Kun Luoja tahtoo koskettaa luotuansa, se ei useinkaan tapahdu siellä, minne suuret ihmismassat kokoontuvat kohdatakseen Jumalansa. Suuret tilaisuudet vetävät enemmän puoleensa uteliaita kuin vilpittömiä etsijöitä, sinkkuja jotka etsivät itselleen puolisoa kuin todellisia hurskaita, yksinäisiä jotka tahtovat tavata ystäviään, ihmeiden tavoittelijoita enemmän kuin niitä, jotka tahtoisivat aidosti kohdata Vapahtajansa, uskonnollisia enemmän kuin elävästä uskosta eläviä sekä kaiken lisäksi usein nuo massatapahtumat ovat vain jonkin kristilliseksi itseään kutsuvan organisaation rahainkeruu sekä markkinointitilaisuuksia. Siksi Korkein ei useinkaan pääse vaikuttamaan noissa massatapahtumissa, joissa raha vaihtaa omistajaa ja pimeydestä nousevat tarkoitusperät hallitsevat. Jeesuksen kehotus: ”Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinapaikaksi”, pätee siis vielä tänäänkin.

 Ihmisvilinän keskellä ihminen niin usein kiinnittää katseensa näkyväisiin, kauniisiin ja koskettaviin Jumalanpalvelusmenoihin. Korkein kyllä asuu kansansa kiitoksessa sekä on läsnä siellä missä moni on kokoontunut Hänen Poikansa Jeesuksen nimessä ja kuitenkin Hän kutsuu luotunsa usein yksinäisyyteen kohdatakseen tämän siellä, minne ulkomaailman houkutukset ja hälinä eivät ulotu. Jumala tahtoo puhua hiljaisuudessa, sillä vain silloin ihminen voi parhaiten kuulla Luojansa äänen!

JUMALA PUHUI Aabrahamin kanssa Mamren tammistossa, Iisakin kanssa kun tämä oli kedolla rukoilemassa, Jaakobin kanssa Beetelin rinteellä, Mooseksen kanssa Midianin kukkuloilla sekä Daavidin kanssa tämän paimentaessa laumojaan. Jeesus henkilökohtaisesti kutsui opetuslapsensa ja sama Jumalallinen ilmestymismuoto toimii tänäänkin. Unessa Korkein ilmestyi Jeesuksen äidille Marialle ja samoin Mestari Damaskon tiellä kohtasi Sauluksen, jonka paremmin tunnemme Apostoli Paavalina. Näin siis huomaamme, että Taivaallinen Valo loistaa parhaiten janoaville yksinäisyydessä, sillä vain siellä voimme parhaiten kuulla Korkeimman johdatuksen, kutsun voittoisaan Pyhään elämään. Elämään, joka vain ja ainoastaan voi tyynnyttää onnen kaipuumme ja antaa sisimpäämme todellisen rauhan.

 Pystyäkseen löytämään elämäänsä tarkoituksen ja onnen tulee ihmisen ymmärtää kaipuunsa syvyys, olla murtunut, että voisi tulla ehjäksi, taipuvainen jotta oikenisi ja sisäistää oma tyhjyytensä sillä vain siten voi Kristus täyttää olemuksellaan janoavan sydämen. Viisaat Hän on lähettänyt tyhjinä luotansa pois, mutta nöyrät ja hengellisesti köyhät Hän on ravinnut rauhallaan, jonka Mestari on luvannut jokaiselle Häneen uskovalle. Ylösnousseena Vapahtajana Jumalan Karitsa on voimallinen kohtaamaan janoavan sielun riippumatta tämän olinpaikasta eikä tuo kohtaaminen ole millään tavalla sidottu minkäänlaisiin ulkoisiin olosuhteisiin.

 Ihminen on kaikkein vastaanottavaisin Korkeimman ilmestymiselle yksinäisyydessään ja vastoinkäymisten tuulten riepotellessa elämäänsä. Kun kaikki inhimilliset apukeinot yksinäinen sielu on käyttänyt, silloin usein Luoja ojentavin ja hellin käsivarsin tahtoo nostaa langenneen, kantaa uupuneen sekä rohkaista väsynyttä vastaanottamaan Hänen Rakkautensa lahjan. Lahjan, joka vain ja ainoastaan voi tehdä luodun onnelliseksi sekä antaa sisäisen rauhan.

”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju”(Ps.62:6‭-‬7)

Kun Luoja tahtoo koskettaa luotuansa, se ei useinkaan tapahdu siellä, minne suuret ihmismassat kokoontuvat kohdatakseen Jumalansa. Suuret tilaisuudet vetävät enemmän puoleensa uteliaita kuin vilpittömiä etsijöitä, sinkkuja jotka etsivät itselleen puolisoa kuin todellisia hurskaita, yksinäisiä jotka tahtovat tavata ystäviään, ihmeiden tavoittelijoita enemmän kuin niitä, jotka tahtoisivat aidosti kohdata Vapahtajansa, uskonnollisia enemmän kuin elävästä uskosta eläviä sekä kaiken lisäksi usein nuo massatapahtumat ovat vain jonkin kristilliseksi itseään kutsuvan organisaation rahainkeruu sekä markkinointitilaisuuksia. Siksi Korkein ei useinkaan pääse vaikuttamaan noissa massatapahtumissa, joissa raha vaihtaa omistajaa ja pimeydestä nousevat tarkoitusperät hallitsevat. Jeesuksen kehotus: ”Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinapaikaksi”, pätee siis vielä tänäänkin.

Ihmisvilinän keskellä ihminen niin usein kiinnittää katseensa näkyväisiin, kauniisiin ja koskettaviin Jumalanpalvelusmenoihin. Korkein kyllä asuu kansansa kiitoksessa sekä on läsnä siellä missä moni on kokoontunut Hänen Poikansa Jeesuksen nimessä ja kuitenkin Hän kutsuu luotunsa usein yksinäisyyteen kohdatakseen tämän siellä, minne ulkomaailman houkutukset ja hälinä eivät ulotu. Jumala tahtoo puhua hiljaisuudessa, sillä vain silloin ihminen voi parhaiten kuulla Luojansa äänen!

JUMALA PUHUI Aabrahamin kanssa Mamren tammistossa, Iisakin kanssa kun tämä oli kedolla rukoilemassa, Jaakobin kanssa Beetelin rinteellä, Mooseksen kanssa Midianin kukkuloilla sekä Daavidin kanssa tämän paimentaessa laumojaan. Jeesus henkilökohtaisesti kutsui opetuslapsensa ja sama Jumalallinen ilmestymismuoto toimii tänäänkin. Unessa Korkein ilmestyi Jeesuksen äidille Marialle ja samoin Mestari Damaskon tiellä kohtasi Sauluksen, jonka paremmin tunnemme Apostoli Paavalina. Näin siis huomaamme, että Taivaallinen Valo loistaa parhaiten janoaville yksinäisyydessä, sillä vain siellä voimme parhaiten kuulla Korkeimman johdatuksen, kutsun voittoisaan Pyhään elämään. Elämään, joka vain ja ainoastaan voi tyynnyttää onnen kaipuumme ja antaa sisimpäämme todellisen rauhan.

Pystyäkseen löytämään elämäänsä tarkoituksen ja onnen tulee ihmisen ymmärtää kaipuunsa syvyys, olla murtunut, että voisi tulla ehjäksi, taipuvainen jotta oikenisi ja sisäistää oma tyhjyytensä sillä vain siten voi Kristus täyttää olemuksellaan janoavan sydämen. Viisaat Hän on lähettänyt tyhjinä luotansa pois, mutta nöyrät ja hengellisesti köyhät Hän on ravinnut rauhallaan, jonka Mestari on luvannut jokaiselle Häneen uskovalle. Ylösnousseena Vapahtajana Jumalan Karitsa on voimallinen kohtaamaan janoavan sielun riippumatta tämän olinpaikasta eikä tuo kohtaaminen ole millään tavalla sidottu minkäänlaisiin ulkoisiin olosuhteisiin.

Ihminen on kaikkein vastaanottavaisin Korkeimman ilmestymiselle yksinäisyydessään ja vastoinkäymisten tuulten riepotellessa elämäänsä. Kun kaikki inhimilliset apukeinot yksinäinen sielu on käyttänyt, silloin usein Luoja ojentavin ja hellin käsivarsin tahtoo nostaa langenneen, kantaa uupuneen sekä rohkaista väsynyttä vastaanottamaan Hänen Rakkautensa lahjan. Lahjan, joka vain ja ainoastaan voi tehdä luodun onnelliseksi sekä antaa sisäisen rauhan.

”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju”(Ps.62:6‭-‬7).