samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. Tämä Sanan kohta kertoo meille, että Sodoma ja Gomorra kärsivät IANKAIKKISEN TULEN rangaistuksen. Nämä kaupungit Jumala tuhosi . Sodoma ja Gomorra on jo aikoja sitten tuhottu, niitä ei enää ole. Nyt ne ovat Kuolleen meren pohjassa. Tuli oli kuitenkin iankaikkinen. Eikö tulen pitäisi nytkin palaa, jos iankaikkinen tuli tarkoittaisi loppumatonta tulta siinä mielessä niinkuin harhaopettajat opettavat? Emmekö tästäkin Raamatun paikasta huomaa, että iankaikkinen tuli oli iankaikkinen siinä mielessä, että se teki sen tehtävän, mitä varten Jumala sen lähettikin. Huomaamme siis, että tuho oli lopullinen, ei suinkaan loppumaton. Tuli oli siis iankaikkinen, ei suinkaan Sodoma ja Gomorra. Samoin syntinen sielu (ihminen) tuhotaan lopullisesti iankaikkisella tulella. Tällöin sielu ei ole iankaikkinen, vaan tuli joka sen tuhoaa lopullisen tuomion jälkeen, on iankaikkinen. Jesajan sanookin Jumalan tulesta osuvasti,Jess.26:11″.. kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa”.

Ilm.20:10″ Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. Näissäkin Raamatun kohdissa Aapeli Saarisalo suomentaa ”iankaikkinen ” sanan sanoilla ”maailman ajasta maailmanaikaan”, mikä onkin oikeampi suomennos! Raamattu kertoo meille, mikä on tulikivijärvi, Ilm.21:8″Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” Jokainen meistä ymmärtää, että elämän vastakohta on kuolema. Ei suinkaan elämä, kuten jotkut virheellisesti opettavat.

Jotkut opettavat, että saatana, sielunvihollinen elää iankaikkisesti. Että hän piinaa ihmisiä helvetissä eikä kuole koskaan, niinkuin eivät kuole nekään jotka helvetissä ovat. Tämä ei kuitenkaan voi olla mahdollista, sillä itse saatanakin tuhotaan ja kerran hänkin on muuttuva tuhkaksi. Hesekiel kuvaillessaan sitä, mikä asema Luciferilla oli taivaassa ja kertoessaan hänen lankeemuksestaan kertoo mm. seuraavaa, Hess.28:18-19″Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti”. Niin kuin huomaamme, viimeisen tuomion jälkeen saatanakin tuhotaan iankaikkisella tulella. Huomaamme, että mitenkään ei voi olla mahdollista se, että saatana vaivaisi jumalattomia helvetissä, sillä hän itsekin joutuu tuhon omaksi. Ei saatana voi ketään enää silloin kiusata, sillä häntä ei yksinkertaisesti enää ole! Jesaja esittääkin mielenkiintoisen kysymyksen juuri siitä , että voiko kukaan ylipäätänsä asua ”iankaikkisessa hehkussa”,Jes.33:14″Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa”?Vastaus on yksinkertainen: EI KUKAAN!!!

Jumalattomille varattu iankaikkinen tuli on kerran tuhoava kaikki jumalattomat niinkuin myös saatanan ja hänen enkelinsä lopullisesti, Jes.33:10-12″ Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle. Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät. Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat”.

Mitä sitten tarkoittaa ”iankaikkinen tuli”? Mitä Raamattu tarkoittaa kun se puhuu ”iankaikkisesta”. Sana iankaikkinen tulee sanasta aion. Sillä on kolme merkitystä, sanalle aion on kolme synonyymiä: maailmanaika, epämääräinen ajanjakso , tai loputon aika eli iankaikkisuus. On siis selvää , että jos sana aion käännetään joka kerta sanaksi loppumaton, niin se ei tee oikeutta Pyhän Kirjan sanomalle. Näin kuitenkin useat harhaopettajat tekevät. Siksi on syytä tarkastella, että onko Raamatussa todellakin kohtia joissa sana iankaikkinen, ikuinen onkin osoittautunut joksikin sellaiseksi, mikä ei olisikaan ikuista ja iankaikkista.

2 Moos.40:15″Ja voitele heidät, niinkuin sinä voitelit heidän isänsäkin, että he pappeina palvelisivat minua. Niin tämä on oleva heille voitelu ikuiseen pappeuteen, sukupolvesta sukupolveen”. Me tiedämme, että Aaronin pappeus ei ole enää voimassa. Se yksinkertaisesti kuului Vanhan testamentin jumalanpalvelussäädöksiin, jotka nyt on kumottu. Tästä kertoo meille mm. Hebrealaiskirje luvussa 7 jakeissa 11 -18,”Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. Sillä hänestä todistetaan: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.” Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön. Niin kuin huomasimme, pappeuden piti olla ikuista ja kuitenkaan se ei sitä ollut. Tällä kertaa sana aioon olisikin tullut suomentaa ”epämääräiseksi ajanjaksoksi”.

1 Sam.1:22″ mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: ”Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi.” Tässä Hanna lupaa lapsensa Jumalalle ainiaaksi. Mitä hän tällä tarkoitti, selviää jakeessa 28:”Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu. Niin kuin huomaamme, tässäkin kohtaa sana aion olisi pitänyt suomentaa tarkoittamaan ”tiettyä ajanjaksoa, epämääräistä ajanjaksoa”.

Joona.2:1″Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä”. Kuitenkin Joona itse selittää tapahtunutta seuraavalla tavalla jakeessa 7,”Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani”. Ristiriitaako, ei tietenkään. Meidän on vain ymmärrettävä, että kaikissa kohdin sanaa aioon ei tule suomentaa sanalla iankaikkisesti eli loputtomasti.

Monet sanovat, että jos iankaikkinen helvetti ei ole loppumaton piinan paikka, niin silloin myöskään taivaassa olo ei olisi ikuista. He ymmärtävät, että iankaikkinen elämä Jumalan luona on vastakohta iankaikkiselle kidutukselle saatanan luona. Näin he laittavat ”iankaikkisuutta” tarkoittavan sanan tarkoittamaan samaa molemmissa tapauksissa. Mutta tämä on virheellinen tulkinta asiasta. Puhuttaessa taivaan autuudesta sana aion on silloin aina suomennettava tarkoittamaan LOPUTONTA AIKAA.

Jess.66:24″ Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.” Tätä Raamatun kohtaa lainataan usein myöskin Uudessa testamentissa. Perusteeksi helvetin loppumattomalle piinalle kuulee usein sanottavat, että eihän siellä matokaan kuole. Tämän tekstin suhteen on ensinnäkin todettava ettei siinä puhuta mitään siitä, että tätä katselemista kestäisi loputtomasti ja ainaisesti. Jos tutkimme tämän tekstin sen oikeassa yhteydessään, merkitsee se enintään sitä, että pelastuneet näkevät jumalattomien lopullisen rangaistuksen. Silloin, jossakin vaiheessa, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat luopuneet Jumalasta. On huomattava, että tässä tekstissä ei puhuta ELOSSA OLEVISTA SIELUISTA, joita jatkuvasti piinataan. Teksti ei tällaista ajatusta tunne, vaikka epäilemättä on niin, että monet ovat siihen sellaisen ajatuksen liittäneet. (Tavoitteena kuolemattomuus, Wiljam Aittala).

Ilm.19:20″ Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Monet pitävät tätä Raamatun paikkaa perusteena sille, että tulikivijärvessä voi elää, sillä tämän jakeen mukaan kun sen yhdistämme Ilmestyskirjan lukuun 20 jakeeseen 10, petokin eli tulikivijärvessä 1000 vuotta. Selvyyden vuoksi vielä katsokaamme tarkemmin tuota toista ilmestyskirjan kohtaa: Ilm.20:10″ Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti”. Kun aikoinani itse kuuluin Imatran helluntaiseurakuntaan, kun vielä itse uskoin epäraamatulliseen oppiin helvetistä, jossa kaikkia jumalattomia kidutetaan loputtomasti, niin itsekin koin, että edellä mainitut Raamatun kohdat olivat peruste helvetin loppumattomalle olemassaololle. Enää en niin luule. Ai miksikö? No tarkastelkaamme hieman asiaa Raamatun valossa, ei ihmisten vajavaisten opetusten valossa. Ensinnäkin on syytä huomata, että kohdassa 20:10 ei mainita mitään siitä, että väärä profeetta ja peto OLISIVAT ELOSSA. Raamattu ei kerro meille, että missä muodossa peto ja väärä profeetta ovat tulikivijärvessä. Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukaan, voisimme hyvinkin vetää sen johtopäätöksen, että he ovat siellä tuhkana. Jonkinlainen tuhoaminen näissä ilmestyskirjan luvuissa on joka tapauksessa käynnissä, Ilm.19:21″Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa”. Nämä edellä mainitut Raamatun paikat eivät mitenkään voi vakuuttaa meitä siitä, että tulikivijärvessä voisi elää. Vaikka huomaammekin, että 1000 vuotta oli kulunut ja tulikivijärvessä vieläkin oli peto ja väärä profeetta, niin meidän tulee huomioida myöskin se tosiseikka, että mikään ei sano, että he olisivat siellä elossa. Myöskin meidän tulee muistaa se, että vaikka ajattelisimmekin, että peto ja väärä profeetta olisivat elossa, mikä kylläkin on harhaanjohtava tulkinta, niin silti se ei tarkoita sitä, että IHMINEN PYSTYISI ELÄMÄÄN TULIKIVIJÄRVESSÄ!!! Tämä Raamatunpaikka ei siis tue käsitystä ikuisesta piinasta sen enempää kuin Tuonelan esikartanon helvetillisestä jatkuvasta kidutuksestakaan.

Olemme käsitelleet lyhykäisesti mikä on oikea Raamatullinen oppi sielun, ruumiin ja hengen osalta. Olemme myöskin todenneet, että helvetti ei ole ikuinen kidutuksen paikka. Myöskään ihminen ei heti kuollessaan mene joko paratiisiin tai Tuonelan esikartanoihin. Vaan sen sijaan olemme huomanneet, että sielu tarkoittaa useimmissa kohdissa ihmistä kokonaisuudessaan. Myöskin helvetin olemme huomanneet tuliseksi järveksi, toiseksi kuolemaksi, ei siis elämäksi niinkuin monet harhaanjohtavasti opettavat. Ihmisen olemme Raamatun ilmoituksen mukaan huomanneet kuoleman jälkeen vaipuvan ”kuolonuneen”.

Miksi olemme näitä asioita käsitelleet? Miksi olen näihin asioihin uhrannut näinkin monta sivua? Onko tärkeää se, miten ymmärrämme nämä asiat? Annetaan Raamatun itsensä vastata, Ps.27:8″ Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä etsin sinun kasvojasi”. / Ps.119:10-12″Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi. Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi”.

Käyn paljon oppikysymyksiä läpi tässä tekstissäni, Miksi? Siitä syystä, että erilaiset opinkäsitykset jakavat Jumalan lapset eri leireihin, mikä on valitettavaa. Jos löydämme yhteisen Raamatullisen opin, niin on täysin selvää, että silloin löydämme myöskin sisaremme ja veljemme. Jos taas emme sitä löydä, niin tapaamme heidät vasta iankaikkisuudessa.

Minä ainakin haluan jo täällä alhaalla kuoleman varjojen laaksossa kokea todellista Jumalan lasten yhteyttä. Juuri siksi olen käsitellyt harhaopettajia ja vääriä oppeja. Nämä kun juuri erottavat meidät toisistamme. Jos me haluamme löytää sisaremme ja veljemme Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, niin me tietenkin tutkimme mitä Raamattu mistäkin asiasta opettaa. Näin jäävät syrjään ikään kuin automaattisesti ”ihmisopit” ja näin löydämme toisemme…

Vain usko Jeesukseen Kristukseen voi meitä yhdistää ja vain siten, että opimme paremmin Häntä tuntemaan. Ja vain Raamattua lukemalla me voimme seurustella Vapahtajamme kanssa. Joten, jos haluamme kokea todellista taivasyhteyttä niin pyrkikäämme repimään jokaisen istutus, jota Taivaallinen Isämme ei ole istuttanut.

Jos se ei ole Jumalan Sanan ohjeitten mukainen, niin silloin on syytä nöyrin sydämin ensinnäkin ottaa se valo vastaan, jota Taivaallinen Isämme tarjoaa ja myöskin kuuluttaa muille veljille ja sisarille, jotka näissä opinkohdissa elävät pimeydessä, totuutta. Jokainen Jumalan lapsi on maailmalle valkeus. Jos me vaikenemme totuuksista, joita Jumala on Pyhän Henkensä kautta meille Raamatustaan ammentanut, niin silloin me olemme valhettelijoita. Silloin me kiellämme veljiltämme ja sisariltamme siunaukset, joita he voisivat saada tietäessään totuuden näistä asioista.

Raamatullinen oppi ihmisestä ja siitä mikä on ihmisen osa viimeisen tuomion jälkeen on tarpeellinen. Jos se ei olisi tarpeellinen, niin miksi Jumala sen olisi Sanaansa palvelijoidensa kautta laittanut? Kun tiedämme Raamatullisen opin näistäkin asioista, niin meille tulee entistä vahvemmaksi se tosiasia, että JUMALA ON RAKKAUS. Huomaamme, että kuva jonka harhaopettajat, usein tietämättömyyttään ovat meille maalanneet, on valheellinen. Nämä tällaiset opetukset kertovat meille kostavasta ja ilkeästä Jumalasta. Eikö tämä tällainen opetus ole Jumalan pilkkaa?

Me, jotka nyt tiedämme totuuden näistä asioista, voimmekin painaa päämme rukoukseen ja rukoilla lailla Stefanuksen, ”Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!”(Apt.7:60). Sillä nämä tällaiset harhaopettajat elävät itse tässä asiassa pimeydessä, eikä jostain syystä, luultavasti heidän ylpeytensä johdosta, taivaallinen valo ole päässyt heitä johdattamaan KOKO TOTUUTEEN. He sanovat omistavansa Kristuksen ja kuitenkin laiminlyövät Jumalan Sanan tutkimisen. He sanovat olevansa pelastettuja ja kuitenkin antavat opetuksillaan maailmalle kuvan Jumalasta, joka kiduttaa ihmisiä viimeisen tuomion jälkeen, ja sitä ennenkin, tulessa.

Nämä tällaiset ihmiset uskovat mieluummin pakanallisiin oppeihin sielun kuolemattomuudesta kuin vaivautuvat ottamaan selvää, mikä on totuus tässä asiassa. Nämä tällaiset harhaopettajat joutuvat kyllä kerran vastaamaan opetuksistaan itse Herrojen Herralle ja Kuningasten Kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle. Joten asenteenamme olkoonkin :”olkoon Jumala heille armollinen”.

Oppi sielun kuolemattomuudesta erillään Kristuksesta laskee perustuksen spiritismille. Kun tiedämme, että kuolleet nukkuvat eivätkä tiedä mitään, niin tiedämme myöskin, että vainajat eivät voi ilmoittaa mitään. Kaikki istunnot, joissa otetaan yhteyttä vainajiin ovat täten vain saatanan petosta.

Katolinen kirkko on uudelleen nousemassa vaikuttavaan asemaansa. Tästä kertovat meille lukuisat teokset joissa kuvaillaan ”Marian ilmestymisiä”. Näissä ”ilmestymisissä” Maria on ilmoittanut, että Jeesus tulee pian ja hän on ikään kuin ”tien tasoittaja” tälle tulevaisuuden suurelle tapahtumalle. Ihmisiä on usein ollut kokoontuneina satoja ja jopa tuhansia kerrallaan näissä ilmestymisissä. He ovat omin silmin nähneet mitä eriskummallisimpia asioita. Maria on ilmestynyt suurille ihmisjoukoille ja nämä ovat sokeasti nielleet saatanan suuren valheen. He ovat silmillään enemmän uskoneet kuin mitä Raamattuun on kirjoitettu.

Näille tällaisille ihmisille on saatanan ollut helppo esittää valheitaan, koska nämä ihmiset uskovat, että kuollut ei nuku vaan että hän elää ”tietoista ” elämää jossakin. Jos he olisivat tutkineet Raamattua, niin he olisivat helposti erottaneet valheen oikeasta. Mutta koska he eivät ole tutkineet Raamattua, ovat he joutuneet eksyksiin. Totuus on, että Maria ei voi ilmestyä kenellekään, sillä hän nukkuu kuolonunta.

Näissä tapauksissa saatana, tuo sielujemme vihollinen on vain tekeytynyt Mariaksi ja näin eksyttänyt monia. Ja juuri näiden ilmestysten kautta on katolinen kirkko saanut lisää valtaa!!! Niin kuin huomasimme, niin ei ole samantekevää miten ymmärrämme opin sielun kuolemattomuudesta.

Tänä päivänä on myöskin paljon niitä ”uskovia” jotka ovat nielleet saatanan valheen, saman kuin se esitti Eevalle paratiisissa, 1 Moos.3:4″ Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole”. Näille tällaisille ihmisille erilaiset ilmestykset ”kuoleman rajan toiselta puolen” ovat valitettavan usein todellisuutta. Ystävät ja lähiomaiset ovat heille ilmestyneet ja kertoneet asioita, joista on ollut vain tämä ”näkijä” tietoinen. Näin he ovat mukamas saaneet varmuuden siitä, että tuo ilmestys oli todellakin ollut aito. Tätä oppia he ovat sitten levittäneet ympärilleen ja saaneet muutkin ihmiset valheen verkkoon.

On kuitenkin huomattava se, että useinkaan he eivät tee tätä ”tietoisesti” vaan he ovat harmi kyllä, itsekin eksyksissä. Miten toinen sokea voisi toista sokeaa taluttaa? Joten varoitus on tällaisille ihmisille paikallaan ja myöskin niille, jotka tällaisten ihmisten valtapiirissä ova,Kol.2:18″Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, …joka pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama”.

Katolinen kirkko kutsuu itseään ”äitikirkoksi”. Sen tehtävänä on, niinkuin se itse julistaa, saada uskovat ”äitikirkon helmaan”. Tämä ei tule olemaan sille vaikeaa, sillä tämän päivän kristillisyydessä on yllättävän paljon katolisen kirkon oppeja. Tämän päivän ihmiset, yllättävää kyllä, eivät ole kovinkaan kaukana katolisesta opista. Itse asiassa he elävät niissä!!!

-Marko Lind-

Jumalan kymmenen käskyä on kokonaisuus – siihen kuuluu myös lepopäiväkäsky. ”Kun ihminen luotiin kuudentena päivänä, hän sai astua valmiiseen täydelliseen maailmaan. Jumala oli tehnyt työn, ihminen ei voinut siihen mitään lisätä. Sama koskee lunastustyötä. Ihmisen teoilla ei ole mitään osuutta luomiseen enempää kuin lunastukseenkaan. Tätä julistaa seitsemännen päivän sapatti. Siksi Herra sanoo: ”Silloin et saa tehdä mitään työtä”. Ihmisen epätäydelliset työt saavat silloin väistyä Jumalan täydellisen työn tieltä. Ihminen saa silloin levätä Jumalassa, juhlia Jumalan täytettyä työtä, riemuita pelastuksen lahjasta. Tähän Jeesus viittasi sanoessaan: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”; Matt.11:28.” (Olavi Rouhe).

Lisäksi Jeesukseen uskovat viettäessään sapattia oikeana ajankohtana julistavat maailmalle uskovansa Jumalaan kaiken elollisen Luojana ja täten sanoutuvat irti maailmallisesta kehitysoppiteoriasta, joka pyrkii vesittämään Jumalan luomistyön todellisuuden. Kun aito Jeesukseen Kristukseen luottamuksensa laittanut viettää sapattia Raamatun määräämänä ajankohtana, hän julistaa Jumalan täydellisyyttä sekä korottaa Jumalaa Luojana. Edellä mainitun tähden sapatti on annettu ikuiseksi tunnusmerkiksi todelliselle Jumalan kansalle (2 Moos.31:16-17, Hes.20:12,20).

Sapatin viettäminen ei ole ikinä koskenut vain juutalaisia, kuten monet harhaopettajat niin väittävät, sillä jo vanhassa liitossa myös ”kääntyneet pakanat” olivat velvollisia viettämään viikon seitsemättä päivää lepopäivänä: ”Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes.56:6-7).

Jotkut harhaopettajat ovat menneet jopa niin pitkälle sotiessaan Jumalan asettamaa Raamatunmukaista lepopäivää vastaan, että väittävät sen kuuluvan vain juutalaisille, koska silloin kun Laki annettiin Siinailla se kohdistui Israelilaisiin, mutta tällöin he jättävät huomioimatta sen, että myös lupaus Uudesta Liitosta annettiin Israelilaisille eikä siinä sanallakaan mainita pakanoista mitään: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” (Jer.31:31-33). Jos siis Siinailla annettu Laki koski vain juutalaisia (Israel), niin silloinhan myös Uusi Liitto, josta Jumala ennusti profeetta Jeremian välityksellä, koskisi myös vain juutalaisia (Israel). Mutta kuten me kaikki Raamatun kokonaisilmoitusta tutkineet hyvin ymmärrämme, Uusi Liitto koski kaikkia kansoja ja täten meidän on Kirjoitusten valossa ymmärrettävä Israelin merkitys oikein. Israel tarkoittaa koko Jumalan kansaa eikä vain juutalaisia: ”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room.2:28-29).

Tänä päivänä vallalla oleva kristillisyys, kirkkokunnat sekä herätysliikkeet, hyökkäävät ankarasti Jumalan Siinailla antamaa Lakia vastaan, väittäen, että se ei kuulu Uuden Liiton uskovan elämään mitenkään. Suurin kiista käydään Jumalan Käskyissä olevan lepopäivän suhteen – kirkkokunnat sekä herätysliikkeet viettävät sunnuntaita lepopäivänä Paavin säätämyksen mukaisesti ja hyökkäävät niitä vastaan, jotka tahtovat pyhittää Raamatullisen lepopäivän sen ilmoittamana oikeana ajankohtana (perjantai-illasta lauantai-iltaan).

Kun Jeesus Kristus oli noussut taivaaseen ja kun Hänen seuranaan olleet opetuslapset olivat kuolleet, alettiin kristittyjä vainoamaan verisesti. (toki heitä vainottiin myös opetuslasten aikana). Nämä vainot tapahtuivat Rooman keisarien toimesta. Kolmesataa-luvun alussa Roomassa oli sisällissota. Tuhotakseen kilpailevat keisariehdokkaat Konstantinus halusi puolelleen sen ajan vaikutusvaltaiset kristityt (sota erästä ehdokasta; Maxentiusta vastaan). Konstantinus julisti, että jos hän voittaa sodan, hän lopettaa kristittyjen vainot ja tekee kristinuskosta tasavertaisen muiden Rooman uskontojen kanssa. Hän väitti nähneensä näyn, ristin taivaalla, ja kuulleensa sanat ”tässä merkissä olet voittava”. Hänen sotilaidensa kilpiin pantiin muinainen egyptiläinen risti, joka kristityille symbolisoi Kristuksen ristiä ja pakanallisille roomalaisille sotilaille se symbolisoi muinaista Egyptin auringonjumalan ra”an merkkiä (ANKH). Konstantinus voitti sisällissodan ja teki lupaustensa mukaisesti kristinuskosta tasavertaisen uskonnon Rooman pakanauskontojen joukossa ja lopetti kristittyjen vainot.

Niin kuin arvata sopii, sen ajan kristityt olivat riemuissaan, sillä olivathan he vielä äsken kokeneet veristä vainoa. Se mihin vaino ei ollut tepsinyt, kokeili saatana nyt uutta konstiaan: 2 Kor.:11:14″Sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi”. Tämän juonen tarkoituksena oli saada kristityt lankeamaan maallisuuteen, harhaoppeihin ja ennen kaikkea Baabelin uskonnon valheeseen. Konstantinuksen julistuksen seurauksena kristinuskosta tuli yhtä -äkkiä suosittu uskonto. Jotta pakanalliset roomalaiset saatiin hyväksymään uusi uskonto, tehtiin kompromisseja Raamatullisen opetuksen ja Baabelin uskonnon välillä. Semiramus-tammus-kultin tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus lapsi kultti, Mariasta tehtiin taivaan kuningatar ja jumalatar, jota alettiin rukoilla ja palvoa pelastuksen ja rukousvastausten välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Raamatullisen lepopäivän, sapatin tilalle, otettiin Konstantinuksen julistuksella auringonpäivä eli sunnuntai lepopäiväksi. Tämä tapahtui 321 jkr.

Jeesus Kristus itse vietti sapattia: Luuk.4:16″ Ja Hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu , ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.” Kaikki Uuden-liiton uskovat viettivät sapattia. Paavali, pakanoiden apostoli vietti sapattia ( Apt.13:42 ). Apt.17:2:”Ja tapansa mukaan Paavali meni heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista”. Sapattia eivät viettäneet vain juutalaiset Kristinuskoon kääntyneet, vaan myöskin kaikki pakanat, jotka uskoivat Jeesuksen olleen Jumalan Poika. Sapattina, Jumalan lepopäivänä, kokoonnuttiin synagogiin ja mukana oli pakanakristittyjä. On väärin väittää, että sapatin vietto ei kuulu pakanoille, jotka ovat tulleet uskoon, koska Raamattu kertoo meille, että niin pakanakristityt kuin juutalaiskristitytkin viettivät sapattia: Apt.13:43″Kun synagogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaa pelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta”. Edes silloin, kun Mestarimme ja Herramme Jeesus Kristus oli kuollut, eivät Häneen uskovat uskaltaneet laiminlyödä sapatin viettämistä: Luuk.23:53-56″Ja otettuaan sen alas (Jeesuksen) hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu. Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan”.

Sapatin viettäminen on aina kuulunut myös pakanauskoville, jotka ovat kääntyneet palvelemaan elävää Jumalaa. Harhaopettajien väittämä, jonka mukaan sapatti kuuluisi vain Israelin kansalle on täysin mielivaltainen yritys vääntää Jumalan Sanaa kieroon. Jumalan antama laki, jonka Hän antoi kansalleen Siinailla on aina kuulunut ja tulee aina kuulumaan kaikille niille, jotka palvelevat Häntä. Ihonvärillä eikä kansalaisuudella ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan mitään merkitystä: 2 Moos.20:10″Mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi joka sinun porteissasi on”. Jumalan laki on voimassa, vaikka sitä noudattamalla ei kukaan pelastu, mutta toisaalta, pysyy kyllä pelastuksen tiellä:1 Kor.7:19 ”Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen”. Usko Jeesukseen Kristukseen ei kumoa Jumalan antamaa kymmentä käskyä: Room.3:31 ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain”. Raamattu osoittaa meille kiistattomasti, että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa ( Hebr.10:15,16 / Matt.5:17-19 / Room.3:31 / Room. 7:22 / Room. 8:4 / 1 Kor.7:19 / 1 Joh.5:3, 2:4 / 1 Piet.2:21,22).

Luokaamme hetkeksi katseemme niihin Raamatun paikkoihin, joilla harhaopettajat pyrkivät ”vesittämään” Jumalan lain ja tätä kautta laissa mainitun sapattikäskyn. Yksikään ihminen ei pelastu lakia noudattamalla, vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, syntiemme sovittajaan. Harhaopettajat perustelevat Galatalaiskirjeen kohdalla 3:10-13, että laki ei kuuluisi Uuden-liiton uskoville. Kyseinen Raamatunkohta ei kuitenkaan tarkoita, että laki olisi kumottu eikä sitä enää tarvita, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kukaan ihminen ei voi pelastua omilla teoillaan. Kristus kärsi Golgatalla kuoleman meidän syntiemme tähden, jotta meillä olisi pelastus Hänen vanhurskautensa tähden. Me saamme lahjaksi Hänen vanhurskautensa vaatteet ja vain Häneen uskomalla me pelastumme! Apt:15:28-29:”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät; että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin”. Monet puolustavat sapattikäskyn laiminlyömistä tällä Raamatunkohdalla. Tämä Raamatunkohta ei puhu kuitenkaan mitään sapatinvietosta. Kun apostolit tulivat kyseiseen tulokseen kokouksessaan Jerusalemissa, niin meidän on hyvä tietää, että kysymyksessä ei ollut kiista sapatinvietosta, vaan siitä, että juutalaiset kristityt olisivat halunneet ympärileikata pakanakristityt (Apt.15 luku).

Kiista ei siis noussut sapatti-asiasta, vaan ympärileikkauksesta ja siksi päätöksessä ei mainita sapattisanaa ollenkaan. Alkukristityt pyhittivät seitsemännen päivän, se oli heille ”itsestäänselvyys”, ja siksi siitä ei tarvinnut kiistellä. Myöskin, jos otamme tuon Raamatun kohdan tarkempaan käsittelyyn, huomaamme, että tuon päätöksen perusteella ( jos se ymmärretään samalla tulkintaperiaatteella, kuin harhaopettajat opettavat, että kaikki olisi luvallista mitä tuossa kokouksessa ei olisi päätetty kiellettäväksi) pakanat voisivat esim. varastaa, tappaa, juoda viinaa jne. Tämä tällainen tulkintaperiaate ei tietenkään tee oikeutta kokonaisvaltaiselle Raamatun tulkinnalle, vaikkakin juuri tällä tulkintaperiaatteella Jumalan lain vastustajat Raamattuansa tulkitsevat ja opettavat. Ei Jumala kehota Jeesuksen opetuslapsia juomaan viinaa tai tappamaan saatikka varastamaan. Jokainen Raamattunsa hyvin tunteva tietää, että Raamattu toisaalta kertoo miten Jumala suhtautuu varastamiseen tai muihin edellä mainittuihin asioihin. Sama pätee myös sapattiasiaan. Meidän täytyy vastaus etsiä muualta Raamatusta, niistä kohdista, joissa puhutaan sapatista ja sen vietosta, eikä sortua vääntämään Raamattua kieroon, liittäen milloin mitäkin jakeita selittämään jotakin sellaista, mihin ne eivät oikeasti liity millään tavalla! Siksi emme voi edellä mainittuun Raamatunkohtaan (Apt:15:28-29), perustaa yhtään Jumalan lain vastaista väitettä, sillä eihän siinä mainita sapatista mitään! Se olisi hulluutta, koska silloin meidän täytyisi unohtaa kokonaan muu Raamatun ilmoitus! Näin kuitenkin tekevät harhaopettajat väittäessään edellä mainitun Raamatun paikan perusteella, ettei sapatti kuuluisi Jumalan kansalle!

Room.14:5″ Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma”. Tämäkään Raamatunkohta ei puhu mitään sapatista, vaikka tällä Raamatun paikalla harhaopettajat, nuo kiivailijat, jotka vastustavat Jumalan rakkaudellisia käskyjä ja täten itse Jumalaa, pyrkivätkin perustelemaan käsityksensä oikeaksi. Sapattisanaa siinä ei mainita lainkaan! On myöskin syytä panna merkille, että vaikka siinä mainittaisiinkin sapattisana, niin mistä tietäisimme kuitenkaan, että siinä puhuttaisiin Jumalan antamasta lepopäiväkäskystä sillä ”juutalaisuudessa” oli paljon erilaisia sapatteja. Vaikka ajattelisimmekin lailla harhaopettajien, että Paavali kirjoittaisi tässä sapateista, (mikä on kyllä harhaanjohtavaa), niin on mielenkiintoista huomata, että tuo kyseinen kohderyhmä, jolle Paavali kirjoitti, ”pyhitti” joko yhden päivän tai sitten kaikki päivät. Eli toisin sanoen, ”vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin”. Siis vielä kerran- vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin! Joten edellä mainittu Raamatunpaikka, samalla tulkintaperiaatteella kuin sapatin vastustajat sen tulkitsevat, päinvastoin kuin luullaan, yllättävää kyllä, tukee sapatinviettämistä! Sillä vähintäänkin yksi päivä pyhitettiin! Edellä mainittu Raamatunpaikka ei kehota siihen, että emme pyhittäisi yhtään päivää, vaan päinvastoin, kehottaa pyhittämään ainakin yhden päivän! Myöskin, kun muistamme, että vain Jumalan kymmenen käskyä kuuluu Uuden-liiton uskoville, eivät mitkään muut juutalaisille annetut ohjeet, niin on sanomattakin selvää, että tuo yksi päivä, joka tulisi vähintäänkin pyhittää, on tietenkin Jumalan kymmenessä käskyssä mainittu lepopäivä, eli viikon seitsemäs päivä! Toisin sanoen, edellä mainittu Raamatun paikka, jolla harhaopettajat pyrkivät perustelemaan sapatinvastaista opetustaan, heidän oman tulkinta periaatteensa mukaisesti, kehottaa Uuden-liiton uskovia viettämään Jumalan kymmenessä käskyssä mainittua lepopäivää.

Vaikka Raamattu erittäin selkeästi kehottaa viettämään lepopäivää ja osoittaa täten myöskin, että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa, niin kaikesta tästä huolimatta harhaopettajat pyrkivät mitä erilaisimmilla ja mielivaltaisimmilla Raamatun tulkinnoillaan sotimaan kokonaisvaltaista Jumalan selkeää ilmoitusta vastaan. Seuraava Paavalin kirje Galatalaisille on yksi heidän suosituimpia Raamatun kohtiaan, jota hyväksi käyttäen he omalla mielivaltaisella tulkinnallaan pyrkivät eksyttämään ihmisiä, julistaen, ettei sapatti ja täten kymmenen käskyä kuuluisi enää Uuden-liiton uskoville: Gal.4:10-12 ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt. Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet”. Edellä mainittu Raamatun paikka, niinkuin eivät monet aikaisemmatkaan, mainitse sanallakaan seitsemännen päivän sapattia, Jumalan antamaa lepopäivää. Paavali tässä kohdin tarkoittaa, että uskonnollisia muotomenoja noudattamalla ei kukaan ihminen voi pelastua ( jotkut Galatalaiset luulivat niin, kts. jae 21 ja luku 5 jae 4). Huomaamme myös, että edellä mainitussa kirjeessään Galatalaisille Paavali pyytää galatalaisia muuttumaan hänen kaltaisekseen. Paavali itse vietti sapattia ja täten kehottaessaan galatalaisia ottamaan oppia hänestä, sen sijaan, että kieltäisi sapatin vieton, kehottaa lukijoitaan viettämään seitsemännen päivän sapattia! Toisin sanoen, edellä mainittu Raamatun paikka ei missään nimessä sodi Jumalan lakia, sen enempää kuin seitsemännen päivän sapatin viettämistäkään vastaan, vaan on itse asiassa Paavalin ehkä tärkein puolustuspuhe Jumalan antaman lepopäiväkäskyn viettämisen puolesta. On suoranainen hulluus, että sapatin vastustajat pyrkivät käyttämään edellä mainittua Raamatunkohtaa opetuksessaan, sillä näin he itse tuomitsevat oman mielivaltaisen käsityksensä sapatin vietosta, tai tarkemmin sanottuna, he antavat Paavalin tehdä sen. Myöskin tulkittaessa edellä mainittua Raamatunkohtaa, tulee muistaa, että Galatian alue (nykyisessä Turkissa) oli pakanaseutua, jossa epäjumalanpalvelus ja pakanakulttuuri kukoisti. Kun Paavali saarnasi evankeliumia Galatian alueella, tulivat monet pakanuudessa ja epäjumalanpalveluksessa elävät ihmiset uskoon. Nämä uskoon tulleet alkoivat kuitenkin pian tekemään ”kompromisseja” pakanallisten uskontojen kanssa ja olivatkin palaamassa takaisin epäjumaliensa palvontaan. Pakanallisiin tapoihin kuuluivat esim. tiettyjen päivien ja vuosien ja kuukausien ns. palvonta. Näinä päivinä suoritettiin erityisesti pakanallisia tapoja ja näistä Paavali heitä varoitti. Edellä mainitussa Raamatun paikassa ei ollut kyse Raamatullisista juhla-ajoista, vaan pakanallisista juhlista joita Galatalaiset niin mielellään viettivät!

Harhaopettajat väittävät, etteivät alkukristityt viettäneet seitsemännen päivän sapattia juutalaisen tavan mukaan. Heidän väitöksellään ei ole kuitenkaan mitään todellisuuspohjaa ( kts.Apt.13:43), sillä jos alkukristityt olisivat viettäneet sapattia sunnuntaina eli viikon ensimmäisenä päivänä, niin miksi sitten Rooman Keisarin Konstantinuksen piti ”erikseen” säätää lepopäivä sunnuntaille? Miksi siirtää jotakin sellaista, joka siellä jo on? Itse asiassa Rooman Keisarin toiminta on yksi selvimpiä todisteita siitä, että alkukristityt viettivät sapattia lauantaina, eli viikon seitsemäntenä päivänä. Alkukristityt viettivät myöskin ”Herran päivää” (1 päivä), tästä voimme lukea Apt.20:7 /1 Kor.16:1-4. Herran päivä ei missään vaiheessa ole kuitenkaan syrjäyttänyt seitsemännen päivän sapattia! Raamatussa ei ole ainuttakaan mainintaa tästä. Alkuseurakunnassa vietettiin viikon ensimmäistä päivää (sunnuntai) uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Viikon ensimmäinen päivä oli myöskin ”yhteinen keräyspäivä”. Mutta viikon ensimmäinen päivä (sunnuntai) ei ole kuitenkaan se Jumalan antama lepopäivä, jota Jumala kymmenessä käskyssään käskee viettämään. Herran päivä (viikon ensimmäinen päivä, eli sunnuntai) ei ole koskaan syrjäyttänyt seitsemännen päivän sapattia, joka tulee viettää viikon seitsemäs päivä (lauantai), eikä Raamatun mukaan tule syrjäyttämäänkään.

Harhaopettajat, jotka vastustavat seitsemännen päivän sapattia ja selittävät, että ”Herran päivä” olisi tullut sen tilalle, väittävät, että Jeesus asetti ehtoollisen sapatin tilalle. On muistettava, että Jeesus asetti ehtoollisen torstai-iltana, eikä suinkaan sapatin, vaan pääsiäisen tilalle. Ote kirjasta, Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys: s.246: ”On havaittava, että aivan tarkkaan ottaen sunnuntai ei ole sama kuin viikon ensimmäinen päivä. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltana, mutta sunnuntai alkaa ja loppuu noin kuusi tuntia myöhemmin puolenyön aikaan, Roomalaisen käytännön mukaan. …Messias mitä ilmeisemmin nousi kuolleista viikon ensimmäisen päivän alkaessa lauantai-iltana, oltuaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Tämän perusteella on ilmeisesti niin, että sunnuntaita tarkalleen ottaen ei voida viettää Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska se tapahtui lauantai-iltana, viikon ensimmäisen päivän alkaessa. Alkuseurakunnan päivinä viikon ensimmäistä päivää, erityisesti sen iltaa, vietettiin uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Paavalin matkakertomus osoittaa, että uskovat kokoontuivat Trooassa viikon ensimmäisen päivän iltana eli lauantai-iltana murtamaan leipää ja ehtoollista viettämään. (jos he olisivat kokoontuneet sunnuntai-iltana, niinkuin monet ovat virheellisesti ymmärtäneet, olisi leivän murtaminen silloin jäänyt maanantain eli viikon toisen päivän puolelle, koska Paavali puhui yli puolenyön ja vasta sitten mursi leipää uskovien kanssa, Apt.20:7-11) Siihen, että juuri tuo ilta oli sopiva leivänmurtoilta, on ainakin kaksi taustatekijää. Ensinnäkin, perinteisesti sapatin päättyessä ja viikon ensimmäisen päivän alkaessa (kun kolme keskivahvaa tähteä on tullut näkyviin taivaalle), lauantai – iltana, juutalaiset viettivät sapatin päättämisseremonian, havdalan (havdala merkitsee erottamista; sapatti ja viikon ensimmäinen arkipäivä erotetaan tällä seremonialla), rukouksineen joko kotona tai synagogassa kokoontuneena. Toisekseen viikon ensimmäisen päivän ilta on mitä ilmeisimmin Messiaan ylösnousemuksen hetki ja siksi oli sopivaa viettää tätä iltaa uskovien kokoontumiseen ja leivänmurtamiseen. ”Ote kirjasta, Antikristuksen eksytys ja apostolinen seurakunta, s.227-228: ”3 Moos. 23:27,32″ tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä; pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa herralle uhri… se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti.”…Raamatun järjestelmän mukaan vuorokausi vaihtuu illalla, auringon laskiessa. Kun luomiskertomusta tutkitaan, siellä toistuu sama ilmaisu; tuli (oli) ehtoo (ilta) ja tuli (oli) aamu, ensimmäinen päivä, toinen päivä, kolmas päivä jne. Kolmannessa Mooseksen kirjassa, luvussa kaksikymmentä kolme, Jumala antaa juhla-aikamääräykset Israelin kansalle. Suuri sovituspäivä määrättiin pidettäväksi seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä, jo alkaen yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan. Nämä Raamatunpaikat osoittavat sen, että Jumalan asetuksen mukaan Raamatullinen vuorokausi eli päivä vaihtuu illalla, auringon laskiessa, eikä keskiyöllä, kuten Roomalainen järjestelmä on sen muuttanut. Raamatullinen vuorokausi on siis illasta iltaan, auringon laskusta auringon laskuun, Jumalan säätämyksen mukaan”. (lainaus kirjasta Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys).

Jumalan antama lepopäivä, seitsemännen päivän sapatti tulee viettää Raamatullisen kalenterin mukaan, eli perjantai illasta (auringonlaskusta) lauantai iltaan (auringonlaskuun) eli viikon seitsemäs päivä! Katolinen kirkko on kuitenkin muuttanut lepopäivän sunnuntaille, vastoin Raamatun selkeää opetusta. 300-luvun alussa Roomalaiset siirsivät sapatin viikon ensimmäiselle päivälle, eli sunnuntaille. Näin toteutui Danielin profetia: Dan.7:25″Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi”. Ote Fredrik Nielsen, kristillisen kirkon historia 1:s.173: ”Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät nimitystä ”auringon, helioksen päivä”, koettivat he kaikin tavoin välttää väärinkäsitystä. Niinpä Tertullianus sanoo, että kristityt pyhittivät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkottamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä ”auringonpäivä”. Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2,3 jne. Pakanallisia kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin ( sunnuntai, maanantai). Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi….turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainoaa lausuntoa, joka tukisi käskyn soveltamista sunnuntain pyhittämiseen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi”.

Ote samaisesta kirjasta, s.324: ”Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittäminen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo v.321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnia-arvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunkilaisten käsityöläisten lepopäiväksi”. Laodiken kirkolliskokous (katolinen kokous) v.364 määräsi: ”Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä (sunnuntai) päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea pois Kristuksesta.” Se, että tällainen asetus piti asettaa, tarkoittaa sitä, että siihen aikaan kristityt pitivät sapattia lauantaina.

Jotkut haluavat kumota lauantaisen sapatin vieton Ilm.1:10 kohdalla, jossa Johannes oli ”Hengessä Herran päivänä”, väittämällä, että kyseessä oli sunnuntai. Sellainen johtopäätös ei kuitenkaan ole oikeutettu, sillä kristityt eivät käyttäneet nimitystä ”Herran päivä” sunnuntaista, kuin vasta paljon myöhemmin. Ensimmäiset luotettavat viittaukset sunnuntaihin ”Herran päivänä” ajoittuvat toisen vuosisadan lopulle. Myöhempiä asetuksia: Maconin synodi kielsi 585 peltotyöt sunnuntaina / Bonifacen synodi antoi määräyksen sunnuntain pyhittämiseksi 680 / samoin Frankfurtin synodi 794 / samoin Rooman synodi 826 / samoin Pariisin synodi 829 / Paavi Leo IV;n aikana määrättiin kirkolliskokouksessa 853, että sunnuntaita oli noudatettava ”herran päivänä”. Kukaan kolmen ensimmäisen vuosisadan kirkkoisistä ei pane sunnuntain vieton alkuperää Kristuksen tai apostolien tiliin. Augustus Neander, kristillisen ajan merkittävimpiä historioitsijoita kirjoittaa:”sunnuntain juhlapäivä, niinkuin muutkin juhlapäivät, oli aina vain ihmisten laatima säädös, eikä apostolien mieleenkään tullut saada tässä kohdin aikaan jumalallista käskyä; eikä varhainen apostolinen seurakunta aikonut siirtää sapattilakeja sunnuntaille. ehkä toisen vuosisadan lopulla tällaista soveltamista alkoi ilmetä; sillä näihin aikoihin ihmiset näyttävät pitäneen työntekoa sunnuntaina syntinä”. ( lainaus: The History of the Christian religion and churc,s.186). Näin siis kirkko muutti sapatinviettopäivän sunnuntaille.

Reggion arkkipiispan mielipide oli, että perimätiedon on oltava Raamatun yläpuolella, koska kirkko pelkän perimätiedon arvovallalla oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi. Näin hän sanoo: ”tämän ajan harhaoppisten tila on se, että he eivät luota mihinkään muuhun enempää kuin siihen, että he Jumalan Sanan varjolla kumoavat kirkon arvovallan; aivan kuin kirkko, Hänen ruumiinsa, voisi olla Kristuksen Sanaa tai kirkon Päätä (Kristusta) vastaan. Päinvastoin, Raamattuhan mitä selvimmin havainnollistaa kirkon arvovallan; sillä samalla kun kirkko toisaalta suosittelee Raamattua, julistaa sen jumaliseksi, antaa sen meidän luettavaksemme, se epäselvissä asioissa selittää sitä uskollisesti, ja tuomitsee kaiken mikä on sen vastaista; toisaalta Herran opettamat lain määräykset Raamatussa on saman arvovallan nojalla lakkautettu. Sapatti, lain suurenmoisin päivä, on muutettu Herran päiväksi… näitä ja muita samanlaisia asioita ei ole lakkautettu Kristuksen opetuksen nojalla ( sillä Hän sanoo tulleensa lakia täyttämään, ei kumoamaan), vaan ne on muutettu kirkon arvovallalla. Jos kirkko tosiaan pantaisiin viralta (koska harhaoppeja täytyy aina olla), kuka kuuluttaisi totuutta, kuka saattaisi harhaoppisten itsepintaisuuden häpeään?” ( Ote: Mansi sc, 33. osa, kappaleet 529, 530, kursivointi lisätty). Region arkkipiispa 18.1-1562: ”Kirkon arvovaltaa ei voitaisi sen tähden sitoa Raamatun arvovaltaan, koska kirkko oli muuttanut sapatin sunnuntaiksi, ei Kristuksen käskystä, vaan oman arvovaltansa nojalla”. (Canon and tradition, s.263). Augsburgin tunnustus, vuodelta 1530: ”He (katoliset) viittaavat myös sapattiin, joka kymmenen käskyn vastaisesti näyttää siirretyn vietettäväksi Herran päivänä. Mistään muusta esimerkistä ei tehdä niin suurta numeroa kuin sapatin muuttamisesta. Näin he korostavat äärimmilleen kirkon valtaa, koska se on kyennyt myöntämään vapauksia jopa kymmenen käskyn määräyksestä”. (Augsburgin tunnustus, toim. Kaarlo Kalliala, 1980, s.45). Merkittävä historioitsija Dean Stanley kirjoittaa: ”Vanhan pakanallisen nimen ”dies solis” eli ”sunnuntai” säilyminen kristillisen viikottaisen juhlapäivän nimenä johtuu suurelta osalta pakanoiden ja kristittyjen näkemysten ykseydestä, jonka vuoksi Konstantinus suositteli viikon ensimmäistä päivää alaisilleen, niin pakanoille kuin kristityillekin, ”auringon kunnianarvoisena päivänä”… Se oli hänen tapansa saada valtakunnan erilaiset uskonnot sopusointuun yhden yhteisen käytännön johdolla”. (Lectures on the eastern churh, luento 6, s.291)

Seuraavaksi virallisesta katolisesta julkaisusta kohta: ”Kaikissa virallisissa opillisissa kirjoissaan protestantit väittävät, että heidän uskontonsa perustuu Raamattuun ja yksin Raamattuun, ja he kieltävät perimätiedolla olevan minkäänlaista osaa uskonsa perustana. Uudessa- testamentissa ei ole missään selvää mainintaa, että Kristus muutti lepopäivän lauantailta sunnuntaille. Kuitenkin kaikki protestantit, seitsemännen päivän adventisteja lukuun ottamatta, viettävät sunnuntaita. Viettäessään sunnuntaita protestantit seuraavat perimätietoa”. (our sunday visitor, 11.7-1950). Niin kuin olemme tulleet huomaamaan, Jumalan laki ja myöskin lepopäiväkäsky kuuluu Jumalan kansalle, tänäänkin. Sapatti, joka tulee viettää perjantai-illasta lauantai-iltaan (auringonlaskusta auringonlaskuun) on katolisen kirkon toimesta siirretty sunnuntaihin. Suuri kristikunta, joko tietäen, tai tietämättään on niellyt katolisen kirkon harhaopetuksen. Samanaikaisesti kun suuri kristikunta nimittää Paavia antikristukseksi, se kuitenkin viettää vääränä aikana Jumalan lepopäivää katolisen opetuksen mukaisesti.

Keisari Konstantinus neljännellä vuosisadalla antoi ensimmäiset sunnuntailait: ”Auringon kunnianarvoisena päivänä (venerabili die solis) virkamiehet ja kaupungissa asuva kansa levätkööt ja kaikki työpajat olkoot suljettuina. Maaseudulla voivat maanviljelystä harjoittavat henkilöt kuitenkin vapaasti ja laillisesti jatkaa töitään”. Laodikean konsiilissa (346) annettiin ensimmäinen kirkollinen sunnuntailaki: ”jos mahdollista olla tekemättä työtä tuona päivänä” ja ”ei tulisi olla joutilaina lauantaina, vaan työskennellä tuona päivänä”. Orleansin kolmas konsiili (585) antoi lain: ”maanviljelystyöt on pantava syrjään, jotta ihmiset eivät estyisi tulemasta kirkkoon”. Trenton konsiilissa (18.01.1562) julistettiin: ”Kirkon arvovalta käy siis mitä selvimmin ilmi Raamatun kirjoituksista: vaikka kirkko toisaalta suosittelee niitä, selittää niiden olevan jumalallista alkuperää ja tarjoaa niitä meidän luettavaksemme, toisaalta kuitenkin Raamatun sisältämät lain käskyt, joita Herra opetti, ovat lakanneet olemasta voimassa saman arvovallan (kirkon) toimesta. Sapatti, kaikkein kunniakkain päivä laissa, on muutettu Herran päiväksi. Nämä ja muut samankaltaiset asiat eivät ole lakanneet Kristuksen opetuksen tähden, vaan ne on muutettu kirkon arvovallalla”.

Katolinen tutkija John. A O`Brien tuo esille teoksessaan The Faith of Millions (1974) seuraavaa: ”Koska Raamatun mukaan lepopäivä on lauantai eikä sunnuntai, eikö ole outoa, että ei-katoliset, jotka sanovat perustavansa uskonsa suoraan Raamattuun eikä Kirkon arvovaltaan, viettävät sunnuntaita lauantain sijasta? Kyllä, tietenkin se on epäjohdonmukaista. Tämä sunnuntainvietto on muistuttamassa äitikirkosta, josta ei-katoliset lahkot ovat eronneet. Ne ovat kuin poika, joka on juossut pois kotoaan, mutta joka yhä kuljettaa taskussaan äitinsä kuvaa”.

-Marko Lind-

Maailmanlaajuinen helluntailiike syntyi aikoinaan kielilläpuhumis-ilmiön ympärille. Helluntailiikkeessä oli aikoinaan käsitys hengenkasteesta (on monilla vieläkin), sellainen, että ihminen ei ollut hengessä kastettu, jos ei puhunut kielillä. Kärjistynein tulkinta liikkeen sisällä oli, että ihminen ei ole edes uskossa, jos ei puhunut kielillä. Tämä vaikutti monen liikkeessä olevan jäsenen elämään siten, että peläten muiden luokittelevan maalliseksi, alkoivat he puhua itse keksityillä kielillä, pulisten ja kaikenlaisia lausahduksia päästäen. Monet liikkeen sisällä eivät sortuneet kuitenkaan tähän ja siksi heidät luokiteltiin toisen luokan uskoviksi. Näin ollen kyseiset hurmosliikkeet omalla väärällä, Raamatun vastaisella opetuksellaan ovat lisänneet ja lisäävät tänäkin päivänä raskaita taakkoja jäsentensä hennoille hartioille. Hurmosliikkeiden opettajat opettavat armolahjoista! He väittävät itsellään olevan kaikkein eniten tietoa kyseisestä asiasta. Kuitenkin, he ovat kielilläpuhumisesta tehneet itselleen ja koko liikkeelle ”tunnusmerkin”. He luokittelevat keskuudessaan ihmisiä eri kasteihin, riippuen siitä, onko saanut kielet vai ei. He väittävät tietävänsä kaiken armolahjoista ja kuitenkaan edes sitä, ketä varten kielet ovat, he eivät tiedä! Eivät kielet ole merkiksi uskoville, vaan niille jotka eivät usko! 1 Kor. 14:22″Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko”.

Miten heidän keskuudessaan puhuttu ”pulinakieli” on merkkinä niille, jotka eivät usko? Eivätkö he juuri omien keskuudessa ”nokkimisjärjestyksellään” osoita jotain aivan muuta? Eivätkö he näin itse tuomitse oman opetuksensa käytännössä vain harhaopiksi? Jotta he saisivat edes ulkopuoliset vakuuttuneeksi, saatikka omansa, siitä, että heillä tosiaan on Jumalan antama armolahja, täytyisi heidän ensin käsitellä uudestaan hengenkaste ja sen seuraukset ja täten poistaa nokkimisjärjestys keskuudestaan? Jos he itse taistelevat keskuudessaan siitä, kuka on saanut henkikasteen ja näin ollen on uskovainen, niin silloinhan koko kielilläpuhuminen on heidän mielestään, vastoin Raamatun selkää opetusta, vain uskovaisten sisäinen merkki! Toisaalta, kun Raamattu sanoo, että kielet ovat merkki niille, jotka eivät usko, ja kun he ovat tehneet kielistä puhumisesta itselleen merkin, niin voihan se olla selvä osoitus helluntailiikkeen jäsenten hengellisestä tilasta (kielet merkkinä niille jotka eivät usko) Omalla käytännöllään he kertovat ulkopuolisille, että Helluntailiike koostuu ei uskovista!

Kun ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä, ei hänen Raamatun opetuksen mukaan tarvitse puhua kielillä! Jeesus oli täynnä Pyhää Henkeä äitinsä kohdusta asti, eikä Hänkään puhunut kielillä (Luuk.1:15)! Raamatussa on kertomuksia ( n. 50 kohtaa) esimerkkitapauksista, kun ihmiset täyttyivät Pyhällä Hengellä eivätkä puhuneet kielillä! Paavali kirjoittaa:1 Kor.12:29-30″ Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?” Raamattu kertoo, että hedelmä Pyhällä Hengellä täyttymisestä on, ei suinkaan kielilläpuhuminen, vaan; Gal.5:22″Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” Itse asiassa kielillä puhumisen armolahja Pyhän Hengen vaikutuksesta luetellaan vasta listan loppupäässä, ei niin kuin hurmosliikkeet, tekemällä siitä elämän ”elinehdon”! 1 Kor.12:28: ”Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.”

Oletko koskaan ajatellut, että kun Pyhä Henki, jonka tulisi johdattaa Jumalan lapsia Jeesuksen sanojen mukaan ”kaikkeen totuuteen”, tuntemaan Jumala Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen Sanansa eli Raamattu, ei ole monenkaan ihmisen kohdalla, joka väittää olevansa täyttynyt Pyhällä Hengellä, kuitenkaan johdattanut kyseistä ihmistä läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa? Monet, jotka sanovat olevansa täyttyneitä Pyhällä Hengellä eivät kuitenkaan ole kasvaneet Raamatullisissa totuuksissa! Mistä johtuu, että kielillä puhuvat katolilaiset muuttuvat enemmin katolilaisiksi ja saman aikaisesti kielillä puhuvat helluntalaiset muuttuvat enemmän helluntalaisiksi, puhumattakaan babtisteista jne.? Jeesus sanoi; Joh.16:13″Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen”. Ihmisillä, jotka väittävät olevansa täyttyneitä Pyhällä Hengellä, tulisi olla myöskin jotakin näyttöä, sillä sanoihan Jeesus: Matt.7:16-20″Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.”

Kirkkokunnat, jotka opettavat armolahjoista ja väittävät itsellään niitä olevan, eivät kuitenkaan eroa kirkkokunnista, joilla ei kyseisiä armoituksia heidän mielestään ole, paremmalla vaelluksellaan! Kielillä puhumisen armolahja mm. helluntailiikkeen mukaan on uskovan kasvua varten. Miksi näissä hurmosliikkeissä esiintyy kuitenkin niin paljon lihallisuutta ja maailmallisuutta? He väittävät itsellään olevan kielilläpuhumisen lahjan ja kuitenkin elävät monesti jumalatonta elämää. Tämä ei päde tietenkään kaikkiin yksilöihmisiin, tiedän monia vilpittömiä ja vakaita Jeesuksen opetuslapsia mm. helluntailiikkeessä, mutta yleisesti ottaen tämä pätee. Jos omistaa kielillä puhumisen lahjan, jonka tarkoitus on hurmosopin mukaan kasvattaa lahjan saajaa, niin miksi ei kasvua ole useinkaan tapahtunut?

Helluntailiike opettaa, että on olemassa kahdenlaisia kieliä, joita annetaan uskovalle. Otan lainauksen helluntailiikkeen ”oppikirjasta”, Isosta Raamatun Tietosanakirjasta osa 3, s.108; ”Kielillä puhuttaessa voi UT:ssa olla kyseessä jokin muutoin tunnettu, mutta puhujalle vieras kieli. Useimmiten ei kuitenkaan ole kyse tavallisesta kielestä.” Oletko koskaan miettinyt, että saarnaajat, jotka väittävät itsellään olevan kielilläpuhumisen armolahjan matkustaessaan vieraskielisiin maihin saarnaamaan armolahjoista, tarvitsevat tulkin? He itse opettavat, että on kahdenlaisia kieliä, toiset ns. enkelien kieliä ja toiset eri maiden kieliä. Miksi näissä hurmosliikkeissä saarnaajilla ei koskaan ole kuin vain yhdenlaisia kieliä? He opettavat kielilläpuhumisesta monia vilpittömiä Jumalan lapsia ja itse osaavat vain pulista ja saarnatessaankin tarvitsevat tulkkia. Jos heillä kerta on kielilläpuhumisen lahja, niin miksi he tarvitsevat tulkkia? Miksi Jumalan Pyhä Henki ei anna heille koskaan noita ”toisenlaisia” kieliä? Afrikassa ja monissa muissa kehitysmaissa elää satoja tuhansia lapsia ja äitejä ilman lohtua huomisesta. Nälissään ja alastomina he kerjäävät ruokaansa ollen kaiken lisäksi vielä pakanallisten uskontojen orjia. Nuoria tyttöjä ympärileikataan julmasti ja heitä pakotetaan uskomaan erilaisiin uskomuksiin, jotka vain lisäävät taakkaa heidän hennoille ja kärsineille hartioilleen. Samaan aikaan hurmosliikkeet juhlivat länsimaissa kehuskellen kielilläpuhumisen armolahjoistaan. Kuka saa ”mielettömiä” näkyjä, milloin on nauruherätystä jne.

Sen sijaan, että nämä hurmosliikkeet etsisivät vain nautintoja hengen maailmasta, he voisivat ruveta rukoilemaan todellista kielten puhumisen armolahjaa, kykyä puhua erimaiden kielillä. Hurmosliikkeet opettavat, kuten mm. helluntalaisuus, että kielillä puhumisen armolahja esiintyy kahdella tavalla, myös kykynä puhua eri maiden kieltä. Miksi heidän keskuudessaan ei tällaista kuitenkaan esiinny? Miksi vain pulinaa, josta ei kukaan saa mitään selvää ja joka näyttää usein aivan mielipuolisten touhulta? Jos Jumala todella vastaisi heidän rukouksiinsa, niin kuin he väittävät, niin miksi Hän ei antaisi heille todellista kielten puhumisen armolahjaa ja tekisi heidät näin kykeneviksi lähtemään kehitysmaihin kertomaan sorretulle ja kärsivälle kansalle todellista ilouutista Jeesuksesta Kristuksesta? Nyt nuo hurmosliikkeen edustajat vain pulisevat ja valittavat tulkkien puutetta. Mihin he tulkkeja tarvitsevat, jos heillä ainoastaan on kerta oikea opetus armolahjoista? Niin, missä ne kaivatut kielet viipyvät? Ne totisesti olisivat tarpeen tämän päivän kylmässä ja karussa maailmassa. Maailmassa, jossa on nälänhätää ja kurjuutta enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Oletko koskaan miettinyt, mikä on kielillä puhumisen merkitys? Hurmosliikkeen edustajat sanovat, että uskova näin rakentaa itseään. Kun ihminen rukoilee pulisten, eikä ymmärrä mitään, niin oletko miettinyt, miten hän tietää saavansa rukousvastauksia? Olen tavannut ihmisiä, mitkä sanovat rukoilevansa vain kielillä. Kuinka he tietävät, mitä pyytävät ja keneltä? Kuinka he saavat rukousvastauksia, kun eivät tiedä edes, että mitä rukoilevat? Eikö juuri Jeesus varoittanut, että tulisi harkiten miettiä mitä rukoilee:Matt.6:7″Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.” Rukous on ihmisen puhetta Jumalalle ja päinvastoin? Rukous ei ole vain pyyntöjä ihmisen puolelta, vaan myöskin kuuntelemista, mitä Jumala sanoo. Miten ihminen, joka rukoilee vain kielillä, joita ei itse ymmärrä, voi puhua Jumalan kanssa? Miten ihminen voi kasvaa tällaisessa rukouksessa? Miksi Jumalan tahto olisi tehdä kaikki asiat monimutkaiseksi? Miksi rukouksenkin tulisi olla jotakin sellaista, ettei sitä kukaan ymmärrä? Jos Jumala haluaisi ihmisten rukoilevan vain ”pulisten”, niin miksei Hän Raamattuakin kirjoituttanut vain ”pulinaksi”? Jumalan tehtävä on tehdä sanomansa mahdollisimman yksinkertaiseksi. Sama logiikka pätee kaikkeen muuhunkin Jumalan suunnitelmaan. Myös kielilläpuhumisen armolahjaan. Samoin kuin Paavali sanoi aikoinaan eräälle noidalle, niin sama sanoma tulee kuuluttaa hurmosliikkeelle, joka väärillä Raamatuntulkinnoillaan on saanut monet eksyksiin naurettavilla nauruherätyksillään sun muilla vastaavilla tempauksillaan puhumattakaan väärästä kieltenpuhumisen armolahjan tulkinnasta; Apt.13:10″Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?”

Lukemattomat ihmiset hurmosliikkeissä eivät ole tutkineet mitä Raamattu opettaa kielillä puhumisesta, vaan sokeasti ovat uskoneet opettajiinsa. Itse asiassa samaa pätee kaikissa kirkkokunnissa oleviin epäraamatullisiin tulkintoihin. Ihmiset ovat sokeasti uskoneet vain sen, mitä heille on puhuttu tarkastamatta totuuden alkuperää Raamatusta! Joskus tuntuu siltä, kuin ihmisillä ei olisi omia aivoja ollenkaan. Ehkä seuraava esimerkkikertomus valaisee sinua siitä, kuinka sokeasti ihminen voi uskoa asioihin, mitä hänelle opetetaan. Eräässä kehitysmaassa on eräs heimo, jossa on sellainen tapa, että kun naiset tulevat raskaaksi, he sitovat punaisen nauhan vatsansa yläpuolelle. He tekevät näin siksi, ettei lapsi syntyisi suun kautta. Eräs lähetyssaarnaaja oli kerran kysynyt eräältä tällaiselta raskaana olevalta naiselta, auttaako nauha oikeasti? Tyytyväisenä toimintatapaansa oli nainen voitonvarmana vastannut; Kyllä auttaa, yksikään lapsi ei ole syntynyt suun kautta! Sidotko sinä nauhan vatsasi ympärille? Uskotko sinä, että lapsi voi syntyä suun kautta?

Kieli tarkoittaa puhuttua kieltä tai kielitaitoa, se on määritelmä sanalle ”kieli”. Jumala antaa kaikki Hengen lahjat käytännöllistä tarkoitusta varten! Kun tutkimme kielilläpuhumisista Raamatun opetuksen mukaisesti, tulemme huomaamaan tämän lahjan käytännöllisen tarkoituksen! Jeesus sanoi seuraajilleen; ”Menkää siis, ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19). Kuinka apostolit saattoivat mennä kaikkialle maailmaan, samalla, kun itse osasivat vain yhtä tai kahta kieltä? Aina kun Jumala on antanut pienelle ihmisille jonkun tehtävän, Hän antaa aina myöskin kyvyt ja lahjat sen tehtävän suorittamiseen! Samoin teki Jeesus Kristus, joka tuli maan päälle ihmisruumiissa. Lähettäessään opetuslapset saarnaamaan evankeliumia (ilouutista) kaikkialle maailmaan, antoi Jeesus myöskin kyvyn puhua muiden maiden kieliä! Miten olisikaan muuten ollut mahdollista saarnata ihmisille, jotka puhuivat ja ymmärsivät eri kieltä kuin opetuslapset? Mark.16:17″ Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he …puhuvat uusillä kielillä”! Jeesus antoi opetuslapsilleen käskyn, mutta myöskin lupauksen tuon käskyn suorittamiseen. Yliluonnollisen Pyhän Hengen lahjan, kyvyn puhua muiden maiden kielillä!

Raamattuun on kirjattu kolme esimerkkiä kielillä puhumisesta, (Apt.luvuissa 2,10 ja 19). Apt.2:1-4″Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Tuli on voiman symboli! Jumala lähetti lahjan tulisien kielien muodossa niin, että sen vastaanottajat tietäisivät Hänen vahvistavan heidän heikot kielensä kykeneviksi Jeesuksen antamaan lähetystehtävään. Samoinhan Jumala vahvisti Moosesta lähettäessään tämän faraon eteen (2 Moos.4:10-12) ja samoin Hän myöskin kosketti Jesajan huulia taivaallisella alttarilta otetulla hehkuvalla hiilellä (Jes.6:6-7). Jeesuksen lupaama kielilläpuhumisen lahja annettiin apostoleille! Apt.2:5-11″Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaa pelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”

Helluntaipäivä oli juutalaisten pyhäpäivä, jota vietettiin 50 päivää Pääsiäisen jälkeen. Hurskaat Israelilaiset tulivat kautta koko Rooman valtakunnan Jerusalemiin juhlimaan. Tuolloin Jerusalemissa oli ainakin 15 kansallisuutta ja Jumala valitsi tuon päivän Pyhän Hengen lahjan ensinäytökseksi, jotta nämä vierailijat kuulisivat evankeliumin! Moni heistä ottikin sanoman vastaan ja täten veivät mennessään mukanaan Helluntain jälkeen omaan maahansa. Apostoleille annettiin yliluonnollinen kyky puhua näiden kansallisuuksien kielillä ja tästä esimerkkitapauksesta huomaamme, että kielilläpuhuminen oli ensisijaisesti evankeliumin työhön annettu lahja, kyky kertoa sanomaa ihmisille heidän omalla kielellään.

Helluntain ihme ei ollut kuulemisen lahja, niin että vieraita kieliä voitiin ymmärtää, (niin kuin monet virheellisesti opettavat), vaan puhumisen lahja. Kielillä puhumisen lahja ei ole korvilla kuulemisen lahja kuulijoita varten, vaan puhumisen lahja puhumista varten. Eihän Helluntain ihmeeseen liittynyt tulisten korvien, vaan tulisten kielten laskeutuminen uskovien päälle! Kielillä puhumisen lahja ei ole ”taivaallinen kieli”, jota ymmärtää vain Jumala sekä ne, joilla on kielten tulkinnan lahja. Eihän kuulijat olleet täyttyneet Pyhälle Hengellä apostolien puhuessa heille, VAAN APOSTOLIT OLIVAT TÄYTTYNEET PYHÄLLÄ HENGELLÄ! Raamattu opettaa selvästi Apostolien tekojen luvussa 2, että sekä opetuslapset että ne, jotka kuuntelivat, ymmärsivät mitä julistettiin (jae 11)!

Toinen esimerkki kielillä puhumisesta löytyy Apostolien teoista luvusta kymmenen. Apt.10:44-46″ Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. ” Kornelius oli italialainen, mutta Pietari oli juutalainen ja puhui arameaa. Roomalaisperheiden palvelijat (näin historia kertoo) olivat usein eri puolilta maailmaa. Kielimuuri oli esteenä, mutta oletettavasti Pietari ”puhui kielillä” julistaen evankeliumia Korneliuksen perheväelle. Pyhä Henki tuli Korneliukseen ja hänen perheenjäseniinsä ja silloin juutalaiset ymmärsivät heidän ”ylistävän Jumalaa” kielellä, jota he itse ymmärsivät! Tuossa kohtaamisessa oli läsnä eri kieltä puhuvia. Kun Pyhä Henki tuli Korneliuksen ja hänen perheensä päälle, ymmärsivät juutalaiset heidän ylistävän Jumalaa. Enää ei kielimuuri ollut esteenä, vaan he ymmärsivät toisiansa! Tuossa Raamatun paikassa ei puhuttu mitään ”pulinakieltä”, vaan erimaiden kieliä, jotta ilouutinen, evankeliumi saavutti Korneliuksen eri kansallisuudesta huolimatta. Kornelius ja hänen perheensä vastaanottivat SAMAN KIELILLÄPUHUMISEN LAHJAN SAMALLA TAVALLA KUIN OPETUSLAPSET HELLUNTAI PÄIVÄNÄ! Myöhemmin Pietari kuvasi tapahtumaa seurakunnan johtajille: Apt.11:15″ Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niin kuin alussa meidänkin päällemme”!

Kolmas ja viimeinen Raamatun paikka kielilläpuhumisesta käytännössä liittyi Paavalin puheeseen 12 efesolaiselle opetuslapselle. Apt.19:6″ Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat”. Helluntain ihmeessä ja Korneliuksen tapauksessa puhuttiin eri maiden kieliä! Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö tässäkin tapauksessa olisi ollut samoin. Tämä Raamatun paikka ei kerro yksityiskohtaisesti, kuten kaksi edellistä, miten kielillä puhuminen esiintyi. On väärin väittää, että tässä kohdassa oltaisiin puhuttu jotain ”käsittämätöntä pulinakieltä”, koska kyseinen kohta ei mainitse mitään sellaisesta. Päin vastoin, Luukas, joka Apostolien teot on kirjoittanut, kertoo näiden efesolaisten puhuneen kielillä ja ennustaen siten, että apostolit sen ymmärsivät! Eivät ennustaneet ja puhuneet kielillä siten, että se olisi ollut jotakin käsittämätöntä monkerrusta, josta kukaan ei olisi saanut selvää, niin kuin tämän päivän hurmosliikkeissä valitettavasti on tapana!

Raamattu kertoo, että kielillä puhumisen lahjan saaminen Pyhän Hengen vaikutuksesta ilmeni AINA sellaisessa yhteydessä, jolloin ihmisiä oli koolla useammista eri kieliryhmistä, niin että kielimuuri erotti heidät toisistaan.
Apt.4:31″Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.” Edellisestä Raamatun paikasta voimme lukea, että ihmiset täyttyivät Pyhällä Hengellä eikä kielillä puhumista esiintynyt. Paikalla ei kuitenkaan Raamatun mukaan ollut ketään vieraskielistä. Helluntailiike opetti, ja opettaa vieläkin, että kun ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä hän puhuu uusilla kielillä! Kuitenkin, niin kuin huomasimme, ihminen voi täyttyä Pyhällä Hengellä eikä välttämättä puhu uusin kielin. Pyhän Hengen kasteen tarkoituksena ei ole mutista tai pulista ei-ymmärrettävällä tavalla, vaan vastaan ottaa voima evankeliumin julistamista varten! Sanoihan Jeesus: Apt.1:8″vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.”

Edellä mainitut Raamatun paikat ovat ainoat, joissa Pyhän Hengen antamaa kielillä puhumista esiintyi käytännössä. Huomasimme, että kielilläpuhumisen lahja ilmeni aina kykynä puhua eri maiden kieltä. Se ei koskaan esiintynyt jonakin epämääräisenä pulinana vaan voimana ja kykynä saarnata evankeliumia kansallisuuksista riippumatta.

Opetusta kielilläpuhumisesta löytyy Raamatusta vain ensimmäisen Korintolaiskirjeen 14;sta luvusta. On hyvin mielenkiintoista huomata, että hurmosliike, joka mainostaa itseänsä kielillä puhuja- kansana on muodostunut vain yhden Raamatun luvun ympärille. Jumalan Sana, Raamattu on paksu kirja ja oppi vain yhden luvun ympärille rakennettuna tuntuu jo inhimillisestikin ajateltuna hyvin mielivaltaiselta! Käytännön kielillä puhumista Jumalan lasten keskuudessa Pyhän Hengen vaikutuksesta esiintyy vain kolme kertaa! Uuden Testamentin 27;stä kirjasta vain kolme edes mainitsevat kielillä puhumisen lahjaa. 39 henkilöä kirjoittivat Raamatun kirjat. Näistä 39:stä vain kolme; Luukas, Paavali ja Markus – mainitsevat kielillä puhumisen. Meidän tulisi korostaa vain niitä kysymyksiä, joita Jumalakin pitää etusijalla. Jos kielillä puhumisen armolahja Pyhän Hengen vaikutuksesta ei saanut Jumalaltakaan palstatilaa kovinkaan paljoa, niin miksi ihmeessä maailman hurmosliikkeet pitävät sitä tärkeimpänä Raamatun asiana, vaikka väittävät elävänsä Jumalan tahdossa?

Siirrymme ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 14:sta lukuun! Se on ainoa Raamatun luku, jossa käsitellään ja annetaan opetusta kielillä puhumisesta. Se on väärinymmärretyimpiä Raamatun kohtia hurmosliikkeiden opettajien keskuudessa. Sen ymmärtävät väärin myöskin hurmosliikkeiden harhaanjohdetut jäsenet! Maailman ihmiset ovat saaneet mahdollisuuden pilkata kristikansaa väärän hurmoksellisuuden tähden! Ja onko se mikään ihme? Pyöriväthän ihmiset lattioilla, naureskelevat, huutavat, hyppivät, itkevät, parkuvat mutisten epämääräistä muminaa ja kaiken lisäksi esiintyvät tietäjinä ja profeettoina. Hurmoksellisissa liikkeissä tunnusomaista on huono Raamatun tuntemus! Jumalan ilmoituksesta ei tiedetä paljoakaan, eikä se tunnu kovin monia kiinnostavankaan. Onhan se mukavampaa kokea hengen maailmoista jos jonkin näköisiä tuulahduksia.

Paavalin kirje korinttolaisille on ainoa, jossa Paavali käsittelee kielilläpuhumista. Ei ole Raamatun mukaista tutkia kielillä puhumista siten, että erotetaan jae sieltä ja jae täältä, niin kuin ei mitään muutakaan Raamatun opetusta. Kokonaisuus on aina ratkaiseva! Jotta ymmärtäisimme paremmin Paavalin viestiä seurakunnalle, luokaamme hetkeksi katsaus Korinttiin. Korinttin muinainen kaupunki oli kuuluisa kansainvälisistä satamistaan. Se oli kansallisuuksien sulatusuuni ja se aiheutti sen, että usein jumalanpalvelukset muodostuivat kaaottisiksi ja sekaviksi. Ihmisiä jumalanpalveluksiin osallistui eri kulttuureista ja eri kielistä. Paavalin kirjeestä huomaamme, että monet rukoilivat, todistivat ja saarnasivat kielellä, jota muut eivät ymmärtäneet. Tästä syystä Paavali kirjeessään kehotti, että jos tulkkausta ei voitu järjestää, niin piti pysyä vaiti!

1 Kor.14:6-9″Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja? Niinhän on elottomain soittimienkin laita, huilujen tai kitarain: kuinka tiedetään, mitä huilulla tai kitaralla soitetaan, elleivät ne soi toisistaan erottuvin sävelin? Niinikään, jos pasuuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun? Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.”. 1 Kor.14:19: ”Mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. ” 1 Kor.14:27-28: ”Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.” On täysin hämmentävää, että jotkut opettavat, että kielillä puhuminen on pulinaa, jota ei kukaan ymmärrä! Paavalin johdonmukainen opetus läpi kirjoitusten on luonteeltaan täysin vastakkainen ( 1 Tim.6:20 / 2 Tim.2:16)! Kun luet tarkasti 1;sen Korinttolaiskirjeen 14:sta luvun, huomaat, että epäjärjestystä ja väärää hurmoksellisuutta vastaan Paavali juuri kyseisessä luvussa taistelee, niin kuin kaikissa muissakin kirjoituksissaan! Paavalin sanoma on selvä: Jos et saa kielelläsi aikaiseksi selvää puhetta, pysy vaiti seurakunnassa!

Tässä vaiheessa on huomioitava eräs tärkeä seikka. Helluntailiike opettaa, niin kuin muutkin hurmosliikkeet, että kun ”pulinakielet” tulkataan, niin se olisi mm. profetia. Näin on sotkettu keskenään profetoimisen armolahja ja kielilläpuhumisen lahja. Raamattu ei kuitenkaan missään kohdin mainitse, että kielillä puhumisen tulkkaus johtaisi profetiaan (Jumalan ilmoitukseen ihmisille)! Sen sijaan Raamattu opettaa erittäin selkeästi, että kielilläpuhumisen armolahja Pyhässä Hengessä on joko rukousta tai evankeliumia uskosta osattomille. Missään kohdin Raamattua ei ole yhtäkään esimerkkiä siitä, että profetia olisi tullut siten, että ensin oltaisiin puhuttu jotain käsittämätöntä kieltä! Jotkut perustelevat käsityksensä, sotkiessaan profetian ja kielilläpuhumisen, seuraaviin Raamatunpaikkoihin. 2 Piet.1:20-21″Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” Monet harhaopettajat opettavat, että kun jonkun ihmisen kautta tulee profetia, niin sitä ei voisi kyseisen Raamatun paikan mukaan ymmärtää! Siksi he väittävät profetian tulevan usein kielillä puhumisen kautta! Asia ei kuitenkaan ole niin. Niin kuin luimme, niin Pietari kirjeessään puhuu profeetallisesta Sanasta, eli Kirjoituksista, ei profetiasta ( jae 19). Kun luet tarkasti edellä mainitun Raamatun paikan, niin kiinnitä katseesi sanoihin: YKSIKÄÄN RAAMATUN PROFETIA! Edellä mainittu Raamatun kohta ei millään tavalla liity Pyhän Hengen antamaan profetian armolahjaan, joka esiintyi apostolisena aikana ja joka kuuluu uuteen liittoon!

Seuraava Raamatun paikka, joka on Paavalin ensimmäisessä kirjeessään Korinttolaisille luvussa 14:sta on ollut hurmosliikkeiden väärällä tulkinnalle (sotkettu profetia ja kielilläpuhuminen) ehkä eniten käytetty Raamatun paikka: 1 Kor.14:5″Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.” Tässä Raamatun jakeessa ei sanota, että profetoiva olisi sama, vaan parhaimmillaan ”samassa asemassa” eli samanarvoinen. EI SAMA! Vaikka kielillä puhuja selittäisi, ei hän kuitenkaan vielä silloin profetoisi, vaan olisi yhtä tärkeä! Paavali kirjeessään päin vastoin käyttää ”palstatilaa” runsaasti juuri selittäessään, vastoin hurmosliikkeiden opetusta, että kielillä puhuminen on eri armoitus, kuin profetoiminen ja ettei niillä OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ KESKENÄÄN! 1 Kor.14:22-24″Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville. Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion”.

Palatkaamme nyt kuitenkin kielilläpuhumisen armolahjaan. Paavalin ensimmäinen kirje Korinttolaisille 14:sta luku ei missään kohdin opeta, että kielilläpuhumisen armolahja olisi jotakin epämääräistä pulinaa, jota ei kukaan ymmärrä. Hurmosliikkeet ovat vain tulkinneet täysin mielivaltaisesti, vastoin Apostolien teoissa esiintyviä käytännön esimerkkitapauksia, kielilläpuhumisen vain ”mongerrukseksi”, jota ei kukaan ymmärrä! Paavalihan juuri tuossa kyseisessä kirjeessä (1 Kor. luku 14) kirjoittaa, ETTEI OLE OLEMASSAKAAN SELLAISIA KIELIÄ, JOITA EI KUKAAN YMMÄRRÄ: 1 Kor.14:10″ Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.” Raamattu ei missään kohdin mainitse, että kukaan Jumalan palvelija olisi KOSKAAN PUHUNUT SAMANLAISIA KIELIÄ KUIN TÄMÄN PÄIVÄN HURMOSLIIKKEISSÄ!

Tulkinta kielilläpuhumisesta mongerruksena on vain hurmosliikkeiden tulkintaa; ”näin ehkä oltaisiin voitu puhua, kielet olisivat voineet olla ehkä tällaiset jne”! Päin vastoin, jokainen Raamatun kohta, jossa mainitaan käytännössä esiintyvä kielilläpuhumisen armolahja Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli aina puhetta jonkin muun maan kielellä, niin kuin olemme huomanneet! Tämän päivän hurmosliikkeiden kielet ovat vain pulinaa tuuleen, eivätkä ne tule Jumalan maailmasta. Samaa mieltä lienee apostoli Paavali: 1 Kor.14:9″Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.”

Paavali ensimmäisessä kirjeessään Korinttolaisille vetoaa vanhaan Testamenttiin lupauksesta, joka annettaisiin uuden liiton uskoville. Raamattu kertoo meille, että uusi liitto tehtäisiin kaikkien kansojen kanssa (niin kuin se tehtiinkin)! Vetoamalla kirjoituksiin Paavali juuri osoittaa, että kielten puhumisen armolahja on juuri kyky puhua eri maiden kielillä: 1 Kor.14:20-21″Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi- ikäisiä. Laissa on kirjoitettuna: ”Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra.”

Jotkut opettavat, että ”mongerrus” olisi enkelien kieliä! He perustelevat sen seuraavalla Raamatunkohdalla: 1 Kor.13:1″ Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.” Huomattakoon, että Paavali kirjoittaa; VAIKKA eikä KUN! Lue tämä jae asiayhteydessään, (jakeet 2 ja 3) äläkä irrota jakeita sieltä täältä! Huomaat, että Paavali kirjoittaa myös; ”vaikka minulla olisi kaikki usko” (oliko hänellä kaikki usko, ei tietenkään)…”vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi” (antoiko hän ruumiinsa poltettavaksi, ei, vaan hänet mestattiin pyövelin käsissä)! Huomaat siis, että hän ei sanonut puhuvansa enkelien kielillä, vaan esitti ”olettamuksia” opettaessaan rakkauden suurta merkitystä! Raamatussa ei ole yhtään esimerkkitapausta, jossa enkelit olisivat puhuneet jotakin käsittämätöntä kieltä, vaikka kertomuksia ihmisistä, jotka ovat kohdanneet enkelin, on hyvin paljon. Kaikissa Raamatun ilmestyksissä enkelit ovat puhuneet ymmärrettävää kieltä! Johannes näyssään kuvailee enkelien kieltä mm. seuraavasti: Ilm.5:11-13″Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella äänellä: ”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.” Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: ”Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!” On täysin mielivaltainen tulkinta, että enkeleillä olisi oma kieli!

Kielillä puhumisen armolahja on Pyhän Hengen antama lahja puhua erimaiden kielillä. Se ei ole mitään käsittämätöntä mongerrusta, eikä enkelien kieliä! Monet kuitenkin perustelevat hurmoksellista tulkintaansa seuraavalla Raamatun paikalla: 1 Kor.14:14″ Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön.” Ensinnäkään, tämä Raamatun jae ei puhu mistään pulinakielestä, jollaista hurmosliikkeissä esiintyy, vaan se kertoo meille, että kun esim. suomalainen oppimaton saa Kenian kielen armoituksen Pyhän Hengen vaikutuksesta, niin on täysin selvää, ettei rukoilija itse ymmärrä kyseistä kieltä! Tällöin hänen ymmärryksensä on hedelmätön. Paavali kuitenkin kehotti kirjeessään ”armoituksen saajaa” rukoilemaan, että saisi kyvyn ymmärtää kieltä, jota puhuu ja sitä kautta myöskin lahja tulisi paremmin käytetyksi.

Monet taas puolustelevat järjetöntä mongerrustaan seuraavalla Raamatunpaikalla: 1 Kor.14:23″ Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?” Tässä Raamatun kohdassa ei anneta missään kohdin ymmärtää, että kysymyksessä olisi jokin sellainen kieli, jota hurmosliikkeissä käytetään. Tuossa jakeessa tarkoitetaan, niin kuin kokonaisvaltainen Raamattu selkeästi opettaa, eri maiden kieliä. Jos seurakunta kokoontuu ja monet ihmiset alkavat puhua todellisella Pyhän Hengen antamalla armolahjalla, vieraiden maiden kielillä, niin on selvää, että sekaannusta syntyy, ja silloin järjestys kokoontumisessa häiriintyy. Ei pitäisi olla mitään epäselvää, millaisista kielistä tässä Raamatun kohdassa on kysymys, koska kun opetuslapset puhuivat eri maiden kieliä helluntaipäivänä, luuli kansanjoukko heitä juovuksissa oleviksi( Apt.2:13)!

Paavali opetti kirjeessään Korintolaisille, että kun joku oli saanut todellisen kielillä puhumisen armolahjan Pyhästä Hengestä, kyvyn puhua vieraiden maiden kieliä, niin hänen tulisi rukoilla myöskin armoitusta selittää kielet. Myöskin hän kehotti rukoilemaan, että saisi kielten selittämisen armolahjan, vaikkakaan ei itse puhuisi kielillä, jotta ei sekaannusta tilaisuuksissa esiintyisi, vaan näin kaikki kuulijat rakentuisivat! Sillä ainahan on mahdollista, että kokoukseen tulee myöskin uskosta osattomia. (olihan riivattu mieskin aikoinaan synagoogassa Jeesuksen aikana Luuk.4:33). 1 Kor.14:13″ Sen tähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.” Kielten selittämisen armolahja on yksinkertaisesti Jumalan Pyhän Hengen lahja ymmärtää erimaiden kieliä. Ei jokin yliluonnollinen kyky ymmärtää enkelien kieliä (enkeleillä ei ole mitään eri kieltä) tai jotain mongerrusta, jota hurmosliikkeissä, mm. helluntalaisuudessa paljon esiintyy! Hurmosliikkeissä harvat osaavat selittää puhumansa kielet! Paavali kuitenkin nimenomaan käski rukoilemaan, että jos on kielillä puhumisen armolahja, niin tulisi rukoilla, että saisi myöskin kyvyn selittää ne. Olen laittanut merkille kun ihmiset puhuvat mongerrellen (olen entinen helluntalainen ja kokemusta on), että usein he toistavat vain samoja sanoja. Kuitenkin, sanoma, jolla he pyrkivät näitä naurettavia kieliään selittämään, on joka kerta eri.

Tarkastelkaamme vielä muutamia Korinttolaiskirjeen kohtia, joilla ihmiset pyrkivät puolustamaan hurmoksellisia, epäaitoja kieliään: 1 Kor.14:15-16″Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, kuinka oppimattoman paikalla istuva saattaa sanoa ”amen” sinun kiitokseesi? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot.” Kenellä tämän tekstin mukaan on ongelmana ymmärtäminen? Tämä teksti ei tue hurmosliikkeissä esiintyviä ”pulinakieliä”, eikä edellä mainittu Raamatun kohta tarkoita, että joku puhuisi jotakin ymmärtämätöntä kieltä, jota ei itse ymmärrä! PÄIN VASTOIN, PUHUJA TÄSSÄ RAAMATUN PAIKASSA YMMÄRTÄÄ, KUULIJA EI!

1 Kor.14:2:”Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” Tätä Raamatun paikkaa käyttävät usein pulinakielten puolestapuhujat, perustellessaan hurmoksellisia epäraamatullisia kieliään. Tämä jae ei anna ymmärtää, että puhuja ei itse tietäisi mitä puhuu, vaan että kuulijat eivät ymmärrä hänen puhettaan! Jos minä esim. sanon, että ei minua kukaan ymmärrä, en tietenkään silloin tarkoita, ettenkö itse ymmärtäisi itseäni. Kyllä minä voin itse ymmärtää itseäni, vaikka muut eivät ymmärtäisikään. Tämä Raamatun jae ollaan tulkittu, vastoin selkeää opetusta siten, että tässä kielillä puhuva ei itse ymmärtäisi mitä puhuu! Kuitenkin jae selvästi osoittaa, että ei ongelma ole puhujalla, vaan kuulijoilla!

Monet harhaopettajat opettavat, että on olemassa salainen taivaallinen rukouskieli, jota paholainen ei ymmärrä. He perustelevat käsityksensä: Room.8:26 ”Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla”. Raamattu ei kuitenkaan missään vaiheessa kehota uskovia rukoilemaan salassa, vaan päin vastoin, kuullessaan uskovan rukouksen saatana vapisee! Raamattu opettaa meille myöskin, että Jumalan lapsi on täytetty Pyhällä Hengellä ja että Jeesus asuu jokaisessa uskovassa Pyhän Henkensä kautta rukoillen Isän edessä edestämme! Edellä mainittu Raamatun kohta tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jeesus meissä rukoilee puolestamme!

Monet saatuaan karismaattisissa kirkkokunnissa kielillä puhumisen armolahjan ovat kertoneet omasta kokemuksestaan. He ovat kertoneet, että he kielillä puhuessaan eivät pysty lopettamaan, vaan jatkavat mongerrustaan niin pitkään kuin henki heille puhuttavaa antaa. Tämä tällainen kokemus osoittaa sen, että nuo ”kielet” eivät ole voineet olla Jumalasta! Niin kuin mikä tahansa armolahja, niin myöskin kielillä puhuminen on aina ihmisen hallittavissa: 1 Kor.14:32″Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset”. Monilla on hurmosliikkeissä ns. kielilläpuhumisen armolahja, mutta ei kuitenkaan kykyä selittää kieliä. Kuitenkin olen monesti itse huomannut ollessani karismaattisissa tilaisuuksissa, että ihmiset rukouksen aikana mumisevat eikä tällaisessa rukoustilanteessa ole minkään laista järjestystä rukouksen suhteen. Raamattu opettaa meille kuitenkin, että jos ei ole selittäjää kielille, tai jos ei itse ole saanut armoitusta selittää kieliään, niin olkoon sellainen ihminen hiljaa seurakunnan kokouksissa ja rukoilkoon kielillä yksinäisyydessä: 1 Kor.14:27-28″ Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.”

Selkeä Raamatun opetus on, että kielillä puhumista tulee esiintymään siihen saakka kunnes Herramme Jeesus tulee! Myöskin selkeä Raamatullinen opetus kielillä puhumisesta on, että Pyhän Hengen antama ”kielillä puhumisen” armolahja on kyky puhua muiden maiden kieliä. Lupaus Pyhästä Hengestä, joka varustaa Hänen omansa voitokkaaseen evankelioimistyöhön, on yhä voimassa. Kun maailma yhdistyy ja ihmiset eri kulttuureista ja kansoista ovat paljon keskenään tekemisissä, niin Jumalan Pyhän Hengen lahjaa, kykyä puhua eri maiden kielillä, tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa, niin kuin apostolisena aikana, suuressa määrin. Tulevina aikoina tulee todellisen Pyhän Hengen armolahjan, kielillä puhumisen merkitys kasvamaan ja moni eri kulttuurin ihminen saa tätä kautta kuulla evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta.

Selkeä Raamatullinen opetus on myöskin se, että Jumalan lapsi voi rukoilla Pyhän Hengen antamilla ”eri maiden” kielillä. Tällöin, jos hänellä itsellään ei ole lahjaa selittää puhumiaan kieliä, tulee hänen rukoilla kielten selittämisen armolahjaa Jumalalta( 1 Kor.14:13). Kuitenkaan missään vaiheessa Pyhän Hengen antama kielillä puhumisen armolahja ei ole profetiaa. Tämä on jokaisen syytä muistaa. Ei missään Raamatussa opeteta, että kielten selittämisen armolahja olisi kyky tulkita Jumalan sanomaa kansalleen. Kielillä puhumisen armolahja Pyhästä Hengestä esiintyy siis vain joko rukouksessa tai evankelioimistyössä. Profetointi on armolahja erikseen, ja se tulee aina ymmärrettävällä tavalla siten, ettei siihen tarvita mitään tulkkausta, jotta vastaan ottaja sen ymmärtäisi. Raamattu ei tunne yhtään tapausta, jossa oltaisiin menetelty siten, että kielillä puhuminen oltaisiin tulkattu profetiaksi, eikä se opeta näin tekemäänkään. Aina, kun joku puhuu kielillä, ja ne tulkataan viestiksi (profetiaksi) Jumalan kansalle, on se merkki siitä, että joko tulkkaus, tai kielet ovat perkeleestä, ei Jumalan Pyhästä Hengestä! Raamattu sanoo erittäin selkeästi, etteivät kielet ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko ( 1 Kor.14:22)!

Mikä on hurmosliikkeissä esiintyvien järjettömien kielten historiallinen tausta? Mitä kieliä nämä tälläiset usein samojen sanojen hokemiset ovat? (lainaus Doug Batchelorin kirjasta:”kielten vangitsema) Glossolalia on sana, jota usein käytetään ilmaisemaan useimmissa karismaattisissa seurakunnissa suosittua hurmos kokemusta. American Heritage Dictionary- Amerikkalainen sanakirja- määrittelee tuon termin näin; ”keinotekoista” ja epä- mielekästä puhetta, erityisesti sellaista puhetta, joka liittyy transsi-tilaan tai tiettyihin skitsofreniasta kärsivien oireisiin.

Nykyaikainen kielilläpuhuminen karismaattisissa liikkeissä juontaa juurensa- ei Raamatusta Jumalan lasten keskuudesta, vaan muinaisista pakanallisista rituaaleista. Kuudennella vuosisadalla eKr. Delfin oraakkeli oleskeli Parnassus- vuoren juuren lähellä olleessa temppelissä. Delfi oli myös pyhitetty Dionysokselle, viinin-, hedelmällisyyden- ja aistillisen tanssin jumalalle sekä yhdeksälle muusalle- musiikin suojelija jumalattarille. Samalla kun innoittavaa musiikkia soitettiin, Pythia- niminen ylipapitar tapasi hengittää huumaavaa savua ja siirtyä voimakkaaseen transsi tilaan, jossa hän alkoi mutista. Ylipapittaren päästämät oudot äännähdykset tulkittiin avustavan papin toimesta, joka yleensä puhui runomitassa. Ylipapittaren äännähdyksiä pidettiin viesteinä Apollos- jumalalta, mutta viestit olivat niin epämääräisiä, että niitä harvoin kyettiin todistamaan virheellisiksi.
Samassa kirjassaan Doug Batchelor kertoo omista kokemuksistaan. ”Kun asuin Amerikan alkuperäisväestön keskuudessa Uudessa Meksikossa olin useita kertoja paikalla todistamassa samankaltaista rituaalia. Intiaanit ensin söivät hallusinaatioita aikaansaavaa giftkaktusta ja istuivat sitten tuntikausia piirissä hymisten ja rumpuja soittaen. Ennen pitkää useat alkoivat äännähdellä kouristuksenomaisesti ilmaisten piinallisia näkyjään”. Nykyään karismaattiset seurakunnat ovat suosituimpia kuin mitkään muut kirkot Amerikan alkuperäisväestön keskuudessa, sillä siirtyminen heidän omista vanhoista uskomuksistaan karismaattisiin yhdyskuntiin on rituaalien samankaltaisuuden vuoksi vaivatonta ja helppoa. Monien pakanuutta harjoittavien Afrikan heimojen keskuudessa ihmiset uhraavat kanan tai vuohen saadakseen jumaliltaan siunauksen ja sitten he tanssivat tuntikausia nuotion ympärillä laulaen ja hypnotisoivan rummun soidessa taustalla. Lopulta jotkut läsnäolijoista joutuvat heidän jumaliensa hengen valtaan ja alkavat puhua aavemaista henkimaailman kieltä. Sitten paikallinen poppamies tulkitsee saadut viestit. Näitä rituaaleja yhä harjoitetaan Voodoo- katolisten keskuudessa Länsi-Intian saarilla.

Tämä pakanallinen uskonto saapui ensi kerran Pohjois-Amerikan kristillisiin kirkkoihin 1800-luvun alussa. Monet Amerikkaan tuoduista afrikkalaisista orjista, joita oli käännytetty kristinuskoon eivät kyenneet lukemaan Raamattua. Vaikka he tulivatkin eri heimojen keskuudesta eri osista Afrikkaa, niin kaikkien heimojen kesken oli yksi yhteinen rituaali; ”Henkien Tanssi”, jolloin hengen vallassa oleva henkilö äännähtelee. Nämä orjat erehtyivät pitämään omaa uskontoaan kristittyjen kielillä puhumisena ja alkoivat sekoittaa kristinuskon piirteitä omiin rituaaleihinsa. Nuo kiihkeät palvontamenot, joita säestettiin erittäin rytmikkäällä musiikilla, alkoivat aluksi yleistyä vain Pohjois-Amerikan eteläosissa samalla kun suurten kirkkokuntien taholta näihin menoihin osallistujia kutsuttiin nimellä ”Holy Rollers”. Eräät jopa menivät niin pitkälle, että ottivat transsissa ollessaan käsiinsä myrkyllisiä käärmeitä todistaakseen saaneensa ”hengen”. (Tässä käytettiin väärin Mark.16:18, joka sanoo:”…nostavat käsin käärmeitä”, viitaten tapaukseen, jolloin Paavali sai käärmeen pistoksen, mutta säilyi vahingoittumattomana Apt.28:3-6.)”

Helluntailiikkeen kansallinen leviäminen valkoihoisten keskuudessa alkoi Los Angelesissa Apostolic Faith Gospel Mission-kirkossa Azusa kadulla 1906. Heidän johtajanaan oli entinen musta hurskauden julistaja nimeltä William Seymour. Tästä lähtien heidän johtajansa hioivat omia oppejaan ja tekivät niistä entistä houkuttelevimpia ja miellyttävimpiä kristillisten pääsuuntausten jäsenille. Sitten noin 1960 karismaattinen liike alkoi vetää puoleensa käännynnäisiä traditionaalisista yhdyskunnista. Tästä lähtien sen kasvu on ollut räjähdysmäistä ja nykyään karismaatikkoja on useita miljoonia protestanttisten ja katolisen kirkon keskuudessa ympäri maailmaa. Jotkut karismaattisista kirkoista menevät niin pitkälle, että sanovat Raamatun olevan vanha kirjain ja että kielillä puhujien kautta tulevat viestit ovat muka Hengen uusi ilmoitus ja siksi luotettavimpia kuin Raamattu.” (Doug Batchelorin kirjasta:”kielten vangitsema).

Hurmosliikkeissä valtaosalla sen jäsenistä esiintyvä pulinakieli on pakanallista alkuperää. Jumala on järjestyksen Jumala (1 Kor.14:33), eikä Hän aiheuta omiensa keskuudessa järjettömiä tilaisuuksia, joissa kontrolli häviää ja kaikki tekevät mitä sattuu! Baalin profeetat tekivät aikoinaan, niin kuin tämän päivän hurmosliikkeet palvontamenoissaan, hyppivät alttarinsa ympärillä valittaen, huutaen ja profetoiden (1 Kun.18:17-46). Jumalan todellinen profeetta, Elia, sitä vastoin polvistui Jumalan kasvojen eteen, toiselle alttarille ja rukoili YKSINKERTAISEN RUKOUKSEN!

Hurmosliikkeissä esiintyvä kielillä puhuminen on usein lahja paholaiselta. Viholliselta saatu lahja voi olla hyvin kuolettava! Rikolliset ovat menestyksellisesti räjäytelleet monta uhriaan lähettämällä lahjaksi komean lahjapaketin, joka avattaessa on kuitenkin räjähtänyt silmille! Samoin tänä päivänä paholainen käyttää väärennettyä hengen lahjaa, kielillä puhumisen lahjan pakanallista vastinetta, saadakseen pääsyn Jumalan seurakuntaan ja tuhotakseen sen sisältä päin! Se mikä ei onnistu saatanalta pelottelulla ja painostamisella, onnistuu valitettavan usein viekkaudella. Tämän ovat huomanneet nyt monet hurmosliikkeiden johtajat, mm. Helluntailiikkeessä ollaan hyvin huolestuneita armolahjojen väärinkäytöstä! He ovat itse joutuneet monesti huomaamaan, että monet heidän jäsenistään väärinkäyttävät armolahjoja ja ollaan alettu yhä enenevässä määrin myöskin ottamaan liikkeen sisäisesti kantaa siihen, kenellä on ylipäätänsäkään aidot kielet ja kenellä ei! Paholaisen lähettämä lahja, kyky puhua käsittämätöntä kieltä, kieltä, jota ei ymmärrä puhuja, saatikka sitten kuulija, on osoittautumassa pommiksi, vaikka sitä harva kuitenkaan myöntää.

Kansa, joka puhuu outoa kieltä, kieltä jota ei edes itse ymmärrä, on todellisen Jumalan kansan vihollinen! Tuo kansa, hurmosliike, on tehnyt huonoa mainosta todellisille Jumalan lapsille, todelliselle tämän päivän Israelille, eli jokaiselle Uuden Liiton uskovalle! Naurettavilla nauruherätyksillään sekä muilla vastaavilla tempauksillaan se on tehnyt maailman ihmisten silmissä uskon Jumalaan vain hullujen ja skitsofreenikkojen uskonnoksi. Jumala ilmoitti Raamatussa Jeremian kautta tästä ajasta, jossa elämme: Jer.5:14-18″Katso minä tuon teitä vastaan, te Israelin heimo, kansan kaukaa, sanoo Herra; se on horjumaton kansa, se on ikivanha kansa, kansa, jonka kieltä sinä et ymmärrä ja jonka puhetta sinä et tajua. Heidän viinensä on kuin avoin hauta, he ovat kaikki sankareita. He syövät sinun satosi ja leipäsi, he syövät sinun poikasi ja tyttäresi, syövät sinun lampaasi ja raavaasi, syövät sinun viinipuusi ja viikunapuusi; he miekalla hävittävät sinun varustetut kaupunkisi, joihin sinä luotat. Mutta niinäkään päivinä, sanoo Herra, en minä teistä peräti loppua tee. ”

-Marko Lind-