USKOTKO APOSTOLI PAAVALIA VAI HARHAOPETTAJIA:
TOTUUS KIELILLÄPUHUMISESTA

Opettaako Apostoli Paavali, että kielilläpuhuminen olisi merkki siitä, että ihminen on täyttynyt Pyhällä Hengellä ja uudestisyntynyt? Ei, vaan Apostoli Paavali opettaa selvästi, että Hengen hedelmän tulee näkyä jokaisessa kristityssä, mutta kielilläpuhuminen on vain yksi lahja monien joukosta, eikä sitä anneta kaikille Jeesukseen Kristukseen uskoville, aivan samoin kuin ”eiväthän kaikki Kristuksen ruumiissa ole opettajia tai apostoleja”: Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?” (1 Kor.12:28-30)

Harhaopettajat opettavat valheellisesti, että jos ihminen ei puhu kielillä, tämä ei tällöin olisi edes uudestisyntynyt eikä Pyhällä Hengellä täytetty. Jos heidän opetuksensa olisi totta suhteutettuna Apostoli Paavalin selvään opetukseen, silloin kaikkien uudestisyntyneitten tulisi myös tehdä voimallisia tekoja, parantaa sairaita, olla apostoleja sekä profeettoja ja opettajia.

Harhaopettajat, jotka valheellisesti julistavat, että kielilläpuhumista tulee esiintyä kaikilla uudestisyntyneillä sekä Pyhällä Hengellä täytetyillä ovat mielivaltaisesti ottaneet vain yhden Jumalan lahjan (kielilläpuhumisen), irrottaneet yhden kohdan Paavalin selvästä opetuksesta ja mielivaltaisesti unohtaneet Paavalin kokonaisopetuksen Jumalan asetuksista liittyen Seurakuntaan. Raamattu kieltää lisäämästä tai ottamasta mitään pois Kirjoituksista (Ilm.22:18-19). Harhaopettajat, jotka opettavat, että jos ihminen ei puhu kielillä, tämä ei olisi edes elävässä uskossa eikä Pyhällä Hengellä täytetty ovat sortuneet hyvin vakavaan Jumalan Sanan vääristämiseen sekä sen mielivaltaiseen tulkintaan – törkeään Jumalan pilkkaan (Ilm.22:18-19). Nämä harhaopettajat itsekkyydessään tahtovat orjuuttaa Jumalan lapsia saadakseen itselleen suuremman vallan seurakunnassa – he ovat vääristäneet selvän Apostoli Paavalin opetuksen armolahjoista. Koska he itse luulevat itsellään olevan kielilläpuhumisen armolahjan he tahtovat (saadakseen itselleen arvostusta) julistaa, että jos jollakin muulla ei olisi tuota samaa lahjaa, he eivät olisikaan uskossa eivätkä Pyhällä Hengellä täyttyneitä – ja näin he vääristävät Apostoli Paavalin selvän opetuksen Kristuksen Ruumiista.

Apostoli Paavali opettaa selvästi, Kristuksen Ruumiissa on jokaisella jäsenellä oma tehtävänsä, jonka Jumala on antanut: (1 Kor.12:4-27) ”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;…ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta. Jos jalka sanoisi: ”Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: ”Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti? Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi? Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”, eikä myöskään pää jaloille: ”En tarvitse teitä.” Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.”

Apostolien teoissa on muutama hyvin kiusallinen kohta harhaopettajille, jotka valheellisesti väittävät, että kielilläpuhuminen OLISI AINA merkki Pyhällä Hengellä täyttymisestä ja uudestisyntymisestä:

(Apt.4:31)
”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja PUHUIVAT JUMALAN SANAA ROHKEASTI”.
(Tässä ihmiset täyttyivät Pyhällä Hengellä eivätkä puhuneet kielillä)

(Apt.8:15-17)
”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.”

Apostoli Paavali, joka täytettiin Pyhällä Hengellä ei tuossa tapahtumassa Raamatun opetuksen mukaan alkanut puhumaan kielillä. Seuraavassa kuvaus tuosta tapahtumasta: (Apt.9:17-20) ”Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.” Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja KOHTA HÄN SAARNASI synagoogissa Jeesusta, JULISTAEN, että hän on Jumalan Poika.”

Jeesus opetti selvästi, mitä tapahtuisi kun uskovat täytetään Pyhällä Hengellä:
(Apt.1:4-8):”Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät KASTETAAN PYHÄLLÄ HENGELLÄ, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, KUN PYHÄ HENKI TULEE TEIHIN, niin te SAATTE VOIMAN, ja te TULETTE OLEMAAN MINUN TODISTAJANI sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.”

ITSEKKÄÄT HARHAOPETTAJAT VÄITTÄVÄT, ETTÄ IHMINEN EI VOI TÄYTTYÄ PYHÄLLÄ HENGELLÄ JOS TÄMÄ EI PUHU KIELILLÄ – APOSTOLI PAAVALI OPETTAA AIVAN TOISIN. Lisäksi Apostolien teot opettavat aivan toisin. Kumpaan sinä uskot – Raamatun selvään opetukseen vain karismaattisiin harhaopettajiin?

-Marko Lind-

 

KOLMINAISUUSOPPI ON VASTOIN RAAMATUN OPETUSTA:

Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut mitään Kolminaisuutta muistuttavaa näkökantaa. Sen sijaan käsitys kolminaisuudesta voidaan löytää kaikista muinaisista pakanauskonnoista ja eräistä filosofisista teorioista. Itämaisilla kansoilla luku 3 on yleisesti pyhä ja jumaluuskin on aina jonkinlainen kolminaisuus. Vanhimmassa brahmanismissa kolminaisuus esiintyy muodossa Brahma (isä), Sana ja Pyhä Henki. Myöhemmin tätä kolminaisuutta on nimitetty tri-murtiksi, ja sen ovat muodostaneet Brahma, Vishnu ja Siva. Kolmiyhteistä jumaluutta ovat palvoneet myöskin Kiinan ja Japanin buddhistit, vanhat egyptiläiset, kreikkalaiset, roomalaiset, persialaiset, meksikolaiset, perulaiset, skandinaavit ym. Persialaisilla oli kolminaisuus Oromasdes, Mithra ja Arimanius, egyptiläisillä Osiris, Horus ja Typhon, skandinaaveilla Odin, Thor ja Frey. Baylonialaisten Ainoan Jumalan ykseydessä oli kolme persoonaa ja tuon heidän kolminaisuusoppinsa symbolina he käyttivät Layardin tutkimusten mukaan tasasivuista kolmiota, kuten hyvin tiedetään roomalaiskatolisen kirkon tekevän tänäkin päivänä. Myös egyptiläiset käyttivät kolmiota ”kolminaisen jumaluutensa” symbolina. Paavinkirkolla on joissakin sen kirkoista, kuten esimerkiksi Pyhän kolminaisuuden veljeskunnan luostarissa Madridissa, kuva kolmiyhteisestä Jumalasta, jolla on kolme päätä yhdessä ruumiissa. Babylonialaisilla oli samankaltainen kuva. Intiassa esitetään korkein jumaluus samalla tavoin kolmena päänä yhdessä ruumiissa eräässä kaikkein vanhimmista luolatemppeleistä nimellä ”Eko Deva Trimurtti”, ”Yksi Jumala, kolme muotoa”.

---

Jeesus Kristus Jumalan Poikana on luonnollisesti samaa olemusta kuin Isä Jumala ja täten Jumala. Hän ei
kuitenkaan ole sama kuin Isä Jumala. Kolminaisuusoppi sotkee nämä täysin selvät käsitteet väittäen ”opissaan” Jeesuksen olevan sama kuin Isä Jumala vaikka onkin eri persoona mutta kuitenkin sama. Edellä mainittu epäselvä ”vyyhti” on hämärtänyt monen kolminaisuusoppiin uskovan käsitteet jopa niin, että he luulevat Isä Jumalan kuolleen ristillä vaikka Raamattu selvästi opettaa Jumalan Pojan kuolleen ristillä.

Kolminaisuusopin suurin haaksirikko on kuitenkin väitteessä, että Jeesus Kristus olisi yhtä suuri kuin Isä Jumala sillä tämän väitteen Raamattu monessa kohtaa kumoaa selvästi sekä kiistattomasti. Raamatun hierarkiassa Isä Jumala on aina Poikaansa Jeesusta suurempi ja tähän viitaten Paavali kirjoittaa seuraavaa:
”minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että JUMALA ON KRISTUKSEN PÄÄ” (1 Kor.11:3).

Viitatessaan lopunajan Jumalan aivoituksiin Paavali kirjoitti:
”sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle”. Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa”(1 Kor. 15:24-28)

💥 Kolminaisuusoppi joka väittää Jeesuksen olevan yhtä suuri kuin Isä Jumala sotii Raamatun selvää ilmoitusta vastaan. Ymmärtääksemme enemmän tuosta pakanallisesta opista jonka kirkkoisät kokonaisuudessaan löivät ”lukkoon” Konstantinopolin kirkolliskokouksessa 381 luokaamme hetkeksi katselemaan sitä tarkemmin.

---

Uskovina meidän tulee pitää elämän ja opin tietolähteenä Raamatun tekstejä. Raamatusta ei löydy sanoja kolminaisuus, kolminaisuusoppi saatikka kolmiyhteinen Jumala. Jos joku vaatii sinua uskomaan kolminaisuuteen tämä vaatii silloin sinua uskomaan johonkin sellaiseen mitä ei Raamatussa lue ja tällöin ollaan erittäin vaarallisilla vesillä.

Maailmassa on paljon Jeesukseen Kristukseen uskovia jotka eivät usko Paavin kirkon luomaan pakanalliseen kolminaisuusoppiin mm.ykseyshellunnuntailaiset. Heitä oli vuonna 2009 noin 17 miljoonaa ja nykyään reilusti enemmän. Myöskään useimmat messiaaniset juutalaiset eivät usko pakanalliseen kolminaisuusoppiin.

Kolminaisuusoppi ei tule Raamatun opetuksista, vaan pakanauskonnoista, joista se sitten siirtyi Paavin kirkkoon ja sitäkautta vuosisatojen aikana kaikkiin kirkkokuntiin sekä herätysliikkeisiin. Katolisen kirkon uskontunnustus, jonka tarkoituksena oli alunperinkin vastustajien kitkeminen pois tästä antikristuksen järjestelmästä, kuului seuraavasti (Athanasios): ”On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius; he ovat luomattomia, äärettömiä, iankaikkisia, kaikkivaltiaita, jumalallisia. Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, mutta >>kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi>>. Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria. Siksi kolminaisuutta tulee kunnioittaa ykseydessä ja ykseyttä kolminaisuudessa”. Tähän uskontunnustukseen vannoutuvat kaikki vallalla olevan kristillisyyden edustajat – kirkkokunnat sekä herätysliikkeet.

Paavin kirkon uskontunnustus vaatii uskomaan, että Jeesuksella on sama kunnia kuin Jumalalla, sama iankaikkinen majesteettius ja että he ovat yhtä suuria – että he ovat yksi ja sama Jumala. Raamattu kuitenkin opettaa selvästi, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja kaikkein ylin auktoriteetti on Jumala: ” Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi” ”(5 Moos.6:4). Jeesus itse opetti: ” Isä on minua suurempi.” (Joh.14:28). Seuraavat Raamatunpaikat kiistattomasti osoittavat, vastoin Paavin luomaa kolminaisuusoppia, että Jumala on suurempi kuin Hänen Poikansa Jeesus: ”Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.” Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle.” Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” (1 Kor.15:25-28) , ”Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa” (Joh.8:54), ”En minä itsestäni voi mitään tehdä” (Joh.5:30), ”Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen” (Joh.14:10)”, ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Pitäkää usko Jumalaan” (Mark.11:22)”, ”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa”. (1 Joh.4:15), ”Herra, sinä, joka olet luonut Taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on… Pyhän Poikasi Jeesuksen Nimen kautta” (Apt.4:24-30), ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä” (Efes.1:3), ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä” (1 Piet.1:3), ”Oletko sinä sen Ylistetyn Poika? Jeesus sanoi: Olen” (Mark.14:61)”Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on” (1 Kor.8:6), ” Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” (1 Kor.8:5-6), ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh.17:3), ”Jeesus sanoi hänelle: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” (Joh.20:17), ”Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.” (Ilm.3:12), ”Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1 Joh.5:5).

Monet perustelevat kolminaisuus-oppia sillä, että Jeesus olisi sanonut olevansa MINÄ OLEN joka viittaa tapahtumaan jossa Jumala puhui Moosekselle palavasta pensaasta mutta kun tarkastelemme asiaa tarkemmin Raamatun Kirjoituksien valossa niin huomaamme, että palavassa pensaassa ENKELI Jumalan sanansaattajana puhui Moosekselle Jumalan sanoja. Uudenliiton ensimmäinen marttyyri Stefanos ennen kuolemaansa julisti liittyen Moosekseen:”kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle Siinain vuoren erämaassa ENKELI palavan orjantappurapensaan liekissä” (Ap.t.7:30).

Jumalan Poikana Jeesus puhui Isän sanoja ja vaikka Hän käytti ilmaisua MINÄ OLEN ei se tee Hänestä Isää Jumalaa kuten ei enkelikään palavassa pensaassa ollut sama kuin Pyhä Jumala. Ajatus, että lausutut sanat MINÄ OLEN olisi osoitus siitä, että Jeesus olisi sama kuin Isä Jumala on yhtä absurdi kuin väittää palavassa pensaassa ilmestynyttä
enkeliä Jumalaksi.

Stefanoksen käsitystä siitä, että palavassa pensaassa olisi ollut Jumalan Sanansaattaja eli enkeli tukee myös Vapahtajamme opetus siitä, ettei Jumalaa kukaan ole koskaan nähnyt: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut” (Joh.1:18).

Kolminaisuusoppi pyrkii vähentämään Ristin työn merkitystä KOSKA tällöin annetaan virheellisesti se kuva, että Isä Jumala itse olisi elänyt nuhteettoman elämän ja TÄTEN Korkeimman käskyt olisivat ihmisille mahdoton toteuttaa. Tämä taas puolestaan johtaa siihen, että Jumala olisi kuin jokin ilkeämielinen tyranni, joka vain vaivatakseen ihmisiä olisi aikaisemmin antanut käskynsä Siinailla – JA lisäksi se edellä mainittujen syiden tähden vähentää Kristuksen ristintyön merkitystä KOSKA silloinhan olisi kysymyksessä ollut vain jonkinlainen näytelmä, jossa Isä Jumala olisi esittänyt ihmiskunnalle vain jotakin roolia, VAIKKA TODELLISUUDESSA JUMALAN POIKA KRISTUS JEESUS ”ihmisen Poikana” PYSTYI elämään nuhteettoman elämän ja juuri siksi, että 10:ntä käskyä ei voitu mitätöidä joutui Jeesus Jumalan Poikana kuolemaan ristillä. Jeesus joutui maksamaan hirvittävän hinnan synnin seuraamuksista – se on todellisuutta! Jos Jeesus olisi sama kuin Isä Jumala niin kysymyksessä olisi ollut vain lähinnä jokin ”esitys”. Kolminaisuusoppi siis vähentää RISTIN TYÖN ARVOA sekä pyrkii ymmärtämättömyyttään tekemään Isä Jumalasta jonkin sellaisen, joka Vanhassa Liitossa ikään kuin ilkeämielisyyttään vain olisi antanut ihmiskunnalle lakeja jo tietäen, että kukaan ihminen ei voi niitä täyttää. Jumala ei kuitenkaan ole väärämielinen.

Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukaan Jeesus Kristus on Jumalan ainosyntyinen Poika, ei sama kuin Isä Jumala. Johanneksen ilmestyksessä toistuvat jatkuvasti ilmaisut, joissa Johannes näyssään Taivaasta erottaa Jumalan ja Jeesuksen (Karitsan) toisistaan, eivätkä nämä täten ole yksi ja sama, vastoin Paavin kirkon kolminaisuusopetusta (Ilm.5:6, 7:10, 7:17, 14:4, 14:10, 15:3, 21:22, 21:23, 22:1, 22:3). Raamatunvastainen kolminaisuusopetus, joka on juovuttavan viinin tavoin eksyttänyt kaikki kansat, tulee Paavin kirkon harhaopetuksista (sekoitus kristillisyyttä ja pakanauskontoja), joiden tarkoitus on vääristää Kirjoituksia palvelemaan antikristuksen luomaa järjestelmää.

Vaikka vallalla olevan kristillisyyden yksilöjäsenet eivät osaa useinkaan perustella kolminaisuusopetusta, he kuitenkin uskollisesti vannovat sen nimeen – sen arvosteleminen Raamatun teksteillä katsotaan epäuskoksi ja täten jo pelkästään se, että sitä ei saa kyseenalaistaa, osoittaa tuon opin tulevan suoraan perkeleestä (opettaahan Raamattu itsessään koettelemaan kaiken 1 Tess.5:21). Jeesus itse sanoi, että ”Ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne” (Joh.8:24). Kristus tunnusti olevansa Jumalan Poika (Mark.14:61), mutta Paavin kirkon kehittämä salakavala kolminaisuusoppi vaatii ihmisiä nimittämään Jeesusta Jumalaksi. Paavin porttokirkon luomalla kolminaisuusopilla on ollut tarkoitusperänsä – koska suuri kristikunta vannoo tuon epäraamatullisen opin nimeen, on se kautta aikojen ollut suurin este juutalaisten evankelioinnissa (juutalaisille Jumala on yksi; 5 Moos.6:4) ja samoin kolminaisuusoppi on muodostunut valtavaksi esteeksi myös muslimien käännyttämisessä kristinuskoon, sillä Islamilaisuuden opetuskin kumpuaa Vanhan testamentin lehdiltä, jossa selvästi julistetaan ”Jumalan olevan yksi”. Lohikäärme on viekkaasti saanut Paavin kirkon kautta valtakristillisyyden vannomaan kolminaisuuden nimeen ja näin muodostanut suuren esteen maailmanlaajuiselle evankelioinnille. Ei siis ole vaikea arvata, ketä kolminaisuusoppi palvelee! Suuri osa juutalaisista, jotka ovat kääntyneet kristinuskoon, eivät usko kolminaisuusoppiin – jo sen pitäisi havahduttaa evankelisia kristittyjä näkemään kolminaisuusopin epäraamatullisuus (ovathan juutalaiset ylläpitäneet Kirjoituksia, ja täten heidän näkemystään tässä asiassa pitäisi osata arvostaa).

Kun aikoinaan kolminaisuusoppi julistettiin, sen nimissä katolinen kirkko tapatti verisesti sen vastustajia: ”Jos joku ei tunnusta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhtä luontoa tai olemusta ja yhtä voimaa ja valtaa, yksiolemuksellista kolminaisuutta ja yhtä jumaluutta, jota on palvottava kolmessa hypostaasissa tai persoonassa, hän olkoon kirottu” (Konstantinopolin konsiili v.553). Jo pelkästään tämän tosiasian pitäisi kertoa jokaiselle joka pitää itseään Jumalan lapsena, tuon opin saatanallisuus. Sanaa kolminaisuus ei löydy Raamatun teksteistä, eikä myöskään sanaa kolmiyhteinen – kuitenkin vallalla oleva kristillisyys vannoo kolminaisuuden nimeen vaikka se samanaikaisesti julistaa uskovansa vain sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Paavin kirkko ei ole koskaan vaatinut ymmärtämään kolminaisuusoppia – sitä vastoin se on vaatinut uskomaan siihen!

Hebreankielessä sana jumala, tarkoittaa voimaa, valtaa, vastakohtana kaikelle inhimilliselle ja heikolle. Suomen kielen ”jumala” sana tarkoittaa erään selityksen mukaan valoisaa, kirkasta. Erään suomenkielen tulkinnan mukaan kantasana ”juma” merkitsee taivasta. Kreikan jumalaa tarkoittava sana on teòs, joka merkitsee ”henki” ja sen kantasana merkitsee ”hengittää, puhaltaa”. Sanalle jumala on siis erikielissä eri synonyymeja! Itse asiassa sana ”jumala” ei kerro meille vielä paljoakaan siitä, mitä tarkoittaa sana ”jumala”. Vain lukemalla Raamattua voimme hahmottaa sieltä, mitä merkitsee koko Jumala-käsite käsitellessämme Jeesuksen jumaluutta! Raamattu kertoo meille, että Jehova (JHVH) on luonut kaiken. Hän on ollut aina olemassa ja tulee aina olemaan. Hänellä ei ole alkua eikä loppua. Hän on kaikkialla läsnäoleva, kaikkivoipa ja viisasten viisaus. Hänessä on kaikki ja ilman Häntä ei ole mitään! Hän pystyy luomaan uutta elämää! Hän tietää menneet ja tulevaiset! Hän tietää kaiken! Hän on siis Jumala, Isämme!

Oliko Jeesus sama kuin Isä Jumala? Kolminaisuusoppi sanaa ei löydy Raamatusta! Kirkkoisä Tertullanius (synt.n.v.160) teki kolminaisuusopin tunnetuksi puhuessaan jumaluuden kolmen persoonan keskinäisestä suhteesta! On huomattavaa, että yksikään Apostoli ei puhunut kolminaisuudesta mitään. Kolminaisuusopista tuli >>oppi>> vasta Athanasioksen uskontunnustuksessa viidennellä tai kuudennella vuosisadalla jKr. (On muistettava, että tuo uskontunnustus on Katolinen)! Tuo tunnustus kuuluu seuraavasti: ” On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius; he ovat luomattomia, äärettömiä, iankaikkisia, kaikkivaltiaita, jumalallisia. Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, mutta >>kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi>>. Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria. Siksi kolminaisuutta tulee kunnioittaa ykseydessä ja ykseyttä kolminaisuudessa!

Tarkastelkaamme edellä mainittua kolminaisuuden julistusta, sillä tuo Athanasioksen uskontunnustus on yksi ns. ekumeenisista symboleista, joka ollaan hyväksytty niin Ortodoksisen, roomalaiskatolisen kuin protestanttisen kristikunnankin keskuudessa ja siitä on tullut yksi yleiskirkollisista uskontunnustuksista. Athanasios julisti Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, tarkoittaen myös Poikaa eli Jeesusta:..”he ovat luomattomia…kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan,”. Raamattu kertoo meille, että Jeesus on ollut mukana luomisessa ja että ilman Häntä ei ole syntynyt mitään ( Joh.1:1-3). Jumalan Sana kertoo meille myöskin, vastoin kolminaisuusopin julistusta, että Jeesus on luotu olento, eikä täten olisi aina ollut olemassa: Snl.8:22″ Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua”. Jeesus on siis ollut ennen lihaksi tulemistaan olemassa! Hän on ollut Isänsä luona taivaassa! Hän ei ole kuitenkaan ollut olemassa aina, niinkuin kolminaisuusoppi väittää, vaan Jumala on Hänet luonut ”ennen aikojen alkua”.

Luoda-sana Hebreassa tarkoittaa puhuttaessa jumalallisesta luomisesta>>saattaa olevaiseksi, saada aikaan jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin ollut, tehdä tyhjästä>>. Jumala siis loi Jeesuksen tyhjästä ”ennen aikojen alkua” samoin kuin Hän on luonut paljon muutakin! Jeesuksella ei ollut ”lihallista isää”, vaan Joosef oli Jeesuksen ”isäpuoli”( Matt.1:20). Jeesus syntyi Pyhästä Hengestä ja tuli ihmiseksi. Jumala siis loi Hänet, ei perinteisellä tavalla, miehen ja naisen rakkauden tuloksena, vaan ilman miestä. Jumala valitsi Marian kantamaan kohdussaan Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta eikä Maria tarvinnut hedelmöittyäkseen Joosefia, vaan ihme hänen kohdussaan oli Pyhän Hengen työtä. Mutta tekikö tuo ihme Jeesuksesta Jumalan? Ei Jeesusta tee Jumalaksi se, että Hänet on luotu tyhjästä, ilman miehen ja naisen välistä seksuaalista kanssakäymistä, sillä luotiinhan Adamkin tyhjästä ( 1 Moos.2:7), eikä hänelläkään ollut isää eikä äitiä! Eihän Adamkaan ollut Jumala siksi, että hän oli Jumalan ihmeellisellä tavalla luoma olento! Jos Jeesusta palvotaan Jumalana siksi, että Hän syntyi Pyhästä Hengestä, niin samoin tulisi palvoa Adamiakin! Kumpikaan kun ei syntynyt normaalin miehen ja naisen ”rakkauden” tuloksena.

Kolminaisuusopin puolesta puhujat perustelevat oppiaan ”Isä-Poika-testamentilla”. Jeesus syntyessään Jumalasta, on tietenkin silloin myös itse Jumala ja tulisi perimään kaiken ja täten Hänestä tulisi Jumala ”Jumalan paikalle”. On vain yksi mutta! Maalliset isät kuolevat ja perintö siirtyy pojalle, mutta Jumala ei koskaan kuole! Jeesus ei saa koskaan Isänsä perintöä, koska Hänen isänsä ei ikinä kuole! Hänestä ei siis koskaan tule Jumalaa ”Jumalan paikalle”, 1 Kor.15:25-28″ Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.” Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle.” Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.”

Jeesus ei ole koskaan ollut sama kuin Isä Jumala. Jeesus itse sanoi, että se kunnia, mikä Hänellä oli, sen oli Jumala antanut: Joh.8:54″”Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa”! Jeesus on Jumalan Poika ja pysyy Jumalan ainosyntyisenä Poikana! Raamattu ei opeta meille muuta, kolminaisuusopin puolestapuhujat kylläkin, julistamalla vastoin Raamatun selkeää opetusta, Athanasioksen julistuksen mukaan;>>Kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius>> ja >>kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi>> sekä >>Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria.”

Kolminaisuusoppi julistaa, että >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki>>. Toisin sanoen, Jeesus olisi sama kuin Isä Jumala, ja Jumala olisi sama kuin Hänen Poikansa Jeesus! Jos Jeesus olisi sama kuin Isä Jumala, niin eivätkö ihmiset nähdessään n.2000 vuotta sitten Jeesuksen nähneet myöskin Isä Jumalan? Eivät! Miten Jeesus siis olisi voinut olla Isä Jumala? Eikö Jeesus itsekin sanonut, ettei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt (Joh.1:18)!

Jeesus tullessaan maanpäälle otti ihmisen muodon ( Fil.2:5-8), mutta se ei tarkoita sitä, että Hän olisi ollut pienempi ja ala-arvoisempi vain silloin, kun Hän vaelsi maan päällä opettaen kansaa Jumalan tuntemiseen. Jeesus itse toistamiseen kertoi ihmisille, että Jumala on Häntä suurempi, että Hän on vain Jumalan lähettämä synnitön karitsa ja ihmiset uskoessaan Häneen saisivat elävän yhteyden elävään Jumalaan. Jeesus itse sanoi, että myös taivaassa Isä on Häntä suurempi: Joh.14:28″Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi”.

Jos Jeesus olisi ollut sama kuin Isä Jumala, niin miten selittäisimme kaikki Jeesuksen rukoukset? Rukoiliko Jeesus itselleen? Entäpä silloin, kun Jeesus ristillä huusi: (Matt.27:46)”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit”? Hylkäsikö Jeesus itse itsensä? Entä kuka herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista, jos Jeesus olisi sama kuin Isä Jumala? Eikö kolminaisuusoppi, joka julistaa >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki>> sorru omaan mahdottomuuteensa?

Jeesus ei ollut Isä Jumala ennen tulemistaan ihmiseksi, vaikka Hänessä on kaikki luotu ja vaikka Hän näyttelikin jo tärkeätä roolia mm. silloin, kun Israelilaiset Mooseksen kautta vapautettiin Egyptin orjuudesta ( 1 Kor.10:1-4). Raamattu sanoo, että Hänessä on kaikki luotu, ei, että Hän olisi kaiken luonut! Jeesus ei siis itse luonut, vaan Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta! Hän ei ollut Isä Jumala myöskään silloin, kun Hän vaelsi maan päällä ”lihansa päivinä”. Jos Hän olisi ollut sama kuin Isä Jumala, ei Hänen kuolemallaan ja kärsimyksillään olisi mitään merkitystä ihmiskunnalle, koska ”uhrin” tuli olla kuuliainen Jumalan laille ja lain oli Jumala antanut ihmisille, ei itselleen: Hebr.2:14-18″Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sen tähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa”.

Jeesus ei tule olemaan Isä Jumala myöskään tulevaisuudessa, koska on vain yksi Jumala ja Hänen allensa tullaan kaikki asettamaan: 1 Kor.15:22-25″Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.” Jeesus ei ole ikinä ollut, eikä siis tule ikinä olemaan sama kuin Isä Jumala, vaikka kolminaisuusoppi niin julistaakin! Jeesus Kristus tulee aina olemaan JUMALAN POIKA!

Jeesuksen antama lähetyskäsky: Matt.28:19″ Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” EI PUOLUSTA KOLMINAISUUTTA vaikka kolminaisuusopin puolestapuhujat niin väittävät! Jos se olisi ainut kohta Raamatussa, missä tulisi tehdä jotakin monien persoonien nimeen, niin se saattaisi silloin puolustaa kolminaisuutta, mutta näin ei ole. Raamatussa on mainintoja siitä, että on lukumääräisesti monta ja kuitenkin puhutaan heidän nimestään: Joos.23:6-7″Olkaa siis aivan lujat ja noudattakaa tarkoin kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu, poikkeamatta siitä oikealle tai vasemmalle, niin ettette yhdy näihin teidän keskuuteenne jääneisiin kansoihin, ette mainitse heidän jumaliensa nimiä ettekä vanno niiden nimeen, ette palvele niitä ettekä kumarra niitä”. >>”niiden” (monikko) ja ”nimeen” (yksikkö). Ei kirjoiteta niiden nimiin, niinkuin kieliopillisesti oikein kirjoitettaisiin, vaan nimeen>>. 5 Moos.18:20:” Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon.’ >>”jumalien” (monikko) ja nimessä (yksikkö). Ei kirjoiteta jumalien nimissä, niinkuin kieliopillisesti oikein kirjoitettaisiin, vaan nimessä>>. ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” ei tarkoita, että nämä olisivat persoonina samoja, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nämä kolme ovat yhtä siinä mielessä, että ajavat samoja tarkoitusperiä, ajavat samaa asiaa ja ovat kaikki kolme Jumalallista alkuperää, eivät kuitenkaan yksi ja sama persoona, niinkuin kolminaisuusoppi julistaa. Samalla periaatteella maallinen isä ja poika ovat yhtä! Pojassa on isän verta ja päinvastoin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että isä ja poika olisivat yhtä siten, että he olisivat yksi ja sama persoona! Ei Jeesus ole Isä Jumala, vaikka onkin Hänestä syntynyt. Eihän ajallisessa ajassa elävä poikakaan ole isä, vaikka pojan suonissa virtaakin isän veri. Jeesus ja Isä Jumala ovat kaksi eri persoonaa, niin kuin ajallisessa ajassa elävät isä ja poikakin ovat.

Puhuttaessa Jumalan seurakunnasta, me tiedämme, että se koostuu ihmisistä (monikko) ja kuitenkin sitä kutsutaan Jumalan seurakunnaksi (yksikkö). Sinä ja minä emme ole kuitenkaan sama, vaikka kuulummekin Jumalan seurakuntaan! Sinä ja minä olemme yhtä Hengessä, emme persoonana! Aivan samalla tavalla Jeesus, Pyhä Henki ja Jumala ovat yhtä ja täten muodostavat kokonaisuuden, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että He olisivat sama persoona, niinkuin kolminaisuusoppi valheellisesti julistaa. Niin kuin huomaamme, Jeesus lähetyskäskyssään käskiessään kastamaan ihmisiä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ei millään tavalla osoita kolminaisuutta todeksi! Kolminaisuusoppi on vain vajavainen ihmisten yritys selittää järjellä jotakin käsittämätöntä. On olemassa vain yksi tosi Jumala, 5 Moos.6:4″ Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi”.

Matt.28:19″ Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” ei ole alkutekstissä ollut edellä mainitun kaltainen? ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on KATOLISEN KIRKON LISÄYS! Alkuperäisessä Raamatun kohdassa on lukenut vain: ”minun nimeeni”. Edellä mainittu Raamatun kohta on muutettu Nikean kirkolliskokouksessa v.325 jKr. palvelemaan kolminaisuusoppia. Ote: Suomalaisen UT:n selitys, julkaissut, Rafael Jyllenberg, Aimo T. Nikolainen, Eino Sormunen ja avustuskunta Gulin-Haapa-Lauha ”Kuningasten kuningas antaa käskyn. Se käsky ei ole kuitenkaan käsky kapinoitsijoiden tuhoamiseksi, mikä vanhan kaavan mukaan olisi seurannut hallitsijan valtaan pääsyä. Opetuslapset kyllä lähetetään vuorelta kuningasten Kuninkaan asialle, sillä ilmoituksen vuorelta saadaan tehtävä, mutta se ei ole tuhoamistehtävä. Opetuslasten on vaellettava ilmestysvuorelta tekemään kaikki kansat Jeesuksen opetuslapseksi. He eivät lähde omassa nimessään – niin tekevät ulkokullatut – vaan minun nimessäni, niinkuin Eusebiuksen ennen Nikean kokousta (324 jKr) viljelemä tekstivariantti selvästi ilmoittaa….Ei ole sen vuoksi ihme, että kasteen toimittaminen Jeesuksen nimeen, johon toimitukseen liittyi Pyhän Hengen saaminen (Apt.2:38), saattoi vaihtua kasteeksi Pyhän kolminaisuuden nimeen. Niin sanotaan tapahtuneen ensiksi Syyriassa, mihin myös Matteuksen ja Didakheen yhtäpitävyys asiassa viittaa”. Eräässä vanhassa Brasilialaisessa Raamatussa on selitys: ”Kirjoitusten mukaan alkuseurakunnassa kastettiin vain Jeesuksen nimeen, mutta me, roomalaiskatolinen kirkko, muutimme tämän Nikean kirkolliskokouksessa v.325. Siitä päivästä alkaen olemme käyttäneet kastekaavaa: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

On huomattava, että jos Jeesus todella olisi käskenyt kastaa ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin miksi opetuslapset eivät totelleet Hänen käskyään, vaan aina kastoivat uskoon tulleet Jeesuksen tai Jeesuksen Kristuksen nimeen (Apt. 2:38 / 8:16 / 10:48 / Gal.3:27 / Kol.3:17). Raamatun kokonaisvaltainen opetus kertoo meille, että Matt.28:19 kohta on Katolisen kirkon väärennös (v.325 jKr.). Raamattu opettaa meille, että jokainen asia tulee vahvistaa kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla, ennenkuin se on pätevä ( 2 Kor.13:1). Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on vain yksi maininta Raamatussa. Miksi vain yksi?

Kolminaisuusopin puolustajat esittävät usein seuraavan Raamatun kohdan puolustaessaan sitä, että Jeesus olisi sama kun Isä Jumala: Matt.1:23″Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme” . Tarkoittaako edellä mainittu Raamatun kohta todellakin sitä, että Jumala olisi ”persoonallisesti” ilmestynyt Kristuksessa vai tarkoittaako se kenties jotakin muuta? Pukeutuiko Jumala Jeesuksen ”ruumiiseen” ja täten olisi ollut läsnä maan päällä n.2000 vuotta sitten? Jumala meidän kanssamme ei tarkoita sitä, että Hän olisi ollut persoonallisesti läsnä, vaan se tarkoittaa sitä, että Hän oli Hengessä läsnä! Nimi ”Immanuel” (Jumala meidän kanssamme), ei tarkoita, että Jumala olisi ollut pukeutuneena Kristuksen hahmoon, vaan että Jeesus Kristus Jumalan Hengessä tuli omiensa keskuuteen! Paavali oli hengessä läsnä Kolossalaisten keskuudessa, vaikka olikin ruumiillisesti poissa: Kol.2:5″Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen”. Miksi kolminaisuusopin puolestapuhujien mielestä tuntuu oudolta, että Jumala olisi ollut samalla tavalla läsnä Jeesuksessa Kristuksessa?

Jeesus Kristus on meidän kanssamme, vaikka onkin ruumiillisesti poissa (Fil.4:9)! Jumala on meidän kanssamme, vaikka ei olekaan persoonallisesti läsnä (2 Kor.13:11)! Herra on läsnä Hengessä: 2 Tess.3:16″Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne”. Kun Jumalan enkeli ilmoitti Joosefille unessa, että lapsen nimeksi tulisi antaa ”Immanuel”>>Jumala meidän kanssamme>>, se tarkoitti sitä, että Jumala Hengessä (ainutlaatuisella tavalla) Jeesuksen Kristuksen kautta tulisi ilmoittamaan ihmiskunnalle täydellisesti oman tahtonsa ja tulisi sovittamaan maailman synnit Jeesuksessa Kristuksessa. Se ei tarkoittanut sitä, että Jumala itse olisi tullut alas taivaasta Jeesuksessa Kristuksessa, vaan että Jumala olisi täydellisesti läsnä Jeesuksessa Kristuksessa HENGENSÄ KAUTTA! Nimen ”Immanuel” merkityksen meille kertoo parhaiten Apostoli Pietari, (ei katolinen kirkko kolminaisuusoppineen), Apt.10:38″ Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa”.

Kolminaisuusopin puolustajat puolustavat oppiaan epätoivoisesti mm. sillä, että sanoihan Tuomaskin Jeesusta Jumalakseen (Joh.20:28). Kuitenkin voimme lukea Raamatusta, kuinka Mooses oli veljelleen Aaronille Jumala: ”Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: ”Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä. Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä. Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä Jumalana. ” (2 Moos.4:14-16). Vaikka Mooses oli Aaronille Jumalana, se ei silti tarkoita sitä, että Mooses olisi sama kuin Isä Jumala (ei tietenkään). Kun Tuomas sanoi Jeesusta Jumalakseen, ei tämä tietenkään tarkoittanut sitä, että Jeesus olisi sama kuin Isä Jumala.

Jeesus itse kertoi ihmisille, että Jumala oli Hänet lähettänyt! Hän ei kertonut itse olevansa Isä Jumala, vaan että Jumalan voima lepäsi Hänen päällänsä. Kertaakaan Raamatussa Jeesus ei julista olevansa sama kuin Isä Jumala: Joh.8:28-29″Niin Jeesus sanoi heille: ”Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista.”

Jeesus ei ollut, eikä ole sama kuin Isä Jumala, eikä tule koskaan olemaan, vaan läpi iäisyyden Hänet tullaan tuntemaan Jumalan ainosyntyisenä Poikana. Jeesus on Jumalan Sana, mutta ei silti Jumala, vaikka kolminaisuusopin puolestapuhujat niin väittävätkin perustellen oppiaan Johanneksen Evankeliumin ensimmäisen luvun ensimmäisellä jakeella>> Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, Sana oli Jumala>>. Kun ymmärrämme, mitä Sana käsitteenä pitää sisällään, niin silloin myöskin tiedämme, että Kristus, elävän Jumalan elävä Sana ei ole kuitenkaan itse Jumala, vaan Jumalan ainosyntyinen Poika! Ote; Aapeli Saarisalo / sanakommentaari/ Mikro-rabbi: ”Israelilaisille s. merkitsi paljon enemmän kuin jonkin esineen tai asian nimen suullista ääntämistä tai kirjoittamista. S. ei ollut vain esineen merkki, vaan erottamaton osa siitä itsestään. Henkilö tajuttiin samaksi kuin hänen nimensäkin, niin että hän vaikutti siinä, missä hänen nimensä mainittiin. ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä”, «Matt. 18:20». Hepreassa dabar merkitseekin sekä s:aa että esinettä, oliota, asiaa. Heprean kielessä s. on myös esineellisesti, aineellisesti olemassa. Sillä on paikkansa käsitteen ja aineellisen todellisuuden välimailla. Tämä s:lle annettu erikoinen arvo tehostuu vielä enemmän, kun on puhe Jumalan s:sta, joka lähtee Jumalan persoonasta ja vaikuttaa luovana voimana. Raamatun alkuluvun mukaan Jumalasta lähti s:n voima, joka loi näkyvän maailman, «1. Moos. 1:3-30». Samoin Jumalan s. tulee profeetalle, «Jes. 1:10», ei vain ilmoittamaan tulevaisia tapahtumia, vaan myös toteuttamaan ne. ”Minä valvon s:aani toteuttaakseni sen”, «Jer. 1:12». ”Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun s:ni, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin”, «Jes. 55:10» s. S:lla on hedelmöittävä voima, ja se vaikuttaa myös historian vaiheissa. ”Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle s., ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan: sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se s. ja ymmärrä näky”, «Dan. 9:23». UT:ssa s:lla on sama olennainen arvo Jeesuksen opetuksessa. Hän varoittaa turhista s:oista, jotka vaikuttavat tuomiolle asti, «Matt. 12:36» s. S:n kautta päästetään valloilleen arvaamattomat voimat hyvän tai pahan palvelukseen, «Jaak. 3:5» s. Jeesuksen s. on voiman kantaja, samoin kuin Jumalan s. oli VT:ssa. Hän parantaa sairaat s:llaan. ”Sano ainoastaan s., niin palvelijani paranee”, «Matt. 8:8». Jeesus sanoo: ”Minun s:ni eivät koskaan katoa”, ne eivät lakkaa vaikuttamasta, ennen kuin ne ovat toteuttaneet asiansa, «Matt. 24:35»; «Mark. 13:31»; «Luuk. 16:17»; «Luuk. 21:32». Johanneksen evankeliumista näemme selvästi, miten Jeesuksen s. edustaa häntä itseään. Hänen s:nsa vastaanottaminen vei ihmisen yhteyteen hänen kanssaan. Hänen s:nsa ovat henki ja elämä, «Joh. 6:63», «Joh. 6:68». S:nsa mukana Jeesus antaa hengen ja elämän opetuslapsillensa. S:ssa on elämää kasvattava voima, niin kuin siemenellä kylväjän vertauksessa, «Matt. 13:18-23». Johanneksen evankeliumin alussa, «Joh. 1:1-5», puhutaan luomisen ja ilmoituksen s:sta samoin kuin VT:ssa. Tässä yhteydessä on usein suoritettu vertailua kreikkalaisen filosofian kanssa. Stoalaisuudessa oli keskeisenä oppi s:sta (logos). Tämä oppi on voinut saada alkunsa VT:sta, sillä mainitun filosofian suunnan perustajat olivat kotoisin idästä, ja ainakin muutamat heistä olivat juutalaista syntyperää. Jeesuksen aikaan elänyt juutalainen ajattelija Filo koetti liittää stoalaisuutta ja juutalaisuutta lähemmäksi toisiaan. Tuonpuoleisena Jumala ei voi olla yhteydessä ihmisiin muuten kuin välittäjän, s:n kautta. Myös evankeliumissa puhutaan S:sta, joka on ollut Jumalan tykönä ikuisesti. Tämä S. on tullut lihaksi, «Joh. 1:14», ts. ihmiseksi. Muodon yhtäläisyys ei kuitenkaan vie sisällyksen yhtenäisyyteen. Aleksandrian ajattelijalle logos oli ajatusperäinen käsite, Johannekselle persoonallinen olento, Jumalan toimivan tahdon ja ilmoituksen edustaja. Evankeliumin esipuheen jälkeen ”Sana” jää syrjään, sen tilalle astuu ”Poika”, Jumalan Poika. Vielä Ilmestyskirjassa Johannes kerran kutsuu Jeesusta S:ksi. ”Ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan S.”, «Ilm. 19:13». UT:ssa ei Jeesusta kutsuta tällä nimellä muualla, mutta samaa oppia voimme havaita myös Paavalin kirjeissä, «Ef. 1:3-10»; «Kol. 1:15-20». Hebrealaiskirjeen esipuheessakin, «Hepr. 1:1», soi sama sävel kuin Johanneksen evankeliumissa. Siinä puhutaan Pojasta, jonka kautta Jumala on maailman luonut ja joka kantaa kaikki voimansa s:lla. Juutalaisuus opettaa, että toora luotiin alussa ja se oli Jumalan tykönä ja kaikki on saanut syntynsä sen kautta. ”Toora” on suomennettu sanalla ”laki”, mutta sen oikea merkitys on ”opetus”, ”sana” (hepreassa on muita sanoja, jotka vastaavat meidän laki-käsitettämme). ”Toora tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” siten että se kirjoitettiin kirjaan. Johanneksen evankeliumin esipuheessa tooran tilalla on S., joka tarkoittaa Kristusta…. Juutalaisuus antaa tooralle jumalallisen arvon, mutta ei voi sanoa tooraa kuitenkaan Jumalaksi….Kun Jumala kutsui palvelukseensa miehiä, joille hän puhui ja joita hän piti lähetteinään, tuli hänen sanansa ihmisten keskuuteen, «Jes. 51:16»; «Jer. 1:9»; «Hes. 1:3»; «Hoos. 1:1»; «Joel 1:11». Kristuksen opetustoimi jatkuu hänen sanansaattajiensa työssä; heidänkin s:nsa on Jumalan s:aa, koska se on otettu hengessä vastaan Kristukselta, «1. Tess. 2:13»; «1. Kor. 2:12» s. S. on puhtautta niille, jotka ottavat sen vastaan, «Joh. 15:3», Jumalan voima, «1. Kor. 1:18»; «Room. 1:16», lapseuteen uudestisynnyttävä, «1. Piet. 1:23»; «Jaak. 1:18», «Jaak. 1:21», meissä uskoa herättävä, «Room. 10:8», «Room. 10:17». Jumalan valtakunta ei ole s:oissa, vaan voimassa, «1. Kor. 4:20». Tarkoittaen sellaista s:n omistamista, että s. kyllä kuullaan, mutta ei tulla s:n alamaiseksi uskossa, Hebrealaiskirje muistuttaa Jumalan s:n tuomiovallasta: se ei salli rankaisematta halveksia itseään, «Hepr. 4:12»”. Jeesus, Jumalan Sana, niinkuin edellä mainitusta Aapeli Saarisalon tekstistä huomasimme, ei tarkoita sitä, että Jumalan Sana ja Jumala olisivat yksi ja sama persoona, vaan yksinkertaisesti sitä, että Jeesus oli, ja on, Jumalan Sana siinä mielessä, että Hän täydellisesti ilmoitti Jumalan tahdon ja eli täydellisesti Jumalan tahdossa!

Kolminaisuusopin puolustajat perustelevat oppiaan, mm. seuraavalla Raamatun paikalla: 1 Moos.1:26″Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.” Tällä Raamatunpaikalla he pyrkivät selittämään julistuksensa >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki>. Edellä mainittu Raamatunpaikka ei millään tavalla osoita, että Jumalassa olisi kolme persoonaa, vaan yksinkertaisesti sen, että esim. Jumala ja Jeesus keskustelivat keskenään ja heidän ympärillään saattoi olla iso joukko taivaan enkeleitä. Tuo Raamatunpaikka ei yksinkertaisesti kerro meille mitään muuta kuin sen, että taivaassa keskusteltiin! Siinä ei ole pienintäkään viittausta kolminaisuuteen!

Ei Jeesus tullut perustamaan uutta uskontoa, eikä johdattamaan ihmisiä palvelemaan Häntä itseään Isä Jumalana. vaan Jeesus tuli johdattamaan ihmisiä Isä Jumalan luokse. Jeesus itse selitti, mitä tarkoittaa se, että Hän ja Isä ovat yhtä! Lue tarkasti seuraavat rivit, niin huomaat, että kolminaisuusoppi joka väittää Jeesuksen ja Jumalan olevan yksi ja sama persoona, on Raamatun vastainen ja tulee perkeleestä. Antakaamme Jeesuksen itsensä selittää, mitä tarkoittaa se, että Hän ja Isä olivat yhtä: Joh.17 luku:”Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; …Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun – ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun – ja minä olen kirkastettu heissä. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin….Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he KAIKKI OLISIVAT YHTÄ, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, NIIN KUIN ME OLEMME YHTÄ, sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut…. …Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.”

Samoin kuin me, Jumalan lapset olemme Hengessä yhtä ”Hänen seurakuntanaan”, samalla tavalla on Jumala ja Jeesuskin yhtä! Niin kuin mekään Jumalan lapsina emme ole sama persoona, vaikka olemmekin yhtä kuuluen Hänen seurakuntaansa, niin samoin eivät myöskään Jumala ja Jeesus ole sama persoona! Samoin kuin Jeesus Kristus asuu tänä päivänä jokaisessa Hänen omassaan, sinussa ja minussa, samoin Jumala oli Jeesuksessa Hänen vaeltaessaan maan päällä n.2000 vuotta sitten. Vaikka Jeesus asuukin meissä, me emme ole silti Jeesuksia! Jeesus asuu meissä tänä päivänä Henkensä kautta, niinkuin aikoinaan Jumala asui Jeesuksessa Henkensä kautta.

Edellä mainitussa Johanneksen Evankeliumin 17 luvussa Jeesus itse selittää meille tämän tosiasian erittäin selkeästi. Jeesus on Jumalan Poika, ei yhtään enempää, eikä yhtään vähempää! Kolminaisuusoppi, joka on katolilainen oppi, on perkeleestä, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean Raamatullisen opetuksen kanssa! Jokainen, joka julistaa, että Jeesus on sama kuin Isä Jumala, sortuu väärään julistukseen. Jokainen, joka julistaa >>On yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä Jumalassa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki> elää valheessa joko tietäen tai tietämättään. Johanneksen Evankeliumin 17 luku kertoo meille, mitä tarkoittaa se, että Jeesus ja Jumala ovat yhtä ja siksi uskokaamme Jeesuksen omiin sanoihin, ei Katolisen kirkon kolminaisuusjulistukseen!

Jeesus opetti aina ihmisille, että heidän tulisi uskoa Jumalaan: Mark.11:22″Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Pitäkää usko Jumalaan”. Jumala on kaikki kaikessa! Jeesus kuoli Golgatalla, jotta me saisimme yhteyden Jumalaan. Jos Jeesukselle Jumala oli tärkein, sen tulisi silloin olla meillekin. Kolminaisuusoppi on tehnyt uuden uskonnon, Jeesus uskonnon, mutta tätä ei Jeesus itse halunnut! Jeesus ei missään Raamatunkohdassa julistanut olevansa sama kuin Isä Jumala, vaan Jumalan Poika! Miksi ihmiset kuitenkin uskovat enemmin katolisen kirkon kolminaisuusoppia, kuin itse Jeesusta? 1 Joh.4:15″Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa”.

Koska Raamattu ei kokonaisvaltaisesti opeta kolminaisuusopin puolesta, vaan sitä vastaan, vetoavat kolminaisuusopin puolustajat usein siihen, että Jeesus olisi käyttänyt itsestään samaa nimitystä kuin Isä Jumala. Kuitenkin Kreikankielen kieliopin mukaan samassa yhteydessä (lauseessa) määräinen artikkeli erottaa eri arvoiseen asemaan Jumalan (ho theos) ja jumalan (theos). Jeesus on kyllä jumalallista alkuperää (theos), mutta ei itse Jumala (ho theos). Erinomainen esimerkki tästä löytyy Johanneksen saamasta näystä: ”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa…ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan.” (Ilm.19:11-15). Jeesus Kristus on jumalallista alkuperää, Kaikkivaltiaan ainosyntyinen Poika, Jumalan ”oikea käsi”, ei itse Isä Jumala. Sana on saanut alkunsa itse Jumalasta, se ei ole ollut kuitenkaan ikuisesti sama kuin Isä Jumala.

MINÄ OLEN SE MIKÄ MINÄ OLEN

Pyhä Jumala sanoi olevansa ”MINÄ OLEN”. Jumala ilmestyi enkelin välityksellä Moosekselle ja enkeli sanoi Jumalan sanoja lausuen mm. ””Minä olen se, joka minä olen.” Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne.” (2 Moos.3:14).

Apostoli Johannes on kirjoittanut: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh.1:18). Mooses ei siis nähnyt Isä Jumalaa, vaan Jumalan enkelin – joka lausui hänelle sanat: ””Minä olen se, joka minä olen.” Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne”. Enkeli oli Jumalan sanansaattaja ja enkeli lausui Jumalan sanat Moosekselle – enkeli ei kuitenkaan ollut sama kuin Isä Jumala vaikka tämä lausuikin sanat; MINÄ OLEN. Jumala ilmestyi siis enkelin välityksellä Moosekselle, aivan kuten Stefanus selitti juuri ennen marttyyrikuolemaansa tapahtuman seuraavasti: ”… enkelin kautta, joka hänelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt.” (Apt.7:35)

Kolminaisuusopin puolustajat esittävät usein, että koska Jeesus käytti sanoja MINÄ OLEN olisi se merkki siitä, että Jeesus olisi sama kuin Isä Jumala. Mutta eihän Moosekselle ilmestynyt enkelikään ollut sama kuin Isä Jumala vaikka tämä lausui sanat; MINÄ OLEN. Jos Jeesus olisi sama kuin Isä Jumala sentähden, että lausui sanat MINÄ OLEN niin silloin enkelikin olisi sama kuin Isä Jumala – joka ajatuksenakin on mahdottomuus.

Raamatullinen selvä opetus on, että enkelit ilmoittivat (ja ilmoittavat tänäkin päivänä) usein Jumalan tahtoa puhuen Jumalan suuna Jumalan sanoja – Jeesus Jumalan poikana teki samoin (vaikka onkin korkeampi kuin yksikään enkeli). Hän tuli ja ilmoitti täydellisen Jumalan tahdon ihmiskunnalle ”Jumalan suuna” – aivan kuten enkeli Moosekselle palavassa orjantappurapensaassa. Isä Jumala on MINÄ OLEN ja Jumalan valtuuttamana Jeesus puhui Isänsä sanoja: ”se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.” (Joh.114:24). Kun Jeesus siis sanoi MINÄ OLEN – silloin Jumala puhui Hänen kauttaan; aivan samoin kuin Jumala puhui enkelin kautta Moosekselle.

Se, että Jeesus käytti sanoja MINÄ OLEN ei tee Jeesuksesta samaa kuin Isä Jumala (kuten kolminaisuusoppi virheellisesti opettaa). Jos sanat MINÄ OLEN tekisivät lausujastaan Isä Jumalan – silloin enkeli joka ilmestyi Moosekselle orjantappurapensaassa olisi ollut myöskin sama kuin Isä Jumala.

esim. Kuningas lähettää lähettinsä sanomaan tietyt sanat jollekin – ja lähetti ne sanoo – MUTTA sanat eivät kuitenkaan ole lähetin, vaan kuninkaan joka lähetti lähetin.

(ote Petri Paavola)

”Jes 9:6 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

Isa 9:6 For unto us a child is born, unto us a son is given: and the government shall be upon his shoulder: and his name shall be called Wonderful, Counsellor, The mighty God, The everlasting Father, The Prince of Peace. (KJV alkutekstin mukainen käännös)

Jeesus on Isä harhaopin kannattajien toinen lempikohta on Jesaja 6:9. He sanovat Jesaja 6:9 perusteella Jeesuksen olevan Isä. Alkutekstin mukaan Jesja 6:9 sanoo, että Jeesusta tulee kutsua nimellä Iankaikkinen Isä, ei että Jeesus on Isä.

Joh 17:
6 ¶ Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. 7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. 8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. 9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun- 10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä. 11 ¶ Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. 12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.

Raamattu opettaa että Isä antoi Jeesukselle oman nimensä, että Herraan Jeesukseen uskovat olisivat yhtä, niin kuin Isä ja Poika on yhtä (yksi). Tämä nimi oli Jeesus. Jeesus sana tulee hepreankielen sanasta Jehoshua, joka tarkoittaa Jumala pelastaa. Jehoshua sana tulee sanoista JHVH ja Yasha. Jhvh tarkoittaa Herraa ja yasha tarkoittaa pelastaa ja pelastaja. Näin Herran Jeesuksen nimi on Isänsä nimi, sillä Jumala on Herra ja Herra Jeesus on Jumalan Pelastus ja Pelastaja. Johanneksen evankeliumin luku vahvistaa Jesaja 6:9 profeetallisen sanan. Jesaja 6:9 ei opeta, että Jeesus on Isä, vaan että Jeesuksella on Isänsä nimi.”

Continue reading

Maallisen Israelin ”palvojat” rukoilevat maallisen Israelin sotavoimien puolesta sekä heille voittoa sodassa muslimimaita vastaan. He rukoilevat SODAN puolesta (joka sisältää aina kylmäveristä tappamista) ja kuitenkin he väittävät olevansa sen Jeesuksen seuraajia, joka käski rakastamaan lähimmäisiään sekä konkreettisesti kielsi seuraajiltaan kaiken väkivallan – sekä sen suosimisen. Näin Sionismi (Israelin valtion sekä juutalaisten palvonta) on omalla käytöksellään osoittanut olevansa pahuuden sekä väkivallan puolella ja täten sotivansa käytöksellään rakkaudellista Pyhää Jumalaa vastaan.

Rukoilemalla sodan voittamisen puolesta – antamalla hyväksyntä Israelin valtiolle jatkaa tappamistaan ”puolustautumisen nimissä” ja tehdessään väärästä oikean (pukemalla tuon sodan kristillisyyden kaapuun) on Sionismi ajautunut siihen, mihin Psalminkirjoittaja ei tahtonut ajautua: Ps.141:4 ”Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa.”

ISRAEL ENNEN – ISRAEL NYT – ISRAEL TULEVAISUUDESSA

Kun keskustelemme iankaikkisesta näkökulmasta Raamatusta nousevista asioista tulee meidän tarkastella kaikki asiat hengellisesti: ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1 Kor.2:12-14)

ISRAEL KYSYMYS – PÄIVÄNPOLTTAVA AIHE

– Nimi Israel tarkoittaa mm.“Jumala hallitsee“. Kun asetamme itsellemme kysymyksen: “Ketä Jumala hallitsee“, niin joudumme nöyrästi vastaamaan – että vain niitä, jotka ovat alistuneet Hänen hallitusvaltaansa. Ketkä ovat sitten niitä? VAIN NE, JOTKA USKOVAT JEESUKSEN KRISTUKSEN SOVITUSTYÖHÖN VAELTAEN HÄNEN JALANJÄLJISSÄÄN.

Jumala ei ole ikinä valinnut ketään ulkonaisten puitteiden tai perimän tähden – Eesaun tuli saada perintö, Jaakob sen kuitenkin sai, Jumala valitsi Joosefin, jota tämän veljet kadehtivat puhumattakaan Kuningas Daavidista joka oli vain lammaspaimen (kun näitä asioita tarkastelemme hengellisesti, ymmärrämme Raamatun selvän viestin – Jumalan valintaan ei mitenkään liity inhimilliset tekijät). Jumala on aina katsonut ihmisen sydämen puoleen, eikä koskaan iankaikkisesta näkökulmasta katsottuna Jumalalle ole voinut olla otollinen se, joka ULKONAISESTI sisältää jonkin tietyn perimän tai tavat sekä tottumukset – Jumala on vanhan liiton päivistä aina näihin päiviin asti katsonut luotunsa sydämeen ja katsoo edelleen.

– Alunperinkin ympärileikattiin Israelin kansaan myös ei juutalaisia –

Aabrahamille annetusta lupauksesta osalliseksi tuli ALUNPERINKIN myös muukalainen: ”Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä; ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan (1 Moos.17:26-27) .” Mooses käski ympärileikkauttamaan myös muukalaiset (eli ne, jotka eivät kuuluneet juutalaisiin): ” Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän. Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi. Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.” (1 Moos.17:11-13) . Esim. Mooseksella oli Etiopialainen (ei juutalainen) vaimo: ”… hän oli ottanut vaimokseen etiopialaisen naisen.” (4 Moos.12:1). Israelin kansaan on alunperinkin kuulunut myös ei-juutalaisia – kansana Israel, Aabrahamin lupauksen lapset, on aina ollut uskovien joukko, EI SUINKAAN BIOLOGISESTI JOKIN MÄÄRITELTY KANSA. ”Ja jos joku muukalainen asuu sinun luonasi ja tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, niin ympärileikkauttakoon kaikki miehenpuolensa ja sitten käyköön sitä viettämään ja olkoon silloin niinkuin maassasyntynyt. Mutta yksikään ympärileikkaamaton älköön siitä syökö.” (2 Moos.12:46)

Aapeli Saarisalo selittää edellä mainitun Raamatullisen totuuden – että juutalaisuuteen kuului myös ei juutalaisia, ja heidät kuitenkin laskettiin juutalaisiksi, asian seuraavalla tavalla: ”kreik. proselyytit, so. tulokkaat, vieraat, olivat juutalaisuuteen liittyneitä pakanoita (ei-israelilaisia). Jo VT:n aikana oli ”vieraita” ja ”muukalaisia”, jotka saadakseen asua Israelin ”porteissa” olivat velvolliset noudattamaan määrättyjä säännöksiä, «2. Moos. 20:10»; «5. Moos. 14:21»; «5. Moos. 24:14». Vrt. myös «Ruut l:16» ;«Ruut 2:12». Juutalaiset alkoivat käännyttää toisiin kansoihin kuuluvia Jumalan tuntoon ja seurakuntansa jäseniksi vasta persialais- ja kreikkalaisajalla, ja heillä olikin siinä työssä menestystä. Niitä, jotka täydellisesti liittyivät seurakuntaan, nimittivät myöhemmät opettajat ”vanhurskauden proselyyteiksi”, koska he noudattivat koko lakia. He saavuttivat täydet seurakuntalaisen oikeudet, kun antoivat ympärileikata ja kastaa itsensä ja suorittivat uhrin. Varsinaisten proselyyttien ohella oli melkein kaikissa juutalaisseurakunnissa vielä laajempi piiri, joka ei tosin omaksunut koko lakia, vaan ainoastaan uskonnolliset ja moraaliset säädökset. Heitä sanottiin ”jumalaapelkääväisiksi”, «Ap. t. 13:43», «Ap. t. 13:50»; «Ap. t. 16:14»; «Ap. t. 17:4», «Ap. t. 17:17»; «Ap. t. 18:7». Vanhat jumalat eivät enää riittäneet, uudet, varsinkin itämaiset kultit, levisivät kaikkialle. Juutalaisuuteen veti yhden Jumalan kuvaton palvonta, puhtaampi siveellisyys, uskonnon korkea ikä ja sen pyhä kirja. Varsinkin naisia ja eritoten ylhäissäätyisiä liittyi siihen suurin joukoin. Heidän piiristään ja k:istä yleensäkin kristinusko saavutti monia kannattajia, «Ap. t. 13:50»; «Ap. t. 17:4». Joukosta ei puuttunut myöskään korkeassa asemassa olevia miehiä, «Ap. t. 8:26» s.; «Luuk. 7:2»; «Ap. t. 10:1».

KUN RAAMATTU PUHUU ISRAELIN KANSASTA – SE PUHUU SEKAKANSASTA JOKA KOOSTUU AABRAHAMIN LUPAUKSEEN USKOVISTA: (joka täyttyi Kristuksessa Jeesuksessa)
(*tätä kansaa on mahdoton biologisesti määritellä – koska se koostuu sekakansasta)

On Raamatun kokonaisvaltaisen selvän ilmoituksen vastaista väittää, että Jumala siunaisi erityisesti jotakin biologisesti tietyllä tavalla määriteltyä kansaa – Israelin kansaa ei voi biologisesti määritellä, sillä se on eri kansojen sulatusuuni ollut jo syntyhetkestään lähtien. Israelin kansaan kuuluneesta käännynnäisestä kerrotaan mm. Uuden Liiton Kirjoituksissa ja tästä Aapeli Saarisalo kirjoittaa seuraavaa: ”Kornelius oli ns. italialaisen kohortin päämies Kesareassa. Olematta varsinainen proselyytti K. oli omaksunut uskon Israelin Jumalaan. Hän ei ollut vain itse vilpittömän hurskas ja hyväsydäminen, vaan piti koko perheväkensä jumalanpelossa. Enkeli kehotti häntä haettamaan Pietarin Jopesta. Apostoli oli sillä välin Jumalan antaman näyn vaikutuksesta oppinut käsittämään, ettei ketään tullut pitää epäpyhänä l. saastaisena. Hän voitti juutalaiset ennakkoluulonsa, joiden mukaan meneminen pakanan taloon teki hänet saastaiseksi, lähti Kesareaan ja julisti K:lle ja kaikille samanmielisille, jotka tämä oli kutsunut koolle, Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Hänen vielä puhuessaan Pyhä Henki lankesi saapuvilla olevien pakanain päälle, niin että nämä alkoivat puhua kielillä, «Ap. t. 10». Tämä kokemus oli ensimmäinen kristillisen seurakunnan kehitykselle sangen merkityksellinen, «Ap. t. 11:1», «Ap. t. 11:18»; «Ap. t. 15:7», «Ap. t. 15:14».

MITÄ TARKOITTAA ISRAEL

Israel on aina koostunut lupauksen lapsista – uskovista – eikä koskaan ole ollut sidottu mitenkään mihinkään biologiseen tekijään. Sionismi – joka väittää Jumalalla olevan Uuden Liiton lapsien lisäksi myös juutalaisen kansan sortuu siis omaan epäloogisuuteensa koska juutalaiset ovat sekakansa. Kukaan ei voi mitenkään perustellusti perustella BIOLOGISESTI sitä, kuka on juutalainen ja kuka ei. Juutalaisuus on ollut sen syntyhetkestään lähtien USKONTO eikä jokin tietty kansa. Miten uskontoa voisi määritellä biologisen perimän mukaan – se on täysi mahdottomuus. Se on yhtä mahdotonta kuin se, että yrittäisimme biologisesti tutkia kuka on oikea Jeesukseen uskova ja kuka ei.

ISRAEL UUDEN LIITON VALOSSA – ISRAEL KOKO RAAMATUN VALOSSA

*Jumalan Israel:
Raamatun selvän opetuksen mukaan Jumalalla ei nykyaikana ole kahta Seurakuntaa (Sionismi väittää että on Uuden Liiton Seurakunta ja juutalaiset) vaan yksi, Jeesuksen Kristuksen seurakunta joka koostuu uskovista – aivan samoin kuin uskovista koostui vanhan liiton Seurakunta. Samalla tavalla kuin Vanhan Liiton Seurakuntaan liityttiin uskomalla Aabrahamille annettuun lupaukseen (ja siksi ympärileikattiin tuohon lupaukseen uskovat) riippumatta siitä mistä kansasta he olivat, samoin Uudenliiton Seurakuntaan liitytään uskomalla Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön eikä ulkonaisilla tekijöille (kuten kansallisuuksilla) ole mitään merkitystä. Elämme siis aikaa, jossa on vain YKSI ÖLJYPUU ( Room.11), YKSI HENGELLINEN TEMPPELI (Ef.2), YKSI OIKEA SEURAKUNTAVAIMO ( Ilm.12) ja YKSI LAUMA JA YKSI PAIMEN ( Joh.14:16).

Monet harhaopettajat opettavat tänä päivänä meitä katsomaan lihalliseen Israelin kansaan, maanpäälliseen lihalliseen Jerusalemiin. Aikainmerkit kyllä viittaavatkin “osittain“ juutalaisten kansaan (joka on siis uskonto eikä jokin biologisesti määriteltävä kansa) ja heitä seuraamalla voimme toki “jotain“ päätelläkin ajasta, jossa elämme, mutta tänä päivänä puhuttaessa todellisesta Israelin kansasta, on huomattava, että sillä tarkoitetaan Uudenliiton lapsia (johon kuuluvat kaikki uskovat riippumatta kansalaisuudestaan – myös juutalaiset). On huomattavaa tässä yhteydessä, että Jeesus käski katsomaan “kaikkia puita“ ( Luuk.21:29-31) – ei siis ainoastaan viikunapuuta, eli erään tulkinnan mukaan Israelin kansaa. Juutalaisella kansalla on siis vain yhden kansan merkitys lopunajan profetioissa – kansan joka koostuu juutalaisuskonnosta, eikä biologisesti puhtaasta perimästä (joka ajatuksenakin on mahdottomuus, koska juutalaisuus on sekakansaa johon on aina voinut liittyä uskomalla Aabrahamille annettuun lupaukseen).

Raamatun selvän opetuksen mukaan on olemassa vain yksi perhe, yksi oikea Israel! Me Uudenliiton uskovat olemme lupauksen lapset (Room.9:8). Me olemme Jumalan Israel ( Gal.6:16). Me olemme luonnollinen Israel ( 1 Kor. 10:18). Tärkeää ei nyt, kuten ei koskaan aikaisemminkaan, ole ollut ”ulkonainen” juutalaisuus ( Room.2:28), vaan “sisäinen” juutalaisuus (Room.2:29). Meidän äitimme nimi on “Taivaallinen“ Jerusalem. Gal.4:22-26 “Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta. Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar; sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme”.

Kaikki jotka ovat pitäneet halpana Jeesuksen ristintyön jäävät Uuden Jerusalemin ulkopuolelle. Silloin ei auta uskonnollisten juutalaisten sanominen, että olemmehan Aabrahamin lapsia lihamme puolesta tai olemmehan lihan puolesta juutalaisia. EI, vaan Jumalan silmissä on kallis hengellinen Israel, ei lihallinen “siinä mielessä“ kuin harhaopettajat opettavat (Room.9:8). Meidän ei tule katsoa Israelin maassa sijaitsevaan Jerusalemiin vaan taivaalliseen Jerusalemiin (Gal.4:26). Mutta ennen kaikkea katseemme tulisi olla kohdistettuna Kristukseen (Ilm.1:7).

ILMESTYSKIRJAN OPETUS OIKEASTA JUUTALAISUUDESTA

” mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.” (Ilm.2:9)

Lihasta syntyneet juutalaiset vainosivat Hengestä syntynyttä Smyrnan seurakuntaa (Gal.4:29), ymmärtämättä laisinkaan, että oikeita juutalaisia ovat vain ne, jotka uskovat Kristukseen Jeesukseen (Room:2:28-29, 9:6, Gal.3:28-29, 1 Piet.2:9, Fil.3:3). Jeesus oli lihansa päivinä nuhdellut niitä, jotka luulivat saaneensa perimänsä kautta autuaamman paikan Pyhän Jumalan edessä seuraavin sanoin: ”He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Aabraham on meidän isämme.” Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette isänne tekoja…Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.” (Joh.8:39- 44).

Ihminen, joka luulee isiltä perityn perimän mukaan olevan jotakin merkitystä Taivaan silmissä, kuuluu saatanan synagogaan, sillä tällöin hän ei katso Hengen silmin, vaan lihallisesti. Kristukselle ei merkitse se, oletko tumma- vai vaaleaihoinen saatikka mihin kulttuuriin kuulut. Hänelle, joka kuoli tuskallisen kuoleman Golgatalla kaikkien ihmisten tähden ei merkitse myöskään varallisuus saatikka varattomuus – kaikki ovat Hänen edessään samanarvoisia. Kuitenkin liian monet ihmiset, niin historiassa kuin tänäänkin, luokittelevat ihmisiä erilaisiin kasteihin eivätkä näin tehdessään ymmärrä vetävänsä päällensä Kaikkivaltiaan vihaa, sillä Jumala rakastaa jokaista luotuaan yhtä paljon.

Yksi suurimpia harhoja ajassa jossa elämme, on kristittyjen näkemys siitä, että vieläkin olisi olemassa kaksi Jumalan kansaa: Jeesukseen uskovat kristityt ja lihansa puolesta juutalaiset. Tämä on yksi suurimpia harhaoppeja ajassa jossa elämme, sillä Raamattu opettaa selvästi, että Taivas tunnustaa vain sydämen uskon eikä millään ulkonaisella tekijällä ole mitään vaikutusta (Room.10:10). On totta, että lopunajan profeetallisissa ennustuksissa ajan merkkejä voi seurata juutalaisen kansan kohtalosta (mm. Israelin valtion perustaminen jne.), mutta profeetallisissa ennustuksissa on viikunapuun lisäksi myös muita puita, joita meidän tulee seurata Jeesuksen opetuksen mukaisesti: ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.” (Luuk.21:29). Seuraamalla kansojen keskuudessa tapahtuvia tapahtumia saamme kuvan ajasta jossa elämme, eikä tämä seuraaminen tarkoita vain juutalaista kansaa, kuten monet harhaanjohtavasti antavat ymmärtää.

Jumalalla on tässä ajassa yksi lauma jonka paimen on Jeesus Kristus (Joh.10:16). Raamatullisista totuuksista huolimatta lukemattomat kristityt kuitenkin katsovat asioita pintapuolisesti, lihallisin sekä inhimillisin silmin, ja siunatessaan Israelia he jättävät antamatta siunauksensa Jumalan Pyhille kaikkialla maailmassa ja ymmärtämättömyyttään kohdistavat sen juutalaisiin ymmärtämättä Israelin hengellistä merkitystä. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.” (Room.9:6-8). Aabrahamin lapsia, hänen jälkeläisiään, ovat kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat ja siksi rukouksesi olkoon Kirjoitetun sanan mukainen siunatessasi Jumalan Israelia (1 Moos.12:3). Asettamalla mielessäsi lihansa puolesta juutalaiset jollekkin ylemmälle korokkeelle suhteessa muihin kansoihin, olet sortunut siihen, mihin Johanneksen aikaiset lihalliset juutalaiset ja täten kuulut saatanan synagogaan, et Kristuksen ruumiiseen.

Jeesuksen aikana monet ihmiset olivat sortuneet ajattelemaan asioita inhimillisesti eikä hengellisesti. Uskonnolliset johtomiehet ylpeilivät Jerusalemin temppelistä sekä uskonnollisesta järjestelmästään. Jeesuksen opetuslapsetkin olivat ennen ylösnousemuksen jälkeisiä Herran ilmestymisiä laittaneet toivonsa Häneen siksi, että odottivat Rooman väkevän käden sorron alta vapauttajaa – Israelin nousua takaisin samanlaisiin kunnian päiviin kuin Daavidin ja Salomonin aikana. Jeesus väistyi yksinäisyyteen, kun ihmiset tahtoivat tehdä Hänestä kuninkaan ajamaan omia tarkoitusperiään (Joh.6:15). Samanlainen väärä näkemys on hyvin vahvana tämän päivän kristillisyydessä: ihmiset katsovat maallista Jerusalemia Israelin valtiossa sekä sen kohtaloa, vaikka pitäisi katsoa Taivaalliseen Jerusalemiin (Gal.4:26) sekä ihmiset rukoilevat maallisen Israelin puolesta ymmärtämättä Israelin todellista hengellistä merkitystä Raamatun valossa (Room.9:6-8). Palvoessaan lihallista Israelia ja lihansa puolesta juutalaisia ihmiset vain osoittavat käytännössä olevansa luonnollisia ihmisiä, jotka eivät vielä ole syntyneet Jumalan Pyhästä Hengestä:”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1 Kor.2:13).

Apostoli Paavalin näkemys oikeasta juutalaisesta, Aabrahamin siemenestä on että ”se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room.2:29). Kaikkivaltiaalle Pyhälle Jumalalle merkitsee vain sydämen asenne, eikä millään ulkonaisella tekijällä ole mitään arvoa Kristuksen edessä, sillä ”monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.” (Mark.10:31).

-Marko Lind-

Paljon puhutaan niiden keskuudessa, jotka kutsuvat itseään uskoviksi herätyksestä – odotetaan Jumalan vuodattavan herätyksen aallon maahamme – ja kuitenkin samanaikaisesti liian usein eletään vastoin selvää Jumalan tahtoa. Valon lapset, Jeesuksen lampaat ovat hengellisessä sodankäynnissä pahuutta vastaan – mutta liian usein unohdetaan, että Jumala ei voi siunata vääryyttä joka lailla syövän on pesiytynyt ihmisten keskuuteen! Väärämielisyys, valehteleminen, huoruus sekä ulkokultaisuus ovat asioita joista Jumalan kansan tulee tehdä totinen parannus – ja vasta sitten voi Jumala vuodattaa voimansa palvelijoidensa ylle saaden aikaiseksi herätystä maassamme. Ei sitä ennen – sillä Jumala vihaa vääryyttä!

Raamattu kertoo Joosuan kirjassa, kuinka Israelilaiset kokivat raskaan tappion sodankäynnissä sen takia, että yksi mies, nimeltään Aakan – joka oli Juudan sukukuntaa, otti itselleen tuhon omaksi vihittyä ja näin teki vastoin Jumalan tahtoa. Korkein ilmoitti Joosualle seuraavaa: ”Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt; he ovat ottaneet sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valhetelleet, he ovat panneet sen omain tavarainsa joukkoon. Sentähden israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä, vaan heidän täytyy kääntyä pakoon vihollistensa edestä, sillä he itse ovat vihityt tuhon omiksi. En minä enää ole teidän kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhon omaksi vihittyä.” (Joos.7:11-12). Lisäksi Jumala antoi Joosualle selvän käskyn: ”Sinun keskuudessasi, Israel, on jotakin tuhon omaksi vihittyä; sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennenkuin olette poistaneet keskuudestanne tuhon omaksi vihityn.” (Joos.7:13). Joosua teki kuten Herra oli käskenyt – ja sen jälkeen siunaus palasi Israelilaisten ylle. Tämä Raamatunkohta osoittaa selvästi, että Jumalan kansan pitää tehdä totinen parannus – vasta sen jälkeen voi Jumala vuodattaa kansansa ylle siunauksensa; EI SITÄ ENNEN! Tämä Raamatun kohta osoittaa kiistattomasti sen, että yksikin väärämielinen ihminen Jumalan kansan joukossa voi olla esteenä sodankäynnissä; siksi Jumalan kansan tulee olla hyvin tarkka siitä, millaisia ihmisiä se antaa keskuudessaan olla. Apostoli Paavalin sanoin: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” ( 1 Kor.5:13).

IHMISTEN VÄÄRÄMIELISYYS on usein puettuna lampaan villoihin – esiinnytään ulkonaisesti hurskaina vaikka sisäisesti tehdään Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Keskuudessamme moni ihminen esiintyy Jumalan palvelijana, vaikka todellisuudessa kantaa sisällään hirvittävää syyllisyyden taakkaa sotiessaan muiden katseilta salassa Pyhän Jumalan tahtoa vastaan. Raamattu kertoo Kuningas Daavidista, joka tyydyttääkseen himojansa otti itselleen vieraan miehen vaimon sekä tapatti salakavalasti tämän oikean aviomiehen. Jumala kuitenkin lähetti tämän langenneen Kuninkaan luokse palvelijansa nuhtelemaan tätä tämän väärämielisestä teosta ja siitä kertoo Raamattu seuraavaa: ”Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: ”Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luoksensa.” Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: ”Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.” Mutta Naatan sanoi Daavidille: ”SINÄ OLET SE MIES” (2 Sam.12:1-7). Tästä Raamatun kertomuksesta huomaamme, kuinka syntiä tehnyt ihminen on aina valmis tuomitsemaan muut peittääkseen oman syyllisyytensä. Mutta Jumala näkee sydämen – eikä kukaan voi peittää Häneltä sisintään! Raamattu kertoo kuinka Daavid teki todellisen parannuksen – kuten myös jokaisen ihmisen tulee tehdä mikäli aikoo saada elämäänsä siunauksen. PARANNUSTA ON TEHTÄVÄ JOS TAHTOO OLLA JUMALAN KÄYTÖSSÄ!

KESKUUDESSAMME ELÄÄ IHMISIÄ – jotka esiintyvät ulkonaisesti hyvinä ihmisinä – ja kuitenkin sisältä ovat täynnä kuolleitten luita. Raamattu kertoo väärämielisestä naisesta joka tahtoi itselleen toisen naisen lapsen – nämä kaksi naista tulivat viisaan Kuningas Salomonin eteen: Kirjoitukset kertovat seuraavaa: ”toinen nainen sanoi: ”Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa huoneessa. Ja minä synnytin hänen luonansa siinä huoneessa. Ja kolmantena päivänä sen jälkeen, kuin minä olin synnyttänyt, synnytti myös tämä nainen. Me olimme yhdessä, eikä ketään vierasta ollut meidän kanssamme huoneessa; ainoastaan me kahden olimme huoneessa. Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen. Niin hän nousi keskellä yötä ja otti minun poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povellensa, mutta oman kuolleen poikansa hän pani minun povelleni. Kun minä aamulla nousin imettämään poikaani, niin katso, se oli kuollut. Mutta kun minä tarkastin sitä aamulla, niin katso, se ei ollutkaan minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt.” Niin toinen nainen sanoi: ”Ei ole niin; vaan tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi.” Mutta edellinen vastasi: ”Ei ole niin; tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun poikani.” Näin HE RIITELIVÄT KUNINKAAN EDESSÄ. Niin kuningas sanoi: ”Toinen sanoo: ’Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi.’ Ja toinen sanoo: ’Ei ole niin; vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani.'” Sitten kuningas sanoi: ”Antakaa minulle miekka.” Ja kuninkaan eteen tuotiin miekka. Ja kuningas sanoi: ”Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle.” Mutta silloin sanoi kuninkaalle se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sillä hänen sydämensä tuli liikutetuksi hänen poikansa tähden – hän sanoi: ”Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä.” Mutta toinen sanoi: ”Ei minulle eikä sinulle; viiltäkää!” Niin kuningas vastasi ja sanoi: ”Antakaa tälle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti.” Ja koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen.” ( 1 Kun.3:17-28)

* Tästä Raamatun kertomuksesta huomaamme, kuinka paha sekä paatunut ihmissydän voi olla – väärämielinen nainen olisi ollut valmis kuninkaan käden kautta tappamaan viattoman lapsen; tällaisia väärämielisiä valehtelijoita on valitettavan paljon keskuudessamme, jotka tahtovat lähimmäiselleen vain pahaa. He vetoavat oikeuksiinsa – ovat valmiita taistelemaan oikeuksistaan muiden ihmisten edessä ja kuitenkin heidän ainoa motiivinsa on saada lähimmäisilleen vain pahaa oloa aikaiseksi. Tällaisia väärämielisiä valehtelijoita on myös Jumalan kansan keskuudessa – TÄNÄ PÄIVÄNÄ TARVITAAN KORKEIMMAN ANTAMAA VIISAUTTA EROTTAA JUMALAN KANSASTA VÄÄRÄMIELISET JA SAADA AIKAISEKSI SE, ETTÄ JUMALAN KANSA TEKEE TODELLISEN PARANNUKSEN – ILMAN PARANNUKSEN TEKOA EI JUMALA VOI SIUNATA KANSAANSA; ILMAN TODELLISTA PARANNUSTA EI HERÄTYS VOI IKINÄ TULLA MAAHAMME!

Ja vielä yksi esimerkki Raamatusta, kuinka ihminen voi ulkonaisesti esiintyä hurskaana ja kuitenkin sisältäpäin olla täynnä PETOSTA. Juudas kavalsi suudelmalla Vapahtajamme – toimi ulkonaisesti hurskaalla tavalla vaikka sisäisesti oli täynnä vääryyttä. Raamattu kertoo Jeesuksen sanoneen tälle petturille saatuan suudelman seuraavaa: ”Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?” (Luuk.22:48).

Tällaisia Juudaksia – jotka ulkonaisesti näyttelevät hurskasta on joukossamme enemmän kuin luulemmekaan! Tällaisia Juudaksia, jotka väittävät olevansa Jeesuksen puolella mutta kuitenkin sisimmässään sotivat Häntä vastaan on liian paljon ajassa jossa elämme. Jumalan todellisen kansan tulee olla hyvin tarkka siitä, millaisia ihmisiä keskuudessaan sallii – nyt jos koskaan tarvitsemme samaa Jumalan antamaa viisautta kuin Hän antoi Kuningas Salomonille. Tarvitsemme viisautta puhdistaa Jumalan kansan rivit Juudaksista, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta. JUMALAN KANSANA ME VOIMME VOITTAA SODANKÄYNNIN VAIN KUN TEEMME TODELLISTA PARANNUSTA JA POISTAMME KESKUUDESTAMME SEN JOKA ON VÄÄRÄMIELINEN. JOS EMME NÄIN TEE – NIIN HERÄTYS EI VOI TULLA MAAHAMME SILLÄ JUMALA EI HYVÄKSY MINKÄÄNLAISTA VÄÄRÄMIELISYYTTÄ.

-Marko Lind-

MIKÄ ON JUMALAN SEURAKUNTA – MITÄ RAAMATTU SIITÄ OPETTAA:

1 / JUMALAN SEURAKUNTA KOOSTUU YKSILÖISTÄ JOTKA OVAT UUDESTISYNTYNEET

Jumalan Seurakunta koostuu uudestisyntyneistä Jumalan lapsista, jotka turvautuvat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön – ja pyrkivät Pyhän Hengen voimassa elämään Raamatullisten arvojen mukaisesti. Jumalan Seurakunnassa tulee jäsenten välillä vallita aito lähimmäisen rakkaus, aivan kuten Jeesus opetti: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh.13:35). Rakkauden tulee ilmetä käytännössä, aivan kuten Apostoli Paavali on kirjoittanut: ” jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.” ( 1 Kor.12:26).

2/ JUMALAN SEURAKUNNAN TULEE OLLA PUHDAS

Jumalan Seurakunta ei saa suvaita minkäänlaista vääryyttä keskuudessaan, siitä kirjoitti Apostoli Paavali seuraavaa: ”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1 Kor.5:9-13)

3/ JUMALAN SEURAKUNNAN JOHTAJIEN TÄYTETTÄVÄ SEURAAVAT KRITEERIT

Jumalan Seurakuntaa voivat johtaa vain sellaiset veljet, jotka täyttävät Apostoli Paavalin asettamat kriteerit: ”Seurakuntapalvelija olkoon YHDEN VAIMON MIES, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.” (1 Tim.3:12), ”seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, OIKEAMIELINEN, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, ETTÄ OLISI KYKENEVÄ sekä neuvomaan terveellä opilla että KUMOAMAAN vastaansanojain väitteet.” (Tiit.1:7-9), ”Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, YHDEN VAIMON MIES, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, TAITAVA OPETTAMAAN, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, EI RIITAISA, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä JOS JOKU EI OSAA HALLITA OMAA KOTIANSA, KUINKA HÄN VOI PITÄÄ HUOLTA JUMALAN SEURAKUNNASTA?” (1 Tim.3:2-5)

4/ JUMALAN SEURAKUNNAN TOIMINTAA TULEE SÄÄDELLÄ VAIN RAAMATTU

Jumalan Seurakunnan toimintaa tulee säädellä yksin Raamatun kokonaisvaltainen ilmoitus, aivan kuten Apostoli Paavali on kirjoittanut:””Ei yli sen, mikä kirjoitettu on” ( 1Kor.4:6). Seurakunnan johtajat ovat tässä asemassa erittäin tärkeässä roolissa, aivan kuten Apostoli Paavalin seuraava teksti osoittaa: ”seurakunnan kaitsijan…tulee pysyä kiinni OPINMUKAISESSA, luotettavassa SANASSA, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaan sanojain väitteet.” ( Tit.1:7).

MITÄ JUMALAN SEURAKUNTA EI OLE (tämä kannattaa lukea ajatuksella)

Jos yhteisössä ei jäsenten välillä toimi aito rakkaus (jos yhteisössä on katkeruutta, vihaa sekä panettelua – jos yhteisössä suvaitaan syntiä (esim. huoruus, ahneus jne.) – jos yhteisön johtajat eivät täytä Raamatullisia kriteerejä (esim. ovat avioituneet monta kertaa vaikka puolisot vielä elävät) – jos yhteisössä toimintaa ei säätele puhtaasti Raamatun kokonaisvaltainen oppi – jos yhteisön johtajat eivät ole kykeneviä opettamaan taitavasti Jumalan Sanaa eivätkä pysty kumoamaan vastaan sanojien väitteitä Raamatun teksteillä: TÄLLÖIN KYSYMYKSESSÄ ON LAHKO, joka harhaanjohtavasti väittää olevansa jotakin muuta kuin todellisuudessa on. Edellä mainitut ilmiöt eivät kuulu aidolle Jumalan Seurakunnalle.

-Marko Lind-

Heti aluksi, jokaiselle henkilökohtaisesti mietittäväksi: Matt.5:27-28 ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka KATSOO NAISTA HIMOITEN HÄNTÄ, ON JO SYDÄMESSÄÄN TEHNYT HUORIN HÄNEN KANSSANSA” / Job. 31:1 ”Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!”

Miksi Kristillisyydessä seksistä opetetaan niin vähän, vaikkakin toisaalta yleisesti tiedetään, että sielujemme armoton vihollinen riehuu juuri tällä osa-alueella menestyksellisesti? Miksi avioliittoa ei pidetä tämän päivän kristillisyydessä Pyhänä, koska jos se todellakin pidettäisiin, silloin myöskin opetusta tämän asian tiimoilta olisi varmasti enemmän?

Monet aviopuolisot kamppailevat avioliitossaan seksin suhteen, kun toinen osapuoli ei jostakin syystä tahdo harrastaa sitä! Moni avioliitto on ympäröity kauniilla kulisseilla, vaikkakin sisältä se on täyttä tyhjyyttä sekä kylmyyttä! Miksi Raamatullista opetusta, jossa julistetaan aviopuolisoille: NAUTTIKAA TOISISTANNE MYÖSKIN SEKSUAALISESTI kuulee niin vähän, jos ollenkaan?

Miksi seksistä on tehty tabu? Miksi siitä ei saisi opettaa saatikka kirjoittaa tai mikä kaikkein pahinta, edes puhua? Miksi kristikansa tietäen tekee avioliitosta epäraamatullisilla opetuksillaan synkän ja ilottoman, vaikkei sen sitä tarvitsisi olla? Sen sijaan maailmallinen ajattelutapa julistaa jotakin ihan muuta television, lehdistön sekä internetin kautta ja saa täten monet uskovatkin ajautumaan ilottomasta avioelämästä maailmallisiin iloihin.

Miksi monet Jeesukseen uskovat kokevat tehneensä väärin iloitellessaan aviopuolisonsa kanssa seksuaalisesti toisten uskovien vain hokiessa: Seksi on lastentekoa varten eikä sitä totisesti saa harrastaa missään ”eläimellisessä kiihkossa”? Jumala antoi ihmiselle halun vastakkaiseen sukupuoleen ja avioliitossa sukupuoliviettiä tulee saada toteuttaa omien halujensa mukaan! Kenelläkään ei ole oikeutta säädellä aviopuolisoiden seksielämää rajoittamalla sitä vastoin Raamatun selkeää opetusta, ei kenelläkään!

Monilla miehillä esim. on ongelmana avioliitoissaan se, ettei vaimo tahdo harrastaa seksiä! Kuitenkin samanaikaisesti vaimo esiintyy hyvänä uskovana! Mitä kaksinaamaisuutta, sillä Raamattu opettaa selkeästi, ettei vaimon ruumis saa olla hänen itsensä vallassa vaan miehensä vallassa ja päinvastoin! Raamattu opettaa selkeästi, ettei aviopuoliso saa pidättäytyä seksistä ja täten aiheuttaa toiselle osapuolelle halua langeta haureuteen: ” Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan”.

Jos seksistä avioliitossa on tullut vain ikävä vastuu, niin silloin jokin on pahasti pielessä, sillä seksin tulisi merkitä avioliitossa aviopuolisoiden mahdollisuudesta nauttia toinen toisistaan.

Kuulemme valitettavasti lähes päivittäin jonkun Jeesukseen uskovan langenneen haureuteen. Tämä on valitettavaa todellisuutta, eikä se koske ainoastaan ns. ”rivijäseniä”, vaan päitä on pudonnut edellä mainitun asian tiimoilta myös kristillisten yhteisöjen johtajilta jne. On sanomattakin selvää, ettei näin saisi Jumalan seurakunnassa olla, joten Paavali kirjoittaakin: Ef.5:3-6 ”Mutta HAUREUTTA ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta ÄLKÖÖN EDES MAINITTAKO teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa. Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia”.

Raamattu kertoo valitettavan monista Jumalan Pyhistä, joiden sydämet sai ”tämän maailman” jumala lankeamaan haureuteen. Mainittakoon tässä muutama: Kuningas Daavid, Salomon jne. Aihe ei ole siis tuntematon Jumalan kansan keskuudessa, vaikkakin se valittavasti tänä päivänä on jätetty opetuksessa lähes olemattomiin, niin kuin yleensä opetus koskien avioliitossa tapahtuvaa seksielämää ylipäätänsäkin. Vaikka edellä mainitulla saralla sielujemme vihollinen erityisesti kiusaa Jeesukseen uskovia, eivät siitäkään huolimatta tämän päivän saarnamiehet saarnoissaan kovinkaan paljon käsittele SYVÄLLISESTI edellä mainittua aihetta. Ehkä syynä lienee valitettavan usein se, että liian moni saarnamies itse elää ns. ”kaksoiselämää” ja täten LASKELMOIDUSTI jättää edellä mainitun aiheen käsittelemisen kokonaan pois saarnoistaan.

Kirkkohistoria tuntee aiheen synkän puolen, sillä aikoinaan seksistä yrittivät pidättäytyä niin munkit kuin nunnatkin siinä kuitenkaan onnistumatta. On jälkikäteen selvinnyt valitettavia todisteita munkkiluostareissa esiintyvästä homoudesta samoin kuin nunnaluostareissa esiintyvistä naisten keskinäisistä seksi-iloitteluista puhumattakaan kaikenlaisista salakäytävistä munkkiluostarien sekä nunnaluostarien välillä. Juuri tämän seksin mystisyyden takia sielunvihollinen toimii tällä osa-alueella voitollisesti, valitettavasti.

JUMALAN ASETTAMA SEKSUAALINEN VIETTI:

1 Moos.1:28 ””Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa”
1 Moos.9:1 ””Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa”
1 Moos.3:16 ” mutta mieheesi on sinun HALUSI OLEVA, ja hän on sinua vallitseva.”
Snl: 5:18 ”Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta”

Seksi ei ole siis synti, päinvastoin, se on Jumalan asettama ”vietti” ihmiseen, jonka Hän laittoi jo Edenissä! Jumala antoi ihmisille käskyn lisääntyä ja täyttää maa. Tämä käsky ei koskenut ainoastaan Adamia ja Evaa, vaan saman käskyn Hän antoi myöskin Noalle vedenpaisumuksen jälkeen (1 Moos.9:1). Seksi ei siis missään nimessä ”itseisarvona” ole synti, vaikkakin tällaista vääränlaista opetusta on suuressa kristikunnassa (sielunvihollinen on pyrkinyt vääristämään seksin alkuperäisen merkityksen ja siinä valitettavan hyvin onnistunutkin).

JUMALAN ASETTAMA AVIOLIITTO:

Hebr.13:4 ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee”

SEKSI AVIOLIITOSSA:

Snl:5:18 ” …iloitse nuoruutesi vaimosta”
1 Kor.luku 7 ” Vaimon RUUMIS ei ole hänen omassa, vaan hänen MIEHENSÄ VALLASSA; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan VAIMON VALLASSA”

Kor.V.7:1-10 ”Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Sinun LANTEESI KAARTUVAT kuin kaulakorut, taiturin kätten tekemät. Sinun POVESI on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun UUMASI on nisukeko, liljojen ympäröimä. Sinun RINTASI ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset. Sinun KAULASI on kuin norsunluinen torni. Sinun silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin luona; sinun nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskoon päin. Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun pääsi palmikot ovat kuin purppura; niihin pauloihin on kuningas kiedottu.” ”Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! – Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun RINTASI NIIN KUIN RYPÄLEET. Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot silloin rintasi niinkuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu. Ja olkoon suusi kuin jalo viini.” ”Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet! Minä olen rakkaani oma, ja MINUUN ON HÄNEN HALUNSA”.

Avioliiton ensisijainen tehtävä on suvunjatkaminen (1 Moos.1:28). Se ei ole kuitenkaan seksin ainut tarkoitus, vaikkakin jotkut tahot kristillisyydessä näin opettavat. SEKSISTÄ TULEE JA PITÄÄKIN OSATA NAUTTIA (tietenkin vain avioliitossa). Vaimo sekä mies OVAT VELVOLLISET TÄYTTÄMÄÄN TOISTENSA SUKUPUOLISET TARPEET: 1 Kor.7:2-5 ”mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden”.

Juuri tällä osa-alueella on eniten epäraitista Raamatun opetusta, joka on toisaalta johtanut siihen, että aviopuolisot lähtevät hakemaan seksuaalisia kokemuksia ”toisista syleistä”. Seksi on avioliitossa Jumalan lahja ja siitä tulisi osata nauttia! Se ei ole mikään häpeällinen asia eikä siitä, miten sitä tulisi aviopuolisoiden harrastaa, ole mitään muuta opetusta Raamatussa kuin että sitä tulisi harrastaa rakkaudesta toista aviopuolisoa kohtaan 1 Tess.4:3-5 ” Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne”.

Koska tällä osa-alueella ei opeteta useinkaan Raamatullisesti, tulee avioliitossa seksistä hyvin ilotonta ja mikäli opetukseen vielä liitetään se, että seksin tarkoitus on ainoastaan lisääntyminen, voi moni nainen alkaa pelätä seksiä ylipäätänsä, koska tällöin se tietäisi aina raskaaksi tuloa! Tämä taas valitettavan usein johtaa avioliiton ulkopuoliseen seksiin, eli haureuteen. Tässä yhteydessä on muistettava, että avioliiton yksi tarkoitus on: 1 Kor.7:2 ”MUTTA HAUREUDEN SYNTIEN VÄLTTÄMISEKSI OLKOON KULLAKIN MIEHELLÄ OMA VAIMONSA JA KULLAKIN NAISELLA AVIOMIEHENSÄ” Avioliiton tarkoitus on siis myös suojella siveyttä ja puhtautta (Snl.5:15-17 / 1 Kor.7:1-6).

AVIOLLISET VELVOLLISUUDET:

*Miehen velvollisuudet:

Aineellinen vastuu, ravinto ja vaatetus (2 Moos.21:10), biologinen velvollisuus (1 Kor.7:3), velvollisuus rakastaa (Ef.5:21-23), uskonnollinen vastuu (1 Piet.3:1), mies on perheen pää (1 Kor.11:3 / Ef.5:23), miehen osoitettava vaimolle kunnioitusta (1 Piet.3:7), nähtävä vaimo osana itseään (1 Moos.2:23 / Matt.19:5 / Ef.5:33), oltava uskollinen (Hebr.13:4 / 1 Kor. 6:9), elettävä vaimon kanssa koko elämänsä (Matt.19:5), hylkäämättä vaikka vaimo ei olisi uskossa (1 Kor.7:12), vaimo on samanarvoinen miehensä kanssa (Gal.3:28)

*Vaimon velvollisuudet:

Kunnioitettava miestänsä (Ef.5:33), oltava ahkera ja huolehtiva (Snl.31:10-31), oltava miehelleen alamainen ( 1 Moos.3:16 / Ef. 5:22), ensisijainen tehtävä on huolehtia kodista ja lapsista (Snl.31:16-20)

RAKKAUS ILMENEE:

Toisen auttamisena (Job.31:16-20 / Matt.25:35 / Jaak.1:27), toisen kuormien kantamisena (Gal.6:2), virheiden peittämisenä (Snl:10:12), anteeksiantamisena (Ef.4:23) RAKKAUDEN MITTARI (1 kor.13:4-8).

 

-Marko Lind-

Snl.5:18-19 ”Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta. Armas peura, suloinen vuorikauris – hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.”

Nyky-yhteiskunnassa seksille ollaan annettu liian suuri merkitys ja taas toisaalta (ironista kyllä) seksin merkitystä vähätellään eniten juuri kristillisissä avioliitoissa. Todellisuudessa seksi on vain yksi osa Avioliittoa, tosin hyvin oleellinen ja tärkeä sellainen.

Seksin asemaa avioliitossa voimme ehkä paremmin hahmotella kun tutkimme Raamatun ilmoitusta siitä, kuinka tärkeä tekijä seksi todellisuudessa on. Jeesuksen mukaan seksuaalinen kanssakäyminen muun kuin aviopuolison kanssa on aviorikos JOKA OIKEUTTAA AVIOEROON ja erään tulkinnan mukaan uuteen Avioliittoon (mikäli loukattu ei tahdo antaa kumppanilleen anteeksi). Koska Jeesus asettaa seksielämän näin tärkeään asemaan Avioliitossa, täytyy meidänkin niin tehdä.

Mies ja vaimo tulevat yhdeksi lihaksi vasta oltuaan seksisuhteessa toisensa kanssa ja tämän voimme päätellä siitä, koska käsitellessään yhtymistä porttoon Paavali kirjoittaa seuraavasti: 1 Kor.6:16 “Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: ”Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” . Tässä Paavali selvästi vetoaa Avioliiton asetussanoihin: Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

Jo pelkästään biologiset tekijät osoittavat kiistattomasti sen, että miehen ja vaimon välinen suhde perustuu sukupuoliseen erilaisuuteen jonka tavoitteena on lisääntyminen. Lisääntyminen taas ei voi mitenkään onnistua ilman seksuaalista kanssakäymistä (eläinten tapauksessa “parittelua”). Kärjistäen voimme siis olettaa parisuhteen perustuvan lisääntymiseen ja tämän tekee mahdolliseksi vain seksuaalinen kanssakäyminen! Katsommepa asiaa miltä puolelta tahansa, joudumme myöntämään seksin olevan elintärkeä perustekijä koskien koko luomakuntaa johon oleellisena osana kuuluu ihmisten välinen lisääntyminen, jonka Jumalan on tarkoittanut tapahtuvaksi vain ja ainoastaan Avioliitossa.

Seksi kuuluu yhteen perustarpeeseen koskien Avioliittoa! Niin miehellä kuin naisellakin ovat nämä tarpeet ja mikäli jostakin syystä tämä tarve Avioliitossa jää täyttymättä saattaa se johtaa osapuolet erilleen toisistaan etsimään tarpeelleen tyydytystä jostakin muualta ja siksi Raamattu selvästi kehottaa Avioliitossa puolisoita tyydyttämään toistensa seksuaaliset tarpeet: 1 Kor.7:2-3 “haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.”

SIELUNVIHOLLINEN ON VÄÄRISTÄNYT SEKSIN MERKITYKSEN

Kun Jumala loi seksin miehen ja vaimon välille, ei Hän luonut mitään epäpyhää tai saastaista! Pyhän Jumalan asettamana on miehellä seksuaalinen halu vaimoonsa ja vaimolla mieheensä: 1 Moos.1:27-28 “Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää “ ( Kts. 1 Moos.3:16).

Pyhässä Avioliitossa miehen ja vaimon välinen seksi on Pyhää ja täten luonnollista, sillä sukuvietti Avioliitossa on Jumalan lahja (Snl.5:18-19 / 1 Tess.4:3-5). Jumala ei luonut seksiä miehen ja vaimon välille ainoastaan lisääntymistä varten, vaan myöskin syventämään parisuhteen merkitystä: 1 Kor.7:3-4 “Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. “ Pyhässä Avioliitossa seksi miehen ja vaimon välillä syventää parisuhdetta ja molemmat tuntevat kuuluvansa toisilleen: Kor.V.1:16 “Rakkaani on minun ja minä hänen”.

Miehen ja vaimon välinen seksi on rakkauden huipentuma, jossa molemmat osapuolet saavat kokea toistensa läheisyyden ja hellyyden sanoinkuvaamattomalla tavalla ja siksi seksin “harrastaminen” syventää parisuhteen merkitystä ollen erittäin suurena tekijänä Avioliiton onnellisuuden kannalta! Jumalan asettama seksuaalinen halu kuuluu siis luonnollisena osana Onnelliseen Avioliittoon eikä sen merkitystä voi väheksyä, sillä terve ja luonnollinen Rakkaus saa tuntemaan halua rakastettuaan kohtaan: Kork.V. 6.10: “Minä olen Rakkaani oma ja MINUUN ON HÄNEN HALUNSA”.

Seksi kuuluu Avioliittoon eikä sen harjoittamisessa ole mitään väärää saatikka epäpuhdasta! Kuitenkin sielujen vihollinen on vuosituhansien aikana vääristänyt seksin merkityksen niin, että monilla jo usein pelkästään sana >seksi> tuo mieleen jotakin likaista ja vääristynyttä. Jotakin väärää ja epäpyhää sen sijaan, että he ymmärtäisivät sen alkuperäisen merkityksen suhteessa Avioliittoon.

Ajassa jossa elämme on seksi saanut pitkälti vääristyneen kuvan tiedotusvälineiden kautta sekä pornoteollisuuden eläessä viihteessä voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Sielunvihollinen on yrittänyt tehdä seksistä jotakin likaista ja saastaista. Siinä se on valitettavan hyvin onnistunutkin niiden kohdalla, jotka eivät tunne Raamatun selkää opetusta seksin alkuperästä koskien Avioliittoa (seksi kuuluu vain Avioliittoon).

SEKSI ENITEN LAIMINLYÖTY OSA-ALUE AVIOLIITOSSA

Eniten laiminlyöty osa-alue Avioliitossa on seksi, tai tarkemmin sanottuna sen puuttuminen. Kristillisissä piireissä sitä vähätellään sekä joissakin tapauksissa vääristellään jopa niin, ettei Aviopuolisoiden tulisi harrastaa seksiä kuin ainoastaan lisääntyäkseen. Tämä on heidän kohdallaan puhdasta tietämättömyyttä joka on valitettavan monet puolisot ajanut etsimään sukuvietilleen tyydytystä Avioliiton ulkopuolelta ja näin ovat monet perheet tuhoutuneet sielunvihollisen kavalan suunnitelman mukaisesti (sielunvihollinen vihaa Avioliittoja ja kaikkia Jumalan asetuksia).

Toisaalta seksin puuttuminen ei useinkaan ole Avioliitoissa mikään syy, vaan oire jostakin! Jos Aviopuolisoiden välit ovat tulehtuneet tai muuten puolisot eivät huomioi riittävästi toisiaan heijastuu se automaattisesti myöskin seksielämään. Avioliitossa parisuhde on kuin palapeli: Jos jokin osa puuttuu, niin kuva ei voi mitenkään olla ehjä ja täydellinen!

*(Kohti parempaa seksiä Avioliitossa- jos ongelmia seksin osa-alueella)
ANNA TOISEN TUNTEA ITSENSÄ HALUTTAVAKSI

Usein Avioliitoissa monien vuosien jälkeen sorrutaan pitämään puolisoa ikään kuin itsestään selvyytenä ja tästä heijastuksena ei anneta toiselle osapuolelle riittävästi ihailua kuten usein suhteen alkuaikoina tehtiin. Kun puolisoiden välillä ihailu ja kunnioitus toista kohtaan häviää, eikä täten puolisot tunne itseään halutuksi toisen osapuolen silmissä, lienee sanomattakin selvää, että sillä on myöskin hyvin ikävät seuraukset Avioliiton seksielämään. Jos et tunne itseäsi halutuksi, ei seksikään kiinnosta.

TEE ITSESTÄSI HALUKAS TOISEN SILMISSÄ

Monet yhdessä eletyt vuodet Avioliitossa saattavat vaikuttaa siten, ettei puolisot koe enää tarvetta ehostaa itseänsä, vaan liian monet ajattelevat puolison olevan niin itsestään selvyys, ettei sitä varten tarvitse laittautua kauniiksi. Suomalaisten miesten “lökäpöksyt” kaljamahoineen ja taas toisaalta suomalaisten naisten pukeutuminen lähes samaan tyyliin ovat karua todellisuutta liian monissa Avioliitoissa. Tukka sekaisin ja eripari kengät tyyliin on turha odottaa puolisolta seksuaalista kiinnostusta, ellei tämä sitten erityisesti jostakin kumman syystä kiihotu juuri tällaisesta.

HYGIENIA: PIDÄ ITSESI PUHTAANA

Puhtaus on puoli ruokaa, pätee myöskin Avioliitossa harrastettavaan seksiin (eihän seksiä muutoin tule harrastaakaan kuin Avioliitossa)! Hikinen ja muutoinkin pahalta haiseva puoliso tuskin jaksaa nostattaa toisessa osapuolessa seksuaalisia kiinnostuksen haluja puhumattakaan jos hengitys haisee kilometrien päähän! Tarvitsee olla jotenkin seksuaalisesti kieroutunut, mikäli hygienian puute saa seksuaalisen perusvietin puhkeamaan kukkaansa. Toki tällaisiakin varmasti on.

ÄLÄ VAADI MITÄÄN VAAN ANNA KAIKKESI

Joskus huonot kokemukset seksissä vaikuttavat siten, että halu harrastaa seksiä puolisoiden välillä katoaa lähes olemattomiin. Jos huonot kokemukset puolison kanssa pohjautuvat toisen itsekkyyteen eikä tämän tähden toinen saa lähestulkoon ikinä seksissä täyttymystä (orgasmia), ei liene ihme ettei tällainen seksi paljon voi kiinnostaa. Aviovuode, niin kuin koko Avioelämä, pitäisi olla toisen palvelemista ja siksi osapuolien pitää huomioida toistensa tarpeet ja halut myöskin Aviovuoteessa. Kun puolisot huomioivat toistensa mieltymykset silloin myös seksi sujuu paremmin. Mitä parempia kokemuksia puolisoiden välillä seksistä tulee, sitä useammin he haluavat sitä harrastaa!

UNOHDA USKONNOLLISET TABUT

Valitettavan monissa kristillisissä Avioliitoissa uskonnolliset tabut ja myytit luovat varjon Aviovuoteen ylle! Raamattu ei erottele mitä vaimo ja mies Aviovuoteessa saavat toisilleen tehdä KUNHAN SE TEHDÄÄN RAKKAUDESTA: Room.14:14 “Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.”

RAKKAUS NÄKEE KAIKEN UUSIN SILMIN

Valitettavan monissa Avioliitoissa seksin puute on todellisuutta! Tästä kärsivät niin miehet kuin vaimotkin! Pohjimmainen syy tähän valitettavaan tosiasiaan on se, että aviopuolisot ovat jostakin syystä menettäneet rakkautensa puolisoaan kohtaan ja siksi lääke parempaan seksiin on yllättävän yksinkertainen: Mark.12:31 “ ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”. Kuka voisikaan olla lähempi ihminen kuin oma puoliso!

SEKSI EI TULE PAREMMAKSI VIPPASKONSTEILLA VAAN RAKKAUDELLA

Ei Rakkautta voi huijata vippaskonsteilla; se on mahdottomuus! Toisaalta; Rakkaus raivaa tieltään kaikki esteet, myöskin ongelmat puolisoiden keskinäisessä seksielämässä:

Kor.V. 8:6-7 ”Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.”

 

-Marko Lind-

Tob.8:6 Sinä loit Aadamin ja annoit hänelle Eevan, hänen vaimonsa, avuksi ja tueksi. Heistä on ihmissuku saanut alkunsa. Sinä sanoit: ’Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, tehkäämme hänelle apu, joka on hänen kaltaisensa’

Niin kuin elämässä yleensä, niin myöskin Avioliitossa “tarve synnyttää tilauksen”! Tämä tarkoittaa sitä, että jo pelkästään Avioliiton asetussanoissa: “Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (joka johti siihen, että Jumala loi miehelle naisen), kertoo Adamin tarpeesta saada rinnalleen apu, joka olisi hänelle sopiva ja TÄHÄN TARPEESEEN Jumala loi naisen miehelle vaimoksi.

Mies ja nainen ovat erilaisia tarpeineen! Avioliiton tarkoitus on se, että mies ja vaimo TÄYTTÄVÄT toistensa KAIKKI tarpeet ja vain täten Avioliitto voi säilyä onnellisena hautaan asti. Onnellisessa Avioliitossa ei tunneta itsekästä “minä ajattelua”, vaan vaimon tahto olkoon miehelle laki ja päinvastoin…(Sir.36:26-27 Joka hankkii vaimon, se ryhtyy hyvään hankkeeseen; hän saa itselleen sopivan avun ja pylvään, mihin nojautua. Sillä missä ei aitaa ole, siinä pelto raiskataan; ja missä vaimoa ole, siinä harhaillaan ja huokaillaan”. )

Tarpeet ovat kuitenkin miehellä ja naisella erilaiset ja yksilöllisesti nämä vielä vaihtelevat. Parhaiten saa selville puolisonsa tarpeet keskustelemalla hänen kanssaan siitä, millaisia asioita hän kokee tärkeiksi. Myöskin Avioliitossa vuosien yhdessäolo auttaa huomioimaan käytännössä puolison toiveet sekä toisaalta vähemmän tärkeät tarpeet.

On mielenkiintoista todeta se, että vaikka onnistuisikin tyydyttämään puolisonsa tarpeet, niin mikäli itse ei saa tyydytystä siitä, että on onnistunut tehtävässään tehdäkseen puolisonsa onnelliseksi, ajautuu tarpeiden tyydyttäjä itse onnettomaan tilanteeseen. Onnellisuus kun pitäisi tässä suhteessa tulla siitä, että “antaessaan saa”.

Eräässä luettelossa, joka perustuu tuhansien avioparien haastatteluihin huomaamme miten miehen ja vaimon tarpeet voivat olla hyvinkin erilaisia. Mikäli puolisot eivät sisäistä miehen ja vaimon tarpeiden erilaisuutta, saatetaan ajautua pattitilanteeseen: Yritetään miellyttää puolisoa omien tarpeiden pohjalta ymmärtämättä laisinkaan, ettei toiselle nämä tarpeet merkitse paljoakaan ja täten suhdetarpeet jäävät puolison kohdalla täyttymättä. Vaikka itse saisi suuren nautinnon marjapiiraasta ei se paljon auta, jos se ei ole puolison listalla herkkuruokien luettelossa.

Miehen viisi perustavinta suhdetarvetta:

– Että vaimo arvostaisi ja ihailisi miestään
– Seksuaalinen täyttymys
– Että vaimo olisi paras kumppani vapaa-ajan harrastuksissa ja hengellisessä työssä
– Kodinhoidon päävastuu on vaimolla
– Viehättävä puoliso (miehen silmissä)

Vaimon viisi perustavinta suhdetarvetta:

– Että mies osoittaisi ei-eroottista kiintymystä ja hellyyttä
– Keskustelu (myös vaimon ehdoilla)
– Toimeentulon päävastuu on miehellä
– Miehen avoimuus ja rehellisyys
– Miehen perheeseen sitoutuminen

Kuten edellä huomaamme, tarpeet ovat hyvin erilaisia. Jo biologisesti ajateltuna luonnollisesti miehen seksuaalinen tarve on kärkipäässä kun taas vaimon tärkein perustarve tässä luettelossa (joka siis perustuu tuhansien avioparien haastatteluihin) on se, että mies osoittaisi ei-eroottista kiintymystä ja hellyyttä. Pintapuolisesti tarkasteltuna siis näyttäisi siltä, että juuri silloin kun mies tahtoisi vaimonsa kanssa seksiä vaimo tahtookin vain ei-eroottista hellyyttä. Kysymys ei ole kuitenkaan yhteentörmäyksestä, vaan tarpeiden soveltamisesta siten, että molempien tarpeet täyttyvät. Tähän kyllä päästään jos puolisot rakastavat toisiaan. Keksiihän rakkaus aina keinot.

Voimme päätellä luettelosta myös sen, ettei onnistunut Avioliitto voi mitenkään perustua vain jonkin tarpeen ympärille ja mikäli sitä yritetään siihen muottiin laittaa, on tuloksena varsin usein vain kaksi onnetonta ihmistä Avioliitossa, jotka ennen pitkään lähtevät etsimään tarpeilleen tyydytystä Avioliiton ulkopuolelta. Toisaalta yhden tarpeen tyydyttäminen on suorassa suhteessa muihin tarpeisiin ja vaikka luettelossa on tarpeet eritelty, niin kuitenkin ne muodostavat kokonaisuuden. Lieneehän selvää, että toisen huomioiminen saa aikaiseksi vastarakkautta ja täten toisen miellyttäminen tulee automaattisesti kuin ”Presidentille illallinen”.

On mahdotonta ajatella, että esimerkiksi vaimo tahtoisi miellyttää miestänsä seksuaalisesti jos tämä ei täytä yhtään naisen perustarpeista. Mikäli vaimo vastuuntunnosta joutuu näin tekemään, eikä omasta tahdostaan (tahto häviää mikäli kokee tulleensa laiminlyödyksi) ajautuu tilanne siihen, että pian suhteessa yhden onnettoman lisäksi onkin kaksi, sillä suhdetarpeiden riittävän pitkä laiminlyöminen johtaa aina eristäytyneisyyteen ja omille poluille. Onnellista parisuhdetta kun ei luoda väkipakolla eikä vaatimuksia esittämällä, vaan toinen huomioon ottamalla ja tätä Rakastamalla…(Siir.4:30 ”Älä ole leijonan kaltainen kodissasi äläkä luulojen tähden ankara kotiväkesi kesken.” )

RAKKAUS TÄYTTÄÄ KAIKKI TARPEET

Kork.V.8:6-7 ”Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.”

Kork.V. 7:10 Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa.”

Puolison tarpeiden täyttämistä ei pidä tehdä ”hampaat irvessä”, eikä se niin toimikaan! Jos puolisot alkavat esittämään toisilleen vaatimuksia se johtaa suhteen lainalaisuuteen ja tällöin se helposti tappaa vaatimuksillaan sen vähäisenkin kiintymyksen, joka tarpeiden laiminlyöntien tähden vielä Avioliitossa vallitsee intohimoisen rakkauden sijaan. Todellinen rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa ja siksi se ei myöskään vaadi mitään, vaan pyrkii itse antamaan kaiken.

Mikäli tarpeiden täyttymättömyys jatkuu Avioliitossa, syntyy siitä helposti kierre joka valitettavan usein johtaa avioeroon. Ensin puolisot pettyvät siihen, kun tarpeet eivät tule tyydytetyiksi. Sitten taistellaan vallasta jolloin tarpeet jäävät vielä enemmän täyttymättä. Tällöin saatetaan ajautua tilanteeseen jossa yritetään manipuloiden saada toista täyttämään omat tarpeensa, mutta vaikka tässä onnistuttaisiinkin, niin kaikki on epäaitoa. Tarpeiden täyttymättömyys ajaa helposti koston kierteeseen josta alkaa eristäytyminen sekä lopulta koko suhteen katkeaminen! Loput voimmekin sitten lukea yhä lisääntyvistä avioerotilastoista.

Todellisuudessa rakkaus täyttää kaikki tarpeet! Eihän puolisoiden tarvitse kuin palata hetkeksi menneisyyteen ja huomata tämä todeksi: Seurusteluaikana kaikki sujui loistavasti ja tahdottiin täyttää toistensa tarpeet koska tunteet olivat niin pinnassa! Todellinen syy tarpeiden laiminlyömiseen on siis yksinkertaisesti se, että kahden ihmisen välinen rakkaus on jostakin syystä hiipunut lähes olemattomiin…(Sir.26:2-3 ”kelpo vaimo ilahduttaa miehensä, ja tämä viettää kaikki vuotensa rauhassa. Hyvä vaimo on hyvä osa, ja se osa annetaan Herraa pelkääville.”)

RAAMATULLINEN NÄKÖKULMA TARPEISTA SEKÄ AVIOLIITON TARKOITUKSESTA

– Avioliiton tarkoitus on suvun jatkaminen (1 Moos.28 / 1 Moos.9:1)
– Avioliiton perusta on rakkaus ( 1 Moos.23:2 / 1 Moos.24:62-67 / 1 Moos.29:18-20 / 1 Moos.48:7 / 1 Sam.1:1-5 / Snl.18:22 / Snl.19:14 / Snl.31:10-11)
– Avioliiton tarkoitus on suojella siveyttä ja puhtautta ( Snl.5:15-17 / 1 Kor.7:1-6)
– Sukuvietti on Aviopuolisoille Jumalan lahja (Snl.5:18-19)
– Sukupuolielämä Avioliitossa luonnollista ( 1 Tess.4:3-5)
– Mies ja vaimo ovat velvollisia täyttämään toistensa sukupuoliset tarpeet ( 1 Kor.7:1-4)
– Lapset Herran lahja ( 1 Moos.1:28 / Ps.127:3)
– Miehellä aineellinen vastuu ( 2 Moos.21:10)
– Miehellä biologinen velvollisuus ( 1 Kor.7:3)
– Miehellä velvollisuus rakastaa ( Ef.5:21-23)
– Miehellä uskonnollinen vastuu ( 1 Piet.3:1)
– Mies on perheen pää ( 1 Kor.11:3 / Ef.5:23)
– Miehen kunnioitettava vaimoaan (1 Piet.3:7)
– Miehen nähtävä vaimo osana itseään ( 1 Moos.2:33 / Matt.19:5 / Ef. 5:33)
– Miehen oltava uskollinen ( Hebr.13:4 / 1 Kor.6:9)
– Miehen elettävä vaimon kanssa koko elämä ( Matt.19:5)
– Miehen oltava uskollinen vaikka vaimo ei uskossa (1 Kor.7:12)
– Miehen pidettävä vaimo samanarvoisena (Gal.3:28)
– Miehen pidettävä perheessä järjestys yllä (Joos.24:15 / Tuom.17 / Job.1:5)
– Vaimon kunnioitettava miestänsä (Ef.5:33)
– Vaimon oltava ahkera ja huolehtiva ( Snl.31:10-31)
– Vaimon oltava miehelleen alamainen ( 1 Moos.3:16 / Ef.5:22)
– Vaimon tehtävä huolehtia lapsista ja kodista ( Snl.31:16-20)

RAKKAUS ILMENEE

– Toisen auttamisena ( Job.31:16-20 / Matt.25:35 / Jaak.1:27)
– Toisen kuormien kantamisena ( Gal.6:2)
– Virheiden anteeksiantamisena (Snl.10:12)
– Anteeksiantamisena (Ef.4:23)

RAKKAUDEN MITTARI

– 1 Kor.13:4-8

 

-Marko Lind-

Avioliitossa miehen ja vaimon tulisi pystyä jakamaan kaikki toistensa kanssa myöskin henkisellä tasolla. Vain täten he voivat olla toisilleen avuksi, turvaksi sekä lohdutukseksi. Vain täten he voivat pystyä tyydyttämään toistensa tarpeet, sillä lieneehän sanomattakin selvää ettei ilman kommunikointia voi toinen tietää toisen haaveista ja toiveista paljoakaan. Jumala on antanut ihmisille suun niiden sillä puhuakseen, miksi siis aviopuolisot eivät käyttäisi sitä?

On harmillista, että liian monissa Avioliitoissa puolisot tuskin puhuvat toisilleen ja sitten toisaalta valittelevat suhteensa köyhyyttä. Avoimuus suhteessa ei ole vain tärkeää saatikka välttämättömyys rikkaan suhteen ylläpitämiseksi vaan se on suorastaan lahja puolisoille, sillä yhteiset avoimet keskustelut syventävät puolisoita toisiinsa ja ovat se suhteen “suola”. Aviopuolison kun tulisi olla myös paras ystävä ja tiedetysti ystävälle tahdotaan kertoa kaikki.

Avoimuus on yksi hyvän parisuhteen rikkauksista ja on suorastaan sääli, etteivät monetkaan tunnu tätä ymmärtävän, vaan laiminlyövät juuri tätä osa-aluetta ehkä kaikkein pahiten. Toisaalta, puhumattomuuteen yleensä ajaudutaan, eikä se siis sinällään ole niinkään valintakysymys ja kuitenkin se sitä on: Jos puhumattomuus on seurausta viilenneistä väleistä puolisoiden välillä, niin silloin pitää tehdä valinta suhteiden parantamiseksi. Kyllä Rakkaus aina keinot keksii.

Sosiaalisen kanssakäymisen alueella on paljon tarpeita, jotka ihminen voi tyydyttää vain puhumalla jollekin toiselle. Puhumisen merkitystä ei totisesti voi väheksyä, sillä ihminen on luotu purkamaan puhumalla Sydämensä maaperästä omia tuntojaan. Jos ihminen ei voi puhua asioista kenellekään, syntyy helposti patoutumia jotka ääritapauksissa johtavat mielenterveydellisiin ongelmiin. Puhuminen on siis parisuhteen rikkauden tähden suositeltavaa ja henkisen tasapainon ylläpitämiseksi välttämätöntä! Kuka voisikaan olla parempi kuuntelija kuin oma puoliso?

Miehen ja vaimon välillä ei saisi olla mitään salaisuuksia! Hyvän Avioliiton yksi oleellinen osatekijä on puolisoiden rehellisyys toisilleen joka aikaansaa luottamusta ja luottamus puolestaan lisää avoimuutta. Eihän kukaan uskalla puhua sydämen asioitaan ihmiselle, jos ei voi luottaa tähän.

Puolison pitää olla myös paras ystävä, jolle voi kertoa kaiken! Jos jompikumpi puolisoista salailee asioita johtaa se helposti toisenkin osapuolen tilanteeseen, jossa tämä vaistoaa keskustelujen pinnallisuuden ja tällöin ajaudutaan helposti pinnallisten keskustelun kautta puhumattomuuteen. Puhumattomuuteen siksi, koska pinnalliset keskustelut eivät voi pitkään ruokkia ihmisessä olevaa perustarvetta purkaa sydäntään avoimesti jollekin toiselle.

Kun puhumattomuus Avioliitossa on todellisuutta, silloin ajaudutaan helposti avautumaan jollekin muulle kuin puolisolle. Pahimmassa tapauksessa tämä saattaa olla vastakkaisen sukupuolen edustaja joka taas puolestaan saattaa johtaa Avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Maailma kun tuntuu olevan täynnä halukkaita kuuntelijoita, jotka oikein väijyvät Avioliiton kriiseissä kärsiviä ihmisiä vain saadakseen hetken nautinnon ollessaan se tekijä, joka rikkoo kahden ihmisen Pyhän Avioliiton. Hyvän kuuntelijan syliin kun väsyneen aviokriiseissä huokailevan puolison on niin helppo nukahtaa, valitettavasti.

Tutkimusten mukaan naiset avioliitossa kaipaavat enemmän hyviä keskusteluja kuin miehet! Jostakin ihmeellisestä syystä elää vieläkin kansassamme ajatus, jonka mukaan suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Niin kauan kuin miehet omaksuvat tämän vääristyneen roolin eivätkä pyri avoimuuteen vaimojensa kanssa, silloin ollaan tiellä joka johtaa eneneviin avioerotilastoihin! Jos ei aviopuolisoiden välillä kommunikointi pelaa, silloin ei pelaa usein mikään muukaan. Ei siis totisesti voida aliarvioida avoimuuden merkitystä parisuhteessa.

Jos ja kun parisuhteessa tulee joskus vastaan ongelmia ja jos samanaikaisesti kommunikointi on puolisoiden välillä lähes olematonta jos ei kokonaan kuollut, niin ongelmien hoitaminen saavuttaa lähes olemattomat lähtökohdat. Onhan vaikea hoitaa asioita puhumalla, jos ei edes puhuta.

JOS ET PUHU, NIIN KOMMUNIKOI ”EDES” MUULLA TAVOIN

Jos parisuhteessa ongelmien sattuessa kohdalle puhumattomuuden tähden niiden ylitsepääseminen tuntuu mahdottomalta niin omat tunteet ja ajatukset voi laittaa paperille. Kirjoita puolisollesi kirje josta hän saa lukea sinun Sydämesi ajatukset. Elämme yhteiskunnassa, jossa meillä on useimmilla käytössämme kännykät. Joskus yksi viesti puhelimen välityksellä  voi olla juuri se tekijä, joka avaa ongelmien lukot ja paluu Onnelliseen ja AVOIMEEN Avioliittoon voi alkaa. Rakkaus on kuin vesi joka kyllä löytää ”uomansa”.

-Marko Lind-

ONNELLISEN AVIOLIITON SALAISUUS ON ALISTUMINEN JUMALAN RAKKAUDELLISEEN TAHTOON:

Onnellinen Avioliitto on varmasti lähestulkoon kaikkien haave! Romanttinen Rakkaus joka säilyttää loistonsa miehen ja vaimon välillä aina hautaan asti on kuin aarre, jota varmasti useimmat ihmiset tavoittelevat. Maailma on täynnä kirjallisuutta, runoutta, kuvataidetta ja lauluja joissa haaveillaan Ikuisesta Rakkaudesta. Tällä aiheella ollaan rahastettu enemmän kuin millään muulla ja tullaan varmasti rahastamaan niin kauan kuin tämä maailma pysyy pystyssä. Romanttiset elokuvat ovat aina kassamenestys elokuvataiteelle ja kaikki tämä edellä mainittu on vain todistusta siitä, että Raamatun teksti: “Ei ole hyvä ihmisen olla yksin” (1 Moos.2:18), on totta! Koko ihmiskunta etsii Rakkautta ja kuitenkin tuossa etsinnässään valitettavan usein liian monet epäonnistuvat. Onnettomat Avioliitot ja sitä seuraavat suuret avioerotilastot kertovat karua kieltään ihmiskunnan epäonnistuneesta löytöretkestä “Rakkauden keitaalle”. Liian monet kun harhailevat vain kuivassa erämaassa.

Onnellisen Avioliiton salaisuus on elävä yhteys sen asettajaan, Kaikkivaltiaaseen Pyhään Jumalaan! Vain Jumala voi Siunata Avioliiton mutta se edellyttää turvautumista Hänen johdatukseensa sekä nöyrtymistä Hänen ohjeidensa alaisuuteen. Itse asiassa Hänen antamissaan ohjeissa on Onnellisen Avioliiton salaisuus: OIKEA ARVOJÄRJESTYS! Vain Jumalassa mies ja nainen voivat tulla yhdeksi lihaksi ja saavuttaa sen Onnellisuuden, jonka Kaikkivaltias on Avioliitolle suonut: Ef.5:22-31: ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”

Liian monet ovat yrittäneet saavuttaa Avioliiton Onnea ja jättäneet laskuista pois kokonaan Jumalan! Se on sama kuin yrittäisi ajaa autolla ilman polttoainetta! Samoin kuin auto toimii puhtaasti niiden piirustusten mukaan, kuinka se on valmistettu, samoin Avioliitto voi onnistua täydellisesti vain noudattamalla Jumalan Sanasta löytyviä ohjeita, sillä onhan Avioliitto Jumalan luoma instituutio! Kahden ihmisen elinikäinen liitto, jonka Jumala on luvannut Siunata kunhan nämä kaksi vain turvaavat Häneen: Matt.6:33 …etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan!”

-Marko Lind-