Voisi yleistää; seurustelun tarkoitus on, että jokainen tahtoo löytää itselleen parhaan mahdollisen kumppanin jakamaan arjen ilot ja surut! Se, kuinka hyvin tässä onnistutaan riippuu paljolti siitä, miten kumppanin etsinnässä onnistutaan. Joku onnistuu ensimmäisellä yrittämällä ja jotkut eivät onnistu koskaan.

Kumppanin etsintä johtaa lähestulkoon kaikissa tapauksissa (eiväthän kaikki löydä itselleen seurustelukumppania) seurusteluvaiheeseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tänä kallisarvoisena aikana lasketaan perustuksia oletetulle Avioliitolle, johon seurustelu parhaimmillaan johtaa mikäli kysymyksessä on etsijän kohdalla se aarre, jota hän on lähtenyt etsimään. Joskus kuitenkin kulta osoittautuu “katinkullaksi” ja taas toisaalta voi käydä niinkin, että aarre on kätketty niin syvälle, että sen paljastaakseen joutuu kaivamaan syvemmälle kuin olisi luullutkaan. Seurustelusuhde kun ei aina paljasta todellisuutta.

Seurustelun tarkoitus on saada tietoa mahdollisimman paljon kumppanista ja siksi tämä vaihe ihmiselämässä on itseisarvona “kultaakin kalliimpaa”, sillä saattaahan se johtaa elinikäiseen kumppanuuteen eli Avioliittoon. Tämän tähden seurustelussa ei pitäisi pitää kiirettä saatikka tehdä päätöksiä hätiköiden, vaikka toisaalta sekään ei ole tae onnelliselle Avioliitolle. Onnellisen Avioliiton tae löytyy aina Jumalasta, edellyttäen tietenkin sitä, että seurustelukumppanit luottavat Jumalan johdatukseen tässä ehkä elämän suurimmassa valintakysymyksessä.

TODELLINEN RAKKAUS EI KYSY AIKAA

Seurustelu ei saa olla mitään roolipeliä, niin kuin valitettavasti tämän ajan trendeihin se tuntuukin kuuluvan! Ei ole tarkoitus esittää jotakin vaikeasti tavoiteltavaa ja täten pyrkiä antamaan itsestään jotakin muuta kuvaa kuin todellisuudessa on. Jos näin tekee, silloin jo seurustelusuhde muodostuu pelkäksi valheeksi puhumattakaan jos suhde johtaa vakavammalle asteelle, eli Avioliittoon.

On väärin asettaa seurustelulle jotakin aikarajaa, vaikkakin lienee tyhmyyttä tehdä hätiköiden päätöksiä jotka saattavat vaikuttaa (mikäli Avioliitto solmitaan niin vaikuttaakin) koko loppuelämään. Seurustelulle ei ole olemassa mitään aikarajaa, sillä eihän Rakkaus ikinä ole kysynyt aikaa.

SEKSIÄ VASTA AVIOLIITOSSA

Seksi kuuluu vain Avioliittoon! Se on kahden Rakastuneen rakkauden huipentuma, jossa on tunteet mukana eikä se saa olla ikinä mitään leikkimistä saatikka rajojen etsimistä. Seurustelusuhdetta ei myöskään testata sillä, kuinka hyvin seksi sujuu ikään kuin kartoittaen oletettavan puolison ominaisuuksia sängyssä, sillä seksi pelkkänä fyysisenä suorituksena on kaiken sen kauniin irvikuva, mitä varten Jumala on sen miehen ja vaimon välille luonut. Seksi on luotu Aviopuolisoiden välille yhdistämään heitä toisiinsa vaikuttaen niin, että Aviopuolisot kasvavat toisiinsa yhä enemmän ja enemmän.

YKSI VAKAVA PERUSONGELMA KRISTILLISISSÄ SEURUSTELUSUHTEISSA

Koska Raamattu opettaa, että seksi kuuluu vain Avioliittoon, ovat valitettavan monet kristityt syyllistyneet menemään Avioliittoon mahdollisimman nopeasti saadakseen harrastaa seksiä. Kun on kovat seksuaaliset halut niin silloin syntyy pika-avioliittoja joiden tarkoitus on vain saada hyväksyntä muilta uskovilta seksin harrastamiseen. Tällöin on vaarana, ettei parisuhteen muita osa-alueita olla riittävästi kartoitettu. Tästä johtuen on meillä Yhteiskunnassamme liikaa kristillisissä piireissä ns. pika-avioliittoja, jotka solmitaan nopeasti ja vielä nopeammin erotaan. Kun himot on tyydytetty kristillisyyden nimissä, huomaavat parisuhteen molemmat osapuolet olevansa kuin vieraita toisilleen.

Paras neuvo koskien seurustelusuhdetta on: HYVÄÄ KANNATTAA ODOTTAA, VAIKKA SITTEN VÄHÄN PIDEMPÄÄNKIN! Kiirehtivän jalka kun tässäkin asiassa niin helposti astuu harhaan.

-Marko Lind-

1 Kor.7: 7-17″Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin (huom. Paavali oli naimaton); mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa. Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi? Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa.”

1 Kor.7:32-38″Soisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi; mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi, ja hänen harrastuksensa käy kahtaanne. Samoin vaimo, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät sekä ruumiin että hengen puolesta; mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellensä. Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa. Mutta jos joku arvelee tekevänsä väärin tytärtänsä kohtaan, joka on täydessä naima-iässä, ja jos kerran sen pitää tapahtua, niin tehköön, niinkuin tahtoo; ei hän syntiä tee: menkööt naimisiin. Joka taas pysyy sydämessään lujana eikä ole minkään pakon alainen, vaan voi noudattaa omaa tahtoansa ja on sydämessään päättänyt pitää tyttärensä naimattomana, se tekee hyvin. Siis, joka naittaa tyttärensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin.”

KUN LAPSESTA TULEE NUORI AIKUINEN
– Kun lapsi kasvaa nuoruudesta aikuisuuteen, muuttuu hän myöskin biologisesti alkaen kiinnostumaan vastakkaisesta sukupuolesta. Tämä johtaa vääjäämättömästi tilanteisiin, jossa aikuistuva nuori joutuu syvällisesti miettimään tulevaisuuttaan suhteessa siihen, tahtooko hän itselleen aviopuolison sekä toisaalta miettimään yhteiselämän perusteita. Tämä on aikuisuuteen siirtyvälle nuorelle tärkeää aikaa; Onhan hän tekemässä yhtä elämänsä suurinta päätöstä.

PARISUHDEONGELMAT VÄÄRIEN VALINTOJEN TÄHDEN
– Internetissä olevat keskustelupalstat on täynnä kirjoituksia siitä, kun useasti (ei tietenkään aina) parisuhteeseen ollaan menty liian heppoisin perustein. Toisaalta nuo samaiset keskustelupalstat kertovat omaa karua kieltään vastuuttomuudesta suhteessa parisuhteeseen, sillä lukemattomat kirjoittajat kehottavat parisuhteessa ongelmien kanssa kamppaileville avioeroa ja täten uuden puolison etsimistä. Yhteiskuntamme parisuhderakenne on kärsinyt moraalisen tappion ja siksi on todella tärkeää kasvamassa olevan nuoren miettiä tarkoin parisuhteeseen liittyviä vastuutekijöitä sekä omaa suhtautumistaan Jumalan asettamaan Pyhään Avioliittoon sisäistäen sen Pyhyyden ja elinikäisyyden.

TULEVAN PARISUHTEEN TOIMIVUUTTA EI TESTATA SÄNGYSSÄ
– Kasvamassa oleva sukupolvemme on ikään kuin rokotettu moralismia vastaan! Kouluissa seksivalistus on muuttunut siten, että kun ennen opetettiin Avioliiton Pyhyyttä, niin tänä päivänä jaetaan ehkäisyvälineitä eikä täten ensisijalla ole laisinkaan parisuhteen kokonaisuus vaan lähinnäkin nautintojen etsiminen joka ei rajoitu ainoastaan tänä humanistisena aikakautena vain vastakkaisten sukupuolten parisuhteeseen. Samaa sukupuolta harrastavien vapaat seksisuhteet eivät enää ole koululaitoksemme tuomittavina vaan ehkäisyvalistusta jaetaan myös tällä saralla. Koska siis seksivalistus on tänä päivänä hyvin kieroutunutta sen tarkoituksena vain pääasiassa estää sukupuolitaudit eikä suinkaan opettaa sen kuuluvan vain miehen ja naisen väliseen Pyhään Avioliittoon on se vaikuttanut kasvamassa olevaan sukupolveemme siten, ettei seksin koeta kuuluvan enää vain Avioliittoon, vaan siitä on tullut valitettavaa arkipäivää yhä nuorempien keskuudessa ja lähes kaikki tuntuu olevan tälle moraalittomalle ilmiölle kuin “vapaata riistaa”.

Yhä nuorempien keskuudessa ns. vapaat suhteet seksikokeiluineen ovat valitettavaa arkipäivää. On syntynyt ikään kuin ilmiö, jossa ensin tahdotaan ottaa kumppanista “kaikki irti” ja vasta sitten valmistaudutaan päätökseen kestävästä parisuhteesta. Partnerin etsimisessä ei enää ole tärkeintä tutustua tähän ihmisenä vaan ensisijaisesti vuoteessa. Seksuaaliset kyvyt miellyttää ollaan nostettu jalustalle ja ihmisen henkinen puoli ollaan täten poljettu armottomasti jalkoihin. Valitettavan yleisesti ajatellaan; Jos kaikki sujuu sängyssä sujuu se muuallakin.

Todellisuudessa seksi on vain yksi osatekijä kestävässä parisuhteessa, tosin tärkeä sellainen, mutta tätä todellisuutta koululaitoksissamme vallalla oleva opetus ei ole riittävästi korostanut saatikka media. Tulevan parisuhteen toimivuutta ei testata sängyssä vaan sillä valitettavan usein saadaan aikaan särkyneitä sydämiä jopa niin, että moni on rakastuttuaan toiseen ja tulleensa jätetyksi päättänyt lopettaa itse elämänsä. Tämä juontuu pitkälti siitä, että vaikka tänä päivänä pelin henkenä tuntuu olevan ensin sänkyyn ja sitten parisuhteeseen, niin aina tähän leikkiin eksyy sellaisia, jotka ottavat leikin “liian tosissaan”. Rakkaudella ei totisesti voi leikkiä, sillä Rakkaus ei ymmärrä leikkiä.

Raamatun mukaan seksi kuuluu Pyhään Avioliittoon eikä sitä tule harrastaa kuin vasta silloin, kun mies ja nainen ovat elinikäisesti lupautuneet toisilleen! Tällöin Avioliitto saa Siunauksensa Jumalalta ja sillä on edellytykset säilyä onnellisena miehen ja naisen hautaan kestävänä liittona. Kun parisuhteen edellytykset ovat kunnossa, kun kaksi ihmistä on kaikessa rauhassa saanut tutustua toisensa henkiseen puoleen, ajatusmaailmaan ja täten kiintyen toisiinsa tahtoen elää yhdessä kuolemaan asti, on edellytykset Onneen olemassa. On nimittäin muistettava, että seksi ei ole vain kahden ihmisen fyysinen suoritus, vaan kahden toisiaan Rakastavan suurin Rakkauden osoitus toistansa kohtaan, todellinen Rakkauden huipentuma. Korostan vielä, ettei rakkautta testata sängyssä (vaikka tärkeä osa parisuhdetta onkin), sillä seksi tulee aina olla seurausta todellisesta rakkaudesta, eikä ikinä seksi saa olla se tekijä joka ikään kuin ajaa ihmiset parisuhteeseen. Jos näin käy, ovat tulokset usein katastrofaaliset, sillä kun seksin tuoma huuma loppuu ja mikäli täten koko parisuhde on rakennettu vain makuukammarin pehmeälle patjalle, silloin tuloksena on liian usein parisuhteen rikkoutuminen. Jos väärin rakennetut pilarit kaatuvat, niin onhan selvää ettei mikään rakennus voi tällöin pysyä pystyssä.

HYVIN SUUNNITELTU: PUOLIKSI TEHTY

Kun ihminen tahtoo löytää itselleen elinikäisen kumppanin niin tällöin tulee muistaa, että ollaan yhden elämää suuremman valinnan edessä. Kestäähän Avioliitto koko eliniän ja siksi on tärkeää ymmärtää tuon ratkaisun kauaskantoisuus! Toisaalta, juuri tämän ymmärtämättömyyden tähden tänä päivänä solmitaan enemmän avioliittoja kuin aikaisemmin, sillä kuten jo edellä on tullut ilmi, on vallalla oleva ajattelutapa seurustelusuhteesta kieroutunut puhtaasti omien mieltymyksien hakemisen tasolle eikä vastuuta tahdota ottaa ja tällä osin selittyy nykyiset suuret avioerotilastot. Jos Avioliittoa ei ymmärretä kahden ihmisen elinikäisenä liittona, niin kuin Avioliiton asettaja Jumala on sen tarkoittanut, silloin on itsestään selvää etteivät sitä suunnittelevat osaa eivätkä tahdo tehdä valintaa sen mukaisesti. Jos valinnan perusteet ovat väärät, niin koko Avioliiton suunnittelu vääristyy ja tällöin perustukset Avioliitolle ovat väärät. Jos talo rakennetaan hiekalle, niin ensimmäisen myrskyn jälkeen sitä ei yksinkertaisesti enää ole.

*Hyvin suunniteltu on siis puoliksi tehty joka ei vielä takaa Avioliiton Onnellisuutta, mutta antaa toki hyvät edellytykset sen onnistumiselle. Onhan hyvin suunniteltu vasta PUOLIKSI tehty.

MITKÄ OVAT NE ARVOT, JOITA ITSE ARVOSTAN?

Kun ihminen päättää etsiä itselleen elinikäistä elämänkumppania hän varmasti ajautuu tilanteeseen, jossa joutuu puntaroimaan omia elämänarvojaan sekä ajatusmaailmaansa yleensä. Ihmisellä on taipumus ajautua samalla tavalla ajattelevien seuraan, mutta jostakin syystä tämä ei päde parisuhteen suunnittelussa, niin ihmeelliseltä kuin se saattaa joistakin tuntuakin. Liian usein kun avioerojen kohdalla ihmisten selitykset usein ovat; Olimme niin erilaiset, kuin eri maailmasta.

Raamattu opettaa selkeästi, ettei uskovan ja ei uskovan tulisi solmia keskenään avioliittoa, koska nämä ajattelevat niin eri tavalla: 2 Kor.6:14-15 “Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? “

Tämä edellä mainittu tulisi huomioida niiden keskuudessa, jotka suunnittelevat Avioliittoa! Samanlainen ajatusmaailma, harrastukset ja arvot ovat varmasti tärkeitä rakennuspalikoita kestävään ja Onnelliseen parisuhteeseen. Se ei kuitenkaan vielä riitä, vaikka löytäisikin jostakin lähes kopion itsestään, sillä Avioliiton pohjana tulee kahden ihmisen välillä olla Rakkaus. Pelkästään siksi, että toinen ajattelee kuten minä ei saa koskaan olla ainoa syy tehdä kuolemaan asti kestävää liittoa, sillä mahdollisuudet sen onnistumiselle eivät ole kovin korkeat. Ovathan tätä jo niin monet tuhannet ennen meitä kokeilleet ja siinä surkeasti epäonnistuneet.

AUTTAAKO HYVÄ SUUNNITELMA?

Hyvä suunnitelma on vasta puoliksi tehty, kuten vanha sananlaskukin sanoo ja siksi Avioliitto ei ole kuin jokin yrityslaitos, jossa puhtaasti ja tunteettomasti kirjataan paperille oletettavan (tulevan) kumppanin hyvät ja huonot puolet! Avioliitto ei vain toimi niin kuin yritysmaailma toimii, vaikka toisaalta puhuttaessa avioliiton suunnittelusta sillä tärkeä osa onkin. Tärkeää on myöskin se, mitkä ovat ne kriteerit joiden pohjalta Avioliittoa suunnitellaan.

Jokainen meistä kaipaa Elämää Suurempaa Rakkautta eikä kylmää yritysmaailman tapaista kahden ihmisen kulissiliittoa, jossa kyllä kaikki muu on mahdollista saada toimimaan, mutta jos siitä puuttuu Rakkaus, ei tällöin Avioliitto vai vastata Rakkauden kaipuuseemme ja mikäli parisuhteesta puuttuu Rakkaus, niin tällöin siitä puuttuu kaikki! Hyvä suunnitelma siis auttaa, mikäli kaiken pohjaksi on laittanut Rakkauden, mutta jos se ei saa olla tärkein tekijä kahden ihmisen välillä, niin tällöin ratkaisu elinikäisestä yhdessä olosta voi muodostua elinikäiseksi helvetiksi, jossa totisesti kumpikaan ei ole Onnellinen, vaikka pohjimmiltaan juuri siinä on kahden ihmisen kestävän Avioliiton salaisuus.

TÄYDENTÄVÄTKÖ ERILAISUUDET TOISIAAN VAI REPIVÄTKÖ HAJALLE?

Suunniteltaessa avioliittoa tärkeimmäksi tekijäksi (kuten aikaisemmin on mainittu) ei saa muodostua itsensä täydellisen kopion etsiminen, sillä eikö yksi yhteiselämän tarkoitus ole saada rinnalleen elinikäinen kumppani, jolla on omia ajatuksia rikastuttamaan elämää! Jos vierellä hautaan asti kulkee vain kopio itsestä, ei se voi tyydyttää kenenkään Rakkauden nälkää, sillä tällöinhän olisi sama kuin jatkaisi elämäänsä yksin.

Osuvasti joku viisas on joskus sanonut, että “erilaisuudet täydentävät toisiaan”, mutta tässäkään ei piile koko totuus, sillä sanomattakin lienee selvää, että erilaisuus on myöskin rikkova tekijä mikäli yhteiselämä on jatkuvaa kinaamista ja erilaisuuden tähden aiheutuvaa jatkuvaa “yhteentörmäys-kurssia”. Eihän Avioliitto saa olla kahden ihmisen taistelua toisiansa vastaan, vaan yhteistä kumppanuutta ja rinnalla kulkemista YHTEISESSÄ RINTAMASSA elämän myrskyjä vastaan.

On myöskin muistettava tässä yhteydessä, ettei Jumala Paratiisissa luonut miehelle kumppaniksi tämän kopiota, vaan Hän loi naisen olemaan miehelle avuksi ja lohdutukseksi! Ei siis liene Jumalankaan tahto, että Avioliiton Pyhään satamaan purjehtijat olisivat toistensa kopioita.

RAKKAUS YHDISTÄÄ JA PITÄÄ PARISUHTEEN KASASSA

Vaikka ihminen kuinka miettisi inhimillisesti etsiessään itselleen sopivaa puolisoa, ei se ikinä ole tae siitä, että Avioliitto onnistuisi! Vaikka ihminen kiertäisi kaikki maailman meret ja kaupungit etsiessään itselleen elinikäistä kumppania kulkemaan rinnallaan elämän myrskyissä, hän voi toistumiseen epäonnistua etsinnässään: Kork.V: 8:6-7”Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.”

Kestävän Avioliiton salaisuus on Rakkauden salaisuus! Se joka ymmärtää Rakkauden salaisuuden, ymmärtää Onnellisen Avioliiton salaisuuden! Tätä Rakkauden salaisuutta ovat ihmiset vuosituhansien aikana etsineet ja vain harvat ovat sen löytäneet. Kuitenkin se on löydettävissä helpommin kuin moni uskoisikaan. Niin kuin kaikki suuret totuudet, myös Rakkaus on lähempänä kuin uskoisimmekaan.

Inhimillisesti ajatellen mahdollisuus löytää itselleen elinikäinen kumppani tuntuu lähes mahdottomalta, jos ei sitä peräti olekin! Onnellisen Avioliiton salaisuus on Rakkaus, tuo valtava tunne, joka on saanut kuninkaat luopumaan valtaistuimestaan, ihmiset matkustamaan maapallon toiselta puolelta jonnekin suureen tuntemattomaan sekä rikkaat luopumaan rahoistaan. Onnellisuuden salaisuus, niin yksinkertaiselta kuin se joistakin saattaakin tuntua, löytyy siis Rakkaudesta, joka on vuodatettu ihmisen sydämeen aikojen alkuajoista! Kun Jumala loi Paratiisissa miehen ja naisen elämään keskenään rikasta ja yltäkylläistä elämää.

Paras mahdollisuus löytää itselleen Onnellinen Avioelämä on kääntyä Avioliiton asettajan, Jumalan, puoleen. Vain ja yksin Hän voi vuodattaa Rakkauden sydämeen sekä vain Hän voi johdattaa elämääsi oikean kumppanin, sillä kuka muu olisi asiantuntija Rakkaudessa, jos ei Hän, joka on sen asettanutkin…

• Luota Jumalaan ja Hän johdattaa Sinulle oikean puolison! 1 Moos.24:1-27:

“Ja Aabraham oli vanha ja iälliseksi tullut, ja Herra oli siunannut Aabrahamia kaikessa. Niin Aabraham sanoi palvelijallensa, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: ”Pane kätesi kupeeni alle. Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa minä asun, vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille.” Palvelija sanoi hänelle: ”Entä jos tyttö ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?” Aabraham vastasi hänelle: ”Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne. Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan’, hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni. Mutta jos tyttö ei tahdo seurata sinua, niin olet tästä valasta vapaa. Älä vain vie poikaani sinne takaisin.” Niin palvelija pani kätensä herransa Aabrahamin kupeen alle ja lupasi sen hänelle valalla vannoen. Ja palvelija otti herransa kameleista kymmenen sekä kaikkinaisia kalleuksia herransa tavaroista; ja hän nousi ja lähti Mesopotamiaan, Naahorin kaupunkiin. Ja hän antoi kamelien asettua kaupungin ulkopuolelle vesikaivon ääreen lepäämään, illan suussa, jolloin naiset tulivat vettä ammentamaan. Ja hän sanoi: ”Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, suo minulle tänään menestystä ja tee laupeus herralleni Aabrahamille. Katso, minä seison tässä lähteellä, ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä. Niin tapahtukoon, että se tyttö, jolle minä sanon: ’Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni’, ja joka vastaa: ’Juo, minä juotan kamelisikin’, on juuri se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille; ja siitä minä tiedän, että olet tehnyt laupeuden herralleni.” Tuskin hän oli lakannut puhumasta, niin tuli siihen Rebekka, joka oli Aabrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, Betuelin, tytär; ja hänellä oli vesiastia olallaan. Ja tyttö oli näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Ja hän astui alas lähteelle, täytti astiansa ja tuli ylös. Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: ”Anna minun juoda vähän vettä astiastasi.” Hän vastasi: ”Juo, herrani.” Ja hän laski nopeasti astiansa alas kädelleen ja antoi hänen juoda. Ja annettuaan hänen juoda hän sanoi: ”Minä ammennan vettä myös sinun kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen.” Niin hän tyhjensi nopeasti astiansa kaukaloon ja riensi jälleen kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen. Ja mies katseli häntä ääneti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei. Kun kamelit olivat juoneet, otti mies kultaisen nenärenkaan, joka painoi puolen sekeliä, ja hänen käsiinsä kaksi rannerengasta, jotka painoivat kymmenen kultasekeliä. Ja hän kysyi: ”Kenenkä tytär olet? Sano minulle. Onko isäsi talossa tilaa yötä ollaksemme?” Hän vastasi hänelle: ”Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär.” Ja hän sanoi hänelle vielä: ”Meillä on runsaasti olkia ja rehua; myöskin yösijaa on meillä antaa.” Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Herraa ja sanoi: ”Kiitetty olkoon Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoansa ja totuuttansa minun herraltani. Herra on johdattanut minut tätä tietä herrani veljen kotiin.”

KESTÄVÄN JA ONNELLISEN AVIOLIITON PERUSPILARIT:

1 Kor.13:1-8

“Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä;”

OLETKO JO AVIOLIITOSSA?

Jos olet jo Avioliitossa ja mietit sitä, oletko tehnyt oikean valinnan, niin tahdon Sinun tällöin tietävän: Vaikka olisit tehnyt elämässäsi ns. väärän valinnan, on Jumala Rakkaudessaan kuitenkin voimallinen PYHITTÄMÄÄN SINUN AVIOLIITTOSI ONNELLISEKSI. Käänny Jumalan puoleen ja Hän tulee tekemään Avioliitosta onnellisen ja tasapainoisen, sillä avioero ei ole koskaan vaihtoehto! Älä siis pakene ongelmia, mikäli niitä avioliitossasi on, vaan kohtaa ne yhdessä Rakkaasi kanssa.

Jumala vihaa avioeroja, sillä Hän on säätänyt Avioliiton kestämään aina hautaan asti! Koska Hän vihaa avioeroja tekee Hän vastapainoksi kaikkensa pyhittääkseen Avioliitot, jos vain Avioliitossa elävät kääntyvät Hänen puoleensa! Jumala voi ja tahtoo tehdä Rakkaudellisia ihmeitään:

Mal.2:13-14 “Ja toiseksi te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne. Mutta te sanotte: ”Minkätähden niin?” Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi.”

Matt.19:5-6 “Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

ENTÄ JOS ET TAHDOKAAN ITSELLESI PARISUHDETTA?

Matt.19:12

“Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.”

-Marko Lind-

Siir.36:27″…missä ei vaimoa ole, siinä harhaillaan ja huokaillaan.” / Siir.25:23″Vaipuneet kädet ja rauenneet polvet saa aikaan vaimo, joka ei tee miestänsä onnelliseksi”

Maailmankaikkeudessa käydään suurta taistelua ihmissieluista! Jokainen pelastettu sielu on Jumalalle arvokas ja siksi Hän antoi oman Rakkaan Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan saisi Iankaikkisen Elämän! Koska syntiinlankeemuksen tähden tätä maailmaa hallitsee sielujen armoton vihollinen (Joh.12.31) niiden keskuudessa jotka eivät kuulu Jumalan Valtakunnan perillisiin, lienee sanomattakin selvää, että tuo sama langennut enkeli, joka paratiisissa houkutteli Evan syömään kiellettyä hedelmää yrittää tehdä kaikkensa tuhotakseen Jumalan hyvän ja rakkaudellisen suunnitelman ihmisten suhteen. Yksi sielunvihollisen ovelista keinoista (hän on ollut valehtelija alusta asti Joh.8:44) saada ihminen onnettomaksi ja täten haavoittuvaksi on armoton hyökkäys Jumalan asettamaa Pyhää Avioliittoa vastaan. Onnistuessaan tuhoamaan kahden ihmisen välisen rakkaudellisen Avioliiton sielunvihollinen valitettavan usein onnistuu tuhoamaan sen seurauksena miehen sekä naisen luottamuksen ja tätä kautta uskon Rakkaudelliseen Jumalaan. Kun Avioliitto hajoaa johtaa se melkein poikkeuksetta miehen sekä naisen langenneeseen tilaan ja maailman sikakaukaloille hakemaan tyydytystä sydämen tuskaan sekä toisaalta etsimään itselleen uutta kumppania ja täten ihminen syyllistyy aviorikokseen eli toisin sanoen tekemään syntiä Pyhää Jumalaa vastaan.

Ilm.12:12″Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!”

Mitä lähemmäksi tulemme aikaa, jolloin Jeesus Kristus tulee takaisin hakemaan omansa taivaan kotiin, sitä ankarammaksi käy sielunvihollisen hyökkäys Jumalan asettamaa Pyhää Avioliittoa kohtaan. Sielunvihollinen tietää, että sen aika on käymässä vähiin ja siksi se raivoisasti pyrkii mitätöimään Jumalan asettaman Pyhän Avioliiton sekä sen merkityksen ja tässä se on valitettavan hyvin onnistutkin. Katselemalla nousevia avioerokäyriä tilastoista voi jokainen sen todeta olevan valitettavaa todellisuutta ajassa jossa elämme.

Siir.26:1-2″Onnellinen on hyvän vaimon mies ja hänen päiviensä luku tulee kaksinkertaiseksi. Kelpo vaimo ilahduttaa miehensä ja tämä viettää kaikki vuotensa rauhassa”

Jumala on asettanut Pyhän Avioliiton jo Paratiisissa, koska Hän huomasi ettei ihmisen ole hyvä olla yksin vaan tämä tarvitsi itselleen elinikäisen kumppanin kulkemaan rinnalla ja antamaan lohtua. Jumala tietää siis kuinka yksinäisiä me olemme. Kaikkivaltias Jumala tiesi asettaessaan Avioliiton, että me ihmisinä tarvitsemme itsellemme kumppanin elämämme myrskyissä. Hän tiesi, että me tarvitsemme lohtua, rohkaisua ja rinnalla kulkemista! Hän tiesi, että yksin emme olisi onnellisia ja vaikka ympärillämme on kaunis luomakunta, tiesi Jumala ettei se riittänyt vaan MIES OLLAKSEEN ONNELLINEN TARVITSI RINNALLEEN NAISEN: 1 Moos.2:18-22 “Ja Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.”

Lienee siis sanomattakin selvää, että mies on täydellisesti onnellinen vain vaimon yhteydessä ja tämä yhteys on mahdollista saavuttaa täyteyteensä tietenkin vain Jumalan yhteydessä. Rakkauden jalot pilarit on asetettu Jumalan toimesta suojelemaan ihmisen onnellisuutta! Jumala siis tahtoo ihmisen olevan onnellinen.

Jumalan asettaman Pyhän Avioliiton tarkoitus on myös suojella miestä sekä vaimoa! Kun mies ja nainen lupautuvat toisilleen eliniäksi ja täten antautuvat palvelemaan toinen toistansa Rakkaudessa lienee sanomattakin selvää, että se luo turvallisen ympäristön molemmille elää täällä joskus niin kylmässä ja karussa maailmassa. Yhdessä mies ja vaimo muodostavat perheen jossa he voivat toinen toistansa tukien säilyttää onnellisuutensa myöskin pahoina päivinä. Kun pahat päivät tulevat ja jokaiselle ne joskus tulevat, silloin on turvallista tietää lähellä olevan jonkun, joka välittää ja rakastaa.

Tällainen “Rakkauden keidas” on kuin punainen vaate sielujenviholliselle! Turvallinen koti josta ei puutu hellyyttä ja rakkautta on tuhoamisen arvoinen asia sielunviholliselle, joka yrittää tehdä ihmiset onnettomiksi ja katkeriksi yrittäen johdattaa tätä kautta luotu kauemmas Luojastaan. Sielunvihollinen vihaa Jumalaa ja siksi myöskin kaikkia Jumalan asettamia Pyhiä sakramentteja! Taistelua Avioliiton Pyhyydestä ei siis käydä vain ihmisten keskuudessa, vaan ennen kaikkea kysymyksessä on taistelu hyvän ja pahan välillä! Taistelu Pyhän Jumalan ja langenneen enkelin välillä-

Ihmisellä on tiettyjä tarpeita joita vain Jumalan asettama Pyhä Avioliitto voi tarjota. Me jokainen kaipaamme Rakkautta, romantiikkaa unohtamatta seksuaalista viettiämme. Me tarvitsemme turvallisuutta, ymmärtämystä sekä olkapäätä johon nojata silloin, kun elämässämme myrskyt kohtaavat. Me kaipaamme huolenpitoa ja hellyyttä! Jumala asetti Pyhän Avioliiton tarjoamaan meille kaikki nämä tarpeet siten, että ne tulevat täydellisesti tyydytetyiksi. Mies ja vaimo on luotu tyydyttämään toistensa tarpeet kaikilla elämän osa-alueilla ja se onnistuu parhaiten (muuten se ei täydellisesti voi onnistuakaan) heidän turvatessaan Avioliiton asettajaan; Jumalaan! Voimme siis hyvällä syyllä sanoa tässäkin asiassa, että Onnellisuus löytyy vain Rakastavasta Jumalasta. Ja tätähän ei tietenkään sielunvihollinen halua, luonnollisestikaan.

Jos ihminen ei saa tarpeitaan tyydytetyksi Avioliitossa, hän lähtee etsimään tarpeilleen tyydytystä jostakin muualta. Jos ihminen ei edes tahdo sitoutua Avioliiton kautta vastakkaiseen sukupuoleen, silloin hän on tiellä, joka johtaa pois Jumalan suojelevan ja varjelevan käden alta. Silloin hän on matkalla lankeemuksesta toiseen ja tätähän sielunvihollinen haluaa, luonnollisesti.

-Marko Lind-

(Mal.2:13-16)”Ja toiseksi te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne. Mutta te sanotte: ”Minkätähden niin?” Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä. ”Mutta kuinkas se yksi -?” Hän pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä. – Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle. Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.”

Jumalan asettama Pyhä avioliitto on nyky-yhteiskunnassa poljettu päättäjien toimesta jalkoihin siten, ettei se ole enää ainoa vaihtoehto parisuhde-elämässä. Tilalle on tullut avoliitto ja ikään kuin sekään ei vielä riittäisi pidetään nykyaikana hyväksyttävänä myöskin parisuhteet, joissa kumpikaan osapuoli ei ole sitoutunut edes avoliittoon vaikkakin asuisivat samassa taloudessa. Kihloissa olo, joka yleensä on ajan trendinä merkkinä siitä, että parisuhde elää avoliitossa on siis myös taaksejäänyttä elämää ja yhteiskunta lainsäätäjineen taistelee kaikkea sitoutumista vastaan, jota joillekin kihloissa olo merkitsee. Mainittakoon tässä yhteydessä, että kihloihin meno on vuosikymmenien aikana vääristynyt käsitteenä, sillä todellisuudessa sen pitäisi olla lupaus avioliitosta, eli elinikäisestä sitoutumisesta partneriinsa, mutta ajan saatossa se on valitettavasti muodostunut ikään kuin päätepisteeksi, vaikka sen pitäisi olla vain välivaihe matkalla avioliiton Pyhään ja Jumalan asettamaan satamaan. Kun kihloihin menosta joillekin on muodostunut päätepiste, tällöin on automaattisesti selvää, etteivät he koe Avioliittoa sitoumuksineen enää tärkeänä sekä välttämätyönä yhteiselon perustana ja koska kihloihin menosta on ajan saatossa muodostunut päätepiste, eivät edes siihenkään monet halua sitoutua. Tämän ajan yhteiskunta pelkää sitoutumista sekä vastuun ottamista ja juuri tämä ajattelutapa on johtanut meidät aikakauteen, jossa lähes kaikki tahtovat ratsastaa koskien ihmissuhteita vapaudella ymmärtämättä laisinkaan, että todellinen vapaus ja Siunaus on parisuhteessa saavutettavissa vain Jumalan Siunaavien käsien alla avioliitossa, jonka jalot ja vankkumattomat perusteet asetettiin jo Paratiisissa.

Jumalan asettama avioliitto, jossa mies ja nainen tulevat “yhdeksi lihaksi” ollaan päättäjien toimesta kuopattu ja viimeinen naula arkkuun ollaan isketty tekemällä lakiin ja asetuksiin muutoksia siten, että täysin hyväksyttäviä nykyaikana ovat myöskin samaa sukupuolta edustavien yhteiselo, joka on täysin luonnon sekä Raamatunvastainen toimenpide. Elämme totisesti ajassa, jossa sielunvihollinen päättäjien kautta on hyvin onnistuneesti kääntänyt ihmisten arvomaailman ylösalaisin siten, että se mikä on kunnioitettavaa ja oikeata on nyt vanhanaikaista ja tahditonta kun taas kaikki väärä ja moraaliton on trendikästä. Oikein on Raamattu vuosisatoja sitten Apostolien välityksellä ilmoittanut; “Luullen viisaita olevansa ovat he tyhmiksi tulleet”.

Toisaalta vaikka avioliitto on menettänyt merkitystään miehen ja naisen yhteiselon ehdottomana perustana, on ajan ilmiöksi muodostunut se, että avioliiton merkitys ollaan käännetty päälaelleen samaa sukupuolta edustavien oikeutena jopa niin, että lesbous ja homous ei ole enää synti saatikka häpeällistä, vaan ajan trendinä edellä mainitut vähemmistöt vaativat oikeuksiaan avioliittoon ymmärtämättä laisinkaan avioliiton määritelmää, joka kumpuaa Raamatun alkulehdiltä ja joka on Jumalan asettamana tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseksi elinikäiseksi sopimukseksi ja molempien osapuolten turvaksi ja lohdutukseksi. Jo biologisestikin perusteltuna samaa sukupuolta olevien yhteiselo avioliiton raameissa on luonnonvastaista puhumattakaan Raamatun selvästä ilmoituksesta ja kuitenkin jopa kristillinen maailmamme on saapunut aikaan, jossa hyväksyen kaiken tuon luonnottomuuden siunaavat avioliiton satamaan ne, jotka eivät sinne kuuluisi ja taas toisaalta toiminnallaan edesauttavat vähentämään avioliiton merkitystä niiden keskuudessa (mies ja nainen), joille se kuuluisi ja olisi ehdoton perusedellytys elinikäiselle yhteiselolle. Päättäjien kautta kieroutuneisuus on syöpämäisillä lonkeroillaan saavuttanut jopa Yhteiskuntamme kristilliset päättäjät ja kaikki tämä on vaikuttanut niin, ettei avioliittoa enää osata arvostaa Jumalan asettamana Pyhänä Sakramenttina jonka alkulähde kumpuaa Raamatusta.

Yksi varsin merkittävä syy avioliiton merkityksen vähenemiseen miehen ja naisen ehdottomana yhteiselon perustana on yhä lisääntyvä seksistinen ajattelutapa, joka on vallannut maailmaa. Pornoteollisuus on vallannut median kautta yhä enemmän jalansijaa ja saanut ihmiset ihannoimaan (myös päättäjät) vääriä sekä moraalittomia arvoja. Elämme ajassa, jossa parisuhdetta ei arvioida enää niinkään rakkaudellisten määritelmien mukaan, vaan liian usein siihen ajaudutaan himojen vieteltävinä ja se seisoo tai kaatuu sen mukaan, miten kahden yksilön seksielämä sujuu ja kuinka oleellisena osana se parisuhteessa vallitsee. Kunnioitus ja lähimmäisenrakkaus eivät ole enää niitä elementtejä, joiden varassa parisuhteet seisovat, vaan liian useasti tilalle on tullut kylmä ja moraaliton omien tarpeiden sekä oikeuksien vaatiminen. Seksiä täynnä olevassa Yhteiskunnassamme suurin tarve parisuhteen solmimiselle ei siis enää ole oikeat moraaliset käsitteet vaan seksuaalisen vietin ja hekuman huumassa elämyksien metsästäminen.

Toinen varsin merkittävä syy avioliiton merkityksen vähenemiseen Raamatullisena Sakramenttina on ollut se, ettei sitä olla osattu kunnioittaa elinikäisenä kahden ihmisen välisenä liittona. Avioerotilastot kertovat omaa karua kieltään siitä, ettei avioliiton eteen elinikäisenä liittona parisuhteessa elävien toimesta olla tehty riittävästi töitä, vaan ongelmien tullessa lähdetään eri teille etsimään uutta kumppania ja kun se löydetään niin kirkko (jonka pitäisi pitää ehdottomasti kiinni Raamatullisesta opetuksesta) vielä kaiken lisäksi siunaa uuden liiton mitään kyselemättä. Koska ihmiset ovat huomanneet, ettei uudelleen avioitumisessa ole mitään väärää tai moraalitonta (vallalla oleva ajattelutapa) se on johtanut siihen, ettei avioliittoa kahden ihmisen elinikäisenä sitoumuksena kunnioiteta ja taas toisaalta se juuri edellä mainitun syyn tähden liian usein solmitaan liian kevyesti vailla minkäänlaista harkintaa. Miksi avioliittoon menoa pitäisi syvällisesti harkita, koska ongelmien tullessa parisuhteeseen voi lähteä etsimään uutta puolisoa? Näin muoti-ilmiöksi on tullut uudelleen avioituminen ymmärtämättä laisinkaan avioliittoa kahden ihmisen ELINIKÄISENÄ sopimuksena.

Kolmas merkittävä syy avioliiton merkityksen vähenemiseen on Yhteiskuntarakenteemme muuttuminen siten, ettei avioliittoa enää säätele taloudelliset tekijät kuten joskus vuosikymmeniä sitten, jolloin naiset melkein poikkeuksetta tekivät kotiäiteinä hoitaen perhettään oman roolinsa miehen käydessä töissä ja tienaten perheelle elannon. Tällöin nainen oli enemmän riippuvainen miehestään taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ja taas toisaalta mies vaimostaan lasten hoitamisen / perheen taloudenhoidon ylläpitäjänä. Myöskin avioliiton solmimiseen vuosikymmeniä sitten usein vaikuttivat taloudelliset tekijät, mutta rehellisyyden nimissä on mainittava tässä yhteydessä myöskin toisaalta se, ettei avioliiton solmimisen perusteet taloudellisesta hyötynäkökulmasta ottaen ole suinkaan muuttuneet mihinkään, vaan edelleenkin toisen osapuolen varallisuus on edelleen yksi suuri tekijä kahden ihmisen suunnitellessa avioliittoa tai kuten nykyisin on useimmin tapana; avoliittoa.

Naisen rooli kotiäidistä tähän päivään on muuttunut itsenäisemmäksi siten, ettei vaimot useinkaan ole riippuvaisia miehensä toimeentulosta. Naisten tasa-arvo, joka sinällään on hyvä ja kunnioitettava asia on toisaalta lisännyt avioliiton merkityksen vähenemistä siksi, koska miehen ja naisen roolit parisuhteessa ovat täten muodostuneet epäselviksi lisäten valitettavan usein oman paikan hakemista parisuhteessa, eli toisin sanoen; valtataistelua siitä, kumpi määrää kaapin paikan! Se, mikä vuosikymmeniä sitten oli selvää ja johdonmukaista on muuttunut sekavaksi taistelutantereeksi miehen ja naisen välillä valitettavan monessa parisuhteessa. Tämä taas puolestaan on vaikuttanut avioerojen lisääntymiseen.

Taistelu naisten oikeuksista on johtanut siihen, että miehen ja naisen roolit yksilöinä (oikeat ja selvät roolimallit löytyvät Raamatusta) ovat luoneet epävarmuutta niin yksilötasolla kuin parisuhdetasolla siten, ettei sukupuoliset erot ole enää määräävinä tekijöinä parisuhteessa eikä muutoinkaan ja tämä taas puolestaan on vaikuttanut sen, ettei yksilö tämän päivän Yhteiskunnassa löydä niin helposti omaa paikkaansa kuin joskus vuosikymmeniä sitten, jolloin avioerot sekä uudelleen avioitumiset eivät olleet niin huolestuttavan suuria kuin tänä kultaisena aikakautena. Koska selkeät roolimallit puuttuvat eikä yksilö tiedä mitä häneltä parisuhteessa odotetaan on se heijastunut epävarmuutena sen sijaan, että olisi ollut muovaamassa turvallisempaa ja laadultaan parempaa parisuhdetta saatikka sitä kautta ylipäätänsä koko Yhteiskuntaa. Sen sijaan, että taistelu tasa-arvosta olisi lisännyt yksilön turvallisuutta onkin se ollut lisäämässä vain turvattomuutta ja tämän huomaamme lukiessamme yhä lisääntyviä avioerotilastoja.

Naisten taistelu menestyksekkäästi tasa-arvosta on lisännyt myöskin painetta lapsiperheissä siten, että kun naiset yhä enemmän käyvät perheen ulkopuolella töissä, niin roolit menevät sekaisin eikä mies ja vaimo enää tiedä, mitkä kodin askareet kuuluvat kummallekin. Yhä useimmissa perheissä töissä käyvät molemmat vanhemmat ja täten lapset jäävät ilman kummankaan vanhemman hoitavaa läsnäoloa. Läsnäolon puute pyritään korvaamaan enenevässä määrin tietokonepeleillä sekä muulla teknologian aikaansaamilla kehityksen tuotteilla ja sanomattakin lienee selvää, ettei kehitys aikuisuuteen kasvavalla sukupolvella voi olla mitenkään myönteinen heidän kasvaessaan lähes täysin erossa vanhemmistaan.

Toisaalta naisten menestyksekäs taistelu tasa-arvon puolesta on luonut sekavuutta parisuhteisiin vaikka jompikumpi vanhemmista olisikin kotona. Ennen niin selkeät roolimallit miehen ja vaimon suhteen ovat vaihtuneet epätietoisuuteen ja täten lapsien oma identiteetti joutuu sekavalle taistelukentälle ilmaan minkäänlaista selkeää ohjausta liittyen sukupuoliseen aikuisen roolimalliin. Jos ei vanhemmat tiedä rooliaan parisuhteessa niin kuinka sitä voisi odottaa kasvamassa olevilta lapsiltakaan. Tämä lisää turvattomuutta sekä pelkoa kasvamassa olevalle sukupolvelle.

Neljäs avioeroja lisäävä tekijä on tietoliikenteen huimaava kehitys! Aika jossa elämme tekee avioliiton ulkopuoliset suhteet teknologian kehityksen myötä houkuttelevimmiksi silloin kun parisuhteessa ilmenee ongelmia. Sen sijaan, että mies ja vaimo selvittäisivät ongelmansa (joita jokaisessa parisuhteessa silloin tällöin esiintyy), he liian usein sortuvat parisuhteen ulkopuoliseen suhteeseen, joka varsin hyvin onnistuu kännyköiden sekä internetin kautta samanaikaisesti median ratsastaessa seksiteollisuudella joka kylmästi ja tunteettomasti julistaa vapaan seksin autuaaksi tekevää olotilaa. Teknologia avaa houkutuksien oven ongelmien ilmaantuessa parisuhteessa ja liian moni menee tuosta houkutuksien ovesta hakemaan lohdutusta ajautuen pettämään puolisoaan jonkun toisen sylistä luullen sieltä löytävänsä onnen ja autuuden. Kuitenkin kielletyn hedelmän maistaminen tulee kalliiksi niin parisuhteelle kuin yksilölle itselleenkin. Sisäiset haavat ovat maksuna, mutta koska seuraamukset tulevat vasta jälkikäteen sortuu liian moni parisuhteessa elävä juoksemaan houkutuksien perässä luullen sitä ratkaisuksi avioliitossa esiintyviin ongelmiin. Ainahan parisuhteissa pettämistä on esiintynyt, mutta koskaan aikaisemmin se ei ole ollut niin helppoa ja vaivatonta kuin nyt internetin ja kännyköiden aikakaudella. Valitettavan moni parisuhteessa elävä on ajautunut hakemaan lohtua jonkun vieraan sylistä ja sen sijaan, että olisi päässyt pakoon ongelmiaan, on lisännyt niitä itselleen jopa siinä määrin ettei paluuta menneeseen ole ollut. Näin ovat myös päihde / mielenterveysongelmat kasvaneet sekä itsemurhatilastot puhumattakaan perheessä kasvavien lasten ongelmista, jotka ovat suoraa seuraamusta vanhempien pahoinvoinnista.

Yhteiskuntarakenteemme on kokenut viimeaikoina siis hyvin paljon muutoksia johtuen edellä mainituista yhteiskunnallisista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet yksilöiden arvomaailmaan luoden turvattomuutta sekä ahdistuneisuutta. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä ja yksilöt muodostavat (mies ja nainen) perheen. Perheet taas muodostavat kaupungit ja kunnat ja nämä taas puolestaan muodostavat Yhteiskunnan. Kun Yhteiskunnan peruspilarit on murrettu (käsite avioliitosta) lienee sanomattakin selvää, että se heijastuu koko Yhteiskuntaan sillä muodostavathan perheet pitkälti kokonaisuuden, jota kutsumme Yhteiskunnaksi. Avioliitto, joka luo turvalliset puitteet miehen ja naisen lisäksi myöskin perheessä asuville lapsille on katoamassa ja tilalle on tullut ns. vapaat suhteet ja tämä valitettava ilmiö on heijastunut Yhteiskuntaamme siten, että päihdeongelmat sekä rikollisuus on kasvanut turvattomuuden myötä, jota nykyinen ajattelutapa edustaa. Ihmiset eivät enää koe kuuluvansa mihinkään ja vaikka toisaalta tämä valitettava ilmiö ratsastaa humanistisella vapaudella, on se kuitenkin vain sielunvihollisen aikaansaama illuusio, jonka tarkoituksena on repiä ja raastaa yksilön turvallisuudentunnetta ajaen epätoivoisiin tekoihin, sillä todellisuudessa ihminen tahtoisi olla osana jotakin sen sijaan, että tuntee olevansa kuulumaton mihinkään. Näin vapaudesta on muodostunut suuri vankila vaikka sen olisi pitänyt olla paratiisi niille, jotka näitä vääriä arvoja edustavat ja ylläpitävät. Kun ei ole rajoja ei ole turvallisuuttakaan.

-Marko Lind-